Ovat nämä kuun loppupäivät. Eilen oli äidin kuolinpäivä (3 v sitten tapahtui se) ja tänään Sysikki-kissan muistopäivä, siitäkin on jo 2 vuotta.
Unohdin kertoa aiemmin, että maanantaina kun olimme rantatutuneet sain keskimmäiseltä veljeltäni viestin. Siinä luki "Oletko jo hankkinut Sakarin (sedän) hautajaiskukat?". Verenpaineet nousi välittömästi jonnekin taivaisiin, koska tästähän ei oltu sovittu yhtään mitään. Vastasin sitten, että "En ole enkä millään ehdi sitä hoitamaan, on kiire viikko." Vähän ajan päästä tuli viesti "Onko 100 hyvä? Voin hoitaa", samalta veljeltä. Huuh.
Keskimmäinen aloitti tänään kirjoitukset kemialla, toivottavasti menee hyvin niin ei tarttis ensi keväänä uusia. Hän leipoi itselleen evääksi patonkia eilen illalla, hyvää siitä tuli :)
Olen tehnyt kaikki joulukortit ja ulkmoaiden jo lähettänytkin. Saattaa olla, että ensi jouluna en lähetä mitään kortteja, kun katson paljonko nuo maksoivat loppujen lopuksi. Viisikymmentä (noin) korttia ja niihin merkit, yksi paketti Kanadaan ja lopputulos on vähän päälle satanen. Voisin antaa senkin rahan jollekin muulle tai vaikka Hesylle kissanruokaan.
Vähän alakuloinen olo alkaa iskeä, väsymyksestä ja pimeästä aiheutuen. Olen nukkunut muutaman viikon todella huonosti, heräilen välillä ja hikoan niin, että vesi valuu norona kaulasta alas. Lisäksi tänään eräs asiakas kertoi menettäneensä 40-vuotiaan vaimonsa keuhkokuumeelle vähän aikaa sitten, oli aika vaikeaa olla menemättä mukaan siihen suruun.
Lisäksi Poika Yrjö peruutti keikkansa, mutta eipä se niin minua haittaa, Mareettaa ehkä ennemminkin. Menen kuitenkin Tukholmaan viikonlopuksi hänen kanssaan, minulle se kirjallinen tilaisuus on tärkeämpi kuin BG.
Kohta pääsen kotiin. Työpari oli päivitelly SportsTrackeriin jotain rännästä, yritin hypätä nopsaa sen sanan yli. Kylmä siellä on kuitenkin.
Ainiin, tapasin meidän uuden esimiehemmekin pikaisesti hänen käydessään tässä pyörähtämässä viransijaisensa kanssa katselemassa taloa. Ihan mukavan tuntuinen miekkonen, minua nuorempi. Twitter-profiilistaan tiedän hänen olevan vihreä historioitsija ja hänen perheeseensä kuuluvan myös aviomiehen. Mielenkiintoista on nähdä, minne hän meidät luotsaa tässä maailmantilassa.
Nyt pistän pillit pussiin ja suunnistan kotio. Nähdään taas!
Maanantai oli aika kiva ollakseen maanantai. Tosin iskihän se sitten loppuviimeksi kuitenkin vasten kasvoja kuin märkä pyyhe, mutta sitä ennen oli ihan jees.
Töissä meillä oli jonkinasteinen dagen efter eli teimme jotakin, mutta intoa ei ihan riittänyt enää. Kai se on tässä vaiheessa vuotta ihan normaaliakin, viimeiset päivät ennen vuodenvaihdetta ja vapaapäiviä.
Lähdin sitten tapaamaan ystäviä eli Vanhan Joulumarkkinoille. Ehdin jopa tehdä pienen kierroksen parissa muussa kohteessa ennen Vanhaa ylioppilastaloa sekä ostaa toiselle ystävälle joululahjankin markkinoilta. Kiersimme markkinoita puolisentoista tuntia, Vanha on yllättävän iso ja sinne mahtuu yllättävän paljon ihmisiä kahteen kerrokseen. Sain ostettua oikeastaan kaiken, mitä olin ajatellutkin. Kävimme myös kahvilla ja sitten jakaannuimme kotimatkalle.
Mies tuli vastaan Mellunmäkeen metrolle ja käynnisti auton, joka sammui. Kokeiltiin uudestaankin, aina sama tulos. Katsottiin kaikki sulakkeet läpi, ei mitään ongelmaa, mutta ei vaan käynnisty. Onneksi auto oli ruudussa eikä kulkuväylällä, joten keräsimme kamat ja lähdimme kävellen kotiin vesisateessa.
Äsken kävi hinausfirman mies hakemassa auton avaimet, he käyvät huomenna noutamassa auton metroasemalta ja tiputtavat sen sitten tuohon meidän pihalle. Tarvitseeko sanoa, ettei ollut kantasuomalainen? Hyvää palvelua tällainen.
Piti mennä huomenna tukkuun hakemaan loppuja ruokatarvikkeita ja illalla koululle joulutapahtumaan. Saa nähdä, jaksanko luistella koululle lääkärikäynnin jälkeen. Mies uhkasi kantaa ruoat kaupasta kotimatkan varrelta.
Mies arvelee, että vika on joko a) helposti korjattavissa halvalla varaosalla tai b) kallis varaosa hankalassa paikassa, jolloin yli 20v vanha Volvo korvataan uudemmalla autolla. Kaipa hän sen huomenna sitten katsoo, kuten tähänkin asti on huoltanut tuon aina.
Seuraavaksi varmaan hajoaa lämminvesivaraaja, ihan siksi, että se on helvetin kallis ja vittumainen vaihdettava.
Pidän huomenna sairaspäivän. En usko nukkuvani kovin hyvin ja lääkäri on keskellä päivää, joten tulisi kamalasti miinustunteja. Saan tulokset perjantaina.
Tänään on surettanut se 13-vuotias espoolaispojan tapaus, jotenkin vaan niin järkyttävää. Pystyn aivan liian hyvin kuvittelemaan äidin tunnot.
Nimittäin Raaseporissa aamulla tapahtunut junan ja miehistönkuljetusvehkeen ruttaus säikäytti hyvän kerran. Ihan siksi, että ensimmäisissä uutisissa kerrottiin onnettomuuspaikan varusmiesten olevan Uudenmaan pataljoonasta eikä prikaatista, jolloin esikoinen olisi ollut siellä. Piti ihan tarkistaa asia mieheltä, mutta siis toimittajat olivat taas toimittaneet. Myös ajoneuvon suhteen oli pitkään epätietoisuus, itsekin ihmettelin ensimmäisiä uutisia siitä, että pnassarivaunu jäisi junan yliajamaksi. Eiköhän asia menisi toisinpäin kuitenkin.
Joka tapauksessa surullinen asia, olen koko päivän ajatellut niiden kolmen menehtyneen varusmiehen äitejä.
Ensilumi Kalliossa
Sitten toisiin asioihin. Lähetin alkuviikosta parikin neulepakettia sekä koti-että ulkomaille. Kahdet vauvan villasukat, Suomi100-mallistoa, toiset Lontooseen ja toiset Jyväskylään. Lähialueille lähti myös polvenlämmittimet eräälle tutulle miehelle, joka pyöräilee talvellakin ja ystävälleni Pulmulle kämmekkäät, joiden arvelin ilmeisen oikein mahtuvan kipsikäden yli. Alla kuvia.
Suomi 100-sukat, sama kuin alla
Polvenlämmittimet, merinoa ja silkkiä koska kutiava henkilö kyseessä
Kämmekkäät Pulmulle, ohje kirjasta 'Little luxury knits'
Olin tänään Porvoossa seuraamassa uusien jääkärien valanvannomista. Olikin varsin raskas päivä tunteiden kannalta, sillä heti bussin kurvatessa äidin entisen asuintalon ohi alkoi itkettää ja sitä sitten jatkui, kunnes paraati alkoi.
Mutta selvisin hengissä. Kun uusi jääkäri vapautui, kävimme maukkaalla lounaalla Gabrielissa Kaupunginmuseon vieressä ja sen jälkeen käppäilimme Brunbergin kautta hautausmaalle. Onneksi hautuumaan vieressä on nykyään kukkakauppa, joten ostin sieltä miniruusun äidin haudalle. Veimme sen ja istuksimme hetken nauttimassa hautuumaan rauhasta, kunnes mies tuli hakemaan. Esikoinen ajeli kotiin, melkein oli liian painavat ajokengät.
Muutama kuva, en löytänyt esikoista mistään otoksesta koska tyyppejä oli tosiaankin sen 700.
En todellakaan jaksanut lähteä enää Coneilemaan Pasilaan.
Äidin kuolinpäivä. Yksi niitä päivämääriä, jotka tulee muistamaan aina. Velikin soitti ja juttelimme hetken tästä asiasta, vaikka puhuimme kyllä muistakin jutuista.
Torstaina en jaksanut mennä pilatekseen, hyvä kun selvisin töistä kesken päivän kotiin. Nukuin jopa päiväunet, mitä en usein tee. Lämmöt olivat taas laskeneet alle 36:en ja olo oli jotakuinkin huono. Nyt alkaa olla melkein terve olo, ainut ongelma on korva joka tuntuu edelleen olevan lukossa. Pitäisi varmaan mennä näyttämään sitä taas.
Pienimmälle ostettiin testimielessä pari omenaa ja päärynää. Omena kuorittiin ja hetken päästä pienin ilmoitti, että kurkku kihelmöi ja huulet turposivat kaksinkertaisiksi. Diagnoosina on siis siitepölyallergia, johon viime keväänä saatiin silmätippoja. Ilmeisesti se on nyt vahvistunut.
Perjantai meni toipuessa ja katselin muutaman leffan sohvalla samalla neuloen vauvasukkia haasteeseen. Lauantaina jaksoin jopa imuroida kämpän, koska oli pakko. Leivoin myös banaanileipää ensimmäisen kerran ikinä, se oli varsin onnistunutta.
Pyykkejä ripustaessa tajusin, että oli maaliskuu kun isä kuoli ja oli maaliskuu, kun äiti kuoli. Luultavasti kissa on pakko viedä ihan lähitulevaisuudessa piikille, sitten sekin liittyy maaliskuun kerhoon. Tänään kissa ei päässyt sohvalle itse, joten nostin sen. Myöhemmin se jaksoi taas. Se ei ole juuri syönyt koko viikonloppuna, mutta toisaalta ei se näytä kovin kärsivältä. Milloin olisi paras aika viedä se sitten? Se on se vaikein kysymys.
Nyt tuntuu taas siltä, että huomenna menen töihin sairastumaan lisää. Masentaa sekin. En ole koko alkuvuonna käynyt uimassakaan, enkä todella tiedä uskallanko mennä huomenna kun olen juuri parantunut flunssasta.
Katsoin pienimmän kanssa Independence Day 2-leffan. Se oli parempi kuin ykkönen ja Brent Spiner hulluna tohtorina oli hauska. Mutta muuten aika heikko :P
Päivän kohokohta oli Ryan Reynoldsin jakama Deadpool-video, joka kuulemma esitetään joissa maissa Logan-elokuvan alussa (tosin ei Suomessa). Nyt voin jäädä odottelemaan Deadpool 2:sta.
Tai ehkei sittenkään. Tai en tiedä. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Aina välillä tuntuu, että jokin päivän aikana tapahtunut olisi kiva jakaa täällä ja sitten kun alan kirjoittaa, en muistakaan mitään.
Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään
tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat
pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea
väsytys myös, kuten tänäänkin.
Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.
Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.
Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.
Kiitän teitä näillä ruusuilla, jotka salakuvasin eilen kauppareissulla.
Kävin nimittäin pienimmän ja parin ystäväni kanssa katsomassa Rogue One'n uudestaan ja edelleen pidin siitä. Paluumatkaan teimme mutkan eli menin pienimmän kera toisen ystävän luo katsomaan kissanpoikia ja pienin leikitti pikkukissat aivan uuvuksiin asti :D
Loppujen lopuksi äitikissa oli sitä mieltä, että nyt on poikasten nukkumaanmenoaika ja istui keskellä lattiaa tuijottamassa pienintä tuimasti. Onneksi tässä vaiheessa olimme jo pukemassa takkeja yllemme, sillä mies tuli meidät hakemaan.
Yarny
Lupasin jossain vaiheessa kuvan Yarnysta, tässä hän nyt on. Aika hauska tyyppi.
Esikoinen ilmoitti äsken lähtevänsä ystävän luo porukalla ottamaan vuotta vastaan. Tämä ystäväporukka on pitänyt yhtä aina viime maaliskuun Cernin reissun ajoista, mikä on ihan hyvä sillä esikoinen on vähän sellainen yksinäinen susi (kuten mekin). Että hyvä kun menee jonnekin :) Samalla voin totutella ensi jouluun, kun emme tiedä onko hän kiinni jouluna vai vuodenvaihteessa.
Nyt aion siirtyä lankatarkastuksen jälkeen sohvalle neulomisasentoon, sillä tämä on ehkä yksi tämän vuoden hankalimmista päivistä. Enää ei äitini soita ja toivota hyvää uutta vuotta ja muistan sen jatkuvasti.
Anelmaiset puikoille ja kenties New Hope pyörimään. Tai sitten jokin muu..
Taitaakin olla vuorossa Vauvasukkahaaste, sillä lankavarastostani ei löydy tarpeeksi lankoja Anelmaisten aloittamiseksi. Wau.
Olen ollut aika paljon offlinessa tämän joulunajan. En oikein ole jaksanut, lähinnä vilkaissut kavereiden kuulumiset fasessa ja uutisotsikot, jotka nekin ovat olleet masentavia sekä tylsiä. Ensin meni Puna-armeijan mieskuoro, sitten George Michael ja nyt vielä Prinsessa Leia sekä Ruohometsän kansan kirjoittanut Richard Adams.
Kuten eiliset uutiset
On ollut sekä huojentavaa että surullista, ettei ole tarvinnut lähteä ajelemaan minnekäänpäin viettämään puolipakollista jouluvierailua. Samalla olen tietysti saanut siitäkin väännettyä jonkinlaisen huonon omantunnon, että olen ollut helpottunut ja voinut vain istua kotona nauttimassa joulusta ihan oman perheen kesken. Jep.
Kissan kiusausta joulun ratoksi
Joka tapauksessa olen nyt neulomisen ohella katsellut Downton Abbeyn kaudet 4-6, koska en oikein jaksanut niitä aiemmin katsoa. Lisäksi katsoimme nuorimmaisen kanssa elokuvan Alien, jota olen vältellyt ihan siksi etten niin välitä kauhuleffoista. Nyt siis rohkaisin mieleni ja nauroimme elokuvan kliseille katketaksemme nuorimmaisen kanssa. Paha avaruusolento oli mielestämme lähinnä surullisehko ja paras elokuvan henkilöistä oli tietysti kissa.
Olen myös lukenut muutaman kirjan. Ei saa mennä ulos saunaiholla-kirja oli ehkä hienoinen pettymys, koska pidän kovasti samannimisestä blogista. Sen sijaan Kinnusen Lopotti vei mukanaan paremmin kuin ensimmäinen osa, joka oli vain ahdistavan surullinen mielestäni, ja nyt odotankin sarjaan kolmatta osaa, tämä jäi sen verran kesken. Oli varsin veretseisauttava juonenkäänne loppupuolella juuri, kun odotti asioiden alkavan mennä kohti parempaa.
Tänään kävimme elokuvissa asti katsomassa uuden Sing-leffan. Se olikin varsin hauska, tosin tuntuu että minä ja nuorin olimme ainoat ääneennaurajat teatterissa. Olimme alkukielisessä esityksessä, ehkä se oli osittain syynä, sillä pienimmät katsojat eivät osanneet vielä lukea tekstejä. Tosin edessämme istui englanninkielinen perhe, mutta en kuullut heistäkään pihaustakaan.
Taidamme huomenna tehdä päiväajelun Porvoon, Honkanummen ja Malmin hautuumaille. Näiden lisäksi pitäisi lyhentää uusien farkkujen lahkeet.. Järjestyksestä en vielä tiedä.
Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.
Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?
Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.
Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.
Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.
Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.
Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)
Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.
Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.
Kauas on tultu entisaikojen (=omien) koulun joulujuhlista. Eilen katselimme, kuinka tenavat etsivät Pokemoneja, mutta löysivätkin tonttuja ja Opemon go-pelin :) Myös kinkkua jahdattiin hupaisalla videolla ja olipa ensimmäinen kerta, kun kuulin Kulkuset italiaksi esitettynä (Din Don Dan on laulun nimi, jos haluatte kuunnella sen juutuupista). Alakoulun juhlissa oli perinteisesti myös Jouluevankeliumi, vaikka yleisössä on noin 20:tä eri uskontokuntaa. Sen ei ole annettu meillä häiritä eikä se silloin häiritse.
Juttelimme myös esikoisen entisen opettajan kanssa, hän jäi eläkkeelle saatuaan esikoisen vuosiluokan ulos koulusta, mutta on sittemmin sijaistanut nuorempienkin poikein luokilla. Hän oli hyvin tyytyväinen kuullessaan esikoisen päässeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin, vanhana urheilumiehenä se oli hänestä hyvä juttu.
Tullessamme kotiin olivat pienimmän kummit juuri lähdössä meidän ovelta, sillä tonttujen jokavuotinen logistiikkaongelma ei näytä helpottavan. Siinä sitten jutellessamme kysyi tämän pariskunnan rouva esikoisen kummeista, että ovatko he eronneet kun joulukortissa oli vain rouvan ja poikien nimet. Sanoin, etten tiennyt (emme olleet vielä ottaneet posteja laatikosta) mutta että kerron, kun tiedän.
Laitoin sitten joulukortin luettuani viestin tälle esikoisen kummisedän vaimolle (emme aikoinaan pyytäneet molempia kummeiksi, mutta käytännössä molemmat ovat olleet kummeja) ja kysyin ihan suoraan, että miten on ja hän vastasi, että kyllähän se on niin. Toisaalta ymmärrän, että kun toinen tekee vaativaa kolmivuorotyötä ja on sen vuoksi uni-ongelmainen, niin ei ole helppoa olla aina kotona hipihiljaa eivätkä nuoret aikuiset lapset sellaista varmaan oikein jaksakaan. Lisäksi he ovat jo vuosia lomailleet eri aikoina, osittain tämän työvuoro-ongelman vuoksi mutta myös erilaisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi.
Jotenkin olin aina ajatellut, ettei meidän kaveripariskunnista kukaan eroa. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten yksi pari erosi, mutta heillä oli siihen varsin hyvä syy. Nyt kuitenkin tämä esikoisen kummipari on ollut 'aina' yhdessä ja he olivat toiset miehen ystävistä, joihin tutustuin alkaessamme seurustella.
Olen tänään menossa veljeni kanssa viemään Äidin haudalle kynttilät ja sekin tietysti suretti, joten illalla itkinkin sitten taas aivan riittävästi.
Olen tänään töissä lyhyemmän aikaa, sillä kulutan tämän vuoden viimeistä työpäivää parhaillaan. Lounaan jälkeen menemme työparin kanssa katsastamaan uuden Maunulatalon avajaiset ja veljeni vaimoineen poimii minut siitä mukaansa Porvooseen. Kuulemma teemme pikalaskun myös Brunbergille, joten saatan yllättää perheen jouluna aiemmin mummin hankkimilla herkuilla. Leivoin illalla veljelleni Tumman Paholaisenkakun pienimmän kanssa, he saavat sen matkaansa.
Nimittäin minä itse. Tuntuu, että olen suunnilleen ainoa ihminen Suomessa, jota ei todellakaan kiinnosta Saara Aallon menestys X-Factoryssa (en tiedä edes, menikö ohjelman nimi oikein). Tähän maahan mahtuu tasan yksi uutinen kerrallaan, sanoi joku joskus ja olen samaa mieltä. Minua ei muutenkaan jaksa kiinnostaa mikään reality-tv tai muu roskaohjelma, joita ilmeisesti muut seuraavat silmät tapilla ja niinpä vietin viikonlopun katsoen Ylen kehumaa sarjaa 'Paranoid' sekä Richardin uutta sarjaa 'Berlin Station', jossa ikävä kyllä alkaa olla viimeiset jaksot käsillä.
Kävimme perjantaina pienimmän ja miehen voimin katsomassa 'Ihmeotukset ja niiden olinpaikat' ja sepä oli varsin hauska elokuva. Ihan sekä aikuisille että lapsille oli riittävästi juonta ja meidän (koko porukan) mielestä paras HP-maailmaan sijoittuva leffa tähän asti. Ehkä siksikin, että HP-kirjoja lukemattomille tämä auttaa selittämään niiden taustahistoriaa, mutta myös siksi, että leffassa oli varsin mukavasti saatu 20-luvun USA esille ja erikoistehosteet olivat paikallaan ja sopivissa määrin. Kuulemma seuraaviin osiin onneuvoteltu nuoren Dumbledoren näytellijästä ja Richard on ilmeisen vahvoilla. Jei!
Lauantaina aloitimme Harry Potter-leffat uudestaan ja katsoin pienimmän kanssa "Viisasten kiven" ja sunnuntaina "Salaisuuksien kammion" (Oi Lucius <3).
Muuten olen lähinnä neulonut tosiaan "Paranoidin" seurassa. Eilen kokosimme kolme piparitaloa pienimmän kanssa, lisäksi tein joulukortit melkein valmiiksi ja pesin pyykkiä ja viikkasin parin viime viikon pyykit.
Sikäli oli raskas viikonloppu, että jatkuvasti jouluhommia tehdessä muistelen äitiä ja vedentuloa ei voi estää. Eilen oli sen lisäksi sunnuntai-ahdistus, jollaista en olekaan kokenut aikoihin ellei oteta lukuun marraskuuta.
Olemme myös päättäneet, ettemme yritä enää saada jouluksi matkaa minnekään. Ajattelimme, että voisimme lähteä pääsiäisenä, silloin se voisi vähän korvata kesälomaakin, jota emme yhdessä juurikaan ensi kesänä vietä. En tiedä vielä edes ensi kesän mökkeilystä, on paljon mahdollista että sekin jää väliin aikatauluttamisen aiheuttamien ongelmien vuoksi, mutat sen näkee lähempänä kesää.
Yritän kovasti ajatella, että joulun jälkeen alkaa päivä pidetä ja valo lisääntyä. Nyt jos voisin tehdä, kuten Simonin kissat, niin se olisi ihan parasta.
Vaihteeksi en keksi minkäänlaista otsikkoa. Usein se onkin hankalin osuus koko kirjoittamisessa.
Viime viikko meni aika alakuloisissa ja suoraan sanottuna vittuuntuneissa tunnelmissa. En edes viitsi puhua merentakaisen maan vaalituloksesta, mutta kyllä ihme on, jos se maa siitä selviää ilman mitään sen kummempaa. Sillä vaalivoitolla on myös annettu kaikille hulluille Euroopassa (ja Suomessakin) lupa kertoa mielipiteitään. Hiukan huolettaa Ranskan vaalit näillä historioilla.
Olin aika väsynyt ja surullinenkin koko viime viikon. Luulen, että esikoisen juhlat aiheuttivat surun, koska Äiti ei enää ollut mukana. Lisäksi töissä on ihmeellinen säätö menossa meidän (siis minun ja kirjastonhoitajan = 2 henkeä) iltalisistä. Olin asiasta yhteydessä luottamusmieheenkin, joka sanoi ettei meidän missään nimessä pidä suostua moiseen (kuten olin itsekin ajatellut). Meidän iltalisämme kun ovat niin huimat, että olemme mieluummin ottaneet ne plussaminuutteina (1h = 9 minsaa). Toisaalta osastopäällikkö sanoi jo viimeisessä meilissään (ennen kuin kirjoitin luottikselle), että tehkää mitä tykkäätte-tyyliin. Sitä vissiin alkoi ottaa pannuun :P Mutta asia selvinnee tällä viikolla, ehkä.
Lauantaina tein Marjaanan aiemmin jakamalla Carmelitas-ohjeella oman versioni. Jätimme siitä pois kinuskikastikkeen ja laitoimme sen sijaan noin 300g suklaata sulatettuna kakun päälle. Kyllä oli hyvää! Vielä parempaa se oli sunnuntaina saatuaan olla yön yli rauhassa :)
Kohta on maanantai ohi. Ainakin iltavuoro. Olen taas oppinutkin jotain, nimittäin kielten sähköinen aineisto on tulostettavissa. Työpari ja it-hemmo yrittivät sitä tulostaa eräälle opettajalle huonolla menetyksellä. Opettaja tuli tänne nyt illalla ja sanoin, ettemme onnistuneet ja hän sanoi, että kunpa olisi vapaa kone niin hän näyttäisi ja olihan sellainen. Nyt tiedän, mistä saadaan tulosteet ulos. Lupasin näyttää työparillekin, joka juuri pyörähti tässä takkiaan hakemassa.
Kävin aamulla uimassa, viime kerrasta on kai nelisen viikkoa. Nyt tuntuu muuten hyvältä, mutta yskä on pahentunut enkä tiedä, johtuuko se uinnista, rasituksesta vai flunssan paluusta. Vähän alkaisi jo riittää tällainen neljän viikon flunssaputki.
Pienin lähtee huomenna yöretkelle koulun kanssa. Osa koulumme taito- ja taideaineista on aina suoritettu kurssein ja koska pienin on viimeksi ollut yöretkellä koulun kanssa tokalla, niin halusi nyt mennä. Yöretkeltä puolestaan palasi keskimmäinen, jonka TET-jakso seurakunnassa loppui Isosleiriin eli hän oli pe-su välin Korpirauhassa.
Nyt pääsen ihan justiinsa kotio, lähden käärimään kamoja kasaan. Nähdään!
Viikonloppu kului sairastaessa. Lauantain makasin sohvalla kuumeessa ja katselin Poldarkin kakkoskauden kuusi ensimmäistä jaksoa, myöhemmin siirryin Sleepy hollow'n seuraan. Sunnuntai kului sekin aika ankeasti, olo ei ollut ollenkaan hyvä.
Tänään menin kuitenkin töihin. Kävin (pitkähköllä) lounaalla työpaikkasuhteen kanssa, joka tuli ihan vartavasten Itiksestä saakka. Meillä oli oikein mukavaa ja ehdimmekin jutella monenlaisista asioista, sekä perheitä että työtä koskevista.
Tullessani kotiin viiden aikoihin alkoivat Aleppon muistokellot juuri soida Kontulassa ja voi, miten tulikin suru. Pitkin kotimatkaa itkeskelin äidin muistolle ja kotona vedin oikein kunnon parut, mutta sitten helpotti.
Nyt illalla olen katsonut nuorimmaisen kanssa monta jaksoa 'Sabrina, teininoitaa', onneksi muistin sen. Pienin tykkäsi siitä kovasti enkä itsekään oikein muistanut, miten hauska se olikaan silloin aikoinaan :)
Huomenna taas töihin, sen jälkeen leffaan. Keskiviikkona vien keskimmäisen meille taksvärkkiin ja torstai onkin jo vapaa :) Kyllä se tästä.
Voi laittaa kuvia nettiin, eikös se ole koko jutun pääidea? Kerrankin näyttää suht ihmismäiselle :D
Olimme varautuneet useampaan vieraaseen, mutta Kusti ei polkenut oikein nappiin ja niinpä kutsut myöhästyivät, miehen tädit olivat saaneet kutsut vasta perjantaina vaikka lähetin ne 28.8. Hiukan nyppi, mutta toisaalta (eläköitynyt) veljeni sai mansikkakakkua mukaansa ja hän loisti kuin Naantalin aurinko ja vaimoaan nauratti. Onneksi myös keskimmäisen molemmat papit ja 5 isosta kävivät auttamassa osaltaan. Oli oikein kivaa :)
Pelkäsin saavani aivan hirveän itkukohtauksen jossain vaiheessa tänään, mutta loppujen lopuksi itkin vain vähän kirkossa. Haikea olo on kyllä. Äiti olisi niin nauttinut tästä päivästä, mutta kaipa hän oli hengessä mukana.
Onneksi huomenna on jo taas perjantai ja kesäloma lähenee jälleen. Hiukan, mutta kuitenkin.
Eilen olimme keskimmäisen ripari-infossa muiden vaellusrippikselle osallistuvien teinien vanhempien kanssa. Oli mukavaa ja papit olivat varsin mukavia, kuten nuorisopapit yleensäkin tuppaavat olemaan. Viikonloppuna rippilapset ja papit menevät yhdessä harjoitusleirille Siuntioon. Sikäli metkaa, että isosena ollessani vaellusrippiksellä ei meillä moisia ollut :) Mutta ajat muuttuvat, ehkä hyvä niin.
Tänään fillaroin töihin ensi kertaa tänä keväänä ja olikin ihan kivaa, koska vaihdoin reittiä. Kyllästyneenä tappomäkiin ajelin nyt Viikin rantoja pitkin eikä reitti pidentynyt kuin kilometrillä. Tosin takaisin tullessa tein pienen ylimääräisen mutkan, mutta eipä sekään haitannut. Nouseepa kunto.
Huomenna menen serkulleni käväisemään, sillä hänen isänsä tekee perunkirjoituksen meille ja on sitä varten tullut Vaasasta tänne. No, on hänellä kuulemma luokkakokous, että siinä samalla. Kun sieltä selviän, menen takaisin töihin ja kokoukseen. Jee.
Oli oikein mukava päivä. Kävin hammaslääkärissä, joka totesi että katsotaan hammasta uudestaan ensi viikolla kunhan olen ottanut Sirdaludeja enemmän (..jooh..) ja nyt illalla kävin katsomassa Shakespeare Live-esityksen Kinopalatsissa ystäväni kanssa. Se oli oikein mukava ja siinä oli kaikki nimekkäät ja vähemmän nimekkäät englantilaistähdet.
Mutta sitten. Tulin kotiin ja avasin päivän postin, mm. Porvoon srk lähestyi perikuntaa kirjeellä. Hermo meni aika totaalisesti. Nyt vittu oikeesti?
Kirjeessä oli toki lasku ja sen lisäksi siinä pyydettiin sukuselvitystä äidin sukuhaudasta. Tämä pitää esittää virkatodistuksin suoraan alenevassa polvessa ensimmäisestä vainajasta (äidin isä). Yllättäen ne fakin virkatodistukset saa HEILTÄ itseltään. Voi Jeesuksen perse sanon. Pitäkööt tunkkinsa, vittu.
Mä.en.jaksa.
En oikeasti jaksa.
Mun mielestä ihan törkeätä a)rahastusta , b) kiusantekoa.
Eilen aamulla totesin, etten jaksa enää sen päänsäryn kanssa käydä töissäkin ja soitin työterveyteen. Pääsin iltapäivän alussa hoitajalle, joka antoi loppuviikon sairaslomaa.
Eilen istuin koko illan sohvalla pienimmän kanssa, katselin Tohtoria ja pienin katseli osittain. Taidan kohta jatkaa ainakin 9nnen Tohtorin loppuun, sitten pääsisin 10:n seuraan.
Tänään soitti se kiinteistönvälittäjä, jonka veljeni on valinnut. Yksi virkatodistus puuttuu eli Muonion. Olimme naiivisti kuvitelleet, että äiti oli ollut Porvoossa kirjoilla siihen asti, kunnes muutti Helsinkiin. Vähän pelkään, että joudun vielä soittelemaan sinne Englantiinkin, enkä yhtään tiedä minne siellä (tai tiedän, että asinakin Sussexiin). Voi sanonko mikä. En tiedä, milloin pääsen hoitamaan pankkiasiat.
Yksi hyvä puoli; emme joudukaan menemään ainakaan tänään enää Porvooseen. Veljeni tuovat loput huonekalut meille välivarastoon. Huh. En olisi kestänyt nähdä sitä surullista leopardin nahkaa enää uudelleen.
