Keväisiä kävelyretkiä

Olen ollut parempivointinen tällä viikolla ja jaksanut tehdä parikin pitempää kävelyretkeä lähiympäristöön.

Maanantaina kävin Jakomäen hiekkakuopilla. Vaikka olen asunut niiden läheisyydessä yli 30 vuotta, en ole koskaan aiemmin päässyt itse kuopille asti. Joitain vuosia sitten Helsinki ja Vantaa päättivät yhdessä kunnostaa alueen virkistyskäyttöön ja esim. viime kesänä ranta oli tupaten täynnä porukkaa, joten tarpeeseen tulivat. Sinne pääsee oiekastaan vain bussilla tai kävellen/filalroiden, koska muutaman autopaikat ovat yritysten käytössä. Hiekkakuoppia on neljä, joista yksi on varattu koirien uittamiseen. Lisäksi rannalla on nuotiopaikkoja makkaranpaistoa varten.

Käppäilin ensin pari kilometriä kuopille ja siitä sitten Slåttmossenin luonnonsuojelualueen läpi Fasun taakse, josta pääsin kätevästi kotiin. Yhteensä noin tunnin ulkoilu puita halaillen.

Tänään tein kävelylenkin Länsimäen vallituksille eli ensimmäistä maailmansotaa varten rakennettuja vallituksia, joiat ei sitten tarvittukaan Suomen puolustamiseen. Täällä lisää asiasta, jos kiinnostaa. Kiva oli kävellä yli tunnin lenkki kivassa kevätsäässä, joka onneksi pilvistyi vasta päästyäni kotiin.

Tämä on melkein naapurissa, poikien koulumatkan varrella

Länsimäen muraaleja

Tämä näkyy nuorimmaisen koululle hyvin

Vastarannan kiiski

Lienen jonkinlainen loimukala, kun en edelleenkään pidä tästä Kaupungin uudesta linjasta. Hiukan liikaa kaikkea minusta.

Tänään on ollut kummallinen päivä. En tiedä olenko vain jotenkin aivan järkyttävän väsynyt, mutta olen itkenyt lähes kaikelle uutisista musiikkivideoihin. Lisäksi eräs kokouskutsu tuli nimenomaan ensi viikon perjantaille, kun minun piti jo olla melkein lomalla. Nyt joudun menemään sittenkin taas töihin silloin, sillä kyse on yt-kokouksesta. Vitutti todella ankarasti, olin suunnitellut sille päivälle Äidin haudan tsekkaamista poikien kera. Nyt menen sitten kokouksen jälkeen erään ystävän kanssa kahville, piti nähdä jo toukokuussa.

Eilen kävin katsomassa WonderWoman-leffan kahden ystäväni ja pienimmän kera. Se olikin varsin mukava, vaikka jotenkin onnistuin tavallaan kuvittelemaan sen eräänlaiseksi StarTrek-jaksoksi kapteeni Kirkin vuoksi (Chris Pine esittää lentäjää, joka tuo nykyajan WW:n kotisaarelle). Leffa oli voimaannuttava ja pidin kovasti henkilöistä. Erityisesti pidin siitä, että kerrankin intiaania näytteli aivan oikea intiaani eikä joku aasialainen tai latino kuten yleensä.

Toinenkin

Kävelin aamulla metrolle naapurin Rouva Kaupunginjohtajan kanssa, juttelimme lapsista ja ihan yleisesti kaikenlaista, myös Keskustakirjastosta. Onneksi vasta töissä luin Hesarista Kukkeli-museosta, joka saa minun puolestani jäädä rakentamati, mutta jota naapurinrouva kovasti ajaa läpi. Olisin varmasti maininnut mielipiteeni siitä, miten museo, joka ei kannata Berliinissä, voisi lyödä leiville täällä Jumalanseläntakana, mutta onneksi en siis tiennyt tästä aiheesta.

Keskustakirjaston rakennustontti on naapurinrouvan mielestä tuskallisen pieni (NO ÄLÄ!) ja rakennuskustannuksia lisää se onneton suojeltu tiiliseinä, joka on ainoana nurkkana jäljellä vanhoista makasiineista, jotka jotkut idiootit käräyttivät toukokuussa 2006 (se palo näkyi meille asti). Kuulemma seinän purkaminenkin maksaisi aika paljon, koska tiilissä on syöpääaiheuttavaa kreosoottia. Toisaalta kaupunki maksaa 30t € per vuosi tämän yhden seinän säilyttämisestä. Niin.. ehkä se olisi parempi purkaa jo, surullinen se lähinnä on.

 No se siitä. Työpäivä meni ja, lähdin aiemmin pois, koska aamulla oli kurkku kamalan kipeä ja ääni lähti ja lisäksi päivän mittaan aloin aivastella ja nenä tukkeutui ja oli vaikea olla. Huomenna pitäisi mennä kääntymään työ-ystävän viisikymppisillä. Kävin kotimatkalla ostamassa hänelle lahjakortin ja nyt illalla tein kortin.

Kortti, onnistui ihan kivasti

Töissä juttelin myös erään työkaverin kanssa, hän on ollut pitkähköllä sairaslomalla olkapäässä olevan synnynnäisen vian ja sen aiheuttaman pitemmän vaivan johdosta. Hän sanoi minun hoikistuneen ja kerroin, etten ole laihtunut vaan tissit on hävinneet, josta hän riemastui niin, että tilasi samantien ajan itselleen konsultoivaan lääkärikäyntiin. Hänellä nimittäin on isompi rintavarustus kuin minulla oli ja se osaltaan vaikeuttaa olkapäävamman paranemista.

Olen tässä illan mittaan tehnyt kerrankin ihan oikeaa ruokaa (riisiä ja kanaa kookos-currykastikkeessa) ja leivoin kahdenlaisia keksejäkin. Nyt vähän väsyttäisi.

Maapähkinävoi-kaurakeksit

Kookoskakut