Olen tukeva ihminen, tuen siis muita. Erityisesti tuen heitä heidän tutustuessaan tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan. Varsinkin liitteiden suorastaan pelottavaan olemassaoloon.
Muutama asiakas ei kertakaikkiaan uskalla avata sähköpostin liitettä, ellen minä seiso hiirikäden vieressä varmistamassa, ettei kone räjähdä jos painaa nappulaa. Vielä pelottavampaa on oikeastaan vain tulostaminen.
Eräs heistä kehui jollekulle, että minä olen kuulemma hyvä ja rauhallinen opettaja. Ei ollut vissiin kuullut hampaitteni kirskunaa.
Eilen aamulla menin poikien huoneeseen katsomaan, ovatko jo hereillä, kun oli kummallisen hiljaista. Meillä siis Pienin ja Keskimmäinen nukkuvat samassa huoneessa. Keskimmäinen luki ja Pienin siivoili kirjahyllyään. Innostuneena selitti mitkä tavarat ovat 'säästetään' kasassa ja mitkä 'pois heitettävissä'. Meinasin suorastaan pökertyä moisen innon edessä.
Siivoilimme sitten yhdessä Pienimmän kera hyllyn loppuun ja aloitimme toista hyllyä. Asettelimme Aku Ankan taskukirjat numerojärjestykseen ja sepä näyttikin hauskalta. Jätimme lopulta pikkuautolaatikot ja junaratalaatikot tälle päivälle. Nekin hoituivat nopsaan loppujen lopuksi, kun kippasimme kaikki nurin lattialle ja heitimme risat roskikseen ja osan 'muualle meneviin'.
Loppujen lopuksi hieman kyllä kimpaannuin Keskimmäisen ja Esikoisen pelaamisaddiktioon ja keuhkosin hetken tiskikoneesta. Kaikki tuli hoidetuksi :)
Lauantai-laiskotus ollut tänään. Kävimme ruoka- ja rautakaupassa, sen jälkeen olen vain istunut koomaantuneena koneella. En ole edes neulonut. Vain kuunnellut musiikkia ja koettanut kirjoitella jotain tarinaan, joka jäi kesken. En tiedä, tuleeko siitä koskaan mitään. Ehkä pitäisi vain keskittyä fanifiktioihin. Niissäkin lähinnä lukemispuoleen.
Katsoin läpi siskon tuomat kirjat. Muutama Pratchett ja yksi Gaiman sekä kaksi ensimmäistä osaa Hearnin Otorin klaanista. Muut voi laittaa varmaankin eteenpäin, esikoista ei kauheasti kiinnostanut noista mikään. Pitänee vielä kysyä keskimmäiseltä onko siinä mitään sitä kiinnostavaa.
