keskiviikko 17. elokuuta 2016

Työviikon alku

Työt ovat alkaneet enkä muista, milloin olisin viimeksi ollut näin väsynyt. Luultavasti keväällä. Ihmettelen vain, mistä sekin voi johtua. Tietysti olen nukkunut aika huonosti, koska aina töiden aloitus ja lomaltapaluu luo tietynlaisen stressin, mutta silti. Sisäilma vaikuttaa melko hyvältä, tosin nyt kolmantena päivänä (vasta) alkoi mennä ääni. En tiedä johtuuko se sisäilmasta vaiko maanantain pyöräilystä sekä muusta vilpoisuudesta, voihan se olla flunssaakin.

Töissä on ollut ihan mukavaa, on tekemistä ja voi vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa. Perjantaina onkin jo tyhypäivä, joten on tavallaan hieman lyhyempi aloitusviikko.

Käytimme Sysikin vuositarkastuksessa maanantaina ja kaikki oli niin hyvin, kuin voi 20-vuotiaalla kissalla olevan. Eläinlääkäri yritti ehdottaa meille munuaisten toimintaa parantavaa lääkitystä, jolloin pitäisi joko ruiskulla tai pillerillä lääkitä kissa päivittäin, mutta kieltäydyimme. Minusta lääkitys aiheuttaisi turhan stressin vanhalle kissalle, enkä sitä siksi halua. Sysi on jo sen verran vanha, että kun sen kunto romahtaa niin meidän/minun on pystyttävä luopumaan siitä. Se on se omistajan vastuu.


Eilen vedin ylleni sadetakin kotoa lähtiessä ja töihin kävellessä ihmettelin, miksi taskussa oli kuminauhoja. Sitten tajusin, että olen viimeksi pitänyt takkia äidin hautajaisissa ja tuli ikävä. Muutenkin nämä päivät äiti on ollut paljonkin mielessä ja arvelen sen johtuvan siitä, että koulut alkavat enkä voi jutella poikien koulunaloituksesta hänen kanssaan kuten aiempina vuosina.

Olen tehnyt keskimmäisen rippijuhlakutsuja, pitäisi huomenna tulostaa ne töissä ja sitten postittaa. Sekin on yksi ikävää aiheuttava asia, samoin kuin esikoisen syyskuussa edessä olevat yo-kirjoitukset. Äitiä olisivat ne kovasti kiinnostaneet.

On erilainen syksy.


8 kommenttia:

  1. Upea kuva kissasta!
    Ja se on kamala paikka, kun rakkaista lemmikeistä pitää luopua. Hyi, vieläkin tulee vedet silmiin vaikka asiasta on kolme vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on kyllä yksi raskaimmista hetkistä :/

      Poista
  2. Se varmaan vie sen täyden vuodenkierron, että helpottaa? Seuraava iso koetus lienee joulu?

    Hei mua jo edellisissä kommenteissa mietitytti ne kuminauhat. Miksi?

    Niin, ja tietysti tsemppiä. Väsyä on liikkeellä, toivon, että se sulla ei johtuisi sisäilmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai miksi ne kuminauhat oli taskussa? Kukkalaitteista eli niiden pakkauksista jääneet.

      Niin, ehkä. Auh. Ja kiitos!

      Poista
    2. No just. Mä aattelin, että ne on jotain apuvälineitä että sä pysyt kasassa tyyliin "räpsäytän tässä itseäni ranteeseen kuminauhalla..." Ja anteeksi, ei ole tarkotus vitsailla vakavalla asialla, mutta sellainen mulle tuli mieleen!

      <3

      Poista
  3. Välillä on melkein käsittämätöntä, että joku olento on ollut elämässä ikäänkuin aina.
    Pari viikkoa sitten isäni joutui lopetuttaamaan kissan, joka ehti elää 18-vuotiaaksi ja oli heillä sen 18 vuotta. Löysin kissanpennun työkeikalta eräästä asunnosta. Sitä oltiin ehditty pahoinpitelemään niin, että toisesta silmästä oli mennyt näkö. Ennen tehtävää ko. huoneistoon mirriä oltiin yritetty keittää. :/ No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Pentu muutti vanhempieni kotiin, kasvoi ja varttui hyväksi kissaksi ja eli hyvän elämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka tuollaista tekevät. Ihana kuulla, että kisu sai hyvän elämän vanhempiesi luona :)

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)