Mietelmä

Vihdoin muistan laittaa tänne mietelmän, jonka sanoi Kodin kuvalehdessä 4/17 nuori kehitysvammainen tyttö. Harvinaisen viisas lapsi.

Olen tänään ihmetellyt talon hiljaisuutta. Kai tähän tottuu. Joskus.

Sysikki

Minä laulan kissan laulun,

kissan parta kasvaa,

eikä se päivällä kasvakaan,

yöllä sen parta kasvaa.

Sysi Kat-Tiainen

1996-2017

Vuosipäivä

Äidin kuolinpäivä. Yksi niitä päivämääriä, jotka tulee muistamaan aina. Velikin soitti ja juttelimme hetken tästä asiasta, vaikka puhuimme kyllä muistakin jutuista.

Huomenna menemme illansuussa viemään Sysikin viimeiselle matkalleen.

Piti kertoa jotain muutakin, mutta olen jo unohtanut mitä se oli. Jotenkin en nyt pysty ajattelemaan kauheasti muita asioita.

Uutta pukkaa

Nimittäin nyt olis uusi pää ja uusi fillari. Olen ehkä iloisempi fillarista :)

Sain tällä viikolla jostain kimmokkeen katsoa hybridipyöriä ja päädyinkin katselemaan Nishikin malleja. Vanhakin on Nishiki ja hyvin se on palvellut, runko vain on hurjan raskas. Näytin eilen miehelle yhtä hybridiä ja hän lupasi kysyä töistä yhdeltä himopyöräilijältä arviota.

Näkymä miehen työpaikalta

Tänään sitten menin hiustenleikkuun jälkeen hakemaan miehen työpaikaltaan ja kävimme ostamassa pyörän. Ihan putkeen ei kaikki sujunut, ensin Forumin Intersportissa ei myyjiä kiinnostanut kaupanteko ja sitten saatuamme pyörän Mikonkadun Intersportista metrossa joku piripää mustalaispoika nappasi takapakkarilta kiinnityslenkin mukaansa. Elämää suurkaupungissa.

Ajelin Kontulasta kotiin ja oi, miten kulki liukkaasti matka! Tuskin maltan odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä testaamaan pyörää oikealla reitillä :)

Uusi Niskahiki. Vanha punainen takana.

Esikoinen lähti ripsalle ja keskimmäinen samoin (muka kirkon hommissa..). Me vanhukset ja pienin vietämme rauhallista koti-iltaa, minä neuloen kuorsaavan kissan vieressä sohvalla pienimmän pelatessa äänekkäästi poikien huoneen koneella. Mies katselee jotain alakerrassa.

Että sellainen päivä

Aamusella meillä oli kirjaston yt-kokous, me kaksi ja esimies. Se meni aika kivuttomasti, sillä olimme jo aiemmin saaneet esittää toiveen loppusijoituspaikasta ja siihen oli suostuttu. Ainut mikä mietitytti, oli tuleva pomo, koska puljun kakkospäällikkö on aika käsi (kauniisti sanottuna) ja sähläri, mutta onneksi hän ei olekaan pomomme vaan puljumme ykköspomosta tulee sitten esimiehemme alkaen kesäkuun eka.

Iltapäivällä kävin käsiksi poistokirjaläjään, joka on tuotu eräästä työhuoneesta. Tämän työhuoneen viereisessä huoneessa on sädesientä (joka on normien rajoissa..). En ollut montakaan kirjaa ehtinyt käsitellä (poistaa rekisteristä ja repiä kansia irti), kun alkoi kurkkua kuristaa. Tein kuitenkin sen pinon valmiiksi, minkä olin aloittanut ja sitten sanoin työparille, että en pysty. Otin taas kaikki lääkkeet, myös särkylääkkeen, koska iski hillitön jysäri ja väsy. 

Tapoin aikaa kunnes saatoin lähteä pilatekseen. Ilmeisesti tuosta 'yliannostuksesta' johtuen meni ääni aika pahaksi sielläkin, koska rappukäytävä ja pukuhuone on aika huonossa kunnossa. Yleensä en saa oireita siellä, vaikka olen ollut varuillani. Siksikin yritän aina ulkoilla ainakin osan matkasta, että keuhkot saisivat vähän happea ennen tuntia.

Mies tuli metrolle vastaan ja haimme pienimmän partiosta. He olivat leiponeet muffinsseja ja koko auto tuoksui suklaalle :) Söin ja laitoin iltakahvit ja vein pienimmälle kahvit koneelle sillä seurauksella, että hän kaatoi ne syliinsä. Onneksi saatiin nopeasti kylmään suihkuun eikä sattunut pahemmin, vähän punoittaa (myös pippeli säästyi kuumalta). Pienintä harmitti ihan hirveästi, mutta olin laittanut tilkan enemmän kahvia, joten hän sai uuden kupillisen.

Tällaista tänään. Joskus ei tapahdu yhtään mitään ja joskus yhdestä päivästä riittäisi viikolle.

Iltaa

Meillä on saavutettu yksi rajapyykki eli pienin kävi yksinään jousiammunnassa. Tosin mies saatteli sen metrolla oikealle pysäkille, mutta siitä meni yksin ja tuli takaisin kotiin yksin, mies haki metrolta täällä päässä. Nämä keskiviikon junnuharkat alkavat niin aikaisin, että miehen on vaikea ehtiä kotiin ennen kuin pitää lähteä ja minä olen aina illassa keskiviikkoisin.

Esikoisella on perjantaina Ohi on-bileet, vaikka vielä on saksa ensi maanantaina edessä. Menköön nyt, tähän asti onkin istunut kiltisti kotona :)

Isovarpaissa on jäykistyvän nivelen vuoksi särkyä, pitänee sekin mainita työterveydessä sitten kun sinne vihdoin pääsen. Onneksi huomenna on pilates, jos vain jaksan mennä.

Perjantaina menen kampaajalle leikkauttamaan tukan, se on jo häiritsevän pitkä.

Arki

Pääsin tänään esikoisen kyydillä melkein töihin asti eli pyydystin ratikan Käpylästä, kun yo-kokelas vei Maol:in kaavat ja laskukoneensa koululle tarkistettavaksi.

Töissä sujuikin rattoisasti, nyt kun yksi kiva työkaveri on palannut pitkältä sairaslomalta takaisin. Ehdin myöskin tsekata uuden lehtivälityksen kautta tulevat tilaukset, jotka olivat aivan outoja. Ehkä ne vielä tänä vuonna korjaantuvat. Tosin heidän varsinaisella lehtiohjelmalla voi heittää vesilintua, mutta kai sitä kautta edes reklamaatiot menee läpi.

Lähtiessäni töistä satoi jotain valkoista vaakasuoraan, joten soitin miehen hakemaan mut metrolta ja tulihan tuo. Kotona katselin yhden osan 'Mullan alla'-sarjasta, johon olen aika tykästynyt. En ehtinyt sitä katsoa aikoinaan sen tullessa 'suorana'.

Huomenna on päivä uus.. Päivän biisinä yksi kaikkien aikojen parhaita suomenkielisiä käännöksiä.

Lavvantai

Menin aamulla pienimmän kanssa jousiammuntaan, lähinnä hän halusi näyttää taitojaan ja samalla reissulla kävi selväksi, että kyllä tuo osaa itsekin sinne kulkea :) Saa nyt alkaa mennä itsekseen keskiviikkoisin, lauantaisin voimme ehkä mennä mukaan.

Ohjaaja jutteli kanssani harjoitusten jälkeen ja sanoi, että ovat alusta asti kiinnittäneet huomiota siihen, että pienimmällä on luonnostaan oikea ampuma-asento. Varmistin myös lapselta moneen kertaan, että haluaako hän sitoutua tähän hommaan ja tuo on varma asiasta. Kai se pitää sitten liittymislomake täytellä.

Jousiammunnan jälkeen ajelimme ratikalla Stockalle ja sain sen uimapuvun. Huhhuh.. kokeilin heti kotona ja se on ihana, jopa olkaimet käyttäytyivät nyt.

Jatkoimme matkaa Kamppiin, jossa kävimme syömässä. Sain hurjat pointsit nuorelta kundilta, joka esitteli Hollantipyöriä, kun kerroin polkevani 14m suuntaansa vanhalla Nishikillä, jonka runko painaa tonnin :D Olen pohtinut akkukäyttöistä pyörää jo muutaman vuoden, mutta ne on tosi kalliita ja lisäksi kuulemma niihin ollaan miettimässä veroa(!).

Tämän kaiken jälkeen löysimme itsemme Tennarista katsomasta Kaunotarta ja Hirviötä, joka oli oikeasti hyvä. Tykkäsin paljon, kuvaus oli kaunis ja 3D-efektit todella upeat ja näyttelijät tosi hyvät. Todella nautinto katsoa hyvin tehtyä Disney-satua :)

Osaisinpas päättää

Hiukan ärsyttää nyt. En mennyt eilen pilatekseen, koska olin aivan julman väsynyt. Sen sijaan menin Stockalle Katsomaan ja kokeilemaan uima-asua. Vanha rannalle kelpaava uikkari on nimittäin jo noin viisi vuotta vanha ja kangas on joistain kohdista virahtanut aika pahasti. Onneksi se ei vuorin kanssa juuri näy, mutta itse tiedän ja ahdistaa.

No, löysin muutaman kivan kokeiltavaksi. pari tankinia ja pöksyt ja sitten ihanan uimamekon, sellaisen pikkumekon ja kokouikkarin yhdistelmän. Mutta. Hinta oli aika suolainen ja toisekseen koska olkaimet saa 'kivasti' pois tai ristiin jne niin ne tuppasivat aukeamaan jo kopissa. Eli e pitäisi ommella muutamalla pistolla kiinni, minua ei haittaa olkainrajat mitenkään.

Tankinit oli muuten kivat, mutta toinen oli lerppa edestä, edes olkainten säätö ei auttanut, ja toinen oli pieni (en jaksanut hakea suurempaa kokoa). En uskaltanut edes kokeilla, koska saumat tuntuivat sille, että ratkeaisivat justiinsa. Lisäksi aloin miettiä millä ilveellä pääsisin ulos siitä jos saisin sen edes ylleni.. huokaus.

Joka tapauksessa päätin sitten antaa kaikki takaisin eli en ostanut mitään. Pääsin kotiin ja kerroin miehelle, että olin koetellut uikkareita ja mikä suosikissa oli vikana. Mies naurahti. Tunteehan se jo mut.

Nimittäin tän päivän olen haikaillut sen onnettoman uimapuvun perään. Päätin, että huomenna käyn sen hakemassa, kun ensin käymme pienimmän kanssa jouskariharkoissa ja sitten menemme keskustaan. Voi jeesus mun kanssa. Olen varalta jo katsonut, että sen ehtii vielä saada netin kautta jos sitä ei olekaan rekissä.

Punk

Mun viidenkympin villitys alkaa etuajassa. Tänään vihdoin tein sen, mitä olen jo jonkin aikaa harkinnut eli hankin helix-lävistyksen korvaan. Ensimmäinen kysymys työkavereilta ja muilta oli, sattuiko? No ei sattunut. Olin jo etukäteen valmistautunut kipuun nipistelemällä kys. kohtaa voimakkaasti, jotta osaisin varautua eikä se itseasiassa sattunut juuri ollenkaan. Pahempiakin kipuja on tässä elämässä tullut koettua.

Kunhan se paranee, niin laitan siihen kissan tassua kuvaavan napin. Oli kivan tuntuinen tatuointi- ja lävistysliike, jossa kävin tuon laitattamassa. Työ-ystävän tytär oli käynyt siellä ja tykännyt.

Tein Wilman kautta loma-anomukset peruskoululaisille matkaa varten ja siitä juutuinkin sitten pienimmän kanssa katsomaan Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä, jonka alkuperäisjäsen pienimmän reksi on. (Ihan sivuhuomautuksena; tuollaiset uber-seksikkäät reksit pitäisi kieltää jossain laissa.. uuh.)

Pienin oli tänään miehen kanssa jousiammuntaseuran jäsenten treeneissä ja on entistä ihastuneempi lajiin. Kuulemma nämäkin enemmän treenanneet olivat kovasti ihastuneita pienimmän taitoihin, hän ampui mm. seinään kiinnitettyyn pieneen teipinpalaan aika matkan päästä. Jousi oli myös parempi ja jäykempi (120 paunaa=n. 10 kg). Minäkin pääsen ihailemaan tuota ensi lauantaina, kun lupasin mennä miehen puolesta aamutreeneihin :P

HY. Toivotaan, että nukun vaikka korva valuisikin..

Väsy-ahdistus

Olin töissä ja kävin leffassa katsomassa Loganin ystävän kanssa. Elokuva oli ihan ookoo ja tykkään kyllä Wolverinesta (Hugh Jackman ei ole hassumpi), mutta väsähdin aika totaalisesti.

Kotimatkalla metro jäi yli viideksi minuutiksi Kalasatamassa pysähdyksiin eikä tiedotettu mitään. Oletan, että jokin rakennushomma jumitti. Uudestaan odotimme Itäkeskukseen pääsyä. Tässä vaiheessa olin jo aika hiilenä ja soittelin miehelle, meidän oli tarkoitus nähdä kaupassa ja kauppahan menee kiinni klo 9... No ehdin kuitenkin kauppaan ja löysin miehen pienimmän kera hyllyjen välistä. Karkkihyllyllä aloin jo ratketa liitoksista, olin niin väsynyt että aloin melkein itkeä ja eräs nainen katseli vähän pitkään.

Halusin ihan vain kotiin ja rauhaan. Nyt olen hetken (tunnin) saanut istua itsekseni ja alkaa vähän helpottaa. Voisin vaikka mennä nukkumaan nyt.

AINIIN! Olemme tänään olleet miehen kanssa 25 vuotta yhdessä. Herran pieksut. Alla yksi sen vuoden hiteistä Suomessa, oli aika mielenkiintoinen lista piisejä :P

Hip!

Täällä ollaan taas. Hyvin menee, kaikesta huolimatta.

Esikoisella alkoi yo-kokeiden rutistus. Kuulemma ihan hyvin sai aineen kirjoitettua, oli valinnut aiheeksi tekniikan kehittymisen ja sen hyviä ja huonoja puolia. Hyvä niin.

Tänään vihdoin pitkä odotukseni palkittiin ja lähdemme jossain vaiheessa kevättä kauas pois, kauas.. No kyllä me vielä palaammekin sieltä :) Tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne turkoosiin veteen ja noin +30 asteen paisteeseen. Ah!

Kävin hakemassa lähikirjastosta keskimmäiselle Antti tuurin Talvisodan, olivat valinneet sen äikässä. Olin varannut kirjan ja sen lisäksi näin parikin vanhaa tuttua virkailijaa. Oli tosi mukava vaihtaa pikaiset kuulumiset (mies odotteli autossa). Toinen heistä oli mies, joka tuli aiempaan työpaikkaani työllistettynä ja on nykyään vakinainen ja kertoi vain, että elämä on muutenkin mallillaan, on menossa naimisiin kesällä. Tuli todella hyvä mieli, koska ystävystyin hänen kanssaan silloin vanhassa paikassa. Toinen virkailija on mukava naishenkilö, joka on joskus matkojemme aikana käynyt hoitamassa Sysikkiä ja juttelimme tietysti myös kissan voinnista. Oli mukava nähdä heitä kumpaakin.

Olin lauantaina pienimmän sekä työ-ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa Arrival-leffan, se oli oikein hyvä. Tosin arvasin juonen suht aikaisin, luultavasti siksi kun olen lukenut 'liikaa' scifiä :P Huomenna menen saman ystävän kanssa katsomaan Loganin (ilman pienintä).

Pitää vielä laittaa evässalaatti valmiiksi ja sitten kellahdan petiin. Aamulla heräsin ajoissa kuuntelemaan, että yo-kokelas nousee. Kaikenlaista pitääkin stressata, nyt väsyttää.

Röpelö

Eksyin töissä sellaiseen vessaan, jossa olen muistaakseni viimeksi käynyt viime kesänä. Siksi olinkin varsin yllättynyt, kun menin siellä aivan tukkoon. Pukiessani katselin sitten seinää pöntön takana ja näin tämän:

Varsin terveennäköinen seinä, eikö vain? Näytin kuvaa työkavereille, jotka järkyttyivät. Oikeasti.

Menin takaisin kirjastoon ja vetäisin kortisonilääkkeet henkeen, helpotti hiukan. Ääni meni silti ja kurkku tuntui paksulta ja myöhemmin päivällä tuli humahdus-väsy. Soitin kuitenkin jo lääkkeenoton jälkeen työterveyteen pyytääkseni lääkärin lähetteen Allergiasairaalaan uusiin histamiinikokeisiin. Viimeksi pari vuotta sittenhän se jäi karvan verran vaille astmasta, mielestäni tilanne on kuitenkin huonontunut. Sairaanhoitaja oli tosi mukava ja sain ajan lääkärille parin viikon päähän. Kyseinen lääkäri on lisäksi sellainen, joka suunnittelee esim. pitkien poissaolojen jälkeen paluut ja kuulemma oikein mukava ihminen.

Loppupäivä meni itseasiassa humahdus-väsyn jälkeen aika hyvin ja jaksoin mennä jopa pilatekseen. Jostain kumman syystä tämä tunti ei tuntunut ihan niin tuskaiselta, kuin edellinen (ennen hiihtolomaa). Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut? Näin kevätpuolella ihmisten vähitellen muistaessa toisensa alkaa taas olla pukuhuoneessakin enemmän juttelua kuin ennen. Puhuin pitkään yhden nuoren naisen kanssa alhaisesta verenpaineesta ja sanoin, että mulla on aina salmiakit mukana jos tuntuu, että alkaa pökertyä :)

Loppuun video, "todella vanha". Muistan tykänneeni tästä yläasteella, jolloin se oli uusi :P

Ällötys

Ellei suorastaan oksetus. Nimittäin päivän uutinen "vantaalaisesta musiikinopettajasta", joka hyväksikäytti poikaoppilaitaan. Tuli oikeasti ihan paha olo, kun ajattelin että olen ollut samalla keskustelupalstalla useamman vuoden tämän ihmisen kanssa. Ei hän mielestäni vaikuttanut pedofiililtä vaan ihan tavalliselta perheenäidiltä, mutta ilmeisesti aivot niksahtivat pahan avioeron myötä. En vain ymmärrä, miten hän pystyy elämään itsensä kanssa tuhottuaan niin monta elämää. Enkä tarkoita vain näitä uhriksi joutuneita lapsia vaan myös hänen omia lapsiaan, käy niin sääliksi tyttäriä. Ikuinen stigma.

Naistenpäivän kunniaksi sain metroasemalla ruusun käpälääni ja vein sen sitten töihin. Aika huonossa kunnossa se oli jo aamulla, mutta hyvä kun päivän kesti. Viesti ruusun mukana oli kiva, vaikka mainostikin jotain kauneushoitolaa työpaikan lähellä.

Tyrmistys

Tiedättehän sen tunteen, kun luulet, että tuttavasi on sivistynyt ihminen ja sitten hän sanoo jotain sellaista, ettet pysty hetkeen edes ajattelemaan mitään, kun aivot vain kertakaikkiaan pysähtyvät ihmeen edessä? Minulle kävi niin tänä aamuna, kun olin linkannut faseen uutisen Trumpin uuden kiinteistö/asumisministerin mielipiteen siitä, että orjatkin olivat maahanmuuttajia. Eräs tuttu äiti kommentoi uutista sanomalla, että varmaan osa orjista oli tullut Amerikkaan parempien työolojen perässä.. Siis anteeksi kuinka? Oikeasti korkeakoulutettu ja vielä itse Amerikassa vaihtarina ollut ihminen sanoo näin? Huhhuh.

Keikauskakku

Juu. No se siitä. Iltapäivällä soitin veljelleni, ihan vain kun emme ole hetkeen jutelleet. Hän kertoi, että oli ollut mahtava hetki tänään aamukahvilla, kun saivat eilen juotua loppuun Äidin kahvivaraston (tosin mökillä on vielä pari pakettia) ja saattoivat vihdoin juoda jotain parempaa :D Sen lisäksi hän mietti, kuinka sanoa toiselle vanhemmista veljistämme, ettei hän voi/saa tulla mökille lomailemaan itsekseen. Kimmo ei nimittäin halua mitään leirikeskusta, minkä hyvin ymmärrän, ja lisäksi me molemmat tiedämme, että tämä veljemme kyllä tulee mielellään, mutta ei maksa osuuttaan ja saattaa lomailla rankastikin. Olen tosi kiitollinen, että mökki on Kimmon nimissä eikä minun tarvitse olla vastuussa siitä.

Tultuani kotiin tein itselleni pinaattimunakkaan ja huomiseksi evääksi härkiskastiketta. Lisäksi leivoin keikauskakun. Jostain syystä se ei meinaa millään onnistua yhtä hyvin, kuin silloin teininä sitä tehdessäni. Räyh.

Kotimatka pitkä on..

Olipa mukava kotimatka. Mies oli vienyt pienimmän jousiammuntaan ja lähtivät kotia kohti sieltä varttia ennen kuin mä pääsin töistä. Ensin sovittiin, että odottavat mua Mellunmäessä ja käyvät kaupassa siinä odotellessaan, mut sit aikaa kuluikin sen verran, että sovittiin heidän ajavan Kontulaan, että olisi jotain ajankulua. Metro pääsi Itikseen asti ja kuski kuulutti, että sori vaan, mutta Mellunmäki jää ajamatta kaukolämpöputken rikkoutumisen vuoksi. Soitin miehelle, että tulevat hakemaan mut Itiksestä. Onneksi tulivat, päästiin kotiin Myllypuron kautta, koska Kehä I oli poikki länteenpäin ketjukolarin vuoksi. Siellähän olisin istunut bussissa ihmettelemässä. 

Kuva Tilannehuoneen uutisesta

Sen verran vielä jousiammunnasta, että jousiammuntaseurasta on nyt lähestytty pienintä ja hänet halutaan seuran junioritoimintaan mukaan. Tänään oli saanut kuulemma ihan ikioman radan, muut saivat ammuskella keskenään. Aika hauskaa :)

P. S. jostain syystä blogger säätää taas omiaan. Huokaus.

Sunnuntaita

Torstaina en jaksanut mennä pilatekseen, hyvä kun selvisin töistä kesken päivän kotiin. Nukuin jopa päiväunet, mitä en usein tee. Lämmöt olivat taas laskeneet alle 36:en ja olo oli jotakuinkin huono. Nyt alkaa olla melkein terve olo, ainut ongelma on korva joka tuntuu edelleen olevan lukossa. Pitäisi varmaan mennä näyttämään sitä taas.

Pienimmälle ostettiin testimielessä pari omenaa ja päärynää. Omena kuorittiin ja hetken päästä pienin ilmoitti, että kurkku kihelmöi ja huulet turposivat kaksinkertaisiksi. Diagnoosina on siis siitepölyallergia, johon viime keväänä saatiin silmätippoja. Ilmeisesti se on nyt vahvistunut. 

Perjantai meni toipuessa ja katselin muutaman leffan sohvalla samalla neuloen vauvasukkia haasteeseen. Lauantaina jaksoin jopa imuroida kämpän, koska oli pakko. Leivoin myös banaanileipää ensimmäisen kerran ikinä, se oli varsin onnistunutta.

Pyykkejä ripustaessa tajusin, että oli maaliskuu kun isä kuoli ja oli maaliskuu, kun äiti kuoli. Luultavasti kissa on pakko viedä ihan lähitulevaisuudessa piikille, sitten sekin liittyy maaliskuun kerhoon.  Tänään kissa ei päässyt sohvalle itse, joten nostin sen. Myöhemmin se jaksoi taas. Se ei ole juuri syönyt koko viikonloppuna, mutta toisaalta ei se näytä kovin kärsivältä. Milloin olisi paras aika viedä se sitten? Se on se vaikein kysymys.

Nyt tuntuu taas siltä, että huomenna menen töihin sairastumaan lisää. Masentaa sekin. En ole koko alkuvuonna käynyt uimassakaan, enkä todella tiedä uskallanko mennä huomenna kun olen juuri parantunut flunssasta.

Katsoin pienimmän kanssa Independence Day 2-leffan. Se oli parempi kuin ykkönen ja Brent Spiner hulluna tohtorina oli hauska. Mutta muuten aika heikko :P

Päivän kohokohta oli Ryan Reynoldsin jakama Deadpool-video, joka kuulemma esitetään joissa maissa Logan-elokuvan alussa (tosin ei Suomessa). Nyt voin jäädä odottelemaan Deadpool 2:sta.

Ylläri

Mies kävi maanantaina työpaikkalääkärin lähettämänä sydänultrassa ja tuli sen jälkeen hakemaan mut töistä. Sanoi, että "älä säikähdä, mutta" (tosi hyvä aloitus..)  Juu. Sydämestä oli siis löytynyt sivuääni, jonka perusteella siihen ultraan laitettiin ja ultraava kardiologi oli sitten löytänyt ihan synnynnäisen sydänvian. Kuulemma hyvin pieni sivuääni, joten ihme että löytyi ylipäätään.

Ei se kummempaa kuin että yksi läppä puuttuu*. Niitä kun on yleensä kolme, mutta miehellä on vain kaksi. Lääkäri kielsi kilpaurheilun, mutta muuten saa jatkaa kuten ennenkin. Kerran vuodessa seurataan. Oli katsonut kaikki suonetkin ja kaikki oli oikein kaunista, miehellä on yhteiskolesterolitkin olleet aina jotain kahden pinnassa.

Noh, eipä se sillä tavalla haittaa tämä uutinen, kun mikään ei oikeastaan muutu. En osaa sitä huolehtia. Eri asia olisi ollut joku diabetes tms, joka vaatisi muutoksia esimerkiksi koko perheen ruokavalioon.

Asiasta kukkaruukkuun; eräs oikein tosi mukava työkaveri on palannut polvileikkauksen jälkeen taloon ja onpa ihan NIIN helkkarin kivaa, kun voi taas sen kanssa jutella. Siis oikeasti jutella. Ihan parasta :)

Tänään aloin katsella vihdoin taas opintojen jatkamista. Kaksi seuraavaa tenttikirjaakin löytyi jo työpaikalta. Ainoa huonompi puoli on se, että tentti on mahdollisen tulevan loman jälkeen heti maanantai-iltana. Toisaalta se olisi verkkotentti ja jos luen etukäteen opukset, niin saattaisin päästä läpi hiukan huonommallakin lukemisella. Kokeillaan nyt sitäkin.

Enää kituvartti jäljellä! Jeee!

*korjaus Nollavaimon kommentin jälkeen eli kyseessä on aorttaläpän kolmannen sivupurjeen puute. (Kun tarpeeksi väsyneenä ja parin päivän tauon jälkeen kirjoittaa, käy näin. Asiat saattavat unohtua :) )