Työpäivästä on jäljellä enää parikymmentä minuuttia, joten ehdin juuri päivitellä ennen kotiinlähtöä. Tulinkin töihin jo kymmenen aikoihin aamulla saadakseni kerättyä plussatunteja ensi viikkoa varten. Sitten puolikkaamme soitti sairastuneensa, joten sovin jääväni kahdeksaan asti vaikka sitten joudunkin viimeisen tunnin istumaan siinä tilassa, joka ei ole ihan paras. Mutta jostain on tunteja raavittava.
Yllättävän nopeasti on mennyt työpäivä. Ensin oli lähikirjaston aikakauslehtiä vino pino; he ovat remontissa muutaman kuukauden ja sillä aikaa osa heidän lehdistään tulee meille luettavaksi. Sitten olen jutellut asiakkaiden ja työkavereiden kanssa päivän pääuutisesta eli presidenttiparin yllätysvaalivauvasta. Tai ei kai se niin kovin yllätys ollut, ainakaan heille. Todella ihana uutinen <3
Sopivasti kahvitauon aikaan tuli käymään jyväskyläläinen opiskelukaveri Informaatiotieteen opintojen ajoilta ja meillä oli varsin rattoisa kahvihetki. Hän on täällä Jyväskylän Avoimen tiedon keskuksen asioilla tämän ja huomisen päivän, aika usein näemme jos hän on täällä käymässä.
On metkaa, miten joidenkin ihmisten kanssa viihtyy ja pystyy puhumaan kaikenlaisista asioista, kun taas joidenkin kanssa ei tule millään mitään ulos, ei edes siitä kuuluisast tikusta. Tämänkin ihmisen kanssa tapasimme siten, että Avoin yliopiston verkkokurssin lähipäivässä saavuin hiukan myöhäsäs ja satuin istumaan yhdelle viimeisistä vapaista paikoista eli hänen viereensä ja siitä se lähti. Hiljaista hetkeä ei ole ollut, sillä juttu luistaa :)
Kohtapuoliin siirryn tuonne kosteaan ulkoilmaan, joten nähdään taas. Kurkkua alkaa jo kuristaa ja äsken puhelimessa ääni lähti. Mitäpä tässä ei ihminen tekisi vapaapäiviensä eteen. Alla traileri leffasta, jonka kävimme katsomassa miehen ja esikoisen kanssa. Elton John varasti shown!
Olemme pienimmän kanssa viettäneet sairastupaa tänään. En voinut kuvitellakaan aamulla lähteväni töihin, keuhkoputki tuntui olevan tulessa ja kaikki jäsenet hakattu pihvinuijalla. Joka kerta kun nousee ylös, alkaa pyörryttää ja silmien liikuttaminen sattuu.
Sain Game of Thronesin katsottua loppuun.Välillä sarja tuntui jokseenkin puuduttavalta ja välillä se jopa kiinnosti. Viimeisen kauden viimeisessä jaksossa sitten paljastuivat ne asiat, jotka kirjat lukeneet ovat tienneet jo ensimmäisestä osasta lähtien. Lisäksi voisin sanoa pari sanaa jenkkien viehtymyksestä zombeihin, mutta en jaksa. Minua ne kyllästyttävät.
Löysin yhden uuden sarjan, jonka olin painanut mieleen ja nyt lähden katsomaan sitä sohvalle. Toki olisi paristakin sarjasta uusia kausia katsomatta.. esmes Preacher ja Lucifer.. Samalla saan ehkä neulottua yhtä huivia hetken eteenpäin.
Nimittäin ilmastointi on entistä kovemmalla sekä voiman että äänen puolesta ja mulla tuo röörinpuoleinen korva kutiaa niin, että välillä olen raapinut sen verille sisältä yrittäessäni saada kutinaa loppumaan. Keksin kyllä oivallisen rasvan; käyttämäni silmänympärysvoide on soopivan ohutta mutta kosteuttavaa korvaan ja sitäpä sitten iltaisin pumpulipuikolla lotraan. Kaveria hiukan huvitti tämä, kun tunnustin.
Muuten aika on taas vilahtanut. Iltaisin olen aikonut kirjoitella jotain kuulumisia, mutta sitten olen juuttunut sohvaan tai Islantiin ja unohtanut koko jutun.
Viikonloppu meni juhlan merkeissä eli lauantaina perheen kera juhlistimme taas uuden numeron vaihtumista meikäläisen mittarissa käymällä Kakkugallerian kakkubuffetissa vetämässä navat täyteen hiilareita. Ikävä kyllä keskimmäinen meni toisiin kakkupöytiin eli yksi opetuslapsista juhlikin konfirmaatiotaan viikkoa myöhemmin kuin muut ja siten menetti tämän perhekekskeisen pakkokakun.
Myöhemmin lauantaina läksin Kaapelitehtaalle Hima&Sali-ravintolaan vanhan opinahjoni 55-vuotisjuhliin ja olikin oikein kiva ilta. Luultavasti siitä syystä, että kaikki sellaiset 'nihkeät' tyypit luokaltamme eivät olleet paikalla ja paikalla oli vain meitä 'normaaleja' ihmisiä :P Tapasin pitkästä aikaa myös muutamia partioaikaisia ystäviä, jotka olivat muutamaa luokkaa ylempänä aikoinaan. Olihan siellä myöskin pääkaupungin johtaja Vapaavuori itse ja hänestä nuo tuttavani sanoivat, etteivät kovin lämmöllä muista, sillä kyseinen henkilöhän oli/on kuuluisa koulukiusaaja. Sai aikoinaan tuomionkin pahoinpideltyään koulukaveria. Mutta kyynärpäätaktiikalla pääsee pitkälle.
Ilta kului rattoisasti ja juttelimme vanhojen opettajiemmekin kanssa. Heistä mukavimmat olivat entinen historianope ja äikänope-luokanvalvojamme, joka sanoi että olisi minut tunnistanut näin yli 30 vuoden jälkeenkin. vastasin, että olen ikuinen babyface :) Hissanopen kanssa jutellessa selvisi, että asumme melkein naapureina ja hänen kasvimaansa on meiltä noin 500 metrin päässä :P
Kouluaikainen hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme viime aikoina nähneet kovin harvoin, kertoi isänsä kuolleen viikko sitten maanantaina. Hänen äitinsä kuoli vajaat 10 vuotta sitten ja isä oli siitä asti ollut aika toistaitoinen ja yksinäinen, eikä oikein koskaan selvinnyt siitä iskusta. Nyt hän oli ollut sydämen pallolaajennuksessa ja seuraavana päivänä menehtynyt komplikaatioihin. Hän oli kuollessaan 70-vuotias ja aloin jälleen pohtia, kuinka nuoria he olivat olleet silloin, kun lapsena pidin heitä ikäloppuina.
Tänään laitoin Hesylle kyselyn kissanpoikasesta, jos olisi tarjolla. Se ihminen, joka pentuasioita hoitaa, ei ole vielä vastannut ja päivitän s-postia muutaman minuutin välein. Ääh.
Viikon muusikko-suru-uutiseen liittyen korvamato 80-luvun loppuolelta.
P.S. Puhelinta ei ole palautettu emmekä sitä odottaneet.
Työpaikalla tänään aioin avata kirjaston puhelimen, kun aukioloaika oli käsillä ja koska luuria ei heti löytynyt edes lähimpien paperipinojen alta, niin soitin siihen toisella puhelimellamme.
*sointiääni*
"Haloo?" nuorehko miesääni vastaa. Hyvä, etten hämmästykseltäni tiputtanut luuria roskikseen.
"Päivää, Puskissa siitä-ja siitä kirjastosta. Kertoisitko, miten olet saanut tämän puhelimen haltuusi?", kysyin.
"Niinjoo.. ööh.. mä ostin tän eilen illalla yhdeltä tyypiltä Piritorilla kahella kympillä", mies sanoo.
"Jaa. Me kyllä tarvittaisiin sitä täällä, että jos voisit palauttaa sen", sanoin aika tiukasti.
"No voi hitto. Saanko mä rahat takasi? Kun on aika huono tilanne just nyt".
"No en osaa sanoa, katsotaan kun tuot sen puhelimen tänne. Vai soitanko poliisille, niin voit saada syytteen varastetun tavaran ostamisesta."
"Ääh.. jaa.. no mä tuon sen. Mä oon nyt Haagassa, mutta tuon kun tulen sinnepäin."
"No kiva, jos tuot."
Että sellaista. Ainakin saatiin hyvät naurut, vaikka puhelinta ei tulisikaan takaisin. Liittymä on ainakin väliaikasesti suljettu :P
En ole ehtinyt kirjoitella tänne, koska olen juuttunut Islantiin. Aloitin viikko sitten Arnaldur-maratonin ja sitä jatkuu vielä jonkin aikaa. Sen lisäksi olen juuttunut iltaisin sohvalle katsomaan Game of Thronesia neulomuksen kera.
Ollaan jo viikon puolivälissä, vaikka tuntui ettei se(kään) koskaan koita.
Aamuisin kävellessäni metrolle osun välillä erään mummon ja hänen kiinanpystykorvansa kanssa samalle reitille. Tänä aamuna sanoin mummolle, että hänen koiransa on aina niin komea ja hän vastasi, että onhan se komea mutta kovin itsepäinen :D Olen tämän mummelin kanssa ennenkin jutellut, hyvin mukava mutta kovin puhelias on hän :P
Pienin tuli hakemaan minua töistä. Tällä kertaa piti olla ilman paluukyytiä, sillä mies oli vanhempainillassa. Vantaan päättäjät ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että koska alueen toisessa koulussa alakoululaisten määrä vähenee ja toisessa (meidän) nousee, niin koulujen luokkajaot muutetaan siten, että toisessa (meidän) olisi luokat 1-4 ja toisessa 5-9. Eli pienin joutuisi siirtymään isompaan kouluun jo ensi syksynä ja koska siinä koulussa on ollut aiempina vuosina paljonkin ongelmia kiusaamisen suhteen, emme ole tästä kovin tyytyväisiä. Mies kertoi, että tämä alueen vanhempien kuuleminen oli mennyt aivan kilpahuudoksi eikä mikään järkevä ehdotus päässyt edes kuuluville näiden kilpalaulajien vuoksi. Hän olikin tilaisuuden jälkeen pyydystänyt esittelijät ja kertonut oman ehdotuksensa, jonka he olivat merkinneet ylös eli porrastettaisiin koulujen siirtymä siten, että ensi syksyn ekaluokkalaisista aloitettaisiin tämä uusi systeemi.
Samassa tilaisuudessa mies oli myös kertonut tuon toisen koulun rehtorille keskimmäisen ja tämän parhaan ystävän päässeen haluamaansa lukioon (Viikin Norssiin) ja rehtori oli puolestaan kertonut, että ennätysmäärä viime kevään yseistä oli päässyt jatkamaan lukioon. Hieno juttu tällä alueella. Vielä pari vuotta sitten tuo koulu oli top3:ssa pääkaupunkiseudun maahanmuuttajaoppilas-kiintiössä. Ne kaksi muuta top3-koulua ovat naapurilähiöissä.
Ensinnäkin ärsyttää nyt luvun alla oleva kirja tai sen mies-päähenkilö. Olisin varmasti jo heittänyt jollain, jos olisi sellainen tyyppi täällä kotona. Aargh. Samassa kirjassa tosin ärsyttää myös muutama muukin asia, esimerkiksi murre ja ekan kilarin aiheuttanut sana 'devari', joka on ilmeisesti synonyymi dvd:lle (tämä ilmeni asiayhteydestä). No, jatkan taas aamulla metrossa opuksen parissa. Se on tarpeeksi lyhyt aika :P
Toisekseen tänään tuli hyvä mieli, kun autoin vanhempaa naisasiakasta maksamaan tabletillaan laskun ja hän halasi kiitokseksi. Autoin häntä myös anomaan henkilökorttia poliisilaitoksen verkkolomakkeiden kautta. Oli kivaa, lisäksi opin itsekin joitain asioita, mm.tunnusluku-appsin käyttöä.
Kolmanneksi oli mukava jumppa tänään Kallion urheilutalolla, sellainen tanssillinen ja hiestävä, ja juttelin parin mukavan naisen kanssa tunnin jälkeen. Meillä kaikilla on piakkoin umpeutuva sarjalippu :P
Neljänneksi kävin eilen uimassa, vaikka ei ihan hirveästi innostanut aamuvarhaisella lähteä, mutta aina se kannattaa. Vähän harmitti, kun en mennyt kylmäaltaaseen, vaikka olisin voinut. Siitä oli reunat laastattu uudestaan ja ne olivat vielä kosteat niin en uskaltanut.
Pienimmällä oli tänään koululääkärin tarkastus ja se meni oikein kivasti. Olin valmiiksi pelännyt, että sanovat jotain lapsen painosta, mutta (nais)lääkäri totesi vain, että käyrät näyttävät tältä ja kommentoin vain, että samalta näyttivät isoveljien käyrät aikoinaan, kunnes tuli kasvupyrähdys yläasteella. Nythän noita ei suunnilleen ohuen koivun takaa erota.
Illan neulomishetki Westerosissa odottaa. Olen jo neljännessä kaudessa, vaikka en olekaan ihan hirveä fani. Edelleen pidän kirjaversiosta enemmän, ihan siksikin että minusta kaikkea ei tarvitse näyttää (esim. kidutus).
Kyllästyin tukkaan ja pikaetsinnän tuloksena löysin työpaikan vierestä kampaamon, jonne sain ajan vähän ennen neljää. Leikkaus oli ok ja muutenkin kampaaja oli oikein mukava vanhempi täti, mutta hän föönasi tukan pystyyn niin, että näytin aivan kukkineelta voikukalta kotimatkalla. Ei se mitään, huvitti vain. Kotona pesin tukasta kaikki vahat pois ja heti on parempi. En ottanut kuvaa :P
Aamulla metrossa vastapäätä istuva mieshenkilö, jonka olen nähnyt eri aikoina eri kirjastoissa työskennellessäni, kysyi mistä olen hankkinut sormukseni. Sen hymiö-sormuksen.. Hän arveli ehkä hankkivansa vaimolle sellaisen. Ja tämä mies on siis ihan kiva ihminen, hänen lempinimensä on 'Oopperalaulaja' vaikka en yhtään tiedä onko hän oikeasti laulaja. (Hän on yksi niistä asiakkaista, jonka tuntee puoli kaupunkia. Niitä on muutama.)
Eilisaamuna parvekelasiasentaja tuli laittamaan viimeiset osat paikoilleen aj nyt parveke on aika mukava. Sen sijaan metrossa oli tunnelmaa. Pääsin seisomapaikalle ihan Kontulasta saakka. No kosahtihan se Espoon metrotesti sitten iltapäivästä, saa nähdä milloin se saadaan oikeasti kulkemaan. Proleputki.
Kävin eilen töiden jälkeen pilateksessa, se auttoi kyllä jonkin verran. Tosin nyt on oikea olkavarsi niin kipeä, etten saa oikein mitään tehtyä. Itse asiassa kipu säteilee olkanivelestä saakka ranteeseen. Olen ajatellut ehkä meneväni ensi viikolla työterveyteen vinkumaan fysioterapiaa, varpaiden nivelrikkokin on aiheuttanut jalkoihin väärää asentoa ja siksi nekin jumittavat.
Menemme huomenna pienimmän ja ystäväni kanssa katsomaan Hämistä, meille se on toinen kerta mutta ystävälle ensimmäinen. Pääsen korkkaamaan ensimmäiset voittoliput :P
