Kuuluu olevan jo lähellä paukkeesta päätellen. Pienin on onnesta soikea, ovat miehen kanssa pihalla puakuttelemassa. Minä ja kissa katselemme sisätiloista ja isoveljet lähtivät jo tahoilleen juhlistamaan vuoden vaihtumista.
Olen saanut luettua vielä yhden kirjan loppuun, koko listan voi katsoa täältä jos kiinnostaa. Jostain syystä minä ja GR olemme aika usein eri mieltä lukemieni kirjojen määrästä ja siksi pidän tupla-kirjanpitoa. Nyt oli ainakin yhdestä Arnaldurista jäänyt vuosi pois, sekin voi selittää.
Eilen kävi työ-ystävä Heidi kahvilla. Siinä sivussa korjasimme nahkatakkini revenneen taskun nahkaliimalla ja pelasimme kuutisen erää Exploding Kittensiä kolmestaan pienimmän kanssa, nyt se alkaa jo sujua ja onkin varsin hauska :)
Tänään olen lukenut ja käynyt pihalla kissan kanssa vartin verran. Oli mielenkiintoista, löysimme monta ihanaa ruohotupasta sekä metkoja haisuja :P
Nyt menen tästä kahvinkeittoon ja jumitun sohvalle neulomaan loppuillaksi. Nähdään ensi vuonna :)
Täytyy lisätä tällainen hupaisa pikkujuttu: entinen luokkakaveri ja edelleen hyvä ystävä oli päivittänyt fb:ssä kuvia heidän vuoden viimeiseltä patikkaretkeltä Sipoonkorvessa tänään. Kuvissa oli märkää metsää sekä puoli kiloa suppilovahveroita, jotka he nauttivat tänään hyvällä halulla :) Hiukan erilainen keli täällä kuin hiukan pohjoisempana, tosin tänään on ollut sentään kirkas päivä.
En ole kovin paljon jaksanut olla koneella tässä joulunpyhinä, melkein vieroituin jo uutisistakin. Toki tabletilla on tullut surffattua jonkin verran.
Joulupäivänä luin FBstä, että vanhimman veljeni anoppi on heittänyt lusikan nurkkaan. Tapaninpäivänä nuorin veljeni Kimmo (hän jota useimmin näen) tuli käymään, ihmettelimme vain yhdessä ettei mitään ns. virallista ole kuulunut. Tosin vanhin veljemme on varsin hankala phuelinkumppani, hän pitää sellaisia pitkiä hiljaisuuksia joista ei tiedä pitääkö jatkaa vai ei.
Olen lähinnä istunut neulomassa sohvalla ja katsonut kaksi kautta Unfrogotten tv-sarjaa, aloittanut Crownin kakkoskauden ja äsken katsoin Legion-sarjan loppuun. Näiden myötävaikutuksella olen saanut neulottua yhden pipon ja siihen samanlaisen (yhden) lapasen, nyt meinasin mennä aloittamaan toisen lapasen. Aika nopsaan olen saanut ne tehtyä, pipossa meni pari päivää, lapasessa yksi. (Sudelle tiedoksi; näiden jälkeen aloitan ne sun.)
Katsoimme myös pienimmän kanssa uudestaan Yksin Marsissa-elokuvan, joka kestää yllättävän hyvin useammankin katselun.
Tänään kävimme pienimmän ja mun työ-ystävän kanssa elokuvissa katsomassa Jumanjin uuden version. Vanhaa en koskaan jaksanut katsoa kokonaan, en edes alusta tai lopusta vaan lähinnä keskeltä jotain. Tämä uusi versio oli hervottoman hauska, välillä nauroimme aivan vedet silmissä ja silti siinäkin oli ihan hyviä ajatuksia.
Ai niin, luinhan yhden kirjankin loppuun eli tällä hetkellä vuoden saldo on 72.
huutelee katti oven vieressä päästyään tänään ulos jopa kahdesti. Kuusi on ollut todella kiinnostava, mutta ulko olisi mieleisempi kuin yksi vaivainen puu :)
Pyykkikone yritti kuolla, ei pyörittänyt rumpua huuhteluiden loppuun vaan jäi paikaoilleen junnaamaan. Katsoimme netistä valmiiksi sen seuraajan ja sitten mies kokeili vielä kertaalleen, jos tuo lähtisi. Ja ihmeiden ihme, lähti se. Tosin olin jo ehtinyt huuhtoa pyykit käsin ja ripustaa, pitää pestä ne uudelleen illempana. (Totesin mielessäni, että onneksi ei ole tarvinnut missään avannossa pestä pyykkejä vaan on pyykkikone tai ainakin lämmin vesi tulee hanasta.)
Nyt pyykkikone käy, pesee jotain rummunpuhdistusta ja ihan hyvin pyörii.
Eilen spotify'yn tekemäni joululaululista on ihan ookoo. Ei kauheasti aiheuta päänsärkyä ja keskimmäinenkin on jaksanut olla samassa huoneessa askartelemassa tyttöystävälle korttia lahjan seuraksi.
Pitäisi mennä keittiöön tiskaamaan pannuja. Sen jälkeen olisi vuorossa erilaista tasojen tyhjennystä ja joulukuusen sisäänronttaus.
Laitan varmaankin vasta huomenna joulutervehdyksen tänne blogiin, se on vähän kuin perinne :)
Nähdään!
LISÄYS
Pyykkikone oli tenhyt ns. hätäpissat eli päästänyt vedet ulos, saa nähdä pitääkö sittenkin käydä huomenna hakemassa uusi vehje.
Olen tänään imuroinut kämpän ja pessyt lattiat kissan ystävällisellä avustuksella. Moppi oli todella kiinnostava, samoin kuin likavesi. Onneksi sentään tuo ei mennyt ämpäriin uimaan.
Kävimme myös tutustumassa ensimmäistä kertaa pihaan valjaissa pienimmän ja keskimmäisen avustuksella. Sirius olisi halunnut olla pitempäänkin ja kiipeillä puihin, mutta kun otin sen syliin jossain välissä, huomasin sen vapisevan kylmästä. Olimme pienen hetken vielä ja sen jälkeen kissa tuli ihan tyytyväisesti sisälle lämmittelemään, vaikka naukuikin ovella takaisin ulos.
Eilinen meni ihan mukavasti. Aamulla olin hyvissä ajoin luottamusmiesten tapaamisessa ja omasta mielestäni näyttää siltä, että tarvitsen ehdottomasti lisäkoulutusta, jos aion olla henkilöstön edustajana kaupungilla. Vähän hirvittelin, mihin olen taas lupautunut, mutta toisaalta tästä tulee ihan mielenkiintoista lisää normityöhön. Harmillisesti kokoushuoneessamme oli kokolattiamatto, joten menin tukkoon jo tunnissa ja korvat alkoivat lukkiutua, jota jotkut pitävät myös homeoireena. Epämiellyttävää se kyllä oli.
Iltapäivällä takaisin normaalilla kustannuspaikalla kävimme työparin kanssa kahvilla läheisessä kahvilassa ja pian sen jälkeen saatoinkin lähteä toisen kerran galaksiin kaukana täältä työ-ystävän kanssa, leffa oli edelleen hyvä. Adam Driverin Kylo Ren on erinomaisen hienoa näyttelijäntyötä.
Valitettavasti tämä on SW7:sta
Unohdin kertoa, että työterveyslääkärikin soitti jo keskiviikkona kilpirauhas-verikoeen tulokset; ne olivat sellaiset, että lääkitystä ei tarvita. Ymmärsin lääkärin puheista, että arvot olivat niin hyvät, kuin voi olla. Vähän ihmettelen näitä oireita, mutta kai se kaikki sitten on sisäilmasta johtuvaa.
En tiedä olenko muistanut kertoa, että hyvä työkaveri, jolla todettiin syöpä polvileikkauksen yhteydessä oli viime viikolla kontrollissa ja kaiken piti olla kunnossa, mutta selkäruodosta ja niskasta löytyi uudet kasvaimet.
Pienin toi välitodistuksen, oikein hyvän sellaisen :)
Olen yrittänyt vääntää Spotifyssa itselleni joulumusiikkilistaa, kun en
kerta kaikkiaan kestä näitä yleisimmin soivia murheellisia molleja.
Vaikeata on silti.
Joku kehui Sia'n joululevyä ja kuuntelin senkin sitten... Olisi varmaan ihan kiva, jos saisin laulajan ääntämisestä selvää. Esimerkiksi laulun 'Underneath the mistletoe' otsikko piti tarkistaa pariinkin kertaan, koska minusta laulaja sanoi 'Underneath the mazeltov', joka on ihan eri juttu.
Tässä nyt kuitenkin ainoa tuolta kys. henkilön levyltä kelpuuttamani laulahdus.
Tänään oli asiakkaita tai oikeammin sanottuna kirjastoon tutustujia enemmän kuin varsinaisina aukiolopäivinä.
Tietysti ensimmäisenä tuli veljeni hakemaan yhtä allekirjoitusta, jotta saamme kuolipesän veronpalautukset itsellemme. No, siinä ei kauan mennyt (onneksi). Oli kiva nähdä Kimmoakin pitkästä aikaa. Hän kertoi käyneensä maanantaina mökillä hakemassa pari taulua, jotke menevät keväällä Riihimäelle taidenäyttelyyn lainaan.
Ollessamme lähdössä lounaalle Palolaitokselle tuli eräs opettaja hakemaan hänelle luvattua aineistoa, onneksi sekin oli nopea homma ja pääsimme syömään makoisia maksapihvejä.
Lounaan jälkeen saimme vieraiksemme erään lähistön opetuspaikan maahanmuuttajaopiskelijat. He puhuivat jo hyvää suomea ja olivat varsin hauskoja. Kaksi opettajaa oli mukana ja esittelimme sitten koko taloa hieman heille kaikille. Kävimme myös tutustumassa juhlasaliin, jossa Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat harjoittelivat tulevan joulujuhlan ohjelmaa, heillä kun on liian pieni sali itsellään.
Heistä päästyämme kaksi omaa opettajaamme poikkesi jouluntoivotuskäynnillä ja vaihdoimme kuulumiset sekä päivittelimme eilisen uutisia.. Kopioin tähän erään tuttavani fasekaverin sanat.
"Kelluva kakka jota ei saa millään vedettyä viemäriin.
Aina kuuluu "plumps" ja Hakkarainen pilkistää pöntöstä"
Näiden jälkeen tulikin kaksi taideharrastajaa hieman porrastetusti paikalle kyselemään talon taideteosten nimistä ja tekijöistä. Toinen kyseli vanhoista ja työpari lähti hänen kanssaan kirjavarastoon etsimään tietoa ja toinen kyseli uudemmista, hänelle lupasin laittaa s-postia kunhan saamme tiedot kaivettua johtajasta.
Alla yksi talon taideaarteista, joka on tosin tällä hetkellä näyttelyssä jossain (en muista missä). Jos haluatte kuukkeloida työpaikkani niin siitä vain :P
Contrapunctus
Vihdoin pääsin pois töistä ja mies oli vastassa autolla, testiajoa suorittamassa. Se sujui hyvin, joten kävimme sitten kahdessa(!) tukussa ostamassa loput joulu-yms. ruoat. Pitää syödä muulloinkin, kuin pyhinä.
Nyt lähden nukkumaan. Huomenna menen JHLn luottamusmiesten tapaamiseen (kääk) Opeviin ja illalla katsomaan Tähtien Sodan uudestaan. Nähdään!
On se osa, joka on hajonnut autosta. Mies lähti hakemaan sellaista Itiksestä, toivottavasti löytyy niin saa auton korjattua.
Ihme kyllä, nukuin kuin tukki koko yön ja aamullakin, lähetettyäni pienimmän kouluun, sammuin vielä pariksi tunniksi. Ohutneulanäyte on otettu ja lääkäri arveli sen olevan vanhaa verta, mitä kyhmyssä on sisällä. Tuloksissa kestää kymmenisen päivää, sitten tiedän taas enemmän. Nyt on kaula vähän arka, mutta ei siitä pistoskohdasta tullut edes verta. Nätisti otti.
Ehdin lääkärikäynnin jälkeen hoitaa kaikki loput jouluostokset ja käydä juttelemassa entisen työkaverinkin (=työpikkuveli) kanssa Kympissä ja mennä miestä vastaan, joten tulimme yhdessä kotiin. Kävimme kaupassakin ja nyt ei enää puutu paljoakaan jouluruoista.
Tuntuu, että on ehkä migreeni iskemässä. Äsken alkoi särkeä 'silmän takaa' ja pitää keskittyä osumaan oikeisiin kirjaimiin. Jos on virheitä, niin syyttäkää migreeniä. Saatan nimittäin ihan säryttömässäkin kohtauksessa puhua ja kirjoittaa mitä sattuu.
Tänään tuli ulos Richardin seuraavan leffan traileri <3 Jotkut ystävälliset fanit ihmiset ovat jo ehtineet tehdä useammankin kuvakaappauksen noista parin sekunnin pätkistä, mutta en valita :P On tuossa leffassa ihan hyvät naisnäyttelijätkin, mm. maailman kaunein nainen Cate Blanchett <3
Maanantai oli aika kiva ollakseen maanantai. Tosin iskihän se sitten loppuviimeksi kuitenkin vasten kasvoja kuin märkä pyyhe, mutta sitä ennen oli ihan jees.
Töissä meillä oli jonkinasteinen dagen efter eli teimme jotakin, mutta intoa ei ihan riittänyt enää. Kai se on tässä vaiheessa vuotta ihan normaaliakin, viimeiset päivät ennen vuodenvaihdetta ja vapaapäiviä.
Lähdin sitten tapaamaan ystäviä eli Vanhan Joulumarkkinoille. Ehdin jopa tehdä pienen kierroksen parissa muussa kohteessa ennen Vanhaa ylioppilastaloa sekä ostaa toiselle ystävälle joululahjankin markkinoilta. Kiersimme markkinoita puolisentoista tuntia, Vanha on yllättävän iso ja sinne mahtuu yllättävän paljon ihmisiä kahteen kerrokseen. Sain ostettua oikeastaan kaiken, mitä olin ajatellutkin. Kävimme myös kahvilla ja sitten jakaannuimme kotimatkalle.
Mies tuli vastaan Mellunmäkeen metrolle ja käynnisti auton, joka sammui. Kokeiltiin uudestaankin, aina sama tulos. Katsottiin kaikki sulakkeet läpi, ei mitään ongelmaa, mutta ei vaan käynnisty. Onneksi auto oli ruudussa eikä kulkuväylällä, joten keräsimme kamat ja lähdimme kävellen kotiin vesisateessa.
Äsken kävi hinausfirman mies hakemassa auton avaimet, he käyvät huomenna noutamassa auton metroasemalta ja tiputtavat sen sitten tuohon meidän pihalle. Tarvitseeko sanoa, ettei ollut kantasuomalainen? Hyvää palvelua tällainen.
Piti mennä huomenna tukkuun hakemaan loppuja ruokatarvikkeita ja illalla koululle joulutapahtumaan. Saa nähdä, jaksanko luistella koululle lääkärikäynnin jälkeen. Mies uhkasi kantaa ruoat kaupasta kotimatkan varrelta.
Mies arvelee, että vika on joko a) helposti korjattavissa halvalla varaosalla tai b) kallis varaosa hankalassa paikassa, jolloin yli 20v vanha Volvo korvataan uudemmalla autolla. Kaipa hän sen huomenna sitten katsoo, kuten tähänkin asti on huoltanut tuon aina.
Seuraavaksi varmaan hajoaa lämminvesivaraaja, ihan siksi, että se on helvetin kallis ja vittumainen vaihdettava.
Pidän huomenna sairaspäivän. En usko nukkuvani kovin hyvin ja lääkäri on keskellä päivää, joten tulisi kamalasti miinustunteja. Saan tulokset perjantaina.
Tänään on surettanut se 13-vuotias espoolaispojan tapaus, jotenkin vaan niin järkyttävää. Pystyn aivan liian hyvin kuvittelemaan äidin tunnot.
Kävimme miehen ja pienimmän kera katsomassa uusimman osan Tähtien sodasta ja olihan se hieno, vaikkakin miehen sanoin erittäin ennalta-arvattava. Mutta erinomaisen viihdyttävä ja hienoja kohtauksia. Tosin minua alkoi melkein aina itkettää Prinsessa Leian Carrie Fisherin kohtaukset.
Tykkään tosi paljon näistä uusista nuorista näyttelijöistä, Adam Driver ja Oscar Isaac ovat tehneet paljon muitakin leffoja (jopa yhdessä) samoin kuin John Boyega ja Daisy Ridleykin. Kenraali Hux eli Domhnall Gleeson on minusta ehkä paras näyttelijänä, kun ajattelee hänen olleen Harry Pottereissa Ronin veli ja edenneen siitä mm. Revenenantiin ja Dreddiin (josta varsinkin pidin kovasti). Paljon vilahteli muitakin tuttuja, niin näyttelijöitä kuin muita tähtösiä (esim. Englannin prinssit William & Harry).
Nyt alan katsomaan jotain pienimmän toiveleffaa ja askartelen ulkomaiden (sekä naapureiden) joulukortit valmiiksi. Villapaidan hihasta puuttuu vielä pari senttiä.
Niin, sitäkin olisi saanut glögiin. En ottanut. Sen sijaan lokkeilin pöytänaapureiden punkkupulloilla sen verran, että sain ehkä kokonaisuudessaan pari pientä lasillista nautittua kinkun ja laatikoiden kyytipoikana.
Ylipäänsä pikkujoulut olivat ihan mukavat, ruoka oli hyvää ja musiikkikin toimi, koska sen tarjosivat osallistujat itse. Paitsi Tiernapojat, jotka kävivät meitä ilahduttamassa heti alkuun kauniilla laulullaan. Lahjatkin jaettiin rokkipukin (esimieheni) ja kahden tontuntampion (toiset esimiehet) toimesta. Kovasti toivoin saavani suklaata, mutta vetäisinkin korista tällaisen. Olen hieman pettynyt (lapsellisesti).
No, tiedän mitä annan veljelleni kun hän tulee tuomaan pienimmän lahjan. Meillä ei ole noille mitään käyttöä enkä halua täyttää kaappeja turhilla tavaroilla.
Tuon ylläolevan kuvan oli kaveri löytänyt netin syövereistä. Käännös kohdillaan :P
Tässä vielä jouluruno. Kuten esittäjän runokokoelma "Kauheimmat runot" myös, aivan helmi :P
Taidan mennä lauantain kunniaksi sohvalle tuijottamaan ruutua ja neulomaan. Jos saisin hihan tänään valmiiksi, voisin siirtyä seuraavaan neulottavaan :P Simon's cat on asian ytimessä :P
Fanikuva ryökäleestä, jonka jouduin illalla kahteen kertaan viemään hanan alle, kun tuo yritti mm. kiivetä peikonlehteen.
Elämää konditionaalissa voisi olla myös mahdollinen otsikko. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä.
Lähetin pienimmän kouluun yhdeksäksi ja menin takaisin nukkumaan. Heräsin puoli 11, kun veljeni soitti kyselläkseen pienimmän joululahjatoiveita. On muuten tosi hankalaa keksiä mitään, isommat saavat varmaan lähinnä lahjakortteja kummeilta.
Veli manasi lumisadetta, hänen oli ollut tarkoitus mennä käymään mökillä, mutta se suunnitelma ei nyt onnistukaan. Hän on ahkerasti aikoinaan ostanut eräät tuttavan tauluja ja muita teoksia ja niitä on kyselty keväälle taidenäyttelyyn. Tottakai nämä teokset ovat mökillä, koska veljen asuntoon ei enää mahdu ts. seinät ovat loppuneet kesken.
Joo, no eniveis.. Veli oli myös yllättäen (not) saanut sakot, tällä kertaa tosin ilmeisesti väärin perustein ja oli menossa Malmille tekemään valitusta asiasta.
Mun pitäisi nyt mennä imuroimaan edes alakerta ja siivoamaan keittiö, joka on ihan kamalassa kunnossa johtuen mm. mikroaaltouunin asennuksesta toissailtana. Siinäkin hommassa paljastui, että joku piuha on kärähtänyt ja mies aikoo vaihtaa sen nyt viikonloppuna, mikä tarkoittaa erinäisiä kertoja mikronnostoja edestakaisin. Tällä hetkellä leivänpaahdinta ei saa laittaa seinään, ettei sietä tule toimintasavut ulos.
Katselin aamun ratoksi vaihteeksi Chris Evansia. Eilen illalla katsoin jo toisen kerran The Losers-leffan, koska se on aika hauska ja nyt katsoin loppuun romanttisen komedian Playing it cool, joka oli vähän tylsä mutta ihan hupaisa. Yritin aloittaa vielä Puncturea, muta totesin etten nyt jaksa.
Illalla menen ensimmäistä kertaa näinä kahdeksana vuotena työpaikan pikkujoluihin, joita mm. työpari on ollut järjestämässä. Hän voihki eilen tarkistaessaan tulijoiden määrää (50), sillä ruokaa on tilattu sadalle :P Pitänee olla syömättä tänään.
Eilen aamulla kävin 12h paaston jälkeen verikokeessa kilpirauhasen tiimoilta. Lääkärin mukaan ei tarvitsisi paastota, mutta moni tuttu sanoo että olisi hyvä, joten paastosin sitten. Tilasin myös ajan ohutneulanäytteeseen ja sain sen ensi tiistaiksi. Nyt pohdin, menenkö töihin sitä ennen ollenkaan vai olisinko vain sairaana, aika on iltapäivällä ja siellä puudutetaan kaula eli en sen jälkeen kuitenkaan pääsisi takaisin töihin. Nytkin on miinuksia enemmän kuin virallisesti saisi olla.
No, mutta nyt lähden hommiin. Pidin jo hetken tanssituokion tämän biisin kera:
Unohdin eilen kertoa, että myös kirsikkapuumme kärsi lumikuormasta ja meni halki. Tarkoitus oli leikata sitä aika reippaasti ensi keväänä, saa nähdä nyt miten käy koko puun.
Aamulla oli kävelymatkan varrella useampikin oksa tippunut männyistä ja estänyt kävelytien auraamisenkin. Mies sai lisäksi kotimatkallaan yhden oksan vielä päähänsä tänään.
Kävin pariinkin kertaan 'omilla asioilla' tänään työpäivän aikana. Ensin ennen kymmentä Marjaanan paketti piti saada postiin ja lähin in Hakaniemessä. Ratikat osuivat sopivasti, joten koko hommaan meni kaksikymmentä minuuttia matkoineen kaikkineen.
Joululounas ei kyllä ollut ihan perinteinen, mikä vähän jotenkin harmitti. Kyllähän se hyvää oli, tarjolla oli vihersalaattia, katkarapusalaattia, punajuuri-aurajuusto'salaatti' sekä helmiperunat ja sahramilohi juuresten kera. Jälkiruoaksi oli kahvi ja riisi-manteli-luumu-systeemi. Kyllä kaikki tuli syötyä ja hyviä olivat.
Lounaan jälkeen soitti työpaikkalääkäri siitä kilpirauhasesta ja sanoi, että laittaa lähetteen verikokeeseen, johon menen heti aamulla, ja ohutneulanäyte samassa paikassa kuin uä. Jotenkin tuntuu, että tämä sukulaiskansan lääkäri on eniten kuunnellut.
Iltapäivällä kävin Kaupunginpuutarhassa hakemassa tilaamani joulukukat. Ajattelin, ettei tarvitse sitten tunkea puolen Helsingin kanssa, kun nyt haen ja sainkin kyllä hakea. Kysyin pariinkin otteeseen, missä lienee ja loppujen lopuksi löysin perille ja sain kukat. Tällä reissulle kesti puolisen tuntia, sillä kun vihdoin löysin myymäläpuolen, meni myyjähenkilöllä jonkin aikaa laittaa kolmesta paketista kaksi kantajaystävälliseksi julkisilla kuljettaessa.
Pääsin vihdoin takaisin töihin ilman, että sormet leikkautuivat irti ja suostuttelin pienimmän lähtemään jousiammuntaan. Olin ajatellut, että menisin häntä vastaan kello kuudeksi ja tulisimme yhdessä kotiin, mutta sitten hän soittikin jo viideltä, että oli jo valmis. Seuran junioriryhmä on ollut liian iso nyt syksyllä ja se alkaa ahdistaa pienintä, kun on liikaa porukkaa. No, lähdin sitten töistä kukkineni ja tulimme yhdessä metrolla Mellariin, josta mies haki meidät.
Veimme jo naapurin joulukukan ja onnittelimme häntä samalla uudesta työpaikasta. Sillävälin kotona Sirius oli rakastunut kukkapaketin paperipussiin ja muutti sinne asumaan. Mies lähti Ikeaan katsomaan uutta mikroaaltouunia ja keskimmäinen tyttöystävälle laatimaan kevään kurssisuunnitelmaa.
Kohta alkaa paasto, sitä ennen olen onneksi ehtinyt nyt syödä. Pitänee tehdä eväsleivät valmiiksi aamua varten, koska Eväs-Alepa oli edelleen sulki.
Mikroaaltouunimme kuoli vihdoin, vaikka 22 vuotta se jaksoi palvella meitä ihan hyvin. Pari kertaa yritin jo aiemmin tappaa sitä siinä onnistumatta. Nyt on suuri aukko kaapistossa ja vasta nyt tajuan, kuinka paljon olen sitä käyttänyt kaikenlaisten asioiden lämmittämiseen pienimmän kaakaomaidosta alkaen.
Sirius on vihdoin ymmärtänyt erilaisten laatikoiden funktion.
Olin tanssillisessa jumpassa pitkästä aikaa ja hiki virtasi. Nyt väsyttää aivan törkeästi, joten lähden tästä kääriytymään petiin. Keskimmäinen meni jo.. Nähdään.
Joitain pohdiskeluja tullu tehtyä tässä viimeisen vuorokauden aikana.
Ensinnäkin (pikku)serkkuni ilmoitti eilen fb:ssä, että hänen 13-kuinen poikansa ja hän aloittavat nyt joulunvieton rankahkon loppusyksyn jälkeen. Pienellä on siis sydänvika ja on jonossa maksansiirtoon ja olvat olleet nyt viime aikoina taas jonkinverran täällä, mikä on aiheuttanut kaikenlaista ahdistusta äidille. Kysyin sitten tänään häneltä, että mitä oli mahtanut tapahtua ja hän kertoi, että eräs sydänspesialisti täältä oli ollut käymässä siellä ja asiat näyttävät paremmilta kuin aikoihin.
Aiemmin (kesällä) oli oltu sitä mieltä, että pienelle piti tehdä mitraaliläpän leikkaus. Tämä tietysti kovasti huoletti, koska se on tehty kymmenelle samanikäiselle lapselle, joista kaksi on kuollut ja kahdeksan koomassa. Nyt kuitenkin tilanne on parantunut niin, että sydämen kontrollivälejä pidennettiin. Olen kovin helpottunut tästä minäkin.
Toinen pohdinta liittyy entiseen työkaveriin, joka joutui kesän alussa sairaslomalle selkärangasta löytyneen kasvaimen vuoksi (hänen työhuonekasvinsa olivat meillä evakossa kesän ajan). Nyt tämä ihminen tuli käymään töissä ja kertoili, että keväällä katsotaan, laitetaanko hänet sairaseläkkeelle koknaan vai vain osittain. Rangassa majaileva kasvain aiotaan leikata, kunhan tämä ihminen on vähän paremmassa kunnossa sädehoitojen jälkeen. Hän on kuitenkin vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattaja ja aikoo nyt mennä katsomaan mitä Antioksidanttiklinikalla pystyttäisiin tekemään. (En viitsi linkata sitä tähän, löytyy guuglaamalla helposti.)
Toki toivon, että hänen syöpänsä saataisiin hallintaan siten, ettei se enempää leviä, mutat en tiedä onko se realistinen ajatus. Leikkauksessakaan kasvainta ei saada kokonaan pois, koska se on hankalassa paikassa rangassa.
Töiden jälkeen kävin kahvilla jyväskyläläisen opiskelukaverini kanssa, hän oli ollut työhommissa tutustumassa Valokuvataiteen museoon ja ehdimme kahvitella ennen kuin hänen piti ehtiä iltajunaan.
Mietin tässä, mahtaisinko jaksaa mennä huomenna töiden jälkeen jumppaan työpaikan viereen. Siitä onnettomasta 10-kerran jumppakortista on vielä viisi kertaa käyttämättä. Helmikuun alkuun on aikaa käyttää.. vähiin käy ennen kuin loppuu.
Loppuun vielä jotain musaa.
AI NIIN! Juuri meinasin sulkea koneen, mutta muistinkin eli sain äsken tämän vuoden kirjakiintiön täyteen. Olen siis lukenut nyt 70 kirjaa tänä vuonna, vielä ehtii muutaman tempaista tässä kuussa :P
Aamulla herätessä muistin yhtäkkiä, että joulukorttien pitäisi olla postissa tiistaina, jos haluaa alennetullla hinnalla lähettää. Pohdiskelin sitten huomisen ohjelmaa ja ajattelin, että kaipa ehdin saada ne tiistaiksi vaikka tiukille meneekin (=yöunet kräsivät). Sitten mies ilmoitti, että hän lähtee Itikseen teetättämään joulukorttikuvan ja samalla reissulla hän hankki sitten kaikki muutkin korttitarvikkeet eli varsinaiset korttipohjat ja illempana sain myös postimerkit, kun mies palasi esikoisenvientireissulta. Huh. Ulkomaiden kortit ehtii vielä myöhemmin, niillä ei ole niin kiire.
Pienimmän kanssa koristelimme piparitalot ja niistä tulikin taas ihan hupaisat. Meillä ei harrasteta mitään kilpailutöitä, vaan hauskuutta. Nyt on kaksi taloa ja Kuusisaari. Toinen talo on perinteinen isompi ja toine pieni, pienimmän oma tekele. Pienen talon pihalla ovat Sombreromies ja hänen veljensä Sombrerodinosaurus, jotka ihmettelevät mustekalaa. Mustekala purskauttaa juuri musteet talon päälle ja alienien tekemän kartion seikä halkopinon päälle. Isomman talon katolla on palavasilmäinen lisko vaanimassa kulkijoita.
Kuusen koristepipareita yms.
Tähän voinkin lisätä vielä kuvan piparista, jonka sain töistä pikakirjoituksen opettajalta :)
Mies osti eilen joulukinkun ja laatikot, kohta on joulu hanskassa. Hankalinta on keksiä kummeille lahjaehdotuksia.
Aiemmin viikolla keskimmäinen ilmoitti, että tyttöystävä tulee käymään perjantaina tai lauantaina.
Aamun ratoksi katsoin ensin Daredevilin ykköskauden loppuun ja sen jälkeen Chris Evansin (Kapteeni Amerikka) ensimmäisen ohjaustyön eli Before you go-leffan. Se oli oikein kiva pieni indiepätkä, tykkäsin. olen pahasti lätkässä Chrisiin..
Kaiken varalta imuroin kämpän aamupäivällä ja kunhan muut kotiutuivat
raivasimme erilaiset paperipinot pois. Oli siis tarkoitus siivota ne
muutenkin, ettei tarvitse juuri ennen joulua siivota niska limassa. Tosin imurointi meinasi mennä ihan pipariksi, koska nappikuulokkeet eivät suostuneet toimimaan. Ärsytti.
Tein tänään myös makaroonilaatikkoa, koska edellisestä kerrasta on muutama aika ja leivoin mustista banaaneista muffinsseja. Esikoinen on kotona, joten ruokaa kuluu taas.
Illansuussa tyttöystävä sitten tuli ja olikin oikein tosi mukava ja nauravainen tyttö, rauhallinen kuten keskimmäinenkin :) Mies väitti, että jännitin (no kyllä jännitinkin). Söimme muffinsseja kahvin ja teen kera ja juttelimme, myöhemmin esikoinen ja keskimmäinen kävivät viemässä tyttöystävän kotiinsa asti autolla, tällä kun on huomenaamuna työvuoro klo 7. (Keskimmäinen kävi tuossa juuri kertomassa, että olemme kuulemma kivoja :P)
Nyt vihdoin kyykkäysartikkeli on vapaasti luettavissa tässä linkissä. Täytyy tunnustaa, että olen autuaasti unohtanut koko kykkimisen tässä viime päivinä, mutta ainahan voi parantaa tapansa. En tiedä, johtuiko siitä vai mistä, mutta vasemman jalan kolme pienintä varvasta ovat särkeneet päkiästä asti aivan törkeästi pari yötä ja väpättäneet. (Vamma, jonka sain kaatuessani pahasti iskiashermon päälle pienimmän eskarivuonna.)
Nauroimme töissä makeasti Kaupungin työntekijöiden mahtaville eduille. Keskustelimme siis siitä, ettemme enää saa ns. Liikuntaseteleitä, koska henkilökuntaedut ovet 'niin' upeat. Tämä upea etu koskee esim. Kaupunginteatterin lippuja, joista saamme noin kolmen euron alennuksen esittämällä henkilökortin. Eikä siinä kaikki; henkilökortin esittämisen lisäksi pitää täyttää lappu, josta selviää nimi + organisaatio. Välillä ei oikein kehtaa edes esittää sitä henkilökorttia, kun ajattelee, että on ostamassa helkkarin kalliita teatterilippuja ja sitten alkaa itkeä jotain superminialennusta.
En ollut näköjään laittanutkaan tänne kuvaa melkein-valmiista villapaidastani. Tämä on ensimmäinen, jonka olen neulonut ylhäältä alaspäin. tai no oikeasti toinen, mutta sen ensimmäisen ohje oli niin surkea, että luovutin ja sittemmin purkasin koko tekeleen. Langat löytyvät edelleen jostain.
Hihat palo.. eikun siis puuttuvat vielä
Tuli kuvatekstistä mieleen, että harmitti kun kuulin Mentalwear-kaupan menneen nurin muutama vuosi sitten. Onneksi kaapissa on edelleen Aivan valtavan upea päivä-t-paita sekä Avainlapsi-avainnauhakin on jossain.
Näin tämän tänään, aika osuva
Taidan mennä nyt sohvalle katsomaan Daredevilin seikkailuja ja neulomaan niitä hihoja. Suen sukat on seuraavana listalla.
Eräs tuttava sanoi fasessa, että hänen mielestään Finlandia-hymnin voisi nyt laittaa suunnilleen vuodeksi arkistoon takaisin ja alan olla aika samaa mieltä. Tulee jonkinlainen Suomi100-väsymys nyt, kun sitä on meillä töissäkin melkein pari vuotta väännetty. Ei siinä mitään, kivahan se on ollut kaikkea tätä seurata, mutta jotenkin silti tuntuu, että käteen on jäänyt aika vähän mitään konkreettista.
Meillä on Itsenäisyyspäivää vietetty perinteisin menoin eli piparien teossa. Pienin teki pienen talon rakenteet ja minä tein ison talon rakenteet ja niiden lisäksi tuli aika paljon muutakin.
Sombreromies
Lopputulos, piti olla vaaka mutta blogger..
Ikkunallakin oli kaksi kynttilää oikeastaan äitini sukulaismiesten muistoksi, he lähtivät alle 20-vuotiaina Saksaan kouluttautumaan jääkäreiksi. Sisällissodasta ei meillä puhuttu varsinkaan mummien kanssa, äidin suku oli valkoisten puolella ja isän puolesta en tiedä. Oletan, että siellä ehkä oli enemmän väriä tunnustavia, koska he olivat maanviljelijöitä ja käsityöläisiä Pohjois-Savosta.
Äidinäiti oli Lottana kotirintamalla ja siten myös äitini sekä hänen siskonsa olivat pikkuLottia ja auttoivat esimerkiksi tekemällä lakanoista sidetarpeita, sen muistan äidin joskus kertoneen. Mummini Lotta-merkkejä en saanut koskaan katsoa, ne piti aina laittaa heti piiloon kun pikkutyttönä yritin niistä kysellä. Se oli suuri harmi.
Tähän loppuun haluan laittaa linkin videoon, jonka jaoin FB:ssä. Siinä tuttavani Samu kertoo historiasta, hän on Helsingin historiaan keskittynyt tutkija ja teki mm. työpaikan historiikin. Mielestäni aika asiaa.
Esikoinenkin lähti jo takaisin kasarmille ja katsoin keskimmäisen kanssa pitkästä aikaa Linnan juhlia. Sirius nukkui sohvalla meidän välissä ja sanoin sille, että se oli hienosti pukeutunut mustaan silkkiseen asuun, jossa oli valkeat koristeet. Aina hienona.
Olen juuri menossa tekemään piparitaikinaa, että pääsemme huomenna leipomaan perinteiseen tapaan nuo tähän vuodenaikaan kuuluvat herkut.
Tänään töissä oli yksikkökokous, jossa saimme Suomi100-suklaakonvehteja ja porkkanatäytteisiä karjalanpiirakoita (joita en ole ehkä koskaan syönyt). Keskustelimme Kaupungin ensi vuoden meitä koskevasta strategiasta ja kaikenlaisesta muusta mukavasta. Ehdin myös käydä jopa syömässä evääni ja työparikin ehti, vaikka hänellä olikin kaksi kokousta päällekkäin, ennen kuin minun piti lähteä tutkimuksiin.
Valitin työpaikkalääkärille pari viikkoa sitten siitä, kuinka haluan kilpirauhasarvoni tutkittavaksi ja sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen, jonne siis tänään menin. Kuvauksen teki vanha setälääkäri, joka ei turhia puhellut. Sanoi vain, että kyllä on kilpirauhanen suurentunut ja siinä on kyhmyjä, jotka eivät näytä pahalaatuisilta, mutta ohutneulanäyte voisi olla paikallaan. Ensi viikolla työpaikkalääkäri soittelee tutkailtuaan kuvat tarkemmin.
Olen tyytyväinen, että vihdoinkin tämä (maahanmuuttaja)lääkäri on ehkä ensimmäinen, joka oikeasti kuunteli minua tässä asiassa. Aiempi lääkäri laittoi vain verikokeeseen muutama vuosi sitten ja sanoi tuloksista, että ne ovat rajoilla jättäen hoitosuunnitelman teon siihen.
Allaskatti
Nyt piparitaikinan kimppuun ja sen jälkeen lupasin pienimmälle, että katsomme Sharknadon. Varsin rattoisa ilta siis tiedossa. Esikoinenkin pääsi yhdeksi yöksi kotiin :P
Otsikosta voi päätellä meidän viettäneen iltaa alakoulun Itsenäisyyspäiväjuhlissa. Tällä kertaa Suomen leijona hieman repsahti, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin se enkeli-parka eräänä jouluna. Juhlat olivat oikein kivat, mutta... Heräsi kysymys, miksi kaikki, siis Ihan Kaikki laulut ovat mollissa? Tai no sanotaan, että yksi oli duurissa, sekin oli Raittisen veljesten 'Mun mummoni muni mun mammani'-rallatus. Mutta muuten tosiaankin mollivoittoista oli kovin.
Lopuksi pyydystimme esikoisen entisen luokanvalvojan, joka ehti myös sijaistaa sekä keskimmäisen että pienimmän luokalla, ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän on oikein mukava mies, asuu tässä kylillä. Varsinainen kyläkouluhan tuo on muutenkin, pienimmän luokanvalvoja on itse lapsena käynyt tätä ja molemmat rehtorit (ent + nyk) asu(i)vat lähistöllä. On tästä koulusta päässyt sellainenkin suuruus kuin Anna Abreau ulos :)
Tosin nythän nämä olivat viimeiset meidän perheen Itsenäisyysjuhlat, kun koulut yhdistettiin alkaen ensi syksystä, jolloin pienin siirtyy kuudennelle tuohon, mihin olisi muuten mennyt vasta yläasteelle.
Pitikin kertoa vielä siitä eilisestä, kun teimme pienimmän kirja-arvostelun. Se meni oikein hyvin, saimme kirjoitettua koko homman tunnissa yhdessä. Lopulta pienin oli niin tyytyväinen, että hyppeli pitkin kämppää :) Ja kirjakin parani loppua kohti niin, että pienin antoi sille viisi tähteä. Minua hiukan häiritsi muutamakin asia, niin annoin Goodreadsissa vain kaksi tähteä.
Pidin äsken kyykkäyshetken, sain oltua minuutin kyykyssä (en tiedä näettekö artikkelia). Jotain hyötyä pilateksesta. Kyykyn jälkeen tanssin hetken, mutta sitten naapuri tuli kotiin enkä kehdannut hypellä valaistussa ikkunassa enempää :P Nupit kaakkoon!
Hieman parempi meno kuin eilen illalla. Sain nukuttua jonkun 11 tuntia, vaikka heräsinkin klo 7 siihen, että kello ei ollut soinut..
Olen lukenut kaksi kirjaa loppuun, toinen oli Silkkiäistoukka ja toinen oli se pienimmän Kiepaus. Nyt olen yhtä kirjaa vaille lukenut tämän vuoden tavoitteeni, joten taidan päästä plussan puolelle. Joulukuuta on vielä monen monta päivää aikaa lukea :)
Allaoleva kuva viittaa striimausvehkeen bugiin. Mies (ja minä vielä vähemmän) ei ymmärrä, miksi laitteet aina tekevät minulle kaikenlaisia kivoja juttuja. Nyt tuo uusi päivitys on aiheuttanut sen, että jos haluan katsoa jotain itselleni uutta sarjaa, niin saan katsottua ensimmäisen jakson (tai jopa useammankin) ja sitten yhtäkkiä vehje haluaakin näyttää kokoajan vain ensimmäistä jaksoa. Hiukan rasittavaa ja kyllästyttävää.
Taidevandaali / FB
No, menen nyt testaamaan mitä vehje haluaa tänään näyttää. Ehkä vielä joku vuosi saan villapaidankin valmiiksi.
Loppuun yksi niitä biisejä, joita tykkään tanssia (myös imurin kanssa) :P
Olen aivan sekaisin väsymyksestä. Eilen oli viimeinen pilates tälle vuodelle. Jos ei olisi ollut viimeinen, en olisi mennyt. Puolikuntoisuus väsyttää, enkä ainakaan töissä parane, eilenkin meni ääni loppujen lopuksi eikä tämä päivä ole sen parempi.
Illalla menin neljä kertaa nukkumaan. Neljästi siksi, että kissa leikki jollakin ja se piti käydä ottamassa pois. Neljännellä kerralla olin jo sen verran kypsä, että kastelin kissan kodinhoitohuoneen isossa lavuaarissa kunnolla. Hän ei tykännyt, mutta olipa sen jälkeen hiljaa. Toki aamulla heräsin kuudelta (tuntia ennen kellon soimista) vessaan enkä sitten enää saanut unen päästä kiinni.
Tänään menin kampaajalle ja sen jälkeen lounastin miehen kanssa. Kävelimme räntäsateessa Prestoon, siellä oli hyvä lounasbuffet. Mies meni töihinsä ja minä pienen Sokoskierroksen jälkeen ratikalla töihin, koska olin luvannut mennä rakentamaan lukunuotiota kirjastoon. Tosin työkaverit olivatkin sitten jo hoitaneet senkin ja istuin siellä sitten pari tuntia tyhjänpanttina surffaamassa. Saanpahan plussatunteja.
Metsää on kannettu sisään sen verran, että on varmasti aivan järkyttävä siivoaminen sunnuntaina. Harry Potter-kirjoista tuttu Hedwig-tunturipöllö oli saapunut kirjastoon.
Olin sopinut ystävien kanssa kahvitapaamisesta, joten lähdin sitten hyvissä ajoin sinne. Kävelimme KakkuGallerian Kakkubuffettiin ja juttelimme kaikenlaista ja oli oikein mukavaa. Söin kahdeksan kakkupalaa, ne ovat pieniä mutta niin hyviä. Suosikkini on mango-lime.
Keskimmäinen on yökoulussa, sentään oli hoitanut tiskikoneen kun muistutin siitä aamulla. Pienin kiukkuaa, koska ensi viikoksi pitää tehdä kirja-arvostelu ja hän on vasta puolivälissä kirjaa, josta aikoo jutun tehdä. Arvatkaa, kuinka monesti olen kehoittanut lukemaan? Niinpä.
leijuu työpaikalla, koska tänne on raahattu 23 kuusipuuta viikonlopun Suomi100-tapahtuman vuoksi. Minäkin tulen perjantaina rakentamaan leirinuotiota kirjastoon, siis sellaista feikkitulijuttua, koska täällä on tarinanlukupiiri.
Päivän zombivaroitus linkissä eli nainen, joka ei tiedä olevansa zombi vaan luulee olevansa kuin filmitähti. Tässäkin haluaisin nähdä, miltä hän on näyttänyt ennen 'kauneusleikkauksiaan'. Hiukan myös aina ihmettelen leikkaavien lääkäreiden ammattietiikkaa, mutta kaipa se on raha, joka ratkaisee.
Koko syksyn ensimmäinen pienimmän käytöstä koskeva wilmaviesti tuli tänään. Oletteko yllättyneitä, jos sanon sen tulleen ekaluokan syksyn luokanvalvojalta? Kauhea takauma iski aamulla, kun avasin viestiä. Kysyin pienimmältä asiasta ja se ei ollut ihan niin paha, kuin opettaja kertoi. Mutta juu.. pitää laittaa vastaus, että olemme keskustelleet.
Luetteloin taas vaihteeksi kässänkirjoja, joita oli tullut lahjoituksena. Menee hermo, yksi oli kiinankielinen (onneksi löytyi isbn ja sillä löytyi worldcatista) ja sitten on monistenivaska erilaisten kansallisasujen päähineiden teko-ohjeita. Niitä en viitsinyt vielä edes aloittaa, kun niihin menee niin paljon aikaa. Ärsyti.
Kotimatkalla käymme pienimmän kera ostamassa luokan pikkujoululahjan Tigerista, pienin sai kerrankin ensimmäisen arvan ja saa siis jotakin perjantaina. Muistimme molemmat väärin, että luokan ja kummiluokan nyyttärit olisivat olleet torstaina, mutta ne olivatkin olleet tänään. Ärsyti. No, huomenna on partion nyyttärit.
Päivän korvamato, iski luetteloidessani sitä kiinankielistä opusta.
P.S. Kävimme eilen miehen ja pienimmän kera katsomassa Thor : Ragnarök-elokuvan, joka olikin varsinainen komedia :) Tänään tuli ulos ensimmäinen traileri Avengers : Infinity War'ista. Uijui!
joka ärsyttää juuri nyt eniten, on se, että tämä ruutu on vinossa. Onneksi se on toistaiseksi helppo korjata *noin* ja nyt ei enää ärsytä. Paitsi se, että olen pitkästä aikaa kitutuntia viettämässä huoneessa, jossa saan pahimmat oireet ja täältä on hävinnyt rullahiiri. Olen laittanut siitä kyselyn it-tuelle, mutta en ole saanut vastausta. Tahdon rullahiireni takaisin!
Asia, josta olen oikeasti iloinnut tänään, on ollut uutinen Englannin Prinssi Harryn kihlautumisesta. Niin, joku varmaan pitää minua tosi pinnallisena, mutta kun muistan hänet pikkuisena poikana veljnsä kanssa äitinsä hautajaisissa kulkemassa surun murtamana arkun perässä, en voi muuta kuin ajatella, miten hienoa on, että hän on löytänyt rakkaan ihmisen rinnalleen ja että isoäiti ei laittanut pahemmin kapuloita rattaisiin.
Tuon äskeisenkin uutisen kommentteja kävin aiemmin lukemassa Ylen fb-sivuilla. En ihan ymmärrä, miksi kaikkeen pitää valittaa miten huonosti itsellä menee. Välillä toivoisi, että ihmiset ottaisivat päänsä pois perseestään ja katsoisivat vähän ympärilleen.
Luin ip-lehdestä, että santahaminalaiset ovat sotaharjoituksessa ja kuulemma kevätpuolella esikoinen pääsee niissä merkeissä myös läntiseen naapurimaahan reippailemaan. En juuri ehtinyt nähdä esikoista viikonloppuna, hän tuli torstaina ja lähti perjantaina kaverille, josta kotiutui eilen. Ehdimme syödä yhdessä ja sitten hän palautui armeijan kurkkusalaattiin.
1. Missä kännykkäsi on? Vieressä
2. Puolisosi? Alakerrassa
3. Hiuksesi? Likaiset
4. Äitisi? Kaivattu
5. Isäsi? Kuopattu 6. Suosikkisi? Salmiakki
7. Unesi viime yöltä? Sensuroitu
8. Mielijuomasi? Kahvi
9. Unelmasi? Tropiikki
10. Missä huoneessa olet? Kirjastohuoneessa
11. Harrastuksesi? Erilaisia
12. Pelkosi? Vähäisiä
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona
14. Missä olit viime yönä? Sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Himourheilija
16. Muffinsit? Joo
17. Toivelistalla? BoraBora
18. Paikka, jossa kasvoit? Helsinki
19. Mitä teit viimeksi? Luin
20. Mitä sinulla on ylläsi? Farkut
21. Televisiosi? Kiinni
22. Lemmikkisi? Kissa
23. Ystävät? Ihania
24. Elämäsi? Kuluu
25. Mielialasi? Hyvä
26. Ikävöitkö jotakuta? Kyllä
27. Auto? Pihassa
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Bikinit
29. Lempikauppasi? Lanka-
30. Lempivärisi? Vaaleanpunainen
31. Milloin nauroit viimeksi? Eilen
32. Milloin viimeksi itkit? Tänään
33. Kuka on tärkein läheisesi? Perhe
34. Paikka, jonne menet uudelleen ja uudelleen? Havaiji
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Elokuvateatteri
36. Lempiruokapaikkasi? Oma koti
Vaikken vietäkään ns. Black Fridayta, koska en ymmärrä miksi minun pitäisi näin suomalaisena moiseen amerikkalaiseen hömpötykseen osallistua, ostin silti tänään aika isolla rahalla erilaisia asioita.
Nimittäin keskimmäinen haluaa mennä kaverinsa kanssa IronMaidenin keikalle ja sinne piti saada liput. Minäpä onnistuin ostamaan liput kuten pitikin, paitsi yläkatsomoon (permanto ei edes ollut myynnissä kuin VIP-hinnoilla). No, asia jäi harmittamaan sen verran, että kun olin käynyt suhkussa aloin katsella Ticketmasteria uudestaan ja nytpä olikin ilmestynyt lisäkeikka seuraavalle päivälle. Ostin siis liput sinnekin, tällä kertaa alakatsomoon (koska se hemmetin permanto..) eli nyt on sitten lippuja. Aloin töissä manata Ticketmasterin p*skoja sivuja ja työpari sanoi, että hän voisi ehkä ostaa ne huonommat paikat. Wau. Toki ainahan ne varmaan kaupaksi saa, mutta kävisi niinhelposti jos saisin ne heti pois käpälistä. Keskimmäinen on ihan tyytyväinen kuitenkin.
Äsken sitten muistin, että olen jo pitemmän aikaa lykännyt erilaisten kirjallisten hankintojen tekemistä, joten nyt muistaessani ostin pari pokkaria Amazonin virroilta ja lisäksi pienimmälle (ehkä) joululahjan eli pelin, jota meillä on himoittu Worldconista asti.
Muita tapahtuneita asioita: kävin eilen työpaikkalääkärissä vinkumassa lähetettä kilpirauhaskokeisiin. Lääkäri oli sama mukava naislääkäri, joka elokuussa ihmettelin korvaani ja nytkin hän kuunteli tarkasti, mitä minulla oli sanottavaa ja kokeili sitten kaulaani (joka vähän tuntui ikävältä). Lopputulos; sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen ja palaamme asiaan, kun sieltä tulee tulokset. Aamulla katselin peilistä kaulaani ja huomasin, että siinä on oikealla puolella sellainen turvotus, joka näyttää hiukan valumalta. Kuvaus on parin viikon päästä, oletan valuman olevan silloin vielä paikoillaan.
Naapurin rouvan haastattelu oli tänään Hesarissa. Ovat käyneet ihan tuossa meidän pihalla kuvaamassa, vähän jänskää ajatella :D Moni ei pidä hänestä, mutta meille hän on aina ollut oikein kiva. Lisäksi jos ihminen pitää jääkapiissa aina lettutaikinaa voidakseen paistaa perheelleen lettuja, niin ei hän voi olla kovin paha, vai mitä?
Esikoinen tuli eilen lomille ja lähti tänään lukiokaverin järjestämään lukioluokan tapaamiseen ja kotiutuu sieltä vasta sunnuntaina. Ensi talvena sitä varmaan näkyy vielä vähemmän, kun muuttaa opiskelukämppään kesän kuluessa.
Pienimmän oli tarkoitus lähteä kahden yön partioretkelle, mutta hän oli hiukan haluton ja arvelin, että koska ollaan juuri tervehdytty (tai melkein) niin ei olisi ihan välttämätöntä lähteä pyydystämään uutta tautia. Miestäkään ei yhtään innostanut ajatus lähteä ajamaan pimeyteen perjantai-iltana, joten peruimme tämän homman.
Sirius on löytänyt aivan ihana asian eli käsienpesulavuaarit. Kun niihin laskee vettä ja tulppaa veden pysymään altaassa, kissa jaksaa kalastaa vaikka kuinka kauan. Eilenkin se oli aivan likomärkä tullessaan sohvalle viereeni. yyh.
Olin melkein unohtanut Deadpoolin trailerin, joka tuli ulos joskus ennen sairastumistani. Tuskin maltan odottaa!!
Kävin eilen töissä kääntymässä sen verran, että soitin työterveyteen ja näin tt-hoitajan, joka sanoi että mene kotiisi siitä vielä kolmeksi päiväksi. Kuume laski kyllä sunnuntaina aika alaskin, 35:n pintaan, mutta illan keikka Hartwall areenalla ei parantanut alkavaa keuhkoputkentulehdusta. Nyt sitten istun tässä nauttimassa teetä, johon lisäsin inkivääriä pieninä paloina. Vatsa ja kylkiluut särkevät yskimisestä.
Äsken, katsellessani telkkaria, eräs tuttu laittoi WA-viestin ja kyseli josko suostun edustamaan JHLlää meidän organisaation henkilöstötoimikunnassa. Lupasin alustavasti, pitää vielä torstaina jutella siitä työparin kanssa. Vähän hirvittää kyllä.
Sain kämpän imuroitua. Kun ulkona on kostea/märkä keli, niin hiekkaa ja muraa tulee aivan uskomattomat määrät sisälle kenkien pohjissa. Aamulla, kun pienin lähti kouluun, hänen kenkiensä alta paljastui kauhea murakasa, johon tietysti kissa meni makoilemaan sillä aikaa, kun hain harjan. Outo katti :P
Velikin soitteli ja juttelimmekin uusimmat kuulumiset, mikä ei ehkä ollut ihan parasta mun kurkulle, mutta toisaalta who cares. Äidin perikunta (eli me kaksi) saa veronpalautuksia joitain satasia.
Sain teen juotua, nyt pitäisi mennä leipomaan muffinsseja. Banaanit ovat taas päässeet kypsymään aika kunnolla eikä nuoriso syö niitä sellaisina. Kuulemma keskimmäisen tyttis haluais tulla joku päivä katsomaan kissaa, mikä on toki ihan kiva :) Toivon tietysti, että tulisi niiden muffinssien aikaan :D
Tuo Adamin puku oli ihana <3 Video ei ole minun ottamani, emme olleet näin lähellä lavaa.
Lisäksi esim. banaaneja, marjoja, suklaata jne mitä haluat.
Vaahdota sokeri ja munat vaaleaksi vaahdoksi, lisää voi ja maito sekä jauhot sekoittamalla hitaammalla nopeudella. Lisää 'mausteet' ja sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina 12 muffinssivuokaan ja paista 175C asteessa 12-15 minuuttia.
Itse en lisää suolaa, koska käytän aina normisuolaista voita.
Eilen illalla iski tauti ja kuume nousi 38:aan asteeseen. Voitte ehkä kuvitella, kuinka huonolta tuntuu, kun yleensä lämpö on alle 36 ja puolen asteen luoķkaa.
Olin menossa tänään syömään kahden melkein vanhimman ystäväni kanssa, mutta piti se peruuttaa.
Kissan kanssa kävimme eläinlääkärissä tehostepiikillä, onneksi mies ehti kotiin niin saatiin autokyyti tuohon viiden minuutin kävelymatkan päähän.
Toivon vain, että kuume laskee sunnuntaihin ja pääsen Queenin keikalle. Tosin jos ei laske, niin pitää ottaa maksimilääkitys.
Nyt jatkan Lutherin parissa, luurilla on hankala päivittää. Orkideat kukkivat töissä.
Sarjassa 'Asioita, joita en ymmärrä' eli pöntön istuinrengas ja sen herättämät tunteet.
Huomasin muutama päivä sitten Twitterissä tuttavan twiitanneen siitä, kun työpaikan miehet jättävät unisex-vessoissa renkaan ylös käyntinsä jälkeen. (Tämä tuttava on siis ranskalaisnainen, joka opiskelee Aallossa, olemme olleet vuosia nettituttuja.)
Hänen tviitistään muistui mieleeni, kuinka entisessä työpaikassani oli alkuun kaksi unisex-vessaa. Lähdin kolmeksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja palatessani työmaalle näin vessojen ovessa M- ja N-kirjaimet. Kysyin syytä joltakulta ja sain selitykseksi, että eräs naiskirjastonhoitajista oli aina henkilökuntakokouksissa vaahdonnut ylösjätetyistä rinkuloista ja sitten oli päädytty tähän ratkaisuun. Tietysti kaikki, joita renkaan ylösjättäminen ei haitannut, voivat hyvin käyttää M-vessaa edelleen (esim. allekirjoittanut).
Viishenkisessä perheessä, jossa minä olen ainoa naispuolinen kissan lisäksi, tästä saisi varmaan megaluokan perheriidan, jos vain ymmärtäisin miksi en voisi ihan itse laskea rinkulaa miehen jäljiltä. Olen ajatellut, että minulta varmaan puuttuu joku nais-geeni-juttu.
Tämä aihe on ilmeisesti monelle naiselle yksi esimerkiksi suhteen suurista kompastuskivistä. Toivoisinkin armaiden lukijoideni selitystä tälle, jos siis tunnet kuuluvasi siihen joukkoon, jolle renkaan ylösjättö on kaikkein pahin mahdollinen asia (tai jotain sinne päin), niin kerro miksi?
Tänään rohkaisin mieleni, kun meillä oli briiffaushetki erään toisen asian tiimoilta työparin ja puolikkaan kanssa ja kysyin, mitä mielipuolta he olisivat jos aloittaisin nelipäiväisen työviikon tekemisen. Työpari kysyi, että tällä viikollako jo ja sanoin, että joo (koska miksipä ei) ja sitten seuraavaksi pohditiinkin puolikkaan työvuoroja perjantaille. Eli ihan kivasti meni suuremmitta nikotteluitta. Miehelle sanoin jo viikonloppuna, että voin sitten eläkkeellä syödä kaurapuuroa ja porkkanoita :P )
Kävin myös uimassa aamulla. Joku pöpö on mullakin, koska tuntui kuin ei olisi saanut keuhkoihin kunnolla ilmaa. Oli aika raskas keikka, jopa raskaampi kuin kesän jälkeen, mutta tulipa tehtyä. Ensi maanantaina en ehdi ja viimeiset kaksi maanantaita jäi väliin pienimmän taudin vuoksi.
Yksi päätös liittyy naapurin rouvaan. Kotikaupunkimme valitsi hänet kaupunginjohtajaksi. Hän juuri viikko sitten valitteli miehelle haravoinnin lomassa, ettei ikinä enää hae mitään virkaa, kun hakuprosessi on niin raskas. No, nyt hänen ei tarvinnekaan enää hakea muita. Ja vuoden päästä Linnan juhlien kutsu menee jälleen kerran heidän laatikkoonsa. (Edelleen huvittaa se yksi vuosi, kun kolme naapuria sai kutsun. Vitsailimme, että postimies oli hukannut meidän kutsumme. Tosiasiassa en tiedä, mitä tekisin jos niihin kemuihin tulisi kutsu.)
Pienin oli tänään koulussa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja jaksoi hyvin, meni jopa luokkakaverille koulun jälkeen.
Työpari on lenkkeillessään kaatunut ja ilmeisesti murtanut kylkiluunsa. Urheilija ei tervettä päivää näe, tapasi isäni sanoa. Niin ja toinen työkaveri oli saanut molempiin polviinsa niveltulehduksen.
Metrossa oli tunnelmaa taas kotiinpäin tullessa. Istuin kaikessa rauhassa lukemassa, kun joltain asemalta viereeni tuli nuori nainen, joka alkoi koväänisesti valittaa 'aaah' ja 'uuh' ja vääntelehti. En kysynyt mihin sattuu, koska vamma vaikutti enemmän itseaiheutetulta (=pillereitä tms). Jossain vaiheessa hän melkein tippui lattialle ja siirtyikin sitten seisomaan edelleen valitellen ja jäi Itiksessä pois. Kysymys; MIKSI AINA MINUN VIEREENI? AARGH!
Vielä loppuhuomautus: teen aika hyvää kaalilaatikkoa.
Tänään tämän kamelin selkä katkesi siinä vaiheessa, kun parin tunnin draamasession (pienin) jälkeen huomasin, että tiskikone oli laittamatta (esikoinen) ja roskis viemättä (kuka tahansa). Sain aivan järkyn itkukohtauksen ripustaessani pyykkejä. Mies laittoi ruoan, mutta hän ja pienin eivät ehtineet syödä, koska pienin oli menossa kaverin keilailusynttäreille. Pöydässä oli aika hiljaista.
Olen aika väsynyt. En tiedä, johtuuko se altistuksesta vai huolesta vai vain pimeästä ajasta, mutta mieleni tekee kovasti aloittaa neipäiväisen työviikon teko. Tuntuu, että olen aivan äärirajoilla jatkuvasti (=koko syksyn).
Nyt menen katsomaan tuon yhden läksyjä. Draamaa odotettavissa. *huokaus*
ja korvatulehdusta löysi lääkäri eilen pienimmältä.
Torstaisin on kympin kouluaamu ja yleensä pienin soittaa, että on herännyt. Soitti nytkin, mutta alkoi melkein heti itkeä, ettei jaksa lähteä. Soitin sitten miehelle ja pohdimme, mitä tehdä. Mies oli sitä meiltä, että kyllä kouluun pitäisi mennä vaikkei niin huvittaisikaan ja minä olen aika samaa mieltä yleensä. Nyt kuitenkin olin kahden vaiheilla ja kun työpari tuli töihin, sanoin lähteväni lapsen kanssa lääkäriin. Soitin Pikkujättiin ja varasin ajan niin, että ehdin kotiin ja hakea pienimmän ja ehdimme kävellä rauhassa takaisin metrolle.
Tässä testataan sohvan pehmeyttä
Lääkäri oli puolisen tuntia myöhässä, pahoitteli kiirettä ja kehui pienimmän yskää muhevaksi. Kuunteli tarkasti keuhkot, epäili ensin mykoplasmaa mutta koska ääniä kuului vain vasemmalta, niin ei voinut olla sitä. Pienin oli sanonut matkalla lääkäriin, että toinen korva on kuuro ja siellä olikin ihan kunnollinen tulehdus.
Saatiin antiloopit ja muut, sitten mentiin kotiin. Ehdin juoda kahvit ennen miehen tuloa ja sitten hän heitti minut autolla metrolle, jotta ehdin pilatekseen. Olikin ihan kiva tunti, meitä oli vain kahdeksan. Takaisinpäin tulin metrolla erään pilateskaverin kanssa Hertsikaan asti, oli ihan mukava jutella.
Jouluvaloja pilatesluokassa
Laskin illalla, että olen kävellyt noin 10 kilometriä, joista suurin osata metrolle ja takaisin.
Nyt pitäisi vääntää yksi työsähköposti, jota olen lykännyt aika monesti. Suurin ongelma on löytää kaikki entiset meikäläiset eli sähköpostilistat virastojen mylläyksen jäljiltä. Samoin pitäisi tehdä it-ihmisille pyyntö tulla katsomaan yhtä konetta, nykyään pitää heidän esimiehen kautta laittaa tällaiset että mitään tapahtuu. Että kiitos vaan Pajuselle tästäkin.
tai ehkä eilisen asia jo, mutta silti palaan siihen eli Arstilan kolumni ET-lehdessä. Oli sikäli mielenkiintoinen se kirjoitelma, että edes muutaman vuoden Pirkkoa vanhempi äitini ajatteli asioista aivan eri tavalla. Äitini ei todellakaan pukeutunut kauppareissuille mahdollisia miesten katseita varten ja onneksi opetti tämän itsenäisen naisen näkökulman minullekin (samoin kuin isoäitini).
Tässä on hyvä kaavio, jos joku kokee tarvitsevansa.
Olin eilen taas kotona pienimmän kanssa, sillä olin itse taas kerran alilämpöinen (35,4) enkä jaksanut lähteä töihin. Tänään pienin lähti kouluun ja puoli yksitoista tapasin hänet hammastarkastuksessa. Lapsiraukka oli aivan piipussa ja valkoinen kuin lakana, joten laitoin opelle wilmaviestin ja lähetin lapsen kotiin. Itse jatkoin töihin iltavuoroon, mikä olikin ihan ookoo.
Katselin aamusella viimeisimmän jakson Lucifer-sarjasta, lopussa oli sellainen kohtaus, joka olisi aiheuttanut mahtavan Ugly crying-kohtauksen, jos en olisi jo maalannut työnaamaa valmiiksi.
Tällaisen Drachenfels-huivin neuloin ja lähetin ystävälle, oli kuulemma mieluinen.
on kutakuinkin tyrehtynyt. Ehkä Nukku-Matti on tunkenut liikaa hiekkasäkkejä?
No juu, joka tapauksessa viikonloppu meni erilaista köhimistä kuunnellessa ja kuumemittaria vahdatessa, pienin oli vasta sununtaina ensimmäistä kertaa viikkoon kuumeton koko päivän. Tosin tänäaamuna hän yski niin, että arvelin olevan parasta viettää vielä yksi kotipäivä.
Itse olin koko lauantain jokseenkin toistaitoinen, päässä oli särki ja lihaksia särki. Eilinen meni taas aivan hyvin ja tänään oli jälleen lauantain tunnelmat. Tulin töihin, mutta pohdin huomista. En tiedä jaksanko. Ja siitä pääsenkin taas pohtimaan nelipäiväistä työviikkoa.
Tällä hetkellä tuntuu jokseenkin selvältä, että elimistö ei jaksa tätä työpaikan ilmastoinnin yms. aiheuttamaa kuormitusta. Viikonlopun jälkeen, vaikka olisi ollut ihan hyväkin olo koko ajan, olen tiistaisin aivan poikki ja loppuviikko menee siinä kituessa.
Luin kerrankin niin hyvän dekkarin, että unohdin lukevani dekkaria. En edes arvannut murhaajaa, mikä on ensimmäinen kerta sitten.. öö.. aika pitkään aikaan. Kyseinen teos oli J.K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittama Käen kutsu, todellakin voin suositella. Suomenkielisen version oli kääntänyt Ilkka Rekiaro ja kieli oli kaunista, jäi hinku lukea kirja uudelleen alkukielellä. Katsoin myös tv-sarjan, joka oli suht hyvä vaikka hiukan kyllä hävisikin kirjalle.
Siinäpä ne tärkeimmät. Aloitin neulepuseroa (purkasinkin kerran) ylhäältä alaspäin-metodilla, joka on minulle tuntemattomampi vielä kuin perinteinen tyyli. Nyt olen jo päässyt yli 10 sentin ja aloittanut raidat. Saa nähdä, miten käy; tuleeko siitä UFO vai saanko valmiiksikin.
Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.
Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.
Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.
Aamusitruuna
Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.
Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.
Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista.
19-vuotias
Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.
