Kävelin aamulla metrolle naapurin Rouva Kaupunginjohtajan kanssa, juttelimme lapsista ja ihan yleisesti kaikenlaista, myös Keskustakirjastosta. Onneksi vasta töissä luin Hesarista Kukkeli-museosta, joka saa minun puolestani jäädä rakentamati, mutta jota naapurinrouva kovasti ajaa läpi. Olisin varmasti maininnut mielipiteeni siitä, miten museo, joka ei kannata Berliinissä, voisi lyödä leiville täällä Jumalanseläntakana, mutta onneksi en siis tiennyt tästä aiheesta.
Keskustakirjaston rakennustontti on naapurinrouvan mielestä tuskallisen pieni (NO ÄLÄ!) ja rakennuskustannuksia lisää se onneton suojeltu tiiliseinä, joka on ainoana nurkkana jäljellä vanhoista makasiineista, jotka jotkut idiootit käräyttivät toukokuussa 2006 (se palo näkyi meille asti). Kuulemma seinän purkaminenkin maksaisi aika paljon, koska tiilissä on syöpääaiheuttavaa kreosoottia. Toisaalta kaupunki maksaa 30t € per vuosi tämän yhden seinän säilyttämisestä. Niin.. ehkä se olisi parempi purkaa jo, surullinen se lähinnä on.
No se siitä. Työpäivä meni ja, lähdin aiemmin pois, koska aamulla oli kurkku kamalan kipeä ja ääni lähti ja lisäksi päivän mittaan aloin aivastella ja nenä tukkeutui ja oli vaikea olla. Huomenna pitäisi mennä kääntymään työ-ystävän viisikymppisillä. Kävin kotimatkalla ostamassa hänelle lahjakortin ja nyt illalla tein kortin.
Kortti, onnistui ihan kivasti
Töissä juttelin myös erään työkaverin kanssa, hän on ollut pitkähköllä sairaslomalla olkapäässä olevan synnynnäisen vian ja sen aiheuttaman pitemmän vaivan johdosta. Hän sanoi minun hoikistuneen ja kerroin, etten ole laihtunut vaan tissit on hävinneet, josta hän riemastui niin, että tilasi samantien ajan itselleen konsultoivaan lääkärikäyntiin. Hänellä nimittäin on isompi rintavarustus kuin minulla oli ja se osaltaan vaikeuttaa olkapäävamman paranemista.
Olen tässä illan mittaan tehnyt kerrankin ihan oikeaa ruokaa (riisiä ja kanaa kookos-currykastikkeessa) ja leivoin kahdenlaisia keksejäkin. Nyt vähän väsyttäisi.
Unohdin eilen ihan kokonaan kertoa kummituskissasta.
Eilen heräsin klo 6 siihen, että kissa naukui ja koska luulin sen olevan Sysi, nukahdin uudestaan. Puoli seitsemältä nousin ylös, menin vessaan ja kuulin taas kissan naukuvan. Koska Sysi oli heti vessan ulkopuolella eikä esim. saunassa ihmettelin ääneen hentoutta. Menin eteiseen (eli astuin ulos veskistä) ja Sysin häntä oli lamppuharjana, josta tajusin naukunan kuuluvan jollekin oudolla kissalle. Menin kurkkimaan pihalle kaikista mahdollisista ikkunoista, mutta en nähnyt mitään ainakaan alakerrasta. Yläkerran ikkunasta näin yhdet kissanjäljet, jotka joko menivät tai tulivat naapurin tontilta.
Iltapäivällä soitin miehelle, joka kotiutui aikaisemmin, että tarkistaa kuistin jäätyneistä kissoista. Soitti takaisin, että kissan jäljet menivät vain talon ympäri eikä raatoja näkynyt. En tiedä oliko kissa karannut tai jäänyt epähuomiossa ulos vai oliko se ehkä jätetty työpäivän ajaksi ulos. Jälkimmäiseen käytökseen olen huomannut ainakin yhden perheen syyllistyvän entisen tarhamatkamme varrelta, kävi sääliksi sitä kissaa. Mokomat omistajat voisivat mennä itse turkki päällä mutta avojaloin seisomaan hankeen kahdeksaksi tunniksi.
Pätee myös meikäläiseen
Sitten se toinen kissajuttu: kävin eilen ostamassa kissan kynsille uudet leikkurit, sellaiste giljotiini-malliset ja mies sanoi, että hurjan näköiset ja kävi sitten töistä tullessaan tuossa vaki-eläinlääkärissä näyttämässä niitä sillä seurauksella, että menimme sinne kissan kera kynsien leikkuuseen ja uudet leikkurit palautetaan kauppaan. Sekä kissa että minä olimme helpottuneita asioiden saamasta käänteestä. Huhhuh.
En nyt tiedä kuinka toivottu tämä kirjoitus on, mutta yritän keksiä jotain.
Olin töissä ja juttelin sekä asiakkaiden että työkaverien kanssa. Yhden uuden työkaverin kanssa pohdimme, miten kirjasto voisi auttaa pakolaisia mutta päädyimme siihen, että ehkä kaupunginkirjasto pystyy paremmin vastaamaan tähän haasteeseen. meillä voitaisiin keskittyä sitten johonkin muuhun.
Töiden jälkeen menin kampaajalle ja hän sanoi suunnitelleensa kiiltovärjäystä minulle. Se onnistuikin varsin hyvin ja juttelimme siinä kaikenlaista samalla. Oli oikein mukavaa, olen kovin iloinen, että löysin hänet uudestaan.
Sieltä päästyäni menin Itikseen hankkimaan ne kissan kynsisakset ja hakemaan yhden varauksen kirjastosta, jossa juttelin ex-työkaverin kanssa kaikenlaista kunnes mies ja pienin tulivat noutamaan minut, kuten olimme sopineet.
Kotona söin kasvis-metwursti-munakkaan ja jälkkärikahvin kanssa katselin Sherlockin loppuun Areenasta ja neuloin. Nyt taidan siirtyä hetkeksi sohvalle neulomaan, joten nähdään taas. Loppuun piisi, joka tuli radiosta istuessani kampaajalla.
Kahvin kera istuksin tässä vielä. Jostain syystä myöhäiset iltakahvini herättävät tuttavissa ihmetystä, itse en kärsi mistään sivuvaikutuksista sen suhteen. Päinvastoin kahvi lämmittää ja yleensä nukahdan heti, kun lasken pääni tyynylle.
Töissä oli suorastaan kiirus tänään. Tai sellainen 'yritäpä tehdä jotain, niin täältä lappaa ihmisiä'-päivä. Ainakin aika kului rattoisasti. Sain lopulta tehtyä osan hommasta, jonka luulin saavani valmiiksi asti tänään. No, onneksi huomenna on uusi päivä.
Yritimme leikata kissan kynsiä, mutta se ei onnistunut, sillä kynsisakset ovat vääränlaiset. Lisäksi pelkään leikata katin kynsiä niin, että aloin itkeä pelkästään siitä stressistä, että kissalla on epämukavaa tai satutan sitä. Katti jo pureskeli meitä molempia, sekään ei tykännyt saksista. Pitää käydä ostamassa toisenlaiset sakset ja mies lupasi hoitaa kynsienleikkuun. Huh.
Löysin taas yhden etunimen, josta en tiedä mitä vanhemmilla on päässään liikkunut: Jarianna. Ymmärrän toki, että se muistuttaa Sariannaa mutta oikeasti hei.. ellei sitten kyseessä ole joku neutrinimi. Tosin ne ovat yleensä luontonimiä, kuten Havina, Usva ja Myrsky.
Taas yksi kyltti, tämä on Ausseista ja napattu kuvaryhmästä. Nähdään taas!
Kävin katsomassa Tähtien sotaa uudelleen ystäväni kanssa ja pidin edelleen siitä. Melkein jopa enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla, jolloin tuntui kuin ihmiset olisivat vain juosseet ympäriinsä jatkuvasti. (Tosin se saattoi johtua myös 3D-tekniikasta, joka minulla tuntuu hiukan sekoittavan, tulee ikäänkuin liikaa tavaraa käsiteltäväksi.)
Enne leffaa oli yksi kiinnostava traileri eli Star Trek (reboot). Karl Bones McCoyna. Oijoi.. juu, en tiedä milloin on ensi-ilta.
Ensi-illoista puheenollen odottelen kovasti (ellen jopa malttamattomasti) Richardin uutta elokuvaa Pilgrimage. *hrm..* Siinä hän esittää ranskalaista aatelismiestä matkalla Roomaan joskus keskiajalla. Neuleryhmässä alkoi heti keskustelu huppukaulurin neulontamahdollisuuksista.
Raymond de Merville
Tyyppejä, ei Raymondia
Leffoista tv-sarjoihin eli pitäisi muistaa katsoa kaikkien muiden lisäksi True detective-sarjan kakkoskausi. Ensimmäinenhän oli aivan huikean hieno ja se tulee Ylen kakkoselta uusintana. Kannattaa ehdottomasti katsoa jo pelkästään upeiden roolitöiden vuoksi.
Maanantai. No, kai se taas käynnistyy tämäkin viikko. Kävin töissä ja tulin kotiin, reisiläskit on vieläkin jäässä kotimatkasta.
Varasin pienimmälle synttärikemut HopLopista, siinä meni sekin neitsyys (minulta). Sovimme pienimmän kanssa, että nämä synttärit ovat sitten meidän synttärilahjamme hänelle, muuta ei tule. Sen verran suolainen hinta, mutta kun tuo on jo muutaman vuoden toivonut niin olkoon. Onneksi kummikahvit on sitten kotona. Pitäisi vielä soitella kummeille ja kysellä vähän aikatauluista. Hankalaa, kun ihmisillä on vuorotyö.. *köh*
Eipä tässä sen ihmeempiä kuulu, aion mennä sohvalle juomaan teetä ja neulomaan jonkin tv-sarjan kera. Jos sulaisi sen verran, että pääsee könyämään sänkyyn höyhenpeiton ja villahuopien alle.
Yritän saada itseäni irti tuolista huonolla menestyksellä. Olen aikeissa siivota tämän kirjoituspöytäni, sillä jo jonkin aikaa tila on kutistunut ja nyt on lähinnä näppiksen ala tyhjänä tavarasta. Ongelmana on erityisesti papereiden kasaantuminen, sekä omat että poikien kouluasioihin liittyvät läjiintyvät pöydälle. Tällä hetkellä erityisenä ongelmana ovat joulukortit, sillä en oikein koskaan tiedä mitä tehdä niille. Tavalliset heitän pois, mutta ne joiden eteen on nähty vaivaa, ovatkin hankalampi juttu. Usein kierrätän niistä osia muihin askarteluihini.
Kuuntelin pari Uuden musiikin kilpailun kappaletta, mutta en tiedä. Tuskin noilla Euroviisuja voitetaan. Paras kuuntelemistani oli Stella Christinen 'Ain't got time for boys' ja sekin lähinnä soulvaikutteiden vuoksi.
Itse asiassa piti eilenkin kirjoittaa tänne, mutta iski väsy. Hyvä, että pysyin hereillä siihen saakka, että sain pienimmän sänkyyn. Tosin siinäkin meni sen verran myöhään, etten jaksanut lukea hänen kanssaan Percy Jacksonin seikkailuja. Erehdyin nimittäin katsomaan 'Järki ja tunteet'-elokuvan, joka olikin yllättävän pitkä. Tänään olen ajatellut katsoa lisää Alania, en vain ole vielä ihan varma leffavalinnoista.
Eilen töissä käväisi parikin maahanmuuttajamiestä. Toinen käy meillä aika usein ja toinen oli nyt ensi kertaa asiakkaana.
Ensimmäistä (pakolaismies) autoin alkuun toimeentulotuki-hakemuksen täyttämisessä. Hän puhuu suomea, mutta kirjoitettu lomake on vielä tuetun suomen varassa. Saatuamme tärkeimmät kohdat täytettyä hän kysyi nimeäni ja vastattuani hän huudahti 'Mutta sehän on arabialainen nimi!' Kerroin olevani ihan täyssuomalaista alkuperää, mutta että isäni oli ilmeisesti halunnut nimen, joka rimmasi siskon nimeen.
Hiukan myöhemmin asiakkaaksi tuli nuori mies, joka puhui suomea aika hyvin. Työpari kysyi häneltä, mistä hän on kotoisin ja mies kertoi olevansa kreikkalainen ja on nyt täällä etsimässä työpaikkaa. Hän kertoi osaavansa myös sujuvasti kiinaa ja lukemiseksi hän oli valinnut Komisario Palmun eli 'Kuka murhasi rouva Skrofin'.
Näiden kohtaamisten aiheuttamiin pohdintoihin kuuluu ajatukseni siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä tämä maa minusta tarvitsisi enemmänkin. Mietiskelen, saako kreikkalaismies täältä työtä, jossa voi hyödyntää kiinankielentaitoaan ja pohdin, mitä Irakista pakeneva minua nuorempi mies on mahtanut kokea elämässään ja silti on valoisa ja luottavainen tulevaisuuden suhteen.
Nyt aloitan siivoilun, kuuntelen samalla Bowien Blackstar-levyä YT:stä.
Tulihan tällekin päivälle suru, sillä näyttelijä Alan Rickman menehtyi syöpään hänkin. Melkoinen viikko, kaksi hienoa taiteilijaa menehtyneet. Olen jo alkanut miettiä, miten tämä vuosi jatkuu (alkoi itselläni sairastelulla ja sitten tällaisia uutisia heti seuraavalla viikolla). No, se näkee ken elää.
Unohdin eilen kertoa, että tein taas jälleen kerran ADHD-testin ollessani yksinäni töissä illalla ja sain pisteitä 60, joka siis uppoaa lievään ADD-kategoriaan. Minulla tämä ilmenee ns. ylikeskittymisenä. Kouluaikoina haaveilin unohtuen omiin ajatuksiini tai piirtelin kirjat täyteen keskittyessäni kuuntelemaan opetusta. Nykyään taas saatan uppoutua lukemaan havahtumatta mihinkään ympäristössä, erinomainen taito metromatkoilla (muistan aina jäädä oikealla pysäkillä pois). Kotiäitivuosina saatoin lukea ruokaalaittaessani (tosin tätä teen edelleen jonkin verran).
Tänään työpäivä sujui melkolailla ihan puhtaan seurustelun merkeissä. Aamulla meillä oli kokous ja iltapäivällä työ-ystävä tuli käymään ja joimme kahvit yhdessä, hän kun ei ollut ehtinyt edes syödä vielä. Siinä jutellessamme eräs porukka purkautui kokoushuoneesta ja työpaikkasuhteeni ilmestyi sieltä myös. Sovin huomiseksi hänen kanssaan lounastreffit. Varsinainen arki alkaa vasta ensi viikolla, kun talo täyttyy aamusta iltaan ihmisillä.
Pienin soitti hiukan huolissaan, sillä sähkökatko oli iskenyt ja hän oli yksin kotona. Joku kaivinkone oli vetänyt piuhan poikki, onneksi katkos ei kestänyt kauan.
Kotimatkalla sovin treffit ruokakauppaan miehen kanssa. Hedelmäosastolla mies sanoi 'Banana' ja repesin :) Loppujen lopuksi selvisimme sieltä aika nopeasti ja kotiuduttuamme mies laittoi ruoan itselleen ja minulle, nuoriso oli jo syönyt. Sen jälkeen olen lähinnä koomannut koneen ääressä. Kohta menen lukemaan nuorimmaiselle ja sen jälkeen ajattelin hetken katsella töllöä ja neuloa. Saatan saada kämmekkäät melkein valmiiksi tänään.
