Taitetta

Olin torstain ja perjantain oppimassa taittoa eli Indesign-ohjelman käyttöä. Kurssi oli Ruoholahdessa ja oli varsin mukava kurssi, opettaja oli rento ja osasi opettaa.  Vähitellen muistiin palautui asioita Photoshopista, mikä auttoi jonkin verran ja oli kiva leikkiä ID:llä ihan luvan kanssa.

Torstaina kävin myös kampaajalla ja vaelsin Ruoholahdesta Punavuoreen noin vartin. Lunta riittää tässä kylässä.

Koffin puiston torni

Korkeavuorenkatua Espalle

Perjantaina lapsuusmaisemissa Las-ten-ko-dinka-dulla

Eilen olikin myös sitä Taidetta, kun kävin katsomassa The Favourite-elokuvan ystävieni kanssa. Olin ensimmäistä kertaa Maximissa sitten sen remontoinnin ja oli oikein mukavaa, vaikka tuoli oli aavistuksen syvähkö tällaiselle keskimittaiselle ihmiselle. Parvelta oli erinomainen näköala ja katsojat olivat sivistyneesti hiljaa, en nähnyt yhtään ainoata kännykänloistetta valojen hiipumisen jälkeen.

Leffa itsessään oli mielenkiintoinen ja näyttelijät erinomaisia rooleissaan, ja näytöksen jälkeen niin me kuin moni muukin kuukkeloi Kuningatar Annaa. Se, mistä en pitänyt erityisesti, oli elokuvan musiikki. Toki se oli tarkoituksellisen painostava, mutta siitä olisi voinut kehittää hyvän päänsärynkin. Erityisesti elokuvassa mielestäni korostui aikakauden muoti eli miesten meikkaus ja leijonanharja-peruukit ja koreat vaatteet, kun taas naiset olivat oikeastaan kokonaan luonnonkauniita. Vaatteet olivat toki hienot, turnyyrit hieman peinempiä kuin rokokoo-kaudella myöhemmin. Täältä voi lukea enkunkielisen artikkelin, jos Annen aikakausi kiinnostaa eikä pelkää spoilereita.

Nicholas Hoult

Kuningatar Annaa esitti Olivia Colman, joka on tämän hetken englantilaisista naisnäyttelijäistä yksi hienoimpia. Hän teki erinomaisen roolin esim. Broadchurchissa ja Night managerissa, jos ajattelee viimeaikojen tv-töitä. Voisin kuvitella, ettei Annan esittäminen ollut helpoimpia rooleja. Naisparka menetti kaikki 17 lastaan joko keskenmenoissa tai he syntyivät kuolleena tai menehtyivät pian syntymän jälkeen paitsi viimeinen, joka kuoli 11 vuotiaana. Kyllä siinä olisi melkoisesti tekemistä ihan nykyaikasellekin naiselle kaikkine tukiverkkoineen, saati sitten tuolloin, kun naisen tärkein tehtävä oli saada elinkykyinen perillinen pinnistettyä maailmaan.

Eilen vietimme myös nuorimmaisen 13-vuotispäivää melko pienesti. Hän sai uuden puhelimen (vanha on aika rikki ja olisi saanut uuden kuitenkin kesäloman aluksi) isältä ja minulta sitten Steamin lahjakortin ja kakun sijasta Nasan kuivajäätelöä. Virallisemmat synttärit vietetään vasta 16.s päivä ja jonain iltana hän käy ystäviensä kanssa pomppimassa trampoliineilla.

Viimeinen Teinix

Töissäkin oli taas tapahtunut. Neloskerroksen katto antoi periksi keväälle ja sulamisvesiä lirui. on toki kiva, että meillä on 2010  helvetin kalliisti peruskorjattu talo, mutta kattoremontti jätettiin 'myöhäisempään ajankohtaan'. Koskahan alkaisi olla sen aika? Toki osittain kattoa ollaan jo korjattu, mm. erään tilan katon sisältä löytyivät 50-luvun lisärakentamisen jäljiltä kaikki valulaudat (1½ vuotta remontoitu), sekin remontti aloitettiin vasta työsuojeluvaltuutetun suljettua paikan vaarallisena ja piipun peltejä on nyt laitettu viime syksystä. Jostain syystä onkin alkanut taas hengitys tuntua raskaalta tuolla tämän talven aikana.

Kuva työkaverin fasesta

Kohtapuoliin lähdemme moikkaamaan esikoista, pitää hakea häneltä pitkä villakangastakki keskimmäisen ensi viikon Vanhoja varten. Samalla reissulla pääsen keskustaan saakka päivälliselle Kosmiskan kanssa :)

Bongaa Pöllö

Tässä ollaan taas keskiviikkoillassa jo ja blogi pitäisi päivittää.

Noin 8 tuntia kohotettu juurileipä

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään ihmeellistä ja maanantaina työparikin oli jo palannut Kanarian auringosta kehuen aloittaneensa maratontreenauksen. Auringosta olen hieman kade, treenistä en.

Sukkaa ehkä pukkaa

Eilen tiistaina käppäilin töiden jälkeen Eläinmuseolta Oodiin palauttamaan pari kirjaa ja onnistuin melkein jäämään saarroksiin suljetuille kaduille, sillä Eduskunnan istuntokausi oli alkamassa ihan niillä näppäimillä. En tietystikään ollut tästä tietoinen, mutta kotona ihmettelin miehelle poliisien määrää ja sain valaistuksen. Onnistuin siellä seikkaillessani näkemään myös osittain LUX-valoteoksia, vaikken niitä viistinyt mennä virallisesti kiertelemään.

Tänään aamulla piti puskea ajotiellä, koska oli sen verran tuprauttanut lunta tännekin, että aurat olivat kaikki hoitamassa bussikaistoja.

Töiden jälkeen tapasin iloisen Pöllön myyntiSirkkuineen ja meillä oli oikein rattoisa tuokio Kiasman kahvilassa. Aika hujahti siivillä hyvässä seurassa naurellen :)

Uupu-uupu

Happimyrkytys. Tyhypäivä Seurasaaressa. Naama kärtsännyt auringossa.

Postikorttimaisema

Klippan

Entinen työpaikka

Kelo

Tervapataa ja mölkkyä

Oli kivaa, oli paljon ruokaa ja hieno ilma (muistin myös punkkikarkotteen).

Vessapaperia tuliaiseksi

Vei eräs asiakas vanhalle tädilleen. Valitteli kassien paljoutta ja sanoin, että on ainakin käyttökelpoinen vieminen :D

Olen tänään kävellyt työhommissa ainakin viisi kilometriä, kokouksiin ja kokouksista. Hiukan väsyttää, mutta oli niin mukavan keväinen auringonpaiste. Toisessa kokouksessa kerroin ensimmäisestä terveisiä sillä seurauksella, että 'saan' tehdä jonkinlaisen esittelyn asiasta koko ryhmälle. Voi nakki.

Tässä muutama kuva Töölönlahdelta. Ensimmäistä kertaa syntyperäisenä helsinkiläisenä kävelin sen jäällä. Ollessani aika pieni lapsi menimme usein Seurasaareen ruokkimaan oravia Hietaniemestä jäätä pitkin, jotain siitä muistan vielä.

Ankallismuseo

Linnunlaulu

Finlandiatalo

Villa Kivi

Oopperatalo

Lopuksi vielä iltavuoro-herkku. Löysin noita Kampin K-kaupasta muillakin teksteillä. 

Kitutunti

on aluillaan ihan näillä näppäimillä.

Aloitin aamun aikaisin eli menin kokoukseen melkein Pasilaan asti klo 8.30 ja pääsin sieltä ulos parin tunnin kuluttua. Uuden organisaation myötä kuulumme kaupungin kouluvirastoon, mikä on itse asiassa ihan kivaa. Tulee paljon erilaista oppimisasiaa, mikä on mielenkiintoista.

Kokouksen jälkeen kävelin Kuntatalolle ja kävin lounaalla ja sitten menin ns. oikeisiin töihin. Kuntatalolla olikin paljon porukkaa, sillä siellä käydään ilmeisesti näinä päivinä kunta-alan työsopimusvääntöä.

Sports trackerin mukaan kävelin yhteensä 2,7km puolessa tunnissa. Ihan hyvä vauhti lumipyryyn nähden.

Tarkistin wikipediasta, että Queen esiintyi Kultsalla vuonna 1974, silloin olin 4-vuotias mutta en muista tuota lainkaan. Sen sijaan muistan, että BayCityRollers kävi Helsingissä, isommista sisaruksista kaksi oli katsomassa, jos oikein muistan, ja ruutuhuivia oli jollain.

Freddie Kultsan seinässä.

Jostain syystä päivä tuntuu ihan helvetin pitkältä, koska ensinnäkin olen ollut tässä yksin melkein koko vuoron ja on suht hiljaista ja kylmää. En ole myöskään päässyt varsinaisesti syömään juuri siksi, että olen yksin. Kahvin kävin keittämässä ja join sen tässä tiskin ääressä.

Ei se oikeastaan haittaa, saan tehtyä loputkin miinustunnit pois ja ehkä jopa vähän plussaa loppuviikosta, niin että voin jäädä rauhaisin mielin talvilomalle.

Pohdiskelen tässä lentolaukun ostamista. On nimittäin satavarmaa, että repun kiskominen talvitakin päälle on silkkaa tuskaa ja toisaalta laukku on kuitenkin ehkä kivempi lentokoneessa lyhyellä reissulla kuin reppu, jossa tavarat menevät aina vähän enemmän tai vähemmän ruttuun.

 Katselin eilen Stockan kantiskuvaston läpi ja siellä oli joitain lentolaukkuja. Nyt yritin etsiä niitä Stockan nettisivuilta, niin se on täysin mahdotonta. Ensinnäkään matkalaukkuja ei löydy hakemistosta, ei edes naisten asusteista (miksi ne sinne muuten kuuluvat edes?) ja kun laittaa hakupalkkiin hakusanan, niin tulee joku äärimmäisen sliipattu mainosartikkeli, josta ei löydy tämänhetkistä tilannetta lainkaan. Stockan nettisivut ovat oikeasti käyttökelvottomat,  ei siis ihme jos firma joutuu realisoimaan tavaratalokiinteistön, kun ovat konkurssin partaalla.

Laitan tänne kuvan Suen lapasista, jotka maanantaina lähetin ja tänään olivat perille saapuneet.

Suen lapaset

Ai niin. Koska tänään on kaikkien Rikujen nimipäivä, onnittelin erästä twitterissä. En kyllä odota minkäänlaista tunnustusta tästä :P

***

Kuvien takia pääsin päivittämään tämän vasta nyt kotona, kitutunti on jo aikaa sitten takana.

Päivittelyä

Onkin aika taas vilahtanut lomaillessa. Olin luvannut perheelle, että käymme syömässä kesän ja loman kunniaksi SeaHorsessa (=Sikalassa) ja menimme keskiviikkona sinne. Samalla myös mies pääsi sinne ensimmäistä kertaa eläessään, vaikka on (kuten minä) syntyperäinen helsinkiläinen.

Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.

Myöhemmin illalla kotona esikoinen tarkisti opiskelupaikan tilan ja nyt olikin jo pisteet tiedossa eli niiden mukaan oli hyväksytty Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Vasta eilen tuli virallinen tieto ja tänään tuo on hyväksynyt opiskelupaikan :) Täytyy sanoa, että olin jo hieman huolissani, kun tuloksissa kesti niin kauan. Nyt on yksi huoli vähemmän.

Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.

Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.

Kiekkomaailma vai keskiaika

Vihdoin lähdimme eteenpäin, esikoisella jäi näkemättä osa ja pienin oli innosta soikea ymmärtäessään, että Killan historiaa käsittelevä osa oli todellakin tapahtunut juuri tässä rakennuksessa. (Syitä sille, miksi raahaamme mukulat museoihin.)

Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.

Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.

Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)

Jos laskee, niin huomaa, että kakkuja on seitsemän mutta syöjiä viisi. Tämä siksi, että halusimme maistella erilaisia leivonnaisia.

Kahvin jälkeen mietimme, minne suuntaisimme sillä aikaa oli vielä vaikka kuinka. Sattumalta olimme taas Kiltatalon vieressä, joten jatkoimme sinne. Ensin menimme ylimpään kerrokseen katsomaan rahanäyttelyä ja tapasimme Smaugin.

Siirryimme vielä kellariin, jotta esikoinenkin sai katsottua kaikki läpi. Ihailimme yhdessä Saksan armeijan SS-joukkojen paraatipuukkoa, jonka terässä luki "Mein Ehre sind Freue". Siinä oli muutenkin kaunis koristelu, Hannunvaakunaa ja swastikoita sekä kädensijassa pieni rasia syanidipilleriä varten.

Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.

Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.

Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.

Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.

Kesän alku

On aika vilpoisaa ollut tänään. Keskimmäinen meni Lintsille kuten muutkin ysit, mutta olivat perillä pyytäneet opelta luvan lähteä leffaan sään takia. Oikein kiva ope, tosin kaverin oli pitänyt soittaa äidilleen (tämä kertoi illalla alakoulun juhlissa mulle) ja anoa lupa. Meitä nauratti :)

Meillä alkaa olla homma kasassa. Kahvikupit on pesty, kuoharilasit on tiskikoneessa ja hopeat kiillotettu. Minäkin alan tosin olla aika kasassa, mutta ehkä vielä elämä voittaa toistaiseksi ja tämäkin hoituu. Sain pienimmän luokkakaverin äidiltä lainaan astetta isomman kahvitermarin, niin ehtii ehkä itsekin hetken jutella ihmisten kanssa.

Esikoinen on saanut ainakin Jyväskylästä opiskelupaikan, mutta odottelemme vielä Helsingin yliopiston tulosta.

Tosiaan koulun juhlissa oli taas aika hauskaa. Tapasin muutaman äitikaverin (tutustuimme aikanaan hiekkalaatikon reunalla) ja vaihdettiin kuulumiset. Musaope lauloi Nightwish'iä oikein upeasti ja ihana rehtori (Juha Saaresaho Sir Elwoodeista) kertoi puheessaan saavansa jatkaa ja luki ekaluokkalaiselta Ninniltä saamansa kortin, jossa kovasti kehuttiin reksiä. Lopuksi oli stipendien jako ja eräs ekaluokkalainen tyttö pelkäsi olla lavalla niin, että otti kiinni kaksi käsin reksin reidestä <3 Tuo koulu on ollut todella ihana, kyläkoulumainen tunnelmaltaan aina.

Nyt kellahdan petiin. Huomenna on ohjelmassa ainakin imurointia ja lattioiden pesu sekä kakkujen täyttö. Ah ja kynsien lakkaus..

ETA

Piti vielä lisätä, että koko eilispäivän pystyin vihdoin julkisesti pöyristelemään Helsingin uutta graafista ilmettä. "One Hel of an Impact" todellakin..

Kekekeke

Ke niin kuin keskiviikko siis. Vihdoinkin. Eilen luulin jatkuvasti eläväni jo keskiviikkoa, vaikka oli vasta tiistai, minkä muistin kun päivän oikea karva alkoi paljastua.

Tänään töissä eräs mies katseli asiakaskoneella työpaikkani uudistuneita nettisivuja ja kuinka ollakaan törmäsi meikäläisen kuvaan niillä kirjastosta kertovilla sivuilla. Sanoi, että oli kaunis kuva ja vastasin, että oli hyvä kuvaaja :D No kiitin kyllä lopuksi. Tuntuuhan se mukavalta. (Nyt näytin kuvan miehelle ja se sanoi, että onpa onnistunut otos.. samoin kuin kaverikin, kummallista. )

Piti sanoa jo aiemmin (eilen), että ihan vähän ärsyttää.. Eräs ihminen on nyt mummoutunut eli saanut ensimmäisen tyttärenlapsensa ja mä en ihan vaan kestä. Siis sitä ihanaa vauvahehkutusta. Mulla on joku vika päässä varmaan. Ajattelen vain, että voi kuinka ihanaa että se ei ole mun ja että pojat ei vielä ole aikeissa lisääntyä ainakaan hetkeen. On ihan riittävästi vauvaa, kun kummipoika alle-4-v käy välillä kylässä. Huoh.

Tänään olin aikeissa mennä töiden jälkeen katsomaan yhtä mahdollista lähdekirjaa Kaisa-talosta ja onneksionneksi satuin katsomaan sen aukioloajat nettisivuilta. Nimittäin se olikin mennyt kiinni jo klo 12 jonkun 375-vuotisjuhlien vuoksi. Pitää käydä huomenna.. ja nyt voin tähän vielä valittaa siitä, että metroaseman nimi muutettiin Kaisaniemestä Helsingin yliopistoksi. Voi venäjä sentään.. Yliopiston laitokset on hajallaan pitkin Helsinkiä, kun taas rouva Kajsa Niemi oli erinomaisen tärkeä aikanaan tärkeä henkilö ylioppilaiden keskuudessa  pitäessään ravintolansa tarjonnalla heidät hyvin .. ööh.. juotettuina. Mistä syystä esim Säästöpankinranta on saanut nimensä, eli rouva Kaisa antoi ylioppilaiden juoda luotolla ravintolassaan. Onneksi edes rouvan ravintola on säilynyt Kaisaniemen puistossa, tosin en ole ihan varma onko se juuri sama vai onko se uudistettu jossain vaiheessa. Mutta näin hävisi jälleen pala Helsingin historiaa.

Loppuun videopätkä, joka oli meidän (minun ja pienimmän) mielestä ihan kiva. Tosin minä itkin.. mutta ei välitetä siitä.