Tervehdys

Syksy on jo, vaikka vasta päästiin elokuusta. Hiukan kauhulla odotan, miten jaksan, jos tämä jatkuu tällaisena sateisena aina jouluun asti. 

Viikko sitten meillä vietettiin nuorimmaisen rippijuhlia. Olikin tosi kivaa ja vieraatkin viihtyivät pitkään, oli mukava jutella kaikkien kanssa. Harmiksi keskimmäisen piti reippailla kadettiopinnoissa eikä hän päässyt juhliin. Sen sijaan tuli sunnuntaina kotiin ja lääkitsi aukinaisia kantapäitä ja puhkoi rakkoja, olivat kävelleet Munkasta Suomenlinnaan ja Suomenlinnasta Santikseen. Kiitettävä päivämarssi.

Töissäkin huomaa, että ihmiset ovat kaivanneet sosiaalisia kontakteja. Useamman asiakkaan kanssa kuulumisten vaihtoon menee yllättävän hyvin aikaa. Omakin harrastus eli pilates alkoi lähiopetuksena ja olihan se kiva nähdä uusia ja vanhoja kurssikavereita. Ensi viikolla aloitan Yin-joogan, toivottavasti sekin on kiva. 

Hammaslääkäri ehdotti osteopaattia ja löysinkin aivan hurjan mukavan nuoren naisen, joka on innostunut purulihasten hoidosta ja on ollut todella hyvä juttu. Toivottavasti saadaan mun hammaskalusto näillä kohta kuntoon. 

Tänne Kattilaan ei kuulu tämän kummempia, joten lisään pari kuvaa. Hyvää syksyn jatkoa!

Kadetin vyönsolki.

 Alla kesäinen videopätkä mökkilaiturilta.

Madon suu

Tänään kävimme Riihimäellä hautaamassa setäni Sakarin. Hän oli isäni pikkuveli, yli 80-vuotias jo. Ollessani lukiossa hän muutti Kemistä tänne alemmas ja löysi uuden vaimonkin työpaikaltaan. He kävivät jonkin verran vanhempieni mökillä ja nyt myöhemmin meillä esimerkiksi esikoisen yo-juhlissa.

Hiukan alakuloinen olen toki sikäli, että Sakari oli viimeinen isäni sisaruksista ja äitini perhe on mennyt jo aiemmin manan majoille. Tuntuu, että melkein joka vuosi on ollut hautajaiset ja tavallaan onkin, sillä viime vuonna ei ollut ja sitä edellisenä meni Sysikki. Alamme vähitellen tavata kaikki sukulaiset vain hautajaisissa, vaikka toisaalta onhan tässä vielä kaikenlaisia rippijuhlia ja yo-juhlia sun muita ehkä vielä edessä kuitenkin.

Muistotilaisuudessa eräs setäni ja vaimonsa naapuri muisteli jotakin ja sanoi, että Sakarilla oli omanlaisensa huumorintaju. Satuin juuri sillä hetkellä katsomaan vanhinta veljeäni ja meitä alkoi naurattaa. Se omanlainen huumorintaju on savolaista huumoria, samaa viljeli isämme. Mieheni sanoin savolaisen ja karjalaisen huumorin suhteen vastuu on kuulijalla, mikä pitää paikkansa.

Viimeinen ovi on madon suu tapasi isäni sanoa

Liisa-tätini, Augusta-mummi Sakari sylissään ja isäni Olavi 6v

Hankalia päiviä

Ovat nämä kuun loppupäivät. Eilen oli äidin kuolinpäivä (3 v sitten tapahtui se) ja tänään Sysikki-kissan muistopäivä, siitäkin on jo 2 vuotta.

Unohdin kertoa aiemmin, että maanantaina kun olimme rantatutuneet sain keskimmäiseltä veljeltäni viestin. Siinä luki "Oletko jo hankkinut Sakarin (sedän) hautajaiskukat?". Verenpaineet nousi välittömästi jonnekin taivaisiin, koska tästähän ei oltu sovittu yhtään mitään. Vastasin sitten, että "En ole enkä millään ehdi sitä hoitamaan, on kiire viikko." Vähän ajan päästä tuli viesti "Onko 100 hyvä? Voin hoitaa", samalta veljeltä. Huuh.



Keskimmäinen aloitti tänään kirjoitukset kemialla, toivottavasti menee hyvin niin ei tarttis ensi keväänä uusia. Hän leipoi itselleen evääksi patonkia eilen illalla, hyvää siitä tuli :)

Että sellaista tänne.

Lumisadetta katsellessa

Elämää konditionaalissa voisi olla myös mahdollinen otsikko. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä.

Lähetin pienimmän kouluun yhdeksäksi ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin puoli 11, kun veljeni soitti kyselläkseen pienimmän joululahjatoiveita. On muuten tosi hankalaa keksiä mitään, isommat saavat varmaan lähinnä lahjakortteja kummeilta.

Veli manasi lumisadetta, hänen oli ollut tarkoitus mennä käymään mökillä, mutta se suunnitelma ei nyt onnistukaan. Hän on ahkerasti aikoinaan ostanut eräät tuttavan tauluja ja muita teoksia ja niitä on kyselty keväälle taidenäyttelyyn. Tottakai nämä teokset ovat mökillä, koska veljen asuntoon ei enää mahdu ts. seinät ovat loppuneet kesken.

Joo, no eniveis.. Veli oli myös yllättäen (not) saanut sakot, tällä kertaa tosin ilmeisesti väärin perustein ja oli menossa Malmille tekemään valitusta asiasta.

Mun pitäisi nyt mennä imuroimaan edes alakerta ja siivoamaan keittiö, joka on ihan kamalassa kunnossa johtuen mm. mikroaaltouunin asennuksesta toissailtana. Siinäkin hommassa paljastui, että joku piuha on kärähtänyt ja mies aikoo vaihtaa sen nyt viikonloppuna, mikä tarkoittaa erinäisiä kertoja mikronnostoja edestakaisin. Tällä hetkellä leivänpaahdinta ei saa laittaa seinään, ettei sietä tule toimintasavut ulos.

Katselin aamun ratoksi vaihteeksi Chris Evansia. Eilen illalla katsoin jo toisen kerran The Losers-leffan, koska se on aika hauska ja nyt katsoin loppuun romanttisen komedian Playing it cool, joka oli vähän tylsä mutta ihan hupaisa. Yritin aloittaa vielä Puncturea, muta totesin etten nyt jaksa.

Illalla menen ensimmäistä kertaa näinä kahdeksana vuotena työpaikan pikkujoluihin, joita mm. työpari on ollut järjestämässä. Hän voihki eilen tarkistaessaan tulijoiden määrää (50), sillä ruokaa on tilattu sadalle :P Pitänee olla syömättä tänään.

Eilen aamulla kävin 12h paaston jälkeen verikokeessa kilpirauhasen tiimoilta. Lääkärin mukaan ei tarvitsisi paastota, mutta moni tuttu sanoo että olisi hyvä, joten paastosin sitten. Tilasin myös ajan ohutneulanäytteeseen ja sain sen ensi tiistaiksi. Nyt pohdin, menenkö töihin sitä ennen ollenkaan vai olisinko vain sairaana, aika on iltapäivällä ja siellä puudutetaan kaula eli en sen jälkeen kuitenkaan pääsisi takaisin töihin. Nytkin on miinuksia enemmän kuin virallisesti saisi olla.

No, mutta nyt lähden hommiin. Pidin jo hetken tanssituokion tämän biisin kera:

Kesä saapui

Oli mukava ilma tänään, nautimme lounaan Kuntatalon aurinkoisella terassilla. Luultavasti kesän ainut päivä, kun sinne pääsimme (erinäisistä syistä johtuen). Tänään oli myös viimeinen varsinainen työpäiväni ennen kesälomaa, joten menimme kahville työpaikan läheiseen kahvilaan.

Kotimatkalla ostin litran kirsikoita odotellessani miestä ja pienintä ruokakauppailemaan. Nyt olen melkein syönyt ne, ovat taivaallisen hyviä :)

Keskimmäinen sai paikan Viikin Normaalilukiosta, joka oli ensimmäisenä vaihtoehtona. Myös paras ystävä pääsi sinne, oikein kiva :) Kävivät jo varmistamassa paikat ja tekemässä alustavat kurssivalinnat.

Veljeni soitteli myös kesämökkivuoroista. Ihme kyllä tänä kesänä ei tarvitse vääntää sopivista viikoista ollenkaan, koska heidän lomansa loppuvat heinäkuun lopussa ja se elokuun eka viikko on ainoa, jolloin me pienimmän kanssa pääsemme sinne. Veljeni yritti kovasti sanoa, että menkää juhannukseksi mökille, mutta en minä eikä mies kumpikaan halua sinne silloin. Ensinnäkin molemmilla on todella huonoja muistoja lapsuudesta ja lisäksi yleensä jussina on helvetin kylmä. (Varsinkin viime vuosina.)  Veli itse kertoi, että hän ja vaimonsa ovat lähdössä jonnekin lämpimään juhannuksena...

Pitäisi saada yksi villasukka neulottua loppuun ja tehtyä sille kaveri. Aion lahjoittaa ne lempikirjailijalleni elokuun Worldconissa Helsingissä. Sain liputkin edullisesti tuttavalta, joka ei itse pääsekään, joten minä ja pienin olemme varmasti siellä melkein joka päivä jos jaksamme :P


Tilasin yhden Richardin uudemman elokuvankin, se ilmestyy levylle heinäkuun alussa. IIH. Sanon yhden sanan: korvat. *uuh*

Taidan lähteä nukkumaan, huomenna olisi vielä viimeinen pienehkö kokous ja sitten pääsen kesälaitumelle :)

Kiirettä pitää

Kävin tänään veljeni kanssa tapaamassa pappia, joka siunaa äidin. Hän oli todella mukava nuori nainen ja saimme asiat järjestykseen noin tunnissa. Laiskan vaimon vinkistä esitin toiveen siitä, että kukkatervehdykset vietäisiin arkulle heti ensimmäiseksi, silloin arkku olisi kaunis ja ihmiset (ainakin minä esiintymiskammoisena) pystyisi paremmin keskittymään siihen siunauspuoleen. Onneksi veljeni oli lopulta samaa mieltä kanssani.

Sen jälkeen menimme äidin asunnolle, veljeni oli sopinut tapaamisia kiinteistövälittäjien kanssa. Kolme eri välittäjää noin tunnin välein. Kävin yhdessä välissä kaupassa ostamassa meille lounasta ja kun viimeinenkin välittäjä oli hoidettu pääsimme vihdoin rauhaan.

Sillä aikaa, kun Kimmo viihdytti viimeistä välittäjää, pakkasin astioita pois Kimmon ja Annen astioiden tieltä. He muuttavat äidin asuntoon siksi aikaa, kun heillä on putkiremontti, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Nimittäin he haluavat tuoda sinne omia huonekalujaan yms (tauluja, koriste-esineitä-jne).

Olin kotona puoli viiden maissa ja saimmekin melkein saman tien lähteä miehen ja pienimmän kanssa elokuviin. Varasin nimittäin liput uuteen Viidakkokirjaan ja se olikin hyvä. Hienosti animoitu ja tarina oli jotenkin kokonaisempi kuin piirrosversiossa.

Nyt väsyttää ihan sikana.

Lauantaita

Eiliset hautajaiset sujuivat mukavasti. Heräsimme aamulla kahdeksalta ehtiäksemme hoitaa kaiken valmiiksi ennen Honkikselle lähtöä, mutta silti meinasi tulla kiirus. Se kai on ihan normaalia.. Pienin oli vielä yön yli retkellä koulun kanssa Nuuksiossa ja saapui kotiin pari tuntia ennen hautajaisia.

Itse hautajaiset olivat kauniit. Paikalla oli vain miehen suku, viisi tätiä ja yksi setä sekä yksi serkku perheineen. Velipuolet loistivat poissaolollaan, mikä oli meistä varsin kummallista. Edes se yksi ei tullut, joka on eniten pitänyt yhteyttä Jormaan, vaikkei ollutkaan oma poika. Äitini tuli myös sekä se runoilijatäti.

 Kukkia oli riittävästi, myös Ruotsin-veljiltä.

Tarjoilut

Joku pallopää

Loppuilta kuluikin sitten toipuessa, karjalaisista lähtee aika kivasti ääntä kun niitä on monta yhdessä kasassa.

Tänään kävi vierailulla kummipoika äitinsä kanssa. Oli ihan mukavaa, mutta on kyllä kiva kun lapsi kasvaa. Äitinsä on hiukan hellämielinen, mutta kaipa se siitä. Itse olen hiukan sitä mieltä, että kyllä rajat pitää asettaa selkeästi, mutta meidän pojat onkin kasvatettu koirakoulun malliin käskemällä. *huono äiti*

Ehdin sentään ennen heidän tuloaan kirjoittaa puolet kuusisivuisesta oppimispäiväkirjasta, joka on palautettava maanantaina. Huomenna molemmat isommat menevät softaamaan, joten pitäisi olla kirjoitusrauha. Nyt lähden Jerusalemiin.

Pikapäivitys

Todella pikainen päivitys, koska olen menossa töllön ääreen kerrankin, kun ei tarvitse odottaa pienimmän petiytymistä. Ai miksi? No kun se on metsässä, koulun yöretki-kurssilla. Kaikki muut ovat kolmasluokkalaisia, mutta tuttuja tarhasta ja partiosta. Joskus nuorimmainen yllättää sosiaalisuudellaan minut.. mistä lie perinyt.. Saa helposti kavereita ja tulee toimeen aika lailla kaikkien kanssa.

Olemme saaneet kämpän siihen kuntoon, että tänne uskaltaa päästää vanhoja sukulaisia sisälle. On pesty lattiat ja raivattu tasot. Aamulla vielä loppurutistus ja sitten on valmista. Eilen leivoin kuivakakun ja tänään tein sirtuunapiirakkaa pellillisen. Kaikkien vaatteet on pukemista vaille valmiina ja naulakko tyhjennetty vieraiden pomppia varten.

Tällaisen Lassi Nummen runon valitsin korttiin, ehkä pystyn jopa lukemaan sen arkulla.

Yhtäkkiä metsä on korkea ja aivan hiljaa.
Sydämeni lyö,
sydämeni lyönti on ainoa,
                   ei edes
koivu, ei
                   edes haavat, ja
kuusikon hiljaisuus on niin musta
että kun tulen aukiolle, pilvien loputon harmaus
on valoa. Pelkkää valoa.

Nyt menen. Hiukan stressaan huomista, mutta sen lisäksi pitäisi kirjoittaa kuutisen sivua oppimispäiväkirjaa maanantaiksi.. kai se tästä. Lauantaina tulee kummipoika äitinsä kera visiitille.. huhhuuh.

     

T niinkuin tiistai

Tiistai tuuliselta tuntuu. Tieto tuskan tuottaa, toivoisin turman tapaavan tuottajan. Taas tapaan toverin, tuijotamme tähtiä Tennarissa. Tiistai.. tavallisista tavallisin, tavanomaisin.

Minut haastettiin feissarissa tekemään jokaisesta viikonpäivästä runoelma kys. päivän alkukirjaimella. Aloitin tänään, tulos kuvastaa koko päivän tunnelmia.

Miehen velipuolet olivat ilmoittaneet haluavansa osingoille miehen aiemmasta asunnosta, koska se oli muka ennakkoperintöä. Valitettavaa heidän kannalataan on se, että mies osti isänsä ulos lapsuudenkodistaan ihan laillisesti ennen kuin isänsä meni uusiin naimisiin ja muutti pois kotoa. Olen ikävä ihminen ja nautin nyt hetken siitä, että he eivät saa meiltä sen suhteen penniäkään. *piehtaroi hetken nautinnossa*

Kävin töiden jälkeen ystäväni Kristiinan kanssa elokuvissa, koska oli Finnkinon superpäivä. Kävimme katsomassa 'Second Best Exotic Marigold Hotel'in, joka oli ihan hupaisa sähellys. Parasta siinä olivat ihanat näyttelijät; Maggie Smith, Judi Dench ja Bill Nighy (ihanaihana mies).  Ainiin, olihan siinä Richard Gerekin.. voivoi..

Ilta on kulunut levyjä kuunnellessa, sillä esikoinen innostui käymään lävitse sinkkukokoelmaa. Meillä on aika mukavasti vanhoja singlejä, sillä appiukon ystävä huolsi huoltoasemien jukeboxeja ja antoi vanhat levyt miehen perheelle. Sieltä löytyy vaikka mitä hauskaa :)

Tervaskanto

Eli äitini. Ei hän missään sairaalassa ole ollut, olipa vain väsähtänyt siellä kirkon jutussa ja muut tädit soittaneet ambulanssin. Ambulanssimiehet olivat tsekanneet kaikki systeemit ja ottaneet sydänfilmin ja kysyneet, josko äiti haluaisi mennä yöksi osastolle seurattavaksi. Äiti oli sanonut 'EI', mutta jos saisi kyydin kotio :D Hänellä oli nimittäin tänä aamuna aika lääkärille, joten se siitä. Myrsky vesilasissa.

Toisekseen otin vielä uudemman kuvan taskualttaristani. Ihan vain kiusan vuoksi.. no ei, kun pitää saada kuva jonnekin enkä eilen ottanut noita pikkukuvia irti :P

Töissä olin pomon kanssa kehityskeskustelussa melkein kaksi tuntia. On kiva, kun pystyn puhumaan hänen kanssaan aika lailla kaikesta. Juttelimme talon tilanteesta ja kaikenlaisesta muusta.

Nyt lähden katselemaan töllöstä Bansheeta, sain esikoisenkin tykästymään siihen.. hmm. Loppuun hyvä Lennyn piisi.

Hyvää ja huonoa

Tänään olimme pienimmän kanssa oikomistarkastuksessa. Häneltä puuttuu yläetuhampaista toinen kakkonen (kuten esikoiseltakin) ja nyt seurataan, koska maitohammas irtoaa, sillä rautahampasta ei ole tietoakaan (toisin kuin esikoisella). Siis edes aihiota ja hammaslääkärit haluavat nyt tarkkailla, miten nuo 'leveät' hampaat asettuvat. Lisäksi alaleuassa neloset ovat matalammalla kuin muut puruhampaat ja niitäkin nyt sitten tutkaillaan. Mielenkiintoista. Meikäläisen aikoina raudat sai jos mahtuvuus muuten näytti ihan mahdottomalta, siksipä minullakin on varsinainen risuaita alaleuassa.

Appiukosta ei ole kuulunut mitään koko päivänä ja äitini oli pyörtynyt kirkkoreissullaan. Onneksi naapuri, jonka kanssa oli siellä, oli saanut kiinni ennen kuin tuo ehti kaatua lattialle asti. Veljeni mukaan äiti on siis edelleen sairaalassa, saa nähdä josko huomenna kotiutetaan.

Kävin nyt illalla Maxim-leffateatterissa katsomassa "A view from the bridge"-näytelmän screeningin ja se oli kyllä hyvä. Tykkään Mark Strongista ja näytelmä itsessään on hyvin kirjoitettu, Arthur Milleriä sekin.

Kotiin tullessa mies ajeli postikaupan kautta, haimme paketin minulle. Siinä olikin kauan odottamani RAPS-rasia Irlannista ja pari muutakin tavaraa :) RAPS on siis eräänlainen taskualttari, joita eräs fani askartelee pyynnöstä. Minun on tällainen. Tuohon alaosaan on pienet kynttilät mukana, jos haluaa oikeasti taskualttaria käyttää.

John Porter-teemoitettu RAPS

Lisäksi mukana oli kehystetty valokuva Hobitin kakkososan Berliinin ensi-illasta, joka on siis kys. fanin ihan itseottama, hän on ammatiltaan valokuvaaja.

Richard Armitage Hobbit DoS Berlin 2012

Niin, että kyllä tässä päivässä jotain hyvääkin oli. Nyt lähden sohavlle tuijottamaan Bansheeta. AINIIN ja hei! Muistakaahan Studio Ghibli-teemalauantai!!

Jep jep

Täällä ollaan. Huomaan, etten jaksa viikonloppuisin oikein päivitellä, mutta tuskin se haitannee.

Perjantaina esikoinen vietti yön partiokololla, aikeena oli valvoa 24h putkeen ja sen nuo ryökäleet tekivät. Lapsi tuli kotiin lauantaiaamuna klo 7. ja meni nukkumaan. Tänään puolestaan pienin oli makkaranpaistossa laavulla vaikka räntää tuli vaakasuorassa. Kyllä partio on hyvä harrastus :D

Muuten viikonloppu sujui sadetta pidellessä. Katsoin nuorempien poikien kanssa lauantaina 'Tähtisumua', joka on yksi ihanimmista leffoista, jonka tiedän ja sunnuntaina katsoimme pienimmän kanssa 'Hei me lennetään'-elokuvan, sillä aion kouluttaa tuonkin arvostamaan Leslie Nielseniä.

Tänään menin töihin puoleen päivään ja melkein myöhästyin, koska aloin katsoa (uutta) tv-sarjaa eilen ja jäin koukkuun. Ihan täysin.. ja sitä oli siis jatkettava aamulla. Ja kohta.

Työpäivä oli mukava ja meni rattoisasti. Soitin miehen hakemaan metrolta ja autossa mies kertoi, että isänsä on joutunut Hartmanniin sisäisen verenvuodon vuoksi. Tuskin selvinnee siitä. Se voi johtua esim lääkkeistä, joita hän saa 19:ää erilaista tai sitten ihan vain jostain muusta. Kukaan ei kai tiedä. Joka tapauksessa on suruisa olo ja syyllinen olo, sillä en aio mennä sairaalaan häntä katsomaan. En vain pysty. Kävin oman isäni luona kolme viikkoa joka päivä katsomassa häntä koomassa, mies puolestaan muistaa edelleen ihan hyvin äitinsä loppuajan kärsimykset ja meistä molemmista tuntuu, ettei kykene. Itkettää olla vajavainen ja itkettää vanhuksen vuoksi, joka on kokenut jo ihan riittävän kovan elämän.

Nyt menen sohvalle. Nähdään.

Aivan helkkarin outo tiistai

Pitää varmaan maalata mustaan puuhun valkoinen pilkku tai jotain, sillä tämä tiistai on ollut aika kelvollinen. Jos muut tiistait ottaisivat tästä oppia, voisin jopa ehkä antaa niille anteeksi ja alkaa suhtautumaan hiukan paremmin niihin.

Töissä oli mukavaa, asiat sujuivat ja yleisesti oli oikein hyvä päivä. Tulin kotiin ja pojat olivat juuri paistamassa vohveleita! Olivat oikein hyviä, maistoin pienen palasen. Pienin lähti läheiseen leikkipuistoon kavereidensa kanssa ja viihtyi siellä pari tuntia, kunnes tuli pimeämpää.

Huvikseni vilkaisin joko tenttitulokset olisivat tulleet. Olivathan ne! Sain siitä kaameasta bibliometriikasta kakkosen!! Ykkönenkin olisi riittänyt, mutta en yhtään valita! Ihanaaaaaa!! Nyt on jäljellä enää yksi kurssi, joka hoituu kirjoitushommilla ja toukokuussa pitää palauttaa vielä asianatuntijaprofiilin kakkososa. Sitten on kaikki tehty. Jotenkin ihan omituinen olo. (Kunhan nyt pääsen vain läpi siitäkin kurssista..)


Edellämainittujen asioiden lisäksi olen naureskellut tälle artikkelille kyrväytymisestä.  Jotenkin tervehdyttävää tekstiä :)

Kaikkinensa oikein mukava tiistai :)  Jonka jälkeen voinkin sitten kertoa appiukon kuulumisia.

Mies sai tädiltään (siltä, joka hoitaa apen asioita) viestin, että appi aiotaan kotiuttaa. Kolmesti päivässä tulee kotisairaanhoitaja käymään kotona. Mutta mutta.. appi on muistisairas, suomeksi siis aivan kuutamolla, mutta pysyy jaloillaan ja siksi kotiutetaan. Hän ei tarvitse sairaalapaikkaa, koska liikkuu jonkin verran. Me täällä ihmettelemme, että olettaako lääkäri appiukon istuvan/seisovan kotosalla kaiket päivät? Mitä sitten, kun hän lähtee ulos eikä tiedä kuka on ja missä on? Miehen veikkaus isänsä kotona-asumiselle on vajaa kuukausi. Hieman pelottaa. Minun toiveeni on, että jäisi sitten 'karkumatkallaan' edes auton alle tai jotain, niin ettei tarvitsisi asua laitoksessa vuosikausia. Näin täällä 'lottovoitto-maassa' kohdellaan ihmisiä.

Loppuun kissan kehräystä, sen pitäisi rentouttaa.

Paarmoja tappamassa

Tervehdys! Olemme täällä mökillä, olleet nyt viikon ja enimmäkseen olemme nauttineet helteestä. Aivan ihanaa, kerrankin on kunnolla lämmin! Kuumuuden vuoksi emme ole yrittäneetkään kaivaa matoja ongensyötiksi vaan olemme käyttäneet paarmoja menestyksekkäästi. Kalat oikein kilvan ponkaisevat kohti onkea nähdessään herkkupalat.

Meillä on myös käynyt vieraita. Minä ja pojat tulimme jo sunnuntaina ja nautimme rauhasta, mies palasi töihin jo. Maanantaina veljeni kippasi Äitini tuohon pihamaalle ja lähti takaisin kaupunkiin ja tiistaina kävivät ystäväni Leena ja kummipoikani Klaus hyttysiä tappamassa seuranamme. Tänään ilonamme poikkesi sisareni kotimatkallaan Muhokselta sukunsa luota kyläilemästä.

Olemme toistaiseksi pärjänneet hyvin autotta (jo kolmatta kesää) ja netti toimii miten sattuu. Parhaiten luurini netti toimii pihalla omenapuun ja grillikatoksen välimailla, joten kun en jaksa enää seistä Vapaudenpatsasta matkien lopetan nettailun. Läppäri, jolla nyt kirjoitan, toimii silloin tällöin (ullakolla).. no ullakkkoa ei k'yllä ole. Mutta lähinnä tuulensuunnasta riippuen toimii jotenkuten tai ei ollenkaan.

Nyt menen takaisin vääntämään sämpylöitä. Nähdään taas!