Alkuvuoden ajatuksia

Tulipas hieno otsikko, mutta siinä se nyt on.

Aloitin kaikenlaisen urheilun uudestaan eli maanantaina kävin uimassa aamulla ennen töihin tuloa ja  keskiviikkoisin töiden jälkeen olen menossa jo toista kertaa lattaritunnille. Helmikuun alussa jatkuu pilates tiistaisin. Pilatestunnit ovat tässä aikojen kuluessa lyhentyneet 90 minuutista 60:een ja siirtyneet ikävän myöhään eli klo 17 alun sijaan aloitamme nykyään 18.20, mutta en halua etsiä uutta (ryhmää) opettajaa, koska Pirkko on niin hyvä, joten kärsin. 

Aloitin myös kevyen laskun vähähiilariseen diettiin (taas), koska olisi kiva saada sellainen 10-15 kiloa pois. Toinen syy on se, että toukokuussa on olettavasti yo-juhlat edessä ja pitää mahtua juhlamekkoon. En aio hankkia uutta. Nyt olen saanut joulukilot pois, mutta vielä on piparitaloa jäljellä, onneksi vain perustukset. 

Olen myös lopettanut (toistaiseksi) salmiakin syönnin, koska marraskuun alussa sain verenpainelääkkeet. Eräänä päivänä herätessä huimasi niin, että piti ottaa seinästä tukea vessaan mennessä. Huvikseni mittasin verenpaineet kotona ja sain tulokseksi aika rajun 185/105. Menin samana päivänä työterveyteen, josta lähettivät EKG:hen (oli onneksi normaali) ja päivystyslääkäri lätkäisi reseptin käteen, joten sillä tiellä ollaan. 

En ole vielä ehtinyt elokuviin tänä vuonna, mutta tv-sarjoja olen katsonut eli mm. Ylen Queen of fucking everything-sarjan kokonaisuudessaan. Se meinasi jäädä kesken heti ekan jakson puolivälissä, mutta juteltuani muiden katsojien (työkavereiden) kanssa jatkoin ja olihan se loppujen lopuksi oikein hyväkin. Pidin siitä, miten päähenkilö pysyy loppuun asti itsenään ja pidin erityisesti Kristo Salmisen rikollispomosta. Muutama henkilö oli todella rasittava, kuten oikeassakin elämässä. 

Seuraavaksi voikin nyt ruveta jännittämään, kenestä tulee Suomen Euroviisuedustaja. Tähän asti ehdokkaat ovat aika .. surkeita.., mutta vielä on Erika jäljellä. Hieman hirvittää. Viime vuonna hieman harmitti, ettei tämä Pilvi Hämäläisen Mon cheri-versio ollut ehdolla.

Helei!

Tajusin eilen Apotin kommenttia lukiessani, etten olekaan hetkeen päivitellyt. 

Pääsiäisestäkin on nyt siis päästy ja perinteiseen tapaan mämmi pisti vatsan sekaisin tai tukkoon tai jotain. Onneksi sitä ei tarvitse syödä kuin kerran vuodessa. Työkaveri tosin sanoo, että se on oikein hyvä aamiainen jos harrastaa maratonjuoksua. Jota en siis harrasta, edelleenkään. 

Viime viikko oli melkoisen kuntoilupitoinen. Tiistaina oli perinteine pilatestunti, jossa olen siis jo edistyneiden ryhmässä ja olenkin edistynyt aika huimasti. Pääsen esimerkiksi lattialta istuma-asentoon pelkillä vatsalihaksilla, mihin en ole koskaan taipunut edes lapsena. Että edistytty on. Keskiviikkona oli zumbatunti ihanan Jounin kanssa. Meitähän on siellä parikymmentä keskiäkäistä tätiä + yksi setä sekä ihana Jouni ja hiki virtaa. Ihanaa. 

Torstaina retkeilin Pirkkolan uimahallille kuntosalille, sillä henkilöstöliikunnan oma personal raineri Jan  teki minulle kuntosaliohjelman. Olen viimeksi käynyt salilla ehkä 26 vuotta sitten ja ajattelin, että ehkä olisi helpompaa lähteä, kun tietäisi miten laitteetkin toimii. Tänään sain s-postissa treeniohjelman eli niitä laitteita, joita kokeilimme sopivasti. Vaikutti ihan mukavalta. Sivumennen huomautus, näytin Janille vaikeamman version eli pilatesversion eräästä venytyksestä, jota hän kehoitti tekemään lämmittelyinä. Hih. 

Muuten olen lähinnä istunut kissan kanssa sohvalla katsomassa Mullan alla- sarjaa, jonka kaikki kuusi kautta sainkin juuri lauantaina loppuun. Nyt on vähän tyhjä olo, mutta onneksi löysin YleAreenasta englantilaisen dekkarin McDonald&Dodds-sarjan uusimman kauden. Tykkään niistä tyypeistä. 

Tai siis olenhan viikonloppuisin askarrellut eli ommellut itselleni villakangastakkia ja alkaa olla palaset koossa. Aika monta äänikirjaakin olen sen kanssa kuunnellut. 

Mutta mitään erityistä ei kuulu. Mökille jo kaipaisin kevättä katsomaan, mutta taitaa olla siellä vielä tiet siinä kunnossa, ettei uskalla lähteä. Sirius juoksentelee kylillä kevättä tassuissa ja nuorimmainen ajelee miehen kanssa harjoitusajoja. Siinäpä se.

Tervepä terve!

Sen verran on tullut istuttua koneella töissä, etten iltaisin juuri enää viitsi konetta avata kotona. Olen tainnut tämänkin mainita jo muutaman kerran :)

Viime perjantaina kävin yhdessä ystäväni Mareetan kanssa Tammisaaressa illalliskeikalla eli söimme ravintola Höijerissä makoisaa ruokaa samalla kuunnellen Fredrik Furua, joka lauleli katoksen alla pihalla hauskoja popkappaleitaan. paluumatkalla vähän hirvitti pimeässä kaamea kaatosade, mutta kaikki meni hyvin ja oli kiva ilta.

Viime viikko oli muutenkin outo, kun lento-oppilas oli kotosalla. Piti tehdä tukkukeikka, että ruoka riitti lapsiraukalle ja pyykkiäkin sai pestä ihan riittävästi. Sunnuntaina lähti sitten takaisin Tikkakoskelle ja eilen piti jo lähettää unohtunut kiinnityslenkkiostos pikakirjeenä. Ylioppilaskuvakin saatiin otettua jopa tuntia ennen lähtöä, nyt se pitäisi vielä postittaa kesäkuun juhlavieraille.

Töissä on taas säpinää, asiakkaat ovat palanneet ja talo on ollut ihastelun kohteena uusien sisustusten ja taulujen vuoksi. Mekin saimme kivan taulun kirjastoon, piristää kummasti seiniä. (Arvatkaas kumpi pupu olen?)

Maanantaina kävin fillarilla uintiretkellä Itiksessä ennen lähtöä iltavuoroon. Pilateskin alkoi eilen ja oli oikein kivaa.

Tässäpä ne kiihkeimmät uutiset. Menen sohvalle jatkamaan sukantekelettä kissan tyynyksi ja tv:n ääreen.

 

Unetus

Nukuttaa ihan hurjasti tässä nyt, eikä kello ole edes kahdeksaa illalla. Toivon, ettei tämä ole se pöpö mikä on kaatanut petiin sekä miehen että keskimmäisen. Mies sai sen viime viikolla ja on edelleen kauheassa kröhässä ja keskimmäinen on ollut aika hurjassa kuumeessa ja on yskäinen ja räkäinen.

Meinasin mennä huomenna ennen iltavuoroa jumppaan, mutta jos tuntuu hassulta niin se on jätettävä väliin. Eilen alkoi pilates ja olikin tosi hyvä tunti, pääsin melkein kokonaan ilman kramppejakin.

Perjantaina olisi mentävä nuorimman kanssa hakemaan uusia verkkareita ja ulkoilutakkia, vanha on ihan liian pieni emmekä saaneet sitä hankittua ennen koulun alkua. Lupasin, että käymme kissakahvilassa ennen shoppailua.

Esikoinen muutti maanantaina takaisin kimppakämppään ja ilmeisesti kaikki on hyvin, kun ei ole mitään kuulunut. Luennotkin ovat alkaneet tiistaina.

Taidan mennä sohvalle tuijottamaan MindHuntersin kakkoskautta, villatakin toinenkin hiha alkaa valmistua. Tosin koska olen perfektionisti joissain asioissa, saattaa olla, että puran sen ensimmäisen hihan. Siinä on virhe, jonka vain minä tiedän.

Väsyttäää...

Lataus

Jumppakorttiin on ladattu seuraavat 10 kertaa, jotka pitää käyttää kahden vuoden kuluessa. Ehkä nyt saan sen käytettyä hiukan aikaisemmin kuin viimeisen 6kk aikana, jos kukaan ei kuole. Nimittäin silloin kaksi vuotta sitten, kun hankin tuon ekan 10n kerran kortin helmikuussa, äiti kuoli maaliskuussa. Ei paljon jumpauttanut ja sen kesänhän ajoin fillarilla ihan riittävästi.

Töissä jumituin lukemaan  Havaijille muuttaneen suomalaisnaisen blogia. He (koko perhe) muuttivat Big Islandille heinäkuussa. Tuli aivan kauhea hinku päästä taas sinne kauas, siellä sielu lepää ja lämpö hivelee jäseniä.

Nyt illalla luin fasesta, että eräs entinen luokkakaveri aikoo osallistua ensi syksynä Sveitsin Alpeilla johonkin 90km:n polkujuoksuun, naisten sarjassa oli neljä osallistujaa kun katsoin listaa. Siinä on oikeasti kova mimmi. Aloitti juoksuharrastuksen oikeasti pari vuotta sitten ja hurahti täysin maasto- ja polkujuoksuun ja on käynyt niissä kisoissa juoksemassa mm Ranskan alpeilla. Hän on myös aivan hurjan mukava ihminen, oli jo koulussa vaikkemme olleetkaan mitään sydänystäviä :)

Huomenna pitäisi selviytyä kahdesta kokouksesta. Ensin aamulla on meidän 'alajaoston' johtoryhmän kokous, sitten menen töihin ja iltapäivällä viideltä on JHLn yhdistyksen kokous. Kummastakaan kokouksesta en tunne kuin yhden ihmisen ja jännittää ihan sikana. No, ei kai ne purematta niele.

Pimpelipom

Vähän väsyttää nyt.

Kävin aamutuimaan uimassa perinteisen kilsan puoleen tuntiin. Altaassa oli mukavasti väljää, vaikka ensin pelästyin. Onneksi osa lähti pois eikä jäänyt kälvimään. Saunassa juttelin erään rouvan kanssa vesijuoksusta ja kylmävesialtaasta, joka oli yllättävänkin raikas tänään.

Töissä oli kiire, suoraan sanottuna. Jatkuva vipinä iltakuuteen asti, jolloin vähän rauhoittui. Puhelimet soivat jatkuvasti, toinen siksi, että sen majapaikka on nyt kevätkauden maanantaisin suljettu (tilaa tarvitaan opetukseen) ja toinen siksi, että opetus alkoi ja opettajat soittelevat. Toki opiskelijatkin, mutta opettajat ovat yhtäkkiä huomanneet taas tarvitsevansa sitä sun tätä.

Minulle selvisi tänään, että osallistun tällä viikolla neljään kokoukseen. Viidennen jätän väliin ihan siksi, että se menee päällekkäin luottamusmieskokouksen kanssa. Kysyin tutulta pääihmiseltä, näemmekö keskiviikkona yhdistyksen kokouksessa ja hän kysyi heti, olisinko kiinnostunut yhdistyksen hallituksessa olosta. Sanoin, etten tiedä vielä.. Sehän se vaara on aina kokouksiin osallistuessa, että joutuu ns. tekemään jotain.

Mies kävi iltasella Munkassa kardiologilla, sydän on ennallaan eli ihan ok. Paluumatkalla mies poimi mut kyytiin töistä ja kävimme vielä kaupassa ennen kotiutumista. Avattuani koneen luin, että Cranberriesin laulajatar on kuollut äkillisesti. Pidin kovasti hänen äänestään. Heillä oli muitakin hyviä biisejä, kuin Zombie, joka itseasiassa on aivan järkyttävä korvamato.

Nyt aion kellistyä petiin, huomenna menen töiden jälkeen jumppaan ja saan sillä kortin nollille :P

Otsikko tähän

Tänään töissä oli jälleen kerran ihan mukava päivä. Tosin jättäessäni oven hetkeksi auki sieltä lappasi väkeä sisälle kyselemään tyhmiä kaikenlaista. Yrittäessämme lähteä töistä puhelin soi jatkuvasti, sekä työpari että minä olimme lähdössä omiin menoihimme hieman ennen neljää ja tämä tietysti oli telepaattisesti tiedossa kaikilla meitä kaipaavilla ihmisillä.

Menin taas sinne hikijoogaan. Ajattelin, että yritän ehkä tehdä joitain jooga-asentoja kotona joskus, koska ne ovat mukavia ja nyt ehkä muistan ja osaan ne vähän paremmin kuin yhden kerran jälkeen. Toinen syy tälle uusintatunnille oli se, että olen siten ensi viikolla alkavassa pilateksessa edes vähän parempikuntoinen. Itse asiassa nyt ei tullut läheskään niin hiki kuin viimeksi. Sitä paitsi jumppakortissa on enää yksi kerta jäljellä ja sen käytän tiistaina.

kuva katjakokko.com-sivuilta

Pääsin jo melkein (no en tod) tähän Harakka-nimiseen asentoon. Ongelma on lähinnä se, etten uskalla nostaa jalkoja irti. Tosin ei mun käsivarret varmaan edes kestäisi tän ruhon painoa, että sikäli. Mutta yritän.

Saa nähdä pääsenkö päivittelemään huomenna, sillä vihdoinkin uusvanha läppäri, jonka mies pelasti työpaikaltaan, on saanut uuden akun. (Sitä odotettiin kuukausi..) Läppäriin kuuluu myös telakka, joka majailee tässä missä nyt kirjoitan ja saan myös uuden näppiksen. Vanhan koneen kovalevy jää pois käytöstä (saan kuulemma edelleen pitää sen jalkatukena) ja entinen ruutu (iso ja litteä) saa myös jäädä paikalleen. Nyt saan läppärin napattua sitten kätevästi esim keittöön. Aamuisin voin silti edelleen käyttää vanhaa tablettiani uutisotsikoiden silmäilyyn aamujugurtin lomassa.

Olen tässä illan mittaan ihmetellyt, miten hurjan negatiivisesti ihmiset suhtautuvat joskus toisiin esim fasessa. Eräs tuttava, joka kärsii synestesiasta, valitteli omassa päivityksessään ääntä, joka syntyy kenkien nastaremmien nastojen osumisesta lattiaan esim kaupassa, kun vanhukset eivät pysty ottamaan niitä pois ihan helpolla. Siihen eräs toinen tuttu (tietämättä synestesiasta!) kommentoi sanomalla, että onpa erikoista valittaa tuollaisesta ja että olisi hyvä laittaa vaikka kuulokkeet päähän sitten JA silloin kolmas henkilö hyökkäsi ihan törkeästi tämän kakkos-kommentoijan kimppuun. 

Well. That escalated quickly.

En ymmärrä, miksi asiaa ei voinut selvittää ihan nätisti. Totta on toki, että ap kommentoija olisi voinut hänkin vähän miettiä sanojaan, mutta hän ei tiennyt päivityksen kirjoittajan ongelmasta.

Tämä on se syy, miksi en oikein enää jaksa roikkua somessa. Paska lentää niin laajalle alalle tuulettimesta, ettei siltä säästy kohta kukaan.

Nyt taisi Nukumatti käydä iskemässä hiekkasäkillä, sillä silmät ei pysy enää auki. Huomenna pitää raahautua työpaikalle vielä kokoukseen, sitten alkaa viikonloppu.

Loppuun hupaisa lyhyt pätkä Taika Waititista Thor-leffan taustamatskuissa. On siellä Jeff Goldblumkin tanssimassa :)

Fanityttöilyä ja hikijoogaa

Aamu alkoi mukavasti. Avasin sattumalta suosikkikirjailijani instagram-kuvan ja sen jälkeen katsoin hänen muita viimeaikaisia kuviaan ja näinkin jotain tuttua: nimittäin ne elokuussa Worldconissa hänelle lahjoittamani sukat! Olivat käytössä ja hän kehui niitä! Olin ihan täpinöissä :)

Töiden jälkeen menin läheiseen kiduttamoon eli urheilutalolle tutustumaan heidän käsitykseensä joogasta. Nettisivun  tuntikuvauksessa luki 'helppoa ja rauhallista joogaa' ja koska mun ainoa kokemus on hatha-joogasta, joka on todella hidasta (tykkäsin siitä kyllä), niin odotin jotain samanlaista.

Juu. Hiki tippui ja valui pisaroina ympäriinsä. Vähän mietin, jäikö kauhea lätäkkö patjalle mutta en ollut ainoa, joka tippui. Siis hikeä. Yhdessä liikkeessä olisi saanut mennä käsilläseisontaan, jos olisi halunnut. No en mennyt :P Mutta selvisin hengissä ja varasin saman tunnin ensi viikolle, koska siinä onnettomassa kortissa on vieläkin kertoja jäljellä ja aikaa on tämä kuukausi! Ja sitten alkaa pilates ja ja ja..

Kotona on kaikki hyvin, kissa on rauhoittunut ja pääsee huomenna lääkäriin. Pitää muistaakin ottaa ruoka pois ennen kuin mennään nukkumaan.

Nyt siirryn vihdoin sohvalle neulomaan. En ole kahteen iltaan jaksanut tehdä sitäkään.
Loppuun vielä tämä vanha koko perheen suosikki :D

Menetys

Mikroaaltouunimme kuoli vihdoin, vaikka 22 vuotta se jaksoi palvella meitä ihan hyvin. Pari kertaa yritin jo aiemmin tappaa sitä siinä onnistumatta. Nyt on suuri aukko kaapistossa ja vasta nyt tajuan, kuinka paljon olen sitä käyttänyt kaikenlaisten asioiden lämmittämiseen pienimmän kaakaomaidosta alkaen.

Sirius on vihdoin ymmärtänyt erilaisten laatikoiden funktion.

Olin tanssillisessa jumpassa pitkästä aikaa ja hiki virtasi. Nyt väsyttää aivan törkeästi, joten lähden tästä kääriytymään petiin. Keskimmäinen meni jo.. Nähdään.

Loppuun törkeä korvamato.

Mietiskelyjä

Joitain pohdiskeluja tullu tehtyä tässä viimeisen vuorokauden aikana.

Ensinnäkin (pikku)serkkuni ilmoitti eilen fb:ssä, että hänen 13-kuinen poikansa ja hän aloittavat nyt joulunvieton rankahkon loppusyksyn jälkeen. Pienellä on siis sydänvika ja on jonossa maksansiirtoon ja olvat olleet nyt viime aikoina taas jonkinverran täällä, mikä on aiheuttanut kaikenlaista ahdistusta äidille. Kysyin sitten tänään häneltä, että mitä oli mahtanut tapahtua ja hän kertoi, että eräs sydänspesialisti täältä oli ollut käymässä siellä ja asiat näyttävät paremmilta kuin aikoihin.

Aiemmin (kesällä) oli oltu sitä mieltä, että pienelle piti tehdä mitraaliläpän leikkaus. Tämä tietysti kovasti huoletti, koska se on tehty kymmenelle samanikäiselle lapselle, joista kaksi on kuollut ja kahdeksan koomassa. Nyt kuitenkin tilanne on parantunut niin, että sydämen kontrollivälejä pidennettiin. Olen kovin helpottunut tästä minäkin.

Toinen pohdinta liittyy entiseen työkaveriin, joka joutui kesän alussa sairaslomalle selkärangasta löytyneen kasvaimen vuoksi (hänen työhuonekasvinsa olivat meillä evakossa kesän ajan). Nyt tämä ihminen tuli käymään töissä ja kertoili, että keväällä katsotaan, laitetaanko hänet sairaseläkkeelle koknaan vai vain osittain. Rangassa majaileva kasvain aiotaan leikata, kunhan tämä ihminen on vähän paremmassa kunnossa sädehoitojen jälkeen. Hän on kuitenkin vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattaja ja aikoo nyt mennä katsomaan mitä Antioksidanttiklinikalla pystyttäisiin tekemään. (En viitsi linkata sitä tähän, löytyy guuglaamalla helposti.)

Toki toivon, että hänen syöpänsä saataisiin hallintaan siten, ettei se enempää leviä, mutat en tiedä onko se realistinen ajatus. Leikkauksessakaan kasvainta ei saada kokonaan pois, koska se on hankalassa paikassa rangassa.


Töiden jälkeen kävin kahvilla jyväskyläläisen opiskelukaverini kanssa, hän oli ollut työhommissa tutustumassa Valokuvataiteen museoon ja ehdimme kahvitella ennen kuin hänen piti ehtiä iltajunaan.

Mietin tässä, mahtaisinko jaksaa mennä huomenna töiden jälkeen jumppaan työpaikan viereen. Siitä onnettomasta 10-kerran jumppakortista on vielä viisi kertaa käyttämättä. Helmikuun alkuun on aikaa käyttää.. vähiin käy ennen kuin loppuu.

Loppuun vielä jotain musaa.

AI NIIN! Juuri meinasin sulkea koneen, mutta muistinkin eli sain äsken tämän vuoden kirjakiintiön täyteen. Olen siis lukenut nyt 70 kirjaa tänä vuonna, vielä ehtii muutaman tempaista tässä kuussa :P

Kyykky

Nyt vihdoin kyykkäysartikkeli on vapaasti luettavissa tässä linkissä. Täytyy tunnustaa, että olen autuaasti unohtanut koko kykkimisen tässä viime päivinä, mutta ainahan voi parantaa tapansa. En tiedä, johtuiko siitä vai mistä, mutta vasemman jalan kolme pienintä varvasta ovat särkeneet päkiästä asti aivan törkeästi pari yötä ja väpättäneet. (Vamma, jonka sain kaatuessani pahasti iskiashermon päälle pienimmän eskarivuonna.)

Nauroimme töissä makeasti Kaupungin työntekijöiden mahtaville eduille. Keskustelimme siis siitä, ettemme enää saa ns. Liikuntaseteleitä, koska henkilökuntaedut ovet 'niin' upeat. Tämä upea etu koskee esim. Kaupunginteatterin lippuja, joista saamme noin kolmen euron alennuksen esittämällä henkilökortin. Eikä siinä kaikki; henkilökortin esittämisen lisäksi pitää täyttää lappu, josta selviää nimi + organisaatio. Välillä ei oikein kehtaa edes esittää sitä henkilökorttia, kun ajattelee, että on ostamassa helkkarin kalliita teatterilippuja ja sitten alkaa itkeä jotain superminialennusta. 

En ollut näköjään laittanutkaan tänne kuvaa melkein-valmiista villapaidastani. Tämä on ensimmäinen, jonka olen neulonut ylhäältä alaspäin. tai no oikeasti toinen, mutta sen ensimmäisen ohje oli niin surkea, että luovutin ja sittemmin purkasin koko tekeleen. Langat löytyvät edelleen jostain.

Hihat palo.. eikun siis puuttuvat vielä

Tuli kuvatekstistä mieleen, että harmitti kun kuulin Mentalwear-kaupan menneen nurin muutama vuosi sitten. Onneksi kaapissa on edelleen Aivan valtavan upea päivä-t-paita sekä Avainlapsi-avainnauhakin on jossain.

Näin tämän tänään, aika osuva

 Taidan mennä nyt sohvalle katsomaan Daredevilin seikkailuja ja neulomaan niitä hihoja. Suen sukat on seuraavana listalla.

Nyt vasta näin alt-j:n uuden videon. *niisk* 

 

Repeilevä leijona

Otsikosta voi päätellä meidän viettäneen iltaa alakoulun Itsenäisyyspäiväjuhlissa. Tällä kertaa Suomen leijona hieman repsahti, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin se enkeli-parka eräänä jouluna. Juhlat olivat oikein kivat, mutta... Heräsi kysymys, miksi kaikki, siis Ihan Kaikki laulut ovat mollissa? Tai no sanotaan, että yksi oli duurissa, sekin oli Raittisen veljesten 'Mun mummoni muni mun mammani'-rallatus. Mutta muuten tosiaankin mollivoittoista oli kovin.

Lopuksi pyydystimme esikoisen entisen luokanvalvojan, joka ehti myös sijaistaa sekä keskimmäisen että pienimmän luokalla, ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän on oikein mukava mies, asuu tässä kylillä. Varsinainen kyläkouluhan tuo on muutenkin, pienimmän luokanvalvoja on itse lapsena käynyt tätä ja molemmat rehtorit (ent + nyk) asu(i)vat lähistöllä. On tästä koulusta päässyt sellainenkin suuruus kuin Anna Abreau ulos :)

Tosin nythän nämä olivat viimeiset meidän perheen Itsenäisyysjuhlat, kun koulut yhdistettiin alkaen ensi syksystä, jolloin pienin siirtyy kuudennelle tuohon, mihin olisi muuten mennyt vasta yläasteelle.

Pitikin kertoa vielä siitä eilisestä, kun teimme pienimmän kirja-arvostelun. Se meni oikein hyvin, saimme kirjoitettua koko homman tunnissa yhdessä. Lopulta pienin oli niin tyytyväinen, että hyppeli pitkin kämppää :) Ja kirjakin parani loppua kohti niin, että pienin antoi sille viisi tähteä. Minua hiukan häiritsi  muutamakin asia, niin annoin Goodreadsissa vain kaksi tähteä.

Pidin äsken kyykkäyshetken, sain oltua minuutin kyykyssä (en tiedä näettekö artikkelia). Jotain hyötyä pilateksesta. Kyykyn jälkeen tanssin hetken, mutta sitten naapuri tuli kotiin enkä kehdannut hypellä valaistussa ikkunassa enempää :P Nupit kaakkoon!

Keuhkokuumetta

ja korvatulehdusta löysi lääkäri eilen pienimmältä.

Torstaisin on kympin kouluaamu ja yleensä pienin soittaa, että on herännyt. Soitti nytkin, mutta alkoi melkein heti itkeä, ettei jaksa lähteä. Soitin sitten miehelle ja pohdimme, mitä tehdä. Mies oli sitä meiltä, että kyllä kouluun pitäisi mennä vaikkei niin huvittaisikaan ja minä olen aika samaa mieltä yleensä. Nyt kuitenkin olin kahden vaiheilla ja kun työpari tuli töihin, sanoin lähteväni lapsen kanssa lääkäriin. Soitin Pikkujättiin ja varasin ajan niin, että ehdin kotiin ja hakea pienimmän ja ehdimme kävellä rauhassa takaisin metrolle.

Tässä testataan sohvan pehmeyttä

Lääkäri oli puolisen tuntia myöhässä, pahoitteli kiirettä ja kehui pienimmän yskää muhevaksi. Kuunteli tarkasti keuhkot, epäili ensin mykoplasmaa mutta koska ääniä kuului vain vasemmalta, niin ei voinut olla sitä. Pienin oli sanonut matkalla lääkäriin, että toinen korva on kuuro ja siellä olikin ihan kunnollinen tulehdus.

Saatiin antiloopit ja muut, sitten mentiin kotiin. Ehdin juoda kahvit ennen miehen tuloa ja sitten hän heitti minut autolla metrolle, jotta ehdin pilatekseen. Olikin ihan kiva tunti, meitä oli vain kahdeksan. Takaisinpäin tulin metrolla erään pilateskaverin kanssa Hertsikaan asti, oli ihan mukava jutella.

Jouluvaloja pilatesluokassa

Laskin illalla, että olen kävellyt noin 10 kilometriä, joista suurin osata metrolle ja takaisin.

Nyt pitäisi vääntää yksi työsähköposti, jota olen lykännyt aika monesti. Suurin ongelma on löytää kaikki entiset meikäläiset eli sähköpostilistat virastojen mylläyksen jäljiltä. Samoin pitäisi tehdä it-ihmisille pyyntö tulla katsomaan yhtä konetta, nykyään pitää heidän esimiehen kautta laittaa tällaiset että mitään tapahtuu. Että kiitos vaan Pajuselle tästäkin.

Fiiliksiä

Ensinnäkin ärsyttää nyt luvun alla oleva kirja tai sen mies-päähenkilö. Olisin varmasti jo heittänyt jollain, jos olisi sellainen tyyppi täällä kotona. Aargh. Samassa kirjassa tosin ärsyttää myös muutama muukin asia, esimerkiksi murre ja ekan kilarin aiheuttanut sana 'devari', joka on ilmeisesti synonyymi dvd:lle (tämä ilmeni asiayhteydestä). No, jatkan taas aamulla metrossa opuksen parissa. Se on tarpeeksi lyhyt aika :P

Toisekseen tänään tuli hyvä mieli, kun autoin vanhempaa naisasiakasta maksamaan tabletillaan laskun ja hän halasi kiitokseksi. Autoin häntä myös anomaan henkilökorttia poliisilaitoksen verkkolomakkeiden kautta. Oli kivaa, lisäksi opin itsekin joitain asioita, mm.tunnusluku-appsin käyttöä.

Kolmanneksi oli mukava jumppa tänään Kallion urheilutalolla, sellainen tanssillinen ja hiestävä, ja juttelin parin mukavan naisen kanssa tunnin jälkeen. Meillä kaikilla on piakkoin umpeutuva sarjalippu :P

Neljänneksi kävin eilen uimassa, vaikka ei ihan hirveästi innostanut aamuvarhaisella lähteä, mutta aina se kannattaa. Vähän harmitti, kun en mennyt kylmäaltaaseen, vaikka olisin voinut. Siitä oli reunat laastattu uudestaan ja ne olivat vielä kosteat niin en uskaltanut.

Pienimmällä oli tänään koululääkärin tarkastus ja se meni oikein kivasti. Olin valmiiksi pelännyt, että sanovat jotain lapsen painosta, mutta (nais)lääkäri totesi vain, että käyrät näyttävät tältä ja kommentoin vain, että samalta näyttivät isoveljien käyrät aikoinaan, kunnes tuli kasvupyrähdys yläasteella. Nythän noita ei suunnilleen ohuen koivun takaa erota.

Illan neulomishetki Westerosissa odottaa. Olen jo neljännessä kaudessa, vaikka en olekaan ihan hirveä fani. Edelleen pidän kirjaversiosta enemmän, ihan siksikin että minusta kaikkea ei tarvitse näyttää (esim. kidutus).

Unetus

Väsyttää ihan törkeästi. Olen tämän viikon aikana tehnyt noin neljä tuntia plussaa ja ensi viikolla pitäisi tehdä vielä saman verran, että voin pyytää hiihtolomaviikon kolmen lomapäivän kaveriksi kaksi plussapäivää. En ole ihan varma, miten jaksan vielä ensi viikon pusertaa, mutta toisaalta sitten on viikon loma. Sillä palkkiolla jaksaa kyllä paahtaa aika paljon, varsinkin kun pääsen hetkeksi pois ja lepuuttamaan elimistöä talon pöpöiltä.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna pilateksessa, uudessa paikassa. Se olikin aika tehokas 45-minuuttinen, teimme liikkeet kuminauhan kanssa ja sehän olikin makea. Huomenna menen saman ohjaajan joogatunnille, jos vain millään jaksan. Sitten onkin taas parin viikon tauko, tosin voisin lomalla tehdä kotonakin jumppaa. Saa nähdä.

Onnistuimme tänään työpaikan sosiaalitilassa käräyttämään sulakkeen. Kaikki vekottimet ovat kiinni samalla seinällä ja niinpä kun yhtäaikaa oli päällä kahvinkeitin, vedenkeitin ja mikro ne yhtäkkiä sammuivat. Kävin sanomassa vakseille ja yksi heistä käväisi naisten vessan eteisessä sulakekaapilla (mikä oivallinen paikka!) ja taas vekottimet toimivat! Talo vain on niin vanha, että välillä käy tällaisia yllätyksiä :)

Sitä sun tätä

Metrossa oli aamulla iäkkäämpi isokokoinen herra, jonka kanssa satuin samaa loosiin istumaan. Onneksi minulla oli (enkunkielinen) kirja mukana, sillä hän yritti kovasti jutella. Koska en halunnut mitään kontaktia hänen kanssaan johtuen siitä, että hän oli vähän outo, keskityin kirjaan ja esitin ei-ymmärtäväni suomea. Olin ilkeä ja nautin siitä.

Ennen töihinmenoa kävin läheisessä kuntoiluhallissa ostamassa kymmenen kerran ryhmäliikuntakortin. Olin varautunut maksamaan siitä enemmän, mutta tämän kuun alusta se onkin tarjouksessa vain 70 euroa. Hyvä, etten ostanut sitä viime viikolla, olisiko hiukan ottanut pattiin!

Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.

Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.

Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.

Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta. JA se salaatti haisi, yök. (>.<)

Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.