Tänään tämän kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa, kun parin tunnin draamasession (pienin) jälkeen huomasin, että tiskikone oli laittamatta (esikoinen) ja roskis viemättä (kuka tahansa). Sain aivan järkyn itkukohtauksen ripustaessani pyykkejä. Mies laittoi ruoan, mutta hän ja pienin eivät ehtineet syödä, koska pienin oli menossa kaverin keilailusynttäreille. Pöydässä oli aika hiljaista.
Olen aika väsynyt. En tiedä, johtuuko se altistuksesta vai huolesta vai vain pimeästä ajasta, mutta mieleni tekee kovasti aloittaa neipäiväisen työviikon teko. Tuntuu, että olen aivan äärirajoilla jatkuvasti (=koko syksyn).
Nyt menen katsomaan tuon yhden läksyjä. Draamaa odotettavissa. *huokaus*
