Tänään aloitin aamun särkylääkkeillä, päänsärky jatkui siis. Tulin kotiin alkuiltapäivästä, ei ole paljonkaan järkeä istua töissä kun ei pysty lukemaan ruutua ja tuntuu, kuin silmät vuotaisivat verta, kun liikuttaa niitä. Mies vei keskimmäisen tarkastusröntgeniin, luut olivat ihan niin kuin pitikin. Minä katselin Doomin pienimmän kanssa. Tiedän, että sen ikäraja on korkeampi kuin pienimmän ikä, mutta ihan oikeasti leffa on niin huono, että nauroimme melkein jatkuvasti. En usko, että tuo saa painajaisia. Ei hän saanut Terminaattoristakaan vaan piti siitä kovasti. Olen huono vanhempi.
Joka tapauksessa nyt aion kaatua sänkyyn ja yrittää huomenna jälleen kömpiä töihin. Onneksi huomisen jälkeen alkaa hiihtoloma. Perjantaina aion keskittyä lyriikka-analyysiin.
P.S. Tajusin hetki sitten, että edellisestä migreenikohtauksesta on jotakuinkin 29 vuorokautta. Kuinka nautinkaan siitä, etten sentään joudu kärsimään enää siitä tulvasta, mikä aiemmin seurasi näitä kohtauksia. (Naispuoliset lukijani ehkä ymmärtävät viittauksen.)
