En ole tänään tehnyt yhtään mitään järkevää. Päivän tärkein tuotos lienee tässä:
In The Murky Woods art deco
Saanen decon postiin ensi viikon alussa. Sen lisäksi tein ruokaa, makaroonia ja jauhelihakastiketta. Piti alunperin tehdä makaroonilaatikkoa, mutta joku oli syönyt kaikki laatikkomakaroonit.. Kyllä tuokin upposi. Mies kävi taistelemassa raadollisesti kaupoissa, jotta saamme viikonloppunakin ruokaa. Sunnuntaina nimittäin esikoinen täyttää huimat 16 vuotta ja hänen toivomuksestaan piti hakea Sans Rival-kakku.
Nyt illalla katsoin kahden pojan eli vanhimman ja nuorimman kanssa 'Hot fuzz'-elokuvan (siinä on 15v ikäraja kielenkäytön vuoksi) ja nauroimme vatsamme kipeiksi. En muistanutkaan, että se on niin hervoton. Vedet valuivat silmistä. Samalla sain neulottua boleron takakappaleen valmiiksi ja aloitettua ensimmäisen hihan.
Olen tänään myös päivitellyt äärimmäisen typerää uutista, nimittäin Warner Bros ei kuulemma aio kustannussyistä maksaa uusseelantilaisten Hobitti-elokuvan näyttelijöiden matkaa Lontoon ensi-iltaan! Jopa on, sanon minä. Todella maittava kiitos tärkeimmille työn tekijöille, varsinkin kun kaikki tietävät kyseisen elokuvan tuottavan miljoonia ja miljoonia tuotantoyhtiölle. Uskomatonta pölkkypäisyyttä.
Pää tuntuu tyhjältä näin tentin jälkeen. Arvelen sen menneen suht hyvin, vaikka varmahan siitä ei voi olla. Esseekysymys oli hankala ja luettelointitehtävä sisälsi melkoisen määrän sössimismahdollisuuksia, saa nähdä kuinka kävi.
Töissä oli taas yllättävän kiva päivä. Yksi viime talven parhaista työkavereista (=ystävä-tasoa) tuli käymään vapaapäivällään, hän istuu nykyään Oulunkylässä, joten näemme harvoin. Kävimem yhdessä lounaalla talon kuppilassa ja saimme seuraa muistakin ihmisistä. Löysimme taas yhden yhteisen tuttavan! Uskomatonta.. ja jaoimme parhaat imurointivinkit huvittaen samalla muita :) On oikeasti haikeata, etten näe häntä enää joka päivä/viikko, mutta kaikkeen tottuu sanoi irlantilainen hirsipuussa.
Nyt menen, nähdään huomenna :) Älkää välittäkö piisistä, oli eka joka osui silmään juutuupista. Vähän outo sanoma ehkä..
Aamulla heräsin ajoissa ja ehdin käydä suihkussa ja pukeakin ennen nuohoojan saapumista. Onneksi mieskin oli kotona, niin hän sai avata pellit. Minä en (eikä nuohoojat) saa niitä ikinä auki.
Ehdin töihin mukavasti ja sain hommatkin hoidettua oikein näppärästi, mm. luetteloitua ne satamiljoonaa kässänkirjaa loppuun vihdoin viimein.Jouduin myös yllättäen poseeraamaan työpaikan virallisia (mainos- yms.) kuvia varten, koska asiakkaita ei ollut.
Menin ratikalla eiskoisen lukioon vanhempainilttaan, jossa mies jo odotteli ja tapasimme heti aulaan astuttuamme erään vanhan partiokaverini, joka on tuossa lukiossa opona. Oli hauskaa, kun hänkin heti tunnisti minut vaikka siitä on varmaan kaksikymmentä vuotta, kun olemme viimeksi tavanneet. Joka tapauksessa itse asiatkin olivat ihan mielenkiintoisia, esikoisen ryhmänohjaaja on oikein kiva ja lopuksi vaihdoimme vielä muutaman sanan tuttuni kanssa.
Tulimme kotiin, söin, luin Harry Potteria pienimmälle ja nyt kohta kellistyn petiin. Itse asiassa kirjoitin tämän koko jutun vain siksi, että voin jakaa hupaisan videon teidän kanssanne. Ihana Sir Ian (=Gandalf) :)
Niin ja koska olen inhottava ihminen, olen aikalailla samaa mieltä Ulla Appelsinin kanssa. Tosin ihan oikeasti ajattelen vain, että se joka voisi kertoa ratkaisunsa taustoista, on nyt kuollut. Ihan turhaa spekulointia on kaikki muu.
Iltaa taas. Töissä on oltu ja saatu monta hommaa tehtyä ja ihmeteltyä eräiden kanssaolijoiden asiakaspalvelutaitoja. Miksi olla töissä asiakaspalvelussa, jos ei siihen kykene? Ikuisia kysymyksiä.
Kotona tein pitkästä aikaa ruoaksi porkkana-linssisosekeittoa ja leivoin kokeilumielessä tattarisämpylöitä. Ihan ookoo onnistuivat.
Nyt kellistyn petiin, aamuvarhain on odotettavissa nokikolarin vierailu.
Ja viikonloppu vilahti. Lauantaina sentään olin hetken pihalla haravoimassa kesken lukemisen ja löysimme peräti kaksi omenaa, mutta sunnuntai meni sisällä kököttäessä. Siihen ilmaan en olisi päästänyt edes sitä kuuluisaa koiraa. Onnistuin sentään lukemaan jotain tentteihin ja katsomaan luentovideot purkaessani neuletta. Lisäksi sain eilen kuunneltua erään äänikirjan puoliväliin asti samalla, kun ripustin pyykit ja silitin kuivat. Ihan hyvä saavutus.
Pienin pihahommissa
Tänään aloitimme aamun koululla. Kävimme pienimmän luokanvalvojan kanssa vartin ajan juttelemassa siitä, miten lapsella menee ja hyvinhän sillä menee. Ihan eri poika kuin vuosi sitten (vaikka edelleen kavahdan jokaista Wilma-viestiä).
Kävin uimassa, sain uitua kilometrin tasan puoleen tuntiin vaikka painankin nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä syksynä. Jotain on pakko tehdä.
Tulin töihin, ihmettelin uutisia, luin Kodin kuivalehteä syödessäni (onneksi olin yksin, sillä aloin itkeä lukiessani eräästä ex-alkoholistista) ja sain hommat hoidettua. Kohta voin lähteä kotia kohti. Olen lueskelleut polyamoriaa käsitteleviä artikkeleita ja pohdiskellut kaikenlaista. Asia ei siis liity omaan liittoni mitenkään, sen voin kertoa.
Ai niin, tämä artikkeli oli minusta jotenkin surullinen eikä ollenkaan kaamea, kuten ilmeisesti oli tarkoitus.
Joo, kai se olisi sitten loppupiisin vuoro. Minusta minulla oli jotakin vielä sanottavana, mutta koska en muista niin anti olla. Loppupiisi on yksi iki-suosikeistani.
Aamutuimaan lähetin pienimmän kouluun poikkeuksellisen aikaisin ja sain otettua kuvan auringonnoususta.
Näkymä keittiönikkunasta
Luin yhden tenttikirjan niinkin jännittävästä aiheesta kuin viestintäoikeudesta. Mahtavaa. Käväisin entisessä ja nykyisessä työpaikassa juhlimassa sen pyöreitä vuosia ja tapasin hurjan määrän ihmisiä. Oli kivaa. Ja haikeaa.
Paljon ajatuksia päässä. Pitäisi mennä nukkumaan.
P.S. Kuulemma olen ihan kamalan ahkera, teen kaikenlaista koko ajan. Näin väitti eräs entinen työkaveri. Tiedä sitten.
Kuten ehkä olette huomanneet (monikko, huom) olen läntännyt Hobitti-trilogian viimeisen osan laskurin tuohon sivuun. Se on julman kokoinen, mutta minkäs teet. En aio nimittäin ostaa moista vekotinta ja tuo oli suht ainoa versio, joka suostui toimimaan tässä bloggerin pohjassa. Joka tapauksessa kohta (muutaman viikon päästä) saa ruveta varaamaan lippuja.. IIH!
Oli olevinaan kaikenlaista asiaa kerrottavana, mutta nyt en tiedä muistanko ensimmäistäkään. Ensinnäkin oli metka aamu, kun tennarit jalassa liukastelin töihin. Täällä koti-periferiassa kun lunta ei ollut juurikaan vielä tullut, mutta Kalliossa sitä sitten olikin. Onneksi lumen alla oleva katu oli melko kuiva, joten en onnistunut kaatumaan (toisin kuin virastopomo, jota käskin heti tekemään ilmoituksen läheltäpiti-tilanteesta).
Töissä oli melko rattoisaa ja aika vilahti mm. kehityskeskutelussa lähipomon kanssa ja sen jälkeen lähdin Kirjamessuille vilkaisemaan sitäkin tarjontaa.
Kirjamessuilla oli aika rauhallista ja sain ihan rauhassa katsella monella osastolla kirjoja. Nyt on kuvattuna erilaisia opuksia sekä joulupukkia varten että itselle muistiin kirjastosta etsittäväksi. Yhden kirjan ostin ja tapasin kolme entistä työkaveria ja yhden kolleegan naapurivirastosta. Sen jälkeen menin ruokamessujen puolelle ja ostin ihania goudajuustoja englantilaissyntyiseltä nuorelta mieheltä, joka puhui suomea melko hyvin. (Ilmeisesti olen aiemmilla messuilla asioinut hänen isänsä kanssa, joka on varsinainen supliikkimies ;) )
Mitäs vielä.. Olen koko illan ihmetellyt sitä, että tänään moneen otteeseen olen saanut iloisesti jonkun kanssakulkijan mukaan jutteluun. Aamulla metrossa oli lipuntarkastus ja koska olen osunut viime aikoina todella moneen tarkastukseen, utelin onko joku kampanja menossa ja vastapäätä istuva nuori nainen yhtyi ihmettelyyn. (Ei kuulemma ole, ihan normimenoa.) Ratikassa juttelin vanhan rouvan kanssa kirjamessuista ja lähiAlepassa eräs kanssajonottaja alkoi jutella minun ja mieheni kera kassalla. Ihan kummallista. Mies totesi, että sen täytyy johtua säätilasta. Niin se varmaan on, kaikki ovat helpottuneita lumentulosta. Ei tarvitse pelätä helteitä enää.
Ah niin.. huomenna menen entisen työpaikkani (monitoimitalon) 30-vuotiskemuihin. En tiedä, milloin tulen sieltä ja miten. :P
Olen ollut päivän koulutuksessa ja kylläpä oli raskasta istua kahdeksan (no seitsemän) tuntia aloillaan ja kuunnella. Lounaalla kävin työkaverin kanssa tutustumassa Kuntatalon antimiin, jotka olivatkin varsin runsaat ja makoisat.
Ilta on kulunut tämän parissa. Ihan sanonko minkälainen purettava. Kettu vieköön.
Kohta voisin kellistyä petiin. Ainiin, lunta satoi Hakaniemessä!
Viikonloppu meni; lauantaina yksi meni metsään, mies meni katolle ja keskimmäinen leipoi mustikkapiirakkaa ja pullaa. Pienin hankki skypekaverin Filippiineiltä. Kummipoika ja äitinsä kävivät kylässä, mies tuli katolta (ehjänä) ja lapsi/esikoinen metsästä. Esikoinen sai naapurintädiltä lahjaksi venäjän armeijan ulkoilupuvun. Aidon. Että joo.. Jaa niin sunnuntaina en tehnyt mitään eli kertasin tenttiin huonosti ja ripustin pyykkiä ihan samperisti. Sen voisin ulkoistaa. Voin kyllä pestä pyykkiä ja silittää, mutta se helkkarillinen ripustaminen, kun joka ainut sukka ja kalsari on nurinperin ja ja ja aaaargh. En tykkää.
Tänään kävin vetämässä kilsan altaassa 32 minuuttiin, mikä on sinällään ihme kaiken viikonlopun syömisen jälkeen. Hyvä, ettei vedet tulleet ylös altaasta, kun meikä meni sinne.
Töissä oli rattoisaa. Heitin yhden rehun jäänteet pihalle ja laitoin uudet mullat pistokkaan kera ja kastelin muut rehut, ihmettelin erilaisia tuntilistoja ja muistelin kuukauden takaista kurssia, joka jatkuu huomenna. Muovitin, autoin asiakkaita, leikin puhelimella jne jne ihan normi työpäivä.. ehdin jopa kirjoittaa pari lausetta 9:ttä lukua.
T niin kuin ratikka
Taidan lähteä petiin. Aamulla pitää olla kukonlaulun aikaan jo koulutuksessa. Voi elämä.. *etsii tulitikkuja valmiiksi* Loppuun taattu korvamato.
Eilen olimme koko perheen voimin nauttimassa Kaupunginteatterin 'Sarjahurmaajista' eli ap. nimeltään 'Ladykillers'-esityksestä. Se oli varsin hauska, pieninkin jaksoi hyvin ja selvästi näyttelijätä vähän hänen jaksamisestaan peilasivatkin kappaleen imukykyisyyttä, koska olimme ensimmäisellä rivillä. Pirkko Mannola oli ihana ja Asko Sarkola unohteli sanojaan. Miehen vieressä istuva apuohjaaja-täti oli kuulemma manaillut puoliääneen :D Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Tänään käväisin katsomassa 'Dracula untold'-elokuvan ystäväni ja keskimmäisen pojan kera. Sekin oli varsin nautittava ja olin jopa positiivisesti yllättynyt. Pätkä ei ollut ollenkaan sellainen verenhimoinen raakuuksilla mässäily, kuin olisi voinut kuvitella, vaan varsin inhimillinen kertomus miehestä, joka rakasti perhettään ja kansaansa. Puvustus oli upea, slaavilaistyyppinen ja koko juttu ihan oikeasti varsin hyvä myös kuvauksellisesti.
Lopun 'twist' oli myös varsin mielenkiintoinen.. saa nähdä saammeko kakkososan joskus. En panisi pahakseni :)
Muuten en olekaan tehnyt juuri mitään, lähinnä kirjoittanut ja surffannut. Opiskeluhommia pitäisi ehtiä hiukan katsoa jossain välissä, mutta onhan tässä vielä aikaa... Eilen illalla eräs henkilö yritti kaataa twitterin laittamalla uuden selfien itsestään. Voin sanoa, että hetken kaipasin paperipussia.
Kummallinen päivä. Sikäli, että liikkuessani ihmisten ilmoilla tuntui, kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua. Aamulla metrossa vanha setä tuijotti koko matkan, tunsin sen enkä ollenkaan tykännyt. Töiden jälkeen mennessäni keskustaan ja juostessani ympäri Kamppia taas ihmiset tuijottivat. Enkä yhtään ymmärrä miksi, huulipunatkin oli ihan paikallaan.
Töissä siirtelin kirjoja ihan järkyn määrän, mutta nyt se on tehty. Taidekirjat painavat vain niin paljon, että vähän alkoi olkapäitä ja käsiä särkeä.
Keittokirjat vaihtamassa paikkaa
Kävin askartelukaupassa ostamassa joulukorttitarvikkeita ja myyjä sanoi, että kiva nähdä kun et olekaan käynyt aikoihin. Kerroin hänelle pitäneeni taukoa opintojen vuoksi (jotenkin viime talvi vilahti ohitse).
Olen kävellyt tai ollut jaloillani koko päivän. Lievästi sanottuna nyt särkee.
Aamusta tein esimiehen ja pääisännän kera ns. vaarojen arvioinnin talossa vintiltä kellariin. Jeesus. Ihan liikaa portaita ja varastohuoneita. Näin loukkoja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Tosin nekin olivat ihan siistejä loukkoja, ei mainittavia turvapoikkeamia.
Loppupäivästä siirtelin kirjoja hyllystä A hyllyyn B. Polvi ja verenpaine haittasivat hommia. Aloin pökertyä, joten oli pakko lopettaa ja sitten pitkin jo lähteä, nimittäin keskustaan.
Olin luvannut jonkinasteisessa mielenhäiriössä mennä keskimmäisen kanssa farkkuostoksille. Silmämääräisesti arvioin lapsen koon oikein ja totesimme, ettei sitä kokoa löytynyt Kampista ja siirryimme Foorumiin. Sieltä löytyikin kahdet pökät, joista toiset jäivät lyhennettäviksi. Kävimme kääntymässä myös Stockalla hupparimetsällä. Ei ollut sopivia, värillisesti löytyi muttei koollisesti.
Onneksi mies tuli hakemaan metrolta, olisin joutunut luultavasti etenemään loppumatkan kulmia rypistelemällä. Teimme vielä kierroksen postikaupan kautta, sillä ihanat saapas-nilkkurini olivat saapuneet! Kotona odotti vielä toinen yllätys; viime viikolla tilaamani neulekirja oli myös saapunut! Jee!
Nyt menen petiin, että pääsen huomenna ylöskin. Torstaina koittaa vapaus! Työn orjat sorron yöstä nouskaa.. edes päiväksi tai pariksi.
Olen juuri matkalla petiin. Nukuin viime yönä todella huonosti johtuen mm. uimakisoista, joissa oli eräänlainen vastavirtavesieste. OSa ihmisistä oli jo pinnan alla ja aina välillä virtaus käännettiin toiseen suuntaan. Pääsin kuitenkin juuri hetkeä ennen kellon soittoa vastarannalle, jossa koneenkäyttäjä totesi , että kai sitä virtausta voisi vähän lieventää..
Siinä uituani puolen yötä raahustin enemmän unessa kuin hereillä vessaan aj sieltä tullessani astuin kissan päälle. Mokoma raukkanen makoili umpiunessa vessan ja khh:n välisessä oviaukossa, josta ilmeisesti näkee mukavasti joka suuntaan kun kuulo ei enää toimi. No, rauhoittelin kissan ja jatkoin aamurutiineja.
Pääsin vihdoin töihinkin ja totesin, että päätä vähän särkee. Tein hommat ja iltapäivällä päätin lähteä pois vähän etuajassa, koska en enää oikein nähnyt mitä ruudulla luki. Sain kuitenkin päivän hommat valmiiksi ja huomenna pääsen (!) vaarojenarviointi-kävelylle.. voi jeee.. Kävin vielä kotimatkalla hakemassa pari tenttikirjaa lisää, ettei lopu kesken.
No joka tapauksessa kotona päänsärky melkolailla väheni, ehkä suklaasalmiakkimanteleiden ansiosta. Sain viestin, että luettelointitehtävät olivat menneet lävitse (jee) ja näin tämän videopätkän (josta iski hurjat feelsit). Jos vain tuo taltiointi jossain täällä näytetään, menen ehdottomasti katsomaan. Se oli niin huikea kokemus.
Olen ehtinyt kirjoittaa jonkin matkaa seuraava Salien lukua ja nyt taidan lähteä vaaka-asentoon. Loppuun piisi, joka jostain syystä on minusta kiva.
En aio kirjoittaa kovin pitkästi (tänäänkään). On ollut ihan normaali sunnuntai, paitsi että jätin jälleen viljatuotteet pois ruokavaliosta ja teen empiirisen eläinkokeen itselläni. Olen nyt pari viikkoa kärsinyt vastakivuista ja koska olen huomannut pullansyönnin riistäytyneen täysin käsistä, on tämä ainoa ratkaisu jälleen kerran.
Tänään en ole juurikaan uhrannut aikaa enkä ajatuksia opiskeluille. Sen sijaan katsoin poikien kanssa yhdessä vanhan 'Ladykillers'-elokuvan, sillä menemme teatteriin torstai-iltana katsomaan sitä näytelmänä. Oli hauska huomata, että hyvä tarina kantaa edelleen; itse olen aina pitänyt tästä elokuvasta ja pojatkin pitivät siitä. Vanhanaikaiset veijarikomediat vain toimivat.
Iltapuolella silitin ja muuten selvitin kahden viikon puhtaiden pyykkien läjän. Nyt riittää jälleen liattavaa. Leikkasin miehen ja pienimmän hiukset pitkästä aikaa ja vaihdoin saunan jälkeen varpaiden lakat. Kohta voisi mennä nukkumaankin.
Viikonlopun viskidebattiin viitaten valittu piisi. Näkyillään!
Tänäänkin riitti touhua ihan koko päiväksi. Yksi oli vielä sairaana kotona, odottelin kunnes heräsi ennen kuin aloin imuroida. Sitten lähdin elokuviin pienimmän kanssa, ehdimme nippanappa ja leffa oli ihan käyttökelpoinen 'Boksitrollit', jossa muistutettiin aikuisia välillä unohtamaan maalliset asiat ja kuuntelemaan enemmän lapsia.
Leffan jälkeen kävimme syömässä Mäkkärissä, jossa pienin sai hervottoman naurukohtauksen ja herätimme pahennusta :P Ilo johtui vuotavasta popcorn-pakkauksesta, joka purki sisältään poppareita takapäästään, kuten onnistuin asian pienimmälle ilmaisemaan. Siitäkös riemu syntyi :)
Syötyämme kävimme ostamassa hänelle parit uudet verkkarit ja sitten lähdimme kahvilatreffeille, jotka olin sopinut ystäväni Kristiinan kanssa. Siinä olikin hiukan hommaa, sillä kahvila oli sitten viime näkemän lopettanut ja meidän piti etsiä sen jokin muu toimipiste, joka onneksi löytyi suht läheltä. Osuimme kahvilaan juuri sopivasti eli olimme valitsemassa kakkujamme Kristiinan ilmestyessä taaksemme. Juttelimme jonkin aikaa ja sitten pienin hiukan väsähti, lähinnä meteliin joka irtosi lähipöydän vauvakutsuja viettävistä naisista. Ostimme kotiväellekin leivokset ja raahauduimme kotikoloon.
Loppuillasta olen jutellut ystävän/ystävien kanssa FBn sätissä opiskeluista, lastenkasvatuksesta, neulomisesta ja tv-sarjoista jne jne.
Ihmettelen, mitä kirjoittaisin.. Tänään etsin itselleni mukavaa luettavaa eli informaatiolukutaitoa käsittelevään esseehen pitää tutkailla asiaa hipovia artikkeleita ja vietin mukavan parituntisen artikkelitietokannoissa kahlaillen. Tietoa oli ja tuli. Vielä kun joskus ehdin ne luakista ja alkaa kirjoitelman, niin hyvä olisi. Pari-kolme tenttiäkin on vielä tässä loppuvuodesta väännettävä plus muut kotitehtävät. Tekemistä riittää.
Puolikaan työkaverin äiti on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Osasimme sitä odottaa, mutta ainahan se yllättää. 'Viimeinen ovi on madonsuu', tapasi isäni sanoa. Totta on sekin.
Käväisin joogan jälkeen Hulluilla Päivillä ostamassa kangasta. Muuten siellä olikin ihan järkyttävästi liikaa ihmisiä ja alkoi ahdistaa, joten lähdin suosiolla pois. Nyt iltasella aloin haikailla yksien huivilankojen perään, kun ostin viime keväänä yhden jämäerän joka ei riitä mihinkään, joten oli pakko sitten tilata niitä lisää Englannista asti. Rahanmenoa ei voi estää.
Joulukortti-ideakin alkaa hahmottua. Aion tehdä jonkinlaista origamiväkerrystä. Toivon saavani pienimmän ainakin innostumaan siitä :P
Nytpä lähden hetkeksi neulomaan. Huomenna on päivä uus ja keskimmäisen kuume jatkuu :P
Ehdin aamulla Hulluttelemaan, lähdin nimittäin sen verran aikaisin töihin. Soitin sitten sieltä keltaisten kassien seasta pienimmälle, että pitäisi ruveta kääriytymään kouluunlähtöä varten, johon lapsi voihki ettei millään jaksa eikä pysty. No.. annoin sitten luvan jäädä kotiin, tiedän itse kuinka kurjaa on koettaa pysyä tikkana räkätaudissa (että kivittäkää vain) ja lähdin takaisin kotiin soiettuani ensin töihin, että menen vahtimaan sairasta mukulaa.
Toisaalta hyvä, että tulin kotiin, sillä itselläkin oli aika hempeä olo koko päivän. Luin ja tarkastin opintoparini tiedonhakutehtävän, mutta jätin vielä kirjoitushomman sikseen, koska oli pakko ottaa päiväunet. Illan ratoksi tilasin vielä saappaat Amazon-virran syövereistä.
Iltaa kohti keskimmäinen alkoi valitella oloaan, taitaa olla kuume nousussa sielläkin. Aamulla näkee kuin käy. Meidän oli tarkoitus mennä huomenna katsomaan herralle vaatteita, mutta saa nyt nähdä.
Esikoinen kävi itsenäisesti ostamassa itselleen takin Hulluilta päiviltä, olin vähän yllättynyt. Ennen niin erakko lapsi on kummasti reipastunut ja itsenäistynyt lukion alettua ja ystäviäkin tuntuu olevan. Paljonhan tuo vielä kotona istuu, mutta ehtiihän sitä. Vasta tulee 16v täyteen marraskuun alussa. Ai niin ja rontti on vielä koulussakin hyvä, tästä ekasta enkunkurssista on tulossa kymppi (arvosanat oli jo laitettu wilmaan, mies kertoi).
Esikoinen naureskeli äsken jutellessani kissan kanssa, ehkä nauku-murteeni oli oudon kuuloista :D
Selkää särkee ja jalat on kipeät, mutta kaipa huomenna raahaudun kustannuspaikalle, mutta nyt taidan lähteä petiin. Nähdään.
EIlen aamulla pienin kyseli ihan hassuja. Ensimmäinen kysymys taisi olla 'Mitä maapallolla oli ennen dinosauruksia?' ja seuraava loogisesti 'Miten maapallo on syntynyt?'. Onneksi tällaisiin mukaviin kysymyksiin voin vielä vastata, että 'kysy isiltä.'
Muistan vieläkin, kuinka esikoinen 5-vuotiaana kysyi eräänä kauniina pakkasaamuna kävellessämme tarhalle, että 'Paljonko sinivalaan kieli painaa?'. Sittemmin olen löytänyt senkin vastauksen, joka on 'afrikkalaisen urosnorsun verran'. Aika tyhjentävä vastaus vai?
Enivei, nyt menen neulomaan töllön ääreen ja juomaan teetä. Takapuoli on jäässä.
Se olikin oikein perinteinen maanantai. Tai ainakin yritti olla. Alku lähti lupaavasti käyntiin.
Ensin käynnistyi kissa, joka huusi puolen yötä eikä antanut perheenäidin nukkua. Vihdoin kello soi ja äiti nousi pöpperöisenä ylös, sillä huolimatta kissan huutelusta hän oli onnistunut nukahtamaan hetkeksi ennen kellonsoittoa.
Äiti pukeutui ja pakkasi uintivarusteensa kassiin, kuten joka maanantai ja lähti herättämään nuorinta poikaansa löytäen tämän umpiunesta sohvalta. Siihen poika usein vaelsi yöllä, jos sattui heräämään kesken unien, joten se ei äitiä hämmästyttänyt.
Keskimmäinen poika ilmestyi silmiään hieroskellen esiin ja äiti alkoi herätellä nuorimmaista, joka nukkuikin varsin sikeästi. Vihdoin tämä heräsi ja alkoi valitella särkyä ja tukkoisuutta. Keskimmäinen lähti kouluun, mies oli jo mennyt jo hetkeä aiemmin. Äiti mittasi nuorimmalta kuumetta, mutta eipä mittari kovin kiivennyt ylemmäs 36:sta asteesta. Lapsi oli kuitenkin kovin sairaan oloinen, joten äiti päätti pitää tämän kotona.
Jonkin ajan päästä esikoinenkin kolisteli luolastaan ja linnoittautui nuorimmalta vapautuneeseen sohvaan aamukahvinsa kera. Äiti yritti lähettää Wilma-viestiä nuorimman kouluun lapsen höpöttäessä vieressä. Saatuaan nuorimmaisen wilman säädettyä äiti muisti yhtäkkiä, että keskimmäisellä olisi hammastarkastus! Lapsi ei varmasti muistaisi sitä, kun siitä oli ollut ohimennen puhetta viikonloppuna. Niinpä äiti yritti soittaa keskimmäiselle tietäen tämän jo olevan tunnilla. Kohta saapui pojalta viesti 'Mikä sulla on?' ja äiti vastasi kertoen hammastarkastuksesta.
Loppujen lopuksi maanantai sujui kuitenkin kohtuullisesti. Yksi ehti hammaslääkäriin, yksi oli sairaana kotona ja mies tuli kotiin lounastunnilta, että äiti ehti iltavuoroon.
Tänään käväisin töissä. Nimittäin juhlimassa jälleen työpaikan 100-vuotista taivalta. Oli ihan kivaa, oli puheita (mm. Tarja Halonen) ja tanssillisia esityksiä sekä kuorolausuntaa, mikä oli varsin hupaisaa :) Lopuksi Helsingin Balalaikkaorkesteri (tiettävästi maailamn vanhin balalaikkayhtye tällä hetkellä) soitti pari kappaletta, joista yksi oli Finlandia-hymni. Täytyy sanoa, ettei ihan ollut mun juttu (eikä kaverinkaan).
Paikkasimme järkytystämme herkullisella leivoksella (suklaa-mustaherukka) ja kahvilla ja sitten suunnistin kotio.
Yritin tapella wordin kanssa.. eli halusin yhdistää taulukoita normitekstiin ja word päätti yhtäkkiä tehtyään ihan nätisti siihen asti, että viimeiset taulukot ei nyt kyllä mene tällälailla vaan heittämällä. Loppujen lopuksi pienen turhautumiskyynelehtimisen jälkeen sain miehen avustuksella homman menemään kuten halusinkin.
Eilinen ja tämä päivä on mennyt melko lailla kotitehtävien kimpussa. Nyt ne ovat kuitenkin valmiit ja aion palauttaa ne joko nyt heti tai sitten huomenna. En usko enää lukevani niitä uudelleen, olen sen jo tehnyt muutamaan kertaan.
Sain ekasta tentistä kakkosen, joka on ihan riittävä. Sen lisäksi on kurssista tehtävä vielä kotitehtävät, jotka saattavat nostaa arvosanaa tai sitten eivät. Kuten arvaatte, olen vilkaissut tehtävänannon. Sen palautuspäivä oli joskus myöhemmin, joten en aio juuri nyt vaivat päätäni sillä.
Laiskikselle tiedoksi, että katsoin 'Vain elämää' nelosen nettisivuilta, mutten kestänyt kuin kaksi piisi. Voi hyvä isä. Things I cannot unsee.. En todellakaan tiedä, pitäisikö huolestua enemmän ihmisistä, jotka kys. ohjelmaa katsovat vai ihmisistä, jotka sitä tekevät. En vain käsitä. Niinkuin OIKEASTI. Joo ja anteeksi jos nyt loukkasin jotakuta verisesti. En ole katsonut telkkaria vuosiin, ehkä kymmeneen vuoteen, sillä katson vain niitä sarjoja, jotka kiinnostavat tarpeeksi. En esimerkiksi ole katsonut yhtään jaksoa Putousta enkä sitä ymmärrä, vaikka olen Munamiehen nähnyt livenä pomppivan palomiesten kanssa. En vain ymmärrä.
No, mutta se siitä. Nyt lähetän tehtävät ja menen katsomaan Johnsonin poikia sohvalle. Vihdoin olen saanut
kolmoskauden käpäliini ja se vaikuttaa hyvältä. Tosin eilen katsoin
ensimmäisen jakson ja siitä tuli jotenkin paha mieli, juonen takia siis.
Saa nähdä, miten etenee.
Allaoleva piisi kuvastaa tuntojani eilen ja tänään kotitehtävien parissa.
Minä nimittäin.
Seisoin töiden jälkeen ratikkapysäkillä matkalla joogaan, kun siihen huojuu mieshenkilö. Hyvä, ettei jäänyt Ykkösen ratikan alle, tie oli kovin kapea hänelle.
'Mihin tää menee?', kysyy minulta.
'Kauppatorille', vastasin.
Ratikka lähtee, mies huojuu lähelläni. Korkkaa limupullon ja tarjoaa minulle. Kieltäydyin päänpudistuksella, jatkan kirjan lukemista. Siirryn kauemmas miehestä ja yritän tiirata puiden lehvästön läpi kellonaikaa urheilukentältä. Mies huojuu lähemmäs ja vilkaisen sivusilmällä.
'Menisitkö kauemmas', sanon.
'Miksi?', mies kysyy.
'En jaksa sinua nyt', vastaan rehellisesti. Hän pysyttelee siinä missä on, muttei tule lähemmäs.
Ratikassa syöksyn viimeiselle yksittäiselle vapaalle paikalle, mies menee erään nuoren naisen viereen.
Olen jo nuorena ottanut käyttöön tämän tavan. En yksinkertaisesti jaksa kuunnella känniläisten örinöitä. Menköön sellaisen luo, joka jaksaa.
Loppuun piisi yhtyeeltä, jonka löysin Laiskiksen kautta. Kiitos jälleen :)
Lokakuu. Mitäpä siihen sanoisi. Opiskelujen kannalta helkkarinmoinen kuukausi ja kaiken muunkin kannalta. Onneksi on edes syysloma.. torstai siis.
Pohdin tässä kuvahaastetta, jatkanko sitä vielä vai annanko olla. Tänään tosin osallistuin FBssä, sillä kuukauden aiheena ovat aakkoset.
Taulu työpaikan portaikossa, olen ristinyt sen 'Aivopieruksi'.
Pienin lähtee huomenna retkurssin kanssa yöretkelle. Meidän alakoulussa on tapana järjestää taito- ja taideaineissa ns. kursseja ja nyt on 1-3 luokkien vuoro, pienin hinkui retkelle ja onneksi pääsi. Tosin nyt tulee pari retkeä peräkkäin, kun viime viikonloppuna olivat partion kanssa kämpällä. Kivahan se on, että tykkää :)
Jotenkin en jaksa nyt keksiä enempää tarinaa, vaikka mielessä on kaikenlaista. Taidan lähteä nukkumaan. Jostain syystä muistin tämän piisin, aivan kamalan surullinen mutta sopinee syksyyn. (Amanda Palmer on ihana ja kaiken lisäksi naimisissa yhden suosikkikirjailijani Neil Gaimanin kanssa.)
