Että sellainen päivä

Aamusella meillä oli kirjaston yt-kokous, me kaksi ja esimies. Se meni aika kivuttomasti, sillä olimme jo aiemmin saaneet esittää toiveen loppusijoituspaikasta ja siihen oli suostuttu. Ainut mikä mietitytti, oli tuleva pomo, koska puljun kakkospäällikkö on aika käsi (kauniisti sanottuna) ja sähläri, mutta onneksi hän ei olekaan pomomme vaan puljumme ykköspomosta tulee sitten esimiehemme alkaen kesäkuun eka.

Iltapäivällä kävin käsiksi poistokirjaläjään, joka on tuotu eräästä työhuoneesta. Tämän työhuoneen viereisessä huoneessa on sädesientä (joka on normien rajoissa..). En ollut montakaan kirjaa ehtinyt käsitellä (poistaa rekisteristä ja repiä kansia irti), kun alkoi kurkkua kuristaa. Tein kuitenkin sen pinon valmiiksi, minkä olin aloittanut ja sitten sanoin työparille, että en pysty. Otin taas kaikki lääkkeet, myös särkylääkkeen, koska iski hillitön jysäri ja väsy. 

Tapoin aikaa kunnes saatoin lähteä pilatekseen. Ilmeisesti tuosta 'yliannostuksesta' johtuen meni ääni aika pahaksi sielläkin, koska rappukäytävä ja pukuhuone on aika huonossa kunnossa. Yleensä en saa oireita siellä, vaikka olen ollut varuillani. Siksikin yritän aina ulkoilla ainakin osan matkasta, että keuhkot saisivat vähän happea ennen tuntia.

Mies tuli metrolle vastaan ja haimme pienimmän partiosta. He olivat leiponeet muffinsseja ja koko auto tuoksui suklaalle :) Söin ja laitoin iltakahvit ja vein pienimmälle kahvit koneelle sillä seurauksella, että hän kaatoi ne syliinsä. Onneksi saatiin nopeasti kylmään suihkuun eikä sattunut pahemmin, vähän punoittaa (myös pippeli säästyi kuumalta). Pienintä harmitti ihan hirveästi, mutta olin laittanut tilkan enemmän kahvia, joten hän sai uuden kupillisen.

Tällaista tänään. Joskus ei tapahdu yhtään mitään ja joskus yhdestä päivästä riittäisi viikolle.