Vietimme miehen kanssa mukavaa parisuhdeaikaa vetämällä ja mankeloimalla melkoisen pinon lakanoita, osa oli syksystä asti mankelointia odottaneita mökkilakanoita ja osa vasta joululta. Vaikka pidän mankeloinnista en saa yksin lakanoita vedettyä. Usein silitän pussilakanat, varsinkin jos niissä on sellaiset pöhköt nepparit, koska ne eivät kestä mankelointia.
Nykyään tiskikone ja pyykkikone odottavat välillä muutaman hetken käynnistystä sähkön hinnasta riippuen ja siksikin pyyhe- ja lakanapyykkiä on välillä jonkin verran, varsinkin näin joulun jälkeen, kun oli useampi ihminen sekä nukkumassa että peseytymässä. Ensi syksystä saattaa vesilasku pienentyä, kun teinikin muuttaa (toivon mukaan) Tampereelle opiskelemaan.
Pidin myös hauskaa siivoamalla ja järjestelemällä uudestaan kaksi laatikostoa, joissa on ollut kaikenlaista sälää. Viimeksi tein sen homman koronasulun aikaan, joten olivathan ne taas ehtineet sotkeentua. Löysin mm. kolme digikameraa, joista yksi toimii ja kaksi puhelinta kaikkine johtoineen. Toinen niistä on hurmaavan pieni nokialainen, jonka ostin muistaakseni silloin, kun menin nuorimmaisen jälkeen takaisin töihin eli noin 16 vuotta sitten. Siihen haluaisin uuden akun, mutta toisaalta se on 3G ja se verkko on ajettu alas. Ihan en ymmärrä sitäkään ratkaisua.
Löysin myös jo 30 vuotta sitten kuolleen isäni vanhan passin. Se on ilmeisesti kulkeutunut minulle äidin jäämistön mukana. Vien sen ehkä töihin turvaroskikseen.
Lauantaina mies otti parvekkeelta jouluvalot pois ja löysi ohimennen parvekkeen sohvatyynyjen välistä keskimmäisen pojan pipon. Se oli ainakin hyvin tuuletettu. Nyt pitää vain saada se jotenkin postiin huomenna eli menen ilmeisesti vanhan pääpostin kautta töihin.
Olen katsonut Handmaid's tale-sarjaa kuluneella viikolla ja se on ihan hyvä. Kirjasta pidin ehkä enemmän, mutta onhan toki tv-sarjassa enemmän tapahtumia. Luin myös joku ilta New York Times'in Vulture-liitteen artikkelin Neil Gaimania koskevista syytöksistä ja kyllä meni yöunet siitäkin. Olen aina pitänyt hänen kirjoistaan ja hän on vaikuttanut hyvältä ihmiseltä, mutta nyt tekisi mieli oksentaa, kun ajattelenkin mokomaa ukkelia. Olen niin pettynyt.
Ainiin, olen pahoillani, mutta pidän Erika Vikmanin viisusta aivan törkeästi :D Erityisesti kohta 'Voit vielä ittees rakastua' on aivan huippu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)