Juhlien jälkeen

Eiliset synttärikemut menivät oikein hyvin, en alkanut parkua itse asiassa ollenkaan. Luultavasti siksi, että olin jo valmiiksi itkeskellyt sitä.

Herkkuja oli monenlaisia. Tein itse täytekakun ja kookoskeksit, pienin teki hiekkakakun kun seisoin vieressä ohjeistamassa. Lisäksi tein myös etukäteis-Ruuneberit, jotka syötiin jo perjantaina. Käytin omiin leipomuksiin gluteenittomia vehnäjauhoja, tosin nyt ei ole vatsa möyristellyt pahemmin vaikka söin pari karjalanpiirakkaakin.

RockyRoad-kakku. Suklaakakkupohja sitruunakiisselin ja kermavaahdon kera, päällä marenkia ja vaahtokarkkeja ja reunassa mokkapalakuorrute. Ei ihan niin ällömakea, kuin voisi kuvitella äkkiseltään :)

Kookoskeksejä Kinuskikissan ohjeella

Keskimmäinen veljeni ei tullut, hän oli ollut Tallinnassa ja arvelin, että saattaa jäädä tulematta. Kyselin muilta sisaruksiltani, ovatko he menossa maaliskuussa Ähtäriin vanhimman veljeni lastenlasten rippijuhliin, mutta näillä näkymin kukaan meistä ei pysty osallistumaan.

Kimmo-veljeni sanoi vaimonsa menneen mieluummin shoppailemaan, mutta enpä osannut siitä mieltäni pahoittaa. Olen yrittänyt mielestäni parhaani, mutta en jaksa. Tiedän, että välirikkomme on aika isosti myös minun syyni, mutta siitä on jo vuosia ja luulisi, että ihminen pääsee asioiden yli. Toisaalta mitä voi odottaa ihmiseltä, jonka mielestä shoppailu on kaikkein parasta ajanvietettä.. Meillä ei ole ihan hirveästi yhteistä enkä ole koskaan oikein jaksanut tutustua häneen.

Mies vei pienimmän uimaan ja kuulemma tuo oli jaksanut uida kilometrin. Minusta aika hienosti :) Saa nähdä, viitsinkö itse mennä huomenna uimaan aamulla. Olen onnistunut siitäkin kehittämään jonkinlaisen stressin ja se harmittaa.

Nyt menen katsomaan jotain pienimmän kanssa. Ensimmäinen Anelma on kohta valmis.

Sairastupailua

Terve taas. Tai olisinpa terve, tosiaan.

Tiistaina kävin esimiehen juttusilla Vatun vuoksi (eli Varhaisen Tuen malli), on ollut 5-10 poissaoloa 12kk:n aikana ja päädyimme yhteisymmärrykseen poissaolojen syystä eli sisäilmaongelmat. Tiistaina juttelin myös erään työkaverin kansa tämän huoneessa vajaan tunnin ja nenä meni aivan tukkoon ja silmät kutisivat. Tämä työkaveri sanoi, että hänellä on joitain oireita mutta kun siinä siivessä on paljon tehty, niin hän ei jaksa oikein valittaa.

Lähdin kotiin työpäivän päätteeksi ja sitten kotona tulikin aika huono olo, alilämpöä ja hurja päänsärky. Sama jatkui aamulla, joten soitin työparille etten pysty tulemaan töihin (tosi hankala päivä olla pois..).  Olin poissa tänäänkin, koska oli edelleen huonohko olo.

En ole tehnyt varsinaisesti mitään, olen katsellut telkkaria ja neulonut. Opettelin juuri tekemään pitsikukkia suljettuun neuleeseen ja nyt menen koettamaan niitä varsinaiseen tekeleeseen. Saa nähdä kuinka käy. 

Huomenna onkin jo perjantai ja lauantaina vietämme nuorimmaisen 11-vuotissynttäreitä pari päivää etuajassa eli huominen menee siivotessa ja leipoessa.

Mutta nyt.. pitsikukkia! Niin ja Viikingit, kohta on ensimmäinen kausi katsottu :D

Kaikki loppuu aikanaan

Loppui se tämäkin viikko jo eilen töiden osalta. Oli oikeasti jotenkin raskasta taas.

Esikoinen lähti keskiviikkona sinne jonnekin ja tuli paluupostissa takaisin torstaina ip, kuulemma kuntotesti meni puihin koska ei ollut nukkunut eikä syönyt. Oli aika harmissaan, mutta illalla sanoi jo ettei oikeastaan enää harmittanut. Ehkä oli tullut siihen tulokseen, ettei se ehkä ollut hänelle Se Juttu sitten kuitenkaan. Ainahan voi hakea myöhemmin muihin hommiin peruskoulutuksen jälkeen.

Itse kävin torstaina esittelemässä korvaa työterveydessä, hoitaja ei löytänyt sieltä mitään. Yhtään mitään, ei vaikkua eikä hilseilevää ihoa tms. Hän kysyi ilmastoinnista ja tajusin siinä selittäessäni, että istun aina oikea korva lähempänä ilmastointia. (Blondi kun olen.) Sain ohjeeksi laittaa öljypohjaista suihketta ja on se nyt auttanut jo jonkin verran, mutta tänäänkin oli pakko laittaa jo aamullakin kutinan vuoksi lisää sitä. Kaipa se tästä.

Torstaina olisi ollut myös pilates, mutta päivän mittaan iski niin järisyttävä migreeni, etten pystynyt menemään sinne. Hyvä, kun kotiin selviydyin. Menin nukkumaan ennen yhdeksää ja aamulla loikoilin vielä tunnin, kun olin lähettänyt pienimmän kouluun ja ennenkuin piti itse nousta.

Olin perjantaina töissä viisi tuntia ja olikin ihan kiva juttu, kun ei ollut 'pakko'. Pääsin lähtemään neljän jälkeen ja suuntasin elokuviin kahden ystävän kanssa, joista toisella oli syntymäpäivä, ja katselimme Lalaland-elokuvan. Se oli minusta oikein hyvä ja tykkäsin näyttelijöistä (taisin hiukan ihastua Ryan Goslingiin..). Tarina oli tavallaan kevyt rakkaustarina, mutta myös syvempi teema erilaisista valinnoista löytyi. Musikaaliksikin sitä on sanottu, mutta musiikkia on minusta jopa vähemmän kuin monessa muussa elokuvassa (esim. Sing).

Söin eilen hiukan testimielessä ensi kertaa viikkoon vehnäjauhoihin leivottua mustikkapiirakkaa ja voi, kun tuli vatsa kipeäksi. Nukuin aika huonosti ja vielä aamulla oli kumma olo vatsassa.

Tänään olen katsonut pienimmän kanssa parikin leffaa (mm. Karate kid'in..) ja neulonut. Sitä ennen imuroin kämpän ja pesin koneellisen pyykkiä. Nyt voisin mennä takaisin sohvalle neulomaan ja katsomaan jotain.

 

ETA vaihdoin videon, koska se aiempi oli poistettu juutuupista..

Kolmas ilta putkeen

Alkaa olla liikaa jaksamisen kannalta. Huomenna on aamuvuoro, mutta sitten onkin illalla pilates töiden päälle, joten olen taas kotona samaan aikaan kuin iltavuoron jälkeen. Olen luvannut tulla perjantaina muutamaksi tunniksi töihin, koska puljussa järjestetään alan talviseminaari ja työparin pitää osallistua siihen. Onneksi pe-iltana pääsen elokuviin ystävien kanssa katsomaan LalaLand-leffaa, toivon sen olevan oikein pumpulinpehmeä haavekuva.

Esikoinen lähti muutama tunti sitten suoraan koulun jälkeen junalla kohti Kouvolaa ja siitä jatkaa bussilla Uttiin. Laskuvarjojääkärien pääsykokeet alkavat huomenna kuntotesteillä ja perjantaina on psykologiset testit. Voi vain kuvitella, kumpaa meistä jännittää enemmän.. Pelkään sekä sitä, että esikoinen pääsee haluaamansa paikkaan sekä sitä, ettei pääse. Maaliskuussa kuulemme tulokset.

Sysikki on toistaiseksi vielä elävien kirjoissa. Hengittää todella raskaasti, mutta kyllä koipi vielä nousee ihan hyvin. Eilen illalla ravasi portaissa kuin puolta nuorempi katti. Ehkä herkkuruoka auttoi, kun pari päivää oli Hänen Armonsa mielestä huonoa sapuskaa ja ostin sitten sellaista, josta tiesin kissan oikein tykkäävän.

Kävimme nuorimmaisen kanssa ystävän luona sunnuntaina kiusaamassa leikittämässä pikkukissoja samalla, kun nautimme ystävän synttärikakkukahvit :) Pikkukisujen isä kävi ensivierailulla sitten poikasten syntymän, ja pikkukisut yrittivät hurjasti pörhöttää turkkia mutta eipä se isäkissaa haitannut, tervehti vain molempia sekä emoa lämpimästi. Myöhemmin kotona satuin sanomaan pienimmälle jotakin siitä, että Sysikin aika alkaa olla lähellä ja siitä iski sitten suuri suru. No, sitä samaa olen itse itkenyt muutamana iltana.

Asiasta pannukakkuun: huomenna menen vihdoin näyttämään korvaa työterveyshoitajalle. Oikea korva kutiaa ihan sairaasti sisältä eikä auta perusrasvalla rasvaaminenkaan. Laitan siis illalla apteekin perusvoidetta korvaan pumpulipuikolla, että pystyisin nukkumaan. Silti herään useasti siihen, että korvakäytävä kutiaa ja olen tulla hulluksi siitä.

Eilen kävin ostamassa sukkalankaa satavuotissukkiin, koska Nallelanka nyt vain on niin tönkköä. Löysin samalla kivat napit serkun vauvan villatakkiin, joka alkaa uhkaavasti valmistua viimein. Serkun vauva voi hyvin olosuhteisiin nähden, sydänvika on parempi kuin odotettiin mutta maksavika on vielä selvittämättä ja vauva on edelleen kolmekuisena keltainen. Nimikin vauvalla on, mutta se on sen verran harvinainen etten sitä mielelläni täällä sano :) Kaunis se on kyllä.

Loppuun vielä kuva, joka erinomaisesti kiteyttää viime päivien uutistarjonnan.

Sitä sun tätä

Tai ehkei sittenkään. Tai en tiedä. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Aina välillä tuntuu, että jokin päivän aikana tapahtunut olisi kiva jakaa täällä ja sitten kun alan kirjoittaa, en muistakaan mitään.

Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea väsytys myös, kuten tänäänkin.

Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.

Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.

Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.

Mutta nyt tarvitsen unta palloon. Nähdään taas.

Sunnuntaita

Tai oikeammin jo sunnuntai-iltaa.

Entistä enemmän huomaan, että olen melkein netitön viikonloppuisin, kun en vain jaksa. Tabletilla on hankala kirjoittaa (pitempiä) tekstejä, mutta FBn kuvaryhmän vuoksi pitää avata 'iso kone'. Usein käy niin, että huomaan vain päivittäneeni kuvan ryhmään ja illalla suljen koneen lähtiessäni nukkumaan.

Perjantaina kissa kävi pedikyyrissä miehen viemänä, en itse jaksanut enkä halunnut lähteä sinne. Eläinlääkärin terveisinä kuulemma meillä on parisen viikkoa jäljellä yhteistä aikaa kissan kanssa. Sen nivelrikko on niin kivulias jo, että oli puraissut miestä käteen kunnolla kun koipea oli pitänyt nostaa vähän hankalampaan asentoon. Olemme kertoneet viestin pojille, mutta eihän se vielä ole 'todellista' kun kissa on vielä tuossa.

Eilen luin kirjan. Eräs amerikkalaiskirjailija kirjoittaa oikein mukavia tarinoita paranormaalista kaupunkiympäristöstä ja häneltä tuli uusi sarja pari vuotta sitten. Aloitin keäsllä sen lukemisen ykkösosalla ja nyt luin viikolla kakkososan ja lauantaina kolmannen. Neljäs osa odottelee tuossa vieressä ja viides ilmestyy ensi kuussa :P Lisäksi pesin eilen yhden koneellisen pyykkiä.

Tänään tein eväitä ensi viikolle. Punaisista linsseistä ja porkkanoista sosekeiton ja lisäksi punajuuri-aurajuustovuokaa. Koko talo haisi homejuustolle ja kissa ihmetteli keittiössä. Vuoan lisukkeena on jääkaapissa härkiskastike mukaanotettavaksi.

Leivoin päärynämuffinsseja ihan testimielessä, sillä nuorin sai raa'asta päärynästä hurjat reaktiot joku ilta. Kurkku kutisi ja alahuuli turposi kaksinkertaiseksi. Pitää nyt keväällä sitten seurata puiden, erityisesti koivun, kukintaa. Muutenhan meillä on kaikilla jonkinverran atooppinen iho, se on suomalaisten yleisin ongelma.

Tänään olen pessyt myös pari koneellista pyykkiä ja leikannut nuorimmaisen hiukset. Neulonutkin olen ja katsonut töllöä. Siinäpä se tämä viikonloppu vilahtikin. Mitään tekemättä.

Vastakarvaan

Tuntuu menevän kampaajan sopiminen. Viime viikolla sovin luottokampaajani kanssa hiustenleikkuusta siten, että hän tulisi meille töihin leikkaamaan mun tukan, kun hänelle ei juuri nyt ole tuolia missään. Sovimme silloin tästä keskiviikkoaamusta, silloin olisi sopivasti vapaata tilaa meillä firmassa tällaiseen touhuun. Tänä aamuna hän laittoi viestiä, ettei pääsekään koska kissalle oli sattunut onnettomuus ja siirsimme tapaamisen huomiselle aamulle samaan aikaan samaan paikkaan.

Nyt sain häneltä viestin, jollaisen joudun piakkoin luultavasti itsekin lähettämään eli kissaparka on lähetetty viimeiselle matkalleen eikä hän huomenna pysty mitään tekemään. Surettaa ihan hurjasti :/ Hän on niin kiltti ihminen, mutta aina tuntuu menevän asiat jotenkin ristiin juuri työmarkkinoilla ja tämä kissa on viimeinen kolmesta, kaikki ovat menneet muutaman vuoden kuluessa paremmille hiirestysmaille. Toivoisin voivani tehdä jotain ilahduttaakseni, mutta en keksi mitään.

(Jos joku nyt luulee, että olen hänelle vihainen siitä, että minun karvani ovat kissaa arvottomammaksi katsottu, niin erehtyy pahasti. Kissanomistajana ja kissan menettäneenä (ja pian menettävänä) voin kertoa, etten todellakaan ajattele siten. Ihan vain toim.huom. )

Muihin asioihin: Esikoinen sai ajokorttinsa eilen ja oli niin polleana. Kävi illalla ajelemassa miehen kanssa, meidän 20v vanha farmariVolvo on hiukan erilainen kuin autokoulun auto, ja ostivat kakun iltakahville :) Tänään minut haettiin metrolta ja mies istui ensi kertaa ikinä auton takapenkillä, minä sain aitiopaikan nuoren kuskin vieressä. Hyvin sujui. Mies valitti, ettei kuullut takapenkille meidän puhettamme, johon esikoinen sanoi 'Sinä et vain kuuntele' isäänsä lainaten :D

Huomenna tapaan ystävän, jonka kanssa olisi tarkoitus matkustaa Göteborgiin helmikuussa. Pitääkin tarkistaa paikalliset lankakaupat.. *vilks*

Eka

Työmaanantai tänä vuonna onnellisesti ohi.

Yllättäen nukuin viime yönä suht hyvin. Ainoastaan se, että heräsin puoli neljältä tarkistamaan pienimmän koulun alkamisajankohtaa, häiritsi. Onneksi tarkistin, koulu nimittäin alkoi vasta klo 9 eikä klo 8, joten sain loikoa hiukan pitempään sängyssä.

Olen kohta katsonut kahdeksan osaa uudesta englantilaisesta "Victoria"-sarjasta.  Samalla olen neulonut vauvasukkia ja vauvan villatakkia. Villatakin aion lähettää serkun vauvalle, joka sai nimen Otava viime viikonloppuna.

Huomenna aamulla esikoisella on inssiajo. Oletan sen sujuvan hyvin, ainakin ajotunnit ovat olleet ilmeisen mieluisia.