Olen luullut, että meillä kotona on kaapit täynnä tavaraa. Nyt, tutustuttuani näihin tämän loma-asunnon kaappeihin, olen aivan hiljaa. Tai no, en nyt hiljaa, mutta olen entistä motivoituneempi siivoamaan kotona kaapit. Täällä kaapit ovat nimittäin epätoivoisen täynnä. Mies sanoi jo, että kun minä alan harkita näiden kaappien siivoamista, niin tilanne on paha. Tietenkään en voi alkaa raivaamaan täällä, se ei kuulu vuokrasopimukseen.
Yritin liittää kuvan tähän postiin, mutta se ei edelleenkään onnistu suoraan luurista eikä nyt olen edes läppäriä mukana. Saatte siis odottaa siihen, että kotiudumme.
Eilen ja tänään piti lähteä rannalta sateen vuoksi pois. Tosin sade on mukavan lämmintä +30-asteista vettä. Ei haittaa. Lähirannan juomakojua hoitava setä on joo alkanut tervehtiä meitä iloisesti, hän kun istuu rannalla kaiket päivät seuraamassa ihmisiä.
Yläkerran naapurin setä toi meille säkillisen perunoita ja porkkanoita sekä omenoita, joku hänen ystävänsä kasvattaa niitä. Hänen vaimonsa on lupautunut kuskaamaan meidät lentokentälle sitten parin viikon päästä, kun lähdemme kotia kohti.
Katselin jälleen eilen illalla Lontoon taetterilippuja, vielä löytyy paikkoja. Nyt puuttuvat oikeastaan enää lentoliput. Voi, miten toivoisin tämän haaveeni toteutuvan.
Vihdoin olemme perillä, itse asiassa jo toista kokonaista päivää.
Saatuamme kamamme ja löydettyämme auton kävimme ruokakaupassa. Vihannesosastolla alkuperäisasukas kysyi, mistä olemme jne ja lopulta hetken juteltuamme päädyimme hänen kanssaan siihen lopputulokseen, että kyllä tärkeintä elämässä ovat muistot ja perheen kanssa vietetty aika.
Äsken toisessa ruokakaupassa kassaneiti halusi kätellä meitä, kun olimme saapuneet niin kaukaa. Ihmiset täällä ovat todella ystävällisiä, ehkä sen vuoksi pidämme paikasta.
Eilen nuorimmainen innostui kokeilemaan pientä lautaa, boogie boardia, ja on nyt innokkaasti hinkumassa mereen. Lainasimme nyt aamusta lomakämpän aurinkovarjoa ja rantatuolia ja täytyy sanoa, että rannalla on minustakin varsin mukavaa.
Rupeamme kohta ruoanlaittopuuhiin. Ulkona on +31 ja riikinkukot naukuvat äänekkäästi (aamuyöstä saakka).
Eli siis en ole vielä pakannut kuin omat vaatteeni ja pienimmän vaatteet olen läjittänyt valmiiksi laukkuun heitettäväksi. Odottelen tässä saunan lämpiämistä.
Tämä päivä on mennyt jalkojen päälle, niinpä selkä on hajoamispisteessä ja on pakko istua sen aikaa, että saa laskut maksettua.
Mies ja isommat veivät kissan ja sillä aikaa minä pienimmän kanssa ensin tyhejnsin ja täytin tiskikoneen, sitten pienin meni omiin juttuihinsa ja minä tiskasin käsitiskit, pesin yläkerran lattiat ja vessan. Samalla pyykkäsin kolme koneellista lakanoita ja pyyhkeitä. Olen myös leiponut Keyn limettipiirakan ja marenkeja suklaahippuyllärillä ja silittänyt pyykit sekä antikarvoittanut koipeni.
Nyt pitäisi vielä valita matkalle lähtevät kirjat ja reppuun pakattavat kamat. Onneksi huomenna lähtö on puoliltapäivin eikä ihan kukonlaulun aikaan.
Loppuun hauska video, jonka löysin eilen.
P.S. Mies onnistui säikäyttämään pienimmän niin, että se sai hysteerisen itkukohtauksen. Huoh. (Olen sen verran väsynyt, että ensin aloin nauraa ja sitten itkeä.)
P.S. 2 Unohdin mainita, että mies toki pakkaa omat kamansa ja isommat pojat omansa. Minä olen huono palvelija :P
Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä... eikun siis loman eka päivä. Se on kulunut lukiessa, pyykätessä, kokatessa ja imuroidessa, ehdin tehdä luurille uuden maakuupussinkin ja menettää hermot moneen kertaan sekä lapsiin että ompelukseen.
Päättelin, että jos selviän tästä kesästä ja varsinkin kolmesta mökkiviikosta kahden teinin, pienimmän ja 84-vuotiaan äitini kanssa suht järjissäni, aion lähteä sinne Londoniumiin. Olkoon mies kuinka vastahakoinen tahansa. Vaikka tietysti mieluummin lähtisin niin, että mies puoltaa. Ei se ihan hirveästi nikotellut, kun tästä ideastani mainitsin nyt illalla.
(isäni tapasi sanoa 'kaik on vastaan, saha vain puoltaa', kunhan nyt piti latoa sekin tähän.)
Nyt taidan mennä koisimaan. Huomenna mies ja isommat vievät kissan Kirkastusjuhlille. Eli Aitoon kissahoitolaan :D
Alla yksi minun ja pienimmän suosikkipätkistä, Sylvester-kissa on aika mahtava tyyppi :P
Kuulemma syksyn tullen pääsen munalla töihin, jos työpaikan naiset saavat asian hoitaa :D Kävin nimittäin Palolla lounastamassa, koska pinaattikeittoa ja suklaamoussea oli luvassa. Ainut vain, että munat olivat loppuneet minun päästessäni linjastossa siihen kohtaan. Munaton pinaattikeitto on vähän laihaa, mutta menihän se silti.. työpaikan naiset olivat pahoillaan puolestani ja uhkasivat hakea minulle munan Jorgelta. (Naapuripöydän palomiehet taisivat kuulla naurumme syyn...)
Lounaalla puhuimme mm. säätilan kylmyydestä ja totesimme, että jos veneilee pilkkihaalarit päällä ja tippuu veteen, niin hukkuu luultavasti nopeammin kuin ilman haalareita. Ellei sitten käräytä itseään siinä bensalla viritetyssä kokossa, jolloin pilkkihaalarit sulavat ihoon kiinni. Varsin mielenkiintoinen juhannus siis tiedossa. Onneksi sitä ei tarvitse juhlia.
Selvitin töissä jo-valmiit-kässänkirjat hyllyyn ja siirsin samalla kaikki kässnkirjat uuteen paikkaan. Olen siis tänään nostellut, kantanut ja järjestänyt noin 10 hyllymetriä kirjoja. Eikä mennyt edes koko päivää. Nyt tosin oikea käsi (se jännetupentulehduksesta kärsinyt) on hiukan arka... pitänee ottaa särkylääkettä.
Juodessani iltakahvia pienimmän seurassa alkoi nukuttaa ihan suunnattomasti ja pistin pääni pöydälle sillä seurauksella, että pienimmältä tuli kahvit nenästä. Eihän siinä metelissä mitään nukkua voinut :P
Neuleryhmän keskustelupalstalla olen iloinnut siitä, että eräs ryhmän naisista on tänään saanut pienen poikavauvan! Asian tekee surulliseksi se, että tämän äidin puoliso (nainen) kuoli muutama kuukausi sitten. En ole ihan varma mihin, mutta ymmärsin, että oli yllättävä ja äkillinen poismeno. Mikä asiassa taas puolestaan on ihanaa, on se että anoppi on ollut kovasti tukena raskauden loppuvaiheessa ja on nyt huolehtimassa miniästään ja tämän pojasta.
Näihin tunnelmiin lopetan nyt (koska en näe ruutua).
Aamulla tajusin onneksi pukea ohuen villapaidan takin alle ja ottaa kaulaan huivin ja käsiin hanskat, ei ollut yhtään liikaa. Palolaitokselta lounaalta tullessa osuimme minä ja työkaveri juuri raekuuroon, se oli kylmää. Muistui mieleeni jälleen se kesä, kun olin ehkä 11-vuotias ja mökillä mummin (isänäitini) kanssa, lunta satoi ihan riittävästi.
Töissä sain luetteloitua kaikki alueelle lähtevät kässänkirjat, vaikka mm. grönlantilaiset perinnekäsityöt tuottivat hiukan vaikeuksia ja WorldCat ehdotti terapeuttisia hevosenkenkiä erään ristipistokirjan asemesta, kun koetin etsiä ISBN-numerolla. Huomenna pääsen hyllyttämään.. yllätys yllätys.. kässänkirjoja! Jee!
Töiden jälkeen kävin kahvilla ystävättären kanssa. Ostin yhden kirjan ja juttelimme ja kävimme katsomassa aika kivoja käsväskyjä, mutta sain hillittyä itseni.
Kotiin tultua sain miehen katsomaan Audiblen äänikirjahommaa ja sekin selvisi. Olin epähuomioinut yhden nappulan. Mies sanoi, että jopa on käyttöliittymä.. Niin, että ehkä en olekaan ihan blondi. Nyt on Hamlet luurissa :)
Loppuun yksi Arkin poikien piiseistä, sopii erinomaisesti jos on ollut rankka päivä. Jostain syystä mä tykkäsin heistä kovasti, Ola on aika söötti :D
Kerrankin kirjoitan jo näin aamupäivällä. Otsikon keksiminen on edelleen vaikeaa. Varsinkin, kun aivot jumittavat urakalla.
Viikonloppu kului melko lailla ompelukoneella huristellessa ja nyt on lomashortsit valmiit.Torstai on ensimmäinen lomapäivä ja voin jo nähdä sieluni silmin pyykkikoneen pyörivät koko päivän.
Perjantaina mies ja isommat (ainakin) vievät kissan hoitopaikkaan, jossa sekä kissa että hoitolan omistaja ovat tykästyneet toisiinsa. Se helpottaa minun stressiäni kissan viihtymisestä meidän poissaollessamme.
Täällä työpaikalla olivat siivoojat tjsp riehuneet ja nyt on keittiön/sosiaalitilan pöydät laitett yhteen pitkäksi yhtenäiseksi pöydäksi. En tiedä, mitä ajattelisin asiasta. Sitä kokeiltiin joskus silloin, kun muutimme remontin jälkeen takaisin eikä se ollut kovin pitkäikäinen kokeilu.
Kulttuurimatkasta sen verran, että olen koko viikonlopun myynyt reissua miehelle, joka alkaa vähitellen olla suostuvainen vaimon 'tyttöjen viikonloppuun'. Suurin syy vastustukseen lienee se, että tuo pelkää meikäläisen hurjapään onnistuvan jossain haverissa. Se ei kyllä olisi mikään ihme. Saa kuitenkin nyt nähdä, miten homman kanssa käy.
Loppuun voisin laittaa vaikka jonkun kesäpiisin. Työkoneella en juuri pääse juutuupiin muuten, kuin tsekkaamaan että oikea video tuli valittua. Mutta tässä se, rakastan Marc Bolania.
Alan olla kestokykyni äärirajoilla. Ensi viikolla on onneksi enää kolme työpäivää ja sitten seitsemän viikon vapaus!
Olen jo aiemmin mielestäni vinkunut siitä, etten vain yksinkertaisesti pysty tähän yksivuorotyöhön. Se ei sovi minulle. En osaa nukkua, vaan alan odottaa tuntia aiemmin kellon soimista ja stressaan niin, että päässä soi ja särkylääkkeet loppuvat talosta. Sitä ei koskaan tapahdu silloin, kun teen normaalivuoroa menin sitten mihin kellonaikaan tahansa kustannuspaikalle. Ehkä olen tehnyt kaksivuoroa liian kauan.
Tänä aamuna mies soitti, kun olin juuri saanut aamukahvit kitaan työpaikalla (en juo kahveja kotona). Hän kertoi ilouutisen eli esikoinen pääsi yhteishaussa ensimmäiseen vaihtoehtoonsa Käpylän luonnontieteelliseen lukioon. Oikein hyvä :)
Samoin tuli tieto keskimmäisen luokkajaosta ensi vuodelle/yläasteelle ja yhden kaverin äiti jo soitteli luokanvaihdosta. Saa nähdä pääseekö keskimmäisen tämä kaveri samalle luokalle. Olisihan se mukavaa, pojat tuntevat kuitenkin jo tarhasta asti toisensa. Keskimmäinen ei ole aivan niin yksinäinen susi kuin esikoinen oli.
Tänään on ollut Helsinki-päivä, en osallistunut yhtään mitenkään. Tänään on myös äitini 84-vuotissyntymäpäivä :)
Töiden jälkeen kävin kangaskaupassa. Tunnin tutkailun jälkeen löysin oivallisen shortsikankaan ja ostin siihen tilpehööritkin. Huomenna voisin piirtää kaavat ja leikata kankaan ja sitten viikonlopun kuluessa ommella. En olekaan aikoihin tehnyt mitään itselleni.
Kävin myös karkkikaupassa, päänsärky on hyvä syy ostaa salmiakkia.. tosin en tiedä pitääkö huolestua, kun karkkikauppias tervehtii jo kaukaa :P
Eilen 'ostin' Akateemisesta pokkaripassilla ilmaisen kirjan yhdeltä suosikkikirjailijaltani. Yritän hiukan toppuutella itseäni, etten lukisi sitä kertaistumalta.. jatkoa saa taas odottaa, sillä tämä on uuden sarjan ensimmäinen osa.
Olen myös kuunnellut nyt melkolailla tauotta Alt-j-yhtyettä. Täytyy sanoa, että kolahtihan se sittenkin, vaikka ensin luulin etten tykkää. Tässä vielä sanat alempaan piisiin.
Aahhhaaa.. katkeen alla vielä kuva, jonka vuoksi harkitsen vakavasti loppukesälle/alkusyksylle kulttuurimatkailua Londoniumiin..
Nolliksen toivomuksesta kirjoitin omin pikku kätösin pienen näytteen. Se ei ole kaunoa vaan ihan normi-tekstausta. Joulukortit kirjoitan kaunolla, mutta se ei oikein suju enää. Joudun miettiään kirjaimia enemmän kuin tekstatessa. Otin myös kuvan luentomuistiinpanoista, yritin etsiä sellaisen aukeaman josta saa selvän. Osa on lukukelvotonta suoraa viivaa, tarkoittaen minun olleen lähellä nukahtamispistettä.
Muistan, että lähetettyäni osoitteenmuutoskortit suvulle, serkkuni oli kysynyt äidiltäno oliko tämä kirjoittanut osan korteista. Kuulemma käsialamme ovat samanalaiset, vaikka itse en kyllä tunnusta (äitini on entinen farmaseutti).
Jostain syystä, en tiedä miksi, useammassakin blogissa on tänään puhuttu twitteristä. Itse liityin siihen vuosia sitten pitkän harkinnan jälkeen ja ensimmäisessä twiitissäni kiitin Jared Letoa heidän Helsingin keikastaan edellisenä iltana. Hän jopa vastasi siihen :) Sen jälkeen olin pitkään vaiti, tuntui etten vain osannut ja että omat asiani olivat tylsiä, enhän ole minkäänsortin kuuluisuus. Viime talvena aloin seurata ja twiitata aktiivisemmin, oikeastaan Hobitti-elokuvan takia, sillä löysin fandomista kaltaisiani ihmisiä ja uskalsin jutella heidän kanssaan ja jopa kyseisen leffan näyttelijöiden kanssa.
Nykyään saatan vaihtaa muutaman sanan esim. aamulla nettituttujen kanssa ja viime viikolla keskustelin Kallion kirjaston kanssa uudestan itsepalveluvaraussysteemistä, joka on mielestäni jostain syvältä ja poikittain. Tänään eräs näyttelijä, jota olen pitkään fanittanut, ilmaisi itseään twitterissä ja muistin onnitella häntä viime perjantaisen syntymäpäivän johdosta (mitä en muistanut tehdä fanifoorumilla).
Eniten seuraan Twitteristä kuitenkin uutisia, sekä oman alan että erilaisten uutispalveluiden. Koska en jaksa lukea edes nettiHesaria pysyn nykyään ihan hyvin kärryillä maailman menosta tuon avulla. Kaikkeen tottuu, sanoi irlantilainen köysi kaulassa.
Tänään kävin syömässä työpaikkasuhteen kanssa. Olen maksullinen nainen, hän nimittäin tarjosi lounaan vastineeksi poikein pieneksi käyneistä vaatteista, joita roudasin pari kassillista.
Tässäpä tämän päivän epistola. Saa nähdä jaksanko huomenna kirjailla
yhtään mitään, kun olen ensin koko päivän koulutuksessa ja sen jälkeen
menen kahville tyttökaverin kanssa.
Loppuun vielä päivän korvamato, jota aamulla soitti eräs kitaranrämpyttäjä Sörkan aseman ylätasanteella.
Menin fillarilla töihin ja ajelin takaisin lujempaa kuin ennen, pääsin jopa melkein sen Kivikon tappomäen ylös! Olen nyt fillaroinut yli 100 kilometriä tänä keväänä. Aika hyvin ihmiseltä, joka vielä pari vuotta sitten arveli ajavansa pyörällä töihin saakka ei-koskaan. (Sain siitä jokseenkin tarpeekseni aikoinaan, kun oli pakko ajaa säässä kuin säässä ja talvella kävellä 5 km matka.)
Sain liput Katy Perryn keikalle, vaikka muistin sen vasta iltapäivällä! JEE! Maaliskuussa nähdään :)
Mies toi kaupasta Salmiakkijäätelöä. Sitä Fasun neliömäistä, se on mun suosikki! SIinä on juuri oikea määrä salmiakkia, se on sopivasti vahvaa eikä lässyä.
Yksi sukansaaja vastaa kysymyksiin FBssä tänään, pistin sille kysymyksen. Luen vastaukset huomenna :P
Ainiin ja huomenna on sovittuna lunch-date työpaikkasuhteen kanssa :D
Lauantai meni mukavasti, luin koko päivän ja leivoin illalla Brita-kakun. Aina joskus teen sitä ihan muistin virkistämiseksi, vaikak mieluummin teen marengin omana juttunaan. Mies oli kuitenkin ostanut mansikoita, joten sain ne laitettua tuohon ja hyvinhän se upposi.
Tänään esikoisen kummitäti ja minun kummipoikani tulivat kylään ja meillä oli oikein hauskaa. Suunnittelimme ensi syksyn matkailuja ja söimme ensin ruoan ja sitten porkkanakakkua kahvin kera. Tällä kertaa olikin varsinainen testikakku, sillä tavallinen sokeri loppui ja jouduin laittamaan taikinaan hillosokeria. Ei se kyllä vaikuttanut mitenkään, kakku oli oikein hyvää. Toinen testi tapahtui, kun laitoin hiukan liikaa voisulaa päälliseen ja se valui pitkin kakkua, mutta eipä tuo haitannut ja maku oli ainakin oikein hyvä.
Päivänliljat ovat kohta kukkineet, mikä on aika aikaista. Toki ne ehtivät kukkia vielä uudestaankin, mutta silti.. mökillä noiden 'emot' kuukivat vasta heinäkuussa.
En osaa päättää, menisinkö huomenna fillarilla töihin. Iltapäivällä luultavasti sataa ja inhoan ajaa sateessa fillarilla, mutta koko viikkona ainut sateeton päivä näillä näkymin olisi keskiviikkoa, jolloin on mentävä metrolla, sillä koulutus on Ruoholahdessa. Osaisinpas päättää.
Loppuun korvamato, jonka sain ystävän fb-päivityksestä.
Olimme tänään, minä ja pojat, koko päivän Linnanmäellä. Torstaina fillaroituani kotiin ja niinollen aivan katkipoikki sain itseni melkein kiihdytettyä itkupotkuraivareihin siksi, että esikoinen ei halunnut lähteä minun ja pikkuveljien kanssa Lintsille. Ehdin hetken selvittää hänelle näkemystäni asiasta kunnes mies otti asian hoitaakseen ja hetken päästä ilmoitti esikoisen lähtevän ihan mielellään kanssamme.
Tänä aamuna heräsimme siis melkein-kukonlaulun aikaan ja löysimme itsemme huvipuistosta hieman avaamisajan jälkeen. Aloitimme päivän riennot Vekkulalla ja kahdella vuoristorata-ajelulla ja siten en enää muistakaan, missä järjestyksessä menimme. Joka tapauksessa iltapuolella neljännen kerran vuoristoradasta hypätessäni (vielä liikkuvasta vaunusta.. ai minäkö huono esimerkki?) kompuroin ja vedin lipat ja nyt on vasen puoli suht kipeä, varsinkin varpaat.
Pienin vähän säikähti ja pidimme kahvitauon, jonka jälkeen aloimme hivuttautua kohti portteja. Loppujen lopuksi olimme kotona yhdeksän aikoihin, kun mies tuli hakemaan meidät metrolta. Popcorneja ja erilaisia arvonnasta voitettuja rojuja sekä karkkia löytyi kasseista.
Ollessani juuri sulkemassa luuriani eräässä vaiheessa olin ilokseni saanut s-postin, jota jo hieman osasin kaivatakin tsekattuani erästä kurssi-ilmoittautumista alkuviikosta. Näyttää pahasti siltä, että minusta(kin) tulee vihdoin kirjastonhoitaja sillä pääsin informaatiotutkimuksen aineopintokokonaisuuden verkkokurssille, joka järjestetään ensi syksyn ja kevään kuluessa. Täytyy sanoa, että olen tosi onnellinen. Toivon vain, että selviän siitä kunnialla.
Nyt lähden petiin oikomaan särkeviä koipiani. Allaoleva video siksi, että muistaisin maanantai-aamuna ostaa Katyn maaliskuiselle keikalle liput :P Hyvää yötä!
Kävin leffassa isompien poikien ja ystäväni kanssa vilkaisemassa Pahattaren (Maleficent) ja täytyy sanoa, että tykkäsin. Eihän se ollut kovin ihmeellinen varsinaisesti, mutta silti hyvä näkökulma sadun toiselta puolen. Erityisesti pidin Angelina Joliesta ja Diaval-korppia näyttelevästä Sam Rileysta, joka sai korppimieheen syvyyttä.
Totesimme ystäväni kanssa, että Pahatar on aina ollut meidän suosikkimme Disneyn pahiksista.
Töissä alkoi lomaa edeltävä kiire. Pitäisi ehtiä luetteloida viisi isoa banaanilaatikollista käsityökirjoja, joista useimpia ei löydy kotimaisista tietokannoista. Onneksi on Worldcat <3
Loppuun vielä Lana Del Rayn esittämänä Pahattaren teemapiisi. Tykkään.
Menin fillarilla töihin ja meninkin lujaa, ylitin aiemmat aikani ja pääsin töihin 40 minuutissa. Ehkä se johtui raikkaasta ulkoilmasta tai alamäistä, mutta kuitenkin. Takaisintulo olikin sitten tuskaa ja kesti 46 minuuttia, vastatuuli oli melkoinen ja pelkäsin toisen jalan alkavan krampata. Tosin Viikissä pääsin yhden mäen helpommin kuin viimeksi ja samoin Kivikossa siinä kamalassa tappomäessä pääsin hiukan pitemmälle ennen kuin oli pakko luovuttaa ja kävellä ylös.
Oli hauskaa, kun Hermannissa odotin valojen vaihtumista päästäkseni ylitse ja eräs samaan suuntaan menevä huppelissa oleva herrahenkilö sanoi minulle, että 'Kuule nainen! Mahtavaa, että vedät ittes kondikseen!' ja sitten hän pyysi anteeksi, mutta sanoin, että ei haitannut ja kiitos :) Minusta se oli varsin kannustavaa (mutta olenkin hassu).
Nyt lähden oikaisemaan kankeat koipeni yöksi, mutta tässä vanha tanssipiisi, joka edelleen huvittaa minua.
Eilen tosiaan juhlimme oikein olan takaa. Mehut menivät aika tehokkaasti ja katkaisin 9kk jatkuneen alkoholittoman kauden kolmella lasilisella kuohuviiniä. Järkyttävää. Enkä tullut edes hiprakkaan. Hukkaan meni siis sekin. Muutenkin pidin varani ja söin lähinnä salaatteja ja kakkua, riittivät hyvin.
Eilen olin juuri sanomassa yhdelle äititutulle, jonka kanssa istuin, että meidän perheessä ie ole koskaan ollut yhtään stipendiä ja samassa rehtori huusi keskimmäisen nimen. Hän sai Lionseilta parikymppiä ja esikoinen sai samalta järjestöltä reaaliaineista viisikymppisen. Paistaa se päivä risukasaankin siis.
Tänään olen ihan vain ollut. Pesin pari koneellista pyykkiä ja tein Keyn limettipiiraan, mutta muuten ollut tosiaan vain. Ta siivosin kyllä keittiön.
Huomenna, jos keli on yhtään suotuisa, ajattelin fillaroida töihin. Kaikkien kakkujen jälkeen ihan hyvä idea :)
