Terve

Täällä ollaan vielä toistaiseksi. Aika on hujahtanut erilaisissa aktiviteeteissa enkä ole jaksanut avata konetta edes joka päivä. Olen lomaillut myös netistä.

Viime viikolla sain vihdoin siivottua tämän huomeen kolme Lundiahyllyä ja raivattua kirjoituspöydän kaksi laatikostoa. Ihan hirveä homma, joka on nyt tehty. Sain loppuviikosta raivattua myös poikien huoneen hyllyt ja sekin on nyt siis valmis. Ihan silkkaa roskaa tuli pari-kolme jätesäkillistä näistä yhteensä  ja kierrätyskirjoja on matkalla eri paikkoihin vielä, mutta muuten on selkeämpää ja pölyttömämpää kuin aiemmin. Eri puolilla seikkailevia pelikorttipakkojakin tuli kerättyä laatikollinen vaatehuoneeseen. Järjestin jopa lankalaatikotkin.

Siivoilun aikana kuuntelin kolme LJ Ross'in dekkaria, yhden novellin eräästä sarjasta ja Antti Holman oopperajuhlat Ylen Areensta. Aloitin Neil Gaimanin  Sandman-kuunnelman ja se on kyllä tosi hyvä.

Lauantaina kävimme katsomassa Hämeen linnaa, joka oli edelleen paikoillaan, sekä Militia museota sen naapurissa, joka oli uusi tuttavuus. Siitä on joitakin vuosia, kun olen Hämeen linnassa käynyt.. Hieman harmitti, ettei ruohonleikkureina toimivia lampaita näkynyt.

Eilen kävin ystäväni Mareetan vanhempien luona kahvilla, toki Mareettakin oli siellä. Mareetan isä esitteli heidän puutarhaansa, joka olikin hieno. He ovat vuosia harrastaneet ruusuja ja niitä on runsain mitoin, jopa erilaisia Suomessa harvinaisia lajikkeita. Heillä on myös hieno Ranskasta tuotu viiniköynnös. Talo esiintyy muutama vuosi sitten valmistuneessa Heinähattu ja Vilttitossu-elokuvassa naapurin Helgan ja Halisen talona ja on kyllä aika ihana näin real lifessakin.

Olimme sopineet Mareetan kanssa menevämme syömään ja lähdimme ajelemaan kohti Espoota ja sitten löysimmekin itsemme Tammisaaresta. Niin voi käydä :) Oli hyvää ruokaa rantaravintolassa ja pienen kävelyn jälkeen kävimme toisessa rantaravintolassa syömässä jälkkärin, ihan mahtavan hyvä ja kaunis annos oli se.


Tänään kävin ystäväni Heidin luona ja sieltä tultuani aion vain istahtaa hetken koneella, kun syödessäni Ikean Bilar-karkkia yksi kruunuista sanoi raks ja meni rikki. Tietysti kello oli jo yli 4n ja soitin hammaslääkäriin, jossa ajanvarauksen vastaaja sanoi että palvelevat klo 9-15. Siinä hätäpäissäni painoin vahingossa sitten myös Kajn numeroa, mutta laitoin kiinni heti (ajattelin, ettei ehtinyt soida) ja hän soittikin hetken päästä takaisin kysyäkseen mikä oli hätänä. Selitin ongelman ja kuulleessaan, että olemme lähdössä mökille, Kaj sanoi että jos ehdin puolen tunnin sisään niin hänellä on kahden asiakkaan välissä tauko, jolloin ehtii katsoa mua. No mies sitten ajeli mut Hakaniemeen ja ehdin Kajn luo hyvissäajoin ja hetken odotettuani hän otti mut sisään. Kruunu oli rikki (siitä lähti puolet pois), mutta ei vihlonut, joten reunoja vain siloiteltiin vähän ja sillä sipuli. Elokuussa jatkuu.. Kyllä onni on ihana hammaslääkäri.

Huivintekele joutunee odottamaan paluuta mökiltä, sillä lanka loppui kesken vaikka olin tilannut sitä lisää. Nyt odottelemme keksimmäistä kotiutuvaksi ensimmäiselle lomapätkälleen.  Keskimmäisen jättämä leipäjuuri on ollut mukava kokeilla minunkin, olette ehkä jo nähneet kuviakin.

Hellehommia

Päätimme jo ennen lomia, että tänä kesänä on pakko siivota vaatehuone. Sinne on kertynyt 23 vuoden aikana ihan järkyttävä määrä tavaraa, niin ettei sisälle oikein enää mahtunut. Lähinnä heitimme ovelta tavaraa kasoihin ja tietysti epäjärjestys sitten siirtyy muualle, kun tavarat eivät mahdu sinne, minne pitäisi.

Eilen sitten kannoimme kaiken olkkariin. Ihmettelimme, miten kaikki olikin mahtunut vaatehuoneeseen, mutta toisaalta olemme varmaan ns. Tetris-sukupolvea eli osaamme pakata tiivisti. Alla kuva olohuoneesta eilen illalla, kuvassa ei ihan näy kaikki poikien koulusta raahaamat kuvistyöt yms sälä. Lisäksi vilttikasat ja tyynyt ovat vielä vaatehuoneen viereisessä makkarissa sohvalla.

Kävimme tänään läpi kaikki puvut ja talvivaatteet, jotka roikkuivat henkareilla, sekä joulukoristeet yms. Jäljelle huomiseksi jäivät vain minun kangas- ja lankaosiot sekä poikien koulujutut. Parasta on, että vaatehuone on suurimmaksi osaksi tyhjä. Vaatteita lähtee kierrätykseen viisi säkillistä ja saman verran on nyt roskia, niitä varmaan tulee huomenna lisää.

Olkkari tänäiltana. 

Löysin myös esikoisen ensimmäiset kengät :)  Tässä kuva niistä ja nykyisistä.

On heti paljon parempi olo, kun on saanut urakan suurimmaksi osaksi valmiiksi.

Kuuntelen parhaillaan Spotifyn 80's Indie pop rock-listaa, aika hauska löytää vanhoja tuttuja biisejä :)

Joulusiivo

Olen tänään imuroinut kämpän ja pessyt lattiat kissan ystävällisellä avustuksella. Moppi oli todella kiinnostava, samoin kuin likavesi. Onneksi sentään tuo ei mennyt ämpäriin uimaan.

Kävimme myös tutustumassa ensimmäistä kertaa pihaan valjaissa pienimmän ja keskimmäisen avustuksella. Sirius olisi halunnut olla pitempäänkin ja kiipeillä puihin, mutta kun otin sen syliin jossain välissä, huomasin sen vapisevan kylmästä. Olimme pienen hetken vielä ja sen jälkeen kissa tuli ihan tyytyväisesti sisälle lämmittelemään, vaikka naukuikin ovella takaisin ulos.

Eilinen meni ihan mukavasti. Aamulla olin hyvissä ajoin luottamusmiesten tapaamisessa ja omasta mielestäni näyttää siltä, että tarvitsen ehdottomasti lisäkoulutusta, jos aion olla henkilöstön edustajana kaupungilla. Vähän hirvittelin, mihin olen taas lupautunut, mutta toisaalta tästä tulee ihan mielenkiintoista lisää normityöhön. Harmillisesti kokoushuoneessamme oli kokolattiamatto, joten menin tukkoon jo tunnissa ja korvat alkoivat lukkiutua, jota jotkut pitävät myös homeoireena. Epämiellyttävää se kyllä oli.

Iltapäivällä takaisin normaalilla kustannuspaikalla kävimme työparin kanssa kahvilla läheisessä kahvilassa ja pian sen jälkeen saatoinkin lähteä toisen kerran galaksiin kaukana täältä työ-ystävän kanssa, leffa oli edelleen hyvä. Adam Driverin Kylo Ren on erinomaisen hienoa näyttelijäntyötä.

Valitettavasti tämä on SW7:sta

Unohdin kertoa, että työterveyslääkärikin soitti jo keskiviikkona kilpirauhas-verikoeen tulokset; ne olivat sellaiset, että lääkitystä ei tarvita. Ymmärsin lääkärin puheista, että arvot olivat niin hyvät, kuin voi olla. Vähän ihmettelen näitä oireita, mutta kai se kaikki sitten on sisäilmasta johtuvaa.

En tiedä olenko muistanut kertoa, että hyvä työkaveri, jolla todettiin syöpä polvileikkauksen yhteydessä oli viime viikolla kontrollissa ja kaiken piti olla kunnossa, mutta selkäruodosta ja niskasta löytyi uudet kasvaimet.

Pienin toi välitodistuksen, oikein hyvän sellaisen :)

Olen yrittänyt vääntää Spotifyssa itselleni joulumusiikkilistaa, kun en kerta kaikkiaan kestä näitä yleisimmin soivia murheellisia molleja. Vaikeata on silti. 

Joku kehui Sia'n joululevyä ja kuuntelin senkin sitten... Olisi varmaan ihan kiva, jos saisin laulajan ääntämisestä selvää. Esimerkiksi laulun 'Underneath the mistletoe' otsikko piti tarkistaa pariinkin kertaan, koska minusta laulaja sanoi 'Underneath the mazeltov', joka on ihan eri juttu.

Tässä nyt kuitenkin ainoa tuolta kys. henkilön levyltä kelpuuttamani laulahdus.

Nyt taidan neuloa jotakin.

Lumisadetta katsellessa

Elämää konditionaalissa voisi olla myös mahdollinen otsikko. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä.

Lähetin pienimmän kouluun yhdeksäksi ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin puoli 11, kun veljeni soitti kyselläkseen pienimmän joululahjatoiveita. On muuten tosi hankalaa keksiä mitään, isommat saavat varmaan lähinnä lahjakortteja kummeilta.

Veli manasi lumisadetta, hänen oli ollut tarkoitus mennä käymään mökillä, mutta se suunnitelma ei nyt onnistukaan. Hän on ahkerasti aikoinaan ostanut eräät tuttavan tauluja ja muita teoksia ja niitä on kyselty keväälle taidenäyttelyyn. Tottakai nämä teokset ovat mökillä, koska veljen asuntoon ei enää mahdu ts. seinät ovat loppuneet kesken.

Joo, no eniveis.. Veli oli myös yllättäen (not) saanut sakot, tällä kertaa tosin ilmeisesti väärin perustein ja oli menossa Malmille tekemään valitusta asiasta.

Mun pitäisi nyt mennä imuroimaan edes alakerta ja siivoamaan keittiö, joka on ihan kamalassa kunnossa johtuen mm. mikroaaltouunin asennuksesta toissailtana. Siinäkin hommassa paljastui, että joku piuha on kärähtänyt ja mies aikoo vaihtaa sen nyt viikonloppuna, mikä tarkoittaa erinäisiä kertoja mikronnostoja edestakaisin. Tällä hetkellä leivänpaahdinta ei saa laittaa seinään, ettei sietä tule toimintasavut ulos.

Katselin aamun ratoksi vaihteeksi Chris Evansia. Eilen illalla katsoin jo toisen kerran The Losers-leffan, koska se on aika hauska ja nyt katsoin loppuun romanttisen komedian Playing it cool, joka oli vähän tylsä mutta ihan hupaisa. Yritin aloittaa vielä Puncturea, muta totesin etten nyt jaksa.

Illalla menen ensimmäistä kertaa näinä kahdeksana vuotena työpaikan pikkujoluihin, joita mm. työpari on ollut järjestämässä. Hän voihki eilen tarkistaessaan tulijoiden määrää (50), sillä ruokaa on tilattu sadalle :P Pitänee olla syömättä tänään.

Eilen aamulla kävin 12h paaston jälkeen verikokeessa kilpirauhasen tiimoilta. Lääkärin mukaan ei tarvitsisi paastota, mutta moni tuttu sanoo että olisi hyvä, joten paastosin sitten. Tilasin myös ajan ohutneulanäytteeseen ja sain sen ensi tiistaiksi. Nyt pohdin, menenkö töihin sitä ennen ollenkaan vai olisinko vain sairaana, aika on iltapäivällä ja siellä puudutetaan kaula eli en sen jälkeen kuitenkaan pääsisi takaisin töihin. Nytkin on miinuksia enemmän kuin virallisesti saisi olla.

No, mutta nyt lähden hommiin. Pidin jo hetken tanssituokion tämän biisin kera:

Perjantaita

Aiemmin viikolla keskimmäinen ilmoitti, että tyttöystävä tulee käymään perjantaina tai lauantaina. 

Aamun ratoksi katsoin ensin Daredevilin ykköskauden loppuun ja sen jälkeen Chris Evansin (Kapteeni Amerikka) ensimmäisen ohjaustyön eli Before you go-leffan. Se oli oikein kiva pieni indiepätkä, tykkäsin. olen pahasti lätkässä Chrisiin..

Kaiken varalta imuroin kämpän aamupäivällä ja kunhan muut kotiutuivat raivasimme erilaiset paperipinot pois. Oli siis tarkoitus siivota ne muutenkin, ettei tarvitse juuri ennen joulua siivota niska limassa. Tosin imurointi meinasi mennä ihan pipariksi, koska nappikuulokkeet eivät suostuneet toimimaan. Ärsytti.

Tein tänään myös makaroonilaatikkoa, koska edellisestä kerrasta on muutama aika ja leivoin mustista banaaneista muffinsseja. Esikoinen on kotona, joten ruokaa kuluu taas.

Illansuussa tyttöystävä sitten tuli ja olikin oikein tosi mukava ja nauravainen tyttö, rauhallinen kuten keskimmäinenkin :) Mies väitti, että jännitin (no kyllä jännitinkin). Söimme muffinsseja kahvin ja teen kera ja juttelimme, myöhemmin esikoinen ja keskimmäinen kävivät viemässä tyttöystävän kotiinsa asti autolla, tällä kun on huomenaamuna työvuoro klo 7. (Keskimmäinen kävi tuossa juuri kertomassa, että olemme kuulemma kivoja :P)

Nyt pääsen taas sohvalle, joten siirryn sinne :)

Tauti

Kävin eilen töissä kääntymässä sen verran, että soitin työterveyteen ja näin tt-hoitajan, joka sanoi että mene kotiisi siitä vielä kolmeksi päiväksi. Kuume laski kyllä sunnuntaina aika alaskin, 35:n pintaan, mutta illan keikka Hartwall areenalla ei parantanut alkavaa keuhkoputkentulehdusta. Nyt sitten istun tässä nauttimassa teetä, johon lisäsin inkivääriä pieninä paloina. Vatsa ja kylkiluut särkevät yskimisestä.

Äsken, katsellessani telkkaria, eräs tuttu laittoi WA-viestin ja kyseli josko suostun edustamaan JHLlää meidän organisaation henkilöstötoimikunnassa. Lupasin alustavasti, pitää vielä torstaina jutella siitä työparin kanssa. Vähän hirvittää kyllä.

Sain kämpän imuroitua. Kun ulkona on kostea/märkä keli, niin hiekkaa ja muraa tulee aivan uskomattomat määrät sisälle kenkien pohjissa. Aamulla, kun pienin lähti kouluun, hänen kenkiensä alta paljastui kauhea murakasa, johon tietysti kissa meni makoilemaan sillä aikaa, kun hain harjan. Outo katti :P

Velikin soitteli ja juttelimmekin uusimmat kuulumiset, mikä ei ehkä ollut ihan parasta mun kurkulle, mutta toisaalta who cares. Äidin perikunta (eli me kaksi) saa veronpalautuksia joitain satasia.

Sain teen juotua, nyt pitäisi mennä leipomaan muffinsseja. Banaanit ovat taas päässeet kypsymään aika kunnolla eikä nuoriso syö niitä sellaisina. Kuulemma keskimmäisen tyttis haluais tulla joku päivä katsomaan kissaa, mikä on toki ihan kiva :)  Toivon tietysti, että tulisi niiden muffinssien aikaan :D

Tuo Adamin puku oli ihana <3 Video ei ole minun ottamani, emme olleet näin lähellä lavaa.

Lisäys:

Muffinssiohje

2 munaa
1½ dl sokeria
50g voita sulatettuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
~1 tl suolaa
1 dl maitoa

Lisäksi esim. banaaneja, marjoja, suklaata jne mitä haluat.

Vaahdota sokeri ja munat vaaleaksi vaahdoksi, lisää voi ja maito sekä jauhot sekoittamalla hitaammalla nopeudella. Lisää 'mausteet' ja sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan ja paista 175C asteessa 12-15 minuuttia. 

Itse en lisää suolaa, koska käytän aina normisuolaista voita.

Äitienpäivän iltana

Saunan jälkeen istuin ulkona viilentymässä ja kuuntelin kevättä. Mietin, kuinka hyvin kaikki on vaikka onkin toinen Äitienpäivä, etten saanut toivottaa sitä omalle äidille.

Olen tänään pessyt keittiön ikkunat ja verhot, alkaa vähitellen olla voiton puolella. Periaatteessa nyt on pesty ne ikkunat, joita vieraat sitten katselevat juhlissa. Toisaalta haluan silti pestä vielä kodinhoitohuoneen ikkunat, tuntuu itsestä paremmalta niin.

Mies paistoi meille pihvit kaasulla terassilla ja pojat laittoivat ruokapöydän ja salaatin. Hyvin riitti Äitienpäivän juhlistamiseksi se.

Jotain

Mietin tässä, mitä kirjoittaisin. Oikein mitään varsinaista asiaa ei ole, mutta ehkä jotain keksin.

Työ-ystävän esikoistytär on muuttamassa kesän alussa Lontooseen luodakseen uraa musiikkialalla, hänellä on jo aika hyvät kontaktit sinne ja oli syksyllä jo hieman haistelemassa paikallisia tuulia. Hyvin taisi mennä, koska nyt kun saa lauluntekijän opintonsa päätökseen, on tosiaan muuttamassa. Hienoa tytöltä, jolla oli niin paha masennus lukioaikana, että suoritti lukion loppuun aikuislukiossa.

Nyt sitten työ-ystävä kysyi, jos lähtisin heinäkuussa hänen kanssaan katsomaan, miten lapsi on asettunut uusiin piireihinsä. Koska mies ei pistänyt pahasti hanttiin, lähdemme sekä minä että pienin mukaan. Turhaan jättäisin lapsen tänne yksin kärvistelemään, kun miehen työt alkavat ja esikoinen menee armeijaan ja keskimmäinen lähtee Lappiin silloin. Helpointa on ottaa mukaan.

Sitä ennen on kuitenkin yo-juhlaa sun muuta.. Olen saanut suurimman osan ikkunoista pestyä, enää puuttuvat keittiön ja khh:n sekä pesutilojen ikkunat. Muuten en ole vielä juuri siivonnut, ehtii sitten lähempänäkin. Onneksi on ensin Helatorstai-viikonloppu ja seuraavalla viikolla otan pari päivää vapaata ennen H-hetkeä.

Aloitin tänään uudestaan kaloreiden laskemisen. Tämän päivän saldo on vajaa tuhat ja nyt kyllä unettaa ihan sikamaisesti. Kävin keskustassa kaupoilla katsomassa uusia vaatteita, löysinkin jotain (mm. farkut jotka maksoivat 70€, mikä on minusta ihan liian kallista) ja totesin, että jos saisin muutaman kilon pois, löytyisi kivojakin vaatteita helpommin.

Nyt liimaan postimerkit yo-juhlakutsuihin, että saan ne aamulla postiin. Alla pätkä Captain Fantastic-leffasta, jonka katsoin nyt viikonloppuna. Herätti aika paljon ajatuksia.

Sitä sun tätä

Tämä perjantai on tullut käytettyä tehokkaasti, aloitin nimittäin yo-juhlien valmistelun pesemällä olkkarin ikkunat ja verhot. Voisin mainita, että turkisvuoratut verhot ovat menneen talven lumia nyt, sillä ne olivat aivan järkyttävästi kissankarvoissa. Sysikki kun halusi nukkua ikkunalaudalla niin, että pystyi vahtimaan näkymiä tiellä. Tein myös makaronilaatikkoa pitkästä aikaa ja pesin koneellisen pyyhkeitä. Nyt on selkä ja jalat aika poikki, onneksi mies ripusti verhot.

Viikkoon on mahtunut taas kaikenlaista. Tiistaina pienin meni kouluun yhdeksäksi, mutta soitti minulle varttia yli olevansa kotona. Luulin ensin, että hän on myöhästynyt, mutta kuulemma oli ollut niin huono olo kun pääsi kouluun, että opettaja oli soittanut isälle lähettävänsä lapsen kotiin. Lähdin aikaisemmin töistä, koska omakaan olo ei ollut ihan parhain, ja iltaa kohti pienimmällä nousi kuume yli 38:een asteeseen.

Pienin ei mennyt kouluun keskiviikkona, vaikka oli jo ihan kunnossa (ihme pikakuume), enkä minäkään mennyt töihin, koska vatsa on ns. löysällä. Katsoin sitten Skam'ia urakalla ja nyt olen jo kolmannen kauden alussa. Sarja on jollain tavalla koukuttava.. tarkoitan sitä, että sitä katsoessa miettii oliko itse teininä yhtä ..teini? ja myös sitä, kuinka se tuo esiin kaikki haudatut epävarmuuden tunteet ensimmäisissä seurustelusuhteissa.

Eilen olin töissä, vaikka vatsa juoksuttikin edelleen (kuten tänäänkin). Kävin katsomassa erään näytelmän ennakkoesityksen tai osan siis, koska alkoi itkettää enkä voinut katsoa loppuun. Ilmeisesti syynä ovat kehitysvammaiset näyttelijät, joiden jokakeväinen näytelmä saa tämän aikaiseksi. Olen miettinyt, johtuuko liikuttumiseni siitä, että äitini kummipoika oli pahasti CP-vammainen johtuen synnytyksenaikaisesta hapenpuutteesta (hän oli kovin pelottava minusta ollessani pieni) vai siitä, että epäilen meidän 'normaalien' katsojien pitävän esitystä jonkinlaisena kouluttetujen marsujen söpönä pikku puuhasteluna (kauhean rumasti sanottu). En osaa sanoa, joka tapauksessa en pysty näitä esityksiä oikein katsomaan.

Katsoin Kosmiskan vinkistä Areenasta tiededokumentin erityisherkistä ihmisistä. Arvelen olevani jonkin verran erityisherkkä, lapsena olin äidin mielestä tuskallisen ujo, mutta tukahdutin sen pitkäksi aikaa siskon moitittua. Olin silloin muistaakseni alle kouluikäinen, kun siskon mielestä itkin aina kaikesta, joten lopetin itkemisen. Ihan kokonaan siis. En muista itkeneeni edes Iisalmenmummin poismenoa, mutta toisaalta itkin kyllä kaksi päivää kissan jäätyä auton alle. (Silloin ei sisko enää asunut kotona.)

Koti on hiljainen, esikoinen lähti yläastekavereita tapaamaan ja keskimmäinen omia kavereitaan tapaamaan. Pienin naureskelee koneellaan ja yritän miettiä, jos jaksaisin kirjoittaa jotain muutakin välillä kuin tätä blogia.

Allaolevassa videossa on veljeni entinen luokkatoveri sekä miehen serkun leikkikaveri, kaksi eri henkilöä. Huvittavaa.

Unohdin tietysti mainita, että ostin kaksi lippua Queen + Adam Lambert-keikalle marraskuulle. Nyt pohdin vimmatusti, josko neuloisin Brian Maylle sukat, hän kun on jonkinsortin eläinaktivisti ja voisi ehkä käyttää niitä nummilla vaeltaessaan mäyränpesillä.

Tit-ti-dii

Lomaloma on täällä vihdoin :)

Yritin jonain iltana viikolla päivitellä, mutta koska blogger on nykyään usein lataamossa niin en vain yksinkertaisesti jaksanut odottaa.

Ei tässä sen hassumpata kuulu. Kävin torstaina Hulluilla päivillä pilatestunnin jälkeen ostamassa kompressiosukat lentomatkaa varten. Ainakin tuntuivat sopivan tiukoilta, kun kokeilin kotona. Lisäksi ostin uuden urheilutopin ja -rintsikat, kun en kohta meinaa enää kehdata mennä aina samoissa vanhoissa rytkyissä.

Perjantaina kävin vanhan työpaikan kautta selvittämässä matkakuluja Göteborgin reissun jäljiltä ystävän kanssa. Tapasin aika monta muutakin vanhaa työkaveria ja oli ihan kiva vaihtaa kuulumisia. Ehdin hyvin sieltä töihin pariksi tunniksi kuuntelemaan infoa kaupungin organisaatiomuutoksesta. Tosin työ-ystävän kanssa kärsimme molemmat tilan huonosta sisäilmasta.

Tänään olen siivonnut talon ja pessyt pyykkiä, huomiselle jää pakkaaminen ja äänestys. Lähtö on vasta illalla, ei varmaan koskaan ollakaan lähdetty näin myöhään.

Pienin esitteli varsin hupaisan videopätkän :)

Valoa kohti

Tänään nimittäin näin auringon ja heti alkoi tuntua helpommalta :P

Olen imuroinut ja pessyt lattiat ja koneellisen pyykkiä sekä leiponut yhden luumu-kuivakakun. Siinä olivat viimeiset jouluvalmistelut. Huomenna on kuusen kanto sisälle ja koristelu sekä kinkun nauttiminen rakkaiden ihmisten seurassa.

Mutta sitä ennen menen vielä töllön ääreen neulomaan.

Huis

Sinne se vilahti taas, viikonloppu. Huomaan, että olen viimeksi postannut keskiviikkona.

Torstaina kävin kampaajalla leikkauttamassa haivenia hiukan sellaiseen siistimpään kuntoon, ettei tarvitse ensi perjantaina hävetä sukulaisten edessä. Meillä oli taas kampaajan kanssa hauskat jutut ja hän kertoi joitain vitsejä, jotka tässä väsymystilassa saivat meidät molemmat nauramaan hillittömästi. Oli oikein mukavaa :)

Perjantaina meillä oli kokouspäivä eli aamulla oli koko osaston parituntinen kokous, jonne onneksi tuli myös työystävä. Kävimme sitten yhdessä lounaalla Palolaitoksella ennen kuin kiirehdin seuraavaan kokoukseen it-hemmojen kanssa. Onneksi tässä vaiheessa meille riitti vajaa tunti tarinointia ja pääsin luistamaan pois.

Lähdin töistä aikaisin, koska pienin valitti silmän olevan turvoksissa ja olin sopinut treffit terveyskeskukseen hänen kanssaan. Suunnilleen tunnin kuluttua olimme jo ulkonakin, vaikka pienin valittikin että piti odottaa ihan kamalan kauan. Lääkärisetä oli mukava venäläismies, joka puhui hyvin rauhallisesti ja kuunteli lasta.

Päästyämme ulos terkkarista otimme pienimmän polkupyörän mukaan ja kampesimme itsemme metrolla Kontulaan. Kävin tilaamassa äidin kummityttären muistokimpun, valkoisia ja keltaisia neilikoita, samasta kukkakaupasta kuin meidän kukat. Kukkakaupasta menimme apteekkiin hakemaan pienimmän antihistamiinit ja sitten kävimme vielä ruokakaupassa hakemassa maitoa ja muuta.

Keskimmäinen oli pakkaamassa  partioretkikamojaan ja lähti tyytyväisenä retkelle. Esikoisella nousi kuume 39:n illan ratoksi.

Lauantaina imuroin kämpän ja pesin lattiat. Mies kävi lautatarhassa ja teki tukipuun, että saimme vihdoin aulan lamput vaihdettua. Se on ollut hiukan hankala projekti. Pesin vanhoja pieneksikäyneitä takkeja pari koneellista, nyt nekin voi laittaa johonkin vaatekeräykseen kunhan ensin tsekkaan, ettei kukaan tuttu tarvitse.

Illalla lähdin syömään keskustelupalstan naisten kanssa, meitä oli yhteensä seitsemän ja oli oikein hauskaa. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Tornin Ateljé-baarissa ja teimme ekskursion naistenvessaan, josta olikin kivat näköalat. Tulin kotiin puoli yhdentoista aikoihin, mies haki metrolta.

Tänään olen vain lukenut koko päivän ja pessyt pari koneellista pyykkiä. Keskimmäinen tuli kotiin partioretkeltä ja oli ihan tööt. Esikoinen alkaa parantua, mikä onkin hyvä, koska ei oikeastaan voi olla pois koulusta nyt ennen perjantaita.

Huomenna taas töihin. Viikonloput menevät aivan liian nopeasti.

Atsii-atsii-aivastus

Jep, flunssaa pukkaa. Taas. Tiistaina lähdin yhden maissa kotiin, koska olo huononi ja illalla nousi lämpökin jo yli 37:n. Menin kuitenkin eilen töihin iltavuoroon ja kälvin töissä iltaseiskaan aivastellen railakkaasti suunnilleen vartin välein. Selvisin kuitenkin vihdoin kotiinkin ja tänään nautin vapaapäivästä.

Olen tänään imuroinut koko talon ja kissan sekä pessyt lattiat ja vessat. Kissa ihme kyllä nautti, kun imuroin sen villahousuja. Pesin yhden koneellisen pyykkiäkin ja käsitiskit, keskimmäisellä oli tiskikonevuoro. Iltapäivällä kävimme tukussa, Liiterissä ja Smarketissa, aikaa meni pari tuntia ja hermot kärysivät (erityisesti Lidlin kassajonossa). Miten voi ihmiset olla hitaita!!

Kotiin tultuamme laitoin ruoan uuniin. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä Olivian kanaa ja se onnistui ihan kivasti, en vain viitsinyt leivittää kananpaloja vaan laitoin ne sellaisinaan vuokaan ja smetanakermat päälle. Hyvää oli. 

Kuva löytyi FBstä

No.. oli mulla jotain ihan asiaakin oikeastaan. Tai oikeastaan haluan vain kirjoittaa sen ylös, koska vituttaa kuin pientä oravaa jonka käpy on jäässä.

Pari viikkoa sitten menin aamulla puoli yhdeksän maissa, kuten yleensä aamuvuoroaamuina, laittamaan itselleni mukin kahvia työpaikan keittiöön. Siellä oli kaksi ihmistä toimistosta ja huomasin, kun avasin oven, että he olivat varmaan juuri puhuneet minusta. Sellainen 'hupsista'-katse ja pieni naurahdus, tiedätte varmaan. En oikeastaan ajatellut siitä sen enempää, mutta olen pyrkinyt välttämään osumista keittiöön heidän ollessa siellä, koska tuli hiukan ikävä olo (plus että minua on kiusattu sekä koulussa että yhdessä aiemmassa työpaikassa). Jos paikalla on muita tai henkilö on yksin, asia on ihan eri.

Tiistaina menin taas aamulla keittiöön ja kuinka ollakaan he olivat siellä. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes olin lähdössä. Siinä laittaessani ovea perässäni kiinni, huomasin kuinka he taas katsoivat toisiinsa ja naurahtivat. EN tiedä mikä siinä on, että se satuttaa niin. Olen ajatellut, että jos vielä osun heidän kanssaan yhtäaikaa keittiöön, niin kysyn mikä minussa heitä niin huvittaa. Nyt tietysti kun luen tätä, tulee vainoharhainen olo, mutta kun se on vain se tunne mikä tulee.

No se siitä. Ajattelin ehkä yrittää olla enemmän pois koneelta tänä viikonloppuna. Nyt menen laittamaan vielä pataleivän taikinan porisemaan yöksi.

Parempaa kohti

Tänään on ollut jo suht inhimillinen olo ja aionkin huomenissa mennä iltavuoroon kustannuspaikalle. Räkä virtaa, mutta pystyn jo hengittämään sentään.

Tänään olen neulonut ja katsonut loppuun Mr. Robotin ekan kauden. Se oli ihan mielenkiintoinen, vaikka loppu jotenkin kosahti. Olisin toivonut toisenlaista ratkaisua Elliottin isän suhteen, tästä tuli vähän köpöinen tunne ja sama koskee ison it-alan yrityksen (ruotsalaista) ex-johtajaa. 

Saatuani sukat valmiiksi ja pääteltyäni ne imuroin kämpän ja kuuntelin yhden äänikirjan loppuun. Se oli Dickensin 'Chimes', lukija Richard ja täytyy sanoa, että ilman häntä olisi jäänyt kesken. En vain yksinkertaisesti jaksa Dickensiä. Olen tähän ikään mennessä saanut selattua läpi 'David Copperfield'in ja se oli silkkaa tuskaa. Mutta en jättänyt kesken!

Pienin tuli koulusta ja märkä villapipo oli jotenkin aika venähtänyt. Höyrystin sen samalla, kun prässäsin valmiit neuleet ja se auttoi jonkin verran. Pitää seurata sitä nyt, en vain haluaisi neuloa sitä kokonaan uudelleen. Toisaalta se voisi olla hyväkin ajatus, tekisin vähän pienemmillä puikoilla.

Katsoin illalla pienimmän kanssa Lego-elokuvan taas jälleen. Se on niin hauska! Plus että meillä oli TacoTiistai kuten leffassakin :) Aloittelin samalla yhtä pipontekelettä, olin neulonut sitä noin kolme senttiä kun huomasin virheen ihan alussa ja oli purettava kaikki.. No, ei voi mitään. Nyt on uusi alku jo puikoilla. Kai se siitä etenee.

Päivällä viestittelin myös Amazonin rannoille, sillä eräs tilaukseni oli jäänyt matkalle. Hirveä homma oli löytää oikea kohta, minne lähettää valitus. Melkein jo pääsi itku silkasta turhautumisesta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!  Ensin minulle vastasi Deepak, joka oli kovasti pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi lähettää tilaukseni uudestaan maksutta ja nopeammassa toimituksessa jahka varmistaisin olevani oikea henkilö ja vahvistuksen jälkeen sain lähetysvahvistuksen Sonu-nimiseltä henkilöltä. Kovasti olivat pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta. No, kunhan saan lähetyksen pikku kätöseeni, olen täysin onnellinen.

Lauantain ratoksi

Yritän saada itseäni irti tuolista huonolla menestyksellä. Olen aikeissa siivota tämän kirjoituspöytäni, sillä jo jonkin aikaa tila on kutistunut ja nyt on lähinnä näppiksen ala tyhjänä tavarasta. Ongelmana on erityisesti papereiden kasaantuminen, sekä omat että poikien kouluasioihin liittyvät läjiintyvät pöydälle. Tällä hetkellä erityisenä ongelmana ovat joulukortit, sillä en oikein koskaan tiedä mitä tehdä niille. Tavalliset heitän pois, mutta ne joiden eteen on nähty vaivaa, ovatkin hankalampi juttu. Usein kierrätän niistä osia muihin askarteluihini.

Kuuntelin pari Uuden musiikin kilpailun kappaletta, mutta en tiedä. Tuskin noilla Euroviisuja voitetaan. Paras kuuntelemistani oli  Stella Christinen 'Ain't got time for boys' ja sekin lähinnä soulvaikutteiden vuoksi.

Itse asiassa piti eilenkin kirjoittaa tänne, mutta iski väsy. Hyvä, että pysyin hereillä siihen saakka, että sain pienimmän sänkyyn. Tosin siinäkin meni sen verran myöhään, etten jaksanut lukea hänen kanssaan Percy Jacksonin seikkailuja. Erehdyin nimittäin katsomaan 'Järki ja tunteet'-elokuvan, joka olikin yllättävän pitkä. Tänään olen ajatellut katsoa lisää Alania, en vain ole vielä ihan varma leffavalinnoista.

Eilen töissä käväisi parikin maahanmuuttajamiestä.  Toinen käy meillä aika usein ja toinen oli nyt ensi kertaa asiakkaana.

Ensimmäistä (pakolaismies) autoin alkuun toimeentulotuki-hakemuksen täyttämisessä. Hän puhuu suomea, mutta kirjoitettu lomake on vielä tuetun suomen varassa. Saatuamme tärkeimmät kohdat täytettyä hän kysyi nimeäni ja vastattuani hän huudahti 'Mutta sehän on arabialainen nimi!'  Kerroin olevani ihan täyssuomalaista alkuperää, mutta että isäni oli ilmeisesti halunnut nimen, joka rimmasi siskon nimeen.

Hiukan myöhemmin asiakkaaksi tuli nuori mies, joka puhui suomea aika hyvin. Työpari kysyi häneltä, mistä hän on kotoisin ja mies kertoi olevansa kreikkalainen ja on nyt täällä etsimässä työpaikkaa. Hän kertoi osaavansa myös sujuvasti kiinaa ja lukemiseksi hän oli valinnut Komisario Palmun eli 'Kuka murhasi rouva Skrofin'.

Näiden kohtaamisten aiheuttamiin pohdintoihin kuuluu ajatukseni siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä tämä maa minusta tarvitsisi enemmänkin. Mietiskelen, saako kreikkalaismies täältä työtä, jossa voi hyödyntää kiinankielentaitoaan ja pohdin, mitä Irakista pakeneva minua nuorempi mies on mahtanut kokea elämässään ja silti on valoisa ja luottavainen tulevaisuuden suhteen.

Nyt aloitan siivoilun, kuuntelen samalla Bowien Blackstar-levyä YT:stä.

Kekeke

Keksiviikkoa!

Olen aivan ryyd! Töiden jälkeen huristelin bussilla Haagaan treffaamaan miestä siivouksen merkeissä ja meinasi tulla huono olokin jo ennen kuin sinne asti pääsin. Hyvänen aika, etten enää tykkää istua dösässä. Ihan tuskaa oli se.

Vietimme miehen kera parisen tuntia parisuhdeaikaa luuttuamalla appiukon vanhaa kämppää. Mies ehti pestä koko muun asunnon sillä aikaa, kun minä hinkkasin keittiön kaapit puhtaiksi. Voi elämä sentään.. Mutta nyt on tehty. Olimem niin väsyjä, että vasta kotona tajusimme jättäneemme appiukolla Apuvälinelainaamosta lainassa olleen suihkujakkaran sinne rappukäytävään. No, ei voi mitään.. jos se on hävinnyt niin sitten on.

Veimme kotimatkan varrella avaimet miehen tädille, joka kertoi että vuokrayhtiöstä oli jo kyselty milloin asuntoa voiis mennä katsomaan. Täti oli sanonut, että eihän sinne nyt voi ketään laittaa, kun siellä on kylppäriremontti juuri alkanut ja yhtiön täti oli kuulostanut hieman nololta. Ihmettelimme.

Päivän uutisiin sanon vain sen, että kummallisinta on se, ettei mitenkään yllättänyt tuo keski- ja pienituloisilta leikkaaminen. Kepu pettää aina. Niin se vain on. Muistaakseni olen sanonut myös jotakin siitä, että yritysjohtaja valtion ruorissa ei ole ihan paras mahdollinen juttu, mutta minkäs teet. Kansa on valinnut.

Nyt menen nukkumaan, sammun jo pystyyn. Ainiin, ja äänikin katosi siellä appiukon kämpillä. Mahdollisesti pesuaine tai sitten jokin muu.. itse epäilen sitä jotain muuta.

Sitä sun tätä

Tänään olen ollut erinomaisen ahkera. Aamulla pienimmän ja keskimmäisen lähdettyä kouluihinsa jumppasin pitkästä aikaa Tracyn kanssa. Sen jälkeen annoin kissalle antibiootit. Voin kertoa, että katti ei tykännyt. Käärin hänet pyyhkeeseen ja aina kun tuo sylki pillerin ulos, laitoin sen takaisin. Ilmeisesti viesti meni vihdoin perille ja kissa alistui kohtaloonsa nielaisten pillerit. Tämän kisailun jälkeen pesin vielä anturat jodilla, alkavat näyttää aika hyviltä jo.

Koska olin hikinen ja kissankarvainen, menin suihkuun, jonka jälkeen söin aamiaiseni ja sitten imuroin talon, pesin käsitiskit ja sitten pesin vielä alakerran ja keittiön lattiat. Pestyäni kodinhoitohuoneen lattian huomasin kissan silmäilevän vessaansa epäluuloisesti, ehkä hän pelkäsi minun tehneen sillekin jotain?

Tässä vaiheessa kaksi poikaa tulikin jo kotiin lisättynä keskimmäisen kaverilla. Hänet ja sisaruksensa olemme tunteneet tarhasta asti, oikein mukavia ihmisiä (vaikkakin hieman liian urheilullisia). Keskimmäinen ystävineen lähti sitten ulkoilemaan pitkin kaupunkia ja me pienimmän kera lähdimme myös kaupungille. Kävimme ostamassa kummipojan synttärilahjan ja syömässä ja sitten menimme leffaan katsomaan Thoria ja kumppaneita kahden ystäväni kera. Oli kyllä hauska leffa jälleen, mutta saa nähdä kuinka monta osaa Marvel saa vielä kehitettyä noista tyypeistä.

Leffan päätyttyä avasin luurini ja huomasin, että keskimmäinen oli koettanut soittaa. Soitin takaisin ja tuo oli unohtanut avaimet kotiin sillä seurauksella, että joutui odottamaan kaksi tuntia pihalla. Mies nimittäin lähti esikoisen kanssa tyhjäämään isänsä kämppää ja he tulivat kotiin noin viisi minuuttia ennen meitä. No, loppu hyvin kaikki hyvin..

Muihin asioihin. Miehen täti oli ollut yhteyksissä miehen velipuolten ja melkein-veljen kanssa, syynä heidän näkymättömyyteensä hautajaisissa oli kuulemma se, ettää pelkäsivät 'jos joku sanoo jotain'. Että niinku mitä? Olimme aivan ällikällä lyötyjä. Huhhuh.. on aivopestyä porukkaa (velipuolten sisar on todellakin lohikäärme).

Toinen asia, josta on pitänyt kertoa, on esikoisen pääsy CERN-kurssille eli fysiikkaa, jota tuo rakastaa. Ylimääräinen fysiikan kurssi, jossa on luentoja ja ensi keväänä tutustutaan viikon ajan CERN-laboratorioihin Sveitsissä. Viime kuussa piti vääntää hakemus ja ensin esikoinen ei päässyt, koska unohti sanoa jatkavansa fysiikanopintoja lukion jälkeen, mutta nyt oli saatu ilmeisesti lisää opettajia ja hänkin oli päässyt. Tosi kiva juttu minun mielestäni :)

Kolmas asia.. Sain kutsun Allergiasairaalan keuhkopolille tutkimuksiin. Ok, ei siinä mitään. Ensimmäinen on kesäkuun 10s päivä, joka sekin on ihan hyvä, mutta toinen on sitten heinäkuun alussa.. Tietysti ajan siirtäminen varmaankin onnistuu, mutta se pitäisi soittaa arkisin klo 9-11 välisenä aikana. Pitää laittaa hälytys, että muistan.

Nyt Hyveli yöteli. Minä lähden Höyhensaarille. Allaoleva traileri sisältää myös hurmaavan Richardin :)

Pikapäivitys

Todella pikainen päivitys, koska olen menossa töllön ääreen kerrankin, kun ei tarvitse odottaa pienimmän petiytymistä. Ai miksi? No kun se on metsässä, koulun yöretki-kurssilla. Kaikki muut ovat kolmasluokkalaisia, mutta tuttuja tarhasta ja partiosta. Joskus nuorimmainen yllättää sosiaalisuudellaan minut.. mistä lie perinyt.. Saa helposti kavereita ja tulee toimeen aika lailla kaikkien kanssa.

Olemme saaneet kämpän siihen kuntoon, että tänne uskaltaa päästää vanhoja sukulaisia sisälle. On pesty lattiat ja raivattu tasot. Aamulla vielä loppurutistus ja sitten on valmista. Eilen leivoin kuivakakun ja tänään tein sirtuunapiirakkaa pellillisen. Kaikkien vaatteet on pukemista vaille valmiina ja naulakko tyhjennetty vieraiden pomppia varten.

Tällaisen Lassi Nummen runon valitsin korttiin, ehkä pystyn jopa lukemaan sen arkulla.

Yhtäkkiä metsä on korkea ja aivan hiljaa.
Sydämeni lyö,
sydämeni lyönti on ainoa,
                   ei edes
koivu, ei
                   edes haavat, ja
kuusikon hiljaisuus on niin musta
että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus
on valoa. Pelkkää valoa.

Nyt menen. Hiukan stressaan huomista, mutta sen lisäksi pitäisi kirjoittaa kuutisen sivua oppimispäiväkirjaa maanantaiksi.. kai se tästä. Lauantaina tulee kummipoika äitinsä kera visiitille.. huhhuuh.

     

Kolmastoista päivä?

Mietiskelen tässä oliko tänään perjantai kolmastoista päivä, mutta eipä taida olla. Vaikka hyvin voisi.

Ensinnäkin Sysi on sairas. En tiedä onko kyseessä ihan vain flunssa tai karvapallo, mutta kissa ei syö. Eilen illalla se ei syönyt edes katkarapuja kuin ihan muutaman. Tosin tänään söi hiukan, kun pienin houkutteli sitä ja istui sitten vieressä harjaamassa kun toinen söi. Sen jälkeen kissa kävi vessassakin onneksi. Se ei myöskään välittänyt pölynimurista juuri ollenkaan, kun imuroin sen vieressä. Yleensä juoksee häntä suorana karkuun vähintään toiseen kerrokseen.

Toisekseen minulla on julmettu migreeni. Söin taas D-vitamiineja maksimimäärät enkä saisi sitä tehdä. Mitäpä siitä, jos luut hajoavat. Migreenin vuoksi kirjoittamisvauhti on hieman hiipunut, olen saanut nyt seitsemäsäs tunnissa vasta kolmisen sivua tekstiä valmiiksi. Onneksi palautuspäivä on vasta maanataina.

Äitini soitteli sairaalasta, hän on siellä nyt sitten viikonlopun yli seurattavana kun sydän vähän reistailee. Eli aina liikkellelähtiessä on tuntunut vasemmalla puolella kivuliaasti, mutta vasta pari viikkoa, että nou hätä. Enpä nyt sitten huolehdi..

Laitoin ruokaa ja iskin jäiset kanankoivet riisin päälle lasiseen vuokaan ja uuniin. Hetken päästä tiskikoneen kimpussa ollut keskimmäinen sanoo, että vuoka taisi haljeta kun vedet valuvat uunin pohjalle. Onneksi tässä vaiheessa mies oli jo kotona, sillä minä en enää jaksanut vaan aloin itkeä. Mies kuivasi uunin ja laittoi uuden ruoan, onneksi koivet oli sentään pelastettavissa. Riisin vaihdoimme uusiin kaiken varalta.

Pienin käväisi kaverisynttäreillä Hoplopissa ja sain hetken kirjoitusrauhan, kunnes tuo palasi ihan märkäpäänä kun oli riekkunut niin kovasti.

Menen lukemaan Soturikissoja pienimmälle, jos sitten vielä hetken jaksaisi kirjoitella (jos silmät toimii).

 

Psiih

Psiih sanoi kattila.. eli mun pää? ehkä. Jotenkin en jaksa yhtään lukea, sosiaalinen media ja informaatiolukutaito oavt liian lähellä. Silti pitäisi osata selittää ne torstaina tentissä. Voi elämä. Taidan jatkaa lukemista huomenna. En kyllä ole tänään lukenut sitä, mitä piti, sillä eräs tuttava kävi vaimokkeensa kera kahvilla. Aika vilahti ja oli mukavaa :)

20. Beginning

Aiemmin päivällä olin juuri aloittamassa imurointia ja kuuntelin korvanapeilla John Newmania ja tanssin imurin kera kun mies tuli kotiin jostain ja repesi totaalisesti. Minä nimittäin inhoan imurointia, ainakin aiemmalla imurilla kaikki siivoaminen oli ihan tuskaa. Olen vain huomannut, että ikävätkin hommat hoituvat helpommin kun kuuntelee oikeaa musiikkia.

Kuvahasteen sanasta tulikin mieleeni, että olen tänään blogannut kymmenen vuotta. Ensimmäinen blogini on Livejournalissa edelleen, vaikka aika hiljaiseloa se on viettänyt nyt muutaman vuoden. En tiedä, jatkanko sen kirjoittamista siellä vai Dreamwidth-palvelussa, sillä venäläiset ryssivät (perinteiseen tapaansa) LJn ja se on nykyään aivan kummallinen käyttöliittymältään.

Loppuun vielä imurointimusaa. Taidan mennä katsomaan Karlia.. siis John Kennexiä. See you.