Syysterveisiä, osa 2: Autoretkiä ja livemusiikkia

Syksyn kuluessa olen käynyt musiikki- ja autoretkillä ystäväni Mareetan kanssa. Kävimme kesäkuussa katsomassa Jesus Christ Superstar-musikaalin jäähallilla, se oli siirtynyt pariin kertaan alkuperäisestä  tammikuisesta aikataulustaan ensin koronarajoitusten vuoksi ja sen jälkeen Hartwall Areenaa koskevan Venäjä-boikotin seurauksena. 

Jesus Christ Superstarissa pääosissa olivat Peter Jöback ja Ola Salo, molemmat ansioituneita rokkareita ja esitys olikin varsin rock. 

Peter Jöback Jeesuksena

Ola Salo juudaksena kultaviitassaan. Liike näkyy kivasti asujen suikaleissa.

Autoretkemme ovat pääsääntöisesti suuntautuneet kirpputoreille Lohjan suuntaan. Erityisesti kirppislöytöjen helmiä on tullut vastaan Lohjan The Kirppis-nimisellä kirpputorilla, mutta jos on erityisiä lasiastioiden tarpeita, niin Riihimäellä oli varsin kattava valikoima suomalaista lasia tarjolla suht edullisesti (sattuneesta syystä). 

 

Salon Design Hill-kahvilassa kaikki kakut ovat gluteenittomia ja ne ovat oikein hyviä

Marraskuun alussa kävimme tutustumassa Espoon Nihtisillan Kierrätyskeskukseen ja sen läheisyydessä sijaitsevaan SPRn Konttiin, molemmat ihan hyviä paikkoja myös. Nihtisillan Kieriksen pihalla katselin vastapäiviä toimistotaloja ja sanoin Mareetalle, että äitini työpaikka oli niissä joskus 70-80-luvun vaihteessa. Olin siis käynyt paikalla 1977 ekaluokkalaisena, mutta jostain aivojen syövereistä nousi mielikuva talojen ulkomuodosta ja tarkistin asian vielä Google Mapsista. 

Samalla reissulla kävimme kävelyllä Seurasaaressa ja sen jälkeen lämmittelemässä Tarvaspäässä eli Gallen-Kallela museossa kahvitauolla ja sitten jälkeen katsoimme museon läpi. En ollutkaan aiemmin käynyt siellä, joten oli kiva uusi tuttavuus tämäkin. 

 'Kun sydäntä särkee, mure muodon muuttaa'

Elokuussa oli livemusiikkitapahtuma Tammisaaressa, jossa myös kävin Mareetan kanssa. Pääesiintyjänä oli Tomas Ledin, joka lienee tuttu ikäisilleni, ja hänen lämmittelijänään esiintyi Ruotsin tämän vuoden Euroviisuesiintyjä Cornelia Jacobs, joka oli kiva uusi tuttavuus.

Cornelia

Tomas, ei uskoisi hänenkin olevan jo 70v

 

 

Cornelian keikka Tammisaaressa, ei minun ottama video

Täällä taas

Olen palautunut mökkielämästä jo viikko sitten perjantaina, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut enää työpäivien jälkeen päivitellä.

Mökillä oli mukavaa, vaikka emme ehtineetkään nähdä Marjaanan kanssa :/ Kävimme kerran Jyväskylässä moikkaamassa serkkuani ja hänen pientä poikaansa ja söimme lounasta konttiravintola Mortonissa. Erinomaisen kiva purilaispaikka, kaikkiin purilaisiin saatavilla myös kasvispihvi. Harmiksemme Toivolan Vanhan pihan seppä ei ollut pajassa vallitsevan tautitilanteen vuoksi.

Keskimmäinen tuli yhdeksi yöksi mökille, esikoinen kävi kaupungissa olutfestareilla ja poimi asevelvollisen mukaansa ja vei seuraavana päivänä kasarmille. Minä kävin metsässä mustikassa ja löysin mökin pihapiiristä niin paljon herkkutatteja, että sain pakastimeenkin jonkin verran. Uimavedet olivat hiukan viileät, vain kolme kertaa pääsin järveen. Sääkin oli hieman koleahko, kunnes toisella viikolla alkoi lämmetä.

Töissä on käyty tämä viikko. Viime viikonloppuna ompelin maskeja ja alkuviikon olinkin melkein ainoa kummajainen metrossa maskin kera, loppuviikosta niitä alkoi olla jo aika monella.

Kävin hammaslääkärissä ja sain uuden kruunun. Hammaslääkäri ehdotti oikomishoitoa, koska nyt takahampaat ovat kovilla purentani vuoksi ja olenkin menossa konsultaatioon ensi kuun puolivälissä. Olisihan se kiva, jos omat hampaat kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Perjantaina kävin ystävän kanssa AmosRexissä ja sen jälkeen Kiasmassa, jossa söimme ja sitten kiersimme näyttelyn ja sen jälkeen joimme kahvit. 

Tänäaamuna katselimme miehen kanssa asevelvollisen valatilaisuuden striimistä, oli vähän surkealaatuinen mutta muuten ookoo. Tietysti harmi, ettemme päässeet Tikkakoskelle livenä. 

Siinäpä taitaa olla kiihkeimmät uutiset täältäpäin. Nähdään!

Leffaa ja lehmiä

Long time no see. En ole jaksanut ja lisäksi olen uppoutunut Kuuden herttuakunnan tapahtumiin, mutta eilen sain sen trilogian loppuun ja ehkä jaksan pikaisesti jotain kirjoittaakin.

Torstaina kävin ystävän kanssa tsekkaamassa Ars Fennica-ehdokkaat AmosRex-museossa. Olipa kiva näyttely, tykkäsin erityisesti seinän mittaisesta metsä-maalauksesta ja nukeista.

Perjantaina satoi hiukan. Onneksi oli kumpparit, sadetakki ja sateenvarjo, niin en juuri kastunut. Töissä tuli vedet sisään neloskerroksessa ikkunanpuitteista (?), lattia kuulemma aivan lainehti.

Perjantai-iltana kävin leffassa katsomassa Tarantinon 'Once upon a time in Hollywood' ja tykkäsin kyllä tosi paljon. Joitain Tarantinon elokuvia en ole nähnyt, mutta esim Inglorious basterds oli todella hyvä ja mielestäni tämä ylitti sen. En ole Leon enkä Bradin fani, mutta täytyy sanoa että he tekivät todella hyvät roolityöt, varsinkin Leo. Ja Margot Robbie oli ihana Sharon Tate.

Lauantaina piti tehdä vaikka sun mitä, mutta iski aivan hillitön migreeni. Sellaista ei olekaan hetkeen ollut. En tiennyt, olisinko pyörtynyt vai oksentanut, joten aloinkin sitten vain itkemään. Otin maksimimäärän lääkettä ja se vähän helpotti, mutta pelkäsin, että olisin vielä sunnuntaina aivan rättipoikki. Onneksi en ollut vaan sain luettua kirjaa ja ommeltua keittiöön uudet verhot, tykkään niistä kovasti.

Eilen ja tänään olen polkenut töihin Viikin lehmihaan halki. Siellä ne olla möllöttivät, mutta tykkään nähdä ne reitin varrella. Muuten meni polkeminen oikein hyvin, mutta eilen melkein perillä tein yhtäkkiä vahingossa äkkijarrutuksen ja nyt on pohkeessa kaunis polkimen jälki. Sattui aika mahtavasti, mutta onneksi en mennyt ohjaustangon yli.

Ainiin.. rahanmenoa ei voi estää, joten keskimmäinen aloitti eilen autokoulun. Juuri onnittelin itseäni, kun sain kesälomarahoista vähän säästöön. No, eipä sillä.. käytettäväksihän ne oli tarkoitettu.

Nyt katson pätkän Versacen murhaajasta ja sitten kellistyn petiin. HY :)

Päivittelyä

Onkin aika taas vilahtanut lomaillessa. Olin luvannut perheelle, että käymme syömässä kesän ja loman kunniaksi SeaHorsessa (=Sikalassa) ja menimme keskiviikkona sinne. Samalla myös mies pääsi sinne ensimmäistä kertaa eläessään, vaikka on (kuten minä) syntyperäinen helsinkiläinen.

Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.

Myöhemmin illalla kotona esikoinen tarkisti opiskelupaikan tilan ja nyt olikin jo pisteet tiedossa eli niiden mukaan oli hyväksytty Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Vasta eilen tuli virallinen tieto ja tänään tuo on hyväksynyt opiskelupaikan :) Täytyy sanoa, että olin jo hieman huolissani, kun tuloksissa kesti niin kauan. Nyt on yksi huoli vähemmän.

Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.

Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.

Kiekkomaailma vai keskiaika

Vihdoin lähdimme eteenpäin, esikoisella jäi näkemättä osa ja pienin oli innosta soikea ymmärtäessään, että Killan historiaa käsittelevä osa oli todellakin tapahtunut juuri tässä rakennuksessa. (Syitä sille, miksi raahaamme mukulat museoihin.)

Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.

Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.

Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)

Jos laskee, niin huomaa, että kakkuja on seitsemän mutta syöjiä viisi. Tämä siksi, että halusimme maistella erilaisia leivonnaisia.

Kahvin jälkeen mietimme, minne suuntaisimme sillä aikaa oli vielä vaikka kuinka. Sattumalta olimme taas Kiltatalon vieressä, joten jatkoimme sinne. Ensin menimme ylimpään kerrokseen katsomaan rahanäyttelyä ja tapasimme Smaugin.

Siirryimme vielä kellariin, jotta esikoinenkin sai katsottua kaikki läpi. Ihailimme yhdessä Saksan armeijan SS-joukkojen paraatipuukkoa, jonka terässä luki "Mein Ehre sind Freue". Siinä oli muutenkin kaunis koristelu, Hannunvaakunaa ja swastikoita sekä kädensijassa pieni rasia syanidipilleriä varten.

Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.

Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.

Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.

Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.

Virkistetty

Tänään olimme työporukan kanssa virkistymässä Hotelli Presidentissä. Voin sanoa, etten olekaan ihan äkkiä ollut niin pahoja altistus-oireita aiheuttavassa tilassa, kuin se kokoushuone. Onneksi altistunut työ-ystävä oli myös paikalla ja kiduimme yhdessä. Iltapäivällä olimme vielä samassa tilassa pari tuntia, mutta oireet eivät tulleet takaisin ja arvelimmekin, että jos ilmanvaihto ei oel öisin päällä, niin oireemme johtuivat siitä.

Olin kerrankin varautunut ennalta ja otin avaavan lääkkeen mukaan, koska arvelin 70-80-lukujen vaihteessa rakennetun hotellin olevan mahdollinen altistuspaikka. Ensin alkoi ahdistaa ja tauolla otin avaavan lääkkeen. Sitten alkoi silmien punoitus ja kutina yhdistettynä pumpulipää-oloon ja lopuksi meni ääni. Lounaalle lähtiessämme sanoimmekin johdolle, että ei ollut ihan onnistunut valinta. Lounaan jälkeen onneksi teimme kävelylenkin raikkaassa keskustailmassa Aurora Karamzinin huvilalle, jossa koko porukka tutustui Kaupunginmuseon 'Musiikkia'-näyttelyyn. Näyttely oli oikein kiva ja hauskin oli tanssivideo, jonka avulla opettelimme discoa, charlestonia ja hiphoppia. Muista vaihtoehtoja olivat esim. menuetti ja boogie. Discoillessa tuli vain jo niin hiki, että boogie piti unohtaa.

Tanssitauon jälkeen palasimme Presidenttiin ja meille esiintyi Arimo Mustonen-niminen stand up-koomikko. Ihan ok, voitte tsekata juutuupista. Alle vyötärön menevistä vitseistä en niin jaksa innostua ja tuossa linkkaamassani videossakin on ainakin yksi kohta, josta en tod pidä. Kuvittelisin, että voitte arvata sen kohdan.

Päiväkahvien jälkeen pääsimme vapauteen ja niinpä kävin hakemassa nuorimmaisen kotoa ja tapasin taas työ-ystävän, mutta leffan parissa. katselimme Doctor Strangen, joka kesti hyvin toisenkin katsomisen ;)  Lopputuloksena oli, että sekä minä että juniori haluamme taikaviitan.. huokaus. (Täytyy sanoa, että tämä on Benin rooleista ehkä paras tähän asti. Lisäksi puvustus on aivan ihana.)

OI, melkein unohdin! Eilen sain tietää tenttituloksen 'Viestinnän analyysi'-kurssilta. Sain kolmosen! Odotin hylättyä tai korkeintaan ykköstä, joten olin erittäin iloisesti yllättynyt. En nimittäin ollut yhtään varma, vastasinko kysymyksiin edes sinnepäin, mutta ilmeisesti siis kyllä. En vain käsitä.