Maanantai. No, kai se taas käynnistyy tämäkin viikko. Kävin töissä ja tulin kotiin, reisiläskit on vieläkin jäässä kotimatkasta.
Varasin pienimmälle synttärikemut HopLopista, siinä meni sekin neitsyys (minulta). Sovimme pienimmän kanssa, että nämä synttärit ovat sitten meidän synttärilahjamme hänelle, muuta ei tule. Sen verran suolainen hinta, mutta kun tuo on jo muutaman vuoden toivonut niin olkoon. Onneksi kummikahvit on sitten kotona. Pitäisi vielä soitella kummeille ja kysellä vähän aikatauluista. Hankalaa, kun ihmisillä on vuorotyö.. *köh*
Eipä tässä sen ihmeempiä kuulu, aion mennä sohvalle juomaan teetä ja neulomaan jonkin tv-sarjan kera. Jos sulaisi sen verran, että pääsee könyämään sänkyyn höyhenpeiton ja villahuopien alle.
Yritän saada itseäni irti tuolista huonolla menestyksellä. Olen aikeissa siivota tämän kirjoituspöytäni, sillä jo jonkin aikaa tila on kutistunut ja nyt on lähinnä näppiksen ala tyhjänä tavarasta. Ongelmana on erityisesti papereiden kasaantuminen, sekä omat että poikien kouluasioihin liittyvät läjiintyvät pöydälle. Tällä hetkellä erityisenä ongelmana ovat joulukortit, sillä en oikein koskaan tiedä mitä tehdä niille. Tavalliset heitän pois, mutta ne joiden eteen on nähty vaivaa, ovatkin hankalampi juttu. Usein kierrätän niistä osia muihin askarteluihini.
Kuuntelin pari Uuden musiikin kilpailun kappaletta, mutta en tiedä. Tuskin noilla Euroviisuja voitetaan. Paras kuuntelemistani oli Stella Christinen 'Ain't got time for boys' ja sekin lähinnä soulvaikutteiden vuoksi.
Itse asiassa piti eilenkin kirjoittaa tänne, mutta iski väsy. Hyvä, että pysyin hereillä siihen saakka, että sain pienimmän sänkyyn. Tosin siinäkin meni sen verran myöhään, etten jaksanut lukea hänen kanssaan Percy Jacksonin seikkailuja. Erehdyin nimittäin katsomaan 'Järki ja tunteet'-elokuvan, joka olikin yllättävän pitkä. Tänään olen ajatellut katsoa lisää Alania, en vain ole vielä ihan varma leffavalinnoista.
Eilen töissä käväisi parikin maahanmuuttajamiestä. Toinen käy meillä aika usein ja toinen oli nyt ensi kertaa asiakkaana.
Ensimmäistä (pakolaismies) autoin alkuun toimeentulotuki-hakemuksen täyttämisessä. Hän puhuu suomea, mutta kirjoitettu lomake on vielä tuetun suomen varassa. Saatuamme tärkeimmät kohdat täytettyä hän kysyi nimeäni ja vastattuani hän huudahti 'Mutta sehän on arabialainen nimi!' Kerroin olevani ihan täyssuomalaista alkuperää, mutta että isäni oli ilmeisesti halunnut nimen, joka rimmasi siskon nimeen.
Hiukan myöhemmin asiakkaaksi tuli nuori mies, joka puhui suomea aika hyvin. Työpari kysyi häneltä, mistä hän on kotoisin ja mies kertoi olevansa kreikkalainen ja on nyt täällä etsimässä työpaikkaa. Hän kertoi osaavansa myös sujuvasti kiinaa ja lukemiseksi hän oli valinnut Komisario Palmun eli 'Kuka murhasi rouva Skrofin'.
Näiden kohtaamisten aiheuttamiin pohdintoihin kuuluu ajatukseni siitä, että heidän kaltaisiaan ihmisiä tämä maa minusta tarvitsisi enemmänkin. Mietiskelen, saako kreikkalaismies täältä työtä, jossa voi hyödyntää kiinankielentaitoaan ja pohdin, mitä Irakista pakeneva minua nuorempi mies on mahtanut kokea elämässään ja silti on valoisa ja luottavainen tulevaisuuden suhteen.
Nyt aloitan siivoilun, kuuntelen samalla Bowien Blackstar-levyä YT:stä.
Tulihan tällekin päivälle suru, sillä näyttelijä Alan Rickman menehtyi syöpään hänkin. Melkoinen viikko, kaksi hienoa taiteilijaa menehtyneet. Olen jo alkanut miettiä, miten tämä vuosi jatkuu (alkoi itselläni sairastelulla ja sitten tällaisia uutisia heti seuraavalla viikolla). No, se näkee ken elää.
Unohdin eilen kertoa, että tein taas jälleen kerran ADHD-testin ollessani yksinäni töissä illalla ja sain pisteitä 60, joka siis uppoaa lievään ADD-kategoriaan. Minulla tämä ilmenee ns. ylikeskittymisenä. Kouluaikoina haaveilin unohtuen omiin ajatuksiini tai piirtelin kirjat täyteen keskittyessäni kuuntelemaan opetusta. Nykyään taas saatan uppoutua lukemaan havahtumatta mihinkään ympäristössä, erinomainen taito metromatkoilla (muistan aina jäädä oikealla pysäkillä pois). Kotiäitivuosina saatoin lukea ruokaalaittaessani (tosin tätä teen edelleen jonkin verran).
Tänään työpäivä sujui melkolailla ihan puhtaan seurustelun merkeissä. Aamulla meillä oli kokous ja iltapäivällä työ-ystävä tuli käymään ja joimme kahvit yhdessä, hän kun ei ollut ehtinyt edes syödä vielä. Siinä jutellessamme eräs porukka purkautui kokoushuoneesta ja työpaikkasuhteeni ilmestyi sieltä myös. Sovin huomiseksi hänen kanssaan lounastreffit. Varsinainen arki alkaa vasta ensi viikolla, kun talo täyttyy aamusta iltaan ihmisillä.
Pienin soitti hiukan huolissaan, sillä sähkökatko oli iskenyt ja hän oli yksin kotona. Joku kaivinkone oli vetänyt piuhan poikki, onneksi katkos ei kestänyt kauan.
Kotimatkalla sovin treffit ruokakauppaan miehen kanssa. Hedelmäosastolla mies sanoi 'Banana' ja repesin :) Loppujen lopuksi selvisimme sieltä aika nopeasti ja kotiuduttuamme mies laittoi ruoan itselleen ja minulle, nuoriso oli jo syönyt. Sen jälkeen olen lähinnä koomannut koneen ääressä. Kohta menen lukemaan nuorimmaiselle ja sen jälkeen ajattelin hetken katsella töllöä ja neuloa. Saatan saada kämmekkäät melkein valmiiksi tänään.
Aamulla ennen töihin lähtöä ehdin katsella Game of Thronesin ykköskauden ihan ekan jakson. Olen tähän saakka menestyksekkäästi vältellyt sarjaa, koska aikoiaan aloitin sen ja oli pakko jättää se kesken. Nyt kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että kai se on puolipakko katsoa, varsinkin kun roolitus on mielestäni varsin onnistunut.
Kirjathan puolestaan olen lukenut (pariinkin kertaan) alkukielellä ja minusta ne (lainatakseni jotakuta itseäni viisaampaa) täyttävät aukon, joka on ollut eeppisessä fantasiakirjallisuudessa Tolkienin jälkeen. Siis ihan puhtaassa fantasiassa, onhan esmes dark-fantasiaa paljonkin ja mielestäni Robin Hobb puolestaan ei ole ns. eeppistä fantasiaa. No, tästä voisin keskustella aika kauankin, mutta mieluiten kasvotusten :)
Itse asiassa en taida keksiä tähän oikein mitään, joten jääköön lyhyeksi tämän päivän virsi. Nähdään taas.
Halusin vain kertoa, että teatterikipale oli hieno ja ystävien kanssa oli mukavaa. Wiljami osasi kirjoittaa tai ehkä hän oli vain väylä jonkun toisen kirjoituksille, mutta tarinat toimivat edelleen. Turha varmaan mainita, mutta itkin taas kerran (tai siis parikin kertaa) enimmäkseen ihan vain siksi, että Dame Judi oli niin hieno.
Aamulla suoritin umpihankijuoksun pääkaupunkiseudun esikarsinnat ja ehdin jopa juoksemalla metroonkin, jossa sitten istuin hiki virraten. Töissä ehdin olla riittävästi ja ratikassa matkalla keskustaan juttelin erään työkaverin kanssa nykypolitiikasta ja kaikenlaisesta muustakin. Jonkin verran meitä molempia huvitti se, että nyt nuo Sipilän hallituksen kovin mollaaman 'dosentit' eivät ehdi tehdä perustuslakivaliokunnalle selvitystä pakkolakien lainmukaisuudesta. Lievä kosto?
Alla pari kuvaa päivän lumentulosta. On siellä joku luistelemassakin. Kuvien ottohetkissä on väliä muutama tunti.
Tämä on vielä pakko laittaa. Samoin kuin tämä lukulista, ehkä joskus luen noista joitain...
Täytyy sanoa, että kyllä tuli aika halju olo aamulla uutisia lukiessa. Vaikken olekaan mikään über-Bowiefani, niin kyllä täytyy sanoa, että siinä oli hieno ihminen ja muusikko/näyttelijä (mm. Merry Christmas, mr Lawrence). Aika samanlainen olo kuin Leonard Nimoyn kuollessa, yhden aikakauden loppu. Työ-ystävä poikkesi ja oli samaa mieltä asiasta.
No, se siitä. Menin töihin passikuvaamon kautta. Ihana 10 vuoden passini vetelee viimeisiään ja pitää hakea uusi. Ikävä kyllä monen muunkin passi on henkitoreissaan ja siksipä lupapalveluissa on ihan helkkarinmoiset jonot. Menen antamaan sormenjälkeni rekisteriin tammikuun lopussa. Olin ensin laittaa kuvan tähän, mutta koska se on tyyliä 'vain kirves puuttuu', niin olkoon. Maidotkin happaneisi jääkapissa sen myötä.
Töissä oli normisäpinät, arki alkoi ihan kunnolla. Jopa niin hyvin, että puolikkaamme intratunnukset olivat uusimatta ja hän joutui sitten kirjautumaan meidän tunnuksillamme. Päivä kului rattoisasti ja asiakkaat olivat taas tauon jälkeen aika mainioita.
Huomenna en ehkä ehdi päivitellä, sillä menen töiden jälkeen katsomaan Finnkinon tarjoaman teatteritaltioinnin eli Kenneth Branaghin ohjaaman 'Talvisen tarinan', jossa on Dame Judi Dench pääosassa.
Nyt lähden petiin, jos en huomenaamulla odottaisi tuntia kellon soimista.
Hämyilimme Hämeenlinnaan työkaverien kanssa VR:n suosiollisella avustuksella. Siitä on todella kauan, kun olen viimeksi mennyt junalla mihinkään pääkaupunkiseudun rajojen ulkopuolelle ja samalla menetin neitsyyteni InterCity-junailussa. Hämmentävää sikäli, että niitäkin on ollut liikenteessä jo parikymmentä vuotta ainakin.
Kaunis vanha hirsirakennus ja työkaveri
Ensimmäinen etappimme oli Verkatehdas ja se olikin ihan jännittävä paikka, kurkistelimme erilaisten ovien taakse ja yllätimme paikallisia henkilöitä jopa siten, että pääsimme omaamme vastaavaan puljuun tutustumiskäynnille extempore. Oli mielenkiintoista ja mukavia ihmisiä. Lähtiessämme poikkesimme alakerran galleria+taidelainaamossa, jossa oli juuri vaihtunut näyttely ja näimmekin sen ihan ensimmäisinä, sillä avajaiset olisivat olleet vasta tänä iltana.
Toinen etappimme olikin sitten kylän taidemuseo, jossa tutkailimme kaksikin näyttelyä eli Eija-Liisa Ahtilan sekä Mika Taanilan tuotoksia. Taanilan lyhytfilmi 'Suomen sähköisin kunta' oli mm. yksi näyttelyn teoksista. Ahtilan teoksista osa oli minusta ehkä hiukan liian paljon seksiin jne liittyviä, minusta taiteen (myös videotaiteen) tulisi olla jotain muutakin kuin samaa, mitä tulee joka tuutista.
Näkymä taidemuseon eri osien välipihalle
Selviydyttyämme tästä taidepläjäyksestä lähdimme urheasti pakkasen armoille etsimään ruokaa tundralta ja löysimmekin erään aiemman vinkin avulla Ravintola Piparkakkutalo-nimisen paikan kirkon vierestä. Meitä viehätti talon kaukainen yhteys Albert Edelfeltiin ja ruoka oli erinomaista kuten myös palvelu. Syötyämme lähdimme katsomaan, jos pääsisimme vielä kiepahtamaan kirkossa, mutta sen ovet olivatkin kiinni! Kipittelimme sitten kohti bussiasemaa ja koska meillä oli hetki aikaa, käväisimme Wetterhoffin kaupassa. Juu, ostin lankaa ja se on jo puikoilla :)
Vihdoin pääsimme kotiinkin, tällä kertaa bussikyydillä. Kävin vielä kampissakin yhdessä lankaliikkessä, joten varastoissa löytyy taas... huoks. Ylä- ja alapuolella näkymiä bussin ikkunasta.
Huomenna tulee kummipoika äitinsä kera visiitille, joten saatan olla aika väsy illalla. Nyt menen vielä jatkaman neulomista ja Spookseja.
Tänään oli pakkasta ja metro oli jumissa aamulla ja metroasemalla kuuntelin inisevää tuntematonta teiniä yrittäen samalla meditoida, etten menisi sanomaan jotain kaunista.. Samoin ratikka, jossa olisin istunut, ellen inhoaisi seistä pysäkillä jäätymässä, oli jumissa. Ratikka nimittäin jäi jumiin juuri kustannuspaikan eteen, kuski joutui tekemään happihyppelyn ja kiskomaan vaihdetta rautakangella, mutta sai lopulta ratikan liikkeelle.
Loppupäivä kului ihan mukavasti ja lähdin töistäkin jo ajoissa. Kävin keskustassa etsimässä pienimmälle ehjät verkkarit ja itselleni poolokauluspaitaa Stockalta. Samalla tarkistin lanka-alen. Siitä ei sen enempää nyt, mutta voin kertoa etten lähtenyt tyhjin käsin.. köh.
Kotiasemalla mies odotteli ja kävimme viettämässä yhteistä laatuaikaa ruokaostoksilla. Päästyämme kotio söimme pikaruoan eli Lidlin lasagnea koko porukka ja sittemmin linnoittauduin sohvalle neuleen ääreen. Totesin, että lanka ei käynyt projektiin ja vaihdoin langan, en ole vielä aloittanut projektia uudelleen.
Huomenaamuna minä ja muutama muu eli työpaikan tietoyksikkö lähtee virkistysretkelle Hämeenlinnaan junalla. Varmasti virkistymme.
