Oli ihana herätä aamulla ja tajuta, että vaikka olin herännyt klo 11 niin kello olikin vasta kymmenen. (Siitä, millaiseen uneen heräsin, en mainitse mitään. Ehkä klikkailin eilen niitä kuvia hieman liikaa.. krhm.) Alempana kuva niille, jotka ovat vielä tietämättömiä tästä henkilöstä. Kyllä tuota katselisi :)
Tämän päivän olen viettänyt puikot kilisten. Pienen kummipojan villahaalari on saavuttanut hihojenyhdistämiskorkeuden eli aloin vääntää niitä hihoja. Vain kahdesti purkasin alun, oli niin rumaa jälkeä etten kehdannut jatkaa. Nyt on kaunista.
Mies oli eilen kiltti ja toi minulle Varustelekasta kaikkien lentäjien eloonjäämissuklaata. Ihanaa!!
Suomen kielen sanat ovat hupaisia. Pitkään suosikkini on ollut 'lämpimämpi', sitä pyöritellessä kielellä tulee varsin mukava olo. Ihan koko olemukseen. Äsken aloin pyöritellä sanaa 'herkullinen' ja sepä onkin herkullinen.
Syötävä ja juotava voi olla herkullista, mutta myös sattuminen on herkullista. Kun lyöt varpaasi oikein mojovasti pöydänkulmaan, niin se tuntuu varsin herkulliselta, eikö vain?
Monet asiat ovat herkullisia. Niitä pohdiskellessa voi kuunnella vaikka herkullista musiikkia.
Olisikohan mukavaa, jos kaulan keskellä olisi timantti? Luulen, että minua ainakin se saattaisi häiritä. Mokoma terävä kivi raastaisi esimerkiksi aina nukkuessa tyynyyn. Paidankaulukset jäisivät siihen kiinni, puhumattakaan kaulahuiveista. Aika ikävä olisi moinen.
Johanna Tukiaisella on sellainen. Ainakin hänen uusimman blogikirjoituksensa mukaan. En kyllä ymmärrä, millä lihaksilla kys. henkilö on joskus voinut saada ylioppilaspapereihinsa L:n keskiarvon (jos muistan oikein). Toisaalta eipä ihan hirveästi jaksa kiinnostaa.
Sitäkin tässä joutessani pohdin, tietääkö Tuksu GOOMin olevan yksi pahimmista ryyppäjäisjuhlista Yliopistoissa. Ainakin GOOM-risteily on kuulemma sellainen, että laivasiivojatkin oksentavat sen jälkiä korjatessaan. Luulisi heidänkin olevan kumminkin aika kovettunutta porukkaa.
No jaa, hällä väli. Enää puolitoista tuntia kotiinpääsyyn. Tuskin maltan odottaa.
Koko päivän särkenyt päätä. Jotain migreenityyppistä lienee, koska tavalliset päänsärkylääkkeet ei auttaneet yhtään. Onneksi on salmiakkia, ostin kotimatkalla. Oli pakko lähteä hiukan aiemmin töistä, en pystynyt enää tuijottamaan ruutua oksentamatta.
Työkaverin eläkekahvien vuoksi piti töihin raahautuakin. Jos niitä kemuja ei olisi ollut niin olisin jäänyt voihkimaan päätäni kotiin. Muuten ihan ok kemut, mutta esimies piti niin törpön puheen ettei uskoisi heidän olleen kauan samassa puljussa töissä. Muinaisista roomalaisista pääsimme nykyaikaan muutaman 'entäs sitten?'-lausahduksen saattelemina. Huhhuh.