Taas

On jäänyt päivittelemättä, taas. Oikeasti viime viikko oli melkoista haipakkaa ja ihan joka päivälle riitti tarpeeksi tekemistä. Perjantaina läksimme vielä tuohon länsinaapuriin kääntymään koko perheen voimin.

Ihan oli kiva reissu, sää suosi eikä merenkäyntiä ollut mainittavasti. En siis voinut edes huonosti enkä niinollen tarvinnut akurannekkeita. Kävimme lauantaina katsomassa Naturhistoriskaa ja siellä yhden National Geographicin elokuvan valoaalloista, josta tuli huomattavasti huonompi olo kuin merenkäynnistä. Palatessamme laivalle kävimme perinteisesti Scifi-kirjakaupassa Vanhassa kaupungissa. Ostin muutaman kirjan ja esikoinen osti itselleen Monty Python t-paidan.

Vaikka laivalla olikin ennätyksellisen hiljaiset yöt, siis kukaan ei möykännyt käytävässä eikä muutakaan häiriötä ollut, mutta silti nukuin niin huonosti, että eilen olin aivan tööt. Pesin pari koneellista pyykkiä ja katselin pienimmän kanssa Addams familyn kakkososan, itsekseni yhden Jasonin sotaleffoista ja pari jaksoa sitä sun tätä neuloessani ja koomatessani sohvalla. Esikoinen meni vielä metsään pimeätaisteluun ja pienin valitti kurkkukipua ja jäi tänään kotiin.

Nyt iltapäivällä soittaessani hänelle tuo mittasi kuumeen, joka olikin muhevat 37,9 astetta. Onneksi esikoisella on lyhyt päivä maanantaisin ja oli jo kotona, kun soitin.

Esikoinen täyttää (iltakymmeneltä, jos muistan oikein) tänään 17 vuotta ja täytyy sanoa, että kyllä on aika vierähtänyt nopeasti. En voi parhaalla tahdollakaan sanoa muistavani jokaista päivää, ja varsinkin ensimmäisistä kolmesta kuukaudesta muistan oikeastaan vain ristiäiset. Vaikeinta äitiydessä onkin minulle ollut hyväksyä se, etten voi nukkua niin paljon kuin haluaisin.

Nyt lähden ystäväni kanssa katsomaan Kinopalatsiin Hamletin teatteriversiota, jossa on Benedict prinssinä. Olen lukenut monenlaista mielipidettä, saa nähdä mitä tykkään.

Kaksois-olentoja ja muuta metkaa

Istuessani töissä päivystelemässä yksi vahtimestareista (se hauskin) poikkesi juttelemaan ja esitteli sellaista metallilangoista tehtyä päänhieronta-vekotinta. En ole koskaan kokeillut sellaista, mutta nyt olen. Hän nimittäin hieroi päätäni sillä ja se oli oikein mukavan tuntuista. Juttelimme siinä sitten kaikenlaisista hieronnoista, joissa olemme käyneet ja kumpikin totesimme, että jäsenkorjaus taitaisi olla seuraavana vuorossa.

Päivä oli muutenkin kummallinen. Uusi työntekijä tuli esittäytymään ja piti katsoa ihan oikeasti pariin kertaan, sillä ihmettelin mistä hän oli tuttu. No.. hän oli Hobitti-leffan Bardin kaksoisveli, ihan kummallista. Siis toisin sanoen Luken, ihan samanlaiset kasvot. Tämä kuva voisi hyvin olla tuo työkaveri.

Kävin luennollakin ja oli ihan mielenkiintoista. On hauskaa, kun nyt kaikki jo uskaltavat jutella keskenään, nyt kun olemme istuneet koko talven yhdessä. Hieman harmittaa, että ainoa miesjäsenemme lopetti tämän kurssin. Hän lukee pääsykokeisiin, joten toivon hänelle onnea ja menestystä siihen koitokseen.

Keskimmäinen neuloo lapastaan ja pienin oli tänään ensimmäistä kertaa laskettelemassa koulun kanssa. Meillä minä en ole koskaan lasketellut ja mieskin tasan ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hyvä, kun koulussa on mahdollisuudet tuohonkin kurssien muodossa.

Loppuun haluan vielä linkittää John Finnemoren blogikirjoituksen, jossa hän kiittää faneja kiitoksista :D Sieltä löytyy kiitosvideo, jonka tekemiseen jollain tavalla osallistuin minäkin. Tosin en ole lopullisessa versiossa, mikä on ehkä hyväkin :P

Tämä liittyy Saleihin, yhteen kohtaukseen siellä.

Nyt menen vielä hetkeksi Saleihin. Saatan saada kuudennen luvun valmiiksi jo tänä viikonloppuna, mikä olisi ihanteellista sillä pitäisi ruveta keskittymään proosa-analyysiin. Sitäkään kirjaa en ole vielä päättänyt enkä siten edes lukenut.