sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Sunnuntaita

Tai oikeammin jo sunnuntai-iltaa.

Entistä enemmän huomaan, että olen melkein netitön viikonloppuisin, kun en vain jaksa. Tabletilla on hankala kirjoittaa (pitempiä) tekstejä, mutta FBn kuvaryhmän vuoksi pitää avata 'iso kone'. Usein käy niin, että huomaan vain päivittäneeni kuvan ryhmään ja illalla suljen koneen lähtiessäni nukkumaan.

Perjantaina kissa kävi pedikyyrissä miehen viemänä, en itse jaksanut enkä halunnut lähteä sinne. Eläinlääkärin terveisinä kuulemma meillä on parisen viikkoa jäljellä yhteistä aikaa kissan kanssa. Sen nivelrikko on niin kivulias jo, että oli puraissut miestä käteen kunnolla kun koipea oli pitänyt nostaa vähän hankalampaan asentoon. Olemme kertoneet viestin pojille, mutta eihän se vielä ole 'todellista' kun kissa on vielä tuossa.

Eilen luin kirjan. Eräs amerikkalaiskirjailija kirjoittaa oikein mukavia tarinoita paranormaalista kaupunkiympäristöstä ja häneltä tuli uusi sarja pari vuotta sitten. Aloitin keäsllä sen lukemisen ykkösosalla ja nyt luin viikolla kakkososan ja lauantaina kolmannen. Neljäs osa odottelee tuossa vieressä ja viides ilmestyy ensi kuussa :P Lisäksi pesin eilen yhden koneellisen pyykkiä.

Tänään tein eväitä ensi viikolle. Punaisista linsseistä ja porkkanoista sosekeiton ja lisäksi punajuuri-aurajuustovuokaa. Koko talo haisi homejuustolle ja kissa ihmetteli keittiössä. Vuoan lisukkeena on jääkaapissa härkiskastike mukaanotettavaksi.

Leivoin päärynämuffinsseja ihan testimielessä, sillä nuorin sai raa'asta päärynästä hurjat reaktiot joku ilta. Kurkku kutisi ja alahuuli turposi kaksinkertaiseksi. Pitää nyt keväällä sitten seurata puiden, erityisesti koivun, kukintaa. Muutenhan meillä on kaikilla jonkinverran atooppinen iho, se on suomalaisten yleisin ongelma.

Tänään olen pessyt myös pari koneellista pyykkiä ja leikannut nuorimmaisen hiukset. Neulonutkin olen ja katsonut töllöä. Siinäpä se tämä viikonloppu vilahtikin. Mitään tekemättä.




2 kommenttia:

  1. Voi kissaa :( en tiedä kumpi on kamalampaa, se että luopuminen tulee nopeasti vai se, että on aikaa hyvästellä...

    Meilläkin tyttö saa oireita päärynästä, tuntuu että vähän väliä tulee joku uusi juttu, josta kurkku oireilee. Ja kuitenkaan ei mitään siitepölyallergioita ole todettu eikä keväällä/kesällä ole kuin vähän ärsytysnuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toisaalta on ihan hyvä , että meillä on aikaa valmistautua, mutta toisaalta taas se tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa kuin esmes Mummin menetys, koska kissa on koko ajan läsnä.

      Meillä pienimmällä on ollut aina talvisin varpaanvälit auki, luulen että tämä liittyy samaan.

      Poista

Jätähän puumerkkisi, kun tänne asti luit :)