Lakan käryssä

Lakkaan varpaiden kynsiä, kaikki muu onkin jo valmista. Jääkaappi irrotettu jne. Jos en muista sanoa kun on sen aika, niin tässä:

Hyvää Joulua 

ja 

Onnellista Uutta Vuotta

Sana viikon lopulla

Näköjään edelline päivitys oli jo maanantaina. Olin aika varma, että olin päivtellyt keskiviikkona, mutta niin se aika vain rientää kun on mukavaa.

Työviikko hujahti ohitse. Tiistaina kävimme tyhy-ryhmän kera työlounaalla, näin naapuripöydässä metropoliitta Ambrosiuksenkin ja oli mukavan rauhallista, ruokakin oli hyvää (ainut joululounas ennen joulua). Tiistai-iltana kävin ystävän kanssa Keski-Maassa... Keskiviikkona istuin töissä palelemassa iltakuuteen asti, että sain hommat valmiiksi ensi vuotta varten. Niinpä torstai-aamuna olikin mukava leimata itsensä sisään, kun leimauslaite vilkutteli +32ta tuntia. Päivän kuluessa juttelin paljon ihmisten kanssa, näin ihmisten halaavan toisiaan kadulla ja oli melko jouluinen tunnelma. Kävin myös kahvilla kollegan, runoilijan, biologin ja videotaiturin kanssa ja meillä oli oikein rattoisaa.

Eilen illalla vietimme myös koulun joulujuhlaa, joka sekin sujui hauskasti. Vaihdoin muutaman sanan pienimmän uuden luokanvalvojan kanssa, hän sanoi pitävänsä melkoista kuria ja sanoin, että se on oikein. Hän on oikeasti ihana ja juuri sellainen, jonka tiedän sopivan pienimmälle erittäin hyvin opettajaksi.

"Pienen pieni kiiltomato yössä
kantaa tuikkulyhtyään.
Himmenee, tummenee,
kiiltomato hiljaa hyräilee."

 

 

 

Juhlassa oli sekä tontut että jouluevankeliumi ja myös Tiernapojat. Erityisesti ilahduin tomeran Marian toimista, hän pisti levottoman Joosefin aisoihin pienellä töytäisyllä ja komensi enkeleitä, kun nämä olivat hitaita :D Tuon koulun jouluevankeliumit ovat aina ilahduttavia (tosin 'repeilevää enkeliä' voittanutta ei ole).

Tänään kävin pienimmän kanssa elokuvissa koulun päättymisen kunniaksi. Katsoimme Disneyn joulu-uutuuden 'Frozen', joka oli oikein kiva. Suosittelen ihan siksi, että siinä on todella leikitelty lumen ja veden kuvaamisella. Myös elokuvaa edeltävä lyhytfilmi oli ihana :D 

Esiokoisen TET-harjoittelu loppui erinomaisen kiittävin arvosanoin, työtodistus pitänee ehkä kehystää.

Nyt sanon hyvää yötä. Huomenna jatkan kummipojan villahaalarin kokoamisella ja resorien neulomisella ja vetoketjun kiinnittämisellä, eiköhän se aatoksi valmistu. Loppuun vielä minulle uusi suomalaistuttavuus, johon törmäsin eräässä ulkomaankielisessä julkaisussa. Nährään!

Piparitaloa

Nyt olis sitten kuvia piparitalosta. Se todellakin joutui joulumyrskyn uhriksi ja lisäksi hurja lumipallo rysähti katolle vierien siitä alas ja aiheuttaen jonkinlaista romahtamista mennessään. Lisäksi talon toisella nurkalla vaanii jättiläiskissa ja toisella puolen päätön siallaratsastaja. Onneksi talonväki on varautunut ja pihasta löytyy parikin halkopinoa.

Pieni lisätiedoite: huomenna en usko päivittäväni. Menen illalla jälleen Smaugin luolaan kääpiöiden kanssa. Hrhm.. voisin toki jäädä sinne jonkun kääpiön orjaksi pikku apulaiseksi.


Osoittaakseni olevani vanha käpy laitan illan piisiksi erään tv-sarjan tunnarin. Silloin pikkulikkana pidin kovasti tästä sarjasta.

Sunnuntai-ilta

Ajattelin vain sanoa, että olen hengissä. Sinällään pieni ihme, kun olen tapellut yhden piparitalon kasaan, pessyt pyykkiä, korjannut kissan kakat pois lattialta ja poltellut levyjä. Muun toiminnan ohessa. Piparitalon kuvan laitan ehkä huomenna. Onneton rötiskö näyttää siltä, kuin se olisi joutunut jonkin joulumyrskyn kohteeksi. Onneksi maku lienee ihan paikallaan silti.

Törmäsin tällaiseen piisiin tänään, halusin jakaa sen teille. Ihan siksi, että tykkäsin. Nyt menen laittamaan huomiset eväät valmiiksi ja sitten petiin.

Korttitehdas

Eilen oli korttitehdas käynnissä ja sain kuin sainkin kaikki 50 korttia lähtemään illalla postikaupasta. Kauppa oli tyhjä. Siis tyhjätyhjä. Ainoana oli myyjä minun ja miehen lisäksi. USkomatonta.

Tässä lupaamani kuvatus korteista. Nämä ovat ne, jotka lähtivät vieraisiin maihin ja noista viimeiset kolme menevät otto-sukulaisille Ruotsiin. Arvannette, mistä sain idean kortteihin.

Jonkun piisin voisin vielä keksiä tähän, niin pääsisin nukkumaan. Ehkä vähän Princeä. Valitettavasti löysin vain liveversion tästä piisistä.

Huhuu?

Eilen en pystynyt päivittämään, enkä halunnutkaan. Elokuva oli liian pinnassa ja tuntuu, että olen vieläkin jollain tasolla Keski-Maassa. Eräs tuttu sanoikin, että enhän ole sieltä koskaan lähtenytkään ja siltä tuntuu.

Elokuva oli hyvä, vaikka minusta liikaa toimintaa ja taistelua (aivan samoin kuin Tarun leffaversioiden kanssa). Pidin Tauriel-haltiasta, Bard oli hyvä mutta Thranduil oli mielestäni jotenkin ohut (tai litteä, kuten kirjallisuudessa sanotaan hahmoista). Smaug oli hyvä, muistutti jotenkin Dragonheartin Dracoa ja Benedictin ääni oli erittäin ilkeä. Kääpiöitä näytettiin liian vähän ja Bilbo (tai Martin siis) oli hieno. Martin on ihan uskomaton näyttelijä, sitä ei ehkä tajua Sherlockin perusteella mutta olihan hän erinomainen myös Adansin Linnunradassa.  Joka tapauksessa tykkäsin kovasti ja aion mennä ensi viikolla uudestaan. hmm..

Nyt on vuorossa kuumeinen korttiaskartelu. Miten niin jäi viime tippaan? Uaah. Lupaan laittaa kuvan huomenna, kun kaikki 50 korttia on valmiina :P Ja tiedän, että Millie on lauleskellut tätä lauluaan aiemminkin tässä blogissa, mutta nyt vain tuntui tältä. *rallattelee*

Hellurei

Ja hellät tunteet!! Huomenna se koittaa!! Syy tähän hihkumiseen löytyy tuosta oikeassa reunassa olevasta laskurista :)

Pakko linkata yksi kuva eilisestä Berliinin tapahtumasta. Tässä. Melkein meni yöunet. Ihan vain tuon hiuskiehkuran vuoksi :P

Eipä tässä sen kummempaa asiaa ollut. Äitini tulee vahtimaan pienempää elokuvan ajaksi, piti imuroida ja laittaa ruoka huomista varten valmiiksi. Äidit. Tiedättehän...

Huoh

Selvisin tentistä hengissä, ehkä osasin jopa jotain vastata oikeinkin. Olin nimittäin jokseenkin varma ainakin yhdestä suomalaiselle kirjallisuudelle tyypillisestä asiasta eli kansankuvauksen traditiosta ja sitäpä sitten kysyttiinkin. Voisin siis olettaa pääseväni läpi ainakin. Toivottavasti. Seuraava tentti (oli se sitten uusinta tai joku muu) on joka tapauksessa vasta ensi vuonna.

Illan olen viettänyt katsomalla kuvia Hobitti-elokuvan kakkososan Berliinin ensi-illan livestreamauksesta. Sillä lopputuloksella, että aivotoiminta on vegetatiivisen puoelella johtuen eräiden henkilöiden ihan liian hotista habituksesta. Uhhuh..

Esikoisen TET-harjoittelu Eläintieteellisessä keskusmuseossa alkoi ja hän tykkää siitä tosi paljon. Miten mä arvasin? :D Ja pienin vaihtaa luokkaa, vaikutti itse tosi innostuneelta uudesta luokasta. Toivon, että koulu alkaisi nyt sujua mukavemmin. Uusi ope on jämäkkä, mutta reilu.

Huomenna pitäisi ilmeisesti aloitella joulukorttipajan käynnistelyä. Kiinnostaa ihan kympillä.

Kommentoinnista

Jostain syystä tänne on alkanut tulla erilaisia mainosviestejä kommenttilaatikkoon ja koska inhoan sellaisia, oli pakko laittaa kommentoinnin tsekkaus päälle. Valitan syvästi tällaista 'Isoveli valvoo'-meininkiä, mutta oli pakko. En halua, että blogiani käytetään tällaiseen toimintaan.

Nähdään jossain vaiheessa, tänään paneudun jälleen Suomen kirjallisuudenhistorian saloihin.

96s

Itsenäisyyspäivä siis, noin mones jo. Silti niin lyhyt aika, kun ajattelee, että isovanhempani olivat nuoria tai teini-ikäisiä (vaikka silloin ei moista sanaa tunnettukaan) Kansalaissodan/sisällisodan aikaan, miten sitä kukin haluaa nimittää. Myöhemmän sodan aikana he olivat jo perheellisiä, isoisäni olivat rintamalla ja isoäidit hoitivat kotejaan, toinen toimi lottana ja äitini ja tätini olivat pikkulotissa.

Muistin sytyttää kynttilätkin ikkunoihin, ne kaksi. Ihan siksi, että äitini sedistä joku oli jääkäri, karannut Saksaan.

Juhlistin Itsenäisyyspäivää leipomalla pipareita kuten muulloinkin. Tällä kertaa esikoinen ei enää osallistunut, hän oli tehnyt koulussa meille piparitalon. Keskimmäinen oli hetken verran, mutta pienin auttoi loppuun asti ja meillä olikin tosi hauskaa. Todistusaineistona kuva:

Pipareiden jälkeen luin loppuun kirjallisuudenhistorian osuuden, joka tulee lukea maanantain tenttiin ja selasin Noitaympyrää. Olin aamulla selannut loppuun kirjan, josta en tykännyt yhtään, olkoonkin viime vuosien parasta suomalaista scifiä. Oli ihan kamala, mutta en vain selkeästi ymmärtänyt sitä. Merkkaan sen kuitenkin luetuksi, koska en jättänyt sitä kesken.

Käsi on parempi kuin eilen, vaikka pelkäsin leipomisen haittaavan enemmän. Sen sijaan pää on hakleamispisteessä, ollut koko päivän. Pitäisi varmaankin mennä nukkumaan kohtapuoliin. Huominen on jälleen lukupäivä ja samoin sunnuntai.

Päivään liittyen laitankin loppulauluksi Kansalaislaulun, jonka J.H. Erkko tekaisi joskus 1800-luvun lopulla kansallisromantiikan ollessa huipussaan. Tämän jo ala-asteelta kaikille tutun viisun siis.

Hyydyttää

Jotenkin olen aivan katkipoikki. Aamulla ensimmäinen ajatus taisi olla, että onneksi enää yksi aamu töihinlähtöjä tällä viikolla ja jossain välissä melkein esitin pienen voitontanssin, kun tajusin perjantain olevan vapaapäivä myös koululaisilla, eikä minun tarvitsisi nousta katsomaan, että pienin lähtee ajoissa. Jes.

Töiden (joita en muista tehneeni, vaika tiedän tehneeni) jälkeen kävin ostamassa joulukorttitarvikkeita. Tajusin nimittäin eilen, että ne pitää olla postissa ensi viikon perjantaina. Apuva. *hengittää paperipussiin* Maanantaina on tentti, johon pitäisi lukea ja jossain välissä pitäisi tehdä pipareitakin jakoon. Että joo.

Nyt taidan kuitenkin mennä petiin. Viime yönä heräsin johonkin puoli neljältä (oletan, että siihen kun kissa oksensi) ja valvoin tunnin! Ennenkuulumatonta! Minä en valvo koskaan, vaikka kävisin vessassakin yöllä niin sammun samantien kun pääsen takaisin lämpimään kolooni.

Tässä hieman joulutunnelmaa, tämä on nyt tänään kiertänyt pitkin ja poikin sosiaalista mediaa eli olkaatten hyvät.

Vankilapäivä

Katajanokan vankila oli oikein kaunis ja jos tulisin Helsinkiin turistina, saattaisin jopa yöpyä siellä. Ruokakin oli hyvää ja oli hyvää seuraa. Ennen lähtöä nauroimme töissä, kun työpari sanoi puolikkaallemme: 'Jos tulee iso hätä, niin soita meille'. Nauroimme ehkä vartin. Halvat huvit :P

Luennollekin ehdin ajoissa, vaikka kävin moikkaamassa yhtä kirjastolaista, vein hänelle yhdet tekemäni kämmekät ja kävin ostamassa villatakin matkalla ratikalle. Kirjastoystävä oli kultainen, juttelimme lasten erilaisuudesta ja sen sellaista. Luento meni kivasti ja vihdoin parin kuukauden istumisen jälkeen tuntuu, että ihmiset alkavat (muutkin kuin minä ja vanhin) jutella keskenään. Olen jo siis ylittänyt sen rajan, että uskallan puhua tuntemattomillekin :)

 Kotona kysyin mieheltä, mitä viimeisin Wilma-viesti koski. Nyt ollaan nimittäin siinä pisteessä, etten oikeine nää uskalla avata Wilma-viestejä, elleivät ne ole tulleet myös keskimmäiselle, jolloin tiedän niiden koskevan kaikkai koulun oppilaita. Mies sanoi, että tämä viesti oli kaikille ekaluokkalaisille ja koski sekä joulujuhlaa että lisäksi joitain oppilaita uudelleensijoitetaan toisille ekaluokille. Toivon nyt kovasti, että pienin pääsisi eri luokalle, esim juuri tämän musaopen luokalle, koska hän tuntuu olevan jokseenkin järkevä ihminen. Sanoi moiteviestissään viime perjantaina, että on ihanaa kun lapset ovat erilaisia <3

Ja nyt menen tästä jonnekin... tuota.. Keski-Maahan. siis. juu.. ahhuh. Hee. Aivotoiminta pysähtyi jonkin kuvan jälkeen. Nähdään huomenna.

Uusi viikko alkaa

Uima-altaassa alkoi, kilsa meni 32 minuutissa. Se on jotakuinkin oma henk.koht. ennätykseni. Olen siihen kyllä tyytyväinen, vaikka varmasti pääsisin vielä nuo pari minuuttia tiukempaan aikaan jos saisin muutaman kilon pois painolastista. Mutta kun en saa, ne näyttävät olevan ihan kiinni. Niin.. Pullaa on tullut syötyä ja leipää myös. Tiedän, että ainakaan nyt ennen joulua en pysty olemaan syömättä leivonnaisia, joten ehkä sitten tammikuussa voin kiristää taas itseäni. Varsinkin kun sitten on reissukilojakin varmasti poistettavana.

Elämään ei juuri nyt kuulu ihmeitä, sillä odottelen fanisaittien räjähdystä, koskapa huomenna/ensi yönä on Los Angelesissa DOSin ensi-ilta.

Huomenna en juuri ehdi töissäkään katsella kuvia siitä, sillä menemme koko porukan kera Katajanokan vankilaan. (Ehkä joku jääkin sinne :P) Meillä on tyhy-iltapäivä ja sen jälkeen minun on vielä mentävä kuuntelemaan luentoa. Jei.

Aargh, muistin juuri luvanneeni toimittaa yhdelle tuttavalle kämmekkäät huomenna jossain välissä. Niistä on vielä langat päättelemättä ja ne pitäisi ehtiä prässäämäänkin. Ei muuta kuin toimeen! Näkyillään!

Lukupäivä

Tänään luin yhden tenttikirjan, mutta olen sitäkin ylpeämpi, että vihdoinkin sain sen luettua. Kirja oli nimittäin 'Putkinotko'. Olen joskus nähnyt jonkin tv-sarjan tai elokuvan, joka siitä on tehty ja voi herranjestas, että kirja oli ihan yhtä kauhea tai pahempikin taapertaa läpi. Mutta nyt se on tehty! Nyt ei tarvitse enää IKINÄ lukea tuotakaan opusta.

Tähän loppuun laitan 'Vihan liekkien' lopussa soineen Coldplayn piisin, sillä se oli minusta kaunis :)

Perjantaiperjantaaaaii

Noin joskus 80-luvun lopulla huuteli General Njassa RadioCityssä. Eipä taida enää huudella, en tosin tiedä, kun en radiota kuuntele. En nimittäin jaksa enää ollenkaan radion kaltaista melusaastetta, mielluummin kuuntelen kullakin hetkellä mielialaan sopivaa musiikkia.

Olin isompien poikien kera elokuvissa. 'Vihan liekit' oli ihan hyvä leffa ja noudatteli kirjaa suht uskollisesti. odotin, että loppu olisi ollut hieman dramaattisempi, kun jatko-osa on kuitenkin tulossa, mutta sekin meni kirjan mukaan eli ihan ok.

Vieressäni istunut mieshenkilö söi koko leffan ajan. Minäkin kyllä mutustin karkkeja, mutta en sentään ihan kokoaikaisesti jaksanut. Tällä miehellä oli ehkä jäänyt lounas ja pari muutakin ruokailua väliin, kun sen verran ahnaasti pisteli eväänsä. Hieman häiritsi.

(Tähän aion laittaa nyt varoituksen sanan eli allaoleva kuva saattaa aiheuttaa sydämen liikalyöntejä tai tajuttomuutta.) Kotiin tultua etsin pienimmälle pyynnöstä ryhävalaan kuvan ja mihin kummaan kuukkeli törmäsikään, ellei tähän kuvaan, jonka näin eräässä ryhmässä aiemmin. Hieman repesin :D

Loppuun vielä hieman joulumusiikkia, johan sunnuntaina saa avata kalenterinkin :)

Mä mistä kertoisin?

Joskus on tosi hankalaa keksiä otsakkeita näihin pölinöihin.

Tänään oli suht normaali torstai. Päivystin tiskillä ja Avoimen yliopiston puhelimessa, muovitin sen seitsemän kirjaa, söin viimeisen lounaan kummipoajan ja hänen äitinsä kanssa, nautin mansikkakakkua ja hämmensin it-tuen printteriongelmalla.

Kadehduin aavistuksen, kun italiainen nettikaveri ilmoitti näkevänsä erään henkilön Lontoossa, mutta sehän on oikeasti ihanaa. Olen iloinen hänen puolestaan :)

Kävin luennolla ja kaupassa ja mies haki metrolta. Innostin esikoisen kiusaamaan  kissaa tyhjällä karkkiputkilolla. Kehoitin kokeilemaan saako esikoinen kissan hännän tungettua siihen, kissa ei tykännyt. Sanoin sille, että hassut pojat kuin kiusaavt noin. Kissa ei uskonut... ehkä siksi, että nauroin sille :D

 Nyt voisin joko kaatua sänkyyn tai kirjoittaa vielä hetken. Huomenna menen katsomaan 'Vihan liekkejä' nuorison kanssa. Loppuun koko viikon päässä soinut korvamato. Mahdoton piisi.

Kepeästi keskiviikkona

Taas yksi päivä lähempänä joulua ja Hobittia. Tuskin maltan odottaa!

Maanantai-ilta tein oikealle ranteelle jotain. Tarkoitus oli siis hieroa sitä, mutta se jotenkin 'sävähti' ja siitä lähtien sitä on särkenyt. Nyt kipu on sen verran jatkuva, että otan huomenna mukaan tukirannekkeen, jonka hankin jännetupentulehduksen aikoihin monta vuotta sitten. Jos tämä jatkuu vielä ensi viikolla, menen työpaikkalääkäriin. Naapuritaloon. Liian pitkä matka :P

Nyt illalla tein Rocky Road-suklaata, yhtäkkiä päivällä ajattelin ilahduttaa kotiväkeä sillä. Ihan hyväähän se on, mutta järjettömän makeaa. Meinasi iskeä paha olo, kun sokerit nousi niin nopsaan. Oli pakko syödä pari juusto-metwursti-ruikkaria. Vähän helpotti.

Väkersin myös eläkkeellejäävälle työkaverille kortin, kahvitilaisuus on huomenna. Vaikein osuus on keksiä sopiva aforismi. Lopulta löysin tämän vanhan Minna Canthin sanonnan:

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse. 

Loppuun piisi, joka soi erään kuppilan tupakkaterassin kajareista ravatessani metrolle. Tiesittekö muuten, että yhtyeen nimi tulee soittajapoikien liikkaopettajan nimestä? Tämän kertoi veljeni joskus, hän näitä enemmän kuunteli :)

Mitä opin tänään

Opin moniakin asioita... tai no monia, mutta ainakin muutamia. Olen oppinut erilaisia asioita esim. taistelukaasuista ja bioaseista, sekä niiden hajoamisesta erilaisissa ympäristöissä,  ihan omasta mielenkiinnosta. Ei käy elämä tylsäksi ;)

Toinen asia, minkä opin ihan tässä hetki sitten, on henkinen suojautuminen muiden tunteilta. Olen koko päivän ollut hyvin herkillä ja se on aika rasittavaa. Kysyin siis henkisesti valistuneelta ystävältä, miten voin suojautua ja hän neuvoi. Heti helpotti. Ihan kuin kaukainen radio olisi sammutettu jossain. Ihana rauha!

Nyt lähden nukkumaan, mutta sitä ennen tarjoilen vielä linkin NY-Timesin lyhytfilmeihin, jotka olivat kauniisti tehtyjä.

Nähdään taas. Loppuun vielä enkeli Islingtonin laulu Neil Gaimanin Neverwhere-kuunnelmasta.

Että voi olla ihminen väsy

Eilen olimme auttamassa äitiäni neljä-viisi tuntia. Onneksi olimme, muuten olisi mummu vieläkin alkutekijöissään remonttipakkaamistensa kanssa. Yhdessä vaiheessa hermostuin jo aika pahasti, mutta onneksi sentään äitini tuntee minut... jokseenkin pitkältä ajalta. Mutta oikeasti niinkuin pitkä huokaus pääsi, kun vihdoin olimme kotona. Ehdin kyllä lukea yhden tenttiin tulevan runokirjankin vielä iltapuhteiksi.

Tänään kaksi kolmesta pojasta meni kouluun kymmeneksi, joten minäkin yritin nukkua vähän pitempään kuin muina maanantai-aamuina. Ensin lähti esikoinen, sitten huusi kissa, sitten lähti mies, sitten huusi kissa.. no loikoilins itten jonkin aikaa ja haaveilin, ennen kuin kello soi. Sekin on muuten yllättävän rentouttavaa, ihan vain haaveilla.

Kävin ennen töihin rientämistä hakemassa elokuvaliput Hobittiin! Meinasin ottaa kuvat mainoksista, mutten sitten kehdannut. Voi minua!

Työpäivä meni, Wilmaa katsellessa... pienimmällä on koulussa muutama kaveri, jotka saavat sen yllytettyä tunnilla elämöimiseen ja siitäpä sitten keskustelimme. Rattoisaa.

Loppuun laitan herätyskellomusiikkini. Kyllä vain on ihana herätä, kun Tillin samettinen ääni hyväilee tärykalvoja. Sanat saatte aivan itse tsekata linkistä, enkunkielinen käännös ei ihan tavoita kaikkia nyansseja :P

Lauantai-illan huumaa

Sitä odotellessa ehtii sanoa pari sanaa jälleen joistain asioista. Ja 'se' lienee esimerkiksi Tohtori Who-pätkä, joka ilmiintyy telkkariin tänään klo 21.50 tjsp. Kymmenettä tohtoria voisin katsella kauankin, samoin kahdeksatta.. jaa niin.

Aamusella heräsin anivarhain ennen kymmentä saadakseni liput elokuviin! Niin kuulkaa! Hobitin kakksoosan 'Smaugin autioittaman maan' liput tulivat verkkomyyntiin tänä aamuna klo 10. En todellakaan mennyt telttailemaan Tennispalatsin ulkopuolelle, niin hullu en ole. Nyt menemme perheen neljän vanhimman voimin katsomaan Bilbon ja kääpiöiden seikkailuja heti 11s päivä iltakuuden näytökseen. Tuskin maltan odottaa!

Leffoista puheenollen kävin eilen katsomassa pienimmän kanssa elokuvan 'Turbo', jossa siis rallihaaveileva kotilo onnistuu voittamaan Indianapolisin rata-ajot. Kovin perinteinen tarina, ihan kiva ja muutama hauska vitsi, eniten näin aikuisnäkökulmasta huvittivat musiikkivalinnat. Itsessään ajatus ralli-kotiloista hieman karmii, en haluaisi sellaisia ainakaan omaan pihaani *eww*.

Mitä muuta olen tehnyt tänään? Lukaisin neljä tenttiin tulevaa kirjaa ja selasin viidennen (koska olen sen joskus lukenut suurella tuskalla), purkasin sen onnettoman kaarrokeosuuden kummpipojan villahaalarista ja olen melkein saanut takakappaleen valmiiksi. Aloitin myös neulomaan huivia Frilla-langasta, saa nähdä mitä siitä tulee.

Niin, että nyt ajattelin hetken aikaa ihan vain kirjoitella ja surffailla ja sen sellaista. Huomenna menemme auttamaan äitiäni pakkaamaan keittiötään putkiremontin alta. Hyvää illan jatkoa.

Valitsin allaolevan videopätkän ihan siksi, että Thorinia näyttelevä Richard Armitage (oi) sanoi tuota repliikkiään koko elokuvan intensiivisimmäksi/seksikkäimmäiksi. Tosin hänen äänellään mikä tahansa on seksikästä (ei myönnä kuunnelleensa kaikenmaailman puhelin-yms. mainoksia). Nih.

Pikaisesti torstai-iltaa

Koska en keksi mitään järkevää sanottavaa tästä päivästä, niin laitan tähän linkin hienoihin lego-Tähtien sota-kuviin, jotka on kuvannut suomalainen kuvaaja. Itse pidin niistä hurjasti enkä voi kuin ihailla, kuinka joku jaksaa paneutua. Upeaa työtä.

Tähän tulisi vielä joku iloinen video, kunhan keksin sen. Hetkonen vain.. Marsin poikien Hurricane sensuroimattomana sopinee tähän päivään. Tuo sensuurikin on minusta jotenkin hassu juttu, mutta ehkä avaudun siitä joku toinen kerta. Nyt ei jaksa. JA huom, piisi alkaa noin 1.20 kohdasta.

Harmistus

Päivä meni suht kivuttomasti, vaikka olinkin aamulla äänetön ja oli kokous. Onneksi ei pahemmin haitannut. Onnistuin auttamaan työkaveria PhotoShopin kera, uskomatonta kun ajattelee, että kävin pikakurssin joskus pari vuotta sitten enkä juuri ole sen jälkeen käyttänyt.

Meillä oli treffit miehen kanssa esikoisen koululla, vanhempainilta 9-luokkalaisten vanhemmille. Ikävä vain, että hermostuin parin takanamme istuvan äidin tapoihin. Tai tavattomuuteen siis. Ensinnäkin ne muijat koko ajan kuiskuttelivat, arvostelivat opoa (teki mieleni sanoa niille, että menkää itse pitämään tuo esitys) ja kiroilivat. Tosi kiva kuunnella. Pari äitiä olisi kaivannut paksuinta rautalankaa.. mutta selvisimme siitä.

Juttelimme tapahtuman jälkeen rehtorin kanssa keskimmäisestä, joka kovasti haluaisi samaan kouluun. Saa nähdä pääseekö, sillä Helsinki on kiristänyt muunkuntalaisten pääsyä Hgin kouluihin. Varaudumme siis plan B:llä, mutta silti kyllä kiukutti niin, että itketti. Ja keskimmäinen itse on ihan maassa, viimeiset kolme vuotta treenannut matikkaa ja fykeä  että varmasti pääsee tuonne. Voi kettu.

Noh, menen tästä hetkeksi rinnakkaistodellisuuteen. Tapaamme jälleen. Mutta ei Ikeassa, varsinkaan Oslossa.

Yllätys

Tämä tiistai on käyttäytynyt hyvin. Suorastaan erinomaisesti. Todella kummallista.

Tänään olimme koko perheen voimin partiolippukunnan juhlassa. Pienin antoi sudenpentulupauksensa ja keskimmäinen seikkailija-lupauksen. En koskaan muista näitä uusia ikäkausia, sillä totuin vanhoihin aikoinaan. Joka tapauksessa kivaa oli ja partiopaitoja on ostettava jälleen.

Voin myös kertoa, että täytin ja tulostin yhden lomakkeen keskimmäistä varten... Minulla on jonkinasteinen lomakelukutaidottomuus, mutta nyt voisin syyttää ihan väsymystä. Vasta neljäs kerta meni oikein! Ensin kirjoitin keskimmäisen nimeksi oikean etunimen mutta pikkuveljen toiset nimet, toisella kertaa onnistuin väärinkirjoittamaan yhden nimistä mutta vieläkin viimeinen nimi oli pikkuveljen, kolmannella kerralla nimet olivat jo oikein mutta yhden kirjoitusvirheen kera. Ei olekaan hetkeen ollut lomakkeiden täyttäminen yhtä hauskaa. Nauroimme miehen kanssa vedet silmissä.

Huomenna on yläasteen vanhempainilta. Lapsen jatko-opinnoista olisi kyse. Joko se on noin iso?

Loppuun aion hävyttömästi laittaa Uuden-Seelannin lentoyhtiön mainosvideon, jo pelkästään Deanon takia :P

Uusi viikko alkamassa

Maanantai alkaa olla lusittu. Aamun aloitin altaassa, tosin oli hiukan ahdasta yhden koululuokan takia ja samalla radalla kanssani ui neljä pappaa. Pääsin silti suht hyvään aikaan eli 34:ään minuuttiin kilsan. Saunassa istuin hetken yksin, kunnes tuli muutama muu nainen ja vanhempi heistä kysyi kuka heittää löylyä ja vastasin hänelle, että se joka kysyy. Tajusin vasta myöhemmin, että siitä olisi joku voinut vetää herneet nenään (tai otsalohkoon asti), mutta tätä rouvaa se onneksi vain huvitti.

Töihin pääsin jo ennen kymmentä ja kotiin kasilta. Aika pitkä päivä.

Eilen luin neljä tämän kurssin kirjoista, se oli aika hyvä saavutus. Hämmästytin itseni jälleen, sillä pidin 'Punaisesta viivasta'. Sehän oli suorastaan huvittava kuvaus ja puhuessani siitä työkaverin (sen, jonka kanssa mulla on suhde) kanssa, hän sanoikin että Kiantohan ihan irvaili siinä köyhää kansaa ja työläisiä, juuri kuten itsekin sen ajattelin.

Tarkistin muuten tänään ne ekan tentin tulokset ja sain nelosen. Vitonen on paras, joten olin ällikällä lyöty. Olin aivan varma, että joudun uusimaan sen tentin, että olen vastannut jotenkin ihan vierestä. Hyvä näin. Odotin ykköstä :P

 Neulomuksesta sen verran, että saan purkaa tuon koko kaarrokeosan taas uudestaan. Pakko se on varmaan nyt sitten tehdä, niinkuin ohjeessa sanotaan. Yritin olla näppärä ja luistaa saumojen ompelusta, jota inhoan ja näin kävi :P

Lavvantai

Eilinen kului kaikenlaisissa riennoissa. Ostin mm. liput yhdelle keikalle, joka on toukokuussa ja kävin leffassa katsomassa uuden Thor-elokuvan. Se olikin huomattavasti parempi kuin aiempi kalkkunaversio ja Loki oli hurmaava. Pätkässä oli myös muutama kohta, joita saattoi naureskella vielä illalla kotona.

Tänään olen lukenut Volter Kilven kirjan 'Bathseba', joka oli yllättävän nautittava kokemus jo pelkän kielen vuoksi. Tosin sain lukemisesta järjettömän päänsäryn, joka talttui vasta kun mies hieroi niskaani. Ystävä kävi kahvilla ja illalla katsoin poikien kanssa Hobitin ykkösosan ee-version, joka oli  varsin nautittava. Ihmettelin jälleen, miksi muutama tarinan kannalta erittäin tärkeä kohta oli jätetty pois teatteriversiosta.

Huomenna taidan keskittyä Jotuniin ja runoihin. Viikolla en juuri jaksa paneutua klassikoihin, sillä ehdin lukea lähinnä metrossa nykyään.

Rapeaa torstaita

Rapeaa ihan siksi, että on ollut varsin rattoisa ja hupaisa päivä. Aamu alkoi ihanilla kuvilla eräästä henkilöstä, melkein sain nestehukan aikaiseksi ja kotiin tullessa oli posti tuonut villasukkapostilleni vastineen.  Tällaisen:

Otin kuvan luurilla heti kun ensijärkytykseltäni pystyin. Hetken aikaa nimittäin harkitsin pyörtymista aitoon fanityttötyyliin.Voi minua! Kotiväki nauroi. Höh.

Näiden välissä ehdin tehdä vähän töitäkin, tavata kummipojan, käydä Kakkoselämässä etsimässä Puljun taloa (vain muistaakseni, että se lopetettiin) ja käydä luennolla.  Eräs luentokaveri väitti, että tenttiarvosanat olivat jo tulleet mutten löytänyt niitä, kun kotiin päästyäni aloin niitä etsimään. Pitää tarkistaa taas huomenna.

Tässä on Pepposen toivoma kuva avattarestani Kakkoselämässä. En tykkää tuosta järkyttävästä fledasta, mutta en voi sille mitään kun hukkasin vahingossa aiemman lyhen kuontalon. Ainakin Pepposen kaipaama häntä näkyy, se kun yleensä istuessa tms. häviää tuolin sisään.

Tässä loikoilen EduFinlandin saarella

 Nyt taidan lähteä petiin. Hiukan unettaisi :P Huomenna aion mennä katsomaan Thoria ja Lokia. *krhm*

Juoksija-Einari ja kissakuiskaaja

Olen muutamana viikkona pannut merkille nuoren miehen, joka juoksee metrolle minun tullessani iltavuorosta. Siis hän tulee vastaani aika lailla puolivälissä matkaa. Maanantaina näin hänet aamusta, hän juoksi takaani ja ohittikin, hihattomassa paidassa ja sellaista tasaista tahtia, jota jaksaa juosta kauemmin kuin sprinttejä. En ymmärrä, miksi hän ei voi lähteä vaikka viittä minuuttia aiemmin, jottei tarvitsisi juosta koko matkaa. Yleensäkin minusta myöhästyminen on vain paha tapa, josta kyllä oppii pois jos tarpeeksi haluaa. Ainakin minä opin.

Juoskoon juoksija-Einari pitempiä matkojaan, minä teen vain pikaspurtteja metroon jos on tarvis.

 Nyt illalla tullessani kotiinpäin eläinlääkärimme seisoi putiikkinsa (talonsa) parkkialueella katselemassa kahta kissa, joista ilmeisesti toinen ainakin oli hänen. Menin hänen ohitseen ja lähestyessäni kissoja kutsuin niitä, jolloin toinen vilahti heti kauemmas toisen jäädessä paikoilleen istumaan. Juttelin sille rauhallisesti ja kyykistyin, annoin kissan haistella kättäni ja sain rapsutettua sitä otsasta hiukan, mutta se oli aika arka. Annoin sen jatkaa käteni haistelua ja yritin rapsuttaa uudestaan, mutta silloin se hypähti kauemmas. Eläinlääkärimme oli seurannut tapahtumia ja sanoi, että tämä kissa ei anna oikeastaan kenenkään koskea itseensä, hyvin harva saa silittää sitä.

Ehkä minä olen kissakuiskaaja, ainakin useimpien kissojen kanssa olen tullut toimeen enemmän tai vähemmän hyvin. Alla piisi, jonka Freddie Mercury teki kissalleen (ja jonka olen varmastikin laittanut tänne jo muutaman kerran aiemminkin)  :)

 

Sanonko mikä?

Sanonko? Tyypillinen tiistai, oikein syvältä sieltä minne ei aurinko paista eikä kuu kumota.

Hetken jo luulin, että tämä tiistai olisi erilainen. Oli ihan mukava päivä töissä ja luennollakin ja vielä ystävä käväisi kahvilla. Mutta sitten jysähti. Voi per***nsuti, kirjaimellisesti. Pienin on onnistunut pyydystämään jostain kihomatoja. Ne ovatkin meille aivan uusi tuttavuus. En kyllä olisi ihan ykkösvaihtoehtona kaivannut niiden tuttavuutta.

Joka paikka kutiaa. Yyh.

Päivittelyä

Tajusin eilen illalla, että viime päivityksestä onkin aikaa jo muutama päivä. Olin illalla sen verran merisairas, että keskityin lähinnä vain olemaan.

Viime keskiviikkona tulin töistä ja metromatka oli varsin hupaisa. Minua vastapäätä istui vanhempi nainen, joka alkoi yllättäen jutella kaikenlaista ja se oli ihan mukavaa. Vieressäni istuva virolaissyntyinen vanhempi rouva sekaantui keskusteluun myös ja aika kului rattoisasti. Tämä ensinmainittu nainen lähti pois Kontulassa ja vieruskaverini sanoi olevansa kehitysvammahoitaja, vaikkei tuntenutkaan juttukaveriamme. Moni luulee kehitysvammaisia juopoiksi tai idiooteiksi, mutta heitäkin on monenasteisia. Tämä nainen pärjäsi itsekseen ihan hyvin.

Torstaina olin poissa töistä, sillä olo oli huono. Pökerrytti ja oksetti yhtäaikaa, keskimmäisen alkuviikosta potema tauti ilmeisesti yritti isekytyä minuun. Onneksi meni ohitse ja perjantaina lähdimme Mariellalla kääntymään naapurimaan pääkaupungissa.

Merimatka oli silkkaa tuskaa meikäläiselle ja jouduin ensi kertaa elämässäni nukkumaan akurannekkeiden kera laivamatkalla. Aamulla istuessani pallomeren laidalla näimme pienimmän kanssa sateenkaaren. Se oli kaunis.

Eilen illalla vielä kissaperkele puri minua vasempaan peukaloon, niin että veri lensi. Kissaparan kynsi oli jäänyt kiinni kylpytakkiini ja yiritn irrottaa sitä, jolloin arvon katti hyökkäsi kiinni peukkuun. Varmaan jokin dementiakohtaus sekin, sillä kissa ei ole koskaan ennen tehnyt moista.

Tänään sitten lähdinkin töistä jo hyvissä ajoin ehtiäkseni kahdeksi pienimmän koululle palaveriin. Palaverissa keskustelimme siitä, mistä aiemminkin eli Pienin on 'haastaa' opettajan. Opettaja kertoi, että Pienin on luokan lahjakkain mutta ei tottele yksinkertaisia käskyjä vaan vaatiii perusteluja. Sitten keskusteltiin siitä ja koulupsykologi ehdotti lisätehtäviä, esim. seuraavan tason juttuja ja palkitsemissysteemiä, johon lapsi piirtää hymynaamoja sen mukaan miten on mennyt ja sitten sovitaan palkinnosta tai jonkun edun tms. menetyksestä. Toivotaan, että se auttaisi. Sanoin mielipiteenäni asiaan sen, että lapsi turhautuu kun on tylsää ja haluaa huomiota jollain tavoin (koska ne huonommin osaavat vievät kaiken huomion nyt) ja psykologi oli samaa mieltä kanssani. 

Äsken peitellessäni Pienintä sanoin, että me kaikki pääsisimme niin paljon helpomalla, jos hän vain tekisi kyselemättä sen, mitä opettaja pyytää tekemään. Vaikka se olisi kuinka tylsää, niin joskus on vain jaksettava sitä tylsääkin. Kyllä sitten välillä on taas ihan kivaakin. 


Nyt olen kaikesta niin äärettömän väsynyt, että menen nukkumaan. Pyysin Esikoista tyhjäämään ja täyttämään tiskikoneen, koska on hänen vuoronsa, ja aloin itkeä kesken kaiken.  Bring on the dancing horses ja hyvää yötä.

Turinoita

Stressasimme turhaan työkaverin kanssa tämän aamuista ruotsin kielen kuullun luulemista, sillä se umpiruotsalainen kolleega oli sairaana ja tämä toinen osaa kyllä ihan rahvastakin. Meillä oli kuitenkin oikein rattoisa tuokio keskustan kulttuurimaisemissa ja pois lähtiessämme sain vielä kadulla opastaa muutamaa turistia kohti erästä kallioon louhittua kirkkoa (jonka katolla lapsena leikin).

Se asia, minkä eilen unohdin, oli eräs persoonallisuustesti. Ystävä kertoi saaneensa lyhenteen INFJ ja minä muistin saaneeni saman. Se on kuulemma harvinaisin noista 16 eri versiosta (kirvesmurhaajaa), mutta ilmeisesti kirjalijat ja bloggaajat ovat tämän kirjainyhdistelmän kärjessä. Joka tapauksessa tein testin pariinkin eri kertaan eri sivuilla ja sain kaikista saman, joten kai se on vain uskottava sitten.

Illalla kotona tein pienimmän pyynnöstä riisimurosuklaata. Hän on parin viikon ajan kaivannut sitä, ihan hyviähän niistä tuli. Muuten en olekaan tehnyt oikeastaan mitään, neulonut ja katsonut erään elokuvan fanitapahtuman streamauksen juutuupista näin jälkikäteen. Tulisipa joulukuun 11s päivä pian, pian!

Nyt taidan mennä neulomaan ja katsomaan töllöstä 'Olipa kerran'-sarjaa. Siis tämä:

Pienehkö rutina

En nyt varsinaisesti aio rutista, mutta olen onneton keksimään ostikoita. Helpointa olisi tietysti vain laittaa aina viikonpäivä, mutta se kävisi tylsäksi ennen pitkää.

Kävin aamulla taas uimassa. Onneksi menin ajoissa, joten olin jo puoliuvälissä urakkaa kun se rata, jolla uin, muutettiin koululaisille varatuksi. Siirryin sitten pappojen sekaan viereiselle radalle ja se meni ihan hyvin. Uin perinteisen kilometrini 32:ssa minuutissa. Hieman nopeammin siis kuin viimeksi ja se vähän tuntuu hartioissa, mutta mukavalla tavalla.

Taaperrettuani töihin tämän aamuisen vedenpaisumuksen lävitse tajusin sentään laittaa tennarit kuivumaan patterin alle. Olin jopa ollut sen verran hereillä, että otin varasukat ja ne olikin mukava vaihtaa märkien tilalle. Laitoin varsinaisen tavaranäyttelyn patterin päälle kuivumaan, sillä myös kangaskassi oli aivan litimärkä. Onneksi sen kassin sisällä oleet uimakamppeet eivät juuri vedestä säikähdä.

Työpäiväkin meni suht kivuttomasti. Saa nähdä huomenna, heti aamusta on kokous toisella kotimaisella enkä tiedä jaksanko keskittyä siihen. Sinällään on pakko keskittyä, koska meitä on yhteensä neljä osanottajaa. Mietin jo sanovani toisille, että 'puhukaa te vain ja minä kuuntelen'. Varsinainen kuullunluuleminen. No, kaipa se siitä.

Jotain piti vielä sanoa, mutten enää jaksa muistaa mitä se oli. Lähdenkin tästä katsomaan mitä 'Once upon a time'-sarjassa tapahtuu.

Mä mistä kertoisin

Joo.. tänään oli esikoisen 15-vuotiskahvit. Ihan vain kummit, mummi ja appiukko. Yhdet kummit puuttuivat ja pienin vieras oli oma kummipoikani.

Ette varmasti usko, mutta rasittavin kaikista on appiukko. Myös poikansa mielestä. Hän saapui ensinnäkin kaksi ja puoli (2+½) tuntia etuajassa, mikä ei todellakaan yllättänyt. Onneksi häntä ei häiritse, että meillä on vielä imurointi kesken ja osa leivonnaisista menossa uuniin. Hän istuu ja jaarittelee omiaan eikä kuule mitä me puhumme, vaikka kuulolaite on täysillä.  Lisäksi hän syö 15:ttä eri lääkettä ja arvelemme niiden yhetisvaikutuksen olevan enemmän terveyttä haittaava kuin edistävä.

Porkkanakakun kanssa oli tulla kriisi, jälleen. Minulla on sen kanssa jonkinlainen kirous, sillä yleensä jokin menee pieleen. Tällä kertaa olin ostanut (mielestäni) tuorejuuston, mutta sitäpä ei ollutkaan jääkaapissa kun aloin sitä kaivata. Kerrankin aloin etsiä sitä hyvissä ajoin, joten kun sitä ei löytynyt eikä ollut kuitissakaan, mies lähti etsimään avoinna olevaa kauppaa ja löysikin.  Kakku pelastui ja jopa onnistui ja minä pyyhin kyyneleet.

Toinen yllätys oli se, että sain puhelinsoiton miehen sedän vaimolta. En ole puhunut hänen kanssaan pariin vuoteen sattuneesta syystä, joten en ollut ihan hirveän ilahtunut. Hän olisi halunnut jutella kauemmmin, mutta olin juuri kaatanut kahvin kuppiin ja sanoin, että nyt ei käy. Silloin hän pyysi anteeksi käytöstään! Olin yllättynyt ja mies oli vielä yllättyneempi, kun kerroin hänelle. En aio kuitenkaan edelleenkään ruveta miksikään sydänystäväksi tämän ihmisen kanssa, mutta on toki mukavaa jos toinen myöntää virheensä ja jopa pyytää anteeksi.

Pienin juoksutti kummipoikaa ja molemmat väsähtivät. Perinteiseen syntymäpäivätapaan kummipoika lähti kotiin väsymyksestä itkien äitinsä sylissä. Olen edelleen onnellinen, että lapset kasvavat eikä minulla ole enää mahdollisuutta lisääntyä. En yksinkertaisesti jaksaisi. Näiden omien ensimmäiset kolme kuukautta ovat täysin hämärän peitossa, en muista kuin joitain välähdyksiä ristiäisistä. Onneksi on valokuvia.

Mies kävi äsken murtautumassa naapuriin parin muun naapurin kera. Viereiseen taloon alkusyksystä muuttanut perhe on reissussa ja koiranhoitaja oli onnistunut lukitsemaan itsensä ulos ilman avaimia tai kännykkää. Onneksi olimme vielä hereillä ja mies lähti katsomaan mitä asialle olisi tehtävissä. Koska asumme tällaisessa kylässä, jossa kaikkia autetaan (meitäkin autettiin sekä rakennusaikana että myöhemmin) oli luonnollista pyytää pari ulkona juoruillutta naapuria mukaan ja hetken kuluttua koiravahti oli jälleen sisällä. Sivuovesta.

Yritän miettiä, minkä piisin valitsisin tähän loppuun. Koska en keksi mitään järkevää, laitan trailerin tv-sarjasta, joka pyöri sinäkin iltana ennen kuin tuli lähtö synnärille.

Huhuu?

Lounastin kummipoikani ja äitinsä kera. Kummipoika sai kohtauksen, kun uskoin hänen 'ei'-sanaansa ja tein hänen  puolestaan yhden asian. Onneksi kriisi unohtui, kun talossa tällä hetkellä hommiaan hoitavista  sotamiehistä yksi auttoi pikkumiestä. Pikkukaveri tuijotti avustajaansa suu auki ja kaikkia meitä muita nauratti. Onneksi valtion vihreissä oleva nuori mies nauroi myös.

Päivä kului rattoisasti muutenkin, vaihdoin yhden näyttelyn ja ehdin puhua sekä puutaheinää että asiaa työkaverien kera. Illalla piti olla luento, mutta se oli (onneksi) peruttu, joten tulin kotiin ja nautin täytelakuja sillä aikaa, kun mies kärsi naamiaisasukaupassa kahden nuorimman kera. Siellä oli ollut kuulemma varsin ruuhkaista :P

Onneksi työviikkoni on nyt ohi ja voin keskittyä viikonloppuun orientoitumiseen.

Loppuun tähän päivään sopiva piisi. Kyseinen elokuva on meidän perheen jouluelokuva. Olemme kummallisia :) Ja Jack Skellington on ihana *huokaa*.

Järkky väsy

Otsikko kertoo jo kaiken oleellisen.

Löysin kaikkitarvitsemani kirjat töistä ja melkein muutuin orangiksi niitä kotiin raahatessani. Koska en väsymykseltäni ole jaksanut lukea nyt niitä, otan jonkun metrokirjaksi huomiseksi.

Esikoinen alkoi katsoa yhtä lempielokuvistani. Harmittaa, etten jaksa katsoa sitä nyt vaan menen mieluummin nukkumaan. Onneksi leffa on oma ja voin katsoa sen ihan milloin vain. Parasta leffassa on tietysti ihanan Jasonin lisäksi Jackie Chan, joka on aivan huippuhauska :)  Niin ja huomasin, että leffa taitaa olla kokonaisuudessaan juutuupista katsottavissa *vink*

Mutta nyt minä lähden ihanaan lämpimään vesisänkyyn katsomaan unia. Huomiseen, nassukat!

Junpe

Tuo koskee opiskeluita. Alkoi uusi kurssi, johon pitää lukea 15 romaania* ja pätkä historiaa. Romaaneista olen onneksi joskus lukenut pari, mutta hyvähän ne olisi kerrata.

Aloitimme reippaasti analysoimalla muutaman runon, mikä ei todellakaan ole meikäläisen vahvin laji. Ilokseni 'minun' pöydässäni stui eräs oikein kiva nainen ja yksi nuori mies (ainut miespuolinen osallistuja näillä kursseilla) ja heidän kanssaan saimme sentään jotain väännettyä niistä runoista. Se poikaraukka on nimetty varsin metkalla vanhanaikaisella nimellä, josta syystä säälin häntä, mutta hän on hyvin lutunen. Siis oikeasti suloinen, tekisi mieli silitellä. Joo, oikeasti silitellä *murisee uhkaavasti muille ehdotuksille*.

Tuo mukava naishenkilö tarjosi minulle kyydin puoliväliin kotimatkaa, mikä oli ihan kiva juttu vaikkei varsinaisesti matka-aikaa lyhentänytkään. Muutenkin huomasin, että tällä kurssilla ihmiset uskaltavat hieman enemmän jutella. Alkuaikojen ujous alkaa karista, varsinkin kun me 'keski-ikäiset' tädit uskallamme puhua enemmän.

*Kirjalista:

• Kilpi, Bathseba
• Leino, Helkavirsiä I
• Manninen, Säkeitä I
• Jotuni, Kun on tunteet
• Södergran, Dikter (Runoja)
• Lehtonen, Putkinotko
• Sillanpää, Hurskas kurjuus
• Kianto, Punainen viiva
• Kallas, Sudenmorsian
• Hellaakoski, Jääpeili
• Diktonius, Janne Kubik (Janne Kuutio)
• Waltari, Sinuhe egyptiläinen
• Haanpää, Noitaympyrä
• Mustapää, Jäähyväiset Arkadialle
• Viita, Betonimylläri

Näin pimeän ajan alkaessa tarjoilen videon, josta tykkään suuresti. Ihailkaa paimenkoiria!

Viikon alkua

Hankin uuden pään eli kävin kampaajalla. Nyt on lyhyt, ei ole ennen ollutkaan näin lyhyttä fledaa. Tykkään :)

Uuden pään hankkimisesta tulee aina mieleeni Oz-kirjoista tuttu Prinsessa Ozma, joka vaihtoi päätä mielialansa mukaan. Lapsena toivoin, että se olisi mahdollista. menisi vain huoneeseen ja valitsisi sopivan mielialan kymmenistä. Kuinka helppoa se olisi, ajattelin. Näin aikuisena tajuaa jo, että päätä saisi vaihtaa kerran sekunnissa jos noin olisi.

Tästä johtui mieleeni se aika, jolloin kärsin ns. kolmenkympin kriisistä. Tapani mukaan sekin tuli myöhemmin kuin muille ihmisille, mutta ehkä sitäkin rajumpana ja yllättävänä. Silloin opin tekniikan, jota harrastan edelleen. Suljen ikävät ajatukset pieneen lippaaseen, kätken lippaan jonnekin mieleni perukoille ja avaimen laitan piiloon. Siinä on vain se huono puoli, ettei auta kovin usein availla sitä lipasta.

EDIT Taidan tällä pohdinnalla päästä taas 'tarina päivässä'-listaan kiinni. Aina välillä onnistun minäkin.Ja se päivän sanahan oli 'kokonainen'. miten se liittyy edelliseen, voi kukin miettiä keskenään.

Mutta se siitä. Olkoon viikko hyvä ja murheeton. Huomenna alkaa uusi opintojakso uusin kirjoin ja luennoin. Jee... *heiluttaa jänisräikkää lievästi kyllästyneenä*

Sunnuntai

Oli ihana herätä aamulla ja tajuta, että vaikka olin herännyt klo 11 niin kello olikin vasta kymmenen. (Siitä, millaiseen uneen heräsin, en mainitse mitään. Ehkä klikkailin eilen niitä kuvia hieman liikaa.. krhm.) Alempana kuva niille, jotka ovat vielä tietämättömiä tästä henkilöstä. Kyllä tuota katselisi :)

 Tämän päivän olen viettänyt puikot kilisten. Pienen kummipojan villahaalari on saavuttanut hihojenyhdistämiskorkeuden eli aloin vääntää niitä hihoja. Vain kahdesti purkasin alun, oli niin rumaa jälkeä etten kehdannut jatkaa. Nyt on kaunista.

Mies oli eilen kiltti ja toi minulle Varustelekasta kaikkien lentäjien eloonjäämissuklaata. Ihanaa!!

Loppuun vielä piisi yhdestä suosikkielokuvastani.

Laiska lauantai

Otsikosta saa käsityksen, etten ole tehnyt mitään tänään. Olen kyllä, nimittäin vääntänyt sitä halvatun blogia niin, että hiirikäsi melkein kramppasi. Mutta nyt se on valmis. Tai sellainen kuin sen halusin olevan.

Lisäksi olen tilannut erinäisen määrän fantasiaromaaneja ja yhden elokuvan. Voi minua.. ja neulonutkin olen. Kuuntelin myös kasarihittejä, joista saatte tekin kärsiä :P

Ihan oikeasti

Nyt kyllä nyrjähtää aivot. Halusin siivota fanitusblogia, joten perustin sille alajaoston aikomuksenani tunkea sinne kaikki ..ööhh.. tietyn henkilön kuvat, jotka nyt tukkivat varsinaisen fanitusblogin. Voi hyvä isä sanon vaan. Kuka käski ja mitä häh. Voi elämä.

Joo, kävin tänään pienimmän kera lääkärissäkin. Lapsiraukalla on varmaan yli vuoden ollut ihottumaa oikean käden nimettömässä, ei missään muualla ja käytiin sitä vilauttamassa. Saatiin antibioottisalvaa ja lääkärisetä oli mainio, antoi meille kumihanskoja ettei rasva yöllä pyyhkiydy lakanoihin vaan pysyy sormessa. Sanoi vain, että laita nuo hanskat kassiiisi äläkä mainitse niistä mitään toimistossa :)

Ostimme pienimmälle samalla reissulla talvitakin ja kotona tilasin siihen sopivat toppahousut Tanskanmaalta. Tulevat halvemmiksi kuin käydä täältä kaupasta hakemassa. Se on minusta usein aika hämmästyttävää nettikaupoissa.

Mutta nyt menen taas säätämään idioottiblogiani. Mielessä kävi jo, että tekisin toisen vastaavan, mutta ehkä jätän väliin. Auh.

 

Messuilla

Kävin tänään töiden jälkeen kirjamessuilla. Kuten aina, tapasin siellä erään opiskeluaikaisen ystäväni, joka asuu kauempana täältä. Meillä oli oikein mukavaa, juttelimme kaikenlaista ja myös perheistämme.

Kirjoja en löytänyt. Tai paremmin sanottuna en ostanut. Yhdestä otin kuvan, jotta muistan sanoa sen joulupukille. Kirjojen asemesta löysin ihania englantilaisia cheddareita ja lämpimiä karjiksia kotiinkannettavaksi. Ostin myös yhden tupla-cd:n yhtyeeltä, jota aikoinaan kukaan muu tietääkseni ei kuunnellut. Nykyään sekin on kulttimaineessa.

Ja kuten olette ehkä huomanneet olen iskenyt tuohon sivupalkkiin vihdoin Hobittilaskurin. IIIH!! Enää 47 päivää! Yllättäen Suomi on ensi-illoissa ensimmäisten joukossa, kerrankin!! *etsii paperipussin*

Kaskelotti

Ihan pakko vielä osallistua päivän sanaan eli Kaskelottiin. Katselin Wikipediasta tietoja, mutta muistin oikein eli ne syövät kalmareita ja jossain vaiheessa tutkijat olivat sitä meiltä, että koska kalmareita ei enää ole löydetty niin kaskelotitkin kuolevat, mutta (yllätys yllätys) kalmareita onkin jälleen löytynyt enenmmän kuin luultiin ja niinpä myös kaskelotit selviävät!

JEE!

Toivon joululomalla näkeväni ryhävalaita siellä minne menemme. Ne kun tuppaavat talvehtimaan niillä vesillä. Paras valaidenbongausaika on kuulemma tammi-helmikuussa, mutta elän toivossa nähdä sellaisen. Jos vaikka se olisi joululahjatoiveeni.

Kepeää keskiviikkoa

Nyt on ensimmäinen tämän syksyn tenteistä ohitse. Saatan jopa päästä läpi, jos hyvin käy. Se nimittäin on meikäläisen aikomus; kunhan pääsen läpi. Ykkönen tai mikä tahansa siitä ylöspäin on minusta ihan hyvä saavutus. Marraskuun 13s päivä saan tietää tuloksen, siihen asti siis koetan lähinnä unohtaa koko jutun.

Maanantaista ja pienimmästä; nuori mies oli ottanut ilman lupaa kaverin tärkeän jutun ja kertoi meille saaneensa sen kaverilta. Keskustelimme sitten 'ilman lupaa'-ottamisesta ja valehtelemisesta. Lopputulos oli se, että pienin itki itsensä uneen, minä samoin ja mies oli lievästi sanottuna kypsä. Eilen aamulla pienin oli sitten palauttanut kaverin tärkeän asian, tosin sanonut löytäneensä sen (keskustelimme siitäkin vielä eilen illalla) mutta asia on hoidettu ja sovittu. Huhhuh. Kyllä tuo viimeinen on kovapäisin. (Miehen mukaan tulevat äitiinsä kaikki. Hmm.)

Tänä iltana aion nauttia töllön ääressä uudesta dvd:stä, jonka tilasin. Case Histories tv-sarjan kakkoskausi. Oi Jason! Ja onhan siinä toki erään hobitin vaimokin, Amanda Abbington :)

Loppuun vielä Katy Perryn uusi piisi, josta tykkäsin. Varsinkin tikrun kaulapanta oli ihana :D :D

Ja huomenna kirjamessuille treffaamaan ystävää :)

Maanantaita

Kävin aamulla uimassa, vetäisin kilsan suht rauhalliseen tahtiin ja silti sain ajaksi sen tavallisen 32 minuuttia. Ihan kiva niin.

Vein pari kirjaa vanhaan työpaikkaan lahjoituksina ja sitten menin keskustan Akateemiseen ostamaan pari uutta kirjaa niiden tilalle. Samalla reissulla kävin toisessa kaupassa hakemassa lankoja ja yhden varauksen Kympistä.

Pääsin vihdoin töihin ja sieltä pois. Mies tuli hakemaan metrolta pienimmän kera. Pienin oli tehnyt tyhmyyksiä ja itki kovasti, ihan nukkumaan menoon asti. Selitimme miehen kanssa hänelle karuja totuuksia elämästä ja oppitunti taisi mennä perille. Huomenna kuulemme lopullisen tuloksen.

Luin luentomuistiinpanoja puoliväliin asti, huomenna loput. Nyt kaadun petiin. Loppuun piisi, johon törmäsin kuunnelmasarjassa NightValeRadio (josta tykkään kovasti).

Viikonloppu vilahti

Taas yksi viikonloppu lähempänä joulua. Eilen esikoinen lähti tuttavaperheen pojan kanssa moneksi tunniksi metsään softaamaan. Itse luin puolet kirjallisuudenhistorian alueesta, joka tulee tenttiin ja sitten keskityin muihin asioihin. Toki tenttiin lukiessani ehdin jo tehdä yhden kämmekän ja toista aloittaa, ennen kuin lanka loppui ja lisäksi kursin loppuun erään kesän alussa kesken jääneen neulontaprojektin kokoamisvaiheen. Sitä oli jäljellä noin viisi senttiä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tänään olen tenttiinluvun ohessa pessyt pyykkiä ja neulonut, ja tenttiinluvun loputtua silittänyt, ripustanut pyykkejä, korjannut vanhan kännykkäpussin (eli vaihdoin tarranauhan), lukenut muuta ja neulonut. Lakkasin varpaankynnetkin uudestaan taas. Pohdin juuri, pitäisikö laittaa pari tarraa vai jätänkö ilman.

Saatan aamulla painella uimahallin kautta töihin, jos jaksan. Olisi muitakin asioita hoidettavana, mutta ne ehdin hyvin hoitaa uinnin jälkeenkin.

Lukupäivä

Olen lukenut koko päivän. En sitä, mitä piti eli tenttikirjaa, vaan erinomaisen hyvää fantasiatrilogian eka osaa. Tuntui aivan paluulta teini-ikään, kun saatoin tosiaan viikonloput viettää nenä kiinni kirjassa. Mikä nautinto!

Onneksi sain kyseisen opuksen loppuun (vain alle 700 sivua englanniksi) eikä minulla ole jatko-osai, joten voin huomenna lukea kirjallisuudenhistoriaa suurella mielihalulla. Tuskin maltan odottaa.

Iltoja

Olipa ihan turha työpäivä. Ensin istuin pari tuntia tyhy-kokouksessa palelemassa. Sen voin sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja Puljussa.

Kävin lounaalla työpaikkasuhteen kanssa ja meillä oli oikein mukavaa. Juttelimme parista tutkimuksesta, jotka sivusivat sekä informaatiotutkimusta että kirjallisuutta ja kulttuuria. Paluumatkalla katselin Pelastuslaitoksen ruusuja, jotka kukkivat täyttä päätä. Olivat kauniita. Pari vuotta sitten ne kukkivat vielä Itsenäisyyspäiväviikolla. Saa nähdä kauanko kestävät tänä syksynä.

Iltapäivällä hoitelin kaikki viisi lehteä, jotka olivat tulleet eilen ja tänään. Onneksi tämän illan luento oli peruttu, joten pääsin kotiin  vähän aiemmin kuin olin ennakoinut.

Siinäpä se, päivä pähkinänkuoressa.

Leivontaterapia

Tänään pysyttelin kotosalla. Aamusella lähetin pienimmän kouluun, keskimmäinen oli jo mennyt, ja menin takaisin nukkumaan. Esikoinen kuorsasi syyslomalaisena koko aamun, kuten minäkin tuon keskeytyksen jälkeen. Nousin yhdentoista jälkeen huomattavasti paremminvoivana kuin eilen, vaikka päätä edelleen särkee lievästi.

Olen pohdiskellut eilen ja tänään lausetta, jonka joku hurjan viisas ihminen sanoi eilen tulleessa Kotiliedessä. 'Lapsuus on viidakko, siitä on vain selviydyttävä'. Karu totuushan se on. Tämä ihminen perusteli sanomaansa sillä, että lapselle kaikki on uutta, mutta minusta se kuvaa myös lapsuuden julmuutta. On pakko oppia selviytymään, enimmäkseen omin voimin. Voisin jatkaa aiheesta kauankin, mutten juuri nyt halua enkä jaksa paneutua siihen, koska alkaa vain itkettää. Joskus olen miettinyt sitäkin, etten oikeastaan muista kovinkaan paljon asioita ajalta ennen kuin täytin noin 10 v. Itsesuojelua varmaan sekin.

Tähän samaan syssyyn voisin linkata hienon kolumnin Hesarista, kun kerrankin osui silmään. Sekin antoi paljon ajattelemisen aihetta. Ensi keväänä isäni kuolemasta tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta ja muistan, kuinka äitini sanoi silloin aina ajatelleensa lähtevänsä ensimmäisenä ja vastasin hänelle, että sitä en olisi kestänyt. En olisi pystynyt enkä jaksanut huolehtia isästäni, joka olisi varmasti juonut itsensä hengiltä. Se olisi ollut liian julmaa meille kaikille. Voin siis sanoa ihan suoraan, että onneksi kävi näin päin.

Näistä vakavista aiheista voisin hypätä otsikon lupaamaani leivontaterapiaan. Tässä sen tuloksia. Oli pakko käyttää neljä ylikypsää banaania pois, kun ne alkoivat jo valua pitkin. Suklaa-kaurapikkuleivät onnistuivat kerrankin erinomaisesti, niistä tuli juuri sellaiset cookies-tyyppiset aavistuksen tahmaiset kuten pitikin.

Suklaa-kaurapikkuleivät

Banaanikuivakakku

Tämä ei silti muuta leivontablogiksi, älkää pelätkö. Päänsäryn poistamiseksi olen tänäänkin kuunnellut 'kauheaa goottiheviä', kuten eräs ex-kollega asian ilmaisi :D Tämä on tosin hieman kesympi balladi, ei aivan raskaimmasta päästä.