Kohteliasuuksia

Pidin tänään ihan oikean vapaapäivän ja kävin kampaajalla. Kutrit olivat sen verran pitkät, että alkoi ärsyttää ja onneksi pääsin kampaajalleni heti (soitin eilen).

Pääsin kampaajalta hyvissä ajoin pois ja koska ratikkakin tuli sopivasti, ehdin käydä ostamassa gerberan työparin työpäivää piristämään. Menin siis työterveyteen näyttämään korvaa, joka kutiaa törkeästi koko ajan ja lisäksi siinä on tuntunut nesteen liikkumista. Hoitaja sanoi, että korvat on kyllä ihan siistit eikä ole tulehdusta. Samalla reissulla utelin jäykkäkouristuspiikkiä, mutta olenkin saanut sellaisen pari vuotta sitten. Myös vanhentuneet reseptit oli jo ehditty uusia ja sain kotimatkalla haettua lääkkeet.

Mennessäni ulos odottelin hetken erästä nuorta äitiä vaunuineen tulossa sisälle ja koska ystävällinen miekkonen piti ovea minullekin, olin juuri kiittämässä häntä, kun hän sanoi (ihanalla englantilaisella aksentilla) iloisesti: "Well, aren't you a colorful sight!", johon tietysti vastasin kiitokset ja sitten hän vielä toivotti hyvää päivänjatkoa.

Ratikkapysäkillä istui vanhempi mies pullo kädessä ja sanoi hänkin, että onpa minulla värikäs takki ja kiittelin. Juttelimme vielä jotakin ja sitten hänen kysellessään perheestä sanoin, että vanhin poika on Santahaminassa. Siihen hän sanoi, että ei voi kun minähän olen vasta kolmenkymmenen. Kiitin kauniisti ja samassa ratikkakin tuli.

Tässä tämä uusi talvitakkini, jonka ostin lokakuussa. Ikinä ei ole mikään vaate tuottanut niin paljon positiivisia kommentteja kuin tämä. Se on kyllä muutenkin ihana, lämmin ja mukava. Mies (ja muutkin) sanovat, että hyvin näkee missä kuljen.

Olimme sopineet miehen kanssa, että soittelen kun pääsen terkkarilta ja menin ratikalla Kamppiin. Kävimme syömässä Sandron buffet-lounaan, joka oli oikein hyvä. Odotin kyllä mausteisempaa ruokaa, mutta eipä tuo haitannut. Falafelit olivat ehkä parhaita ikinä. Miehen kanssa tuumimme siinä linssejä ja papuja mutustaessa, että saattaa olla peitot katossa ensi yönä. Onneksi ollaan kumpikin syöty noita :P

alkukeitto ja salaattipöydän antimia

Sandrosta päästyä lähdin Itiksen kautta kotimatkalle. Hain yhden neulekirjan kirjastosta ja moikkasin tuttua työntekijää, joka myöskin kehui takkia. Sitten menin käymään Eurokankaassa, koska Itiksessä oli jotkut alepäivät. En tietenkään ostanut alekankaita vaan ihan täyshintaista vakosamettia (arvatkaa, minkä väristä..) ja kolme myyjää kehui takkia (toisistaan tietämättä). Kuulin vielä kahden viimeisen keskustelevan siitä, kun lähdin kohti kassaa :D

Vihdoin pääsin kotiin ja laitoin Siriukselle valjaat päälle ja menimme hetkeksi pihalle haistelemaan lunta. Niskaharjoituksia alla :P

Vesi on ihmeellinen asia pienelle eläimelle

Outo perjantai tai viikonloppu: pienin on kaverillaan yökylässä, keskimmäinen reissussa ja vain esikoinen kotona minun ja miehen lisäksi. Taidan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja mennä katsomaan Richardia <3 Samalla voisin ottaa yhden neuleen työn alle, pitäisi hiukan pidentää helmaa neulepaidasta, jonka sain joulukuussa valmiiksi.

Loppuun vielä päänsisäisen levyautomaatin tämän viikon suosikkiartistilta yksi kappale.

Jotain

Mietin tässä, mitä kirjoittaisin. Oikein mitään varsinaista asiaa ei ole, mutta ehkä jotain keksin.

Työ-ystävän esikoistytär on muuttamassa kesän alussa Lontooseen luodakseen uraa musiikkialalla, hänellä on jo aika hyvät kontaktit sinne ja oli syksyllä jo hieman haistelemassa paikallisia tuulia. Hyvin taisi mennä, koska nyt kun saa lauluntekijän opintonsa päätökseen, on tosiaan muuttamassa. Hienoa tytöltä, jolla oli niin paha masennus lukioaikana, että suoritti lukion loppuun aikuislukiossa.

Nyt sitten työ-ystävä kysyi, jos lähtisin heinäkuussa hänen kanssaan katsomaan, miten lapsi on asettunut uusiin piireihinsä. Koska mies ei pistänyt pahasti hanttiin, lähdemme sekä minä että pienin mukaan. Turhaan jättäisin lapsen tänne yksin kärvistelemään, kun miehen työt alkavat ja esikoinen menee armeijaan ja keskimmäinen lähtee Lappiin silloin. Helpointa on ottaa mukaan.

Sitä ennen on kuitenkin yo-juhlaa sun muuta.. Olen saanut suurimman osan ikkunoista pestyä, enää puuttuvat keittiön ja khh:n sekä pesutilojen ikkunat. Muuten en ole vielä juuri siivonnut, ehtii sitten lähempänäkin. Onneksi on ensin Helatorstai-viikonloppu ja seuraavalla viikolla otan pari päivää vapaata ennen H-hetkeä.

Aloitin tänään uudestaan kaloreiden laskemisen. Tämän päivän saldo on vajaa tuhat ja nyt kyllä unettaa ihan sikamaisesti. Kävin keskustassa kaupoilla katsomassa uusia vaatteita, löysinkin jotain (mm. farkut jotka maksoivat 70€, mikä on minusta ihan liian kallista) ja totesin, että jos saisin muutaman kilon pois, löytyisi kivojakin vaatteita helpommin.

Nyt liimaan postimerkit yo-juhlakutsuihin, että saan ne aamulla postiin. Alla pätkä Captain Fantastic-leffasta, jonka katsoin nyt viikonloppuna. Herätti aika paljon ajatuksia.

Jonkinlainen vuosipäivä

Oli nimittäin perjantaina eli tissien pienennysleikkauksesta on nyt kulunut vuosi ja pari päivää. Voin edelleen lämpimästi suositella kaikille, joita omat hinkit haittaavat.

Nyt on vuorossa sitten seuraava projekti eli vatsan pienennys. Sen olen aloittanut parisen viikkoa sitten Härkiksen avulla eli syön arkisin lähinnä Härkistä erilaisten kasvisten kera. Olen jo saanut parisen kiloa pois. Tähtäimessä on esikoisen yo-juhlat, jolloin aion olla 8 kiloa kevyempi. Vielä ehtii enkä stressaa siitä.

Stressaan hieman kyllä Viestinnän tentistä tämän kuun viimeisenä päivänä. Olen lukenut puolitoista kirjaa kolmesta ja huomannut, että tiedän aika hyvin asiat jo ennestään Informaatiotutkimuksen ajoilta. No, pakko kai se on tenttiä vain. Kunhan pääsen läpi on hyväksi havaittu metodi. Onneksi aina voi uusia kokeen, jos ei heti onnistu.

Kävimme tänään katsomassa työ-ystävän kissan kahta pentua, ne ovat kolmeviikkosia suloisia palleroita. Kotimatkalla haimme posti-kaupasta tilaamani Varustelekan farkut, jotka ovat muuten hyvät mutta hiukan pitkät. Kuten aina. Pitää vähän lyhentää. 

Huomenna jätän uimareissun väliin. Aloitin lääkkeet torstai-iltana ja ovathan ne auttaneet jonkin verran, mutta yskä on edelleen sellainen, että yskänpuuskaan on varauduttava aina ristimällä jalat. Ärsyttävää.

Loppiainen

Kuusi on korjattu pois (seitsemää ei tarvinnut..)  ja muutenkin joulu pakattu pois, paitsi poikien huoneeseen jäi vielä ikkunatähti. Huomasin sen vasta äsken mennessäni lukemaan pienimmälle. Pitänee kiskoa se huomenna pois.

Olemme keskustelleet pakkaspukeutumisesta jälkikasvun kera ja etsineet mm. pienimmän talvikenkiä vaatehuoneen uumenista. Onneksi ne olivat aika pinnalla.

Olen neulonut omiin kolminkertaisiin lapasiini yhden lisäkerroksen sisäpuolelle, se pitää vielä toisesta päätellä loppuun. Aloitin myös rannekkeet vain huomatakseni, että niihin aikomani lanka loppuu takuuvarmasti kesken.

Katselin elokuvan The Fall, koska sitä on paljon kehuttu ja olihan se aika hieno, hyvin kuvauksellinen. Syksyllä näkemäni Tale of tales muistutti sitä jonkin verran. Olen jo jonkin aikaa halunnut nähdä tuon jo ihan Lee Pacen takia ja hyvän roolityön tekikikn.

Vointi on edelleen mielenkiintoinen, mutta aion silti mennä huomenna työmaalle. Päivällä minulla oli ihan hyvä olo huolimatta järjettömästä päänsärystä ja mittasin lämmön vain huomatakseni sen olevan aika alhainen, 35,2 tänään. Tosin se sitten nousi, kun join päiväkahvit ja neuloskelin.

Olemme pitäneet takassa tulta koko iltapäivän ja illan ja kävimme saunassa, ihan mukavasti on lämmin sisällä. Mutta tässä tämän päivän kuulumiset. Näkyillään huomenna.

Oma kehu

Aion nyt hiukan kehua itseäni. Nimittäin olen tänään vihdoinkin saanut oman vaatekaappini setvittyä läpi. Piti hoitaa homma jo alkukesästä, mutten yksinkertaisesti ehtinyt.

Aamun ratoksi veimme miehen kanssa esikoisen metsään (ilman leivänmuruja) ja sitten kurvasimme Ikeaan. Ostimme yläkerran kylpääriin uudet kaapit ja lisäksi erilaista tarpeellista tavaraa, mm henkareita. Ikeasta päästyämme ajelimme ruokaostoksille ja sitten kotio. Iskin vanhat olkkarin verhot koneeseen, hörppäsin kahvit ja avasin vaatekaappini ovet. 

Lopputuloksena tämänpäiväinen uurastus poiki yhden mustan jätesäkillisen poisheitettävää ryönää ja sen lisäksi yhden muovikassillisen kenkiä ja neljä muovikassillista vanhoja vaatteita. Aion viedä ne tuohon kylän raitilla olevaan keltaiseen lootaan, vaikka avut eivät menisi minnekään. Pääasia on, että kamat ovat jossain muualla kuin minun nurkissani.

Verhotkin ovat kuivuneet. Piti alunperin mankeloida ne jo nyt, mutta en ihan totta jaksa enää. Teen sen huomenna ja mankeloin samalla mökkilakanat. Nyt siirryn hetkeksi lukemaan dekkaria ja sitten kellistyn petiin.

Ah niin, ostin netitse äsken hajuvettä. Alla olevan neidon nimikkosellaista. Tykkään tästä videosta kovasti, enkä vähiten tiikerin vuoksi :P

Kosteata iltaa

On satanut koko päivän, sellaista sadetta joka kestää varmasti ensi jouluun saakka. Inhoan juuri sellaista sadetta. Se saa vain pahalle päälle ja haluaisin olla kissa.

Lisäksi nuha on siinä vaiheessa, että aina kun pidän päätä alaspäin (näppikseen päin)  niin nenästä lirahtaa nestettä. Not funny. Ainut hyvä puoli tässä flunssassa on se, että en todellakaan lähde huomenna mihinkään järvelle palelemaan.

Kotimatkalla ostin takin, jota olen tuijottanut joka aamu parin viikon ajan. Se on ihana. Ihana ihana. En ole varma, olenko koskaan omistanut mitään yhtä kallista vaatetta (lukuunottamatta hääpuvun kankaita), mutta se on ystävän mukaan juuri minua. Voisin pistää kuvan jonnekin tekstin alalaitaan..

Nyt menen petiin. Päivän piisinä yksi ikisuosikeistani, sekä laulu että esittäjä.

ja se kuva

Ihmetys

Jonkin blogin ja linkin kautta eksyin kuulemma Suomen suosituimpaan blogiin eli Mungolifeen.  Mitähän tähän sanoisi? Jotenkin menin ihan sanattomaksi, kuten usein käy kohdallani eksyessäni ns. muotiblogiin.

Hämmennyn aina siitä suuresta kuvamäärästä. Kuinka monta kuvaa voi laittaa samaan postaukseen samasta asusta? ja miksi? Eikö yksi tai kaksi  kuvaa kerro saman? Taidan olla jotenkin hidas, kun en tajua, mutta eihän se ole minun ongelmani :)

Tuossa nimenomaisessa blogissa minua häiritsee myös se suunnattoman isokokoinen banneri, joka täyttää puoli ruutua. Hitaammalla yhteydellä se olisi jopa mahdoton avattava.

On olemassa yksi muotiblogi, jota seuraan suht orjallisesti. Se on veljentyttäreni (18v) ja ihan kelvollinen. Hän tosin suunnittelee vaatealan opintoja käsittääkseni. Linkkiä en kehtaa laittaa tähän, ettei hän hämmenny suuresta kävijämäärästä :P

Loppuun suosikkini Kotiteollisuudelta. Kovin kaunis.

Musta aukko

Vaatehuoneeseen oli pesiytynyt epäjärjestys. Hetken jo epäilin, että kaiken kaman alla jossain oli musta aukko, joka toimi nurinpäin eli syötti kamaa lisää vaatehuoneeseen. Yritimme siis etsiä pienimmälle naamiaisasun viittaa, joka on viimeksi nähty puolisen vuotta sitten. Onneksi keskimmäinen muisti sen olinpaikan ja paikallistimme viitan.

Aamu alkaa siis viiksien maalaamisella (ei kissan-). Jei.

Lisäbonuksena yksi maailmanhistorian pahimmista korvamadoista, joka on sinnikkäästi koettanut pesiytyä minun korviini koko päivän. 

Kylähullu

Saan varmaan kohta leiman otsaani. Kylähullun leiman siis.

Eilen hiihtäessäni työpaikkaa kohti edelläni käveli rouva yllään kaunis takki. Takki oli musta (yllättäen), mutta siinä oli iloisena piristyksenä erivärisiä palluroita helmassa siksak-kuviona ja hupun kärjessä oli myös pallura. Kommentoin rouvalle, että hänen takkinsa on todella kaunis ja hän mainitsi sen olevan myös erittäin mukavaa kangasta. Yleensä tuntemattomille kommentoiminen on riskipeliä: toinen saattaa hämmentyä pahastikin. Tämä rouva oli varmaan saanut takistaan kehuja ennenkin, hän oli jo konkari kommentoimaan takaisinkin :)

Tänään mainitsin työkaverille, että hänen jakkunsa on kaunis. Työkaveri onneksi oli samaa mieltä.

Isommat poikani halusivat eilen esitellä minulle erään musiikkivideon. Sanoin, että olipa kuin aikakoneeseen olisi astunut, muoti oli suoraan kahdeksankymmentäluvulta. Järcs.

Muotitietoinen

Eilen illalla lueskelin Indiedaysin muotiblogeja. Joo, oli tylsää niin... ei vaan ihan oikeasti aloin katsella pitäisikö minun siirtyä muodikkaampiin rytkyihin. Totesin, ettei tule kesää. Tai tulee tietysti, muttei minun ja muodin suhteen. Kaiken sen lukemisen jäljiltä taisin löytää yhden paidan, jota voisin käydä vilkaisemassa GinaTricot'ssa (vai mikä piru se onkaan).

Ystäväni mukaan on ehdottomasti mentävä Forumin GT:een, sillä siellä on pukuhuoneiden odotustilassa kaareva peili. Eli yhdellä vilkaisulla häviää about 15 kiloa. Se on varmaankin nähtävä sitten..

Niin ja syy tälle epätoivoiselle muodistautumiselle on tietysti kouluni 50-vuotisjuhlat, joihin olen ilmeisesti osallistumassa. Kaikeen sitä lupautuu. Voi itkut.

Hyönteinen

Käväisin tänään Keltaisten kassien alkulähtellä, tosin sivupisteessä. Siinä kiirehtiessäni työpaikkaa kohti liikennöivään julkiseen kulkuneuvoon vastaani käveli pienikokoinen hyönteinen. Nainen, olettaisin siis.

Tällä naisella oli koko vartalon ja pään peittävä niqab ja suuret aurinkolasit, jotka saivat pään muistuttamaan hyönteistä. Nykyinen aurinkolasimuoti muuttaa kenet tahansa kärpäseksi, mutta vielä se mustan kankaan paljous.. Huhhuh.

Viime viikolla luin Katja Ketun kolumnin, jossa hän herättelee keskustelua eri kulttuurien naisten valinnoista. Olen aikalailla samaa mieltä hänen kanssaan, vaikken kaikkea allekirjoitakaan.

Malesian reissulla pienin pojista kutsui burkharouvia Möröiksi, siltähän he hieman näyttävät.

Jessica Rabbit

Muistatteko tuon takavuosien animaatiotekniikan ihmeen? Jessica oli niin sexy, että sekä ihmiset että piirretyt himoitsivat häntä.

Ostin itselleni netitse Victoria's Secret-nimisestä vaatehtimosta uimapuvun yläosan. Tiesin, että sen etumus oli topattu, mutta oli niin halpa että oli pakko tilata. No, asu saapui ja minä sitten kokeilin sitä. Oma rintamus on sen verta hyvin varustettu, että lopputulos oli hyvinkin jessicarabbit-mainen. Siis ne toppaukset oli aivan järkyttävät!! Ikinämissäänmilloinkaan en olisi voinut niitä julkisesti laittaa ylleni!

Eilen sitten otin sakset käpälään ja leikkasin moiset turhakkeet pois. Harmillisesti onnistuin tietysti tekemään yhden reiän, mutta onneksi sen saa helposti korjattua. Oikeasti ne toppingit oli keskeltä varmaan yli kaksi senttimetriä paksut. Jessus :D

Monikäyttöinen villatakki ja muita ihmeitä

Minulla on tylsää päivystysvuorossa. Haisuli nukkuu ja muut kaksi naputtavat menemään niin, että näppis savuaa. Käväisinpä sitten tutkimassa uusimmat Tuksu-uutiset, joita ei ollut, joten sitten Hymyn sivuilta linkkasin itseni Saana Parvinaisen blogiin. Voi hyvät hyssykät. Ei olis pitänyt.

Saana iloisesti pulputteli, kuinka ihania ovat Tiger of Sweden-vaatteet. Monikäyttöinen villatakki, pitsimekko jne. Mietinkin tässä, että mitä tarkoittaa monikäyttöinen villatakki? Minusta se oli aivan tavallinen beige 3/4-pituinen villatakki, joka maksoi melkein 200 rahaa.

Monikäyttöinen tarkoittaisi minulle sitä, että vaatetta voisi pitää monella eritavalla tai pukeutua siihen eri tilaisuuksiin. Jotta niin voisi tehdä, villatakin tulisi olla myös a)halpa tai b)itsetehty eikä mikään design-tuote.

No, joka tapauksessa olipa rouva Parvinaisen blogi kyllä muutenkin melkoista tajunnanvirtaa vaikkakaan ei ihan yhtä kamalaa kuin Tuksusen blogipurskahdukset. Nuori rouva mainitsi jossain kohdassa ihastuneensa lapsensa isään 14-vuotiaana ja häijynä keski-ikäisenä akkana ajttelen, että eipä ole tainnut sen jälkeen paljoa kehitystä tapahtua. Olenco ilceä vai olenco ilceä?

Diskopallo

Aamulla metrossa hieraisin silmiäni toisenkin kerran. Kyllä vain, eräällä rouvalla oli diskopallo päässä. Hän saapasteli hieman lähemmäksi ja näin, että se olikin pipo jossa oli isoja paljetteja. Sen verran isoja, että kävivät hyvin peilinpaloista. Vinkeä näky oli se :P

Köyhäilyä

Eräs äiti valitteli, ettei tokaluokkalaiselle pojalle kelpaa mikään talvivaate, jota he ovat katsoneet. Kyseessä oli siis lumilauta/laskettelu-talvikamppeet, kun ne ovat kuulemma ainoat mitä poika kelpuuttaa. Menin katsomaan sitä nettikauppaa ja lompakko laukussani alkoi pitää kovin valittavaa ääntä. Kysyin esikoiselta olisiko takeissa ollut yhtään hänelle mieleistä. Ei kuulemma. Yksikin näytti ihan partioretken lihapullataikinalta.

Omituisia lapsia minulla. Yhtä kummallisia kuin vanhempansa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi minun pitäisi maksaa esimerkiksi farkuissa monta sataa jostain pikkulappusesta, kun ne eivät muuten mitenkään eroa muista vastaavista.