Kolmas ilta putkeen

Alkaa olla liikaa jaksamisen kannalta. Huomenna on aamuvuoro, mutta sitten onkin illalla pilates töiden päälle, joten olen taas kotona samaan aikaan kuin iltavuoron jälkeen. Olen luvannut tulla perjantaina muutamaksi tunniksi töihin, koska puljussa järjestetään alan talviseminaari ja työparin pitää osallistua siihen. Onneksi pe-iltana pääsen elokuviin ystävien kanssa katsomaan LalaLand-leffaa, toivon sen olevan oikein pumpulinpehmeä haavekuva.

Esikoinen lähti muutama tunti sitten suoraan koulun jälkeen junalla kohti Kouvolaa ja siitä jatkaa bussilla Uttiin. Laskuvarjojääkärien pääsykokeet alkavat huomenna kuntotesteillä ja perjantaina on psykologiset testit. Voi vain kuvitella, kumpaa meistä jännittää enemmän.. Pelkään sekä sitä, että esikoinen pääsee haluaamansa paikkaan sekä sitä, ettei pääse. Maaliskuussa kuulemme tulokset.

Sysikki on toistaiseksi vielä elävien kirjoissa. Hengittää todella raskaasti, mutta kyllä koipi vielä nousee ihan hyvin. Eilen illalla ravasi portaissa kuin puolta nuorempi katti. Ehkä herkkuruoka auttoi, kun pari päivää oli Hänen Armonsa mielestä huonoa sapuskaa ja ostin sitten sellaista, josta tiesin kissan oikein tykkäävän.

Kävimme nuorimmaisen kanssa ystävän luona sunnuntaina kiusaamassa leikittämässä pikkukissoja samalla, kun nautimme ystävän synttärikakkukahvit :) Pikkukisujen isä kävi ensivierailulla sitten poikasten syntymän, ja pikkukisut yrittivät hurjasti pörhöttää turkkia mutta eipä se isäkissaa haitannut, tervehti vain molempia sekä emoa lämpimästi. Myöhemmin kotona satuin sanomaan pienimmälle jotakin siitä, että Sysikin aika alkaa olla lähellä ja siitä iski sitten suuri suru. No, sitä samaa olen itse itkenyt muutamana iltana.

Asiasta pannukakkuun: huomenna menen vihdoin näyttämään korvaa työterveyshoitajalle. Oikea korva kutiaa ihan sairaasti sisältä eikä auta perusrasvalla rasvaaminenkaan. Laitan siis illalla apteekin perusvoidetta korvaan pumpulipuikolla, että pystyisin nukkumaan. Silti herään useasti siihen, että korvakäytävä kutiaa ja olen tulla hulluksi siitä.

Eilen kävin ostamassa sukkalankaa satavuotissukkiin, koska Nallelanka nyt vain on niin tönkköä. Löysin samalla kivat napit serkun vauvan villatakkiin, joka alkaa uhkaavasti valmistua viimein. Serkun vauva voi hyvin olosuhteisiin nähden, sydänvika on parempi kuin odotettiin mutta maksavika on vielä selvittämättä ja vauva on edelleen kolmekuisena keltainen. Nimikin vauvalla on, mutta se on sen verran harvinainen etten sitä mielelläni täällä sano :) Kaunis se on kyllä.

Loppuun vielä kuva, joka erinomaisesti kiteyttää viime päivien uutistarjonnan.