Tänään on sitten juhlittu nuorimman pojan 10-vuotissynttäreitä. Virallinen päivä on vasta helmikuun 8s, mutta vuorotyötä tekevän kummitädin vuoksi aikaistimme hiukan, kun se ei ketään haittaa.
Ihan ensimmäistä kertaa lupauduin jouduin tekemään Minecraft-kakun, sillä menin hölmöyttäni esittelemään erään tuttavani tekemää kakkua lapselle joskus ennen joulua. Onneksi kakku nyt ei ollut ihan yhtä hankala kuin pari vuotta sitten tekemäni Paavo Pesusieni, jossa oli yllättävän monta väriä väännettävä sokerimassoihin. Tämänkertainen oli itseasiassa valmis hyvissä ajoin ennen vieraiden saapumista.
Lahjat olivat mieluisia. Jopa niin mieluisia, että Kylo Ren oli tipalla päätyä nukkumaan päivänsankarin sänkyyn.
Vieraatkin onneksi lähtivät suht ajoissa ja ehdin pestä pyykkiäkin ihan riittävästi. Ensimmäisiä ripustaessa seassa olivat miehen Ebola-sukat, jotka aina aiheuttavat hillittömiä naurunpyrskähdyksiä. En voi käsittää, mistä sukkafirmassa on keksitty, että Ebola olisi ihan mielettömän mahtava nimi sukille. 'Ebolat jalkaan niin loppuelämäsi joutuu nopeasti'. tyrsk
Ainiin.. elinen sujui rattoisasti eli leivoin hela dagen. Aloitin kookoskekseillä, sitten tein appelsiini-sitruunakuivakakun sekä kakkupohjan ja lopuksi vielä keskimmäisen kanssa korvapuusteja. Olin aika tööt illalla. Kahvitauolla nuorimmainen esitteli uusia taitojaan.
Sisareni kyseli, miksi en ollut kutsunut veljistäni keskimmäistä, he kun asuvat täällä myös ja vastasin, että olin alkuviikosta niin sairas, etten ollut muistanut (vaikka oikeasti puolitahallani unohdin, koska he eivät koskaan tule). Sisareni sanoi, että toisaalta he olivat olleet hurjan flunssaisia kun hän oli käynyt torstaina heillä ovenraossa. Eli se siitä, eivät olisi siis kuitenkaan tulleet (taaskaan).
Nyt alkaa pyykkikone valmistua, joten kohta pääsee nukkumaan. Nähdään taas!
Olen vihdoin saanut työpöydältäni pari viime kesänä syntynyttä kirjakasaa pois ja jatkaakseni siivousoperaatiota vein kellarin kirjavarastoon muutamia palautettuja varastokirjoja. Koska niitä ei ollut monta, päätin heittää ne suoraan hyllyyn ja yksi oli lähempänä kadunpuoleista seinää. Saatuani sen hyllyyn katselin hetken ympärilleni sekä hyllyjä, kirjoja että seiniä ja koska vanhat kirjat tuoksuvat hyvältä niin hengittelin hetken ihan rauhassa (eli meditoin). Kuinka ollakaan hengityselimet alkoivat mennä tukkoon aika ikävästi ja tutkin seiniä. Kohta huomasinkin, että välipohjan läpi kulkevien vesiputkien läpivientikohdassa oli jotain valkoista. Muutama kartiomainen valkoinen 'paakku', en uskaltanut mennä lähemmäs vaan pakenin pois tilasta. Menin samantien kertomaan asiasta päävahtimestarille, joka lupasi laittaa viestin eteenpäin. Päästyäni takaisin yläkertaan otin avaavan astmalääkkeen, jota en ole kovin usein tarvinnut. Siinä tehdessäni muita hommia koneen ääressä huomasin myös eräänlaista vapinaa koko kehossa ja mietin, liittyikö se homeeseen vai säikähdykseen. Jätin soittopyynnön työpaikkalääkärille, joka soittikin myöhemmin ja lupasi laittaa asiaa eteenpäin.
Jonkin ajan kuluttua päävahtimestarimme tuli käymään kirjastossa ja kertoi käyneensä katsomassa seinää. Hän oli myös saanut oireita (silmät alkoivat kutista välittömästi) vaikkei ole ennen saanut oireita mistään. Hän ehdotti, että laitan asian myös ns. työsuojelupakkiin, joka kaupungilla on käytössä kaikkia työsuojelua vaativia asioita varten ja teinkin sen.
Olin menossa poliisilaitokselle kesken työpäivän antamaan sormenjälkinäytteitä uutta passia varten ja olin aikonut sen jälkeen mennä takaisin töihin, sillä tänään olisi ollut lyhyempi päivä kuin eilen. Puolikas ihmisemme oli sanonut viime viikolla, että voin kyllä lähteä suoraan kotiinkin jos siltä tuntuu ja tässä tilanteessa päätinkin sitten leimata itseni sairaaksi lähtiessäni töistä enkä mennyt enää takaisin. Ajattelin, että ehkä alkaa olla aika ajatella omaakin terveyttä.
Koko asiassa tällä hetkellä pelkään eniten kirjojen puolesta, että ne joudutaan hävittämään. Joukossa on nimittäin teoksia jopa 1800-luvun lopulta ja lisäksi aineistoa, jota ei muualla ole. Meillä on sen kaltainen erityiskirjasto, joita ei muita ole enää tässä maassa jäljellä.
Koko illan on väsyttänyt ihan hirveästi. Mietinkin nyt, johtuuko oireiden paheneminen varastokäynnistä vai siitä, että olen siivonnut työpöytää, joka on juuri ilmastointikanavan alla. Ilmastointikanavien putsaus saatiin loppuun marraskuussa, mutta minkäänlaista huonetilojen siivousta sen jäljiltä ei ole tehty (mikä on minusta aika kummallista, koska eihän se p*ska sieltä huonetilasta itsekseen minnekään häviä).
Juuri kun ajattelin, että ehkä oireet oli jo saatu pois.. tai jotain. Saa nähdä, miten tämä vuosi vielä etenee kun jo tammikuu on ollut näinkin mielenkiintoinen. Loppuun vanha hitti hupaisalla videolla uudistettuna :P
Otsikko tuli vanhasta sanonnasta, keksitte varmaan itsekin mikä se mahtoi olla.
Olin tänään kustannuspaikalla 11 tuntia. Ihan siksi, että työparini eli kirjastonhoitajamme ja erittäin-lähi-esimies on muiden pomojen keralla eräässä seminaarissa. Ihan jopa ensimmäinen kerta hänelle tällainen, joten se suotakoon. Sainpahan tehtyä miinuksia saldosta pois, joten voin huomenna tehdä niitä lisää. On nimittäin mentävä poliisitalolle antamaan sormenjälkinäytteet uutta passia varten. Jos jaksan ja on ajallisesti järkevää, niin palaan siitä vielä sorvin ääreen.
En oikein tiedä enää tämän vuoden suru-uutissaldosta. Ollaan vasta tammikuussa ja julkimoiden lisäksi tänään tuli viesti, että eräs työllistettymme, 60-vuotias herrahenkilö, oli saanut sunnuntaina kotonaan sairaskohtauksen ja menehtynyt. En ehtinyt edes kunnolla tutustua tähän ihmiseen, sillä hän tuli meille vasta joulukuussa töihin ja olin itse aika vähän töissä silloin. Jotenkin surullinen olo silti, luultavasti siksi, että se nostaa mieleeni isäni kuoleman pian 21 vuotta sitten.
Muuten päivä sujahti yllättävän kivuttomasti ja sain tehtyä kaikenlaisia rästihommeleitakin pois. Yritin hetken aikaa hyllyttää käsityökirjoja, mutta alkoi ottaa niin helkkaristi pattiin ihmisten viitsimättömyys, että annoin olla. Ilmeisesti se osa asiakkaista, joka juuri niitä kirjoja tarvitsee, ei osaa aakkosia eikä numeroita. Minusta se on hieman huolestuttavaa, sillä niitä yleensä käsityön tekemisessä tarvitaan aika paljonkin.
Aamulla, odotellessani kellon soimista, pohdiskelin taas kerran sitä, millainen äiti olen ollut esikoiselle ja muille ihan silloin, kun he olivat pieniä. Itse muistan kaikki ne asiat, jotka tein väärin mutta ehkä sittenkin olen tehnyt jotain oikeinkin. Esikoinen kyseli illalla lupaa lähteä Vanhojen risteilylle, johon mies sanoi, että haluaa tietää vähän enemmän asiasta. Minä taas sanoin, että luotan siihen ettei tuo osallistu mihinkään juomakilpailuihin ja esikoinen vain pyöritteli silmiään. Streittari-luonne kun on, niin sitä pelkoa tuskin on. Ajattelin sanoa miehelle, että lykkää pojalle kuitenkin kumit varalta mukaan. En ihan vielä haluaisi isoäidiksi.
Mies vei metrolle enkä ehtinyt kaatua missään välissä. Kovasti oli lumenpudottajia liikkeellä, raskas lumi painaa paljon ja tuntuu, että nyt halutaan ennaltaehkäistä vaaratilanteita. Ihan hyvähän se on.
Työpäivä sujahti ohi melkoisen sutjakkaasti. Eräs asia, jota olen yrittänyt nyt pari viikkoa tehdä, myöhästyy lisää erään toisen henkilön toimesta. Tai toimettomuudesta. No, ei ole meikäläisen päänsärky.
Illan kuluessa ihmettelin hiukan ääntä, joka kuului aina kun asetin käteni hiirelle ja ranne laskeutui rannetuelle. Ääni johtui siitä, että rannetuesta tuli ns. ilmat pihalle ja se vinkaisi. Huvittavaa :)
Aloitin aamulla sarjan Black sails katsomisen, mutta en oikein tiedä jaksanko sitä. Siinä on vähän samaa, kuin aika monessa jenkkisarjassa eli seksin kautta 'myydään' tarinaa. En jaksa katsella muiden petihommia, joten usein moiset sarjat jäävät väliin. Se on osasyy myös GoT:n välttelylle, ei vain kiinnosta. Onneksi on paljon sellaistakin katsottavaa, jossa seksiä ei ole juuri ollenkaan tai jopa kokonaan ilman. Olen kai jotenkin outo, kun en vain jaksa katsella paljaita kehoja toistensa kimpussa.
Joka tapauksessa nyt katoan jälleen neuleen ja ruudun pariin. Nähdään.
Tänään on ollut jo suht inhimillinen olo ja aionkin huomenissa mennä iltavuoroon kustannuspaikalle. Räkä virtaa, mutta pystyn jo hengittämään sentään.
Tänään olen neulonut ja katsonut loppuun Mr. Robotin ekan kauden. Se oli ihan mielenkiintoinen, vaikka loppu jotenkin kosahti. Olisin toivonut toisenlaista ratkaisua Elliottin isän suhteen, tästä tuli vähän köpöinen tunne ja sama koskee ison it-alan yrityksen (ruotsalaista) ex-johtajaa.
Saatuani sukat valmiiksi ja pääteltyäni ne imuroin kämpän ja kuuntelin yhden äänikirjan loppuun. Se oli Dickensin 'Chimes', lukija Richard ja täytyy sanoa, että ilman häntä olisi jäänyt kesken. En vain yksinkertaisesti jaksa Dickensiä. Olen tähän ikään mennessä saanut selattua läpi 'David Copperfield'in ja se oli silkkaa tuskaa. Mutta en jättänyt kesken!
Pienin tuli koulusta ja märkä villapipo oli jotenkin aika venähtänyt. Höyrystin sen samalla, kun prässäsin valmiit neuleet ja se auttoi jonkin verran. Pitää seurata sitä nyt, en vain haluaisi neuloa sitä kokonaan uudelleen. Toisaalta se voisi olla hyväkin ajatus, tekisin vähän pienemmillä puikoilla.
Katsoin illalla pienimmän kanssa Lego-elokuvan taas jälleen. Se on niin hauska! Plus että meillä oli TacoTiistai kuten leffassakin :) Aloittelin samalla yhtä pipontekelettä, olin neulonut sitä noin kolme senttiä kun huomasin virheen ihan alussa ja oli purettava kaikki.. No, ei voi mitään. Nyt on uusi alku jo puikoilla. Kai se siitä etenee.
Päivällä viestittelin myös Amazonin rannoille, sillä eräs tilaukseni oli jäänyt matkalle. Hirveä homma oli löytää oikea kohta, minne lähettää valitus. Melkein jo pääsi itku silkasta turhautumisesta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Ensin minulle vastasi Deepak, joka oli kovasti pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi lähettää tilaukseni uudestaan maksutta ja nopeammassa toimituksessa jahka varmistaisin olevani oikea henkilö ja vahvistuksen jälkeen sain lähetysvahvistuksen Sonu-nimiseltä henkilöltä. Kovasti olivat pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta. No, kunhan saan lähetyksen pikku kätöseeni, olen täysin onnellinen.
Jonkinlainen ennätys tuli rikottua tänään. Yleensähän olen alilämpöinen flunssassa, muta nyt olen saanut lämmöt nousemaan jopa 37.6:een. Voinen sanoa, että onneksi en lähtenyt aamulla töihin, silloin nimittäin oli vielä aika hyvä olo. Loppuviikosta olen jo luultavasti työkuntoinen, mutta huomenna aion vielä olla kotona.
Isompien poikien lähtiessä kouluun kymmenen maissa mies tuli kotiin. Olivat kuulemma töissä käskeneet kotiin. Myöhemmin mies kävi lääkärissä, joka oli sitä meiltä, että jos kuume jatkuu vielä torstaina on kyseessä influenssa.
Olen istunut tämän päivän töllön ääressä neulomassa ja katsellut True detective-sarjan loppuun (6 jaksoa). Tykkäsin kovasti ja taisin hiukan kyynelehtiäkin lopussa. Nyt menen jatkamaan sohvaelämää, nähdään.
Eilen oli aika huono olo jo illalla ja se sitten jatkui tähän päivään. Aamulla kurkku tuntui siltä, kuin olisin syönyt pari laattaa santapaperia iltapalaksi. Mies on samassa taudissa. En tiedä, onko tämä sikaa koska kuume ei nouse, kaikki muut oireet on.
Aamiaista syödessämme kerroin unestani ja mies sanoi, että hän oli nähnyt samaa unta. Sanoin heränneeni siihen, että yritin huutaa pienimmälle. Mies arveli, että olen puhunut unissani ja siten sotkenut hänenkin unensa :P
Koska olimme huonokuntoisia miehen kanssa, käytimme lapsityövoimaa pihan lumihommissa. Esikoinen ja keskimmäinen kolasivat kulkuväylät ihan hyvin ilman työnjohdon ohjausta :)
Tässä sairastaessa olen pessyt pari koneellista pyykkiä, neulonut yhden villasukan valmiiksi ja aloittanut toisen ja lisäksi tehnyt itselleni ensi viikolle evääksi sekä porkkana-punainen linssi sosekeittoa että parsakaalivuokaa (se on niin hyvää!). Niin ja katsonut kolme jaksoa sarjasta Mr. Robot, joka vaikuttaa aika hyvältä.
Aion vielä hetken katsoa töllöä ja neuloa ja aamulla katson, mikä on olo. Onneksi on iltavuoro, mutta pienin valitteli myös oloaan nyt iltasella. Saa nähdä, kuinka meitin käy.
Kävelin aamulla metrolle naapurin Rouva Kaupunginjohtajan kanssa, juttelimme lapsista ja ihan yleisesti kaikenlaista, myös Keskustakirjastosta. Onneksi vasta töissä luin Hesarista Kukkeli-museosta, joka saa minun puolestani jäädä rakentamati, mutta jota naapurinrouva kovasti ajaa läpi. Olisin varmasti maininnut mielipiteeni siitä, miten museo, joka ei kannata Berliinissä, voisi lyödä leiville täällä Jumalanseläntakana, mutta onneksi en siis tiennyt tästä aiheesta.
Keskustakirjaston rakennustontti on naapurinrouvan mielestä tuskallisen pieni (NO ÄLÄ!) ja rakennuskustannuksia lisää se onneton suojeltu tiiliseinä, joka on ainoana nurkkana jäljellä vanhoista makasiineista, jotka jotkut idiootit käräyttivät toukokuussa 2006 (se palo näkyi meille asti). Kuulemma seinän purkaminenkin maksaisi aika paljon, koska tiilissä on syöpääaiheuttavaa kreosoottia. Toisaalta kaupunki maksaa 30t € per vuosi tämän yhden seinän säilyttämisestä. Niin.. ehkä se olisi parempi purkaa jo, surullinen se lähinnä on.
No se siitä. Työpäivä meni ja, lähdin aiemmin pois, koska aamulla oli kurkku kamalan kipeä ja ääni lähti ja lisäksi päivän mittaan aloin aivastella ja nenä tukkeutui ja oli vaikea olla. Huomenna pitäisi mennä kääntymään työ-ystävän viisikymppisillä. Kävin kotimatkalla ostamassa hänelle lahjakortin ja nyt illalla tein kortin.
Kortti, onnistui ihan kivasti
Töissä juttelin myös erään työkaverin kanssa, hän on ollut pitkähköllä sairaslomalla olkapäässä olevan synnynnäisen vian ja sen aiheuttaman pitemmän vaivan johdosta. Hän sanoi minun hoikistuneen ja kerroin, etten ole laihtunut vaan tissit on hävinneet, josta hän riemastui niin, että tilasi samantien ajan itselleen konsultoivaan lääkärikäyntiin. Hänellä nimittäin on isompi rintavarustus kuin minulla oli ja se osaltaan vaikeuttaa olkapäävamman paranemista.
Olen tässä illan mittaan tehnyt kerrankin ihan oikeaa ruokaa (riisiä ja kanaa kookos-currykastikkeessa) ja leivoin kahdenlaisia keksejäkin. Nyt vähän väsyttäisi.
Unohdin eilen ihan kokonaan kertoa kummituskissasta.
Eilen heräsin klo 6 siihen, että kissa naukui ja koska luulin sen olevan Sysi, nukahdin uudestaan. Puoli seitsemältä nousin ylös, menin vessaan ja kuulin taas kissan naukuvan. Koska Sysi oli heti vessan ulkopuolella eikä esim. saunassa ihmettelin ääneen hentoutta. Menin eteiseen (eli astuin ulos veskistä) ja Sysin häntä oli lamppuharjana, josta tajusin naukunan kuuluvan jollekin oudolla kissalle. Menin kurkkimaan pihalle kaikista mahdollisista ikkunoista, mutta en nähnyt mitään ainakaan alakerrasta. Yläkerran ikkunasta näin yhdet kissanjäljet, jotka joko menivät tai tulivat naapurin tontilta.
Iltapäivällä soitin miehelle, joka kotiutui aikaisemmin, että tarkistaa kuistin jäätyneistä kissoista. Soitti takaisin, että kissan jäljet menivät vain talon ympäri eikä raatoja näkynyt. En tiedä oliko kissa karannut tai jäänyt epähuomiossa ulos vai oliko se ehkä jätetty työpäivän ajaksi ulos. Jälkimmäiseen käytökseen olen huomannut ainakin yhden perheen syyllistyvän entisen tarhamatkamme varrelta, kävi sääliksi sitä kissaa. Mokomat omistajat voisivat mennä itse turkki päällä mutta avojaloin seisomaan hankeen kahdeksaksi tunniksi.
Pätee myös meikäläiseen
Sitten se toinen kissajuttu: kävin eilen ostamassa kissan kynsille uudet leikkurit, sellaiste giljotiini-malliset ja mies sanoi, että hurjan näköiset ja kävi sitten töistä tullessaan tuossa vaki-eläinlääkärissä näyttämässä niitä sillä seurauksella, että menimme sinne kissan kera kynsien leikkuuseen ja uudet leikkurit palautetaan kauppaan. Sekä kissa että minä olimme helpottuneita asioiden saamasta käänteestä. Huhhuh.
En nyt tiedä kuinka toivottu tämä kirjoitus on, mutta yritän keksiä jotain.
Olin töissä ja juttelin sekä asiakkaiden että työkaverien kanssa. Yhden uuden työkaverin kanssa pohdimme, miten kirjasto voisi auttaa pakolaisia mutta päädyimme siihen, että ehkä kaupunginkirjasto pystyy paremmin vastaamaan tähän haasteeseen. meillä voitaisiin keskittyä sitten johonkin muuhun.
Töiden jälkeen menin kampaajalle ja hän sanoi suunnitelleensa kiiltovärjäystä minulle. Se onnistuikin varsin hyvin ja juttelimme siinä kaikenlaista samalla. Oli oikein mukavaa, olen kovin iloinen, että löysin hänet uudestaan.
Sieltä päästyäni menin Itikseen hankkimaan ne kissan kynsisakset ja hakemaan yhden varauksen kirjastosta, jossa juttelin ex-työkaverin kanssa kaikenlaista kunnes mies ja pienin tulivat noutamaan minut, kuten olimme sopineet.
Kotona söin kasvis-metwursti-munakkaan ja jälkkärikahvin kanssa katselin Sherlockin loppuun Areenasta ja neuloin. Nyt taidan siirtyä hetkeksi sohvalle neulomaan, joten nähdään taas. Loppuun piisi, joka tuli radiosta istuessani kampaajalla.
Kahvin kera istuksin tässä vielä. Jostain syystä myöhäiset iltakahvini herättävät tuttavissa ihmetystä, itse en kärsi mistään sivuvaikutuksista sen suhteen. Päinvastoin kahvi lämmittää ja yleensä nukahdan heti, kun lasken pääni tyynylle.
Töissä oli suorastaan kiirus tänään. Tai sellainen 'yritäpä tehdä jotain, niin täältä lappaa ihmisiä'-päivä. Ainakin aika kului rattoisasti. Sain lopulta tehtyä osan hommasta, jonka luulin saavani valmiiksi asti tänään. No, onneksi huomenna on uusi päivä.
Yritimme leikata kissan kynsiä, mutta se ei onnistunut, sillä kynsisakset ovat vääränlaiset. Lisäksi pelkään leikata katin kynsiä niin, että aloin itkeä pelkästään siitä stressistä, että kissalla on epämukavaa tai satutan sitä. Katti jo pureskeli meitä molempia, sekään ei tykännyt saksista. Pitää käydä ostamassa toisenlaiset sakset ja mies lupasi hoitaa kynsienleikkuun. Huh.
Löysin taas yhden etunimen, josta en tiedä mitä vanhemmilla on päässään liikkunut: Jarianna. Ymmärrän toki, että se muistuttaa Sariannaa mutta oikeasti hei.. ellei sitten kyseessä ole joku neutrinimi. Tosin ne ovat yleensä luontonimiä, kuten Havina, Usva ja Myrsky.
Taas yksi kyltti, tämä on Ausseista ja napattu kuvaryhmästä. Nähdään taas!
Kävin katsomassa Tähtien sotaa uudelleen ystäväni kanssa ja pidin edelleen siitä. Melkein jopa enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla, jolloin tuntui kuin ihmiset olisivat vain juosseet ympäriinsä jatkuvasti. (Tosin se saattoi johtua myös 3D-tekniikasta, joka minulla tuntuu hiukan sekoittavan, tulee ikäänkuin liikaa tavaraa käsiteltäväksi.)
Enne leffaa oli yksi kiinnostava traileri eli Star Trek (reboot). Karl Bones McCoyna. Oijoi.. juu, en tiedä milloin on ensi-ilta.
Ensi-illoista puheenollen odottelen kovasti (ellen jopa malttamattomasti) Richardin uutta elokuvaa Pilgrimage. *hrm..* Siinä hän esittää ranskalaista aatelismiestä matkalla Roomaan joskus keskiajalla. Neuleryhmässä alkoi heti keskustelu huppukaulurin neulontamahdollisuuksista.
Raymond de Merville
Tyyppejä, ei Raymondia
Leffoista tv-sarjoihin eli pitäisi muistaa katsoa kaikkien muiden lisäksi True detective-sarjan kakkoskausi. Ensimmäinenhän oli aivan huikean hieno ja se tulee Ylen kakkoselta uusintana. Kannattaa ehdottomasti katsoa jo pelkästään upeiden roolitöiden vuoksi.
Maanantai. No, kai se taas käynnistyy tämäkin viikko. Kävin töissä ja tulin kotiin, reisiläskit on vieläkin jäässä kotimatkasta.
Varasin pienimmälle synttärikemut HopLopista, siinä meni sekin neitsyys (minulta). Sovimme pienimmän kanssa, että nämä synttärit ovat sitten meidän synttärilahjamme hänelle, muuta ei tule. Sen verran suolainen hinta, mutta kun tuo on jo muutaman vuoden toivonut niin olkoon. Onneksi kummikahvit on sitten kotona. Pitäisi vielä soitella kummeille ja kysellä vähän aikatauluista. Hankalaa, kun ihmisillä on vuorotyö.. *köh*
Eipä tässä sen ihmeempiä kuulu, aion mennä sohvalle juomaan teetä ja neulomaan jonkin tv-sarjan kera. Jos sulaisi sen verran, että pääsee könyämään sänkyyn höyhenpeiton ja villahuopien alle.
Yritän saada itseäni irti tuolista huonolla menestyksellä. Olen aikeissa siivota tämän kirjoituspöytäni, sillä jo jonkin aikaa tila on kutistunut ja nyt on lähinnä näppiksen ala tyhjänä tavarasta. Ongelmana on erityisesti papereiden kasaantuminen, sekä omat että poikien kouluasioihin liittyvät läjiintyvät pöydälle. Tällä hetkellä erityisenä ongelmana ovat joulukortit, sillä en oikein koskaan tiedä mitä tehdä niille. Tavalliset heitän pois, mutta ne joiden eteen on nähty vaivaa, ovatkin hankalampi juttu. Usein kierrätän niistä osia muihin askarteluihini.
Kuuntelin pari Uuden musiikin kilpailun kappaletta, mutta en tiedä. Tuskin noilla Euroviisuja voitetaan. Paras kuuntelemistani oli Stella Christinen 'Ain't got time for boys' ja sekin lähinnä soulvaikutteiden vuoksi.
Itse asiassa piti eilenkin kirjoittaa tänne, mutta iski väsy. Hyvä, että pysyin hereillä siihen saakka, että sain pienimmän sänkyyn. Tosin siinäkin meni sen verran myöhään, etten jaksanut lukea hänen kanssaan Percy Jacksonin seikkailuja. Erehdyin nimittäin katsomaan 'Järki ja tunteet'-elokuvan, joka olikin yllättävän pitkä. Tänään olen ajatellut katsoa lisää Alania, en vain ole vielä ihan varma leffavalinnoista.
Eilen töissä käväisi parikin maahanmuuttajamiestä. Toinen käy meillä aika usein ja toinen oli nyt ensi kertaa asiakkaana.
Ensimmäistä (pakolaismies) autoin alkuun toimeentulotuki-hakemuksen täyttämisessä. Hän puhuu suomea, mutta kirjoitettu lomake on vielä tuetun suomen varassa. Saatuamme tärkeimmät kohdat täytettyä hän kysyi nimeäni ja vastattuani hän huudahti 'Mutta sehän on arabialainen nimi!' Kerroin olevani ihan täyssuomalaista alkuperää, mutta että isäni oli ilmeisesti halunnut nimen, joka rimmasi siskon nimeen.
Hiukan myöhemmin asiakkaaksi tuli nuori mies, joka puhui suomea aika hyvin. Työpari kysyi häneltä, mistä hän on kotoisin ja mies kertoi olevansa kreikkalainen ja on nyt täällä etsimässä työpaikkaa. Hän kertoi osaavansa myös sujuvasti kiinaa ja lukemiseksi hän oli valinnut Komisario Palmun eli 'Kuka murhasi rouva Skrofin'.
Näiden kohtaamisten aiheuttamiin pohdintoihin kuuluu ajatukseni siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä tämä maa minusta tarvitsisi enemmänkin. Mietiskelen, saako kreikkalaismies täältä työtä, jossa voi hyödyntää kiinankielentaitoaan ja pohdin, mitä Irakista pakeneva minua nuorempi mies on mahtanut kokea elämässään ja silti on valoisa ja luottavainen tulevaisuuden suhteen.
Nyt aloitan siivoilun, kuuntelen samalla Bowien Blackstar-levyä YT:stä.
Tulihan tällekin päivälle suru, sillä näyttelijä Alan Rickman menehtyi syöpään hänkin. Melkoinen viikko, kaksi hienoa taiteilijaa menehtyneet. Olen jo alkanut miettiä, miten tämä vuosi jatkuu (alkoi itselläni sairastelulla ja sitten tällaisia uutisia heti seuraavalla viikolla). No, se näkee ken elää.
Unohdin eilen kertoa, että tein taas jälleen kerran ADHD-testin ollessani yksinäni töissä illalla ja sain pisteitä 60, joka siis uppoaa lievään ADD-kategoriaan. Minulla tämä ilmenee ns. ylikeskittymisenä. Kouluaikoina haaveilin unohtuen omiin ajatuksiini tai piirtelin kirjat täyteen keskittyessäni kuuntelemaan opetusta. Nykyään taas saatan uppoutua lukemaan havahtumatta mihinkään ympäristössä, erinomainen taito metromatkoilla (muistan aina jäädä oikealla pysäkillä pois). Kotiäitivuosina saatoin lukea ruokaalaittaessani (tosin tätä teen edelleen jonkin verran).
Tänään työpäivä sujui melkolailla ihan puhtaan seurustelun merkeissä. Aamulla meillä oli kokous ja iltapäivällä työ-ystävä tuli käymään ja joimme kahvit yhdessä, hän kun ei ollut ehtinyt edes syödä vielä. Siinä jutellessamme eräs porukka purkautui kokoushuoneesta ja työpaikkasuhteeni ilmestyi sieltä myös. Sovin huomiseksi hänen kanssaan lounastreffit. Varsinainen arki alkaa vasta ensi viikolla, kun talo täyttyy aamusta iltaan ihmisillä.
Pienin soitti hiukan huolissaan, sillä sähkökatko oli iskenyt ja hän oli yksin kotona. Joku kaivinkone oli vetänyt piuhan poikki, onneksi katkos ei kestänyt kauan.
Kotimatkalla sovin treffit ruokakauppaan miehen kanssa. Hedelmäosastolla mies sanoi 'Banana' ja repesin :) Loppujen lopuksi selvisimme sieltä aika nopeasti ja kotiuduttuamme mies laittoi ruoan itselleen ja minulle, nuoriso oli jo syönyt. Sen jälkeen olen lähinnä koomannut koneen ääressä. Kohta menen lukemaan nuorimmaiselle ja sen jälkeen ajattelin hetken katsella töllöä ja neuloa. Saatan saada kämmekkäät melkein valmiiksi tänään.
Aamulla ennen töihin lähtöä ehdin katsella Game of Thronesin ykköskauden ihan ekan jakson. Olen tähän saakka menestyksekkäästi vältellyt sarjaa, koska aikoiaan aloitin sen ja oli pakko jättää se kesken. Nyt kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että kai se on puolipakko katsoa, varsinkin kun roolitus on mielestäni varsin onnistunut.
Kirjathan puolestaan olen lukenut (pariinkin kertaan) alkukielellä ja minusta ne (lainatakseni jotakuta itseäni viisaampaa) täyttävät aukon, joka on ollut eeppisessä fantasiakirjallisuudessa Tolkienin jälkeen. Siis ihan puhtaassa fantasiassa, onhan esmes dark-fantasiaa paljonkin ja mielestäni Robin Hobb puolestaan ei ole ns. eeppistä fantasiaa. No, tästä voisin keskustella aika kauankin, mutta mieluiten kasvotusten :)
Itse asiassa en taida keksiä tähän oikein mitään, joten jääköön lyhyeksi tämän päivän virsi. Nähdään taas.
Halusin vain kertoa, että teatterikipale oli hieno ja ystävien kanssa oli mukavaa. Wiljami osasi kirjoittaa tai ehkä hän oli vain väylä jonkun toisen kirjoituksille, mutta tarinat toimivat edelleen. Turha varmaan mainita, mutta itkin taas kerran (tai siis parikin kertaa) enimmäkseen ihan vain siksi, että Dame Judi oli niin hieno.
Aamulla suoritin umpihankijuoksun pääkaupunkiseudun esikarsinnat ja ehdin jopa juoksemalla metroonkin, jossa sitten istuin hiki virraten. Töissä ehdin olla riittävästi ja ratikassa matkalla keskustaan juttelin erään työkaverin kanssa nykypolitiikasta ja kaikenlaisesta muustakin. Jonkin verran meitä molempia huvitti se, että nyt nuo Sipilän hallituksen kovin mollaaman 'dosentit' eivät ehdi tehdä perustuslakivaliokunnalle selvitystä pakkolakien lainmukaisuudesta. Lievä kosto?
Alla pari kuvaa päivän lumentulosta. On siellä joku luistelemassakin. Kuvien ottohetkissä on väliä muutama tunti.
Tämä on vielä pakko laittaa. Samoin kuin tämä lukulista, ehkä joskus luen noista joitain...
Täytyy sanoa, että kyllä tuli aika halju olo aamulla uutisia lukiessa. Vaikken olekaan mikään über-Bowiefani, niin kyllä täytyy sanoa, että siinä oli hieno ihminen ja muusikko/näyttelijä (mm. Merry Christmas, mr Lawrence). Aika samanlainen olo kuin Leonard Nimoyn kuollessa, yhden aikakauden loppu. Työ-ystävä poikkesi ja oli samaa mieltä asiasta.
No, se siitä. Menin töihin passikuvaamon kautta. Ihana 10 vuoden passini vetelee viimeisiään ja pitää hakea uusi. Ikävä kyllä monen muunkin passi on henkitoreissaan ja siksipä lupapalveluissa on ihan helkkarinmoiset jonot. Menen antamaan sormenjälkeni rekisteriin tammikuun lopussa. Olin ensin laittaa kuvan tähän, mutta koska se on tyyliä 'vain kirves puuttuu', niin olkoon. Maidotkin happaneisi jääkapissa sen myötä.
Töissä oli normisäpinät, arki alkoi ihan kunnolla. Jopa niin hyvin, että puolikkaamme intratunnukset olivat uusimatta ja hän joutui sitten kirjautumaan meidän tunnuksillamme. Päivä kului rattoisasti ja asiakkaat olivat taas tauon jälkeen aika mainioita.
Huomenna en ehkä ehdi päivitellä, sillä menen töiden jälkeen katsomaan Finnkinon tarjoaman teatteritaltioinnin eli Kenneth Branaghin ohjaaman 'Talvisen tarinan', jossa on Dame Judi Dench pääosassa.
Nyt lähden petiin, jos en huomenaamulla odottaisi tuntia kellon soimista.
Hämyilimme Hämeenlinnaan työkaverien kanssa VR:n suosiollisella avustuksella. Siitä on todella kauan, kun olen viimeksi mennyt junalla mihinkään pääkaupunkiseudun rajojen ulkopuolelle ja samalla menetin neitsyyteni InterCity-junailussa. Hämmentävää sikäli, että niitäkin on ollut liikenteessä jo parikymmentä vuotta ainakin.
Kaunis vanha hirsirakennus ja työkaveri
Ensimmäinen etappimme oli Verkatehdas ja se olikin ihan jännittävä paikka, kurkistelimme erilaisten ovien taakse ja yllätimme paikallisia henkilöitä jopa siten, että pääsimme omaamme vastaavaan puljuun tutustumiskäynnille extempore. Oli mielenkiintoista ja mukavia ihmisiä. Lähtiessämme poikkesimme alakerran galleria+taidelainaamossa, jossa oli juuri vaihtunut näyttely ja näimmekin sen ihan ensimmäisinä, sillä avajaiset olisivat olleet vasta tänä iltana.
Toinen etappimme olikin sitten kylän taidemuseo, jossa tutkailimme kaksikin näyttelyä eli Eija-Liisa Ahtilan sekä Mika Taanilan tuotoksia. Taanilan lyhytfilmi 'Suomen sähköisin kunta' oli mm. yksi näyttelyn teoksista. Ahtilan teoksista osa oli minusta ehkä hiukan liian paljon seksiin jne liittyviä, minusta taiteen (myös videotaiteen) tulisi olla jotain muutakin kuin samaa, mitä tulee joka tuutista.
Näkymä taidemuseon eri osien välipihalle
Selviydyttyämme tästä taidepläjäyksestä lähdimme urheasti pakkasen armoille etsimään ruokaa tundralta ja löysimmekin erään aiemman vinkin avulla Ravintola Piparkakkutalo-nimisen paikan kirkon vierestä. Meitä viehätti talon kaukainen yhteys Albert Edelfeltiin ja ruoka oli erinomaista kuten myös palvelu. Syötyämme lähdimme katsomaan, jos pääsisimme vielä kiepahtamaan kirkossa, mutta sen ovet olivatkin kiinni! Kipittelimme sitten kohti bussiasemaa ja koska meillä oli hetki aikaa, käväisimme Wetterhoffin kaupassa. Juu, ostin lankaa ja se on jo puikoilla :)
Vihdoin pääsimme kotiinkin, tällä kertaa bussikyydillä. Kävin vielä kampissakin yhdessä lankaliikkessä, joten varastoissa löytyy taas... huoks. Ylä- ja alapuolella näkymiä bussin ikkunasta.
Huomenna tulee kummipoika äitinsä kera visiitille, joten saatan olla aika väsy illalla. Nyt menen vielä jatkaman neulomista ja Spookseja.
Tänään oli pakkasta ja metro oli jumissa aamulla ja metroasemalla kuuntelin inisevää tuntematonta teiniä yrittäen samalla meditoida, etten menisi sanomaan jotain kaunista.. Samoin ratikka, jossa olisin istunut, ellen inhoaisi seistä pysäkillä jäätymässä, oli jumissa. Ratikka nimittäin jäi jumiin juuri kustannuspaikan eteen, kuski joutui tekemään happihyppelyn ja kiskomaan vaihdetta rautakangella, mutta sai lopulta ratikan liikkeelle.
Loppupäivä kului ihan mukavasti ja lähdin töistäkin jo ajoissa. Kävin keskustassa etsimässä pienimmälle ehjät verkkarit ja itselleni poolokauluspaitaa Stockalta. Samalla tarkistin lanka-alen. Siitä ei sen enempää nyt, mutta voin kertoa etten lähtenyt tyhjin käsin.. köh.
Kotiasemalla mies odotteli ja kävimme viettämässä yhteistä laatuaikaa ruokaostoksilla. Päästyämme kotio söimme pikaruoan eli Lidlin lasagnea koko porukka ja sittemmin linnoittauduin sohvalle neuleen ääreen. Totesin, että lanka ei käynyt projektiin ja vaihdoin langan, en ole vielä aloittanut projektia uudelleen.
Huomenaamuna minä ja muutama muu eli työpaikan tietoyksikkö lähtee virkistysretkelle Hämeenlinnaan junalla. Varmasti virkistymme.
Kuusi on korjattu pois (seitsemää ei tarvinnut..) ja muutenkin joulu pakattu pois, paitsi poikien huoneeseen jäi vielä ikkunatähti. Huomasin sen vasta äsken mennessäni lukemaan pienimmälle. Pitänee kiskoa se huomenna pois.
Olemme keskustelleet pakkaspukeutumisesta jälkikasvun kera ja etsineet mm. pienimmän talvikenkiä vaatehuoneen uumenista. Onneksi ne olivat aika pinnalla.
Olen neulonut omiin kolminkertaisiin lapasiini yhden lisäkerroksen sisäpuolelle, se pitää vielä toisesta päätellä loppuun. Aloitin myös rannekkeet vain huomatakseni, että niihin aikomani lanka loppuu takuuvarmasti kesken.
Katselin elokuvan The Fall, koska sitä on paljon kehuttu ja olihan se aika hieno, hyvin kuvauksellinen. Syksyllä näkemäni Tale of tales muistutti sitä jonkin verran. Olen jo jonkin aikaa halunnut nähdä tuon jo ihan Lee Pacen takia ja hyvän roolityön tekikikn.
Vointi on edelleen mielenkiintoinen, mutta aion silti mennä huomenna työmaalle. Päivällä minulla oli ihan hyvä olo huolimatta järjettömästä päänsärystä ja mittasin lämmön vain huomatakseni sen olevan aika alhainen, 35,2 tänään. Tosin se sitten nousi, kun join päiväkahvit ja neuloskelin.
Olemme pitäneet takassa tulta koko iltapäivän ja illan ja kävimme saunassa, ihan mukavasti on lämmin sisällä. Mutta tässä tämän päivän kuulumiset. Näkyillään huomenna.
Tervehdys. Taas olisi tulossa valitusposti, mutta te sentään pääsette pois sen vaikutuspiiristä, jos ette jaksa lukea.
Aamupäivällä herätessä päässä oli ihan julmetun iso särki, joka vain kasvoi. Jossain välissä ajattelin mittaavani kuumeen ja teinkin sen. Lämpötila oli 35,4. Aika pohjat meikäläiselle, vaikka alilämpöilyä harrastankin.
Päivän toimet sisältävät leffojen katselua makuuasennossa ja pään pitelyä sekä keskittymistä myös ruoan sisälläpysymiseen. Ei puhettakaan neulomisesta. Leffoina tänään on ollut "Peter Pan" sekä "Princess bride".
Joten... menenkin tästä jatkamaan töllötystä. Jahka saan taudin selätettyä saattaa tulla enempi tekstiä. Niija alemmasta videosta; se valkoasuinen mummeli, joka tanssii ja hyppii, on mun tulevaisuudenkuva. Siihen pyrin.
Sain vihdoin sukat valmiiksi, lopeteltua langanpäät ja höyrytettyä. Näissä on osa niiden melkein-valmiiden kirjoneulesukkien langasta, jotka purkasin joulun kieppeillä eli alle kaksi viikkoa meni työpäivien aiheuttaman neuleajan puutteen vuoksi. Ja sen onnettoman kantapään..
Viikonlopun nautiskelin lämpöaalloista ja räkätaudin alkuvaiheista. Eilen illalla oli aika hyvä olo, ajattelin että kyllä se tästä ja aamusella kipaisin töihin reippaasti. Joo. Ei olisi pitänyt. Puoliltapäivin olo alkoi huonontua ja yhden jälkeen oli pakko luovuttaa. Nyt istun kotona, selkää särkee kuin kuumeessa ja haluan vain maata sohvalla neuloen ja katsellen telkkaria.
Otsikon kanan tapasin hakiessani eväät työpaikan lähikaupasta. Koska suosikkisalaattini (kreikkalainen) oli loppu nappasin hyllystä caesarsalaattirasian, jonka sisältämä kana näytti ..metkalta.. Se nimittäin vihersi. Viereisellä hyllyllä oli nuori mies täyttämässä leipähyllyä ja kysyin häneltä, vihersikö kana hänenkin mielestään. Tarkkaan tutkittuaan hänkin tuli siihen tulokseen, että kyllähän se vihersi. Päiväystä salaateissa oli kuitenkin vielä huomiseen, toivottavasti ottivat loputkin kanat pois hyllystä. Itse siirryin pakasteruokien puoleen, ne saa kunnolla kiehuviksi jopa työpaikan mikrossa :P
Vuoden alun kunniaksi katselimme poikien kanssa Tarun kaikki kolme osaa ja sen lisäksi lauantaina katselin 'And soon the darkness'-nimisen Karlin leffan sekä 'Stockholm, Pennsylvania'-nimisen Jasonin pätkän. Molemmat olivat aika hyviä pieniä filmejä, ensimmäisessä oli kyse ihmissalakuljetuksesta Etelä-Amerikassa ja toisessa kerrottiin tytöstä, joka oli kidnapattu 5-vuotiaana ja nyt hänet palautettiin kotiin 17 vuoden jälkeen.
Olen saanut viikonlopun aikana polvisukkani melkein valmiiksi. Hiukan hidasti se, että lauantaina neuloessani jo jalkaterää tehneeni typerän virheen ennen kantapäätä ja piti purkaa.. No sain purkaa kantapään vielä parikin kertaa, sillä siihen iskeytyi aina jokin outo virhe, mutta vihdoin eilen pääsin siinäkin jo varpaisiin. Nyt vain kavennukset loppuun.. Toisen sukan kärki on hiukan liian pitkä, joten sitä pitää purkaa aikaan vähän ennen varvaskavennuksia.
Mutta nyt. Nähdään. Ylläoleva video siksi, että katsoimme eilen pienimmän kanssa Mies ja alaston ase 33 ja 1/3'n ja olimme tikahtua :D
Tänään on se vuoden toinen päivä, kun kenelläkään ei ole nimipäivää. Ne molemmat nimettömät päivät osuvat tähän vuodenvaihteen kieppeille, sillä se toinen on Joulupäivä. Jos et tiennyt, niin nyt olet sivistynyt :)
Tämä vuosi alkaa lupaavasti. Flunssa kiristää hengitysleimiä ja kuume sahaa edestakaisin ja näden lisäksi löin jo ensimmäistä kertaa ikinä otsikkoni tiskipöydän reunaan heti aamusta, kun roska oli pudonnut roskiksesta ja yritin saada sitä takaisin melkein-loppusijoituspaikkaansa.
Vietin sitten rattoisasti yli kolme tuntia tiiviisti nuorison kanssa sohvalla, sillä jatkoimme jokavuotista perinnettämme ja katsoimme 'Taru sormusten herrasta'-trilogian ensimmäisen osan. Jatkoa seuraa huomenna ja ylihuomenna.
Jos joku haluaa kirjavinkkejä vilkaista, niin täältä löytyy. Aina saa myös kysellä vinkkejä.
Nyt menen jatkamaan Spooksia, nähdään :) Alla muisto viime kesän parhaasta keikasta.
