Saunan jälkeen, jos nyt ehtisin hetken istahtaa ja koota ajatuksia.
Olemme tänään muuttaneet esikoisen takaisin tänne kimppakämpän putkiremontin alta. On outoa ja ihan kivaakin, että hän on taas täällä. Toisaalta saattaa olla, että tulee joskus sanomistakin, mutta toisaalta sekin on elämää.
Muuten tämä viikko on mennyt suht kivasti, olen vain ollut aivan hurjan väsynyt. Ensimmäinen täys työviikko siis ja epäilen, että esim keskiviikon kaksi pitkää kokousta altistavassa paikassa ei ole kauhean hyvä juttu. Onneksi enää kolme viikkoa jäljellä ennen lomaa.
Hammaslääkärikin oli tosi mukava, kaikki on kunnossa ja torstaina menen hammaskiven poistoon. Hän ilahtui huomatessaan mun pinkit converset ja mietti, mistä saisi 5-vuotiaalle tyttärelle samanlaiset ja sanoin, että voisin katsoa, jos reissusta tarttuisi mukaan :)
Lisään pari kuvaa vielä näin Äitienpäivän kunniaksi. Olette ehkä nähneet ne joskus aiemminkin.
Ajattelin pari riviä kirjoittaa. Taas on hetki vierähtänyt viime kirjoituksesta, mutta aina ei vaan jaksa. Lisäksi tänään on kaksi vuotta siitä, kun laskimme Äidin uurnan Porvoon hautausmaalle. Sekin vähän laskee mielialaa.
Torstai-illan poetry open mic-illan jälkeiset ruusut, kuva otettu luurin macro-toiminnolla
Vappu oli ja meni, tuntuu kuin siitäkin olisi jo suunnilleen kuukausi eikä vasta viikko. Töissä ei tapahtunut mitään ihmeitä, ellei siksi lueta yhden kokouksen peruuntumista. Keskiviikkoiltana kävin työ-ystävän kanssa leffassa katsomassa Ready Player One'n uudelleen, koska hän ei ollu sitä vielä nähnyt ja minusta se kesti toisenkin katsomisen. Torstaina oli toiseksiviimeinen pilateskerta ja perjantaina töiden jälkeen kävin kampaajalla. Nyt on taas lyhyt ja vaalea fleda.
Lauantaina menin miehen kanssa katsomaan Grease-musikaalia keskimmäisen koululle, keskimmäinen oli esityksen rumpalina ja hyvin veti. Salaa meiltä oli opetellut, mutta ainakin ura keikkamuusikkona on mahdollinen jos ei muuta löydy.
Sanoin miehelle sekä keskimmäisen parhaan kaverin vanhemmille, että hiukan on muuttuneet nämä päiväkodin esitykset tässä vuosien varrella. Heidän keskimmäinen poikansa esitti valmentaja Calhounia MAGA-lippis päässä :P Olemme tosiaan tutustuneet jo päiväkotiaikoina, sillä heidän vanhin poikansa oli esikoisen hyvä ystävä koko alakoulun ajan.
Totesimme kaikki esityksen päätteeksi, että on sitä nähty huonompiakin esityksiä ihan Kaupunginteatteri-tasolla. Nuoret lauloivat tosi hyvin ja tekemisen ilo välittyi. Keskimmäisen tyttöystävä oli myös mukana, tanssi ja lauloi taustajoukoissa oikein kivasti.
Sirius kävi ensin kissanminttupuskassa, sen jälkeen oli hyvät hyppelyt
Tänään keskimmäinen lähti koulun retkelle Lontooseen, josta tulee perjantaina kotiin. Tiedossa siis suht hiljainen alkuviikko vain nuorimmaisen ollessa kotona. Esikoinen tulee keskiviikkoiltana ja lähtee torstai-iltana takaisin, on viikonlopun kiinni ja tulee ma-ti taas kotiin.
Menen katsomaan viimeisen jakson Star Trek Discoverystä, olen tykännyt tosi paljon.
Kaksi vuotta sitten oli se Pääsiäissunnuntai, kun äiti ei tullutkaan meille syömään. Olin tehnyt elämäni ensimmäisen semifreddon, en tiedä vielä jääkö se ehkä myös viimeiseksi.
Vuosi sitten oli Sysi Nokisuu Kat-Tiaisen viimeinen ilta kotona.
tai ehkä eilisen asia jo, mutta silti palaan siihen eli Arstilan kolumni ET-lehdessä. Oli sikäli mielenkiintoinen se kirjoitelma, että edes muutaman vuoden Pirkkoa vanhempi äitini ajatteli asioista aivan eri tavalla. Äitini ei todellakaan pukeutunut kauppareissuille mahdollisia miesten katseita varten ja onneksi opetti tämän itsenäisen naisen näkökulman minullekin (samoin kuin isoäitini).
Tässä on hyvä kaavio, jos joku kokee tarvitsevansa.
Olin eilen taas kotona pienimmän kanssa, sillä olin itse taas kerran alilämpöinen (35,4) enkä jaksanut lähteä töihin. Tänään pienin lähti kouluun ja puoli yksitoista tapasin hänet hammastarkastuksessa. Lapsiraukka oli aivan piipussa ja valkoinen kuin lakana, joten laitoin opelle wilmaviestin ja lähetin lapsen kotiin. Itse jatkoin töihin iltavuoroon, mikä olikin ihan ookoo.
Katselin aamusella viimeisimmän jakson Lucifer-sarjasta, lopussa oli sellainen kohtaus, joka olisi aiheuttanut mahtavan Ugly crying-kohtauksen, jos en olisi jo maalannut työnaamaa valmiiksi.
Tällaisen Drachenfels-huivin neuloin ja lähetin ystävälle, oli kuulemma mieluinen.
Olin tänään Porvoossa seuraamassa uusien jääkärien valanvannomista. Olikin varsin raskas päivä tunteiden kannalta, sillä heti bussin kurvatessa äidin entisen asuintalon ohi alkoi itkettää ja sitä sitten jatkui, kunnes paraati alkoi.
Mutta selvisin hengissä. Kun uusi jääkäri vapautui, kävimme maukkaalla lounaalla Gabrielissa Kaupunginmuseon vieressä ja sen jälkeen käppäilimme Brunbergin kautta hautausmaalle. Onneksi hautuumaan vieressä on nykyään kukkakauppa, joten ostin sieltä miniruusun äidin haudalle. Veimme sen ja istuksimme hetken nauttimassa hautuumaan rauhasta, kunnes mies tuli hakemaan. Esikoinen ajeli kotiin, melkein oli liian painavat ajokengät.
Muutama kuva, en löytänyt esikoista mistään otoksesta koska tyyppejä oli tosiaankin sen 700.
En todellakaan jaksanut lähteä enää Coneilemaan Pasilaan.
Sekä äiti että minä olemme aina pitäneet juorua aika turhana kasvina. Sehän ei ole mitenkään kaunis vaan kasvattaa vain vartta ja lehteä.
Vein jokin aika sitten, ehkä toukokuun alussa, äidin juorun ulos siinä toivossa, että se paleltuisi tai muuten kokisi kohtalonsa. Toistaiseksi se voi erittäin hyvin. Se on selviytynyt kaikesta raekuuroista vedenpaisumukseen ja helteeseen. Millekään elikolle se ei kelpaa syötäväksi eikä se ilmeisesti aio kuolla kovin pian.
Saunan jälkeen istuin ulkona viilentymässä ja kuuntelin kevättä. Mietin, kuinka hyvin kaikki on vaikka onkin toinen Äitienpäivä, etten saanut toivottaa sitä omalle äidille.
Olen tänään pessyt keittiön ikkunat ja verhot, alkaa vähitellen olla voiton puolella. Periaatteessa nyt on pesty ne ikkunat, joita vieraat sitten katselevat juhlissa. Toisaalta haluan silti pestä vielä kodinhoitohuoneen ikkunat, tuntuu itsestä paremmalta niin.
Mies paistoi meille pihvit kaasulla terassilla ja pojat laittoivat ruokapöydän ja salaatin. Hyvin riitti Äitienpäivän juhlistamiseksi se.
Äidin kuolinpäivä. Yksi niitä päivämääriä, jotka tulee muistamaan aina. Velikin soitti ja juttelimme hetken tästä asiasta, vaikka puhuimme kyllä muistakin jutuista.
Tiedättehän sen tunteen, kun luulet, että tuttavasi on sivistynyt ihminen ja sitten hän sanoo jotain sellaista, ettet pysty hetkeen edes ajattelemaan mitään, kun aivot vain kertakaikkiaan pysähtyvät ihmeen edessä? Minulle kävi niin tänä aamuna, kun olin linkannut faseen uutisen Trumpin uuden kiinteistö/asumisministerin mielipiteen siitä, että orjatkin olivat maahanmuuttajia. Eräs tuttu äiti kommentoi uutista sanomalla, että varmaan osa orjista oli tullut Amerikkaan parempien työolojen perässä.. Siis anteeksi kuinka? Oikeasti korkeakoulutettu ja vielä itse Amerikassa vaihtarina ollut ihminen sanoo näin? Huhhuh.
Keikauskakku
Juu. No se siitä. Iltapäivällä soitin veljelleni, ihan vain kun emme ole hetkeen jutelleet. Hän kertoi, että oli ollut mahtava hetki tänään aamukahvilla, kun saivat eilen juotua loppuun Äidin kahvivaraston (tosin mökillä on vielä pari pakettia) ja saattoivat vihdoin juoda jotain parempaa :D Sen lisäksi hän mietti, kuinka sanoa toiselle vanhemmista veljistämme, ettei hän voi/saa tulla mökille lomailemaan itsekseen. Kimmo ei nimittäin halua mitään leirikeskusta, minkä hyvin ymmärrän, ja lisäksi me molemmat tiedämme, että tämä veljemme kyllä tulee mielellään, mutta ei maksa osuuttaan ja saattaa lomailla rankastikin. Olen tosi kiitollinen, että mökki on Kimmon nimissä eikä minun tarvitse olla vastuussa siitä.
Tultuani kotiin tein itselleni pinaattimunakkaan ja huomiseksi evääksi härkiskastiketta. Lisäksi leivoin keikauskakun. Jostain syystä se ei meinaa millään onnistua yhtä hyvin, kuin silloin teininä sitä tehdessäni. Räyh.
Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.
Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?
Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.
Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.
Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.
Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.
Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)
Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.
Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.
Kauas on tultu entisaikojen (=omien) koulun joulujuhlista. Eilen katselimme, kuinka tenavat etsivät Pokemoneja, mutta löysivätkin tonttuja ja Opemon go-pelin :) Myös kinkkua jahdattiin hupaisalla videolla ja olipa ensimmäinen kerta, kun kuulin Kulkuset italiaksi esitettynä (Din Don Dan on laulun nimi, jos haluatte kuunnella sen juutuupista). Alakoulun juhlissa oli perinteisesti myös Jouluevankeliumi, vaikka yleisössä on noin 20:tä eri uskontokuntaa. Sen ei ole annettu meillä häiritä eikä se silloin häiritse.
Juttelimme myös esikoisen entisen opettajan kanssa, hän jäi eläkkeelle saatuaan esikoisen vuosiluokan ulos koulusta, mutta on sittemmin sijaistanut nuorempienkin poikein luokilla. Hän oli hyvin tyytyväinen kuullessaan esikoisen päässeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin, vanhana urheilumiehenä se oli hänestä hyvä juttu.
Tullessamme kotiin olivat pienimmän kummit juuri lähdössä meidän ovelta, sillä tonttujen jokavuotinen logistiikkaongelma ei näytä helpottavan. Siinä sitten jutellessamme kysyi tämän pariskunnan rouva esikoisen kummeista, että ovatko he eronneet kun joulukortissa oli vain rouvan ja poikien nimet. Sanoin, etten tiennyt (emme olleet vielä ottaneet posteja laatikosta) mutta että kerron, kun tiedän.
Laitoin sitten joulukortin luettuani viestin tälle esikoisen kummisedän vaimolle (emme aikoinaan pyytäneet molempia kummeiksi, mutta käytännössä molemmat ovat olleet kummeja) ja kysyin ihan suoraan, että miten on ja hän vastasi, että kyllähän se on niin. Toisaalta ymmärrän, että kun toinen tekee vaativaa kolmivuorotyötä ja on sen vuoksi uni-ongelmainen, niin ei ole helppoa olla aina kotona hipihiljaa eivätkä nuoret aikuiset lapset sellaista varmaan oikein jaksakaan. Lisäksi he ovat jo vuosia lomailleet eri aikoina, osittain tämän työvuoro-ongelman vuoksi mutta myös erilaisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi.
Jotenkin olin aina ajatellut, ettei meidän kaveripariskunnista kukaan eroa. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten yksi pari erosi, mutta heillä oli siihen varsin hyvä syy. Nyt kuitenkin tämä esikoisen kummipari on ollut 'aina' yhdessä ja he olivat toiset miehen ystävistä, joihin tutustuin alkaessamme seurustella.
Olen tänään menossa veljeni kanssa viemään Äidin haudalle kynttilät ja sekin tietysti suretti, joten illalla itkinkin sitten taas aivan riittävästi.
Olen tänään töissä lyhyemmän aikaa, sillä kulutan tämän vuoden viimeistä työpäivää parhaillaan. Lounaan jälkeen menemme työparin kanssa katsastamaan uuden Maunulatalon avajaiset ja veljeni vaimoineen poimii minut siitä mukaansa Porvooseen. Kuulemma teemme pikalaskun myös Brunbergille, joten saatan yllättää perheen jouluna aiemmin mummin hankkimilla herkuilla. Leivoin illalla veljelleni Tumman Paholaisenkakun pienimmän kanssa, he saavat sen matkaansa.
Aika lentää. Perjantaina vanhenin taas vuodella. Juhlistin sitä käymällä kissakahvilassa kahden ystäväni kanssa ja lauantaina kävimme koko perheen voimin Kakkugallerian kakkubuffetissa (esikoinen söi 9 kakkupalaa..). Mies ja isommat menivät edeltä kotiin, me jäimme pienimmän kera vielä Ruttopuistoon keräämään monneja. Sain lahjaksi mieheltä komean valkoisen orkidean ja esikoinen oli imuroinut koko talon, koska oli koeviikon vuoksi kotona useamman päivän. Kahdella nuoremmalla taas oli koulua eilen, tekivät syyslomaa varten päiviä sisään.
Synttärikukka
Kakkubuffetissa unohdin ottaa kuvan ensimmäisestä kolmesta palasta, tässä mustaherukka-suklaa
Häät Ruttopuistossa
Olin koko viikon vähän allapäin ja pelkäsin, että perjantaista tulee tosi vaikea päivä äidin kuoleman takia, mutta itse asiassa selvisin aika hyvin. Tiistainahan oli äidin kuoleman puolivuotispäivä samoin kuin Estonian uppoamisen 22-vuotispäivä. Senkin muistan (liiankin) hyvin.
Töissä asiat etenevät ja aion aloittaa lyhennetyn työviikon tekemisen
lokakuun puolivälistä. Pitää varmaan ilmoitella työterveyteenkin siitä.
Tänään ajelimme Malmin hautausmaan kautta, halusin nähdä pitääkö isän haudalle tehdä jotain syyshuoltoa, mutta ilmeisesti Johanna olikin käynyt jo siellä.
Huomenna on uusi viikko taas. Tiistaina olen menossa heti aamusta silmälääkärille näöntarkastukseen,
koska tarvitsen uudet lasit ja niistäkin pitäisi varmaan puhua
työterveyden kanssa.
Koko viikonlopun oikea käsivarsi aina hartiasta/lapaluusta asti on särkenyt aivan törkeästi enkä ole saanut nukuttua kovin hyvin. Nyt jumi alkaa olla parempi, joten katson aamulla menenkö uimaan. Söin eilen niin paljon särkylääkkeitä, että tänään olen yrittänyt pärjätä pelkän kaurakissan kanssa. Ehkä voin nukkumaanmennessä ottaa pari tabua.
Nyt menen katsomaan Hannibalia. Tässä jaksossa pitäisi tulla Richardin hahmo jo mukaan tarinaan.
Kannattaa muuten avata telkkari tiistaina, sillä Poldarkin ensimmäinen kausi alkaa Yleltä! Itse odottelen saavani näkyviin Richardin uuden vakoojajännärin Berlin Station, se vaikutti lupaavalta kahden ensimmäisen jakson perusteella (jotka olivat vapaasti katsottavissa kuunvaihteeseen asti). BS-sarjassa esiintyvä Leland Orser-niminen näyttelijäherra on ruvennut seuraamaan minua twitterissä, samoin kuin muutamaa muuta Richardin fania. Se on hieman huvittavaa ja jännää minusta :P
Työt ovat alkaneet enkä muista, milloin olisin viimeksi ollut näin väsynyt. Luultavasti keväällä. Ihmettelen vain, mistä sekin voi johtua. Tietysti olen nukkunut aika huonosti, koska aina töiden aloitus ja lomaltapaluu luo tietynlaisen stressin, mutta silti. Sisäilma vaikuttaa melko hyvältä, tosin nyt kolmantena päivänä (vasta) alkoi mennä ääni. En tiedä johtuuko se sisäilmasta vaiko maanantain pyöräilystä sekä muusta vilpoisuudesta, voihan se olla flunssaakin.
Töissä on ollut ihan mukavaa, on tekemistä ja voi vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Perjantaina onkin jo tyhypäivä, joten on tavallaan hieman lyhyempi aloitusviikko.
Käytimme Sysikin vuositarkastuksessa maanantaina ja kaikki oli niin hyvin, kuin voi 20-vuotiaalla kissalla olevan. Eläinlääkäri yritti ehdottaa meille munuaisten toimintaa parantavaa lääkitystä, jolloin pitäisi joko ruiskulla tai pillerillä lääkitä kissa päivittäin, mutta kieltäydyimme. Minusta lääkitys aiheuttaisi turhan stressin vanhalle kissalle, enkä sitä siksi halua. Sysi on jo sen verran vanha, että kun sen kunto romahtaa niin meidän/minun on pystyttävä luopumaan siitä. Se on se omistajan vastuu.
Eilen vedin ylleni sadetakin kotoa lähtiessä ja töihin kävellessä ihmettelin, miksi taskussa oli kuminauhoja. Sitten tajusin, että olen viimeksi pitänyt takkia äidin hautajaisissa ja tuli ikävä. Muutenkin nämä päivät äiti on ollut paljonkin mielessä ja arvelen sen johtuvan siitä, että koulut alkavat enkä voi jutella poikien koulunaloituksesta hänen kanssaan kuten aiempina vuosina.
Olen tehnyt keskimmäisen rippijuhlakutsuja, pitäisi huomenna tulostaa ne töissä ja sitten postittaa. Sekin on yksi ikävää aiheuttava asia, samoin kuin esikoisen syyskuussa edessä olevat yo-kirjoitukset. Äitiä olisivat ne kovasti kiinnostaneet.
Huomenna lähdemme mökille, pojat ja minä sekä kissa. Miehellä alkoivat jo työt eikä hän muutenkaan kestä mökkielämää, joten näin on kaikkien kannalta helpointa.
Hiukan mietityttää, miten nämä pari viikkoa tulevat menemään. Tämä on ensimmäinen kerta poikien mökkeilyelämässä, kun mummi ei ole siellä eikä tule olemaankaan. No, onneksi toisaalta ystäviä on tulossa vierailuille.
Koska mökkimme sijaitsee kaikkien mahdollisten antennien katvealueella, en tule luultavasti pääsemään nettiin kovin usein ja yritän muutenkin pitää nettipaastoa nyt. Huomaan, etten enää oikein jaksa kaikkea sosiaalista mediaa ja alan kyllästyä. Lisäksi minulla on Viestinnän perusopintojen ensimmäisen kurssin tehtävien tekoa ja tenttikirjojen lukua, onneksi tosin tentti on vasta syyskuussa. Kotitehtävät pitää olla kuitenkin palautettuna ennen tenttiä, joten tiedän mitä kirjoitan iltaisin. Saatan toki kirjoittaa jotain muutakin :P
Keskiviikkona olimme Linnanmäellä ja olikin tosi kivaa. Alkuun oli myös kummipoika äitinsä kanssa, mutta pienen väsähdettyä jäimme keskenämme koko perhe. Pääsin miehen kanssa sekä Vuoristorataan että Linnunrataan, joka olikin aika metka juttu uusittuna. Suunnitelmista huolimatta pääsimme lähtemään kotiin vasta, kun puisto alkoi mennä kiinni. Kummallisesti siellä aina kuitenkin viihtyy.
Nyt lähden tekemään viimesilausta ja sitten kierähdän sänkyyn, sillä viime yönä jännitin taas hammaslääkäriin ehtimistä niin, etten nukkunut kovin hyvin. Hammaslääkärissä meni viisi minuuttia ja pääsin vaihdolla takaisin kotiinkin :D
Sen verran olen nyt saanut pyöräiltyä yhdeksän päivän aikana, eli noin kolmessa viikossa. Ihan kivasti, mutta nyt tulee tauko ja heinäkuussa ehkä jatkoa. Olen ihan tyytyväinen tuohon määrään.
Tänään kävin hammaslääkärissä, nyt on purenta tasapainotettu ja se rikkinäinen hammas päätti hajota lopullisesti, kun olin hoitotuolissa eli parhaaseen mahdolliseen aikaan. Hammaslääkäri irrotti kaiken irtoavan ja laittoi väliaikaisen paikan. Olisin saanut kruununkin jo tällä viikolla, mutta aika ei osunut hyvään saumaan, joten nyt menen tällä sitten kuukauden verran. Pitää syödä varovasti.
Jatkoin matkaa pankkiin lopettaakseni äidin säästötilin ja siirtääkseni rahat käyttötilille, josta menee mm. vastikkeet edelleen. Menin jotenkin sekaisin, kun virkailija nappasi perunkirjan ja kävi skannaamassa sen ja ilmoitti, että heiltä otetaan yhteyttä, kun on todettu perunkirjan olevan kaikinpuolin kunnossa ja unohdin koko rahojen siirtämisen muistaen sen vasta, kun mies huomautti asiasta soittaessani hänelle. Nyt pitää sitten mennä uudestaan vielä pankkiin, muita kiireitähän tässä ei ollutkaan.
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin työpäivät. Menenkin nukkumaan, niin huominen tulee nopeammin :)
Onneksi huomenna on jo taas perjantai ja kesäloma lähenee jälleen. Hiukan, mutta kuitenkin.
Eilen olimme keskimmäisen ripari-infossa muiden vaellusrippikselle osallistuvien teinien vanhempien kanssa. Oli mukavaa ja papit olivat varsin mukavia, kuten nuorisopapit yleensäkin tuppaavat olemaan. Viikonloppuna rippilapset ja papit menevät yhdessä harjoitusleirille Siuntioon. Sikäli metkaa, että isosena ollessani vaellusrippiksellä ei meillä moisia ollut :) Mutta ajat muuttuvat, ehkä hyvä niin.
Tänään fillaroin töihin ensi kertaa tänä keväänä ja olikin ihan kivaa, koska vaihdoin reittiä. Kyllästyneenä tappomäkiin ajelin nyt Viikin rantoja pitkin eikä reitti pidentynyt kuin kilometrillä. Tosin takaisin tullessa tein pienen ylimääräisen mutkan, mutta eipä sekään haitannut. Nouseepa kunto.
Huomenna menen serkulleni käväisemään, sillä hänen isänsä tekee perunkirjoituksen meille ja on sitä varten tullut Vaasasta tänne. No, on hänellä kuulemma luokkakokous, että siinä samalla. Kun sieltä selviän, menen takaisin töihin ja kokoukseen. Jee.
Oli oikein mukava päivä. Kävin hammaslääkärissä, joka totesi että katsotaan hammasta uudestaan ensi viikolla kunhan olen ottanut Sirdaludeja enemmän (..jooh..) ja nyt illalla kävin katsomassa Shakespeare Live-esityksen Kinopalatsissa ystäväni kanssa. Se oli oikein mukava ja siinä oli kaikki nimekkäät ja vähemmän nimekkäät englantilaistähdet.
Mutta sitten. Tulin kotiin ja avasin päivän postin, mm. Porvoon srk lähestyi perikuntaa kirjeellä. Hermo meni aika totaalisesti. Nyt vittu oikeesti?
Kirjeessä oli toki lasku ja sen lisäksi siinä pyydettiin sukuselvitystä äidin sukuhaudasta. Tämä pitää esittää virkatodistuksin suoraan alenevassa polvessa ensimmäisestä vainajasta (äidin isä). Yllättäen ne fakin virkatodistukset saa HEILTÄ itseltään. Voi Jeesuksen perse sanon. Pitäkööt tunkkinsa, vittu.
Mä.en.jaksa.
En oikeasti jaksa.
Mun mielestä ihan törkeätä a)rahastusta , b) kiusantekoa.
Nappasin tämän Rozin blogista, jossa käyn turhan harvoin. Kaikki kirjojen nimet omasta kirjahyllystä.
Jos olisin jotain kaunista
Olisin Päivien kimallus
Jos olisin jotain suljettua
Olisin Krypta
Jos olisin jotain särkyvää
Olisin Kristalliruusu
Jos olisin jotain vahvaa
Olisin Puuhevonen pakkasessa
Jos olisin jotain arkista
Olisin Syyskuu
Jos olisin hiukan pelottava
Olisin Sadan vuoden yksinäisyys
Jos olisin minä
Olisin Lokkien varjo
Kävin nyt aamutuimaan lapsuudenkodin nurkilla pankissa hoitamassa Äidin pankkiasioita ja sainkin kiireisimmät laskut hoidettua. Loput sitten joskus perunkirjoituksen jälkeen.
Veljeni valitsema kiinteistönvälittäjä on yksi pain.. Nyt hän on huomannut, että virkatodistuksista puuttuu vuodet 1950-52, jolloin äiti oli Englannissa. Saa nähdä pääsemmekö asioissa eteenpäin, ainakaan pankissa ei haitannut parin vuoden puuttuminen. Kyselin jo Lontoon suurlähetystöstä, mistä moiset todistukset voisi saada ja sain vastaukseksi että nou kän duu. Repiköön siitä.
Ihan pakko kertoa erään työkaverin tarina muistitekniikoista, se oli aika hupaisa. Nimittäin työkaveri oli ollut vetämässä jotain työryhmää, eikä ollut millään muistanut ihmisten nimiä. Hän oli kuitenkin kuullut tekniikasta, jolla on helppo muistaa juuri nimet eli nimen eteen liitetään jokin adjektiivi, joka alkaa etunimen ensimmäisellä tavulla. Ryhmässä hän oli sitten avoimesti kertonut muistitekniikasta ja ottanut esimerkiksi erään ryhmäläisen nimeltään Irmeli. Ikävä kyllä työkaveri ei ollut keksinyt äkkiseltään mitään muuta adjektiivia kuin irstaan ja Irmeli veti herneet niin syvälle otsalohkoon, että jätti lopun ryhmästä väliin kokonaan. (Vähänkö repesimme.) Voi Irmeli-parkaa!
Kävin eilen Allergiasairaalan keuhkolääkärin juttusilla ja totesimme, että altistuminen on näillä näkymin saatu aisoihin eli lopetamme hoidot ja tutkimukset tähän. Jos saan oireita, niin sain reseptiin jatkoajan hoitavalle keuhkolääkkeelle, joka on tuntunut auttavan. Kaikki kokeet ja kuvat sun muut olivat puhtaat, mistä olen tyytyväinen eikä minun tarvitse ainakaan nyt työskennellä sellaisissa tiloissa, joissa saan oireita.
Matkalla takaisin töihin poikkesin Oopperassa noutamassa varaamani liput 'Liisa Ihmemaassa'-balettiin (lokakuussa) minulle ja pienimmälle. Osuin kassalle, jonka viereisellä työpisteellä istui eräs lapsuudennaapuri. Hän tietysti ilmaisi osanottonsa, olivat huomanneet Äidin kuolinilmoituksen Hesarissa. Oli kuitenkin varsin mukava jutella hänen kanssaan ja vaihdoimme muutkin kuulumiset samantien.
Tämä päivä menikin kokoustaessa ja kahvia juodessa, tuntuu kuin ei olisi töitä tehnytkään :P Kävin töiden jälkeen Herttoniemessä testaamassa erään kuntosalin pilates-tunnin Unelmien liikuntapäivän varjolla, kun pääsin ilmaiseksi. Totesin, että tunti oli samanlainen kuin Kallion urheilutalon vastaava, joten enpä tarvitse sitä vastaisuudessa. Varsinkin kun kymmenen kerran kortista Kallioon on jäljellä vielä yhdeksän.
Näyttää siltä, että pääsen huomenna hoitamaan äidin pankkiasiat. Olisi yksi homma vähemmän hoidettavaksi. Alkaa nimittäin ahdistaa laskujen eräpäivät, vaikka se onkin täysin minusta riippumattomista syistä.
Kuuntelen tässä samalla Euroviisuja, Ranskan ja Aussien kappaleet on mun suosikit. Aamulla lukiessani uutisen Riki Sorsan poismenosta ajattelin, että olipa harmi ihan jo euroviisuviikonkin kannalta. Pidin aikoinaan 'Reggae ok'-piisistä :) Riki vaikutti aina fiksulta. Linkitän myös Areenasta Hittimittarin, ihan siksi että Rikin takana soittava valkotakkinen basisti on serkkuni mies :P
Siltä on tuntunut tämä neljän päivän vapaaputki. Ihan kuin olisi jo kesälomalla. Pojatkin ovat valitelleet, kuinka vielä voi olla neljä viikkoa koulua jäljellä., mutta kaipa nämä kelit tästä vielä kylmenevät.
Huomenna onkin rattoisa päivä töissä tai oikeammin töistä luistamisessa. Menen puoliltapäivin Allergiasairaalaan tapaamaan lääkäriä, koska olen kohta käyttänyt pari kuukautta keuhkoja hoitavaa lääkettä enkä tiedä, miten jatkaa. Sitten menen hetkeksi töihin, kunnes menen kolmeksi keskimmäisen kanssa Pasilaan passitoimistoon. Se oli ainoa suht sopiva vapaa aika ennen kuun loppua.. ja sitten menen taas takaisin töihin, sillä miehen pitäisi tuoda pari tuolia sinne odottamaan uusia omistajia.
Ai niin ja yksi kruunu halkesi. Eli jossain välissä pitää soittaa (ja mennä) hammaslääkäriinkin. Onneksi se on viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta, mutta kuitenkin. Kaikenlaista.
Näiden lisäksi pitäisi ehtiä vielä jossain välissä käydä pankissa hoitamassa Äidin pankkiasiat loppuun. Ehkä sen voisin laittaa keskiviikolle.. Sitten onkin jo viikko täynnä, kun torstaiksi varasin pilates-tunnin. Huhhuh.
Aagh.. tenttikirjat pitää hoitaa.
Nyt menen hetkeksi katsomaan Poldarkia, se voitti BAFTAn yleisön suosikki-kategoriassa :)
