Sinä

Sinä teit sen. Tiedät kyllä, minkä. En tiedä, annanko koskaan tätä anteeksi sinulle. Ehkä. Ehkä en. Saa nähdä. Jos selviän tästä hengissä.

Alas

Alas.. ei kyl irtoa nyt mitään.

Meinasin jäätyä pystyyn tänään. Kävin esikoisen koululla tapaamassa opettajia, oli oikein hauskaa jutella heidän kanssaan ja kuulla teinin menestyksestä. Lumipyry vain oli paha ja metroasemalla puhalsi varmaan suoraan Siperiasta niin, että takalisto oli umpijäässä vielä kotona, vaikka mies tuli hakemaan metrolta ja yritin autossa sulattaa läskejäni takalistonlämmittimellä.

Töissä juttelin pitkään erään asiakkaan kanssa horoskoopistani. Hän sanoi syntymäkarttani olevan varsin metka (kuten olen kuullut aiemminkin sen olevan) ja väitti minun olevan Oinasmainen. Olen myös kolminkertainen ilmanmerkki, sekä Kuu että Aurinko ovat Vaa'assa ja nouseva merkki Kaksosessa.

No, tulipa jotain sepustettua vaikka olin täysin ajatukseton päivän sanan suhteen. Ne, jotka ovat saaneet selvitettyä työpaikkani, voivat katsoa sen mainospätkän juutuupista (sitä voi myös pyytää meilitse: nokisuu at yahoo piste com).

Kasvaa

Kasvu on mukavaa. Olen jo aiemmin maininnut, että lasten kasvaminen on todella yksi parhaita asioita elämässä. Samoin henkinen kasvu ja elinikäinen oppiminen ovat hyviä asioita.

Toki parhaiten oppi menee perille kantapään kautta. Ehkä se on se, mitä tarkoitetaan mukavuusalueen ulkopuolelle menemisellä?

Myös action figuuri-kokoelmani kasvaa. Tänään posti toi minulle suosikkikääpiöni ihan omiksi :D

Lisäksi sain Marjaanalta tällaisen ihanan sydämen :) Se pitäisi antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 lukijaa. Voinen siis antaa sen kaikille seuraajilleni, koska a) en nyt jaksa paneutua jakamiseen ;) ja b) koska kaikki nyt vaan ansaitsee sydämen. Nih.

 

Päivän piisi voisi olla vaikka Marinaa vaihteeksi :D

Läpiä päähän

Ajattelin kertoa, että ensinnäkin vihaan napinläpien ompelua. Koneella ja käsin, molemmat ovat perin v-mäisiä tapoja. Toisekseen ajattelin kertoa kahdeksan totuutta itsestäni, koskapa Kiki niin vaatii. Hmph. No ei vaan ihan kiva :)

Ainiin ja tämä piti vielä jakaakin kahdeksalle.. Menna , Peppis, Rantis, MrsB, Neo, Nollis, Partapappa ja Marjaana. Lisäksi saatte tällaisen plakaatin kopioida itsellenne:

1. Vihaan virkamiestekstejä enkä osaa niitä kovin hyvin laatia, vaikka sitäkin joudun työni puolesta tekemään. Puppulausegeneraattorini ei toimi (hyvin).

2. Juon mielelläni kahvia ja paljon. Illalla nukahdan makoisasti kuuman kupillisen jälkeen. En tiedä onko tämä sukuvika äitini puolelta vai vain harjaantumisen tulos.

3. Rakastan elokuvia melkein yhtä paljon kuin kirjoja. Melkein mikä tahansa uppoaa, toiminta tai lässy, mutta kauhusta en juuri perusta. Katsoin niitä aikoinaan ihan riittävästi ja Manaaja kummittelee joskus vieläkin.

4. Nakerran jatkuvasti kynsinauhojani, varsinkin lukiessani. Saatan huomaamattani repiä kynnenvierustan tai sormenpään verinahkaan saakka. Nam.

5. En osaa laittaa matoa ongenkoukkuun. Mökillä äitini hoiti homman siihen asti, kunnes esikoinen alkoi hallita sen ja voi nykyään auttaa pienintä. Madot ovat söpöjä. (Samoin kuin sammakot ja sudenkorennot.)

6. Aloitin sosiaalisen median käytön noin vuonna 1996, kun meille tuli kotiin vihdoin kunnollinen yhteys. Ensin keskustelin SF-netin keskustelupalstoilla (mm. Babylon 5-ryhmässä Samuli Törssösen kera) ja sitten ajauduin esikoista odottaessani Vauva-lehden keskustelupalstalle. FB-kavereissani on edelleen muutama ihminen siltä ajalta, me jopa pidämme yhteyttä ihan livenäkin silloin tällöin :)

7. Pyydän usein apua enkeleiltä ja aika usein he auttavatkin. Tänä aamuna sanoin mielessäni, että olisi tosi kiva, jos uimahallissa ei olisi ihan hirveä tunku ja katso! Sain oman radan melkein koko ajaksi. Minusta se oli oikein kiltisti tehty heiltä. Muistan kyllä aina kiittää heitä.

8. Vaikka ihastun helposti ja saatan käyttäytyä täydellisen päättömästi, kuten vaikkapa nykyään kun nauran ja itken yhtäaikaa katsellessani joitakin kuvia, niin silti mieheni on minulle tärkein. Tarkoitan nyt miehen ja naisen välistä suhdetta, äiti-lapsisuhde on ihan eri juttu. En koskaan tekisi mitään sellaista, minkä tiedän loukkaavan miestäni.

Koska en nyt enää jaksanut etsiä piisiä, jossa olisi jotain kahdeksikkoa, saatte tyytyä nuoreen Dannyyn. Olihan hänessäkin puolensa silloin joskus.

Aurinko

Aiemmin en pitänyt kovastikaan auringosta enkä oikein sopeutunut yli 25 asteen lämpötiloihin, vaan tulin lähinnä kiukkuiseksi (kuin ampiainen). Iän myötä sekin on muuttunut. Viime kesänä käydessämme Death Valleyssä (toistamiseen) kehuin miehelle, kuinka kerrankin on mukavasti lämmin. +45C asteen lämmössä.

Parin viikon päästä pääsen taas lämmittelemään, samaan paikkaan kuin viime helmikuussa. Sielläkin pitäisi olla sopivasti jonkin verran yli +30 astetta. Tuskin maltan odottaa :P

Muuten voisin kertoa, että olen taas ollut koko viikonlopun upoksissa Keski-Maassa ja lukenut fanficcejä. Hmm. Jotkut osaavat kirjoittaa, se täytyy myöntää.

Yhdessä

Vietimme tänään laatuaikaa miehen kanssa ja kävimme tukkukeikalla eli ruokakaupassa kahdestaan. Pojat halusivat olla kotona, mikä olikin hyvä juttu. Juttelimme autossa varmaankin enemmän kuin koko viikolla yhteensä. Laadukasta parisuhdetoimintaa :D

Maaliskuun puolivälissä juhlimme tapaamispäivämme 21:stä vuosipäivää. Puolet mun elämästä. Huh. Hyvin tuo puolisko on kestänyt meikäläistä.

Maisema

Katselin tätä postia varten aika monta maisemakuvaa serveriltämme ja huomasin suosikkikuvissani olevan samat elementit: avaruus, valoisuus ja rauhaisia olo. Se pätee sekä Grand Canyonin kuviin että mökin järvimaisemaan. Niitä kuvittelen mielessäni silloin, kun ahdistaa tai en saa unta. Saatan myös muistella vaelluksia Lapissa, pilvien varjoja tunturissa.

Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin tähän kuvaan. Siinä on minun tärkein kaupunkini, se jota rakastan. Tässä elämässä synnyinkaupunkini.

Loppuun vielä yksi kauneimpia lauluja ikinä.

Raidat

Raidat.. joo, sellaisia on erilaisissa paikoissa. Paidoissa ne eivät sovi minulle, eikä oikein muutenkaan. Joskus oli hiuksissakin raitoja, mutta nyt on vain väripalkki.

Kissoissa raidat ovat kauniit, varsinkin sellaisissa tabby-kissoissa erinomaisen sievät. Tiikereissä ne ovat paitsi kauniit, myös tarkoituksenmukaiset. Kuten seeproissakin.

Enempää ei nyt heru. Sorgen. Lähden suunnittelemaan lapasten kirjoneuletta uusiksi Johnsonin poikien seurassa.

Sähköinen

Olen sähköinen tapaus. En tosin siten, kuin varmaan kuvittelette tällä aloituksella minun tarkoittavan. Tarkoitan sitä, että yleensä sähkölaitteet toimivat kanssani hassusti. Jos eivät ihan heti niin aika pian.

Sain uuden hiiren kotikoneeseen marraskuussa tai joulukuun alussa, se on optinen ja oikein kelpo hiiri. Tosin se sai jonkinlaisen hikan joulun tienoilla, vasta muutaman viikon ikäisenä. Se kyllä tokeni ja toimii ihan hyvin nykyään, ehkä se vain sopeutui minuun tuolloin. Mies väittää minun kuluttavan eniten hiiriä talossa. Olemme tulleet siihen tulokseen, että minun sähkökenttäni nyt vain on erilainen kuin muilla ihmisillä. Se saattaa jopa olla aivan mahdollista, sanoo henkinen ystäväni ja alan itsekin kallistua sille kannalle.

Kulma

Koetin pohdiskella kulmia koko päivän, mutta ei oikein irtoa. Työpaikan kulmilla osuivat kaikki kolme hullua asiakasta yhtäaikaa puljuun, meinas hieman kiehahtaa. Ei ole ihme, että tältä alalta lähdetään lataamoon kymmenen kärjessä-ammattien listalta. Välillä tuntuu, että kirjastot ovat ne viimeiset linnakkeet, joihin saa kuka tahansa tulla sisälle melkeinpä missä kunnossa tahansa.

Muistan eräänkin kauniin aamun aiemmassa työpaikassa, kun siististi pukeutunut herrahenkilö karjahteli ampuvansa kaikki. Onneksi hän nyt oli vain sekaisin, mutta kyllä sitä hiukan hätkähti. Eräs toinen asiakas puolestaan itketti kaikki muut virkailijat, paitsi minut. Minä tein aina vain sen, mitä hän pyysi, enkä alkanut tarjota palveluita, joista hän hämmentyi. Niinpä jouduin varsin usein hänen kohdalleen :P

Edelleenkään meidän videotykkimme ei osaa nauhoittaa. Sinänsä harmi. Edelleen inhoan sitä, kun kirja tippuu jalkapöydän päälle kulma edellä. Se nimittäin sattuu.

Allaoleva piisi soi päässä aamulla herätessäni. Olkaatten hyvät.

Mitäkö teen?

Menetän parhaillaan hermojani. Asiakkaana on eräs nuorehko naishenkilö, joka on niin epävarma s-postinsa käytöstä, että minun pitää seistä vieressä henkisenä tukena kun hän avaa liitteitä. Tästä olen valittanut aiemminkin. Kuten silloinkin, on nytkin puremalihakset lujilla. Kruunut paukahtelevat kuin pakkanen nurkissa.

Muuten en tee juuri mitään. Muutenkin tämä päivä on mennyt jokseenkin ei-mitään tehdessä. Aamulla jätin uinnin välistä, koska kotona oli pakko siivota keittiö ja sitten nautin aamukahvin Johnsonin poikain kera *krhm*. Töissä taas ensin olin kokouksessa, jossa puhuttiin tuhannennen kerran organisaationmuutoksesta ja sitten nautittiin eläkekahvit, kokouksen jälkeen kävin syömässä evästeeni ja nyt sitten istun tässä päivystelemässä asiakkaita.

Jotain mitä näin

Tänään olen nähnyt aika paljon erilaista fanijuttua Tumblerissa, mutta siitä en nyt aio kertoa. Sen sijaan kerron siitä, että pari viikkoa sitten aloimme katsoa jälleen aulan lattiaa tarkemmin. Jotain siinä vilisti. Otimme yhden vilistäjän kiinni ja totesimme, että jälleen on jokavuotisten muurahaissotien aika.

Alakerrassa sijaitsevan kylpyhuoneen seinät ovat ns. maan alla (säästimme rakennusoikeudessa) ja joka hiivatin kevät muurahaiset heräävät aiemmin ja aiemmin ja tulevat lämmittelemään kohmeisia koipiaan lattialämmitettyyn kylppäriin.

Eivät ne minua varsinaisesti häiritse, sokerimuurahaisia kun ovat, mutta kyllä me heitä myrkytämme silti. En halua niiden tulevan yläkertaan keittiöön, silloin olemme niistä pääsemättömissä. Varsinkin kun keittiö on kylppärin yläpuolella. Muurahaismyrkkyfirma kiittää jälleen.

Herkullinen

Suomen kielen sanat ovat hupaisia. Pitkään suosikkini on ollut 'lämpimämpi', sitä pyöritellessä kielellä tulee varsin mukava olo. Ihan koko olemukseen. Äsken aloin pyöritellä sanaa 'herkullinen' ja sepä onkin herkullinen.

Syötävä ja juotava voi olla herkullista, mutta myös sattuminen on herkullista. Kun lyöt varpaasi oikein mojovasti pöydänkulmaan, niin se tuntuu varsin herkulliselta, eikö vain?

Monet asiat ovat herkullisia. Niitä pohdiskellessa voi kuunnella vaikka herkullista musiikkia.

Varjo

Sitaatti suosikkikirjailijaltani. Sitä voi itse kukin miettiä itsekseen :)

“You can only come to the morning through the shadows.”
―J. R. R. Tolkien

Valmis

Vihdoinkin minusta tuntuu, että olen valmis. Ainakin yhden asian suhteen, vaikka moni muu onkin puolitiessä.

Viime vuoden loppupuolella netissä puhuttiin Lasinen lapsuus-sivujen videosta, joka on todella herättävä. Minua se ahdisti kovasti, itken vieläkin kun ajattelen/katson sitä. Leikkipuistokohta on se kaikkein vaikein, en ensin edes tajunnut miksi se olikin niin paha, kunnes muistin lapsuuteni/nuoruuteni ainoan painajaisen. Painajaiseni liittyi isäni delirium-kohtauksiin minun ollessani ehkä 3-vuotias, häntä hoidettiin Lapinlahdessa. Videon ansiosta voisin sanoa päässeeni yli tuosta painajaisesta. Hänen ongelmansa ei ollut minun ongelmani.

Isä kuoli vuonna 1994, maaliskuussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen valmis antamaan hänen mennä.

Loppuun kevennys.. Yksi pahimmista tietämistäni korvamadoista.

Kaksi asiaa

Useimmiten mielessä on montakin asiaa, mutta tänään on ollut lähinnä kaksi.

Ensimmäinen oli edessä heti aamusta eli ilmoitin pienimmän kouluun. Ihanaa, kun lapsi kasvaa eikä meidän enää tarvitse huolehtia aivan yhtä paljon päiväkodin hakuajoista kuin tähän asti. Varsinkin, kun lapsi pärjää jo suht hyvin isoveljien kanssa muutaman tunnin. Toki pieni koululainen on vielä pieni, mutta vähitellen ottaa lisää vastuuta kuten kuuluukin.

Toinen asia (älkää heittäkö kananmunilla tai tomaateilla)... vai olisinko sittenkin hiljaa..
Ei auta, pakko sanoa se ääneen. Haluan mennä katsomaan 'Hobitin' neljännen kerran. Voisin itkeä riemusta, jos pääsisin. Nyt joku kysyy, miksi en pääsisi, sen kuin menet. No toki niinkin, mutta mies saa varmaankin jonkinlaisen halvauksen kohta. Tosin onhan tuo aiemminkin selvinnyt vaimon fanityttöilyistä :D

Loppuun piisi, jonka aion laittaa jo Keltaiseen, mutta se sopii tähänkin :)

Tavallinen hetki

Tavallinen hetki tässä talossa on jokailtainen kahvihetki yhdessä. Kahvihetki siksi, että vaikka olisin iltavuorosta kotona klo 9 (kuten maanantaisin on asianlaita), niin juomme kahvit.

Eilisillan kahvihetki oli mielenkiintoinen. Mies ja kaksi isompaa poikaa juttelivat alkuaineista ja pienin kuunteli innoissan, sillä eskarissa oli juuri tutustuttu lumeen ja sen käyttäytymiseen. Minä olin hiljaa, selvisin juuri ja juur lukion pakollisista kemian kursseista läpi hyväksytysti.

Vastaavasti viikonlopun kahvihetket ovat käsitelleet Tolkien-triviaa, joka taas ei juurikaan kiinnosta miestä ja silloin hän kuunteli meidän jutteluamme.

Näin meillä vietetään päivisin ainakin yksi hetki yhdessä :)

Keltainen

Jostain syystä assosioin sanan 'keltainen' tällä kertaa Itiksen uimahalliin. Erään työkaverini mielestä se on ankea ja siellä on hirveä meteli, mutta minusta tuntuu aina kuin uisin kesäiltana järvessä. Uimahallin (=väestönsuojan) katto on muotoiltu kumpuilevaksi ja siniset, punaiset ja keltaiset valot tekevät siitä minusta kauniin. Meteliäkään siellä ei minusta ole sen enempää, kuin muissakaan uimahalleissa.

Tietysti sinne voisi laittaa jotain linnunlaulua soimaan, ehkä äänimaisema hieman paranisi. Tässä kuitenkin laulu, joka saa minut aina hyvälle tuulelle ja odottamaan kevättä ja voikukkia.

Kysymyksiä ja ympyrää

Nollavaimo kyseli kysymyksiä, tässäpä vastauksia.

1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

 Haaveilen aina jostakin ja haaveita on erilaisia, toiset ovat totaeuttamiskelpoisia ja toiset eivät. Osa ei todellakaan. Tällä hetkellä yksi isohko haave olisi päästä jatko-opintoihin, mutta saa nähdä kuin käy, ehdinkö ilmoittautua annetussa aika-ikkunassa.

2. Millainen oli vuosi 2012? Aika kiireinen, joka suhteessa. Hyvä, mutta tosiaan kiireinen.

3. Oletko aamu- vai iltaihminen? Ilta. Mielestäni yhteiskunta toimii kummallisella aikataululla.

4. Minne haluaisit matkustaa nyt? Tällä hetkellä kaipaisin kovasti Death Valleyhin, siellä oli mukavasti lämmin (+47C). Hawaijikin kävisi.

5. Minkä asian tekisit toisin menneisyydessäsi jos voisit? Ehkä jättäisin rakastumatta yhteen ihmiseen, toisaalta sekin kokemus oli tarpeellinen myöhemmän kehityksen kannalta.

6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa? Maksapihvit, mies.

7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät? Jossain muualla kuin täällä.

8. Elämäsi eläin? Tämänhetkinen elämäni eläin on Sysi-kissamme, melkein kokonaan kuuro vanharouva (toukokuussa 17v). Pelkään jo valmiiksi sitä hetkeä, kun siitä on luovuttava.

9. Sielunmaisemasi? Oletan tämän tarkoittavan sitä maisemaa, jonka etsin mieleeni rentoutuessani. Se on näkymä mökin laiturilta järvelle.

10. Tärkein esine kotonasi? Vaikkapa tietokone. Meillä on sellainen joka huoneessa (paitsi saunassa). Kotiäitivuosista en olisi selvinnyt ilman tietokonetta, olisin varmaankin muuttunut teletapiksi.

11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Yritän kovasti syödä vain elääkseni, mutta valitettavasti huonolla menestyksellä. Neulominen auttaa.

Ja se Ympyrä tarkoittaa minulle ikuista elämää, ikuista rakkautta. Päättymätöntä olemusta/olemassaoloa, ehkä aineetonta mutta olevaista. Liian syvällistä?

Loppuun laulu, jonka löysin tänään ja jäin koukkuun. Kuunneltava suht isolla volyymilla.

Yllätys

Olen yllättynyt viimeaikaisten kommenttien vähyydestä. Lieneekö syynä arvon lukijoideni löytämä Elämä vai meikäläisen kääpiöhulluus?

Viime yönä näin unta leirinuotiosta. Jostain syystä sen pohja piti kaivaa syvälle maahan, ettei tuli olisi näkynyt maanpinnan ylle ja paljastanut (jotain?). Kerroin ystävälleni Unientulkitsijalle tästä, hän kysyi haluanko minä piilottaa tuleni joltakulta vai suojata sitä? Vaikea kysymys, en tiedä. Sekin yllätti.

Vesi

Aiemmin olin kuivahko ihminen enkä edelleenkään ole mitenkään kovin kostea. Siis iholta. Veri vissiin jotenkin mönkii etiepäin. Olen aiemmin ollut huono juomaan vettä, mutta piti sekin ihan opetella suunnilleen kymmenisen vuotta sitten. Kärsin nimittäin matalasta verenpaineesta ja paineet pysyvät paremmin tasaisina, kun muistaa nesteyttää välillä. Nykyään juon suunnilleen kolmisen litraa pelkkää vettä per päivä, siihen vielä kahvit lisäksi. 

Tulimme juuri elokuvista. Joskus aiemmin naureskelin salaa pissisten juomapulloille, kunnes itsekin aloin huomata että vesi on ihan hyvää. *juo iltakahvia*

Väsyttää hieman. Löytyihän se vesiaiheinen laulukin :P

Klo 13:00

Tasan 60 minuuttia puolenpäivän jälkeen en muistanut painaa mieleeni, mitä mahdoinkaan tehdä tänään. Luultavasti istuin työpöytäni ääressä vahtimassa asiakkaita ja surffasin huoletta netissä. Kuukkeloin kuvia hakuasanoilla 'majestic thorin' ja nauroin itseni tärviölle. Äänettömästi.

Nih.

Ai hitto

Tajusin, että kaupan olisi erilaisia Hobitti action figuureja. Kaipaisikohan Lucius seurakseen kääpiöitä... hmm.. Ainiin ja ne legot myös.. Onneksi on poikia.

Pitäsi vain päättää ketkä kaikki haluan. Vaikeata vaikeata.

EDIT

JesusChristSuperstar mitä hintoja. Lucius saa odottaa kesälomaan seuralaisiaan.

Paperi

Ensiksi eilisen arvauskilpailun lopputulos: Rantakasvi on voittaja!! Se poikaystävän mökkitien kummitus.. en edelleenkään tiedä, mikä se oli. Poikaystävä ei havainnut mitään, mutta siellä oli jokin/jotain. Se ei pelottanut, kävi lähinnä sääliksi, mutta esim autolla ohi ajettaessa minä tunsin sen energian. Silloin nuorena en vielä kehdannut näistä etiäisistä ja unista yms. juuri muille puhua ja poikaystävä piti aivan hassuna, kun 'uskoin' hänen satuunsa :P 

Kakkoskohdasta sanoisin, että on hyvä saavutus jos meillä menee vuodessa miehen kanssa yhteensä kolme pullollista viiniä. Tosin niistäkin minä juon suurimman osan, tuo ei tykkää juoda. Kolmoskohdasta tosiaan muistan sen hetken. Sen, kun ymmärsin että ihan oikeasti kirjasto on pullollaan tarinoita. Sen energian, mikä niistä syntyy. Kuvitelkaapa mielessänne se hetki, kun kirjasto suljetaan, koneet menevät pois päältä ja kirjat huokaavat hyllyssä. Tunnetteko sen? Se on maaginen.

Ja sitten Paperiin. Olette varmaankin kuulleet termin 'paperiton toimisto'? Suuri kusetus. Tuntuu, että nykyään paperia generoituu kotiinkin aivan järjettömät määrät vaikka emme edes tilaa sanomalehtiä ja aikakauslehtiäkin tulee vain yksi. Mainokset olemme kieltäneet jo aikaa sitten. Silti paperilaatikkomme on täynnään kaikenlaista paperia, tosin en uskalla kuvitella tilannetta sanomalehtien kera (jos sellaisia tulisi).

Tähän mennessä olen kuullut yhdestä ihmisestä, joka otti termin tosissaan. Kuulemma työpaikkansa siirtyessä toiseen osoitteeseen hänellä oli mukanaan vain salkku, ei yhtään paperia. Kunpa joskus tilanne olisi sama meillä :P Raporttia sun muuta paperia pyörii pöydillä etkä koskaan löydä sitä, mitä olit etsimässä.

Ehkä minusta tulee vielä tällainen:

Totta vai tarua

Aikoinaan oli kai jokin tuonniminen tv-ohjelma. En seurannut sitä, koska olen aina ollut huono katsomaan kaikenmaailman visailuja (paitsi Tuplaa tai kuittia). Muistaakseni siinä piti kertoa kolme lyhyttä tarinaa itsestä ja sitten joku arvasi, mikä kolmesta oli satua. Joskus harrastimme vastaavaa keskustelupalstalla ja nyt ajattelin katsoa, jos teistä joku arvaisi, mikä seuraavista tarinoista alla on tarua.

1. Eräs poikaystäväni sai minut uskomaan pyöräilijän kummitukseen, joka esiintyi heidän mökkitiensä varrella, paikassa jossa pyöräilijä oli kuollut. Siitä syystä en uskaltanut kävellä yksin sitä tietä, ainakaan hämärissä.

2. Olen juonut viime vuoden kuluessa noin kaksi pullollista punaviiniä, koko perheen kulutuksesta.

3. Ekaluokkalaisena tutustuessamme ensi kertaa kirjastoon koulun puolesta, päätin ammattini. Halusin työskennellä kaikkien ihanien tarinoiden kanssa ja muistan kadehtineeni hieman tulevia työtovereitani jo silloin.

Kerron huomenna, mikä vastauksista sisältää muunneltua totuutta :) Loppuun pätkä, jonka löysin ja joka on yksi parhaita kohtia kys. leffassa (jonka heti arvasitte).

Katu

Polttaa kesäkatu miestä
Kosteaa höyryä nousee tiestä
Polttaa asfaltti ja tiili
Hengityksen täyttää pölyn sekä hiili
Autojen pakokaasuhuumaa
Kadulla on kuumaa
Kadulla on kuumaa

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voin saapua myöhemmin
Taas rakkain joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa
Kesäkadun, tuli kuuman
Kesäkadun

Polttaa kesäkadun päivä
Iltaan tuskasta jäädä voi häivä
Polttaa sydäntä mun silloin
Odottaa jos turhaan sinua saan illoin
Päivän kesäkadun siedän
Illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voin saapua myöhemmin
Taas rakkain joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa
Kesäkadun, tuli kuuman
Kesäkadun

Polttaa kesäkadun päivä
Iltaan tuskasta jäädä voi häivä
Polttaa sydäntä mun silloin
Odottaa jos turhaan sinua saan illoin
Päivän kesäkadun siedän
Illalla jos saapuvan sinun sinne tiedän

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voin saapua myöhemmin
Taas rakkain joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa
Kesäkadun, tuli kuuman
Kesäkadun

Rakastan Helsinkiä, vaikka olenkin kohta puolet elämästäni asunut naapurikaupungissa. Tai onhan siihen sentään vielä muutama vuosi.. siihen puoleen elämään.

Minun

Hirnakka jakoi ennen joulua blogissaan eteenpäin tämän haasteen viidelle uusimmalle lukijalleen. Olen käsittääkseni yksi uusimmista, joten here goes.

"Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle."





1. Perhe - Niin rasittava kuin se onkin, niin on se mukava olemassa. Aika yksinäistä olisi ilman.

2. Kotieläin - Tuo huutava paholaisen karvakasa, joka ihanasti hyrisee ja kuorsaa.

3. Kirjat - “A room without books is like a body without a soul.” sanoivat jo muinaiset roomalaiset eli Marcus Tullius Cicero.


4. Musiikki - Avaa uusia maailmoja

5. Ystävät - Ystävänsä voi valita, sukulaisia ei.

6. Työ - Valitsin alani viihtymisen kannalta, en ansaitsemisen.

7. Terveys - Tässä iässä siitäkin pitää jo huolehtia.

8. Matkustaminen - Meillä kaikki ylijäävät rahat menevät matkusteluun, haluamme myös antaa lapsille mieluummin muistoja kuin tavaraa. Muistoja ei kukaan voi viedä pois eivätkä ne hajoa.

9. Käsityöt - Käsillätekeminen on hauskaa, samalla näkee heti lopputuloksen.

10. Ikkunoiden peseminen -  Suosikkini siivoamistouhuista. Tosin nyt en syksyllä ehtinyt pestä ikkunoita, koska aina vapaapäivänä satoi ja työpäivänä aurinko paistoi (silloin harvoin).

11. Leipominen - Liittyy käsillätekemiseen, toimii myös terapiana.

12. Askartelu - Myös käsillätekemistä. Lisäksi kuulun yhteen swappiryhmään, jossa siis lähetämme postitse vihkosia, joihin jokainen askartelee oman sivunsa joko annetun teeman mukaisesti tai vapaasti (jos se on mahdollista).

Annan tämän eteenpäin sellaisille, jotka eivät ole vielä tätä tehneet. Olisi hauska nähdä muiden kymmenen hyvän mielen tuojaa :)

Liike

Liike on useimmiten mukavaa, mutta joskus se ei ole. Kärsin nimittäin matkapahoinvoinnista helposti. Jopa ruotsinlaivalla pienessäkin merenkäynnissä lentokoneesta puhumattakaan. Voin huonosti, jos joudun istumaan ratikassa tai bussissa selkä menosuuntaan ja siksi seisonkin, jos ainoat vapaat paikat ovat tuollaisia. Metrossa sillä ei ole väliä, miten päin istun. Automatkoilla minun on nähtävä tie, samoin oli isänäitini laita aikoinaan.

Viimeksi voin huonosti liikkeen vuoksi elokuvissa. Olimme ennen joulua katsomassa 'Hobittia' ja sen 3D-efektit tekivät huonon olon. Tänään vahingosta viisastuneena laitoin ranteisiini akurannekkeet, joita käytän aina lentokoneessakin ja voin mahtavan upeasti. Pystyin keskittymään elokuvaan, enkä hillitsemään oksennusta. (Saatoin niin ollen myös kuolata erästä kääpiötä aivan rauhassa.)

Liikunnassa puolestaan saattaa liian raju liikkuminen aiheuttaa pökertymistä alhaisen verenpaineeni vuoksi. Niinpä toivonkin, että ensi viikolla alkava afrotanssi ei sisällä kovin paljon päällä tehtävää liikettä tai ylös-alas-jumppaa. Olen nimittäin melkein pökertynyt hyllyttäessänikin.

Onneksi olen myös salmiakki-addikti.

Edit: Oli pakko vaihtaa video. Olen nähnyt tämän jo aikaa sitten, mutta suosikkikääpiöni esittäjä on kohdassa 1:25. Uuh..  Taidan kohta mennä petiin haaveilemaan.

Näkökulma täältä

Nollavaimo puhui blogissaan rasismista eilen.

Omasta mielestäni en ole rasisti, mutta kokemuksesta sanoisin suhtautuvani hieman nihkeästi joihinkin vieraslajeihimme. Romaneja en tunne vaikka yksi on sukuun naitukin, en ole tavannut. Mitenkään korkea käsitys minulla ei ole heistä ihan siksi, mitä olen kuullut tämän henkilön sukulaisista ja mitä he ovat puolestaan aiheuttaneet tälle sukulaiselleni. 

Yleensä pyrin suhtautumaan ihmisiin ihmisinä, ihonväristä riippumatta. Idiootteja on kaikenvärisiä ja joka lähtöön. Hieman hätkähdyttävää on kuulla somalityttöjen huutelevan vittuja keskenään, mutta kaikkeen tottuu sanoi irlantilainen hirressä.

Viime kesänä äitini sanoi, että 'rotuja ei pitäisi sekoittaa'. Sanoin hänelle, että siihenkö vetoan jos joku pojista tuo erivärisen puolisokokelaan ensivierailulle. Äitini oli aika hiljaa sen jälkeen.

Jotenkin tökkivä otsikko tai teksti tai jotain. No, ehkä kuitenkin ajatus tuli selväksi. Minäpä lähden tästä keskustelupalstatapaamiseen. Mitäpä te teette näin perjantai-iltana?

Keskimmäinen esitti toiveen päästä katsomaan 'Hobitin' uudestaan.. *krhm*

Sydän

Kävin tänään parturissa tai kampaajalla, ihan kuten haluatte. Siinä taputellessani kohti julkisia liikennevälineitä ja niiltä kotiin ajattelin tämän päivän aihetta: sydäntä. Jostain syystä johduin pohtimaan hassuja ajatuksia, kuten onko hämähäkillä sydän. Tiedän toki, että on, mutta oli pakko tarkistaa. Sen sijaan en löytänyt tietoa siitä, minkä väristä on hämähäkin veri.

Kaikkea sitä tulee mieleen..

Huomenna menen aamusta hammaslääkäriin. Eilen illalla huomasin yhden kruunun haljenneen ja hammas särki koko halvatun yön. Ikävä kyllä en pääse vakilääkärilleni, koska piti ottaa se ainut mahdollinen vapaa, mutta hän varmaankin jatkaa sitten askareita hampaani parissa myöhemmin. Hmph.

Jotain uutta

Näin alkuvuodesta tähän on helppo vastata sanalla 'kalenteri'.

Minulla on uusi taskukalenteri (tai voi sitä kutsua laukunpohjakalenteriksikin), johon en ole vielä merkinnyt mitään. Tänä vuonna sille saattaa jopa löytyä käyttöäkin, kun on esikoisen rippikoulujuttuja ja nuorimmaisen koulunaloitusta yms (opintojen jatkamista.. jos onnistun ilmoittautumaan ajoissa).

Lisäksi on keittiön seinäkalenteri ja tämän oman työpisteeni seinäkalenteri, josta saattaa tulla pienehkö ongelma. Usein nimittäin onnistun tilaamaan/ostamaan liikaa seinäkalentereita (juu, olen kalenterifriikki) ja nyt ongelmana on oikeastaan se, että tilasin ennen joulua itselleni fantasiakirjakalenterin muistamatta, että helmikuussa tulee uusi Jason-fanikalenteri. Olen perinteisesti ostanut sen sekä ystävälleni että itselleni (vaikka mies ja jotkut ystäväni hieman naureskelevat moiselle touhulle). Joten nyt pohdin sitten, että olisinko yhden vuoden itse ilman Jasonia... Huh, pelottava ajatus. Pitää katsoa. (Mietin pari kertaa, laitanko linkin.. no se on nyt siinä..)

Loppuun kappale, jonka oikeastaan olin aikonut laittaa eilen.

Tänään

Aion aloittaa Neon haasteeseen/ideaan vastaamisen nyt heti välittömästi. Sen verran hauska idea :)

Neoa mukaellen: Tarina päivässä voi olla ihan mikä tahansa aiheen mukainen teksti. Se siis voi olla totta tai tarua, runo tai mielipidekirjoitus - ihan miltä nyt sattuu tuntumaan. Ja jos ei tunnu miltään tai mikä vielä pahempaa, tuntuu pakolta, niin teksti jääköön kirjoittamatta.

Tänään olen ihastunut George Takein (paremmin tunnettu Star Trekin Suluna) kuvaan kapteeni Picardista.  Suosittelen tällaista ajatusmaailmaa, sillä ihan oikeastihan kyllä ihmisen pitää jotakin tehdä itsekin. Ei tipahda onni osaksi kuten Newtonilla omena päähän, ellei sitä hieman avita.

Viime vuonna luettua

Tässä lista vuonna 2012 lukemistani kirjoista. Ensimmäistä kertaa laitoin myös iltasatukirjat mukaan, ne kun ovat nyt jo hieman pitempiä tarinoita eikä pelkästään kuvakirjoja. Yhteensä laskin 73 kirjaa, aika hyvä saavutus. Luultavasti olen jonkun unohtanut merkitäkin.

2012 Kirjat

Martin, George R. R.: Dance of the Dragons

Hobb, Robin : Shaman’s crossing

 Forest mage

 Renegade’s magic

Barnes, Zoe: Split ends

Alliott, Catherine: A Crowded marriage

Stockett, Kathryn: The Help

Smith, Dodie: Linnanneidon lokikirja

Halmekoski, Jouko: Orjamarkkinat

Honkasalo, Laura: Kotikutoista

Dunderfelt, Tony: Ilon psykologia

Proulx, Annie: Näin on hyvä

Weir, Arabella: Stupid cupid

Sachar, Louis: Paahde

Fielding, Helen: Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus

Vampire stories from the American South

Jacobs, Katie: Lankakaupan tyttö

Keränen, Milla: Sisilian ruusu

Atkinson, Kate: Case histories

Armstrong, Kelley: The Gathering

Byrne, Lorna: Enkeleitä hiuksissani

Dahl, Roald: Iso Kiltti Jätti

                    Annok iplik

                    Matilda

                    Jali ja suklaatehdas

                    Jali ja lasihissi

                    Nilviöt

Byrne, Lorna: Portaat taivaaseen

Clare, Cassandra: Clockwork prince

Fergus, Jim: One thousand white women

Hilderbrand, Elin: The Island

                            Nantucket nights

Harris, Charlaine: A fool and his honey

                           Last scene alive

                           Secret rage

Armstrong, Kelley: The Calling

Harris, Charlaine: Deadlocked

                           Sookie Stackhouse companion

Mantel, Hilary: Susipalatsi

Juurikkala, Kaija ja Ruokonen, Janne: Askeleita – intuition mestarikurssi

Harris, Charlaine: Poppy done to death

Pancol, Katherine: Krokotiilin keltaiset silmät

Price, Kalayne: Grave witch

                        Grave dance

Weckroth, Sari: Kuohuva Rooma

Harris, Charlaine & Kelner, Toni L. P.: Mistletoe and wolfsbane

Glattauer, Daniel: Kun pohjoistuuli puhaltaa

Gabaldon, Diana: Scottish prisoner

Kinsella, Sophie: Twenties girl

DeLillo, Don: Cosmopolis

Lehtolainen, Leena: Paholaisen pennut

Hilvo, Sami: Viinakortti

McIntyre, Ben: Herrakansa viidakossa

Saint-Exupéry, Antoine de: Pikku-Prinssi

Karjalainen, Elina: Uppo-Nalle

                             Uppo-Nallen talviturkki

                             Uppo-Nalle ja setä Tonton

                             Uppo-Nalle ja Nukku-Ukko

Läckberg, Camilla: Jääprinsessa

Price, Kalayne: Grave memory

Knuttsson, Gösta: Pekka Töpöhännän uudet seikkailut

                            Pekka Töpöhännän seikkailut

                            Pekka Töpöhäntä koulussa

                            Pekka Töpöhäntä Amerikassa

                            Mitenkähän Pekka Töpöhännän käy?

Pancol, Katherine: Kilpikonnien hidas valssi

Läckberg, Camilla: Saarnaaja

Lappalainen, Eija ja Leinonen, Anne: Routasisarukset

                                                        Hiekkasotilaat

Mitchell, David: Cloud atlas

Frost, Jeaniene: Halfway to the grave    

Nordqvist, Sven: Viirun ja Pesosen joulupuuhat

Tolkien, J. R. R.: Hobitti

*Blogger näköjään heittää asettelut miten haluaa, toiv. ei haittaa, sillä en jaksa säätää*