Huis

Sinne se vilahti taas, viikonloppu. Huomaan, että olen viimeksi postannut keskiviikkona.

Torstaina kävin kampaajalla leikkauttamassa haivenia hiukan sellaiseen siistimpään kuntoon, ettei tarvitse ensi perjantaina hävetä sukulaisten edessä. Meillä oli taas kampaajan kanssa hauskat jutut ja hän kertoi joitain vitsejä, jotka tässä väsymystilassa saivat meidät molemmat nauramaan hillittömästi. Oli oikein mukavaa :)

Perjantaina meillä oli kokouspäivä eli aamulla oli koko osaston parituntinen kokous, jonne onneksi tuli myös työystävä. Kävimme sitten yhdessä lounaalla Palolaitoksella ennen kuin kiirehdin seuraavaan kokoukseen it-hemmojen kanssa. Onneksi tässä vaiheessa meille riitti vajaa tunti tarinointia ja pääsin luistamaan pois.

Lähdin töistä aikaisin, koska pienin valitti silmän olevan turvoksissa ja olin sopinut treffit terveyskeskukseen hänen kanssaan. Suunnilleen tunnin kuluttua olimme jo ulkonakin, vaikka pienin valittikin että piti odottaa ihan kamalan kauan. Lääkärisetä oli mukava venäläismies, joka puhui hyvin rauhallisesti ja kuunteli lasta.

Päästyämme ulos terkkarista otimme pienimmän polkupyörän mukaan ja kampesimme itsemme metrolla Kontulaan. Kävin tilaamassa äidin kummityttären muistokimpun, valkoisia ja keltaisia neilikoita, samasta kukkakaupasta kuin meidän kukat. Kukkakaupasta menimme apteekkiin hakemaan pienimmän antihistamiinit ja sitten kävimme vielä ruokakaupassa hakemassa maitoa ja muuta.

Keskimmäinen oli pakkaamassa  partioretkikamojaan ja lähti tyytyväisenä retkelle. Esikoisella nousi kuume 39:n illan ratoksi.

Lauantaina imuroin kämpän ja pesin lattiat. Mies kävi lautatarhassa ja teki tukipuun, että saimme vihdoin aulan lamput vaihdettua. Se on ollut hiukan hankala projekti. Pesin vanhoja pieneksikäyneitä takkeja pari koneellista, nyt nekin voi laittaa johonkin vaatekeräykseen kunhan ensin tsekkaan, ettei kukaan tuttu tarvitse.

Illalla lähdin syömään keskustelupalstan naisten kanssa, meitä oli yhteensä seitsemän ja oli oikein hauskaa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Tornin Ateljé-baarissa ja teimme ekskursion naistenvessaan, josta olikin kivat näköalat. Tulin kotiin puoli yhdentoista aikoihin, mies haki metrolta.

Tänään olen vain lukenut koko päivän ja pessyt pari koneellista pyykkiä. Keskimmäinen tuli kotiin partioretkeltä ja oli ihan tööt. Esikoinen alkaa parantua, mikä onkin hyvä, koska ei oikeastaan voi olla pois koulusta nyt ennen perjantaita.

Huomenna taas töihin. Viikonloput menevät aivan liian nopeasti.

Ding dong

Huomaan, että taas on vilahtanut muutama päivä. En ole oikein jaksanut olla päivittelemässä, kun muutenkin olin aika väsynyt viime viikon jäljiltä.

Torstaina töiden jälkeen kävin hakemassa kampaajaltani Petriltä uuden pään ja siinä kestikin pari tuntia. Lopputulos oli kuitenkin sen arvoinen. Tulin Vuosaaresta kotiin bussilla, metroasemalla bussia odotellessa eräs vanha musta mies kysyi minulta kauanko vielä menee ennenkuin bussi tulee ja sanoin kolme minuuttia ja näytin sormilla, vasta bussissa aloin pohtia ettei hän ehkä osannut lukea ja siksi kysyi. Mies tuli vastaan Kontulaan, koska kävin kaupassa enkä olisi jaksanut enää kävellä kotiin.

Perjantaina meillä oli töissä viimeinen asiakaspalvelusosaston kokous tällä kokoonpanolla. Siihen asti kokous sujui ihan hyvin, kunnes rouva pääjohtaja saapui paikalle ja yritti esittää, kuinka kaikki on niin mahtavaa ja hienoa ja kukkasia ja sydämiä vain. Voi Junalauta, mikä vitsi. Pakolla savustettiin meidän osastonjohtaja ulos, vaikka ensi vuoden heinäkuussa koko kaupungin organisaatio muuttuu ja kaikki mullistuu taas. Mitään yt-keskusteluja ei ollut käyty eikä henkilöstöä kuultu ennen perjantaita. Nytkin oli pikapikaa muutettu esityslistaan henkilöstön kuuleminen, koska siitä oli muristu riittävästi. Onko ihme, jos ei kiinnosta mennä töihin maanantaisin?

Perjantai-iltana olin taas nukahtaa sohvalle, koska olin niin poikki. En tiedä, johtuuko se henkisestä kuormituksesta vai sisäilmasta, mutta ärsyttävää se on silti.

Lauantaina heitimme miehen kanssa esikoisen metrolle ja  jatkoimme Itiksen Prismaan viettämään laatuaikaa keskenämme miljoonan muun ihmisen kanssa. Olenko koskaan sanonut, että kertakaikkiaan me molemmat vihaamme lauantai-ostosteluja? No, onneksi pääsimme suht nopsasti uloskin kaupasta, mutta en kyllä tykkää yhtään. Tukkuostoksilla käynti on eri juttu, siellä on aina lauantaisin aika rauhallista ellei ole joulunalusaika, mutta joskus kyllästyy aina samaan valikoimaankin.

Alun perin valitsimme Prisman-retken siksi, että ajattelimme saavamme sieltä sopiva päkätin palan ensi viikonlopuksi, kun äitinikin tulee syömään, ja lisäksi noidille pääsiäismunia. Tullessamme kohti kotia, melkein perillä, muistin että ne noitakarkit olivat unohtuneet kokonaan. Teimme siis kurvin vielä lähiAlepaan.

Tultuamme kotiin imuroin koko talon, muistin jopa ne katonrajaan talven aikana ilmestyneet hämähäkinverkot. Sen jälkeen katselin yhden osan Lewisia ja sitten pienimmän kanssa Mission Impossiblen, joka oli juuri niin surkea kuin muistin. Jopa pienin huomasi epäloogisuudet tarinassa. Illalla, kun pienin meni nukkumaan, katsoin vielä ExMachinan puoliväliin. Aion kohta katsoa sen loppuun.

Tänään olen pessyt pari koneellista pyykkiä, leiponut Key lime-piirakan ja marenkeja, soodannut kahvinkeittimen ja silittänyt parin viime viikon puhtaat pyykit. Sitten olikin jo pakko pitää taukoa, kun jalkoja alkoi särkeä. Mies teki ruoan ja lämmitti saunan. Esikoinen kotiutui jo hyvissä ajoin puolenpäivän jälkeen. Noitia kävi peräti kolme kappaletta, kerralla. Suklaamunia jäi aika rutosti, yritämme saada ne säilymään ensi viikonloppuun.

Yksi syy jalkojen särkemisellekin löytyi muutama päivä sitten, kun seurasin yhtä linkkiä kasvuikäisten lasten jalkavaivoista ja löysin itseni lukemasta jäykän isovarpaan oireyhtymästä. Tämä vaiva on ollut muutaman vuoden, välillä parempi ja välillä huonompi. Nyt sillä on nimi ja pohdiskelen jatkotoimenpiteitä.

Nyt hetki neulomista ExMachinan kera. Kurkku on niin kipeä, että aamun uinti jää väliin. Toivottavasti pystyn raahautumaan työpaikalle.

Oscar Isaac tanssii ihanasti :)

Torstain toivotut

En nyt tiedä kuinka toivottu tämä kirjoitus on, mutta yritän keksiä jotain.

Olin töissä ja juttelin sekä asiakkaiden että työkaverien kanssa. Yhden uuden työkaverin kanssa pohdimme, miten kirjasto voisi auttaa pakolaisia mutta päädyimme siihen, että ehkä kaupunginkirjasto pystyy paremmin vastaamaan tähän haasteeseen. meillä voitaisiin keskittyä sitten johonkin muuhun.

Töiden jälkeen menin kampaajalle ja hän sanoi suunnitelleensa kiiltovärjäystä minulle. Se onnistuikin varsin hyvin ja juttelimme siinä kaikenlaista samalla. Oli oikein mukavaa, olen kovin iloinen, että löysin hänet uudestaan.

Sieltä päästyäni menin Itikseen hankkimaan ne kissan kynsisakset ja hakemaan yhden varauksen kirjastosta, jossa juttelin ex-työkaverin kanssa kaikenlaista kunnes mies ja pienin tulivat noutamaan minut, kuten olimme sopineet.

Kotona söin kasvis-metwursti-munakkaan ja jälkkärikahvin kanssa katselin Sherlockin loppuun Areenasta ja neuloin. Nyt taidan siirtyä hetkeksi sohvalle neulomaan, joten nähdään taas. Loppuun piisi, joka tuli radiosta istuessani kampaajalla.

Karvoista

Ihmettelin äsken, että mikä ihmeen hämähäkinseitti heiluu ruudun reunassa. Siis sehän ei olisi mitenkään omituista edes, mutta kuitenkin. Otin sen näppeihini ja huomasin sen olevan esikoisen hius.

Esikoisella on meidän perheen pisin tukka, sellainen surffaritukka. Seitsemännen luokan alkuun asti hiukset sai leikata ihan lyhyeksi, mutta sitten alkoi teinix-elämä ja ajattelimme, että olkoon. Pitäköön. Eksyin aiheesta eli esikoisen hius oli ruudun päällä roikkumassa siksi, että hän majailee parvella minun tämän kirjoituspaikkani yläpuolella. Meillä on huoneiden korkeus kolme ja puoli metriä yläkerran makkareissa, hyvin mahtuu parvet  (ja taas mentiin ohi aiheen).

Oman hiuksistoni kävin leikkauttamssa eilen kotimatkalla. Parturini on sopivasti puolivälissä töistä metrolle, joten poikkeaminen ei ole iso askel. Lisäksi seikka, jota arvostan; hän on nopea. Yleensä leikkaukseen menee puolesta tunnista kolmeenvarttiin pesuineen ja föönauksineen. Nyt meni vähän kauemmin, kun lätkittiin uusi väri päähän.

Hiusten lisäksi siivosin muuta karvastoa tänään pienimmän ollessa eskarissa. Pidän eniten sokerihommista, mutta nyt kokeilin vahaa. Juu, ei ole mun juttu. Minä ja vaha ei sovita samaan huusholliin :P

Eniveis, tässä mun ikisuosikkini Gunnareilta :)

Parturi

Pakko päästä parturiin ensi viikolla, tukka on kasvanut ihan ulos mallista enkä kestä! kun se roikkuu ties missä ja on ruma. Kuin kananpee. Ei siis kanapee, joka on ihan eri juttu.

Katselin parturini ikkunaa joka päivä töihinmennessä ja sieltä tullessa. Parturi taisi olla lomalla hänkin. Se hänelle myös sallittaneen :) Ikkunassa oli lappu: 'Äijät, sille en voi mitään jos naama on v**un ruma, mutta partaakin voi hoitaa'. Asiaa :D