Vuoden vaihteessa

Kiitän teitä näillä ruusuilla, jotka salakuvasin eilen kauppareissulla.

Kävin nimittäin pienimmän ja parin ystäväni kanssa katsomassa Rogue One'n uudestaan ja edelleen pidin siitä. Paluumatkaan teimme mutkan eli menin pienimmän kera toisen ystävän luo katsomaan kissanpoikia ja pienin leikitti pikkukissat aivan uuvuksiin asti :D

Loppujen lopuksi äitikissa oli sitä mieltä, että nyt on poikasten nukkumaanmenoaika ja istui keskellä lattiaa tuijottamassa pienintä tuimasti. Onneksi tässä vaiheessa olimme jo pukemassa takkeja yllemme, sillä mies tuli meidät hakemaan.

Yarny

 Lupasin jossain vaiheessa kuvan Yarnysta, tässä hän nyt on. Aika hauska tyyppi.

Esikoinen ilmoitti äsken lähtevänsä ystävän luo porukalla ottamaan vuotta vastaan. Tämä ystäväporukka on pitänyt yhtä aina viime maaliskuun Cernin reissun ajoista, mikä on ihan hyvä sillä esikoinen on vähän sellainen yksinäinen susi (kuten mekin). Että hyvä kun menee jonnekin :) Samalla voin totutella ensi jouluun, kun emme tiedä onko hän kiinni jouluna vai vuodenvaihteessa.

Nyt aion siirtyä lankatarkastuksen jälkeen sohvalle neulomisasentoon, sillä tämä on ehkä yksi tämän vuoden hankalimmista päivistä. Enää ei äitini soita ja toivota hyvää uutta vuotta ja muistan sen jatkuvasti.

Anelmaiset puikoille ja kenties New Hope pyörimään. Tai sitten jokin muu..

Taitaakin olla vuorossa Vauvasukkahaaste, sillä lankavarastostani ei löydy tarpeeksi lankoja Anelmaisten aloittamiseksi. Wau.

 

Välipäiväretki

Teimme tänään hautausmaa-turneen eli kävimme ensin Malmilla isäni ja hänen ensimmäisen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilät.

Malmilla

 Jatkoimme Honkanummelle miehen isovanhempien ja vanhempien haudalle. Siellä ei ole vissiin käynyt kukaan sitten appiukon hautajaisten. En enää muista kävimmekö me keväällä.

Honkanummi

Sitten Porvoon hautausmaa. Onneksi äidin ystävät asuvat lähellä ja käyvät hoitamassa hautaa. Tosin havut ja kanervat ovat serkkuni nyt syksyllä laittamat. Joku pojista kysyi, keitä kaikkia haudassa on ja muistin serkkuni pienen tyttärenkin, jota ei ole kiveen merkitty. Hän syntyi ehkä vuotta ennen meidän keskimmäistä, mutta sairastui aivokalvontulehdukseen parikuisena. Useasta syystä hoito aloitettiin liian myöhään ja niinpä hän oli lyhyen elämänsä letkuissa sokeana ja kuurona ja kuoli muistaakseni alle kolmevuotiaana. Surullista. 

Porvoon hauta

Porvoon Vanhaa kaupunkia. Kävimme ensin Brunbergin tehtaanmyymälässä vain todetaksemme sen olevan kiinni ja tulimme takaisin keskustaan suorittamaan ostokset. Kävimme myös syömässä, koska ketään ei kiinnostanut kotiinmeno ja ruoanlaitto ja niinpä päädyimme Gabriel 1763-nimiseen pieneen ravintolaan, jossa kävimme keväällä äidin uurnanlaskun jälkeen. Siellä oli oikein hyvä ruoka edelleen.

Velocipedin kehitys

Ennen kotiutumista piti vielä hakea esikoisen paketti Posti-kaupasta, jossa tein pienet muutkin ostokset. Äkillisestä ruuhkasta johtuen avasivat sitten myös toisen kassan, jolla ei tarvitse odottaa postipakettien noutajia. Siirryin siihen, vaikka olin jo laittanut kolme tavaraani hihnalle, mutta eteeni kurvasikin vanhempi mies kaljatölkkeineen. Kysyin, olisiko mahdollista päästä ennen häntä (=pienemmät ostokset) ja hän tokaisi, että pitää olla nopea ja nyt on hänen vuoronsa. Sanoin sitten kohteliaasti, että yleensä on tapana antaa kauemmin jonottaneille tilaisuus mennä ensin. Kassapoika hymyili sievästi ja miekkonen puhisi jotakin itsekseen. Tunsin kerrankin itseni fiksuksi, kun keksin sanoa takaisin jotain enkä vain jäänyt äimistelemään ihmisten törppöyttä itsekseni :P

Ystävä kyseli kattilaleivän ohjetta ja kävin kaivamassa sen päivityksen. Se osui pääsiäislauantaille (en ollut linkannut ohjetta) ja suru iski lukiessani kommentteja pääsiäissunnuntain päivitykseen. Kiitos teille vielä kerran tuesta sekä täällä että muualla <3

Hiljaiseloa

Olen ollut aika paljon offlinessa tämän joulunajan. En oikein ole jaksanut, lähinnä vilkaissut kavereiden kuulumiset fasessa ja uutisotsikot, jotka nekin ovat olleet masentavia sekä tylsiä. Ensin meni Puna-armeijan mieskuoro, sitten George Michael ja nyt vielä Prinsessa Leia sekä Ruohometsän kansan kirjoittanut Richard Adams.

Kuten eiliset uutiset

On ollut sekä huojentavaa että surullista, ettei ole tarvinnut lähteä ajelemaan minnekäänpäin viettämään puolipakollista jouluvierailua. Samalla olen tietysti saanut siitäkin väännettyä jonkinlaisen huonon omantunnon, että olen ollut helpottunut ja voinut vain istua kotona nauttimassa joulusta ihan oman perheen kesken. Jep.

Kissan kiusausta joulun ratoksi

Joka tapauksessa olen nyt neulomisen ohella katsellut Downton Abbeyn kaudet 4-6, koska en oikein jaksanut niitä aiemmin katsoa. Lisäksi katsoimme nuorimmaisen kanssa elokuvan Alien, jota olen vältellyt ihan siksi etten niin välitä kauhuleffoista. Nyt siis rohkaisin mieleni ja nauroimme elokuvan kliseille katketaksemme nuorimmaisen kanssa. Paha avaruusolento oli mielestämme lähinnä surullisehko ja paras elokuvan henkilöistä oli tietysti kissa.

Olen myös lukenut muutaman kirjan.  Ei saa mennä ulos saunaiholla-kirja oli ehkä hienoinen pettymys, koska pidän kovasti samannimisestä blogista. Sen sijaan Kinnusen Lopotti vei mukanaan paremmin kuin ensimmäinen osa, joka oli vain ahdistavan surullinen mielestäni, ja nyt odotankin sarjaan kolmatta osaa, tämä jäi sen verran kesken. Oli varsin veretseisauttava juonenkäänne loppupuolella juuri, kun odotti asioiden alkavan mennä kohti parempaa.

Tänään kävimme elokuvissa asti katsomassa uuden Sing-leffan. Se olikin varsin hauska, tosin tuntuu että minä ja nuorin olimme ainoat ääneennaurajat teatterissa. Olimme alkukielisessä esityksessä, ehkä se oli osittain syynä, sillä pienimmät katsojat eivät osanneet vielä lukea tekstejä. Tosin edessämme istui englanninkielinen perhe, mutta en kuullut heistäkään pihaustakaan.

Taidamme huomenna tehdä päiväajelun Porvoon, Honkanummen ja Malmin hautuumaille. Näiden lisäksi pitäisi lyhentää uusien farkkujen lahkeet.. Järjestyksestä en vielä tiedä.

Rauhallista Joulua

Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille <3 

Valoa kohti

Tänään nimittäin näin auringon ja heti alkoi tuntua helpommalta :P

Olen imuroinut ja pessyt lattiat ja koneellisen pyykkiä sekä leiponut yhden luumu-kuivakakun. Siinä olivat viimeiset jouluvalmistelut. Huomenna on kuusen kanto sisälle ja koristelu sekä kinkun nauttiminen rakkaiden ihmisten seurassa.

Mutta sitä ennen menen vielä töllön ääreen neulomaan.

Joulun sanomaa

Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.

Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?

Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.

Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.

Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.

Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.

Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)

Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.

Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.

Monenlaista herkkua

Kauas on tultu entisaikojen (=omien) koulun joulujuhlista. Eilen katselimme, kuinka tenavat etsivät Pokemoneja, mutta löysivätkin tonttuja ja Opemon go-pelin :) Myös kinkkua jahdattiin hupaisalla videolla ja olipa ensimmäinen kerta, kun kuulin Kulkuset italiaksi esitettynä (Din Don Dan on laulun nimi, jos haluatte kuunnella sen juutuupista). Alakoulun juhlissa oli perinteisesti myös Jouluevankeliumi, vaikka yleisössä on noin 20:tä eri uskontokuntaa. Sen ei ole annettu meillä häiritä eikä se silloin häiritse.

Juttelimme myös esikoisen entisen opettajan kanssa, hän jäi eläkkeelle saatuaan esikoisen vuosiluokan ulos koulusta, mutta on sittemmin sijaistanut nuorempienkin poikein luokilla. Hän oli hyvin tyytyväinen kuullessaan esikoisen päässeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin, vanhana urheilumiehenä se oli hänestä hyvä juttu.

Tullessamme kotiin olivat pienimmän kummit juuri lähdössä meidän ovelta, sillä tonttujen jokavuotinen logistiikkaongelma ei näytä helpottavan. Siinä sitten jutellessamme kysyi tämän pariskunnan rouva esikoisen kummeista, että ovatko he eronneet kun joulukortissa oli vain rouvan ja poikien nimet. Sanoin, etten tiennyt (emme olleet vielä ottaneet posteja laatikosta) mutta että kerron, kun tiedän.

Laitoin sitten joulukortin luettuani viestin tälle esikoisen kummisedän vaimolle (emme aikoinaan pyytäneet molempia kummeiksi, mutta käytännössä molemmat ovat olleet kummeja) ja kysyin ihan suoraan, että miten on ja hän vastasi, että kyllähän se on niin. Toisaalta ymmärrän, että kun toinen tekee vaativaa kolmivuorotyötä ja on sen vuoksi uni-ongelmainen, niin ei ole helppoa olla aina kotona hipihiljaa eivätkä nuoret aikuiset lapset sellaista varmaan oikein jaksakaan. Lisäksi he ovat jo vuosia lomailleet eri aikoina, osittain tämän työvuoro-ongelman vuoksi mutta myös erilaisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi.

Jotenkin olin aina ajatellut, ettei meidän kaveripariskunnista kukaan eroa. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten yksi pari erosi, mutta heillä oli siihen varsin hyvä syy. Nyt kuitenkin tämä esikoisen kummipari on ollut 'aina' yhdessä ja he olivat toiset miehen ystävistä, joihin tutustuin alkaessamme seurustella.

Olen tänään menossa veljeni kanssa viemään Äidin haudalle kynttilät ja sekin tietysti suretti, joten illalla itkinkin sitten taas aivan riittävästi.

Olen tänään töissä lyhyemmän aikaa, sillä kulutan tämän vuoden viimeistä työpäivää parhaillaan. Lounaan jälkeen  menemme työparin kanssa katsastamaan uuden Maunulatalon avajaiset ja veljeni vaimoineen poimii minut siitä mukaansa Porvooseen. Kuulemma teemme pikalaskun myös Brunbergille, joten saatan yllättää perheen jouluna aiemmin mummin hankkimilla herkuilla. Leivoin illalla veljelleni Tumman Paholaisenkakun pienimmän kanssa, he saavat sen matkaansa.

Valoa kohti!

Huhuu

Esikoinen oli saanut postia Puolustusvoimilta eli kutsukirjeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin tammikuun loppupuolella. Turha varmaan sanoakaan, että aloin jo stressata niitä. Kyseisen ajan tullessa tarvinnen paperipussia tai useampaakin.

Tänään oli jokseenkin turha päivä töissä. Tuntuu, etten tehnyt oikein mitään vaikka tein useamman pikkuhomman ja käsittelin ison läjän lehtiä lähtemään kiertoon. Lisäksi istuin puolitoista tuntia kokouksessa palelemassa.

Illan näytös No man's land oli hieno ja lopussa oli lyhyt Q&A-osuus, jossa näyttelijät vastasivat erilaisiin kysymyksiin. Allaolevasta trailerista saattaa joku Being human tv-sarjan nähnyt löytää yhdet tutut kasvot :) 

Käykäähän lukemassa Jouluevankeliumi virastosuomeksi. oli aika metka :P

Viikonlopun vikinät

Alkaa olla se aika ennen joulua, jota ehkä inhoan eniten. Joka ilta on jotain jouluun liittyvää menoa ja jouluna olet niin poikki, että alat itkeä silkkaa väsymystä lanttulaatikon ääressä. Nyt on tosin ihan itseaiheutettu väsymys, sillä eilen oli pakollinen joulunaluskauppakäynti ja tänään kävimme katsomassa Rogue One-elokuvan.

Eilen kaupassa (ei onneksi tukussa vaan Liiterissä) oli oikein joulumieli ylimmillään. Mies oli kassajonossa seuraavana, niin lähellä (ei edes jonossa) ollut mummeli kiilasi oikein kunnolla, hyvä ettei tarvinnut ostoksia kaivaa lattialta sen törmäyksen jälkeen. Mies toivotti rouvalle hyvää joulua ja kassatyttöä nauratti. Loppuilta menikin toipuessa ja katsoimme pienimmän kanssa ensimmäisen jakson 12:nnen tohtorin seikkaluista. Ei ollenkaan huono ollut se.

Tänään tosiaan kävimme katsomassa uuden osan Tähtien sota-epookista ja se oli oikein hyvä. Paikkasi varsinaisen saagan aukkoja ja toimi hyvin itsenäisenäkin osana. Henkilöt olivat hyvät ja lisäksi siinä oli monta varsinaisen saagan henkilöhahmoa jollain tavoin mukana.

Nyt olen oikeasti aika hyytynyt. Huomenna pitäisi töiden jälkeen käydä hoitamassa kummipoikien joululahjat ja sitten menen katsomaan työ-ystävän kanssa No man's land-teatteritaltionnin, jossa on pääosissa Sir'it Ian ja Patrick.

Tästä tulikin mieleeni, että ehkä taas jouluna pidämme Taru-maratonin :P

Virkistetty

Tänään olimme työporukan kanssa virkistymässä Hotelli Presidentissä. Voin sanoa, etten olekaan ihan äkkiä ollut niin pahoja altistus-oireita aiheuttavassa tilassa, kuin se kokoushuone. Onneksi altistunut työ-ystävä oli myös paikalla ja kiduimme yhdessä. Iltapäivällä olimme vielä samassa tilassa pari tuntia, mutta oireet eivät tulleet takaisin ja arvelimmekin, että jos ilmanvaihto ei oel öisin päällä, niin oireemme johtuivat siitä.

Olin kerrankin varautunut ennalta ja otin avaavan lääkkeen mukaan, koska arvelin 70-80-lukujen vaihteessa rakennetun hotellin olevan mahdollinen altistuspaikka. Ensin alkoi ahdistaa ja tauolla otin avaavan lääkkeen. Sitten alkoi silmien punoitus ja kutina yhdistettynä pumpulipää-oloon ja lopuksi meni ääni. Lounaalle lähtiessämme sanoimmekin johdolle, että ei ollut ihan onnistunut valinta. Lounaan jälkeen onneksi teimme kävelylenkin raikkaassa keskustailmassa Aurora Karamzinin huvilalle, jossa koko porukka tutustui Kaupunginmuseon 'Musiikkia'-näyttelyyn. Näyttely oli oikein kiva ja hauskin oli tanssivideo, jonka avulla opettelimme discoa, charlestonia ja hiphoppia. Muista vaihtoehtoja olivat esim. menuetti ja boogie. Discoillessa tuli vain jo niin hiki, että boogie piti unohtaa.

Tanssitauon jälkeen palasimme Presidenttiin ja meille esiintyi Arimo Mustonen-niminen stand up-koomikko. Ihan ok, voitte tsekata juutuupista. Alle vyötärön menevistä vitseistä en niin jaksa innostua ja tuossa linkkaamassani videossakin on ainakin yksi kohta, josta en tod pidä. Kuvittelisin, että voitte arvata sen kohdan.

Päiväkahvien jälkeen pääsimme vapauteen ja niinpä kävin hakemassa nuorimmaisen kotoa ja tapasin taas työ-ystävän, mutta leffan parissa. katselimme Doctor Strangen, joka kesti hyvin toisenkin katsomisen ;)  Lopputuloksena oli, että sekä minä että juniori haluamme taikaviitan.. huokaus. (Täytyy sanoa, että tämä on Benin rooleista ehkä paras tähän asti. Lisäksi puvustus on aivan ihana.)

OI, melkein unohdin! Eilen sain tietää tenttituloksen 'Viestinnän analyysi'-kurssilta. Sain kolmosen! Odotin hylättyä tai korkeintaan ykköstä, joten olin erittäin iloisesti yllättynyt. En nimittäin ollut yhtään varma, vastasinko kysymyksiin edes sinnepäin, mutta ilmeisesti siis kyllä. En vain käsitä.

Terveisiä kattilasta

eli sairastuvalta, tänään vuorossa minä ja keskimmäinen (kolmatta päivää). Kuume sahaa edestakaisin ja särkee joka paikkaa. Olin kuvitellut tekeväni jotakin, mutta en pysty muuhun kuin istumaan sohvalla kudin kädessä ja katsomaan leffoja ja sarjoja.

Mies läksi viemään joulukortteja postiin. Unohdin aamulla laitaa ne matkaan mukaan, joten toivon että hän saa ne kipattua postikaupan ovesta sisälle samalla kun hakee kissanruokaa. En ole ollut oikein nälkäinenkään, joten söin ruikkarin Kallen kaverilla ja avokadolla. Olen sairastanut tänä syksynä enemmän kuin viitenä viime vuonna yhteensä. En tykkää.

Menen jatkamaan Harry Potter-maratoonia nuorimmaisen kanssa. CU.

Vanha kuva kuun alusta

Marjaanalle tiedoksi, korttisi saapunee myöhässä. Näet sitten.

Pipariksi meni

En nimittäin hyvistä yrityksistäni huolimatta saanut päivällä lisättyä kuvaa kännyllä tuohon alempaan postiin, joten tässä kuvat piparitaloista. Outoa väkeä asuu näillä kulmin. Ihan muutenkin :)

Vastarannan kiiski

Nimittäin minä itse. Tuntuu, että olen suunnilleen ainoa ihminen Suomessa, jota ei todellakaan kiinnosta Saara Aallon menestys X-Factoryssa (en tiedä edes, menikö ohjelman nimi oikein). Tähän maahan mahtuu tasan yksi uutinen kerrallaan, sanoi joku joskus ja olen samaa mieltä. Minua ei muutenkaan jaksa kiinnostaa mikään reality-tv tai muu roskaohjelma, joita ilmeisesti muut seuraavat silmät tapilla ja niinpä vietin viikonlopun katsoen Ylen kehumaa sarjaa 'Paranoid' sekä Richardin uutta sarjaa 'Berlin Station', jossa ikävä kyllä alkaa olla viimeiset jaksot käsillä.

Kävimme perjantaina pienimmän ja miehen voimin katsomassa 'Ihmeotukset ja niiden olinpaikat' ja sepä oli varsin hauska elokuva. Ihan sekä aikuisille että lapsille oli riittävästi juonta ja meidän (koko porukan) mielestä paras HP-maailmaan sijoittuva leffa tähän asti. Ehkä siksikin, että HP-kirjoja lukemattomille tämä auttaa selittämään niiden taustahistoriaa, mutta myös siksi, että leffassa oli varsin mukavasti saatu 20-luvun USA esille ja erikoistehosteet olivat paikallaan ja sopivissa määrin. Kuulemma seuraaviin osiin onneuvoteltu nuoren Dumbledoren näytellijästä ja Richard on ilmeisen vahvoilla. Jei!

Lauantaina aloitimme Harry Potter-leffat uudestaan ja katsoin pienimmän kanssa "Viisasten kiven" ja sunnuntaina "Salaisuuksien kammion" (Oi Lucius <3).

Muuten olen lähinnä neulonut tosiaan "Paranoidin" seurassa. Eilen kokosimme kolme piparitaloa pienimmän kanssa, lisäksi tein joulukortit melkein valmiiksi ja pesin pyykkiä ja viikkasin parin viime viikon pyykit.

Sikäli oli raskas viikonloppu, että jatkuvasti jouluhommia tehdessä muistelen äitiä ja vedentuloa ei voi estää. Eilen oli sen lisäksi sunnuntai-ahdistus, jollaista en olekaan kokenut aikoihin ellei oteta lukuun marraskuuta.

Olemme myös päättäneet, ettemme yritä enää saada jouluksi matkaa minnekään. Ajattelimme, että voisimme lähteä pääsiäisenä, silloin se voisi vähän korvata kesälomaakin, jota emme yhdessä juurikaan ensi kesänä vietä. En tiedä vielä edes ensi kesän mökkeilystä, on paljon mahdollista että sekin jää väliin aikatauluttamisen aiheuttamien ongelmien vuoksi, mutat sen näkee lähempänä kesää.

Yritän kovasti ajatella, että joulun jälkeen alkaa päivä pidetä ja valo lisääntyä. Nyt jos voisin tehdä, kuten Simonin kissat, niin se olisi ihan parasta.

Uni-Jukka

Uni-Jukka tai Nukku-Matti kävi taas jysäyttämässä hiekkasäkillä, alkoi nukuttaa ihan hurjasti.

Eilen tulin kotiin jo kolmelta, iski migreeni enkä voinut lähteä aikaisemmin, koska työpari oli kokouksessa kahteen asti. Onneksi pääsin kuitenkin sitten samantien lähtemään. Palelin ensin koko päivän töissä ja kotona illan, kuumeolo taas ilman kuumetta.

Tänään oli ihan hyvä olo, mutta jälleen palelin koko päivän. Lomapäivieni anominen on edelleen auki, koska palkkatoimisto ei vastaa henkilöstösihteerin kyselyyn siitä, minkä mukaan ne lasketaan. Nimittäin ollessani osittaisella hoitovapaalla lomapäivät laskettiin kuitenkin viiden työpäivän mukaan, mutta nyt kun teen omasta halustani lyhennettyä työviikkoa, niin kukaan ei tiedä mitään.  Ehkä anon vain neljän työpäivän mukaan ja katson sitten lomaltapalattuani, mikä on homman nimi. Sitä henkilöstösihteerikin ehdotti :P

Tänään oli tämän syksyn viimeinen pilates ja olikin aika rankka, irroiteltiin kalvoja rullalla ja muuta mukavaa. Ohjaaja ehtii aina katsoa kaikkien asentoja, ettei tule virheitä ja siten vahinkoja, mikä on tosi tärkeätä. Pilateksen jälkeen kävin ostamassa pienimmälle uusia sukkia Sokokselta ja itselleni pitkähihaisia täyspuuvillaisia t-paitoja M&S:stä. Muualta niitä ei saakaan tässä kylässä.

Sain luettua ruotsinkielisen dekkarini loppuun, jeee! Oli ihan kiva kirja, ei ihan niin ruotsalainen kuin ruotsalaisten miesdekkaristien kirjat ovat olleet.

Nyt menen sänkyyn. Huomenna pitäisi ehkä siivota ja illalla menen leffaan pienimmän kanssa katsomaan Ihmeotuksia. Nähdään!

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Olemme leiponeet piparit ja syöneet makoisan päivällisen, joten nyt siirryn leffan pariin pienimmän seuraksi.

Piparisaalis. Taloja on kolme, eivät mahtuneet tähän kuvaan.

Pienimmän kahvissa oli naama.

Uuden kissamuotin kissat ovatkin siamilaisia tullessaan uunista.

Yritin katsoa Linnan juhlia, mutta aloin itkeä heti alkuun sotaveteraanien ja lottien kohdalla, niin katson parhaat palat joskus myöhemmin.

Pienimmän uuden t-paidan pesulappu sai nauramaan :)

Nähdään!

Trumplandia

Nimittäin Sipilän sipilöinti Ylen kanssa alkaa ottaa pannuun. Eilen mokoma jupakka oli ollut BBCn pääutisissakin. Vähän noloa, kun muistaa Suomen olleen seitsemästi peräkkäin journalistisen vapauden ykkösmaaksi rankattu. Kummasti vain tulee Trump mieleen näistä Sipilän mielensäpahoittamisista.

Olen tällä viikolla kokeillut niinkin yllättävää asiaa, kuin nukkumista yli 7 tuntia per yö. Täytyy sanoa, että olo alkaa olla parempi, vaikka olenkin herännyt stressin takia parikin kertaa yössä ja yleensä viiden jälkeen alkanut odottaa kellon soimista.

Suuri osa stressistä purkautui tiistai-iltana hirveänä itkukohtauksena. Esikoinen ja pienin ovat niin samanluonteisia, että sanan säilä helisi rattoisasti, kun tuo kohta-11-v huusi isoveljelleen. Ehkä oli ihan hyväkin, että sain pahan olon ulos, sillä eilinen oli jo huomattavasti helpompi päivä ja eilisillan tentin jälkeen tunsin oloni suorastaan kuiviinpuserretuksi.

Tentti ehkä meni läpi, minulle riittäisi todellakin ihan vain läpimeno. Jouluviikolla saamme tulokset, joten sinne pitää odottaa. Kysymykset olivat sillätavoin jännittävät, etten ollut ihan varma mitä niissä haettiin. Vastasin kuitenkin.

Tänään olen ollut huomattavasti positiivisemmalla mielellä, onhan jo joulukuu ja kolmen viikon päästä alkaa jo päiväkin pidentyä jälleen! Ihme!

Kävin tänään pilateksen jälkeen ostamassa muistikirjan, sillä ajattelin kokeilla bullet journalin tekoa ja käyttöä. En yleensä ole kovin hyvä pitämään mitään listoja, mutta HSn artikkeli oli aika mielenkiintoinen. Lisäksi kun käytän nykyään vain luurin allakkaa, niin en siihen oikein saa aina kaikkea muistiin.

Nyt kuitenkin menen petiin. HY.

Maanantai matava

Istun viimeistä tuntia päivystämässä tietokoneluokassa, jossa en ole juuri ollut koko syksynä ihan siksi, että saan tilassa oireita. Nyt oli kuitenkin ns. pakkorako. Istun täällä yhden itseohjautuvan asiakkaan kanssa.

Väsyttää ja päässä on särki. Mies nukkui huonosti, joten minä nukuin huonosti. Menin kyllä uimaan aamulla, se olikin aika mukavaa. Tosin yläasteikäiset koulupojat menivät 'epähuomiossa' nopeiden uimareiden radalle, jossa uiva mieshenkilö aika kovasanaisesti mainitsi pojille näiden olevan väärässä paikassa jos aikoivat vain pelleillä. Ihan oikein sanoi ja asiasta. Itse en viitsinyt sitten lähtiessäni käydä kylmäaltaassa, kun pojat olivat siinä testaamassa kestävyyttään.

Eilen neuloin yhden lapasen ja aloitin toista, aion laittaa ne lahjaksi Lappiin ystävälleni. Yritän tehdä sellaiset kolminkertaiset, kuin itselleni tein joitain vuosia sitten, hän nimittäin voisi tarvita sellaisia siellä.

Jos selviän keskiviikkoillan tentistä elävänä, alkaa helpottaa. Stressi alkaa olla aika paha. Luulen, että perjantai-iltana mies vihdoin tajusi, että alan olla kestokykyni äärirajoilla, kun sanoin etten yksinkertaisesti halua olla täällä pimeässä joulua. Olenkin katsellut lentoja taas vaikka minne, nyt alkaisi kohta olla hinnat kohdillaan, että voisimme ostaa liput. Viisi lippua on aika lovi kassaan, mutta minkäs teet. Luultavasti tämä on viimeinen koko porukan yhteinen lomamatka, ensi kesä menee pipariksi aika tehokkaasti monestakin syystä, joista yksi suurimmista on Suomen armeija.

Iloa on tuonut allaoleva video. Nämä pojat ne osaa :)

Parempi päivä

Auringolla on suuri merkitys, huomasin sen taas tänään. On ollut paljon kevyempi olo, vaikka vieläkin on kaikenlaista.

Mies vei äidin vanhan puusohvan veljelleni ja nautin tilasta aulassa. Nyt tuntuu taas senkin vuoksi paremmalta, sohva tukki fengshuit tai jotain. Ennen kuin aloin imuroida, puhdistin korvakoruja ja siivoilin liikoja koruja pois parempaan talteen ja sitten huomasinkin, että kissakorviksieni toinen puoli olikin siellä missä pitikin. En siis ollut edes laittanut sitä korvaan sinä aamuna, kun luulin sen hukanneeni :P

Sain myös luettua (huonosti) yhden tenttikirjan ja päätin säästää viimeisen huomiselle, koska siihen liittyvät videot pitäisi katsoa. Ajattelin, etten lue muuta kuin ne asiat, mitä videot käsittelevät, koska kirja on julman paksu ja hankala luettava enkä vain jaksa nyt kiinnostua tarpeeksi. Jos en pääse läpi tentistä, niin alkuvuodesta oli seuraava mahdollisuus.

Serkku ja vauvansa ovat päässeet taas kotiin, olivat alkuviikosta täällä pienelle tehdyn leikkauksen vuoksi. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu sielläkin.

Tein ns. Rocky road-suklaata, se on nyt jääkaapissa odottamassa.

 

 P.S. Tämä Bloggerin uudistus on ihan /cstä, jos suoraan sanon. En tiedä, miten menen takaisin blogiin, kun olen sen kirjoittanut ja päivittänyt. Pitäähän se nähdä, että kaikki on niinkuin pitää. Tällä hetkellä kirjoitan urlin osoiteriville, mutta vähän hankalalta tuntuu.

Musta viikko

Muut viettävät mustaa perjantaita, minulla on ollut koko viikko musta. Vasta tänään alkoi helpottaa, kun aurinko pilkahti. Olen itkenyt aamuin illoin ja väliin töissäkin.Tänään kävin puoliltapäivin keskimmäisen koululla vanhempainvartissa ja nautin päivän ei-niin-harmaaasta-valosta.

Alkuviikosta onnistuin hävittämään kaksista korvakoruista toisen puolen parista ja vitutti kuin pientä oravaa. Kumpaakaan ei löydy, toinen tippui luultavasti pyykkikoneen vieressä olevaan lattiakaivoon pyykkikoneen ollessa käynnissä ja toinen on jossain.. Se oli aamulla korvassa kiinni, mutta lähtötohinassa laittaessani pipoa päähän huomasin sen hävinneen. Ensi etsimältä se ei löytynyt, mutta huomenna kun äidin vanha puusohva vihdoin lähtee eteisestä pääsen siivoamaan kunnolla, ehkä se löytyy vielä.

Muuten olimme tänään pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Tatun ja Patun seikkailuja ja olipa hauska elokuva :) Oli myös ihanaa katsella lumista Helsinkiä ilmasta. Kyllä Helsinki on kaunis, vaikka itse sanonkin (näin syntyperäisenä).

Keskiviikkona olleen Ismon nimipäivän kunniaksi jaoin tämän piisin FB:ssä, joten jaan sen tähänkin. Ehkä vielä joskus uskon laulun sanoihin.

Jonkinlainen vuosipäivä

Oli nimittäin perjantaina eli tissien pienennysleikkauksesta on nyt kulunut vuosi ja pari päivää. Voin edelleen lämpimästi suositella kaikille, joita omat hinkit haittaavat.

Nyt on vuorossa sitten seuraava projekti eli vatsan pienennys. Sen olen aloittanut parisen viikkoa sitten Härkiksen avulla eli syön arkisin lähinnä Härkistä erilaisten kasvisten kera. Olen jo saanut parisen kiloa pois. Tähtäimessä on esikoisen yo-juhlat, jolloin aion olla 8 kiloa kevyempi. Vielä ehtii enkä stressaa siitä.

Stressaan hieman kyllä Viestinnän tentistä tämän kuun viimeisenä päivänä. Olen lukenut puolitoista kirjaa kolmesta ja huomannut, että tiedän aika hyvin asiat jo ennestään Informaatiotutkimuksen ajoilta. No, pakko kai se on tenttiä vain. Kunhan pääsen läpi on hyväksi havaittu metodi. Onneksi aina voi uusia kokeen, jos ei heti onnistu.

Kävimme tänään katsomassa työ-ystävän kissan kahta pentua, ne ovat kolmeviikkosia suloisia palleroita. Kotimatkalla haimme posti-kaupasta tilaamani Varustelekan farkut, jotka ovat muuten hyvät mutta hiukan pitkät. Kuten aina. Pitää vähän lyhentää. 

Huomenna jätän uimareissun väliin. Aloitin lääkkeet torstai-iltana ja ovathan ne auttaneet jonkin verran, mutta yskä on edelleen sellainen, että yskänpuuskaan on varauduttava aina ristimällä jalat. Ärsyttävää.

Älliä päässä

Marjaanalta ihan täysin matkittu otsikko :)  Nimittäin esikoinen sai enkusta L:n ja kemiasta M:n. Kemia oli lähtenyt koululta E:nä, mutta YLK oli päättänyt pudottaa yhden pisteen pois, jolloin siitä tuli M. Mutta se kyllä meille riittää hyvin.

Esikoisesta vielä sen verran, että tänään varasi ajan tk:een lääkärintarkastukseen erikoisjoukkojen hakemusta varten. Liikunnan ope tekee oman lappunsa myös ja saadaan hakemus lähtemään joulukuun 1. päivä. Perillä sen pitäisi olla 6.12 (eli siis 5.s), joten pitänee laittaa pikana menemään, jotta varmasti kerkiää. Huhhuh. Alkaa jänskättää äitiäkin.

Pienin lähti nyt lievästi kuumeisena kaverin synttäreille, jossa olisi tarkoitus pelata sählyä. Sanoimme, ettei pelaa jos yhtään tuntuu, ettei jaksa. Minulla särkee pää siihen malliin, että kuume nousee täälläkin. Siirrynkin siis sohvalle katsomaan Bansheen kakkoskautta, jossa eräs intiaaninainen näyttää aivan Pocahontasilta ja se ärsyttää aivan suunnattomasti.

Kohtaamisia

Laitan kohta jakoon Helsingin sosviraston tekemän 'Kohtaaminen'-nimisen videon, joka on herättänyt huomiota mediassa tällä viikolla. Sitä ennen kuitenkin halusin kertoa, kuinka mukavasti eilen kävi.

Menin nimittäin työ-ystävän kanssa kahville työpaikan kahvilaan ja siinä lopetellessamme katsoin, että tuttu ihminen oli kassajonossa. Nimittäin entinen esimieheni, josta kovasti pidin. Menin moikkaamaan ja halasimme ja vaihdoimme pikaisesti kiihkeimmät kuulumiset. Kerroin myös äidin poismenosta ja ex-esinaiseni totesi, että hänelläkin on vielä (10 vuoden jälkeen) joka päivä äitiä ikävä. Jotenkin lohdullista.

Tänään kävin kohtaamassa työpaikkalääkärin, joka olikin varsin mukava (nuorempi) mieshenkilö. Hän ultrasi poski- ja otsaontelot jollain kynäsysteemillä ja sanoi sitten, että laittaa hoitavaa ja avaavaa inhaloitavaa lääkettä. Jos tauti ei ala mennä pois, niin viikon päästä jatketaan, mutta mielellään hän ei nyt kuvaisi, kun minua on niin paljon viimeaikoina sädetetty erilaisten keuhkotutkimusten yhteydessä.

Tämä video on mielestäni aika pöljä. Ensinnäkin vanhempi on äiti (daa), missä isä luuraa? Toisekseen aina on ollut välinpitämättömiä vanhempia ja kolmanneksi, kuten eräs tuttu sanoi, olisiko lapsi kiitollisempi nyrkin kohtaamisesta? Junpe.

Tähän tulisi otsikko

Vaihteeksi en keksi minkäänlaista otsikkoa. Usein se onkin hankalin osuus koko kirjoittamisessa.

Viime viikko meni aika alakuloisissa ja suoraan sanottuna vittuuntuneissa tunnelmissa. En edes viitsi puhua merentakaisen maan vaalituloksesta, mutta kyllä ihme on, jos se maa siitä selviää ilman mitään sen kummempaa. Sillä vaalivoitolla on myös annettu kaikille hulluille Euroopassa (ja Suomessakin) lupa kertoa mielipiteitään. Hiukan huolettaa Ranskan vaalit näillä historioilla.

Olin aika väsynyt ja surullinenkin koko viime viikon. Luulen, että esikoisen juhlat aiheuttivat surun, koska Äiti ei enää ollut mukana. Lisäksi töissä on ihmeellinen säätö menossa meidän (siis minun ja kirjastonhoitajan = 2 henkeä) iltalisistä. Olin asiasta yhteydessä luottamusmieheenkin, joka sanoi ettei meidän missään nimessä pidä suostua moiseen (kuten olin itsekin ajatellut). Meidän iltalisämme kun ovat niin huimat, että olemme mieluummin ottaneet ne plussaminuutteina (1h = 9 minsaa). Toisaalta osastopäällikkö sanoi jo viimeisessä meilissään (ennen kuin kirjoitin luottikselle), että tehkää mitä tykkäätte-tyyliin.  Sitä vissiin alkoi ottaa pannuun :P Mutta asia selvinnee tällä viikolla, ehkä.

Lauantaina tein Marjaanan aiemmin jakamalla Carmelitas-ohjeella oman versioni. Jätimme siitä pois kinuskikastikkeen ja laitoimme sen sijaan noin 300g suklaata sulatettuna kakun päälle. Kyllä oli hyvää! Vielä parempaa se oli sunnuntaina saatuaan olla yön yli rauhassa :)

Kohta on maanantai ohi. Ainakin iltavuoro. Olen taas oppinutkin jotain, nimittäin kielten sähköinen aineisto on tulostettavissa. Työpari ja it-hemmo yrittivät sitä tulostaa eräälle opettajalle huonolla menetyksellä. Opettaja tuli tänne nyt illalla ja sanoin, ettemme onnistuneet ja hän sanoi, että kunpa olisi vapaa kone niin hän näyttäisi ja olihan sellainen. Nyt tiedän, mistä saadaan tulosteet ulos. Lupasin näyttää työparillekin, joka juuri pyörähti tässä takkiaan hakemassa.

Kävin aamulla uimassa, viime kerrasta on kai nelisen viikkoa. Nyt tuntuu muuten hyvältä, mutta yskä on pahentunut enkä tiedä, johtuuko se uinnista, rasituksesta vai flunssan paluusta. Vähän alkaisi jo riittää tällainen neljän viikon flunssaputki.

Pienin lähtee huomenna yöretkelle koulun kanssa. Osa koulumme taito- ja taideaineista on aina suoritettu kurssein ja koska pienin on viimeksi ollut yöretkellä koulun kanssa tokalla, niin halusi nyt mennä. Yöretkeltä puolestaan palasi keskimmäinen, jonka TET-jakso seurakunnassa loppui Isosleiriin eli hän oli pe-su välin Korpirauhassa.

Nyt pääsen ihan justiinsa kotio, lähden käärimään kamoja kasaan. Nähdään!

Tällaista tällä kertaa

En viitsi edes aloittaa. Sekä töissä että uutisten suhteen.

Ja nyt menen nukkumaan. Nähdään.

Ehkä hyvä uutinen

Olin aikeissa mennä huomenna tapaamaan serkkuani ja hänen pientä Aarrettaan Meilahteen. Laitoin tekstarin varmistaakseni asiaa ja serkku vastasi, että ei kannata tulla. He ovat nimittäin menossa vihdoinkin kotiin pariksi viikoksi!! Ihan paras uutinen :)

Eilen juhlimme esikoisen 18-vuotista taivalta kummien ja minun sisarusteni kera kakkukahveilla ja oli ihan mukavaa. Vanhemmat sisarukseni, jotka ennen eivät juuri 'ehtineet' jutella kanssani, halasivat ja juttelivat ihan pitkät ajat myös minun kanssani. Tiedä sitten, mistä johtuu.

Yksi vanhimmista ystävistäni, esikoisen toinen kummitäti, oli myös perheineen ja olipa niin mukava nähdä pitkästä aikaa. Hänellä on (myös) vuorotyö, josta syystä emme ole nähneet pariin vuoteen. Tutustuimme kolmannella luokalla eli noin 37 vuotta sitten. Hurjaa!

Nyt hyvää yötä.

Juhlan aihetta

Vihdoin on se päivä, kun esikoinen on täysi-ikäinen. Aikuiseksi en ehkä vielä sano, ainahan se on mun pieni kuitenkin :) Olen yrittänyt miettiä, että kai se on suht hyvin selviytynyt pikkuveljien tuomasta traumasta ja vaikka olen ollut aika kamala äiti joskus, niin onhan niitä hyviäkin puolia varmaan löytynyt. Nuori ei vielä ajattele tällaisia kuitenkaan.

Sunnuntaina pidämme synttärikahvit sukulaisille ja kummeille.

Muihin asioihin.

Pienin oli tänään vielä kotona, yskä on komea. Olen miettinyt, jos tuo olisi vielä huomisenkin. Tuntuu, että sama yskä vain jatkaa aaltoliikettä eikä parane oikein kokonaan, kun pienin menee kouluun puolikuntoisena. Tosin itsekin olen nyt neljättä viikkoa flunssassa, sama aaltoilu jatkuu.

Töissä olemme ihmeissämme, sekä minä ja työtoveri että henkilöstösihteeri. Hallintojohtaja on melkoinen leppäkertun rakastaja ja on nyt käynyt läpi kaikki mahdolliset työajat ja nyt sitten meidän oudot työaikamme ovat aiheuttaneet pulman, kun ne eivät sovi varsinaisen toimistotyöajan liukumien piiriin.

Emme oikein ymmärrä, kun kaiken järjen mukaanhan me olemme paikalla kun kirjasto on auki ja tähän asti on riittänyt, että teemme viikkotyötunnit täyteen. Henkilöstösihteeri saa harmaita hiuksia jo entisten lisäksi, kun johtajamme on sitä mieltä, että kyllä ne pitää laittaa nyt kuntoon.

Kaipa se tästä taas.

Lumikaaos

Sieniä

Tänään olen syönyt Kuntatalolla jälleen kerran siitakesienirisottoa. Jostain syystä Palmian vääntämä risotto on niin hyvää, että sitä on pakko mennä syömään jos sitä on listalla. Söinkin sitä sitten niin, että oli mahanahka tiukilla. Toki sen lisäksi oli porkkana-inkiväärisosekeittoa ja siikamurekepihvejä sekä marjasalaattia jälkkäriksi. Hyvä, ettemme pyörineet takaisin puljulle.

Työkaveri, jonka kanssa kävin syömässä, kertoi käyneensä hammaslääkärini luona hoidossa ja vielä menevänsä uudelleenkin. Nyt siis jo kaksi läheistä työkaveria on myös hurmaantuneet häneen. Voi minua! Hammaslääkärini on myös avustanut Miika Nousiaista tämän vastikään julkaistun kirjan suhteen ja myös kirjasta tehtävän tv-sarjan kuvausryhmän saattamisessa ajan tasalle uusien hoitomuotojen suhteen. Voi minua uudelleen!

Olen tänään ostanut lentoliput Göteborgiin helmikuulle. Menen ystäväni kanssa sinne teatteriin ja näytelmän kirjoittaja on kutsunut meidät illalliselle kanssaan. Pitää petrata ruotsin sanavarastoja hiukan. On ollut jo pari vuotta muutama ruotsinkielinen romaani hyllyssä odottamassa lukemista. Nyt on vissiin pakko ruveta.

Ostin myös punaiset Kontiot kotimatkalla, sillä minulla on vain hervottoman isot armeijan Kontiot enkä halua käyttää niitä kaupungissa. Tosin huomenna jos tulee lunta, niin en taida uusia kumppareita laittaa silloinkaan vaan talvikengät. Kaipa tässä vielä saadaan vesisateita tänä syksynä.

Pienin on ollut tänään kotona ja on myös huomenna, sen verran hurjankuuloinen yskä. Näin myös minä saan nukkua hetken pitempään aamulla, kun ei tarvitse nousta häntä herättämään.

Kurpitsaista

Kirjamessut olivat ja menivät. Ostin kaksi kirjaa, joista toinen on erään seuraamani blogistin tuotos ja toinen amerikkalaisen (suomeen muuttaneen) opettajan kirjoitelmia hänen ajatuksistaan kotimaastamme ja sen kummallisuuksista. Sen olen jo melkein lukenut. Yli tuhatsivuisen fantasiakirjan luku samaan aikaan hieman häiritsee muiden kirjojen lukemista, mutta kyllä se tästä. Kunhan saan tuon fantasian loppuun ennen tenttikirjojen aloittamista, muuten ei onnistu tentti :P

Tapasin Kirjamessuilla myös opiskelukaverini, joka työskentelee Riihimäen kirjastossa. Puhuimme alasta ja sisäilmaongelmista ja lapsista jne. On mukava tavata näin vähintään kerran vuodessa, kun oli aikoja ettemme ehtineet nähdä ollenkaan vuosiin.

Tietysti kävimme myös Ruoka- ja viinimessuilla saman katon alla, mutta sieltä en viitsinyt ostaa kuin karjalanpiirakoita. Mieli olisi tietysti tehnyt vaikka mitä, mutta se kantaminen ei houkutellut.

Perjantaina oli myös esikoisen kutsunnat. Paikka Santikseen on joka tapauksessa varattuna, jos ei jostain syystä pääse laskuvarjojääkäreihin. Sinne pitää muistaa laittaa hakemus ajoissa, lenkillä tuo on nyt käynyt melkein joka ilta. 

Lauantaina minä ja pienin kävimme sitten Lakritsi ja salmiakkimessuilla Wanhassa satamassa. Se oli hieman pettymys, sillä näytteilleasettajia oli tosi vähän. Maistiaisia oli, niistä paras oli Jymy-luomujäätelö. Ostin toki tuomisia kotiinkin, mango-salmiakkikaramellit ovat myös yllättävän hyviä.

Pienin oli erityisen tyytyväinen messureissuun, koska sai monta harvinaista Monnia pyydystettyä ja karkkeja sun muita ropisi laariin myös. Kävimme myös ostamassa hänelle uudet lenkkarit Kluuvin XXL-liikkeestä, jossa myyjätyttö olikin meidän viimetalvinen työharjoittelija ja kenkien sovitus menikin paljon mukavemmin senkin vuoksi.

Katsoimme molemmat myös Liisa-elokuvat perjantain ja lauantain kuluessa. Pidän niistä siitä huolimatta, että Richard on viimevuotisessa mukana :P

Eilen tein kurpitsapiirakan ja annoin kuoren pienimmälle, että hän sai tehdä siitä lyhdyn. Ainoa myönnytys Halloweenia kohtaan nyt, kun esikoinen ei enää vietä kaverisynttäreitä näihin aikoihin.

Tänään oli ihan normityöpäivä töissä. Aamulla kävin vanhassa työpaikassa sopimassa ystävän kanssa helmikuussa tehtävästä teatterireissusta Göteborgiin. Eräs ruotsalainen toimittaja-näyttelijä-jne henkilö kutsui hänet erityisesti ja ystävä oli sanonut, että tulee jos saa jonkun seurakseen. Minä sitten lupauduin vastineeksi Lontoon teatterimatkasta pari vuotta sitten. Saa nähdä kuinka käy, pitää ruveta lukemaan kirjoja ruotsiksi etten ihan nolaa itseäni unohdetulla sanavarastollani.

Piti vielä kertoa, että torstaina Oopperassa sain aika pahat altistusoireet. Ääni meni melkolailla kokonaan ja kurkku oli kuin tulessa. En tiedä johtuiko se siitä, että kolmannella parvella istuimme katonrajan tuulettimien lähellä, mutta ei ollut kivaa. Varsinkin kun unohdin kurkkupastillit ja avaavan lääkkeen.

Keskiviikkoa

Palautuminen laivalta ja flunssa eivät ole ihan paras yhdistelmä. Olen ollut aika huonossa hapessa, eilen piti lähteä töistä kesken päivän pois. Olo on kuin migreenissä, viikon mittaisena alkaa jo riittää tässä vaiheessa. Toivon vain jossain kohti parantuvani.

Ilmoittauduin Viestinnän kakkoskurssille (Viestinnän analyysi), tentti on marraskuun lopussa. Kirjatentti, johon pitää lukea kaksi paksua enkunkielistä opusta ja yksi suomenkielinen. Tiedänpähän, mitä teen vapaa-aikana. No, jos vain pääsen läpi niin olen tyytyväinen.

Huomenna menen pienimmän kanssa katsomaan 'Liisa Ihmemaassa'-balettia. Toivon, että se on kiva. Tosin meidän tiedottaja kertoi, että hänen poikansa oli pitänyt osaa tansseista hiukan liian pitkinä. Poika on muistaakseni noin 12-v.

Perjantaina menen Kirjamessuille, tapaan Riihimäellä työskentelevän ja asuvan entisen opiskelukaverini siellä. Se on meillä jo perinne.

Lauantaina on Lakritsi- ja salmiakkimessut Vanhassa satamassa, sinne menen pienimmän kanssa. Pyysin serkkuani mukaan, kunnes muistin ettei hän voi infektiovaaran vuoksi tulla. Vauvan sydänvika on korjattu, se olikin ilmeisesti helpompi nakki kuin kuviteltiin, mutta nyt on todettu vakava maksavaurio. Serkku sanoi, että hän ja vauva saattavat olla jouluun asti täällä. Toivon vain, että pieni selviää, tämä vuosi on ollut jo niin kovin raskas.

Tervepä terve

Taas on vierähtänyt viikko päivittelystä. Töissä en viitsi enää päivittää, kun W10 vakoilee kaikki näppäinpainallukset jenkeille ja iltaisin olen ollut aika poikki flunssan vuoksi.

Torstaina lähdimme Mansikki-laivalla kääntymään Tukholmassa ja olikin ihan mukava reissu, vaikka lauantai-aamuna keinuttikin niin että oli hyvä ettei oltu aamiaista ostettu. Minä voin nimittäin melkolailla aina huonosti laivalla, asia joka suuresti huvittaa miestä.

 Kävimme Nobel-museossa ja joimme kahvit, pienimmän jäätelöannoksesta tuli annoskateus.

Nähdään taas.

Aina paranee

Viikonloppu kului sairastaessa. Lauantain makasin sohvalla kuumeessa ja katselin Poldarkin kakkoskauden kuusi ensimmäistä jaksoa, myöhemmin siirryin Sleepy hollow'n seuraan. Sunnuntai kului sekin aika ankeasti, olo ei ollut ollenkaan hyvä.

Tänään menin kuitenkin töihin. Kävin (pitkähköllä) lounaalla työpaikkasuhteen kanssa, joka tuli ihan vartavasten Itiksestä saakka. Meillä oli oikein mukavaa ja ehdimmekin jutella monenlaisista asioista, sekä perheitä että työtä koskevista.

Tullessani kotiin viiden aikoihin alkoivat Aleppon muistokellot juuri soida Kontulassa ja voi, miten tulikin suru. Pitkin kotimatkaa itkeskelin äidin muistolle ja kotona vedin oikein kunnon parut, mutta sitten helpotti.

Nyt illalla olen katsonut nuorimmaisen kanssa monta jaksoa 'Sabrina, teininoitaa', onneksi muistin sen. Pienin tykkäsi siitä kovasti enkä itsekään oikein muistanut, miten hauska se olikaan silloin aikoinaan :)

Huomenna taas töihin, sen jälkeen leffaan. Keskiviikkona vien keskimmäisen meille taksvärkkiin ja torstai onkin jo vapaa :) Kyllä se tästä.

Halvat huvit?

Eilen autoin kurssikaveria asentamaan Instan puhelimeensa ja siitähän seurasi ratkiriemukasta menoa, kun on tarpeeksi väsynyttä porukkaa. Nimittäin hän ihmetteli ääneen, että miten jonkun käyttäjänimi voi olla 'peralapia', kunnes samantien tajusi sen olevan meidän kouluttajamme. Ään pilkkujen lisääminen aiheutti hysteerisiä tyrskähdyksiä, repeilin vielä pilatestunnilla sekä tänään kävellessäni metrolta kotiin. Joku varmaan piti hulluna, kun itsekseni hihitin :D

Kävin eilen pilateksen jälkeen vielä Juttutuvassa ..ööh.. suunnittelemassa vuosikelloa kurssikavereiden kanssa..