lauantai 12. tammikuuta 2013

Yllätys

Olen yllättynyt viimeaikaisten kommenttien vähyydestä. Lieneekö syynä arvon lukijoideni löytämä Elämä vai meikäläisen kääpiöhulluus?

Viime yönä näin unta leirinuotiosta. Jostain syystä sen pohja piti kaivaa syvälle maahan, ettei tuli olisi näkynyt maanpinnan ylle ja paljastanut (jotain?). Kerroin ystävälleni Unientulkitsijalle tästä, hän kysyi haluanko minä piilottaa tuleni joltakulta vai suojata sitä? Vaikea kysymys, en tiedä. Sekin yllätti.


12 kommenttia:

  1. Mäkin heräsin viime yönä itkuuni jossain välissä, mutten muista, mikä oli surun syy. Ärsyttävää.

    VastaaPoista
  2. Yllätykseen 1: veikkaan elämää. Jotenkin nyt on ihan hirmuinen hässäkkä päällä. Käyn kyllä blogit läpi päivittäin, mutta aina ei ehdi kommentoida tai ei keksi mitään järkevää sanottavaa. Niin että täällä ollaan, vaikka elämä jostain ilmestyikin vaihteeksi.

    Yllätykseen 2: unet osaa joskus todella yllättää. En vieläkään ole toipunut jokin aika sitten näkemästäni unesta, josta kahvitauolla kirjoitinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en moiti mitenkään :) Ainahan on erilaisia tilanteita ja mulle käy niin, että luen blogin ja ajattelen vastaavani myöhemmin ja sitten unohdankin.

      Pitää mennä lukemaan.

      Poista
    2. Toi unohtaminenkin on tuttu juttu. Luen monesti blogeja puhelimella ja koen edelleen sen näytön tökkimismetodilla kirjoittamisen kovin vaivalloiseksi (vrt. 10-sormijärjestelmä). Silloin varsinkin tulee ajatelluksi, että meen koneelta kommentoimaan, mutta unohtuu.

      En ajatellutkaan, että moitit. Tuli vaan tarve kertoa, että täällä ollaan, vaikka välillä ihan hiljaa.

      Kivoja lukuhetkiä. Kääpiöitäkö? :)

      Poista
    3. Kosketusnäytöllä on tuskaa kirjoittaa, jopa tekstiviesteissä harkitsee tarkasti mitä haluaakaan sanoa.

      Juuh.. hävettää myöntää, mutta olen syvällä suossa Thorin/Bilbo-slashficeissä... *köhöm*. Ihan vain siksi, että Filistä ei ole kovin paljoa ficcejä vielä. *krhm*

      Poista
  3. No mulla pää paukahteleet tasaiseen tahtiin ja asioita jää tekemättä mutta usko pois rakkaani - en ole unohtanut sua vaikka kääpiöiden kanssa hengailetkin!

    Huomasin muuten että jo muutaman päivän poissaolo blogistaniasta saa helvetillisen stressin aikaiseksi; kaikki tulee jälkijättöisesti kun yrittää ottaa kiinni sitä menetettyä aikaa ja päivittää kommentit sun muut ajantasalle. Pimeetä? Ehkäpä, mutta olen tottunut toimimaan näin. (Ensi viikolla on lomaa ja hoidan sen yhden ja niin pienestä roikkuneen asian kuntoon. Tosin nyt on mentävä koko hoito läpi alusta lähtien)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä stressaa blogistaniaa, se elää omaa elämäänsä ilman sinuakin :P

      Hyvä, ettet ole unohtanut ;)

      Poista
  4. Käyn kyllä kaikki postaukset lukemassa ja yritän jatkossa kunnostautua puumerkkien jättämisessä :)

    VastaaPoista
  5. Mä en vaa jonain päivänä yksinkertasesti viitti kommentoijja. En kenenkää tekstei.

    VastaaPoista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)