Hip!

Täällä ollaan taas. Hyvin menee, kaikesta huolimatta.

Esikoisella alkoi yo-kokeiden rutistus. Kuulemma ihan hyvin sai aineen kirjoitettua, oli valinnut aiheeksi tekniikan kehittymisen ja sen hyviä ja huonoja puolia. Hyvä niin.

Tänään vihdoin pitkä odotukseni palkittiin ja lähdemme jossain vaiheessa kevättä kauas pois, kauas.. No kyllä me vielä palaammekin sieltä :) Tuskin maltan odottaa, että pääsen sinne turkoosiin veteen ja noin +30 asteen paisteeseen. Ah!

Kävin hakemassa lähikirjastosta keskimmäiselle Antti tuurin Talvisodan, olivat valinneet sen äikässä. Olin varannut kirjan ja sen lisäksi näin parikin vanhaa tuttua virkailijaa. Oli tosi mukava vaihtaa pikaiset kuulumiset (mies odotteli autossa). Toinen heistä oli mies, joka tuli aiempaan työpaikkaani työllistettynä ja on nykyään vakinainen ja kertoi vain, että elämä on muutenkin mallillaan, on menossa naimisiin kesällä. Tuli todella hyvä mieli, koska ystävystyin hänen kanssaan silloin vanhassa paikassa. Toinen virkailija on mukava naishenkilö, joka on joskus matkojemme aikana käynyt hoitamassa Sysikkiä ja juttelimme tietysti myös kissan voinnista. Oli mukava nähdä heitä kumpaakin.

Olin lauantaina pienimmän sekä työ-ystäväni kanssa elokuvissa katsomassa Arrival-leffan, se oli oikein hyvä. Tosin arvasin juonen suht aikaisin, luultavasti siksi kun olen lukenut 'liikaa' scifiä :P Huomenna menen saman ystävän kanssa katsomaan Loganin (ilman pienintä).

Pitää vielä laittaa evässalaatti valmiiksi ja sitten kellahdan petiin. Aamulla heräsin ajoissa kuuntelemaan, että yo-kokelas nousee. Kaikenlaista pitääkin stressata, nyt väsyttää.

Röpelö

Eksyin töissä sellaiseen vessaan, jossa olen muistaakseni viimeksi käynyt viime kesänä. Siksi olinkin varsin yllättynyt, kun menin siellä aivan tukkoon. Pukiessani katselin sitten seinää pöntön takana ja näin tämän:

Varsin terveennäköinen seinä, eikö vain? Näytin kuvaa työkavereille, jotka järkyttyivät. Oikeasti.

Menin takaisin kirjastoon ja vetäisin kortisonilääkkeet henkeen, helpotti hiukan. Ääni meni silti ja kurkku tuntui paksulta ja myöhemmin päivällä tuli humahdus-väsy. Soitin kuitenkin jo lääkkeenoton jälkeen työterveyteen pyytääkseni lääkärin lähetteen Allergiasairaalaan uusiin histamiinikokeisiin. Viimeksi pari vuotta sittenhän se jäi karvan verran vaille astmasta, mielestäni tilanne on kuitenkin huonontunut. Sairaanhoitaja oli tosi mukava ja sain ajan lääkärille parin viikon päähän. Kyseinen lääkäri on lisäksi sellainen, joka suunnittelee esim. pitkien poissaolojen jälkeen paluut ja kuulemma oikein mukava ihminen.

Loppupäivä meni itseasiassa humahdus-väsyn jälkeen aika hyvin ja jaksoin mennä jopa pilatekseen. Jostain kumman syystä tämä tunti ei tuntunut ihan niin tuskaiselta, kuin edellinen (ennen hiihtolomaa). Ehkä jotain kehitystä on tapahtunut? Näin kevätpuolella ihmisten vähitellen muistaessa toisensa alkaa taas olla pukuhuoneessakin enemmän juttelua kuin ennen. Puhuin pitkään yhden nuoren naisen kanssa alhaisesta verenpaineesta ja sanoin, että mulla on aina salmiakit mukana jos tuntuu, että alkaa pökertyä :)

Loppuun video, "todella vanha". Muistan tykänneeni tästä yläasteella, jolloin se oli uusi :P

Ällötys

Ellei suorastaan oksetus. Nimittäin päivän uutinen "vantaalaisesta musiikinopettajasta", joka hyväksikäytti poikaoppilaitaan. Tuli oikeasti ihan paha olo, kun ajattelin että olen ollut samalla keskustelupalstalla useamman vuoden tämän ihmisen kanssa. Ei hän mielestäni vaikuttanut pedofiililtä vaan ihan tavalliselta perheenäidiltä, mutta ilmeisesti aivot niksahtivat pahan avioeron myötä. En vain ymmärrä, miten hän pystyy elämään itsensä kanssa tuhottuaan niin monta elämää. Enkä tarkoita vain näitä uhriksi joutuneita lapsia vaan myös hänen omia lapsiaan, käy niin sääliksi tyttäriä. Ikuinen stigma.

Naistenpäivän kunniaksi sain metroasemalla ruusun käpälääni ja vein sen sitten töihin. Aika huonossa kunnossa se oli jo aamulla, mutta hyvä kun päivän kesti. Viesti ruusun mukana oli kiva, vaikka mainostikin jotain kauneushoitolaa työpaikan lähellä.

Tyrmistys

Tiedättehän sen tunteen, kun luulet, että tuttavasi on sivistynyt ihminen ja sitten hän sanoo jotain sellaista, ettet pysty hetkeen edes ajattelemaan mitään, kun aivot vain kertakaikkiaan pysähtyvät ihmeen edessä? Minulle kävi niin tänä aamuna, kun olin linkannut faseen uutisen Trumpin uuden kiinteistö/asumisministerin mielipiteen siitä, että orjatkin olivat maahanmuuttajia. Eräs tuttu äiti kommentoi uutista sanomalla, että varmaan osa orjista oli tullut Amerikkaan parempien työolojen perässä.. Siis anteeksi kuinka? Oikeasti korkeakoulutettu ja vielä itse Amerikassa vaihtarina ollut ihminen sanoo näin? Huhhuh.

Keikauskakku

Juu. No se siitä. Iltapäivällä soitin veljelleni, ihan vain kun emme ole hetkeen jutelleet. Hän kertoi, että oli ollut mahtava hetki tänään aamukahvilla, kun saivat eilen juotua loppuun Äidin kahvivaraston (tosin mökillä on vielä pari pakettia) ja saattoivat vihdoin juoda jotain parempaa :D Sen lisäksi hän mietti, kuinka sanoa toiselle vanhemmista veljistämme, ettei hän voi/saa tulla mökille lomailemaan itsekseen. Kimmo ei nimittäin halua mitään leirikeskusta, minkä hyvin ymmärrän, ja lisäksi me molemmat tiedämme, että tämä veljemme kyllä tulee mielellään, mutta ei maksa osuuttaan ja saattaa lomailla rankastikin. Olen tosi kiitollinen, että mökki on Kimmon nimissä eikä minun tarvitse olla vastuussa siitä.

Tultuani kotiin tein itselleni pinaattimunakkaan ja huomiseksi evääksi härkiskastiketta. Lisäksi leivoin keikauskakun. Jostain syystä se ei meinaa millään onnistua yhtä hyvin, kuin silloin teininä sitä tehdessäni. Räyh.

Kotimatka pitkä on..

Olipa mukava kotimatka. Mies oli vienyt pienimmän jousiammuntaan ja lähtivät kotia kohti sieltä varttia ennen kuin mä pääsin töistä. Ensin sovittiin, että odottavat mua Mellunmäessä ja käyvät kaupassa siinä odotellessaan, mut sit aikaa kuluikin sen verran, että sovittiin heidän ajavan Kontulaan, että olisi jotain ajankulua. Metro pääsi Itikseen asti ja kuski kuulutti, että sori vaan, mutta Mellunmäki jää ajamatta kaukolämpöputken rikkoutumisen vuoksi. Soitin miehelle, että tulevat hakemaan mut Itiksestä. Onneksi tulivat, päästiin kotiin Myllypuron kautta, koska Kehä I oli poikki länteenpäin ketjukolarin vuoksi. Siellähän olisin istunut bussissa ihmettelemässä. 

Kuva Tilannehuoneen uutisesta

Sen verran vielä jousiammunnasta, että jousiammuntaseurasta on nyt lähestytty pienintä ja hänet halutaan seuran junioritoimintaan mukaan. Tänään oli saanut kuulemma ihan ikioman radan, muut saivat ammuskella keskenään. Aika hauskaa :)

P. S. jostain syystä blogger säätää taas omiaan. Huokaus.

Sunnuntaita

Torstaina en jaksanut mennä pilatekseen, hyvä kun selvisin töistä kesken päivän kotiin. Nukuin jopa päiväunet, mitä en usein tee. Lämmöt olivat taas laskeneet alle 36:en ja olo oli jotakuinkin huono. Nyt alkaa olla melkein terve olo, ainut ongelma on korva joka tuntuu edelleen olevan lukossa. Pitäisi varmaan mennä näyttämään sitä taas.

Pienimmälle ostettiin testimielessä pari omenaa ja päärynää. Omena kuorittiin ja hetken päästä pienin ilmoitti, että kurkku kihelmöi ja huulet turposivat kaksinkertaisiksi. Diagnoosina on siis siitepölyallergia, johon viime keväänä saatiin silmätippoja. Ilmeisesti se on nyt vahvistunut. 

Perjantai meni toipuessa ja katselin muutaman leffan sohvalla samalla neuloen vauvasukkia haasteeseen. Lauantaina jaksoin jopa imuroida kämpän, koska oli pakko. Leivoin myös banaanileipää ensimmäisen kerran ikinä, se oli varsin onnistunutta.

Pyykkejä ripustaessa tajusin, että oli maaliskuu kun isä kuoli ja oli maaliskuu, kun äiti kuoli. Luultavasti kissa on pakko viedä ihan lähitulevaisuudessa piikille, sitten sekin liittyy maaliskuun kerhoon.  Tänään kissa ei päässyt sohvalle itse, joten nostin sen. Myöhemmin se jaksoi taas. Se ei ole juuri syönyt koko viikonloppuna, mutta toisaalta ei se näytä kovin kärsivältä. Milloin olisi paras aika viedä se sitten? Se on se vaikein kysymys.

Nyt tuntuu taas siltä, että huomenna menen töihin sairastumaan lisää. Masentaa sekin. En ole koko alkuvuonna käynyt uimassakaan, enkä todella tiedä uskallanko mennä huomenna kun olen juuri parantunut flunssasta.

Katsoin pienimmän kanssa Independence Day 2-leffan. Se oli parempi kuin ykkönen ja Brent Spiner hulluna tohtorina oli hauska. Mutta muuten aika heikko :P

Päivän kohokohta oli Ryan Reynoldsin jakama Deadpool-video, joka kuulemma esitetään joissa maissa Logan-elokuvan alussa (tosin ei Suomessa). Nyt voin jäädä odottelemaan Deadpool 2:sta.

Ylläri

Mies kävi maanantaina työpaikkalääkärin lähettämänä sydänultrassa ja tuli sen jälkeen hakemaan mut töistä. Sanoi, että "älä säikähdä, mutta" (tosi hyvä aloitus..)  Juu. Sydämestä oli siis löytynyt sivuääni, jonka perusteella siihen ultraan laitettiin ja ultraava kardiologi oli sitten löytänyt ihan synnynnäisen sydänvian. Kuulemma hyvin pieni sivuääni, joten ihme että löytyi ylipäätään.

Ei se kummempaa kuin että yksi läppä puuttuu*. Niitä kun on yleensä kolme, mutta miehellä on vain kaksi. Lääkäri kielsi kilpaurheilun, mutta muuten saa jatkaa kuten ennenkin. Kerran vuodessa seurataan. Oli katsonut kaikki suonetkin ja kaikki oli oikein kaunista, miehellä on yhteiskolesterolitkin olleet aina jotain kahden pinnassa.

Noh, eipä se sillä tavalla haittaa tämä uutinen, kun mikään ei oikeastaan muutu. En osaa sitä huolehtia. Eri asia olisi ollut joku diabetes tms, joka vaatisi muutoksia esimerkiksi koko perheen ruokavalioon.

Asiasta kukkaruukkuun; eräs oikein tosi mukava työkaveri on palannut polvileikkauksen jälkeen taloon ja onpa ihan NIIN helkkarin kivaa, kun voi taas sen kanssa jutella. Siis oikeasti jutella. Ihan parasta :)

Tänään aloin katsella vihdoin taas opintojen jatkamista. Kaksi seuraavaa tenttikirjaakin löytyi jo työpaikalta. Ainoa huonompi puoli on se, että tentti on mahdollisen tulevan loman jälkeen heti maanantai-iltana. Toisaalta se olisi verkkotentti ja jos luen etukäteen opukset, niin saattaisin päästä läpi hiukan huonommallakin lukemisella. Kokeillaan nyt sitäkin.

Enää kituvartti jäljellä! Jeee!

*korjaus Nollavaimon kommentin jälkeen eli kyseessä on aorttaläpän kolmannen sivupurjeen puute. (Kun tarpeeksi väsyneenä ja parin päivän tauon jälkeen kirjoittaa, käy näin. Asiat saattavat unohtua :) )

Arki iskee

Takaisin kotona ja töissä.

Matka meni oikein hyvin. Sää suosi perjantaina ja tuntui oikein keväiseltä, vaikka kanaalin pinnalla lokit käppäilivät jäällä.

Göteborgin keskustan kanaali

Nautimme auringonpaisteesta käveleskelemällä pitkin Göteborgin keskustaa ja katselemalla ihmisiä ja nauttimalla lounasta pienessä kuppilassa. Ystävä oli jo valmiiksi puhunut levykaupasta, jonne halusi tehdä etsintäretken ja siellä aikaa kuluikin. Ostin ajankulukseni kaksi ruotsinkielistä pokkaria. Päästyämme vihdoin ulos levykaupasta raahasin ystävän puolestaan ScienceFiction-kirjakauppaan, josta ostin neljä kirjaa ja joitain pieniä tuliaisia.

Saalis

Vanha tuttu

Veimme ostokset hotellille ja etsimme kivan ruokapaikan, joka löytyikin ihan naapurista. Oikein herkullista italialaista, mutta ikävä kyllä hiukan liikaa suolaa oli kokilta lipsahtanut. Syötyä tuli silti, koska se oli niin hyvää ettei voinut olla syömättä.

Lauantai-aamuna aurinko jatkoi paistamista. Lähdimme tutustumaan viereiseen rakennukseen eli Göteborgin pääkirjastoon. Todella kaunis, valoisa ja avara tila.

Karin Boye vahti kirjaston edustalla kulkijoita

Valoisa ja rauhallinen lukupaikka (Mareetan ottama kuva)

Kattoikkunoista tulvi valoa lehtialueelle

Näkymä henkilökunnan tilojen läpi ulos

Aarteita

Jatkoimme kirjastolta matkaa takaisin keskustaan, jossa teimme muutamia löytöjä. Sitten menimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta ja ostimme lounassalaatit mukaan. Päästyämme hotelliin ja syödessämme alkoikin sitten sataa. Rentouduimme pari tuntia ihan rauhassa huoneessa ennen teatteria. Teatteri oli myös aivan lähellä, meni viisi minuuttia kun sinne räntäsateessa kiiruhdimme. Kappale oli mielenkiintoinen, sen oli käsikirjoittanut ja ohjannut Aleksandra Pascalidou, joka myös esitti yhtä pääosista.

Tapasimme Aleksandran sunnuntaiaamuna hotellissa aamupalalla ja meillä oli oikein mukava jutteluhetki hänen ja hänen anoppinsa kanssa. Selviydyin mielestäni ihan hyvin ruotsiksi, vaikka pari kertaa ystävä joutuikin auttamaan kun sana hukkui. Aleksandra oli haltioissaan Anelmista ja sanoi, että jos haluan alkaa myymään sukkia Ruotsissa niin hänellä on Tukholmassa tuttu, jonka liikkeeseen saisin niitä myyntiin :P

Ystäväni Mareetta, Aleksandra ja minä

Oli kiva reissu, mutta on ihanaa olla kotona taas. Lisäksi huomaan, kuinka paljon helpompaa on matkustaa oman perheen kera :P