Kyykky

Nyt vihdoin kyykkäysartikkeli on vapaasti luettavissa tässä linkissä. Täytyy tunnustaa, että olen autuaasti unohtanut koko kykkimisen tässä viime päivinä, mutta ainahan voi parantaa tapansa. En tiedä, johtuiko siitä vai mistä, mutta vasemman jalan kolme pienintä varvasta ovat särkeneet päkiästä asti aivan törkeästi pari yötä ja väpättäneet. (Vamma, jonka sain kaatuessani pahasti iskiashermon päälle pienimmän eskarivuonna.)

Nauroimme töissä makeasti Kaupungin työntekijöiden mahtaville eduille. Keskustelimme siis siitä, ettemme enää saa ns. Liikuntaseteleitä, koska henkilökuntaedut ovet 'niin' upeat. Tämä upea etu koskee esim. Kaupunginteatterin lippuja, joista saamme noin kolmen euron alennuksen esittämällä henkilökortin. Eikä siinä kaikki; henkilökortin esittämisen lisäksi pitää täyttää lappu, josta selviää nimi + organisaatio. Välillä ei oikein kehtaa edes esittää sitä henkilökorttia, kun ajattelee, että on ostamassa helkkarin kalliita teatterilippuja ja sitten alkaa itkeä jotain superminialennusta. 

En ollut näköjään laittanutkaan tänne kuvaa melkein-valmiista villapaidastani. Tämä on ensimmäinen, jonka olen neulonut ylhäältä alaspäin. tai no oikeasti toinen, mutta sen ensimmäisen ohje oli niin surkea, että luovutin ja sittemmin purkasin koko tekeleen. Langat löytyvät edelleen jostain.

Hihat palo.. eikun siis puuttuvat vielä

Tuli kuvatekstistä mieleen, että harmitti kun kuulin Mentalwear-kaupan menneen nurin muutama vuosi sitten. Onneksi kaapissa on edelleen Aivan valtavan upea päivä-t-paita sekä Avainlapsi-avainnauhakin on jossain.

Näin tämän tänään, aika osuva

 Taidan mennä nyt sohvalle katsomaan Daredevilin seikkailuja ja neulomaan niitä hihoja. Suen sukat on seuraavana listalla.

Nyt vasta näin alt-j:n uuden videon. *niisk* 

 

Suomi sata lasissa

Eräs tuttava sanoi fasessa, että hänen mielestään Finlandia-hymnin voisi nyt laittaa suunnilleen vuodeksi arkistoon takaisin ja alan olla aika samaa mieltä. Tulee jonkinlainen Suomi100-väsymys nyt, kun sitä on meillä töissäkin melkein pari vuotta väännetty. Ei siinä mitään, kivahan se on ollut kaikkea tätä seurata, mutta jotenkin silti tuntuu, että käteen on jäänyt aika vähän mitään konkreettista.

Meillä on Itsenäisyyspäivää vietetty perinteisin menoin eli piparien teossa. Pienin teki pienen talon rakenteet ja minä tein ison talon rakenteet ja niiden lisäksi tuli aika paljon muutakin.

Sombreromies

Lopputulos, piti olla vaaka mutta blogger..

Ikkunallakin oli kaksi kynttilää oikeastaan äitini sukulaismiesten muistoksi, he lähtivät alle 20-vuotiaina Saksaan kouluttautumaan jääkäreiksi. Sisällissodasta ei meillä puhuttu varsinkaan mummien kanssa, äidin suku oli valkoisten puolella ja isän puolesta en tiedä. Oletan, että siellä ehkä oli enemmän väriä tunnustavia, koska he olivat maanviljelijöitä ja käsityöläisiä Pohjois-Savosta.

Äidinäiti oli Lottana kotirintamalla ja siten myös äitini sekä hänen siskonsa olivat pikkuLottia ja auttoivat esimerkiksi tekemällä lakanoista sidetarpeita, sen muistan äidin joskus kertoneen. Mummini Lotta-merkkejä en saanut koskaan katsoa, ne piti aina laittaa heti piiloon kun pikkutyttönä yritin niistä kysellä. Se oli suuri harmi.

Tähän loppuun haluan laittaa linkin videoon, jonka jaoin FB:ssä. Siinä tuttavani Samu kertoo historiasta, hän on Helsingin historiaan keskittynyt tutkija ja teki mm. työpaikan historiikin. Mielestäni aika asiaa.

Esikoinenkin lähti jo takaisin kasarmille ja katsoin keskimmäisen kanssa pitkästä aikaa Linnan juhlia. Sirius nukkui sohvalla meidän välissä ja sanoin sille, että se oli hienosti pukeutunut mustaan silkkiseen asuun, jossa oli valkeat koristeet. Aina hienona.

Käpälät piparitaikinassa

Olen juuri menossa tekemään piparitaikinaa, että pääsemme huomenna leipomaan perinteiseen tapaan nuo tähän vuodenaikaan kuuluvat herkut.

Tänään töissä oli yksikkökokous, jossa saimme Suomi100-suklaakonvehteja ja porkkanatäytteisiä karjalanpiirakoita (joita en ole ehkä koskaan syönyt). Keskustelimme Kaupungin ensi vuoden meitä koskevasta strategiasta ja kaikenlaisesta muusta mukavasta. Ehdin myös käydä jopa syömässä evääni ja työparikin ehti, vaikka hänellä olikin kaksi kokousta päällekkäin, ennen kuin minun piti lähteä tutkimuksiin.

Valitin työpaikkalääkärille pari viikkoa sitten siitä, kuinka haluan kilpirauhasarvoni tutkittavaksi ja sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen, jonne siis tänään menin. Kuvauksen teki vanha setälääkäri, joka ei turhia puhellut. Sanoi vain, että kyllä on kilpirauhanen suurentunut ja siinä on kyhmyjä, jotka eivät näytä pahalaatuisilta, mutta ohutneulanäyte voisi olla paikallaan. Ensi viikolla työpaikkalääkäri soittelee tutkailtuaan kuvat tarkemmin.

Olen tyytyväinen, että vihdoinkin tämä (maahanmuuttaja)lääkäri on ehkä ensimmäinen, joka oikeasti kuunteli minua tässä asiassa. Aiempi lääkäri laittoi vain verikokeeseen muutama vuosi sitten ja sanoi tuloksista, että ne ovat rajoilla jättäen hoitosuunnitelman teon siihen.

Allaskatti

 Nyt piparitaikinan kimppuun ja sen jälkeen lupasin pienimmälle, että katsomme Sharknadon. Varsin rattoisa ilta siis tiedossa. Esikoinenkin pääsi yhdeksi yöksi kotiin :P

Repeilevä leijona

Otsikosta voi päätellä meidän viettäneen iltaa alakoulun Itsenäisyyspäiväjuhlissa. Tällä kertaa Suomen leijona hieman repsahti, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin se enkeli-parka eräänä jouluna. Juhlat olivat oikein kivat, mutta... Heräsi kysymys, miksi kaikki, siis Ihan Kaikki laulut ovat mollissa? Tai no sanotaan, että yksi oli duurissa, sekin oli Raittisen veljesten 'Mun mummoni muni mun mammani'-rallatus. Mutta muuten tosiaankin mollivoittoista oli kovin.

Lopuksi pyydystimme esikoisen entisen luokanvalvojan, joka ehti myös sijaistaa sekä keskimmäisen että pienimmän luokalla, ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän on oikein mukava mies, asuu tässä kylillä. Varsinainen kyläkouluhan tuo on muutenkin, pienimmän luokanvalvoja on itse lapsena käynyt tätä ja molemmat rehtorit (ent + nyk) asu(i)vat lähistöllä. On tästä koulusta päässyt sellainenkin suuruus kuin Anna Abreau ulos :)

Tosin nythän nämä olivat viimeiset meidän perheen Itsenäisyysjuhlat, kun koulut yhdistettiin alkaen ensi syksystä, jolloin pienin siirtyy kuudennelle tuohon, mihin olisi muuten mennyt vasta yläasteelle.

Pitikin kertoa vielä siitä eilisestä, kun teimme pienimmän kirja-arvostelun. Se meni oikein hyvin, saimme kirjoitettua koko homman tunnissa yhdessä. Lopulta pienin oli niin tyytyväinen, että hyppeli pitkin kämppää :) Ja kirjakin parani loppua kohti niin, että pienin antoi sille viisi tähteä. Minua hiukan häiritsi  muutamakin asia, niin annoin Goodreadsissa vain kaksi tähteä.

Pidin äsken kyykkäyshetken, sain oltua minuutin kyykyssä (en tiedä näettekö artikkelia). Jotain hyötyä pilateksesta. Kyykyn jälkeen tanssin hetken, mutta sitten naapuri tuli kotiin enkä kehdannut hypellä valaistussa ikkunassa enempää :P Nupit kaakkoon!

Rauhallinen lauantai

Hieman parempi meno kuin eilen illalla. Sain nukuttua jonkun 11 tuntia, vaikka heräsinkin klo 7 siihen, että kello ei ollut soinut..

Olen lukenut kaksi kirjaa loppuun, toinen oli Silkkiäistoukka ja toinen oli se pienimmän Kiepaus. Nyt olen yhtä kirjaa vaille lukenut tämän vuoden tavoitteeni, joten taidan päästä plussan puolelle. Joulukuuta on vielä monen monta päivää aikaa lukea :)

Allaoleva kuva viittaa striimausvehkeen bugiin. Mies (ja minä vielä vähemmän) ei ymmärrä, miksi laitteet aina tekevät minulle kaikenlaisia kivoja juttuja. Nyt tuo uusi päivitys on aiheuttanut sen, että jos haluan katsoa jotain itselleni uutta sarjaa, niin saan katsottua ensimmäisen jakson (tai jopa useammankin) ja sitten yhtäkkiä vehje haluaakin näyttää kokoajan vain ensimmäistä jaksoa. Hiukan rasittavaa ja kyllästyttävää.

Taidevandaali / FB

No, menen nyt testaamaan mitä vehje haluaa tänään näyttää. Ehkä vielä joku vuosi saan villapaidankin valmiiksi.

Loppuun yksi niitä biisejä, joita tykkään tanssia (myös imurin kanssa) :P

V

Olen aivan sekaisin väsymyksestä. Eilen oli viimeinen pilates tälle vuodelle. Jos ei olisi ollut viimeinen, en olisi mennyt. Puolikuntoisuus väsyttää, enkä ainakaan töissä parane, eilenkin meni ääni loppujen lopuksi eikä tämä päivä ole sen parempi.

Illalla menin neljä kertaa nukkumaan. Neljästi siksi, että kissa leikki jollakin ja se piti käydä ottamassa pois. Neljännellä kerralla olin jo sen verran kypsä, että kastelin kissan kodinhoitohuoneen isossa lavuaarissa kunnolla. Hän ei tykännyt, mutta olipa sen jälkeen hiljaa. Toki aamulla heräsin kuudelta (tuntia ennen kellon soimista) vessaan enkä sitten enää saanut unen päästä kiinni.

Tänään menin kampaajalle ja sen jälkeen lounastin miehen kanssa. Kävelimme räntäsateessa Prestoon, siellä  oli hyvä lounasbuffet. Mies meni töihinsä ja minä pienen Sokoskierroksen jälkeen ratikalla töihin, koska olin luvannut mennä rakentamaan lukunuotiota kirjastoon. Tosin työkaverit olivatkin sitten jo hoitaneet senkin ja istuin siellä sitten pari tuntia tyhjänpanttina surffaamassa. Saanpahan plussatunteja.

Metsää on kannettu sisään sen verran, että on varmasti aivan järkyttävä siivoaminen sunnuntaina. Harry Potter-kirjoista tuttu Hedwig-tunturipöllö oli saapunut kirjastoon.

Olin sopinut ystävien kanssa kahvitapaamisesta, joten lähdin sitten hyvissä ajoin sinne. Kävelimme KakkuGallerian Kakkubuffettiin ja juttelimme kaikenlaista ja oli oikein mukavaa. Söin kahdeksan kakkupalaa, ne ovat pieniä mutta niin hyviä. Suosikkini on mango-lime.

Keskimmäinen on yökoulussa, sentään oli hoitanut tiskikoneen kun muistutin siitä aamulla. Pienin kiukkuaa, koska ensi viikoksi pitää tehdä kirja-arvostelu ja hän on vasta puolivälissä kirjaa, josta aikoo jutun tehdä. Arvatkaa, kuinka monesti olen kehoittanut lukemaan? Niinpä.

Olen ihan helvetin väsynyt.

Kuusimetsän tuoksu

leijuu työpaikalla, koska tänne on raahattu 23 kuusipuuta viikonlopun Suomi100-tapahtuman vuoksi. Minäkin tulen perjantaina rakentamaan leirinuotiota kirjastoon, siis sellaista feikkitulijuttua, koska täällä on tarinanlukupiiri.

Päivän zombivaroitus linkissä eli nainen, joka ei tiedä olevansa zombi vaan luulee olevansa kuin filmitähti. Tässäkin haluaisin nähdä, miltä hän on näyttänyt ennen 'kauneusleikkauksiaan'. Hiukan myös aina ihmettelen leikkaavien lääkäreiden ammattietiikkaa, mutta kaipa se on raha, joka ratkaisee.

Koko syksyn ensimmäinen pienimmän käytöstä koskeva wilmaviesti tuli tänään. Oletteko yllättyneitä, jos sanon sen tulleen ekaluokan syksyn luokanvalvojalta? Kauhea takauma iski aamulla, kun avasin viestiä. Kysyin pienimmältä asiasta ja se ei ollut ihan niin paha, kuin opettaja kertoi. Mutta juu.. pitää laittaa vastaus, että olemme keskustelleet.

Luetteloin taas vaihteeksi kässänkirjoja, joita oli tullut lahjoituksena. Menee hermo, yksi oli kiinankielinen (onneksi löytyi isbn ja sillä löytyi worldcatista) ja sitten on monistenivaska erilaisten kansallisasujen päähineiden teko-ohjeita. Niitä en viitsinyt vielä edes aloittaa, kun niihin menee niin paljon aikaa. Ärsyti.

Kotimatkalla käymme pienimmän kera ostamassa luokan pikkujoululahjan Tigerista, pienin sai kerrankin ensimmäisen arvan ja saa siis jotakin perjantaina. Muistimme molemmat väärin, että luokan ja kummiluokan nyyttärit olisivat olleet torstaina, mutta ne olivatkin olleet tänään. Ärsyti. No, huomenna on partion nyyttärit.

Päivän korvamato, iski luetteloidessani sitä kiinankielistä opusta.

P.S. Kävimme eilen miehen ja pienimmän kera katsomassa Thor : Ragnarök-elokuvan, joka olikin varsinainen komedia :) Tänään tuli ulos ensimmäinen traileri Avengers : Infinity War'ista. Uijui! 

Pieni asia

joka ärsyttää juuri nyt eniten, on se, että tämä ruutu on vinossa. Onneksi se on toistaiseksi helppo korjata *noin* ja nyt ei enää ärsytä. Paitsi se, että olen pitkästä aikaa kitutuntia viettämässä huoneessa, jossa saan pahimmat oireet ja täältä on hävinnyt rullahiiri. Olen laittanut siitä kyselyn it-tuelle, mutta en ole saanut vastausta. Tahdon rullahiireni takaisin!

Asia, josta olen oikeasti iloinnut tänään, on ollut uutinen Englannin Prinssi Harryn kihlautumisesta. Niin, joku varmaan pitää minua tosi pinnallisena, mutta kun muistan hänet pikkuisena poikana veljnsä kanssa äitinsä hautajaisissa kulkemassa surun murtamana arkun perässä, en voi muuta kuin ajatella, miten hienoa on, että hän on löytänyt rakkaan ihmisen rinnalleen ja että isoäiti ei laittanut pahemmin kapuloita rattaisiin.

Tuon äskeisenkin uutisen kommentteja kävin aiemmin lukemassa Ylen fb-sivuilla. En ihan ymmärrä, miksi kaikkeen pitää valittaa miten huonosti itsellä menee. Välillä toivoisi, että ihmiset ottaisivat päänsä pois perseestään ja katsoisivat vähän ympärilleen.

Luin ip-lehdestä, että santahaminalaiset ovat sotaharjoituksessa ja kuulemma kevätpuolella esikoinen pääsee niissä merkeissä myös läntiseen naapurimaahan reippailemaan. En juuri ehtinyt nähdä esikoista viikonloppuna, hän tuli torstaina ja lähti perjantaina kaverille, josta kotiutui eilen. Ehdimme syödä yhdessä ja sitten hän palautui armeijan kurkkusalaattiin.

Loppuun vähän Ismoa.