Auringolla on suuri merkitys, huomasin sen taas tänään. On ollut paljon kevyempi olo, vaikka vieläkin on kaikenlaista.
Mies vei äidin vanhan puusohvan veljelleni ja nautin tilasta aulassa. Nyt tuntuu taas senkin vuoksi paremmalta, sohva tukki fengshuit tai jotain. Ennen kuin aloin imuroida, puhdistin korvakoruja ja siivoilin liikoja koruja pois parempaan talteen ja sitten huomasinkin, että kissakorviksieni toinen puoli olikin siellä missä pitikin. En siis ollut edes laittanut sitä korvaan sinä aamuna, kun luulin sen hukanneeni :P
Sain myös luettua (huonosti) yhden tenttikirjan ja päätin säästää viimeisen huomiselle, koska siihen liittyvät videot pitäisi katsoa. Ajattelin, etten lue muuta kuin ne asiat, mitä videot käsittelevät, koska kirja on julman paksu ja hankala luettava enkä vain jaksa nyt kiinnostua tarpeeksi. Jos en pääse läpi tentistä, niin alkuvuodesta oli seuraava mahdollisuus.
Serkku ja vauvansa ovat päässeet taas kotiin, olivat alkuviikosta täällä pienelle tehdyn leikkauksen vuoksi. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu sielläkin.
Tein ns. Rocky road-suklaata, se on nyt jääkaapissa odottamassa.
P.S. Tämä Bloggerin uudistus on ihan /cstä, jos suoraan sanon. En tiedä, miten menen takaisin blogiin, kun olen sen kirjoittanut ja päivittänyt. Pitäähän se nähdä, että kaikki on niinkuin pitää. Tällä hetkellä kirjoitan urlin osoiteriville, mutta vähän hankalalta tuntuu.
Muut viettävät mustaa perjantaita, minulla on ollut koko viikko musta. Vasta tänään alkoi helpottaa, kun aurinko pilkahti. Olen itkenyt aamuin illoin ja väliin töissäkin.Tänään kävin puoliltapäivin keskimmäisen koululla vanhempainvartissa ja nautin päivän ei-niin-harmaaasta-valosta.
Alkuviikosta onnistuin hävittämään kaksista korvakoruista toisen puolen parista ja vitutti kuin pientä oravaa. Kumpaakaan ei löydy, toinen tippui luultavasti pyykkikoneen vieressä olevaan lattiakaivoon pyykkikoneen ollessa käynnissä ja toinen on jossain.. Se oli aamulla korvassa kiinni, mutta lähtötohinassa laittaessani pipoa päähän huomasin sen hävinneen. Ensi etsimältä se ei löytynyt, mutta huomenna kun äidin vanha puusohva vihdoin lähtee eteisestä pääsen siivoamaan kunnolla, ehkä se löytyy vielä.
Muuten olimme tänään pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Tatun ja Patun seikkailuja ja olipa hauska elokuva :) Oli myös ihanaa katsella lumista Helsinkiä ilmasta. Kyllä Helsinki on kaunis, vaikka itse sanonkin (näin syntyperäisenä).
Keskiviikkona olleen Ismon nimipäivän kunniaksi jaoin tämän piisin FB:ssä, joten jaan sen tähänkin. Ehkä vielä joskus uskon laulun sanoihin.
Oli nimittäin perjantaina eli tissien pienennysleikkauksesta on nyt kulunut vuosi ja pari päivää. Voin edelleen lämpimästi suositella kaikille, joita omat hinkit haittaavat.
Nyt on vuorossa sitten seuraava projekti eli vatsan pienennys. Sen olen aloittanut parisen viikkoa sitten Härkiksen avulla eli syön arkisin lähinnä Härkistä erilaisten kasvisten kera. Olen jo saanut parisen kiloa pois. Tähtäimessä on esikoisen yo-juhlat, jolloin aion olla 8 kiloa kevyempi. Vielä ehtii enkä stressaa siitä.
Stressaan hieman kyllä Viestinnän tentistä tämän kuun viimeisenä päivänä. Olen lukenut puolitoista kirjaa kolmesta ja huomannut, että tiedän aika hyvin asiat jo ennestään Informaatiotutkimuksen ajoilta. No, pakko kai se on tenttiä vain. Kunhan pääsen läpi on hyväksi havaittu metodi. Onneksi aina voi uusia kokeen, jos ei heti onnistu.
Kävimme tänään katsomassa työ-ystävän kissan kahta pentua, ne ovat kolmeviikkosia suloisia palleroita. Kotimatkalla haimme posti-kaupasta tilaamani Varustelekan farkut, jotka ovat muuten hyvät mutta hiukan pitkät. Kuten aina. Pitää vähän lyhentää.
Huomenna jätän uimareissun väliin. Aloitin lääkkeet torstai-iltana ja ovathan ne auttaneet jonkin verran, mutta yskä on edelleen sellainen, että yskänpuuskaan on varauduttava aina ristimällä jalat. Ärsyttävää.
Marjaanalta ihan täysin matkittu otsikko :) Nimittäin esikoinen sai enkusta L:n ja kemiasta M:n. Kemia oli lähtenyt koululta E:nä, mutta YLK oli päättänyt pudottaa yhden pisteen pois, jolloin siitä tuli M. Mutta se kyllä meille riittää hyvin.
Esikoisesta vielä sen verran, että tänään varasi ajan tk:een lääkärintarkastukseen erikoisjoukkojen hakemusta varten. Liikunnan ope tekee oman lappunsa myös ja saadaan hakemus lähtemään joulukuun 1. päivä. Perillä sen pitäisi olla 6.12 (eli siis 5.s), joten pitänee laittaa pikana menemään, jotta varmasti kerkiää. Huhhuh. Alkaa jänskättää äitiäkin.
Pienin lähti nyt lievästi kuumeisena kaverin synttäreille, jossa olisi tarkoitus pelata sählyä. Sanoimme, ettei pelaa jos yhtään tuntuu, ettei jaksa. Minulla särkee pää siihen malliin, että kuume nousee täälläkin. Siirrynkin siis sohvalle katsomaan Bansheen kakkoskautta, jossa eräs intiaaninainen näyttää aivan Pocahontasilta ja se ärsyttää aivan suunnattomasti.
Laitan kohta jakoon Helsingin sosviraston tekemän 'Kohtaaminen'-nimisen videon, joka on herättänyt huomiota mediassa tällä viikolla. Sitä ennen kuitenkin halusin kertoa, kuinka mukavasti eilen kävi.
Menin nimittäin työ-ystävän kanssa kahville työpaikan kahvilaan ja siinä lopetellessamme katsoin, että tuttu ihminen oli kassajonossa. Nimittäin entinen esimieheni, josta kovasti pidin. Menin moikkaamaan ja halasimme ja vaihdoimme pikaisesti kiihkeimmät kuulumiset. Kerroin myös äidin poismenosta ja ex-esinaiseni totesi, että hänelläkin on vielä (10 vuoden jälkeen) joka päivä äitiä ikävä. Jotenkin lohdullista.
Tänään kävin kohtaamassa työpaikkalääkärin, joka olikin varsin mukava (nuorempi) mieshenkilö. Hän ultrasi poski- ja otsaontelot jollain kynäsysteemillä ja sanoi sitten, että laittaa hoitavaa ja avaavaa inhaloitavaa lääkettä. Jos tauti ei ala mennä pois, niin viikon päästä jatketaan, mutta mielellään hän ei nyt kuvaisi, kun minua on niin paljon viimeaikoina sädetetty erilaisten keuhkotutkimusten yhteydessä.
Tämä video on mielestäni aika pöljä. Ensinnäkin vanhempi on äiti (daa), missä isä luuraa? Toisekseen aina on ollut välinpitämättömiä vanhempia ja kolmanneksi, kuten eräs tuttu sanoi, olisiko lapsi kiitollisempi nyrkin kohtaamisesta? Junpe.
Vaihteeksi en keksi minkäänlaista otsikkoa. Usein se onkin hankalin osuus koko kirjoittamisessa.
Viime viikko meni aika alakuloisissa ja suoraan sanottuna vittuuntuneissa tunnelmissa. En edes viitsi puhua merentakaisen maan vaalituloksesta, mutta kyllä ihme on, jos se maa siitä selviää ilman mitään sen kummempaa. Sillä vaalivoitolla on myös annettu kaikille hulluille Euroopassa (ja Suomessakin) lupa kertoa mielipiteitään. Hiukan huolettaa Ranskan vaalit näillä historioilla.
Olin aika väsynyt ja surullinenkin koko viime viikon. Luulen, että esikoisen juhlat aiheuttivat surun, koska Äiti ei enää ollut mukana. Lisäksi töissä on ihmeellinen säätö menossa meidän (siis minun ja kirjastonhoitajan = 2 henkeä) iltalisistä. Olin asiasta yhteydessä luottamusmieheenkin, joka sanoi ettei meidän missään nimessä pidä suostua moiseen (kuten olin itsekin ajatellut). Meidän iltalisämme kun ovat niin huimat, että olemme mieluummin ottaneet ne plussaminuutteina (1h = 9 minsaa). Toisaalta osastopäällikkö sanoi jo viimeisessä meilissään (ennen kuin kirjoitin luottikselle), että tehkää mitä tykkäätte-tyyliin. Sitä vissiin alkoi ottaa pannuun :P Mutta asia selvinnee tällä viikolla, ehkä.
Lauantaina tein Marjaanan aiemmin jakamalla Carmelitas-ohjeella oman versioni. Jätimme siitä pois kinuskikastikkeen ja laitoimme sen sijaan noin 300g suklaata sulatettuna kakun päälle. Kyllä oli hyvää! Vielä parempaa se oli sunnuntaina saatuaan olla yön yli rauhassa :)
Kohta on maanantai ohi. Ainakin iltavuoro. Olen taas oppinutkin jotain, nimittäin kielten sähköinen aineisto on tulostettavissa. Työpari ja it-hemmo yrittivät sitä tulostaa eräälle opettajalle huonolla menetyksellä. Opettaja tuli tänne nyt illalla ja sanoin, ettemme onnistuneet ja hän sanoi, että kunpa olisi vapaa kone niin hän näyttäisi ja olihan sellainen. Nyt tiedän, mistä saadaan tulosteet ulos. Lupasin näyttää työparillekin, joka juuri pyörähti tässä takkiaan hakemassa.
Kävin aamulla uimassa, viime kerrasta on kai nelisen viikkoa. Nyt tuntuu muuten hyvältä, mutta yskä on pahentunut enkä tiedä, johtuuko se uinnista, rasituksesta vai flunssan paluusta. Vähän alkaisi jo riittää tällainen neljän viikon flunssaputki.
Pienin lähtee huomenna yöretkelle koulun kanssa. Osa koulumme taito- ja taideaineista on aina suoritettu kurssein ja koska pienin on viimeksi ollut yöretkellä koulun kanssa tokalla, niin halusi nyt mennä. Yöretkeltä puolestaan palasi keskimmäinen, jonka TET-jakso seurakunnassa loppui Isosleiriin eli hän oli pe-su välin Korpirauhassa.
Nyt pääsen ihan justiinsa kotio, lähden käärimään kamoja kasaan. Nähdään!
Olin aikeissa mennä huomenna tapaamaan serkkuani ja hänen pientä Aarrettaan Meilahteen. Laitoin tekstarin varmistaakseni asiaa ja serkku vastasi, että ei kannata tulla. He ovat nimittäin menossa vihdoinkin kotiin pariksi viikoksi!! Ihan paras uutinen :)
Eilen juhlimme esikoisen 18-vuotista taivalta kummien ja minun sisarusteni kera kakkukahveilla ja oli ihan mukavaa. Vanhemmat sisarukseni, jotka ennen eivät juuri 'ehtineet' jutella kanssani, halasivat ja juttelivat ihan pitkät ajat myös minun kanssani. Tiedä sitten, mistä johtuu.
Yksi vanhimmista ystävistäni, esikoisen toinen kummitäti, oli myös perheineen ja olipa niin mukava nähdä pitkästä aikaa. Hänellä on (myös) vuorotyö, josta syystä emme ole nähneet pariin vuoteen. Tutustuimme kolmannella luokalla eli noin 37 vuotta sitten. Hurjaa!
