Tänään äitini ja appiukkoni käväisivät meillä pääsiäisen kunniaksi syömässä. Äitini koetti avata kanssani keskustelua avioliittolaista sanomalla, että hänestä se on ihan hölmöä että homoparit saisivat samat oikeudet kuin heteroparit. Minusta se on ihmisoikeus, ei sukupuolikysymys. Kerroin tämän äidilleni, joka antoi asian olla. Ehkä hän alkaa vähitellen ymmärtää minua. Vasta pari ja neljäkymmentä vuotta yritettyään.
Syytän kyllä itseänikin, olen lukenut liikaa. Olen aina voinut sanoa ylepydellä ja kiitollisena, että vanhempani eivät koskaan puuttuneet siihen mitä luin. Sain lukea 'Taru'n, 'Pohjantähden', Ella Erosen muistelmat ja 'Kaikki isäni hotellit' 11-vuotiaana. Jälkimmäisestä meni luultavasti aika monikin nyanssi ohi, mutta ei haitannut. En olekaan koskaan voinut ymmärtää niitä ihmisiä, joiden mielestä lukemista pitää rajoittaa. Valitettavasti pienimmän kummitäti kuuluu tähän lajiin ja se on heidän perheensä sisäinen asia, en puutu siihen vaikka se onkin minusta kummallista. Toivon vain, että tytär lukee aikuisena ja muodostaa oman käsityksensä maailmasta itsenäisesti.
No mutta se siitä. Nyt kuuntelen tätä, koska se on soinut päässäni noin viikon yötäpäivää. Ainiin, retkahdin myös (minulle uuteen) fandomiin.. Bondlock eli Bond-Sherlock. Mitähän tästäkin tulee.
