Eräs entinen työkaverini yrittää päivittäin nähdä yksisarvisen. Maanantaina hän kertoi, että oli ollut aivan hirveä aamu ja kun hän lähti töihin, hän toivoi oikein kovasti näkevänsä yksisarvisen.
Työpaikallaan pienessä kirjastossa hän yhtäkkiä huomasi, että eräällä pienellä tytöllä oli yksisarvishattu ja -käsineet!
Eilen hän kertoi, että työmatkan varrella on eräs valtion virasto ja vaikka hän on kulkenut siitä ohi jo kuukausia (ellei jopa vuosia), niin vasta eilen hän oli huomannut eräässä ikkunassa neljä yksisarvista!
Sinne se lähti, esikoinen. Talo tuntuu hiljaisemmalta, mikä on jotenkin metkaa, kun onhan se nyt ollut ennenkin poissa kotoa. Mutta toisaalta tämä on lopullisen irtautumisen kenraaliharjoitus.
Eilen hautasimme vihdoin Sysikin uurnan ja kissanlelut pihalle, raparperin viereen. Pienin laittoi vielä kukkivan kissanmintun oksan kummun eteen. En löytänyt kaulapantaa mistään, mikä oli vähän harmi.
Iltapäivällä esikoisen kummitäti tuli poikansa kanssa meille syömään. Oli ihan mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta emme vain kovin jaksa 6-vuotiasta pikkupomoa. Tottakai on luonnollista, kun on vain toinen vanhempi, niin rajojen asettaminen on erilaista plus lisäksi tämä esikoisen kummitäti on luonteeltaan hyvinkin pitkähermoinen. Joka tapauksessa kestimme urheasti :P
Olin leiponut Key Lime-piiraan ja marenkeja kahvin kera ja sen jälkeen esikoinen lähti vielä Linnanmäelle ystäviensä kanssa, he kaikki aloittavat armeijan tänään (yksi jopa samassa komppaniassa esikoisen kanssa).
Pelasimme melkein koko pelin rommia, kunnes seurueen nuorimmaisen elokuva loppui ja hän väsähti. Loppupeli meni vähän keturoilleen siksi ja piti lopettaa ennen finaalierää. Lisäksi olemme kaikki sen verran introvertteja, että väsymme kovaäänisestä keskustelusta aika nopeasti, joten ehkä oli ihan hyväkin lopettaa siihen.
Tänä aamuna skannasin esikoiselle rokotustodistuksen mukaan ja leikkasin herran hiukset. Ihan hyvin onnistui mielestäni, vaikka ilme onkin vähän vakava. Hyvästellessä sanoin, että en soittele perään ja mies sanoi, että laittaa viestiä jos tarttee jotain ja tuomme sitten ensi sunnuntaina perhepäivään.
Alokas ajoi itse Santahaminaan portille ja mies sanoi, että siellä olikin melkoinen ruuhka sekä lisäksi äitejä plus muita sukulaisia aikamoinen lössi. Onneksi en ollut edes aikonut lähteä mukaan.
En tiedä, menemmekö valatilaisuuteen ollenkaan. Se on elokuussa Porvoossa ja ensimmäisen työviikkoni perjantaina, joten joutuisin heti olemaan poissa. Lisäksi Porvooseen mahtuu aika rajallinen määrä ihmisiä. Mietimme asiaa.
Nyt olemme sitten nelisin viikon verran ennen kuin keskimmäinen lähtee partioleirille Helsingin edustan saareen. Olimme ensin puhuneet miehen kanssa, että voisimme mennä sitten kolmisin Tukholmaan mutta miehen laiva-painajaisten takia olemmekin pohtineet Köpistä. No, sitäkin ehtii vielä miettiä.
Päivän sana kuvahaasteessa oli 'Father', joten tässä kuva isästäni nuoren miehenä, juuri ylioppilaaksi päästyään. Vuosi on ehkä 1949, muistaakseni isäni kävi jonkin luokan uudemman kerran :)
Tänään olen ehtinyt lukea koko tenttialueen samalla kun pyykkikone on pyöritellyt kolme koneellista vaatteita, jotka ripustin ulos kuivumaan. Ehdin jopa ennen saunaa silittämään kaikki siihen mennessä kuivuneet vaatteet, silittämättä jäi lähinnä pari meikäläisen yöpaitaa ja muutama t-paita.
Olen ollut tänään jotenkin ärhäkällä päällä. Arvelen sen johtuvan tulevan viikon aikatauluista, sillä huomenna alkavat jälleen iltavuorot ja ti ja ke olen kurssilla, jonne pitää ehtiä kukonlaulun aikaan. Torstaina puolestaan on putiikin 100v-juhlat kaupungintalolla. Jossain välissä pitäis varmaankin vilkaista opiskelu-verkkoympäristöä jne. Noh.. kaipa se tästä taas käynnistyy tämäkin syksy. Kunhan ehtisin jossain välissä käydä hyvin alkaneen tavaranpoisto-operaation kimppuun jälleen.
Nyt menen hetkeksi katsomaan John Porteria.. siis Strike back-sarjaa. Huomisiin!
JEEE! Vika tentti oli ja meni! Ehkä jopa osasin vastata jotakin, piti miettiä modernismin ja perinteisen proosan eroja Tuntemattoman ja Manillaköyden suhteen ja toisessa tehtävässä pohtia, mitä postmodernimin tunnusmerkkejä on Sonja O:ssa ja Kreislandissa. Ekan kerran ikinä kirjoitin kumpaankin vastaukseen alun kolmatta sivua tekstiä. Huhhuh.
Alla ehkä jonkun päivän tulevaisuudenkuva.. Tai sitten ei :P Erikoisterveiset Marjaanalle ;)
Nyt nautin salmiakkiaakkosia ja relaan. Maksamalla laskuja.. No ostin pienimmälle ja itselleni ilmapallon sentään tentin jälkeen :D (Ostin myös Pandan Lakritsitoffeita, mutta ne olivat pettymys. On harmi, että Hopeatoffeetkaan eivät ole niin hyviä kuin aiemmin eikä siis nykyään saa kunnollista hampaiden paikat irrottavaa salmiakkitoffeeta mistään. Törkeätä on se.)
Alla päivän piisi. Coldplay tuli mieleeni uutisesta, jossa kerrottiin parin suomalaistytön löytäneen heidän uuden cd:nsä yhden laulun sanat Rikhardinkadun kirjastosta :) Magiaa kirjastossa :)
Tänään luin yhden tenttikirjan, mutta olen sitäkin ylpeämpi, että vihdoinkin sain sen luettua. Kirja oli nimittäin 'Putkinotko'. Olen joskus nähnyt jonkin tv-sarjan tai elokuvan, joka siitä on tehty ja voi herranjestas, että kirja oli ihan yhtä kauhea tai pahempikin taapertaa läpi. Mutta nyt se on tehty! Nyt ei tarvitse enää IKINÄ lukea tuotakaan opusta.
Tähän loppuun laitan 'Vihan liekkien' lopussa soineen Coldplayn piisin, sillä se oli minusta kaunis :)
Olen tässä pitkin päivää pohdiskellut laihoja lohtuja keksimättä minkäänlaista mitään siitä asiasta. Ihan täysin lohdutonta on elo. Ei laihaa eikä lihavaa lohtua.
Tällä hetkellä ei liiku päässä yhtään mikään, paitsi silmät, joten ehkä on parasta jättää liiempi päivittely. Muistan, että oli jokin hassu asia minkä aioin kirjoittaa, mutta sekin katosi.
Siksi saattekin kärsiä vitsistä, jonka näin/kuulin pari päivää sitten. Olen naureskellut sille tässä väsymyksessäni aika rattoisasti :)
-Miksi Neumann juoksi keksihyllylle?
-Hänelle tuli levoton Tuc-himo.
Loppuun hieman Coldplaytä. Yksi meidän perheen suosikkivideoista.
