Miehet sukkahousuissaan

Noin kerran vuodessa koetan sivistää lapsiraukkojani. Tosin nyt esikoinen ja keskimmäinen jo kieltäytyivät kunniasta, mutta onneksi pienintä vielä kiinnostaa. Menen hänen kanssaan balettiin katsomaan 'Lumikuningatarta'. Ainakin pätkän nimi osuu kuin nyrkki silmään tänään.

Kansallisbaletti aikoo käsittääkseni vuorotella 'Lumikuningattaren' ja 'Hiirikuninkaan ja Pähkinänsärkijän' välillä ja nyt on 'Lumikuningattaren' kantaesitysvuosi. 

Olen sillä tavalla outo, että pidän baletista. Se on minusta kaunista, usein saan kyynelet silmiini sitä katsoessani. En voi olla ajattelematta, miten paljon tanssijat ovat uhranneet aikaa ja vaivaa jonkin minusta vaivattomalta näyttävän liikkeen eteen. Itse en koskaan pystyisi sellaiseen, enkä edes välttämättä haluaisi.

Minä jo leikin lumikuningatarta ja tein lumityöt. Se oli oikeasti minusta hauskaa. Pidän hommista, joissa näkee heti kättensä työn, kuten silittämisestä ja ikkunanpesusta. Ja oikeasti rakastan lunta.

Niin ja ne miehet sukkahousuissaan...

Kadonnut Y

Kuinka vaikeaa on tehdä Sanalla avoin valtakirja? Erään asiakkaan mukaan ainakin hyvin vaikeaa. Varsinkin jos koettaa pienessä hutikassa kirjoittaa, niin voi olla, että Y:kin katoaa koko näppiksestä. Hutikallahan ei ole asian kanssa mitään tekoa.

Kiltti ihminen auttoi loppujen lopuksi kirjoittamalla koko (v***n) asiakirjan, se kun ei ole sieltä kaikkein vaativimmasta päästä asiakirjoja. Oman kokemukseni perusteella.

Olen menossa tänään elokuviin ystäväni Pulpan kera. Varoitin häntä, että lievää kuolausilmiötä saattaa esiintyä silmieni verkkokalvojen välittäessä kuvan Daniel Craigista aivojeni mielihyväkeskukseen. Hän mutisi jotain kumisaappaista, mutten anna sen häiritä. Pahasti. Keskityn Danielin alahuuleen ja korviin, ne ovat niin söpöset. (Eräs toinen ystäväni väitti minulla olevan korvafetissin. En myönnä mitään.)

Olen myös keskustellut englannin kielestä tänään, netissä toki. Yksi parhaita sanoja mielestäni näin fanityttökontekstissa on 'pornstaches'. Kuva kertonee enemmän kuin tuhannet sanat.

Joo, mutta nytpä alan kääriä kamojani kasaan. Vaihdan kohta työpistettä enkä aio jättää tähän todisteita mistään hävyttömyyksistä. Nih.

Vierailu

Naapurista kävi lähetystö meitä moikkaamassa. Ihan suunnitellusti vierailivat, halusivat nähdä miten meillä eletään täällä.

Joukkoon osui yksi vanha työkaveri ja muutama tuttu naama. Lisäksi se eilinen asiakaspalvelun kukkanenkin osui näiden kymmenen hengen joukkoon. Aika metkaa. Lisäksi samassa joukossa oli ainakin yksi julkaistu kirjailija.

Tärkeintä oli, että he pitivät näkemästään ja kaikilla oli ihan hauskaa. Vaikka inhoankin puhua yleisölle, ei se tässä tilanteessa haitannut kun työkaveri oli enempi äänessä plus tunsin tosiaan muutamat naamat. Olen ujo, kuten sanottu.

Asiakaspalvelua sivusimme sen verran, että kerroimme omista periaatteistamme.

Nyt en keksi tähän mitään huippupiisiä, joten kärsikää pienimmän parin vuoden takaisesta suosikista.

Asiakaspalvelun kukkanen

Kävin naapurissa hakemassa varattua aineistoa ja taas siellä oli se asiakaspalvelun kukkanen tiskissä. Hapan kuin kolme viikkoa vanha maito, hyvä ettei juoksettunutkin jo.

Onneksi olin itse hyväntuulinen, oikeasti alkoi suorastaan huvittaa se tilanne. En vain ymmärrä, kuinka joku jaksaa olla asiakaspalvelussa päivästä toiseen naama nurinpäin. Ehkä joku on kussut sen ihmisen muroihin joka aamu?

Eräs Avoimen professorikin sanoi ihmettelevänsä niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat tälle alalle sillä perusteella, ettei tarvitse palvella asiakkaita. Missähän sellainen kirjasto olisi?

Meikäläinen sen sijaan on saanut jo lakujakin tässä tänäpäivänä asiakkaalta, vaikka melkein onnistuin tuhoamaan hänen kuvansa kun siirsimme niitä kamerasta tikulle. Huhhuh.

Päivän korvamato, mokoma rallatus elämöi päässä koko yönkin. Minä lähden nyt Tamp.. eikun siis itäänpäin.

Kohtauksia

Kylläännyin sitten vihdoin siihen ruskeaan maailmankarttaan ja päätin kokeilla taustakuvan vaihtoa tähän malliin. Onnistuihan sekin, kun hetken kikkailin kuvakoon kanssa. Saa nähdä kauanko jaksan tätä katsella, vaikka Golden Gate olikin hieno livenäkin.

Se oli siis ensimmäinen kohtaus eli kyllästyspiste.

Toinen kohtaus on kestänyt pitempään. Puhuin viime viikolla työtoverini kanssa hammasimplanteista ja kehuin oman hammaslääkärini tosi korkealle. Lupasin sitten meilata hänelle ja kysyä jonkinlaista tarjousta työkaverille implantista. Nyt kun ajattelee, että olen ihminen joka on pelännyt hammaslääkäriä sairaaloisesti noin 30 ensimmäistä elinvuottaan, niin oli aika kova paikka. Sitä ei yhtään helpottanut se, että kys. henkilö on Salarakas numero 1. (Pitäisi ehkä lopettaa jo.) Mutta siis tiedätte varmaankin kaikki sen tunteen, kun yhtäaikaa haluaa ja pelkää ottaa yhteyttä johonkuhun (..mitä jos se ei vastaa.. mitä jos se vastaakin.. entäs jos se vastaa heti.. entäs jos vastauksessa kestää useampi päivä..) Vatsahaava on taattu.

Miksihän mä avauduin tästäkin? Voi itkut.

Ainiin ja se kolmas. Alaston totuus olis sit tässä, kuva on otettu heinäkuussa Waikiki beachillä.

Loppuun vielä piisi kaukaisesta nuoruudesta.

Ruusu

Ensinnäkin kiitokset Neolle ensimmäisestä tunnustuksesta, minkä olen koskaan saanut :P

Substanssille on moniakin selityksiä, itse ajattelin synonyymisanakirjan määritelmän 'pysyvä itsenäinen olio' sopivan minuun hyvin.

Ilmeisesti tätä pitäisi jakaa kahdeksaan blogiin, mikä on aika paljon. Siksi paljon, että moni mukava blogi on tämän jo saanut. Annan tämän kuitenkin ainakin seuraaville blogeille:

Pulpalle, Papalle, Nollikselle, FinnForLifelle, Kirsikalle, Laiskalle vaimolle, MrsB:lle, Kosmiskalle ja Pepposelle (joka saikin sen myös jo Neolta).

Ruusuun liittyen laitoimme tänään NewDawn-köynnösruusumme talviteloille. Kaikki meni hyvin, kunnes kiviä pakkaspeitteen painoksi kantaessani alkoi näkökenttä väreillä. Aurahan se eli migreeni. Loppupäivän olen istunut kuuntelemassa Rammsteinia mahdollisimman kovalla, se auttaa yllättävän hyvin. Nyt saunottuani alkaa tuntua, että pahin olisi ohi. Saa nähdä pääsenkö aamulla uimaan, kaipaisin jo allasta.

Loppuun hieman Rammsteinia. Pidän tämän Haikala-piisin lyriikoista.

Und der Haifisch der hat Tränen  
Und die laufen vom Gesicht
Doch der Haifisch lebt im Wasser
so die Tränen sieht man nicht

And the shark, it has tears ^[2]
And they run down its face
But the shark lives in the water
so no one sees the tears

Terapiassa

Nuppia alkoi kiristää pahemman kerran tänään. Kiristi jo eilen sen verran, että mies kysyi mikä on. Itse asiassa marraskuu saa aikaan kaikenlaista kiristystä, mutta tämän viikon kuluessa hampaatkin ovat taas soineet. Purulelu ei ole auttanut vaan olen herännyt saman jomotuksen kanssa, jonka kanssa illall menin nukkumaan.

Terapoin siis itseni. Leivoin suklaapikkuleipiä, joita viikko sitten Hesarissa kehuttiin. Kummasti pipon kiristys väheni taas ja tuntuu jopa melkein ihmiseltä.

Olen ollut kohta viisi viikkoa syömättä vehnäjauhoja, olen saanut saman verran painoa pois, mikä oli oikeastaan koko jutun ideakin. Toinen syy oli vehnäjauhoriippuvuuteni. En pysty syömään vain yhtä palaa kakkua tms. vaan helposti saatan vetää vaikka viisi palaa. Se ei oikein kannata eikä ole edes kovin järkevää. Onneksi keksit onnistuivat hyvin manteli- ja riisijauhoillakin. Niistä tuli ehkä aavistuksen kuivakkaita, mutta pidän juuri sellaisista kekseistä. Tai sanotaan niin, etten ole mikään suuri keksien ystävä, mutta toki syön niitä jos niitä tarjotaan. Kotona en syö kaupan keksejä, vaikka niitä olisi kaappi pullollaan.

Olen rajoitteinen. Piponlöysäysmusiikkina soikoon Devendra Banhart.

Tuoreravintoa

Tyhmä blogger ei suostu lisäämään tätä tuohon postin jatkeeksi, joten aloitetaan musiikilla sitten.



Meillä syödään jonkin verran kasviksia, luultavasti aika normaalisti vaikka pyrimmekin niiden käyttöä lisäämään. Iduista en ole mitenkään hurjan innostunut, mikä luultavimmin johtuu siitä kun nuorempana kuulin niistä helposti saavan salmonellaa. Joistain siis, en muista enää mistä.

Kesällä olen kasvattanut tomaatteja ja muita yrttejä pihalla suht hyvällä menestyksellä. 

Joka tapauksessa tänä aamuna hämmästys oli melkoinen, kun esikoinen otti kahvimukinsa pois tiskipöydän ylimenoaukon päältä. Sieltä kurkkasi tällainen.

Koska minulla oli hieman kiire töihin, otin rehusta kuvan ja lähetin sen miehelle s-postitse päästyäni kustannuspaikalle. Ei saatu tuoreravintoa siitä, mies kitki kasvimaan.

Ah niin.. minut löytää Pinterestistä jos haluaa. Nimeni siellä on Nokisuu.

Minusta

Neon yllyttämänä päätin minäkin kirjoitella sen 16 asiaa itsestäni. Osa lienee jo tuttujakin, jos on yhtään seurannut näitä jorinoita.

1. Rakastan kirjoja ja luen jatkuvasti, kaikkea mahdollista.
2. Päätin kuusivuotiaana haluavani kirjastotädiksi, sillä kirjastossa saan työskennellä kaikkien ihanoiden tarinoiden vaikutuksenalaisena.
3. Uskon aiempiin elämiin, kuten myös joulupukkiin.
4. Saan etiäisiä ja näen enneunia.
5. Olen käynyt akupunktiossa, Shiatsuhoidossa ja Rosen-terapiassa iskiasvaivojeni vuoksi, johon lopulta kaikken parhaan avun sain syvärentoutuksesta hypnoosin avulla.
6. Ollessani kolmannen poikamme kanssa kotiäitinä opiskelin Avoimessa yliopistossa yleisen kirjallisuustieteen peruskurssin ja informaatiotieteen peruskurssin.
7. Käytän paljon sosiaalista mediaa.
8. Olen roikkunut noin 14 vuotta samalla keskustelupalstalla.
9. Rakastan kissoja ja lohikäärmeitä.
10. Katson mielelläni vanhoja Star Trek- ja Babylon 5-tv-sarjoja. Kaikki muukin scifi ja fantasia uppoaa hyvin.
11.Musiikkimakuni on erittäin laaja ja monikirjoinen.
12. Olen ujo, mutta työskentelen ihmisten parissa.
13. Olen hyvä leipuri.
14. Teen parempaa makaronilaatikkoa kuin mies.
15. Tykkään halkojen hakkuusta ja saunomisesta.
16. Harrastan korttiaskartelua ja swappaan art decoja.

ja vielä lisäkohtana salaisin paheeni

17. Naureskelen JTuksulle :P

No niin.. Jospa lähtisin tutustumaan Pinterestin saloihin...

Pienet ongelmat

Istun töissä ja koetan keksiä jotain kirjoitettavaa tähän. Tyhjä valkoinen ruutu on suunnilleen yhtä inspiroiva kuin vessapaperi ennen pyyhkimistä.  Tai sen jälkeen.

Ilmastointi puhaltaa taas päin naamaa, silmät kuivuu ja kurkkuun sattuu, vaikka on kaulahuivikin ollut kaulassa jo kolme tuntia. Eli heti siitä, kun tähän läsähdin.  Lisäksi Haisuli tuli istumaan iltaa, hänen vuokrakämpässään alkaa putkiremontti ja hän käy täällä täyttämässä kuponkeja uutta kämppää varten. Ei muuten haittaisi, mutta hänen suosikki-istumapaikkansa on juuri se kone, jonka takaa ilmastointi puhaltaa. Niin. Silmät valuvat vettä, vaikka onneksi Haisuli on tainnut käydä Arlassa viikonloppuna. Katku on ollut joskus pahempikin.

Olen Sanan kimpussa eli yritän väkertää aukioloaikalappuja onnettomalla tekstinkäsittelyohjelmalla, joka on markkinoiden parasta antia. Hahhaa. Kyllä on Gates nauranut partaansa monesti saatuaan koko pallon kusetettua. Vielä pahempi on excel, siihen en suostu koskemaan pitkällä tikullakaan. Eräs ystäväni väitti aivojensa päästäneen kliks-äänen sillä hetkellä, kun hän ymmärsi miten se paholaisen taulukko-ohjelma toimii. Jotenkin voin kuvitella.

Kunpa olisin kissa. Saisi maata lämpimässä, nukuskella, käydä katsomassa ruokakuppia ja kommentoida isäntäväelle. Vaan ei auta, kolmen vartin päästä kipitän metrolle ja metrolta kotiin. Onneksi huomenna voin jäädä vesirokkopotilasta päivystämään.

Leffa

Pakko nyt sitten kirjoittaa siitä elokuvasta.

Ensinnäkin olen lukenut/selannut Judge Dredd-sarjakuvat joskus 90-luvun alkupuolella ja pidin niistä silloin. Tämä elokuva oli hyvin uskollinen niille. Leffa oli hyvin väkivaltainen, mutta silti erinomainen. Huumetripit näyttivät siltä, kuin olen aina kuvitellut niiden näyttävän eli minusta ne olivat onnistuneita. En ole itse koskaan käyttänyt huumeita, joten eos miltä ne oikeasti nisteistä näyttävät.

Karl oli todella hyvä roolissaan Dreddinä, samoin pidin Andersonin esittäjästä Olivia Thirlbystä. Jopa aiemmin Cersei Lannisterina paremmin tuntemani Ma-Ma (Lena Headey) oli oikein hyvä pääpahiksena.

Jos saatte käpäläänne tämän jostain, niin suosittelen. Puolitoista tuntia hujahti ohi kuin siivillä. Myös ystävättäreni (10v minua vanhempi) piti kovasti. Olimme luultavasti yleisön vanhimmasta päästä, mutta nautimme silti erittäin paljon.

Tuossa käväisi mielessäni, että pidän muutenkin enemmän toimintaleffoista kuin romanttisista ruikutuksista. Tai niissä pitää olla sillä tuulella, että haluaa piehtaroida itsesäälissä.

Ah niin ja musiikki. Pidin :)

Fanityttö

Tunnustan; olen fanityttö. Fanitan suht moniakin asioita, mutta nyt on kyseessä eräs ihanista miehistäni :) Menen huomenna erään hyvän tyttöystäväni kera katsomaan Judge Dredd-leffan. Sen pääosaa esittää Karl. Tosin kypärä päässä, hänestä näkyy vain hurmaava komea leuka ja suloinen mutrusuu. Oi. Nyt jo sukat pyörii jalassa.

Sen sijaan voin jo arvata, että ensi kesänä tänne kotoSuomeen karauttavat Rammstein Tilleineen ja 30 Sekkaa Marsiin Jaredeineen juuri kesälomani aikaan, joita en nyt sitten näe. Joka ikinen kerta olen ollut pois kotoa, kun Rammstein on vieraillut täällä. Jaredi olen kyllä nähnyt jo kahdesti. Joskus pohdin, vieläkö hän mahtaa käyttää neulomiani lapasia. *punastelee*

Faneiluuni liittyen minulla on myös Lucius-figuuri seisoskelemassa ikkunalaudalla edessäni tälläkin hetkellä. Sekä Jason-kalenteri. Ehkä pitäisi olla jo hiljaa.. :D

Lopuksi vielä yksi suosikkivideoni. Jasonista/lta :)

Sori vaan. Tiedän, että tällaiset postit on vähän liikaa. Mutta joskus on pakko :)

Vesirokko

Parisen viikkoa siinä meni, ennen kuin se meille rantautui. Vesirokko. Jälleen kerran. Tällä kertaa nuorimmalle perheenjäsenelle.

Nyt sitten seurailemme, mihin se kehittyy. Tuleeko samanlainen kuin esikoisella (ja minulla), jolla oli pari pientä näppyä eik kuumetta vai tuleeko keskimmäisen versio, jossa näppyjä löytyi sekä nenän että silmäluomien sisäpuolelta. Huh.

Olin jo tänään itse pois töistä flunssan vuoksi, nyt olen vielä huomisen ja torstaina on miehen vuoro. En oikein pysty nyt keskittymään kirjoittamiseen, päässä tuntuu pahalta.

Häiriöitä riittää..

Blondit asialla

Minä ja työtoverini siis.

Saamme iltavuoroistamme iltalisää, työkaveri saa sen rahana ja minä olen vaihtanut sen plussaminuuteiksi. Puhumme siis päätähuimaavista lisistä. Niin päätähuimaavista, ettemme työkaverin kanssa edes ole tajunneet koko vuonna, ettemme ole moisia lisiä saaneet.

Ne kun pitää erikseen anoa. Siis henkilöstösihteeri lähettää työajanseurantalomakkeen meille, siitä pitäisi itse laskea kys. tunnit ja ilmoittaa joko taloushallintoon (=rahaversio) tai henkilöstösihteerille (=aika). Tätä ei oltu meille kerrottu, vaan elimme siinä ihanassa uskossa, että kaikki työt on meille maksettu, kunnes viime viikolla työkaverini valaistui.

Tämän iltavuoron aikana olen laskenut koko kuluneen vuoden iltalisä-minuutit. Niitä tulee sen verran, ettei minun tarvitse joululoman vapaapäiviä varten tehdä kuin kaksi päivää sisään. Niillä saan sitten pidettyä kaksi viikkoa 'lomaa'. ('Lomaa' siksi, että saan oikeasti kuunnella kaksi viikkoa poikasten kitinää.) No ei vaan ihan kiva oikeasti :)

Tämän tuulipäivän kunniaksi yhden suosikkiyhtyeeni Wind-kappale.

Messuilla

Kävin ystäväni kanssa Käden taidot-messuilla Pasilassa. Samaan aikaan siellä oli myös Metsä-, Elma ja Lemmikkimessut. Ihmisiä oli kuin pipoa jo kymmeneltä, kun messut avattiin. Tosin ihmisiä oli vielä enemmän muutaman tunnin päästä, voin kertoa ihan empiirisen tutkimuksen pohjalta.

Kiertelimme ja kaartelimme ympäri messuja. Aloitimme päivän nauttimalla englantilaisia cheddar-juustoja, jotka olivatkin todella maukkaita. (Kurvasin ennen kotiinlähtöä sen kojun kautta ulos.) Sitten löysimme erilaisia helmiä, ystäväni harrastaa korujen vääntelemistä, ja samalta kojulta löysin ihanaa silkkilankaa, jota tehdään Intiassa sarikankaiden kudonnasta ylijäävistä silkinpätkistä. Langat kimaltavat kuin korut. Aion tehdä huivin sekä itselleni että ystävälleni.

Kävimme myös lemmikkimessuilla. Näimme siellä frettejä ja koiria sekä marsuja ja joitain kaloja. Muistaakseni. En ihan hirveästi jaksanut keskittyä enää siinä vaiheessa.

Matkallamme takaisin juustokojulle näimme todella upean ja mahtavan metsätyökoneen. Ehdotin ystävälleni, että hän voisi ostaa sen isälleen isänpäivälahjaksi. Nauroimme kuvitellessamme isän ilmettä hänen nähdessään koneen pihamaalla. Hulluilla on halvat huvit.

Kotiin raahauduttuani oli vielä tehtävä pakollinen ruoanhankkimisretki. Koskapa en ollut koskaan käynyt tutustumassa meitä lähimpänä sijaitsevan Rihmakaupan tarjontaan, ryykäsimme sinne muitten sekaan. Nyt on murkinaa viikoksi. Sielläkin oli sikana populaa, se ahdistaa sekä minua että miestä ja kiitimme onneamme, että voimme käydä useimmiten tukussa, jossa käytävät nitisevät tyhjyyttään. Mikä rauha ja autuus.

Riittipä taas varmasti vuodeksi nämä messuilut nyt. Ensin kävin viime kuussa Kirjamessut ja nyt tämä, enempään ei erakkoluonteinen asiakaspalvelija pysty venymään. Kaupan päälle vielä Stockan Pöljät päivät ja jouluostokset.

Karvoista

Ihmettelin äsken, että mikä ihmeen hämähäkinseitti heiluu ruudun reunassa. Siis sehän ei olisi mitenkään omituista edes, mutta kuitenkin. Otin sen näppeihini ja huomasin sen olevan esikoisen hius.

Esikoisella on meidän perheen pisin tukka, sellainen surffaritukka. Seitsemännen luokan alkuun asti hiukset sai leikata ihan lyhyeksi, mutta sitten alkoi teinix-elämä ja ajattelimme, että olkoon. Pitäköön. Eksyin aiheesta eli esikoisen hius oli ruudun päällä roikkumassa siksi, että hän majailee parvella minun tämän kirjoituspaikkani yläpuolella. Meillä on huoneiden korkeus kolme ja puoli metriä yläkerran makkareissa, hyvin mahtuu parvet  (ja taas mentiin ohi aiheen).

Oman hiuksistoni kävin leikkauttamssa eilen kotimatkalla. Parturini on sopivasti puolivälissä töistä metrolle, joten poikkeaminen ei ole iso askel. Lisäksi seikka, jota arvostan; hän on nopea. Yleensä leikkaukseen menee puolesta tunnista kolmeenvarttiin pesuineen ja föönauksineen. Nyt meni vähän kauemmin, kun lätkittiin uusi väri päähän.

Hiusten lisäksi siivosin muuta karvastoa tänään pienimmän ollessa eskarissa. Pidän eniten sokerihommista, mutta nyt kokeilin vahaa. Juu, ei ole mun juttu. Minä ja vaha ei sovita samaan huusholliin :P

Eniveis, tässä mun ikisuosikkini Gunnareilta :)

Vähän kissoista

Ajattelin kirjoittaa hiukan kissoista, kun en muuta nyt keksi.

Olen kissaihminen (ylläri?). En ole koskaan ollut erityisemmin koirien kanssa tekemisissä ja hieman pelkään niitä. Pelkoon on syynä erään mökkinaapurin puudeli, joka näykki pari kertaa minua kädestä kun olin alle 10-vuotias. Muistan kyllä halunneeni alle kouluikäisenä aina silittää kaikkia kadullakulkevia koiria, kuten lapset yleensä, mutta meillä oli aina kissa. Mökillä ja kotona.

Mökillä otimme kesäkissan läheisestä maatalosta, josta haimme kananmunia ja maitoa. Ennen kuin sanotte mitään kesäkissoista, kerron että veimme kissat takaisin maataloon kesän lopussa kun lähdimme takaisin kaupunkiin. Opin luopumaan jo pienenä.

Ollessani lukiossa sain kissan, pitkän kaipauksien jälkeen. Se raukka jäi alkukeväästä auton tönäisemäksi ja oli varmaankin kuollut välittömästi. Itkin kaksi päivää, myös koulussa. Rakastin sitä eläintä.

Saatuamme talon valmiiksi, siis asumiskuntoon, otimme kissan. Tällä kertaa haimme sen Hesystä mieheni kanssa. Jokin aika sen jälkeen kissa sai vahtia ulkonanukkuvan vauvan vaunuja ja vauvan itkiessä se tuli kertomaan minulle, että poikanen huutelee. Hyvä emo.

Sysi Nokisuu Kattiainen on nyt yli 16-vuotias vanha rouva. Vähän kankea ja huononäköinen, mutta varsin kovaääninen. Se nimittäin kuuroutuu ja tietysti pitää sitten jutella meille sellaisella volyymilla, että itsekin kuulee mitä on sanomassa.

Eläinlääkäri olisitä mieltä, että kattirouva kyllä jaksaa vielä muutaman vuoden elävän ravinnon ja lämpimän kodin turvin. En pysty ajattelemaan elämää ilman sitä. Olen jo parin vuoden ajan yrittänyt valmistaa itseäni siihen, ettei se elä enää kovin kauan.

Loppuun kuitenkin koiravideo vaihteeksi.  Internethän on nimittäin kissavideoiden ja -kuvien jakamista varten kehitetty verkko :P

Makuasioita

Makuasiat ovat hankalia. Usein ihmisten väliset riidat perustuvat pitkälti juuri eriäviin makuihin. Joskus saattaa jopa loukata toista kommentoimalla 'väärin'. Varsinkin nettimaailmassa on helppoa ymmärtää väärin toisen sanomiset, sillä (muistaakseni) jopa 83% ihmisten välisestä viestinnästä perustuu muuhun kuin puheeseen/tekstiin.

Onnistuin tänään kommentoimaan eräälle ihmiselle hänen ihastellessaan uusia saappaitaan, että ne ovat rumat. Minun mielestäni siis. Tosin sama ihminen rakastaa Guessin laukkuja, jotka ovat minusta niin rumia, että minulle saisi maksaa aika kovan hinnan, jotta moista suostuisin käyttämään. En siis ole ihan hirveän huolissani nyt tästä loukkauksesta (ikävä kyllä?).

No joka tapauksessa makuja on monia, yksi tykkää tyttärestä ja toinen äidistä :P

Tästä tulikin jotenkin mieleeni se, kun miehen töipaikalla oli hollantilainen vieras ja lounaan jälkiruokana oli salmiakkijäätelöä. Vieras oli ihastunut ikihyviksi ja manaili, ettei kotimaassa ymmärretty moisen herkun päälle :) Sen sijaan amerikkalaiset ystävämme eivät oikein ymmärtäneet salmiakkia, vaan kommentoivat kohteliaasti 'mielenkiintoista' :D

Lopuksi vielä meikäläisen musiikkimausta sen verran, etten juuri kuuntele kotimaista (ellei se ole hevimpää kamaa) ja rakastan kitarasooloja. Myös hyvät rumpusoolot on pop. Allaolevassa yksi parhaita Brian Mayn kitarasooloja (BM on mulle samalla jaetulla ykkössijalla Princen kanssa).

Vesi

Nyt kun ei oikein mikäänlainen ajatus liiku pään sisällä (ulkopuolesta en tiedä), niin tuli mieleeni puhua vähän vedestä.

Minä pidän vedestä. Erityisesti sisäisesti nautittuna se auttaa pitämään verenpaineet tarpeeksi ylhäällä, etten pökerry pitkin. Myös janonsammuttajana se on ykkösvaihtoehto. Pidän vedestä myös uidessa, se on erinomaisen mukava siihen hommaan. Dyyneillä voisi olla hankala uida. Lisäksi olen huomannut uidessani, että ajatukset tuntuvat myös virtaavan jotenkin kevyemmin ja ongelmat (jos sellaisia joskus on) selkiytyvät.

Joskus pikkutyttönä lukiessani Peppi Pitkätossuja päätin, että kastan varpaani kaikkiin seitsemään mereen jos se vain mitenkään onnistuu tämän elämän aikana. Nyt on käynyt niin mukavasti, että ne seitsemän merta ovatkin kutistuneet kolmeen. Ja ne olenkin jo suorittanut :P  Tosin niiden lisäksi olen uinut Välimeressäkin ja kahlannut Meksikonlahdessa. Pohjoinen jäämeri jäi kastautumatta, mutta sen voi varmaan korvata tunturijärvellä?

Minä en pidä vedestä silloin, kun sataa. Olen sen verran kissaluonne, että mieluiten katson (kuivista) sisätiloista sadetta enkä mene sinne ehdoin tahdoin itseäni kastelemaan. Tosin vihaan sadetakkeja ja sateenvarjoja, joten mieluiten sateen sattuessa ja joutuessani ulkotiloihin, puen päälleni jonkin muun vettäpitävän varustuksen kuin sadetakin.

Pitääkin vissiin soitella mies hakemaan minut metrolta tänään, sade-ennustus näytti aika mojovalta.

Loppuun vielä mielestäni paras versio sen yhden pellen piisistä. Kannattaa katsoa :)

Meditointia

Itse asiassa piti kirjailla tämä posti jo aiemmin tällä viikolla, mutta en ole oikein jaksanut ja on ollut muitakin asioita esillä.

Minulla on ihana työtoveri, siis se kaikkein lähin, jonka kanssa vietän eniten aikaa samassa huoneessa. Eräänä päivänä tällä viikolla kävimme kellarin kirjavarastossa hakemassa muutaman varatun kirjan ja samalla veimme toisia pois. Vanha sanonta 'vie mennessäs, tuo tullessas' on yksi meidän ohjesäännöistämme. Toteutan sitä kotonakin ansiokkaasti.

Kirjavarastossa vietimme hiljaisen hetken imien voimaa kirjoista. Sanalla sanoen meditoimme. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että se on kummankin suosikkipaikka. Se rauha ja hiljaisuus, mikä huokuu vanhoista kirjoista, on todella voimaannuttava. Se lataa akut ja ilahduttaa.

 Onneksi meillä on myös pienimuotoinen kirjavarasto vessassamme. Tällä hetkellä se on niin täynnä kirjoja, että hyvä kun pöntölle pääsee :D

Postia

Sain eilen itelloonin (=postiljooni) toimittamana käpälääni lappusen, jossa kerrottiin minulle saapuneen kirjatun kirjeen paikalliseen posti-kauppaamme.

Illalla sitten mies kävi sen hakemassa annettuani hänelle kaikenlaiset valtuudet kirjettä koskien. Sivumennen sanottuna olin täyttänyt lapun joka kohdan, josta johtuen mies ja postikauppahenkilö olivat joutuneet tekemään uuden lapun (en ymmärrä miksi).

Ihmeissäni vihdoin avasin kiinankielisiä lappusia täynnä olevan paketin ja ällistykseni oli melkoinen, kun pitelin vihdoin kädessäni karhunkieltä, siis sellaista pienehköä pesusientä. Hetken kesti miettiessäni, mistä syystä olin moisen saanut vastaanottaa.

Aiemmin syksyllä tilasin uudet kengät jostain huitsin nevadasta, jotka eivät kuitenkaan koskaan ilmiintynyt minulle kotiin. Tein niistä reklaamation Maksu Kaverin kautta ja sain rahat takaisin. Nyt päättelin, että kenkäkauppias oli halunnut hyvitellä minua ja siksi lähetti sen karhunkielen. Kyllä kuulkaa nauratti.

En tiedä, mitä teen sillä pesusienellä. Ehkä heitän vesilintua, jos se voisi käyttää sitä peseytymiseensä.

Loppuun päivän korvamato.