Kiitän teitä näillä ruusuilla, jotka salakuvasin eilen kauppareissulla.
Kävin nimittäin pienimmän ja parin ystäväni kanssa katsomassa Rogue One'n uudestaan ja edelleen pidin siitä. Paluumatkaan teimme mutkan eli menin pienimmän kera toisen ystävän luo katsomaan kissanpoikia ja pienin leikitti pikkukissat aivan uuvuksiin asti :D
Loppujen lopuksi äitikissa oli sitä mieltä, että nyt on poikasten nukkumaanmenoaika ja istui keskellä lattiaa tuijottamassa pienintä tuimasti. Onneksi tässä vaiheessa olimme jo pukemassa takkeja yllemme, sillä mies tuli meidät hakemaan.
Yarny
Lupasin jossain vaiheessa kuvan Yarnysta, tässä hän nyt on. Aika hauska tyyppi.
Esikoinen ilmoitti äsken lähtevänsä ystävän luo porukalla ottamaan vuotta vastaan. Tämä ystäväporukka on pitänyt yhtä aina viime maaliskuun Cernin reissun ajoista, mikä on ihan hyvä sillä esikoinen on vähän sellainen yksinäinen susi (kuten mekin). Että hyvä kun menee jonnekin :) Samalla voin totutella ensi jouluun, kun emme tiedä onko hän kiinni jouluna vai vuodenvaihteessa.
Nyt aion siirtyä lankatarkastuksen jälkeen sohvalle neulomisasentoon, sillä tämä on ehkä yksi tämän vuoden hankalimmista päivistä. Enää ei äitini soita ja toivota hyvää uutta vuotta ja muistan sen jatkuvasti.
Anelmaiset puikoille ja kenties New Hope pyörimään. Tai sitten jokin muu..
Taitaakin olla vuorossa Vauvasukkahaaste, sillä lankavarastostani ei löydy tarpeeksi lankoja Anelmaisten aloittamiseksi. Wau.
Teimme tänään hautausmaa-turneen eli kävimme ensin Malmilla isäni ja hänen ensimmäisen vaimonsa haudalla sytyttämässä kynttilät.
Malmilla
Jatkoimme Honkanummelle miehen isovanhempien ja vanhempien haudalle. Siellä ei ole vissiin käynyt kukaan sitten appiukon hautajaisten. En enää muista kävimmekö me keväällä.
Honkanummi
Sitten Porvoon hautausmaa. Onneksi äidin ystävät asuvat lähellä ja käyvät hoitamassa hautaa. Tosin havut ja kanervat ovat serkkuni nyt syksyllä laittamat. Joku pojista kysyi, keitä kaikkia haudassa on ja muistin serkkuni pienen tyttärenkin, jota ei ole kiveen merkitty. Hän syntyi ehkä vuotta ennen meidän keskimmäistä, mutta sairastui aivokalvontulehdukseen parikuisena. Useasta syystä hoito aloitettiin liian myöhään ja niinpä hän oli lyhyen elämänsä letkuissa sokeana ja kuurona ja kuoli muistaakseni alle kolmevuotiaana. Surullista.
Porvoon hauta
Porvoon Vanhaa kaupunkia. Kävimme ensin Brunbergin tehtaanmyymälässä vain todetaksemme sen olevan kiinni ja tulimme takaisin keskustaan suorittamaan ostokset. Kävimme myös syömässä, koska ketään ei kiinnostanut kotiinmeno ja ruoanlaitto ja niinpä päädyimme Gabriel 1763-nimiseen pieneen ravintolaan, jossa kävimme keväällä äidin uurnanlaskun jälkeen. Siellä oli oikein hyvä ruoka edelleen.
Velocipedin kehitys
Ennen kotiutumista piti vielä hakea esikoisen paketti Posti-kaupasta, jossa tein pienet muutkin ostokset. Äkillisestä ruuhkasta johtuen avasivat sitten myös toisen kassan, jolla ei tarvitse odottaa postipakettien noutajia. Siirryin siihen, vaikka olin jo laittanut kolme tavaraani hihnalle, mutta eteeni kurvasikin vanhempi mies kaljatölkkeineen. Kysyin, olisiko mahdollista päästä ennen häntä (=pienemmät ostokset) ja hän tokaisi, että pitää olla nopea ja nyt on hänen vuoronsa. Sanoin sitten kohteliaasti, että yleensä on tapana antaa kauemmin jonottaneille tilaisuus mennä ensin. Kassapoika hymyili sievästi ja miekkonen puhisi jotakin itsekseen. Tunsin kerrankin itseni fiksuksi, kun keksin sanoa takaisin jotain enkä vain jäänyt äimistelemään ihmisten törppöyttä itsekseni :P
Ystävä kyseli kattilaleivän ohjetta ja kävin kaivamassa sen päivityksen. Se osui pääsiäislauantaille (en ollut linkannut ohjetta) ja suru iski lukiessani kommentteja pääsiäissunnuntain päivitykseen. Kiitos teille vielä kerran tuesta sekä täällä että muualla <3
Olen ollut aika paljon offlinessa tämän joulunajan. En oikein ole jaksanut, lähinnä vilkaissut kavereiden kuulumiset fasessa ja uutisotsikot, jotka nekin ovat olleet masentavia sekä tylsiä. Ensin meni Puna-armeijan mieskuoro, sitten George Michael ja nyt vielä Prinsessa Leia sekä Ruohometsän kansan kirjoittanut Richard Adams.
Kuten eiliset uutiset
On ollut sekä huojentavaa että surullista, ettei ole tarvinnut lähteä ajelemaan minnekäänpäin viettämään puolipakollista jouluvierailua. Samalla olen tietysti saanut siitäkin väännettyä jonkinlaisen huonon omantunnon, että olen ollut helpottunut ja voinut vain istua kotona nauttimassa joulusta ihan oman perheen kesken. Jep.
Kissan kiusausta joulun ratoksi
Joka tapauksessa olen nyt neulomisen ohella katsellut Downton Abbeyn kaudet 4-6, koska en oikein jaksanut niitä aiemmin katsoa. Lisäksi katsoimme nuorimmaisen kanssa elokuvan Alien, jota olen vältellyt ihan siksi etten niin välitä kauhuleffoista. Nyt siis rohkaisin mieleni ja nauroimme elokuvan kliseille katketaksemme nuorimmaisen kanssa. Paha avaruusolento oli mielestämme lähinnä surullisehko ja paras elokuvan henkilöistä oli tietysti kissa.
Olen myös lukenut muutaman kirjan. Ei saa mennä ulos saunaiholla-kirja oli ehkä hienoinen pettymys, koska pidän kovasti samannimisestä blogista. Sen sijaan Kinnusen Lopotti vei mukanaan paremmin kuin ensimmäinen osa, joka oli vain ahdistavan surullinen mielestäni, ja nyt odotankin sarjaan kolmatta osaa, tämä jäi sen verran kesken. Oli varsin veretseisauttava juonenkäänne loppupuolella juuri, kun odotti asioiden alkavan mennä kohti parempaa.
Tänään kävimme elokuvissa asti katsomassa uuden Sing-leffan. Se olikin varsin hauska, tosin tuntuu että minä ja nuorin olimme ainoat ääneennaurajat teatterissa. Olimme alkukielisessä esityksessä, ehkä se oli osittain syynä, sillä pienimmät katsojat eivät osanneet vielä lukea tekstejä. Tosin edessämme istui englanninkielinen perhe, mutta en kuullut heistäkään pihaustakaan.
Taidamme huomenna tehdä päiväajelun Porvoon, Honkanummen ja Malmin hautuumaille. Näiden lisäksi pitäisi lyhentää uusien farkkujen lahkeet.. Järjestyksestä en vielä tiedä.
Tänään nimittäin näin auringon ja heti alkoi tuntua helpommalta :P
Olen imuroinut ja pessyt lattiat ja koneellisen pyykkiä sekä leiponut yhden luumu-kuivakakun. Siinä olivat viimeiset jouluvalmistelut. Huomenna on kuusen kanto sisälle ja koristelu sekä kinkun nauttiminen rakkaiden ihmisten seurassa.
Mutta sitä ennen menen vielä töllön ääreen neulomaan.
Joulun sanomaa on toki monenlaista, mutta hiukan tuntuu se olevan hukassa tällä englantilaisnaisella. Luin artikkelin aamutuimaan ja mietin, että sillä rahasummalla olisi saanut muutaman oikein hyvän (ellei erinomaisen) lahjan per ipana. Esimerkiksi jonkin kunnollisen talvitakin tai vaikka pleikan, jos sellaisia halua apelata, tai vaikka matkan koko poppoolle. Mutta ei, he kituuttavat koko vuoden, jotta äiti voi toteuttaa itseään jouluna ja antaa lapsille mahdollisimman paljon tavaraa. No, valintansa kullakin.
Olimme tosiaan tänään Maunula-talon (kamala kieliopillinen virhe nimessä) avajaisissa. Olikin varsin mukavaa ja talo näytti kivalta, mutta kaikkein parasta oli tavata Nollis!! ilmielävänä! Kiitos vielä kerran, että tulit moikkaamaan :) Lisäksi näin entisen pomon uudessa kirjastossa samoin kuin erään toisen tutun kirjastolaisen, joka iloitsi uudesta työpaikasta. Eikö olekin kummallista, kuinka kirjastolaisia tapaa aina kirjastossa?
Veljeni nappasi minut kyytiin talon ulkopuolelta ja ajelimme Porvooseen. Laitoimme Äidin haudalle kynttilät ja siivosimme sitä vähän, serkkuni oli käynyt aiemmin laittamassa havut ja kanervat (callunat) perheensä kanssa ja ne olivat edelleen hyvät.
Otin kuvan myös Runebergin haudasta kävellessämme takaisin autolle.
Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa karkkiostoksilla Brunbergilla. Vanhat talot ja kujat ovat kuvaukselliset, mutta kyllä pohdimme veljen kanssa pakkaskauden lämmityskustannuksia.
Punainen talo on Remulius-sedän koti, jonka hän onnistui polttamaan muutama vuosi sitten.
Kuvatekstiin liittyen, jos joku ei tiedä Remulius-setää niin hänet löytää Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu-kirjasta :P (Hän on entinen rumpali..)
Kotimatkalla juttelimme mm. Alepposta ja Palmyran historiallisista patsaista, jotka eräs terroristijärjestö on pistänyt sileäksi. Sattumalta Hesarissa oli tänään juuri kuva-artikkeli Aleppon kaupungin tuhosta, onhan se melkoinen menetys myös kulttuurihistoriallisesti.
Otin pienet nokoset alkuillasta enkä meinannut saada itseäni hereille niiden jälkeen ollenkaan. Askartelimme pienimmän kanssa Yarnyn, jota hän on kärttänyt varmaan puoli vuotta (mies tosin teki rautalankarungon). Huomenna siitä saa ehkä kuvan, nyt se on vielä viimeistelyä vailla.
Kauas on tultu entisaikojen (=omien) koulun joulujuhlista. Eilen katselimme, kuinka tenavat etsivät Pokemoneja, mutta löysivätkin tonttuja ja Opemon go-pelin :) Myös kinkkua jahdattiin hupaisalla videolla ja olipa ensimmäinen kerta, kun kuulin Kulkuset italiaksi esitettynä (Din Don Dan on laulun nimi, jos haluatte kuunnella sen juutuupista). Alakoulun juhlissa oli perinteisesti myös Jouluevankeliumi, vaikka yleisössä on noin 20:tä eri uskontokuntaa. Sen ei ole annettu meillä häiritä eikä se silloin häiritse.
Juttelimme myös esikoisen entisen opettajan kanssa, hän jäi eläkkeelle saatuaan esikoisen vuosiluokan ulos koulusta, mutta on sittemmin sijaistanut nuorempienkin poikein luokilla. Hän oli hyvin tyytyväinen kuullessaan esikoisen päässeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin, vanhana urheilumiehenä se oli hänestä hyvä juttu.
Tullessamme kotiin olivat pienimmän kummit juuri lähdössä meidän ovelta, sillä tonttujen jokavuotinen logistiikkaongelma ei näytä helpottavan. Siinä sitten jutellessamme kysyi tämän pariskunnan rouva esikoisen kummeista, että ovatko he eronneet kun joulukortissa oli vain rouvan ja poikien nimet. Sanoin, etten tiennyt (emme olleet vielä ottaneet posteja laatikosta) mutta että kerron, kun tiedän.
Laitoin sitten joulukortin luettuani viestin tälle esikoisen kummisedän vaimolle (emme aikoinaan pyytäneet molempia kummeiksi, mutta käytännössä molemmat ovat olleet kummeja) ja kysyin ihan suoraan, että miten on ja hän vastasi, että kyllähän se on niin. Toisaalta ymmärrän, että kun toinen tekee vaativaa kolmivuorotyötä ja on sen vuoksi uni-ongelmainen, niin ei ole helppoa olla aina kotona hipihiljaa eivätkä nuoret aikuiset lapset sellaista varmaan oikein jaksakaan. Lisäksi he ovat jo vuosia lomailleet eri aikoina, osittain tämän työvuoro-ongelman vuoksi mutta myös erilaisten kiinnostuksenkohteiden vuoksi.
Jotenkin olin aina ajatellut, ettei meidän kaveripariskunnista kukaan eroa. Melkein kaksikymmentä vuotta sitten yksi pari erosi, mutta heillä oli siihen varsin hyvä syy. Nyt kuitenkin tämä esikoisen kummipari on ollut 'aina' yhdessä ja he olivat toiset miehen ystävistä, joihin tutustuin alkaessamme seurustella.
Olen tänään menossa veljeni kanssa viemään Äidin haudalle kynttilät ja sekin tietysti suretti, joten illalla itkinkin sitten taas aivan riittävästi.
Olen tänään töissä lyhyemmän aikaa, sillä kulutan tämän vuoden viimeistä työpäivää parhaillaan. Lounaan jälkeen menemme työparin kanssa katsastamaan uuden Maunulatalon avajaiset ja veljeni vaimoineen poimii minut siitä mukaansa Porvooseen. Kuulemma teemme pikalaskun myös Brunbergille, joten saatan yllättää perheen jouluna aiemmin mummin hankkimilla herkuilla. Leivoin illalla veljelleni Tumman Paholaisenkakun pienimmän kanssa, he saavat sen matkaansa.
Esikoinen oli saanut postia Puolustusvoimilta eli kutsukirjeen laskuvarjojääkärien pääsykokeisiin tammikuun loppupuolella. Turha varmaan sanoakaan, että aloin jo stressata niitä. Kyseisen ajan tullessa tarvinnen paperipussia tai useampaakin.
Tänään oli jokseenkin turha päivä töissä. Tuntuu, etten tehnyt oikein mitään vaikka tein useamman pikkuhomman ja käsittelin ison läjän lehtiä lähtemään kiertoon. Lisäksi istuin puolitoista tuntia kokouksessa palelemassa.
Illan näytös No man's land oli hieno ja lopussa oli lyhyt Q&A-osuus, jossa näyttelijät vastasivat erilaisiin kysymyksiin. Allaolevasta trailerista saattaa joku Being human tv-sarjan nähnyt löytää yhdet tutut kasvot :)
Alkaa olla se aika ennen joulua, jota ehkä inhoan eniten. Joka ilta on jotain jouluun liittyvää menoa ja jouluna olet niin poikki, että alat itkeä silkkaa väsymystä lanttulaatikon ääressä. Nyt on tosin ihan itseaiheutettu väsymys, sillä eilen oli pakollinen joulunaluskauppakäynti ja tänään kävimme katsomassa Rogue One-elokuvan.
Eilen kaupassa (ei onneksi tukussa vaan Liiterissä) oli oikein joulumieli ylimmillään. Mies oli kassajonossa seuraavana, niin lähellä (ei edes jonossa) ollut mummeli kiilasi oikein kunnolla, hyvä ettei tarvinnut ostoksia kaivaa lattialta sen törmäyksen jälkeen. Mies toivotti rouvalle hyvää joulua ja kassatyttöä nauratti. Loppuilta menikin toipuessa ja katsoimme pienimmän kanssa ensimmäisen jakson 12:nnen tohtorin seikkaluista. Ei ollenkaan huono ollut se.
Tänään tosiaan kävimme katsomassa uuden osan Tähtien sota-epookista ja se oli oikein hyvä. Paikkasi varsinaisen saagan aukkoja ja toimi hyvin itsenäisenäkin osana. Henkilöt olivat hyvät ja lisäksi siinä oli monta varsinaisen saagan henkilöhahmoa jollain tavoin mukana.
Nyt olen oikeasti aika hyytynyt. Huomenna pitäisi töiden jälkeen käydä hoitamassa kummipoikien joululahjat ja sitten menen katsomaan työ-ystävän kanssa No man's land-teatteritaltionnin, jossa on pääosissa Sir'it Ian ja Patrick.
Tästä tulikin mieleeni, että ehkä taas jouluna pidämme Taru-maratonin :P
Tänään olimme työporukan kanssa virkistymässä Hotelli Presidentissä. Voin sanoa, etten olekaan ihan äkkiä ollut niin pahoja altistus-oireita aiheuttavassa tilassa, kuin se kokoushuone. Onneksi altistunut työ-ystävä oli myös paikalla ja kiduimme yhdessä. Iltapäivällä olimme vielä samassa tilassa pari tuntia, mutta oireet eivät tulleet takaisin ja arvelimmekin, että jos ilmanvaihto ei oel öisin päällä, niin oireemme johtuivat siitä.
Olin kerrankin varautunut ennalta ja otin avaavan lääkkeen mukaan, koska arvelin 70-80-lukujen vaihteessa rakennetun hotellin olevan mahdollinen altistuspaikka. Ensin alkoi ahdistaa ja tauolla otin avaavan lääkkeen. Sitten alkoi silmien punoitus ja kutina yhdistettynä pumpulipää-oloon ja lopuksi meni ääni. Lounaalle lähtiessämme sanoimmekin johdolle, että ei ollut ihan onnistunut valinta. Lounaan jälkeen onneksi teimme kävelylenkin raikkaassa keskustailmassa Aurora Karamzinin huvilalle, jossa koko porukka tutustui Kaupunginmuseon 'Musiikkia'-näyttelyyn. Näyttely oli oikein kiva ja hauskin oli tanssivideo, jonka avulla opettelimme discoa, charlestonia ja hiphoppia. Muista vaihtoehtoja olivat esim. menuetti ja boogie. Discoillessa tuli vain jo niin hiki, että boogie piti unohtaa.
Tanssitauon jälkeen palasimme Presidenttiin ja meille esiintyi Arimo Mustonen-niminen stand up-koomikko. Ihan ok, voitte tsekata juutuupista. Alle vyötärön menevistä vitseistä en niin jaksa innostua ja tuossa linkkaamassani videossakin on ainakin yksi kohta, josta en tod pidä. Kuvittelisin, että voitte arvata sen kohdan.
Päiväkahvien jälkeen pääsimme vapauteen ja niinpä kävin hakemassa nuorimmaisen kotoa ja tapasin taas työ-ystävän, mutta leffan parissa. katselimme Doctor Strangen, joka kesti hyvin toisenkin katsomisen ;) Lopputuloksena oli, että sekä minä että juniori haluamme taikaviitan.. huokaus. (Täytyy sanoa, että tämä on Benin rooleista ehkä paras tähän asti. Lisäksi puvustus on aivan ihana.)
OI, melkein unohdin! Eilen sain tietää tenttituloksen 'Viestinnän analyysi'-kurssilta. Sain kolmosen! Odotin hylättyä tai korkeintaan ykköstä, joten olin erittäin iloisesti yllättynyt. En nimittäin ollut yhtään varma, vastasinko kysymyksiin edes sinnepäin, mutta ilmeisesti siis kyllä. En vain käsitä.
eli sairastuvalta, tänään vuorossa minä ja keskimmäinen (kolmatta päivää). Kuume sahaa edestakaisin ja särkee joka paikkaa. Olin kuvitellut tekeväni jotakin, mutta en pysty muuhun kuin istumaan sohvalla kudin kädessä ja katsomaan leffoja ja sarjoja.
Mies läksi viemään joulukortteja postiin. Unohdin aamulla laitaa ne matkaan mukaan, joten toivon että hän saa ne kipattua postikaupan ovesta sisälle samalla kun hakee kissanruokaa. En ole ollut oikein nälkäinenkään, joten söin ruikkarin Kallen kaverilla ja avokadolla. Olen sairastanut tänä syksynä enemmän kuin viitenä viime vuonna yhteensä. En tykkää.
Menen jatkamaan Harry Potter-maratoonia nuorimmaisen kanssa. CU.
Vanha kuva kuun alusta
Marjaanalle tiedoksi, korttisi saapunee myöhässä. Näet sitten.
En nimittäin hyvistä yrityksistäni huolimatta saanut päivällä lisättyä kuvaa kännyllä tuohon alempaan postiin, joten tässä kuvat piparitaloista. Outoa väkeä asuu näillä kulmin. Ihan muutenkin :)
Nimittäin minä itse. Tuntuu, että olen suunnilleen ainoa ihminen Suomessa, jota ei todellakaan kiinnosta Saara Aallon menestys X-Factoryssa (en tiedä edes, menikö ohjelman nimi oikein). Tähän maahan mahtuu tasan yksi uutinen kerrallaan, sanoi joku joskus ja olen samaa mieltä. Minua ei muutenkaan jaksa kiinnostaa mikään reality-tv tai muu roskaohjelma, joita ilmeisesti muut seuraavat silmät tapilla ja niinpä vietin viikonlopun katsoen Ylen kehumaa sarjaa 'Paranoid' sekä Richardin uutta sarjaa 'Berlin Station', jossa ikävä kyllä alkaa olla viimeiset jaksot käsillä.
Kävimme perjantaina pienimmän ja miehen voimin katsomassa 'Ihmeotukset ja niiden olinpaikat' ja sepä oli varsin hauska elokuva. Ihan sekä aikuisille että lapsille oli riittävästi juonta ja meidän (koko porukan) mielestä paras HP-maailmaan sijoittuva leffa tähän asti. Ehkä siksikin, että HP-kirjoja lukemattomille tämä auttaa selittämään niiden taustahistoriaa, mutta myös siksi, että leffassa oli varsin mukavasti saatu 20-luvun USA esille ja erikoistehosteet olivat paikallaan ja sopivissa määrin. Kuulemma seuraaviin osiin onneuvoteltu nuoren Dumbledoren näytellijästä ja Richard on ilmeisen vahvoilla. Jei!
Lauantaina aloitimme Harry Potter-leffat uudestaan ja katsoin pienimmän kanssa "Viisasten kiven" ja sunnuntaina "Salaisuuksien kammion" (Oi Lucius <3).
Muuten olen lähinnä neulonut tosiaan "Paranoidin" seurassa. Eilen kokosimme kolme piparitaloa pienimmän kanssa, lisäksi tein joulukortit melkein valmiiksi ja pesin pyykkiä ja viikkasin parin viime viikon pyykit.
Sikäli oli raskas viikonloppu, että jatkuvasti jouluhommia tehdessä muistelen äitiä ja vedentuloa ei voi estää. Eilen oli sen lisäksi sunnuntai-ahdistus, jollaista en olekaan kokenut aikoihin ellei oteta lukuun marraskuuta.
Olemme myös päättäneet, ettemme yritä enää saada jouluksi matkaa minnekään. Ajattelimme, että voisimme lähteä pääsiäisenä, silloin se voisi vähän korvata kesälomaakin, jota emme yhdessä juurikaan ensi kesänä vietä. En tiedä vielä edes ensi kesän mökkeilystä, on paljon mahdollista että sekin jää väliin aikatauluttamisen aiheuttamien ongelmien vuoksi, mutat sen näkee lähempänä kesää.
Yritän kovasti ajatella, että joulun jälkeen alkaa päivä pidetä ja valo lisääntyä. Nyt jos voisin tehdä, kuten Simonin kissat, niin se olisi ihan parasta.
Uni-Jukka tai Nukku-Matti kävi taas jysäyttämässä hiekkasäkillä, alkoi nukuttaa ihan hurjasti.
Eilen tulin kotiin jo kolmelta, iski migreeni enkä voinut lähteä aikaisemmin, koska työpari oli kokouksessa kahteen asti. Onneksi pääsin kuitenkin sitten samantien lähtemään. Palelin ensin koko päivän töissä ja kotona illan, kuumeolo taas ilman kuumetta.
Tänään oli ihan hyvä olo, mutta jälleen palelin koko päivän. Lomapäivieni anominen on edelleen auki, koska palkkatoimisto ei vastaa henkilöstösihteerin kyselyyn siitä, minkä mukaan ne lasketaan. Nimittäin ollessani osittaisella hoitovapaalla lomapäivät laskettiin kuitenkin viiden työpäivän mukaan, mutta nyt kun teen omasta halustani lyhennettyä työviikkoa, niin kukaan ei tiedä mitään. Ehkä anon vain neljän työpäivän mukaan ja katson sitten lomaltapalattuani, mikä on homman nimi. Sitä henkilöstösihteerikin ehdotti :P
Tänään oli tämän syksyn viimeinen pilates ja olikin aika rankka, irroiteltiin kalvoja rullalla ja muuta mukavaa. Ohjaaja ehtii aina katsoa kaikkien asentoja, ettei tule virheitä ja siten vahinkoja, mikä on tosi tärkeätä. Pilateksen jälkeen kävin ostamassa pienimmälle uusia sukkia Sokokselta ja itselleni pitkähihaisia täyspuuvillaisia t-paitoja M&S:stä. Muualta niitä ei saakaan tässä kylässä.
Sain luettua ruotsinkielisen dekkarini loppuun, jeee! Oli ihan kiva kirja, ei ihan niin ruotsalainen kuin ruotsalaisten miesdekkaristien kirjat ovat olleet.
Nyt menen sänkyyn. Huomenna pitäisi ehkä siivota ja illalla menen leffaan pienimmän kanssa katsomaan Ihmeotuksia. Nähdään!
Nimittäin Sipilän sipilöinti Ylen kanssa alkaa ottaa pannuun. Eilen mokoma jupakka oli ollut BBCn pääutisissakin. Vähän noloa, kun muistaa Suomen olleen seitsemästi peräkkäin journalistisen vapauden ykkösmaaksi rankattu. Kummasti vain tulee Trump mieleen näistä Sipilän mielensäpahoittamisista.
Olen tällä viikolla kokeillut niinkin yllättävää asiaa, kuin nukkumista yli 7 tuntia per yö. Täytyy sanoa, että olo alkaa olla parempi, vaikka olenkin herännyt stressin takia parikin kertaa yössä ja yleensä viiden jälkeen alkanut odottaa kellon soimista.
Suuri osa stressistä purkautui tiistai-iltana hirveänä itkukohtauksena. Esikoinen ja pienin ovat niin samanluonteisia, että sanan säilä helisi rattoisasti, kun tuo kohta-11-v huusi isoveljelleen. Ehkä oli ihan hyväkin, että sain pahan olon ulos, sillä eilinen oli jo huomattavasti helpompi päivä ja eilisillan tentin jälkeen tunsin oloni suorastaan kuiviinpuserretuksi.
Tentti ehkä meni läpi, minulle riittäisi todellakin ihan vain läpimeno. Jouluviikolla saamme tulokset, joten sinne pitää odottaa. Kysymykset olivat sillätavoin jännittävät, etten ollut ihan varma mitä niissä haettiin. Vastasin kuitenkin.
Tänään olen ollut huomattavasti positiivisemmalla mielellä, onhan jo joulukuu ja kolmen viikon päästä alkaa jo päiväkin pidentyä jälleen! Ihme!
Kävin tänään pilateksen jälkeen ostamassa muistikirjan, sillä ajattelin kokeilla bullet journalin tekoa ja käyttöä. En yleensä ole kovin hyvä pitämään mitään listoja, mutta HSn artikkeli oli aika mielenkiintoinen. Lisäksi kun käytän nykyään vain luurin allakkaa, niin en siihen oikein saa aina kaikkea muistiin.
