Älkää käsittäkö väärin, pidän työstäni kyllä ja pidän useimmista ihmisistäkin siellä. En vain aina jaksaisi työmatkaa. Vaikka se ei olekaan paha, näin pääkaupunkiseudulla.
Aamulla kävin uimassa. Kolmannen kierroksen alussa luulin hetken, että jalat kuoli, mutta onneksi vertyivät. Lihakset eivät siis krampanneet vaan jotenkin kuumottivat. Onneksi nyt päivän ajan kuitenkin ovat olleet ihan kunnolla. Hieroin pohkeita saunassa ja sekin varmaan auttoi.
Huomenna on pitkä päivä. Ensin aamulla on pienimmän lääkärintarkastus koululla, sieltä ravaan töihin ja illalla vielä luennolle. Saatan olla illalla hiukan väsy. Niin ja eilen luin siis ensin Saarikosken, sitten Märta Tikkasen ja vielä puolet Sonja O:sta (joka oli tylsä kuin mikä).
Meinasin vielä kirjoittaa kaksi lausetta Saleihin, mutta en tiedä jaksanko. Ehkä kaadun petiin vähän aiemmin kuin yleensä. Loppuu kaikille kissaihmisille tuttu kuvaus kakkaravista. Siltä se ainakin minusta vaikuttaa :D
