Lukupäivä

Olen lukenut koko päivän. En sitä, mitä piti eli tenttikirjaa, vaan erinomaisen hyvää fantasiatrilogian eka osaa. Tuntui aivan paluulta teini-ikään, kun saatoin tosiaan viikonloput viettää nenä kiinni kirjassa. Mikä nautinto!

Onneksi sain kyseisen opuksen loppuun (vain alle 700 sivua englanniksi) eikä minulla ole jatko-osai, joten voin huomenna lukea kirjallisuudenhistoriaa suurella mielihalulla. Tuskin maltan odottaa.

Iltoja

Olipa ihan turha työpäivä. Ensin istuin pari tuntia tyhy-kokouksessa palelemassa. Sen voin sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja Puljussa.

Kävin lounaalla työpaikkasuhteen kanssa ja meillä oli oikein mukavaa. Juttelimme parista tutkimuksesta, jotka sivusivat sekä informaatiotutkimusta että kirjallisuutta ja kulttuuria. Paluumatkalla katselin Pelastuslaitoksen ruusuja, jotka kukkivat täyttä päätä. Olivat kauniita. Pari vuotta sitten ne kukkivat vielä Itsenäisyyspäiväviikolla. Saa nähdä kauanko kestävät tänä syksynä.

Iltapäivällä hoitelin kaikki viisi lehteä, jotka olivat tulleet eilen ja tänään. Onneksi tämän illan luento oli peruttu, joten pääsin kotiin  vähän aiemmin kuin olin ennakoinut.

Siinäpä se, päivä pähkinänkuoressa.

Leivontaterapia

Tänään pysyttelin kotosalla. Aamusella lähetin pienimmän kouluun, keskimmäinen oli jo mennyt, ja menin takaisin nukkumaan. Esikoinen kuorsasi syyslomalaisena koko aamun, kuten minäkin tuon keskeytyksen jälkeen. Nousin yhdentoista jälkeen huomattavasti paremminvoivana kuin eilen, vaikka päätä edelleen särkee lievästi.

Olen pohdiskellut eilen ja tänään lausetta, jonka joku hurjan viisas ihminen sanoi eilen tulleessa Kotiliedessä. 'Lapsuus on viidakko, siitä on vain selviydyttävä'. Karu totuushan se on. Tämä ihminen perusteli sanomaansa sillä, että lapselle kaikki on uutta, mutta minusta se kuvaa myös lapsuuden julmuutta. On pakko oppia selviytymään, enimmäkseen omin voimin. Voisin jatkaa aiheesta kauankin, mutten juuri nyt halua enkä jaksa paneutua siihen, koska alkaa vain itkettää. Joskus olen miettinyt sitäkin, etten oikeastaan muista kovinkaan paljon asioita ajalta ennen kuin täytin noin 10 v. Itsesuojelua varmaan sekin.

Tähän samaan syssyyn voisin linkata hienon kolumnin Hesarista, kun kerrankin osui silmään. Sekin antoi paljon ajattelemisen aihetta. Ensi keväänä isäni kuolemasta tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta ja muistan, kuinka äitini sanoi silloin aina ajatelleensa lähtevänsä ensimmäisenä ja vastasin hänelle, että sitä en olisi kestänyt. En olisi pystynyt enkä jaksanut huolehtia isästäni, joka olisi varmasti juonut itsensä hengiltä. Se olisi ollut liian julmaa meille kaikille. Voin siis sanoa ihan suoraan, että onneksi kävi näin päin.

Näistä vakavista aiheista voisin hypätä otsikon lupaamaani leivontaterapiaan. Tässä sen tuloksia. Oli pakko käyttää neljä ylikypsää banaania pois, kun ne alkoivat jo valua pitkin. Suklaa-kaurapikkuleivät onnistuivat kerrankin erinomaisesti, niistä tuli juuri sellaiset cookies-tyyppiset aavistuksen tahmaiset kuten pitikin.

Suklaa-kaurapikkuleivät

Banaanikuivakakku

Tämä ei silti muuta leivontablogiksi, älkää pelätkö. Päänsäryn poistamiseksi olen tänäänkin kuunnellut 'kauheaa goottiheviä', kuten eräs ex-kollega asian ilmaisi :D Tämä on tosin hieman kesympi balladi, ei aivan raskaimmasta päästä.

(Puoli)tajuton tiistai

Tämäkään tiistai ei osoittaunut muita huonommaksi eli oli perinteisen v*mäinen yksilö. Tänään kärsin jälleen päänsärystä, joka alkoi jo eilen illalla eikä talttunut aamulla edes Salmiakkiaakkosilla ja Rammsteinilla.

Eniveis, tulin kotiin kahden aikoihin koska en enää kertakaikkiaan pystynyt olemaan töissä (oksentamatta) ja talossa vallitsi ihana rauha ja hiljaisuus noin vartin.. Pienin oli mennyt kaverinsa kera leikkipuistoon ja keskimmäinen ei ollut vielä tullut. Joten mitäkö tein? Tietysti yritin ottaa itsestäni ihmismäistä kuvaa rillien kera.

Minulla on ikuvanhat rillit, joita joudun nykyään käyttämään tässä ruudun ääressä. Totesin, että ellen halua istua nenä kiinni ruudussa, on pakko ottaa ne käyttöön. Totesin myös kuvat katsottuani, että olen varsinainen pallopää. Plus että osaan hymyillä varsin kauniisti vaikka v*ttuilisinkin.. savolaisittain sanottuna. (näin meidän kesken sanottuna osaan varsin hyvin savolaista asiakaspalvelua.)

Piti sanoa vielä jotakin, mutta mies tuli häiritsemään ja ajatukseni hauras lanka katkesi. Lähden petiin ihan näillä näppäimillä, jos vaikka tämä pää paranisi joskus.

P.S. Joo sitä, että vihaan vehkeitä, jotka eivät toimi!! *heittää hiiren kissalle*

P. S. 2. Ai se kuva vai? hmm.. no olkoon.

Metka maanantai

On ollut omituinen maanantai. Yleisestikin minun maanantaini ovat hyvinkin hyvinkäyttäytyviä verrattuina tiistaihin, jotka ovat useimmiten tempaistu jostain Pelsepuupin alimmista komeroista, mutta tämä maanantai on ollut oikein erityisen mukava.

Lähdin aamulla yhtämatkaa pienimmän keralla, tavan mukaan eroamme omille teillemme ensimmäisessä kadunkulmassa ja siitä hän kävelee takaperin heitellen lentosuukkoja niin kauan kuin olen näkyvissä, samoin nytkin. Käännyin viimeisen vilkutuksen jälkeen ja hänkin kääntyi vihdoin kävelemään oikein päin opinahjoonsa. Siinä pakkasen vuoksi puolijuoksua vetäessäni tajusin eräään sauvakävelijämummon olevan naapurin rouva ja ehdin vain henkäistä Huomenet ennen kuin olin jo ohitse hänestä. Sitten juoksin viimeiset sata metriä metroon, asia jota en koskaan tee, ja ehdin. Enkä edes pahasti hengästynyt.

Vihdoin päästyäni maanpinnalle ja vaihdettuani kaupan tädin kanssa kiihkeimmät kuulumiset tapasin työpaikan nurkalla entisen työkaverin kirjastosta, jossa olin remonttievakossa kuukauden ajan esikoista odottaessani. Vaihdoin pikaisen huomenen ja muutaman sanan hänenkin kanssaan ja marssin kustannuspaikalle, jossa vietin suht rauhallsien työpäivän. Kehitimme työkaverin kanssa parikin uutta suomenkielenkurssia, joiden nimet voisivat olla 'kliffaa hei' ja 'suksi kuuseen', ensimmäinen ohjaisi puhumaan nykysuomea sujuvasti ja jälempi taas olisi enemmän kulttuuria avaava.

Töiden jälkeen menin kolmannen kerran viikon sisään käymään DesignForumissa, sillä sain viime viikolla käytettäväkseni suurehkon rahasumman uskollisesta palveluksestani Kaupungin palveluksessa sen kapeaa leipää jyystäen. Ostokseni (huom! Lokakuun sanalista) käsitti sormuksen, johon iskin silmäni viime viikolla. Oi, se on kaunis (Niisku-neidin äänellä sanottuna). Ja niin kovin minua :) Kuten huomaatte.  

Kotiin saavuin vihdoin juuri pienimmän lähtiessä miehen saattamana partiokokoukseen, joka olikin peruttu syysloman vuoksi. Ilta on ollut mahdottoman hyväntuulinen ja postikin toi verohallitukselta terveiset, että olen maksanut ihan liikaa veroja, mutta sehän ei haittaa vaan päinvastoin.

Nyt voisin kellistyä petiin.  Mitähän kivaa keksisin tähän loppuun.. ehkä Smithsiä tai Housemartinseja..

  P.S. Ehdin sopia lounastärskytkin työpaikkasuhteeni kanssa :D

Haastemies

Nimittäin Apotti luostarista lätkäisi minua tällä ihanista ihanimmalla 11 kohdan haasteella. En tosin aio jatkohaastaa ketään, koska en yksinkertaisesti jaksa ja luultavasti kaikki mahdollisen bloggaajat on jo haasteltu.

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.

Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.

Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat. 

Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. En pidä erityisemmin lapsista. Muiden siis. Poikkeuksina kummpojat sekä ystävien lapset, jotka olen tuntenut heidän vaippaiästään asti. 

2. En kestä jatkuvaa taustahälyä, se saa minut pahalle päälle.

3. Nykyään palelen helposti.Jalat on aina olleet kylmät, mutta nykyään myös kädet.

4.  Harkitsen rintojen pienennysleikkausta, mutta pelkään sen kivuliaisuutta.

5. Kestän huonosti hajuja, olivat ne hajuvesiä tai ihan sitä ihteään.

6. Luovuttaisin useammin verta, jos paineet olisivat hiukan enemmän koholla.

7.  Olisin antanut pienimmälle yhdeksi nimeksi Lucius, jos mies ei olisi pistänyt vastaan. (Kummallinen!)

8. Minulla on kahdeksan (8) action figuuria. Kaksi on lainassa pienimmällä. 

9. Minulla on laskematon määrä huulipunia.

10. Haluaisin (ehtiä) tehdä enemmän käsilläni kuin nykyisin teen.

11. Tarvitsisin kodinhoitajan.

Apotin kysymykset:

1.Ne neljä piirrettä vastakkaisessa sukupuolessa jotka herättävät mielenkiintosi?

Silmät, huumorintaju, sopiva karvaisuusaste, älykkyys

2.Entäpä ne neljä jotka saavat sinut kaihtamaan?

Tyhmyys, raakuus, juoppous, haju

3.Tumma ja tulinen vai vaalea ja rauhallinen? 

Riippuu persoonasta

4.Tunnusta tällä viikolla tekemäsi juttu mitä et paljastanut kenellekään? (oikeesti: se helpottaa ja minä haluan tietää).

 Olin ilahtunut huomatessani Stupido-levykaupan ilmiintyneen työmatkan varrelle, pääsen taas kartuttamaan levyvarantojamme. Varsinkin LPitä.

5.Paljonko haluaisit rahaa siitä, että adoptoisit minut loppuiäksesi?

Pitäisi arvioida eliniänodote ja korreloida se ruokalaskujen suhteen.

6.Todella salainen paheesi (eikä mitään diipadaapa-juttuja sitten,vaan oikea addiktio)

Nukahdan parhaiten kuvitellessani kulloisenkin ihastuksenkohteen nukkuvan takanani selkäni hänen rintaansa vasten. 

7.Kerro kolme asiaa jotka saa sinulla sukat pyörimään jaloissa?

Sydämestä nouseva hyvyys, älykkyys (toistan itseäni), viihtyy omassa itsessään

8.Olet kahvilassa ja täysi kuppi kahvia kaatuu syliisi hetkellä jolloin olkapäähäsi koputetaan ja vastakkaista sukupuolta oleva unelmiesi täyttymys pyytää lupaa istua samaan pöytään. Mitä teet?

Kiroan kuin merimies samalla kun sanon, että toki saa istuutua seuraan ja kuivailen housujani serveteillä. 

9.Pahin jäynä mitä olet tehnyt elämäsi aikana? 

Minä olen aina ollut niin kovin kiltti, etten kerta kaikkiaan keksi tähän mitään. Sitä ei lasketa kun autoin isääni maalaamaan ikkunanpuitteita tai vakoilin ihmisiä Temppeliaukion kirkon ristin takaa, molemmat alle kouluikäisenä.

10.Kerro heti mitä sinulla on yöpöydän laatikossa/tms.?

Ei ole yöpöytää, mutta sängyn yläpuolisella tasolla on kelloradio ja nenäliinoja. 

11.Kuinka usein manipuloit ihmisiä?

Joka päivä. Miten muuten saisin mitään aikaiseksi?

Tähän pitäisi varmaankin keksiä nyt ne 11 kysymystä, mutta koska en aio haastaa ketään niin olkoon.  

 

Lahjottu

Vihdoinkin se tapahtui hiukan itse avittamalla. Sain siis vihdoin vain vuoden myöhässä olleen virkalahjani kaupungilta parinkymmenen vuoden kakusta palveluksesta. Uusi lähiesimieheni sanoi, että muistuta häntä s-postilla ja minä mmuistutin ja eilen sain sitten maksulapun itse valitsemaani tuotteeseen.

Olen tässä pohdiskellessani tullut siihen tulokseen, että vaikka keittiömme kaipaisikin yhtä Artek-tuolia lisää niin silti taidan sijoittaa itseeni ja ostaa ihan turkasen kalliin sormuksen, jota en ikunamilloinkaan ostaisi omilla rahoillani. Eikä siinä edes ole kiveä, ihan vain silkkaa hopeaa on se. Laitan kuvan kun saan sen hankittua.

Että vaikka leipä on pitkä ja kapea niin kyllä siitä joskus on iloakin.

Kävin eilen jopa kahdesti Tukkimiehen Pöljillä päivillä (Aku Ankka-nimitys). Aamulla oli ihan järjettömästi ihmisiä Itiksessä jo kello kahdeksalta, mutta iltaseiskalta keskustasa oli jo väljää. Omituinen juttu oli se. Tänä aamuna metro oli täynnä kuin Turusen pyssy jo kolmannella pysäkillä ja paheni vain, mitä lähemmäs keskustaa päästiin. Onneksi ei tarvinnut mennä sinne asti.  

Löysin yhden uuden sukkamallinkin, jota taidan kokeilla. Kunhan ehdin. Viikonloppu kulunee kuitenkin Järnefeltin ja Tavastjernan herrojen parissa. Loppuun pätkä Simonin kissaa, varsin vekkuli otus on hän.

EDIT
Näin lopuksi mainostan vielä hivenen veljentyttären blogia, se on tuo ranskankielinen otsake tuossa mun blogivirrassa oikeassa reunassa. Että jos haluatte vilkaista niin olkaatten hyvät.

Makuupussi

Kuten olen parikin kertaa tainnut mainita, väkersin uudelle puhelimelleni makuupussin. Siis tuollaisen virkatun pussukan suojaamaan sitä elämän kolhuilta. Olen tyytyväinen siihen, miten hyvin se onnistui vaikka viimeisestä virkkuukerrasta taitaa olla lähemmäksi 30 vuotta. Tapasin pikkutyttönä virkata nukeilleni vaatteita, mutta jossain välissä virkkuut jäivät kuten neulomisetkin.

Pussi on oikeasti oliivinvihreä, nappi anoppivainajan nappirasiasta.

Ehkä jossain välissä saan virkattua erään heijastimen, jota olen pari vuotta pohtinut. Jos onnistun, laitan senkin kuvan tänne.

Kotiinpäin kävellessäni eräs orava pelasti minut pyrskähtämästä nauruun vastaantulijan kohdalla. Vastaantulija oli keski-ikäinen pulleamahainen mies, jolla oli varsin hevarikamppeet yllään (moottoripyörä-nahkatakki, mustat farkut ja bootsit) MUTTA hänen tukkansa! oli puna-musta irokeesi! Kuulin toisella puolen katua kulkevan kahden teinipojan sanovan hiljaa Wau ja se sai hymyni levenemään korvasta korvaan, mutta vasta kun herra oli turvalliseti mennyt ohitseni. Hymyni näki vain orava, joka luikki pakoon.

Nyt taidan vielä hetken neuloa kummipojan villahaalarin toista lahjetta ja sitten kaadun petiin. Aamulla menen töihin Hullujen päivien kautta, aion hamstrata hammastahnaa. Lisäksi vilkaisen paria takkia, miltä näyttävät. *teroittaa kyynärpäitä*

Loppuun ihanaihana Queenin piisi :)