Repeilevä leijona

Otsikosta voi päätellä meidän viettäneen iltaa alakoulun Itsenäisyyspäiväjuhlissa. Tällä kertaa Suomen leijona hieman repsahti, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin se enkeli-parka eräänä jouluna. Juhlat olivat oikein kivat, mutta... Heräsi kysymys, miksi kaikki, siis Ihan Kaikki laulut ovat mollissa? Tai no sanotaan, että yksi oli duurissa, sekin oli Raittisen veljesten 'Mun mummoni muni mun mammani'-rallatus. Mutta muuten tosiaankin mollivoittoista oli kovin.

Lopuksi pyydystimme esikoisen entisen luokanvalvojan, joka ehti myös sijaistaa sekä keskimmäisen että pienimmän luokalla, ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän on oikein mukava mies, asuu tässä kylillä. Varsinainen kyläkouluhan tuo on muutenkin, pienimmän luokanvalvoja on itse lapsena käynyt tätä ja molemmat rehtorit (ent + nyk) asu(i)vat lähistöllä. On tästä koulusta päässyt sellainenkin suuruus kuin Anna Abreau ulos :)

Tosin nythän nämä olivat viimeiset meidän perheen Itsenäisyysjuhlat, kun koulut yhdistettiin alkaen ensi syksystä, jolloin pienin siirtyy kuudennelle tuohon, mihin olisi muuten mennyt vasta yläasteelle.

Pitikin kertoa vielä siitä eilisestä, kun teimme pienimmän kirja-arvostelun. Se meni oikein hyvin, saimme kirjoitettua koko homman tunnissa yhdessä. Lopulta pienin oli niin tyytyväinen, että hyppeli pitkin kämppää :) Ja kirjakin parani loppua kohti niin, että pienin antoi sille viisi tähteä. Minua hiukan häiritsi  muutamakin asia, niin annoin Goodreadsissa vain kaksi tähteä.

Pidin äsken kyykkäyshetken, sain oltua minuutin kyykyssä (en tiedä näettekö artikkelia). Jotain hyötyä pilateksesta. Kyykyn jälkeen tanssin hetken, mutta sitten naapuri tuli kotiin enkä kehdannut hypellä valaistussa ikkunassa enempää :P Nupit kaakkoon!

Kotiinpaluu

Vihdoin olemme takaisin kotona. Paluumatka tuntui pitemmältä kuin menomatka, vaikka yleensä ne ovat toisinpäin.

Eilen aamulla mies haki kissan kotiin ja minä tyhjensin matkalaukun, jossa on aina minun ja pienimmän tavarat sekä yhteiset. Mies oli tyhjentänyt omansa jo yöllä ja isommat tyhjensivät omansa päivällä, joten pääsin aloittamaan pyykinpesun. Sain kaikki pyykit hoidettua tänään, kun oli sen verran hyvä sää, että uskalsin laittaa ne ulos. Mies hoiti koko reissun ajan pyykinpesun, mikä oli tosi ihanaa (koska vihaan jenkkikoneita) :)

En tiedä, mikä kissalla oli sen tultua kotiin, mutta ensin se söi ja kävi laatikolla pissillä, meni sitten miehen työpöydän alle kakalle ja oksentamaan :D Mies oli juuri naapurissa, joten pääsin sitten siivoamaan kissan jäljet. Kai se oli vain järkyttynyt automatkasta, se on nukkunut koko tämän päivän. Vanha se on kyllä, nyt huomaan sen niin selvästi, kun vertaan Ginan kissoihin. 

Eilen illalla kävimme miehen kanssa kaupassa. Unohdin ehkä puolet kaikesta ostettavasta, koska aivot jumitti. Tälläkin hetkellä mietin, mitä piti kirjoittaa, koska unettaa niin etten tiedä viritänkö tulitikut silmäluomiin vai en.

Mainitsemani Gina oli siis se alakerran naapuri, joka teki meille karjalanpiirakoita. Hän oli syntyisin kyllä jostain Pohjois-Amerikan mantereelta (en muista nyt mistä), mutta kertoi olleensa lukioaikanaan jollain muutaman kuukauden vaihtokurssilla Jyväskylässä ja siellä opetelleensa mm. kankaankudontaa. meillä oli oikein rattoisa ilta, kun hän kutsui minut syömään viikko sitten. Mies ja pienin tulivat kahville myös, pienin leikki Ginan kissojen ja kilpikonnan kanssa.

Nyt aion yrittää kammeta pienintä sänkyyn, jos sitten pääsisin itsekin. Viime yö meni heräten kerran tunnissa, en ymmärrä. Miehellä alkoi jo työt tänään.

Ainiin, olen korvia myöten täynnä uutisia Pokemon-pelistä. EVVK.

Tiu-tau-tilt

Onpahan erilainen työviikko. Meille on tarjottu ja hyväksytty kokoelmiin TAIKin kirjaston diakokoelma, kun he muuttavat Otaniemeen ja nyt olemme olleet erään toisen henkilön kanssa niitä dioja sitten pakkaamassa Arabiassa. Ihana rauha tehdä hommia, plus lisäksi menen vasta kymmeneksi sinne, koska aikaisemmin ei pääse sisällekään.

Diakaappi, diat ovat ritilöissä ja takaseinälle syttyy valo ovien ollessa auki

Diat niputtetuina

Dioja on kaikenkaikkiaan noin 16000 jos muistan oikein sekä lisäksi niihin liittyvät tekstikansiot. Aikaa on varattu onneksi vielä ensi viikko, mutta näyttää uhkaavasti siltä, että saamme kaikki pakattua jo tällä viikolla. Sitä emme vielä tiedä, minne nämä meillä sijoitetaan. Onneksi kaapit kuuluvat kauppaan ;)

Olen ajellut nyt fillarilla Arabiaan ja tänään sain ekan satasen rikki. Aika hyvin! Tykkään ajella Viikin rannan kautta ja katsella lehmiä :)

Tosin jalat ovat olleet aika väsyneet nyt pari yötä. Varsinkin viime yönä särki, kun ensin olin seissyt pakkaamassa dioja ja sitten oli vielä parin tunnin ulkoilu pienimmän luokan kanssa Uutelassa. Ensimmäistä kertaa ei satanut eikä ollut törkeän kylmä, vaan ihana kesäilta. Yksi luokan pojista kävi uimassakin.

Onnistuin ilmeisesti kuitenkin käräyttämään huulet tai jotain tuolla, koska nyt ne on tosi kipeät. Aamulla näytin aivan joltain botox-naamalta, kun huulet oli niin turvoksissa. Nyt ne 'vain' kirvelevät.

Uutta levyä odotellessa (vielä kymmenen päivää) vanha piisi jaossa :)

Tadaa

Joo, on tiistai-ilta jo. Töissäkin oli ihan mukavaa, sain muutaman joulukalenterin myytyä ja työ-ystävä kävi vaihtamassa pikaiset kuulumiset. Erään toisen työkaverin kanssa olen miettinyt, pitäisikö mennä kuntoremonttiin. En ole ihan varma haluanko, mutta toisaalta viiden vuoden välein vain on mahdollisuus päästäkään.

Töiden jälkeen käväisin kosmetologi-tutun luona hakemassa naamarasvoja ja juttelimme samalla hetken kampaajatuttavastamme, joka katosi ja on edelleen kateissa. Kosmetologini oli aiemmin tämän ihmisen kanssa samassa paikassa monta vuotta ja on aivan murheinen. On kyllä oikeasti aika metka juttu.. kunpa löytyisi edes ruumis.

Kävin kotimatkan varrella vielä ostamassa joulukorttitarpeita ja salmiakkisuklaamanteleita. Kampin K-kaupassa osuin sen yhden söpön kassapojan hihnalle, hänellä oli aika kamala nuha. Kotipuolessa hain paikallisesta K-kaupasta vielä punaisia linssejä.

Kotona olen pessyt pyykkiä, katsonut telkkaria pienimmän kanssa ja keittänyt sosekeittoa punaisista linsseistä ja porkkanoista. Pienin auttoi kuorimaan porkkanat :) Lisäksi olen maksanut parit laskut ja täytellyt nettilomakkeita leikkausta varten.

Nyt menen ripustamaan pyykit ja sitten nukkumaan. HY!

Syksy alkoi

Nimittäin iltavuorot alkoivat ja voi, miten on mukavaa päästä takaisin normaalirytmiin :D

Menin aamusella uimaan perinteisen kilometrini ja yllättäen sain sen vedettyä 32 minuutissa. Minusta aika erinomaisesti siihen nähden, että painan ihan liikaa kesän jäljiltä ja kunto on rapistunut (minun mielipiteeni). Ehkä minulla on kuitenkin suht hyvä peruskunto.. kävelenhän metrollekin puolitoista kilometriä 12 minuutissa ja iltaisin saman takaisin.

Kävin vanhassa työpaikassa siinä vieressä ja kuulin, että sinne on tulossa taas palvelualue-remontti. Näin arkkitehdin suunnitelmankin.. noh. Joopa. Että niin.

Töissä olikin aikamoisen kiirusta, joten aika kului kuin siiivillä ja oli tosi kivaakin. Eräs henkilö kehui minulle uutta (minulle tuntematonta) fantasiakirjailijaa ja tilasinkin sitten jo ensimmäisen osan. Neuleryhmän naiset kehuivat täät myös, kun kysyin mielipiteitä. Kuulemma pitää varautua juustovaraston suhteen, sillä kirjat herättävät juustonhimon :P

Illan ratoksi katselin pienimmän kanssa kuvia Pääsiäissaarten ukkeleista ja pienin keksi tulevan ammattinsa. Hän haluaa ruveta arkeologiksi! Ihan hieno ajatus. Kotimaassahan ei töitä juurikaan enää ole, mutta tuota kiinnostaakin dinosaurusten kaivelu ja trilobiitit, niitä ei taida täällä ollankaan. Ehdotin, että yrittäisi sitten päästä jonnekin kivaan paikkaan töihin, että voisimme miehen kanssa mennä lomalla moikkaamaan :D

Samaa rataa jatkaen utelin keskimmäisen toiveammattia ja paljastihan se sen vihdoin, eli lentäjäksi mielisi. Hyvä on sekin. Kunhan pääsisivät tekemään sitä, mikä itseä kiinnostaa. Silloin jaksaa parhaiten.

Sain tosiaan pipon valmiiksi. Sain myös kiitolliselta asiakkaalta rommisuklaakonvehteja kiitokseksi asiasta, jonka olin jo unohtanut edes tehneeni. Nyt menen aloittamaan pakolaissukkien neulomisen.

Malli SK 8/15 (Louise Harding Grace)

Todellinen yllätys

Loppuun Kongon veljekset. Aina joskus miettii, että mitä jos olisi läheisemmät välit sisarusten kanssa.. mutta toisaalta nyt olen voinut etsiä ihan omankaltaiseni sisarukset (joiden kanssa viihdyn oikein mainiosti).

L niinkuin lauantai

Lasit läpinäkyviksi liippasin, leningin leikkasin lipareiksi.
Lauantai liikehti lauhkeasti, leppeästi lekotteli.

****

Niinpä kului multa lauantai.. Olen jo pitemmän aikaa hinkunut keittiön ikkunoiden kimppuun, mutta aina viikonloppuna on ollut joko huono ilma tai jotain opiskeluhommia, ettei ole ehtinyt ruveta. Nyt sain keittiön ikkunat pestyä ja mies pesi olkkarin ison 'kirkko-ikkunan' ulkopuolelta. Se on hiukan hankala, kun pitää seistä kuistin vinokatolla.

Vanhan silkkimekon helman sain myös purettua loppuun. Vanhat olkatoppaukset olivat muuttuneet ällöksi jauheeksi ja vaikka irrotin ne, niin niistä ripisi jauhetta pitkin. Oli mukava kokeilla yläosaa.. yyh. Pesun jälkeen näyttää kyllä siistiltä. Nyt vain pohdiskelen, mitä teen sille loppujen lopuksi... Luultavasti pätkäisen rinnan alta boleromittaiseksi ja siinä se. Silloin sen ei tarvitse mennä edes kiinni. Plus se olisi helpoin ratkaisu.

Odottaessani paloja koneesta silittelin parin edellisen viikon pyykit, niillekään en ollut ehtinyt aiemmin tehdä mitään. Nyt on suht järjestyksessä alakerta. Ensi viikonloppu kuluukin raivatessa ja leipoessa, jossain välissä pitää ehtiä kirjoittaa kurssiraporttiakin.

Nähdään.

Kakkua

Tänään oli vuorossa sukulaiset eli sisareni ja äitini ja pienimmän kummit eli ystäväpariskunta melkein-aikuisten lastensa kera plus esikoisen kummitäti pienen poikansa (meidän kummipojan) kanssa.

Oli oikein kivaa muuten, mutta siskoni kanssa en vain osaa jutella. Minusta tuntuu koko ajan, että minua arvioidaan ja huonoksi havaitaan. Mutta niin se on ollut aina enkä viitsi siitä enää välittää. On vain jännää, että tunnen monta asiakastamme paremmin kuin siskoni.

Joka tapauksessa kakku onnistui ainakin maun puolesta, jos ulkonäkö onkin hiukan kuhmuinen. Pienin asetteli kynttilät ja teimme koristeet yhdessä piparimuoteilla.

Hopeatoffeekuorrutus, sisällä kermavaahtoa ja sitruunakiisseliä

En ehtinyt koko päivänä istua kuin ehkä vartin, joten nyt on selkä ja vasen koipi aika rikki ja aionkin mennä petiin ihan näillä näppäimillä. Pitää vain viilata kynnet ensin.

Huomiseen. Kannattaa laittaa nupit kaakkoon tämän piisin kanssa.

Keksiviikkoa

Eilen en jaksanut päivitellä, ei kyllä ollut mitään asiakaan kai. Eilen kyllä leivoin keksejä ja jäi niitä tällekin päivälle.

suklaa-kaurakeksejä

Eipä tänäänkään ole sen kummempia. Tai no.. yksi asiakas tuli itkien valittamaan toimiston henkilöstä, onneksi työkaveri sai sen rauhoitettua ja asian selvitettyä. Oli oikein asiakaspalvelun kukkanen ollut tiskissä ilmeisesti.

Kirjoitin myös huomista työsuojelukurssia varten kurssitehtävän valmiiksi ja lupasin laittaa sen myös pomon s-postiin.. Muistin asian kotimatkalla sillä seurauksella, ettei se ollutkaan tikulla vaan työkoneella. Prkl sanon. Lisäksi pääsi ärräpää, kun esikoinen oli ollut ilkeä keskimmäiselle.

Mitähän muuta.. Ainiin, sain parin viikon takaisesta tentistä kolmosen! Se oli siis se informaatiolainsäädäntö ja -etiikka. Toisaalta se oli kyllä minusta aika helppo, mutta saa nähdä kuinka käy parin viikon kuluttua, kun on informaatioresurssien tentti. Siinä sitä hymy hyytyy.

Neuleyhteisön keskustelupalstalla olemme jutelleet salmiakista ja juomakulttuureista. Ihan mielenkiintoista ja tänään eräs ihana antoi linkin berliiniläiseen salmiakkikauppaan!

Nyt taidan mennä nukkumaan, että pysyn huomenna hereillä kurssilla. Ärtsyä istua koko päivä kuuntelemassa siellä, onneksi menen sen jälkeen elokuviin kaihden isomman pojan kanssa.

Ilkeä ihminen

Minä nimittäin.
Seisoin töiden jälkeen ratikkapysäkillä matkalla joogaan, kun siihen huojuu mieshenkilö. Hyvä, ettei jäänyt Ykkösen ratikan alle, tie oli kovin kapea hänelle.
'Mihin tää menee?', kysyy minulta.
'Kauppatorille', vastasin.
Ratikka lähtee, mies huojuu lähelläni. Korkkaa limupullon ja tarjoaa minulle. Kieltäydyin päänpudistuksella, jatkan kirjan lukemista. Siirryn kauemmas miehestä ja yritän tiirata puiden lehvästön läpi kellonaikaa urheilukentältä. Mies huojuu lähemmäs ja vilkaisen sivusilmällä.
'Menisitkö kauemmas', sanon.
'Miksi?', mies kysyy.
'En jaksa sinua nyt', vastaan rehellisesti. Hän pysyttelee siinä missä on, muttei tule lähemmäs. 
Ratikassa syöksyn viimeiselle yksittäiselle vapaalle paikalle, mies menee erään nuoren naisen viereen.

Olen jo nuorena ottanut käyttöön tämän tavan. En yksinkertaisesti jaksa kuunnella känniläisten örinöitä. Menköön sellaisen luo, joka jaksaa.

Loppuun piisi yhtyeeltä, jonka löysin Laiskiksen kautta. Kiitos jälleen :)