Punk

Mun viidenkympin villitys alkaa etuajassa. Tänään vihdoin tein sen, mitä olen jo jonkin aikaa harkinnut eli hankin helix-lävistyksen korvaan. Ensimmäinen kysymys työkavereilta ja muilta oli, sattuiko? No ei sattunut. Olin jo etukäteen valmistautunut kipuun nipistelemällä kys. kohtaa voimakkaasti, jotta osaisin varautua eikä se itseasiassa sattunut juuri ollenkaan. Pahempiakin kipuja on tässä elämässä tullut koettua.

Kunhan se paranee, niin laitan siihen kissan tassua kuvaavan napin. Oli kivan tuntuinen tatuointi- ja lävistysliike, jossa kävin tuon laitattamassa. Työ-ystävän tytär oli käynyt siellä ja tykännyt.

Tein Wilman kautta loma-anomukset peruskoululaisille matkaa varten ja siitä juutuinkin sitten pienimmän kanssa katsomaan Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä, jonka alkuperäisjäsen pienimmän reksi on. (Ihan sivuhuomautuksena; tuollaiset uber-seksikkäät reksit pitäisi kieltää jossain laissa.. uuh.)

Pienin oli tänään miehen kanssa jousiammuntaseuran jäsenten treeneissä ja on entistä ihastuneempi lajiin. Kuulemma nämäkin enemmän treenanneet olivat kovasti ihastuneita pienimmän taitoihin, hän ampui mm. seinään kiinnitettyyn pieneen teipinpalaan aika matkan päästä. Jousi oli myös parempi ja jäykempi (120 paunaa=n. 10 kg). Minäkin pääsen ihailemaan tuota ensi lauantaina, kun lupasin mennä miehen puolesta aamutreeneihin :P

HY. Toivotaan, että nukun vaikka korva valuisikin..

Tiu-tau-tilt

Meinasin kirjoittaa jotain, mutta unohdin jo mitä se oli.

Aamupäivällä kävi ystävä ja varasimme hotellin Lontoosta kävelymatkan päästä teatterista. Ei tarvitse yömyöhällä lähteä seikkailemaan busseilla ja ties millä. Tuo on myös hotelli, jossa meidän perhe on ollut muutaman kerran, joten tiedän sen olevan siisti ja hyvä. Teatterikipale on siis tämä, jos se ei ole vielä selvinnyt. Tilasin ja sain jo kotiinkin Millerin näytelmänkin luettavakseni ennen kuin menemme.

Kävimme tukussa ostamassa ruokaa yms mökkikeikkaa varten miehen ja pienimmän kera. Meinasin nukahtaa sinne, ei ollut kivaa. Paluumatkalla kävin hakemassa neljä pakettia oikeata kahvia (Nordströmin Rekoa)  Ääsmarketista. Ihanaa <3

Tämän illan olen koomannut koneen ääressä. Lukenut kaikenlaista ja kuunnellut musiikkia. Kohta pääsee onneksi nukkumaan.

Juhla

Tänään katsellessani lounaalla rytkymainoksia jonkin kauppaketjun läpyskästä aloin pohtia ensi kesänä koettavia rippijuhlia. En usko, että esikoinen haluaa änkeytyä pukuun ja se olisi oikeastaan aika turhakin, kun lapsi kasvaa vielä. Ellei sitten ostaisi vain puvun housut.

Nyt en jaksa enempää kirjailla, joten laitan illan piisiksi Devendraa.

Varjo

Sitaatti suosikkikirjailijaltani. Sitä voi itse kukin miettiä itsekseen :)

“You can only come to the morning through the shadows.”
―J. R. R. Tolkien

Terapiassa

Nuppia alkoi kiristää pahemman kerran tänään. Kiristi jo eilen sen verran, että mies kysyi mikä on. Itse asiassa marraskuu saa aikaan kaikenlaista kiristystä, mutta tämän viikon kuluessa hampaatkin ovat taas soineet. Purulelu ei ole auttanut vaan olen herännyt saman jomotuksen kanssa, jonka kanssa illall menin nukkumaan.

Terapoin siis itseni. Leivoin suklaapikkuleipiä, joita viikko sitten Hesarissa kehuttiin. Kummasti pipon kiristys väheni taas ja tuntuu jopa melkein ihmiseltä.

Olen ollut kohta viisi viikkoa syömättä vehnäjauhoja, olen saanut saman verran painoa pois, mikä oli oikeastaan koko jutun ideakin. Toinen syy oli vehnäjauhoriippuvuuteni. En pysty syömään vain yhtä palaa kakkua tms. vaan helposti saatan vetää vaikka viisi palaa. Se ei oikein kannata eikä ole edes kovin järkevää. Onneksi keksit onnistuivat hyvin manteli- ja riisijauhoillakin. Niistä tuli ehkä aavistuksen kuivakkaita, mutta pidän juuri sellaisista kekseistä. Tai sanotaan niin, etten ole mikään suuri keksien ystävä, mutta toki syön niitä jos niitä tarjotaan. Kotona en syö kaupan keksejä, vaikka niitä olisi kaappi pullollaan.

Olen rajoitteinen. Piponlöysäysmusiikkina soikoon Devendra Banhart.