tiistai 26. tammikuuta 2016

Parempaa kohti

Tänään on ollut jo suht inhimillinen olo ja aionkin huomenissa mennä iltavuoroon kustannuspaikalle. Räkä virtaa, mutta pystyn jo hengittämään sentään.

Tänään olen neulonut ja katsonut loppuun Mr. Robotin ekan kauden. Se oli ihan mielenkiintoinen, vaikka loppu jotenkin kosahti. Olisin toivonut toisenlaista ratkaisua Elliottin isän suhteen, tästä tuli vähän köpöinen tunne ja sama koskee ison it-alan yrityksen (ruotsalaista) ex-johtajaa. 

Saatuani sukat valmiiksi ja pääteltyäni ne imuroin kämpän ja kuuntelin yhden äänikirjan loppuun. Se oli Dickensin 'Chimes', lukija Richard ja täytyy sanoa, että ilman häntä olisi jäänyt kesken. En vain yksinkertaisesti jaksa Dickensiä. Olen tähän ikään mennessä saanut selattua läpi 'David Copperfield'in ja se oli silkkaa tuskaa. Mutta en jättänyt kesken!

Pienin tuli koulusta ja märkä villapipo oli jotenkin aika venähtänyt. Höyrystin sen samalla, kun prässäsin valmiit neuleet ja se auttoi jonkin verran. Pitää seurata sitä nyt, en vain haluaisi neuloa sitä kokonaan uudelleen. Toisaalta se voisi olla hyväkin ajatus, tekisin vähän pienemmillä puikoilla.

Katsoin illalla pienimmän kanssa Lego-elokuvan taas jälleen. Se on niin hauska! Plus että meillä oli TacoTiistai kuten leffassakin :) Aloittelin samalla yhtä pipontekelettä, olin neulonut sitä noin kolme senttiä kun huomasin virheen ihan alussa ja oli purettava kaikki.. No, ei voi mitään. Nyt on uusi alku jo puikoilla. Kai se siitä etenee.

Päivällä viestittelin myös Amazonin rannoille, sillä eräs tilaukseni oli jäänyt matkalle. Hirveä homma oli löytää oikea kohta, minne lähettää valitus. Melkein jo pääsi itku silkasta turhautumisesta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!  Ensin minulle vastasi Deepak, joka oli kovasti pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi lähettää tilaukseni uudestaan maksutta ja nopeammassa toimituksessa jahka varmistaisin olevani oikea henkilö ja vahvistuksen jälkeen sain lähetysvahvistuksen Sonu-nimiseltä henkilöltä. Kovasti olivat pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta. No, kunhan saan lähetyksen pikku kätöseeni, olen täysin onnellinen.




4 kommenttia:

  1. Meillä oli työmaalla oma kirjasto (kai se on vieläkin siellä, mutta minä en) ja yhteen väliin valkkasin sieltä aina paksuimman kirjan, mitä hyllystä löytyi. Sillä tavoin tuli luettua mm. Jumalainen näytelmä ja Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, mutta täytyy myöntää että hommaa siinä oli... ja kesken ei saanut jättää! Nykyään jätän kyllä kesken ihan surutta, jos ei kirja ensimmäisten 40 sivun aikana innosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kovin helposti jätä kesken kirjaa. Yksi painava syy kesken jättämiseen voi olla huono suomennos eli jos on paljon kielioppivirheitä ja lukaiak alkaa mennä siihen, että mielessään koko ajan korjaa lauserakenteita, niin ei kannata jatkaa :P

      Jumalaisen näytelmän olen joutunut tenttimään kirjallisuustieteen peruskurssilla, samoin kuin Raamatusta osia. Tulipahan tehtyä :D

      Poista
    2. Mie en muista siitä kuin "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää" :) ja se taivas oli tosi tylsänkuuloinen paikka.
      Mutta suomennokset! Ja joissakin kotimaisissakin kirjoissa on aivan luvattoman paljon kirjoitusvirheitä! En nyt muista nimeä, mutta jossain eräkirjassa ärsytti todella...

      Poista
    3. On niitä. Tuntuu, että ei ole ollut kustannustoimittajaa ollenkaan katsomassa perään.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)