Kesälaitumet ovat jälleen ohitse

Loppuu ne pitkätkin lomat, vaikka ei uskoisi. Olipa metka kesä ensinnäkin säällisesti; ensin normi-kesäsäätä hetki, sen jälkeen kahden viikon vedenpaisumus ja sitten kolmen viikon helle (alkoi jo riittää minullekin). Elokuun alkaessa sää vaihtui taas heti syksyiseksi kuin napista painamalla (ehkä joku muistaa vanhan AkuAnkka-pätkiksen). Mökkimme on eräänlaisessa lahdessa sen toisella syrjällä ja lahtea vastapäätä sijaitsee isohko saari eli meillä on sellainen mökkikylä lahdelmassa. Viime kesänä joka mökillä oli jatkuvasti ihmisiä, mutta tänä kesänä oli yllättävän hiljaista. Eniten näin saarimökkiläisiä, joilla on venepaikkaoikeus meidän rannassa. Omituista on se. 

Ajelin tänään kotiin kakkoskuskin säestäessä satunnaisesti naukuen. Loppumatkasta kuulosti jo vähän kyllästyneeltä ja kovaääniseltä moulta. Siinä vaiheessa kyllä kyllästytti jo minuakin se moottoritie, joka ei ollut edes kuuma. Tuulinen oli kyllä. 

Ensi viikonloppuna ja seuraavana matka käy Tampereelle, arvatenkin pääsemme tutustumaan paikalliseen Ikeaan. Vielä pitäisi ehtiä tilaamaan ylioppilaan kiitoskortit ennen kuin hän kokonaan siirtyy kauaspois näiltä nurkilta, joten pitänee ruveta siihen hommaan. 

Syksyksi onkin jo taas ystävän kanssa hankittu keikkaliput. Allaoleva pumppu tulee tännepäin, joten pitäähän sitä mennä katsomaan. 

 

 

 

Yövieras

Aamulla, kun mies oli lähtenyt eikä kello ollut vielä soinut, ihmettelin rapinaa sänkymme päädyn takaa. Sängyn ja seinän välissä on sellainen parinkymmenen sentin rako, jossa kulkee erilaisia jatkojohtoja ja sen päällä oleva hyllyntapainen muodostaa samalla yöpöytätason.

Siinä unenpöpperössä menin ensin eteiseen tarkastamaan Siriuksen olinpaikkaa, mutta en nähnyt kissaa missään, joten menin takaisin makkariin ja laitoin oven kiinni perässäni. Tässä vaiheessa rapina oli siirtynyt makuuhuoneen isoon ikkunaan ja tajusin, että lintu räpisteli siivillään ikkunaa.

Otin tirpan käteeni (sanoin sille, että odotahan nyt) ja avasin ikkunan ja sinne se paineli. Lensi suoraan pensasaitaan eikä edes kiitosta sanonut.

Pyyhin lattialta linnun yölliset jätökset ja nousin ylös herättääkseni nuorimmaisen kouluun. Hän ei ollut uskoa, kun kerroin yövieraasta.

Sirius oli illalla tuonut yhden paistin sisälle ja kuulemma eteinen oli ollut ihan sulkaisa. Miehen kanssa pohdimme, että onko lintuja ollut sittenkin kaksi vai onko toinen vain lentänyt sisälle ja eksynyt meidän huoneeseen. Tosin se on ollut melkoisen tainnoksissa, kun suunnilleen 12 tuntia on mennyt ennen virkoamista.

Olin illalla pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Ocean's 8-leffan, jonka nuorimmainen valitsi ihan itse. En tiedä, tajusiko hän ennen leffaa, että siinä on Richard vai onko hän salaa fani.

Tiistai-iltana tein pitkästä aikaa kaura-omenapaistosta, se olikin aika namia jäätelön kanssa. Pitänee tehdä uudelleenkin, onneksi esikoisen kummi on tulossa kylään lauantaina niin voin tarjota lisää omenaherkkuja.

Luen parhaillaan ehkä kolmatta kertaa Ray Bradburyn novellikokoelmaa 'Illustrated man', viimeksi olen lukenut sen varmaan parikymmentä vuotta sitten. Löysin uudestaan muutaman suosikkitarinani ja osan olin aivan unohtanut. Voin lämpimästi suositella.

Mulla on iskenyt joku kummallinen into/hinku ruveta tekemään nukkekotia itselleni. yritän istua käsieni päällä ja toivon, että hinku menisi ohitse.

Saattaa olla, että olisin poikkeamassa Jyväskylässä joskus syysloman aikoihin, mahtaisiko muita kuin Marjaanaa kiinnostaa tavata? :)

Kotipäiviä

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.

Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.

Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.

Aamusitruuna

Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.

Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.

Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista. 

19-vuotias

Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.

Messua sun muuta

Perjantaina tapasin ystäväni Jyväskylästä ja menimme yhdessä Kirjamessuille. Ostin pari pokkaria hänen kanssaan puoliksi tarjouksesta, jossa sai neljä kirjaa kympillä eli kumpikin sai kaksi kirjaa. Niiden lisäksi ostin pari joululahjakirjaa (Mauri Kunnasta) ja itselleni Kissojen maailmanhistorian, jota minulla ei vielä ollut. (Kissojen Suomi löytyy hyllystä kyllä.) Näiden lisäksi ostin Timex-kalenterin, koska se oli messutarjouksena edullisempi kuin ikinä olen nähnyt ja olen sellaista himoinnut useamman vuoden.

Minun oli tarkoitus mennä vielä iltakymmeneltä kuuntelemaan työkaverin yhtyettä CompanyRock'iin, mutat en yksinkertaisesti jaksanut. Päästyäni kotiin kahdeksan aikoihin levähdin sohvalle ja nautin kotonaolemisesta.

Lauantaina heräsimmekin ajoissa, sillä mies ja pienin lähtivät opastetulle kierrokselle Fazerin karkkitehtaalle pienimmän partioryhmän kanssa. Mies ei ole koskaan ollut tehdaskierroksella, vaikka on ikänsä asunut melkein naapurissa. Kuulemma oli mielenkiintoinen ja tulihan sieltä tuliaisiakin :P

Olimme aikoneet lähteä leffaan katsomaan Tuntematonta, mutta miehen olo huononi kun flunssa alkoi jyllätä uudelleen. Toden sanoakseni en olisi kyllä itsekään jaksanut istua kolmea tuntia leffassa. Paljon mieluummin istuin kotisohvalla ja katsoin Preacherin kakkoskauden neuloessani ja kissan nukkuessa vieressä.

Sunnuntai kului kuten lauantai, sadetta pidellessä ja kuunnellessa flunssan uusintakierrosta perheessä. Miehen jälkeen se otti uhriksi pienimmän, jolle nousi kuume. Illalla nukkumaanmennessä kuumetta oli jo 38 astetta, joten pienin ei mennyt kouluun enkä minä uimaan.

Lähdin iltavuoroon ja illalla miehen hakiessa minua metrolta kuulin, että kuume oli jo 40:ssä. Eli pienin ei mene kouluun huomennakaan, vaan kotoilee kissan kainalossa.

Töissä meni ihan mukavasti. Olemme saaneet uuden puhelimenkin, joka häiritsi töidentekoa pahasti. Päivittelen lehtivälittäjän sivuille tietoja saapuneista lehdistä. Siinä taitaa mennä vielä muutama päivä, koska en jaksa tehdä sitä kahdeksaa tuntia päivässä. 

Loppuun tämän päivän korvamato. Olkaa varuillanne.

Kotona

Tulimme kotiin aikaisin lauantaiaamuna. Ihme kyllä matkalaukut tulivat todella nopeasti ja olimme kotona jo tunnin kuluttua koneen laskeutumisesta. Keskimmäinen lähti puolenpäivän maissa isosleirille Siuntioon, ystävä tuli hakemaan kotiovelta asti.

Jokakeväiset alivuokralaisemme (eli sokerimuurahaiset) olivat levittäytyneet alakerran pesuhuoneesta yläkertaan, ilmeisesti ihan viimeisten päivien aikana vasta, koska eivät olleet vielä eksyneet kuivamuonakaappeihin. Olemme nyt laittaneet niille myrkkyä kaappien alle, koska näyttää siltä, että ne tulevat viemärin läpiviennistä. Lisäksi lämmitämme saunan tänään, joten niille tulee kuumat paikat.

Olen pessyt pyykkiä ja kaikki matkalaukut on jo purettu. Tuliaiset ovat keittiön tiskipöydällä odottamassa jatkokäsittelyä ja Singaporesta ostamani kirjat ovat läjässä työpöydällä. En ostanut Balilta kuin yhden kirjan ja kolme kierrätyskärrystä ottamaani romaania luin ja jätin hotellin kierrätyshyllyyn.

Tuimme paikallista yrittäjyyttä hankkimalla esikoiselle ja keskimmäiselle mittatilauspuvut hotellin lähellä olevalta räätäliltä. Hävettää kertoa, että ne maksoivat yhteensä vähän päälle satasen. Mutta hienot ovat ja nopeasti tulivat valmiiksi, neljäntenä päivänä ensikäynnistä kävimme koettamassa ja muutokset tehtiin parin päivän kuluessa. Yhteensä kahden puvun tekemiseen meni noin kuusi päivää.

Paluulennot menivät oikein hyvin, varsinkin yölento Singaporesta Helsinkiin oli rauhallinen ja saimme nukuttua useamman tunnin putkeen. Sen sijaan Singaporessa aikomamme kiertoajelu olikin täynnä ja seuraava lähtö olisi ollut liian myöhäinen, joten vietimme kentällä yhdeksän tuntia. Onneksi siellä oli erilaisia ajantappomahdollisuuksia; perhospuutarha, elokuvateatteri ja kauppoja sekä kahviloita.

Perhospuutarha oli kiva, pienimmän mielestä paras juttu ikinä ja kyllähän siellä aika kului mukavasti. Perhoset istahtelivat minne sattui, mm. keskimmäisen hiuksille ja näimme yhden karkaavan erään miehen repun päällä istuen poiskin. Elokuvateatterissa pyöri non-stoppina leffoja, ensin katselimme noin puolet uudesta Ben-Hurista (ihan järkyttävän huono) ja myöhemmin minun shoppaillessani (niitä kirjoja) mies ja pojat katselivat jotain komediaa.

Huomenna alkaa taas arki, aikaisin aamulla kolmella ja minulla hiukan myöhemmin. Esikoinen kuulemma on menossa elokuviin. Koululaisilla alkaa kuuden viikon puserrus kesälomaan ja samassa ajassa pitäisi saada talo juhlakuntoon. Stressiä pukkaa jo ajatuskin.

Kai se tästä taas. Alla muutama kuva reissusta.

Vessapaperia otsassa

Niin, oma kylähullunne tässä taas terve. Kävin aamutuimaan uimassa ensi kertaa sitten leikkauksen ja koska pukemisen jälkeen on aina tuskallisen kuuma, pyyhin otsaani vessapaperilla. Huomasin yhden pienen riekaleen heti, mutta toinen (isompi) oli jäänyt vähän otsahiusten alle ja huomasin sen vasta töissä paahdettuani puolen Helsingin läpi.

Uima-allas oli yllättävän täynnä porukkaa ja kilsan uimiseen menikin peräti 36 minsaa, koska jouduin hidastamaan ja odottelemaan. Noustuani isosta altaasta kävin vielä avantoaltaassa, jossa olikin kunnon kylmä vesi. Olivat ilmeisesti huomanneet, että luonnonvedetkin on viilentyneet ja sen mukaan jäähdyttäneet sitten tuonkin. Oli varsin mukava.

Matkalla kaupunkiinpäin menevään metroon kävin Postissa (Marjaana voisi tarkkailla laatikkoaan), juttelin niitänäitä postineidin kanssa se vessapaperi otsassa ja keskustassa käväisin ostamassa muutaman t-paidan (lyhyt- ja pitkähihaisia) M&S-kaupasta edelleen se vessapaperi otsassa. Että joo.. No pääsin vihdoin töihinkin ja sain sen paperin pois otsastani.

Siinäpä ne päivän tärkeimmät oikeastaan. En nukkunut kovin hyvin viime yönä, kuten en yleensä su-ma välisenä yönä nuku ja ensi yönä stressaan varmasti esikoisen lähtöä niin, että nukun vielä huonommin. Jos siis vaikutan varsin hysteeriseltä loppuviikosta, niin tiedätte miksi.

Meillä on meneillään joukkomurha alakerrassa, muurahaiset ovat ilmeisesti löytäneet uuden reitin sisälle. Vaatteita vaihtaessani  ehdin jo tappaa ainakin kymmenen pöydältä.

Loppuun päivän korvamato, joka yllätti salakavalasti jostain.