Lounastin kummipoikani ja äitinsä kera. Kummipoika sai kohtauksen, kun uskoin hänen 'ei'-sanaansa ja tein hänen puolestaan yhden asian. Onneksi kriisi unohtui, kun talossa tällä hetkellä hommiaan hoitavista sotamiehistä yksi auttoi pikkumiestä. Pikkukaveri tuijotti avustajaansa suu auki ja kaikkia meitä muita nauratti. Onneksi valtion vihreissä oleva nuori mies nauroi myös.
Päivä kului rattoisasti muutenkin, vaihdoin yhden näyttelyn ja ehdin puhua sekä puutaheinää että asiaa työkaverien kera. Illalla piti olla luento, mutta se oli (onneksi) peruttu, joten tulin kotiin ja nautin täytelakuja sillä aikaa, kun mies kärsi naamiaisasukaupassa kahden nuorimman kera. Siellä oli ollut kuulemma varsin ruuhkaista :P
Onneksi työviikkoni on nyt ohi ja voin keskittyä viikonloppuun orientoitumiseen.
Loppuun tähän päivään sopiva piisi. Kyseinen elokuva on meidän perheen jouluelokuva. Olemme kummallisia :) Ja Jack Skellington on ihana *huokaa*.
