Vappuaattoni on kulunut varsin mukavasti ensin töissä ja sitten kotona. Mutta ennen kuin menen siihen, haluaisin huomauttaa Paimenelle, että hänen kannattaisi nythetivälittömästi tsekata postilaatikkonsa!
Työpaikalla oli varsin hiljaista, koko päivänä kävi yhteensä kolme asiakasta, jotka eivät olleet talon vakinaista väkeä. Kävin lounaalla ihanan Heidin kanssa ja join kuumat päiväkahvit työpaikkasuhteeni kera ;) Hmm.. Niin. Sitten pistin ovet kiinni loppuviikoksi ja lähdin kotiin.
Astuttuani ovesta sisään jäin suu auki toljottamaan. Mies äkseerasi jälkikasvua siivouksessa. Toinnuttuani raahauduin avustamaan ja saimmekin talon interiöörin sen verran siistiksi, että kummipoikani ja äitinsä saattoivat saapua. Ilta kului rattoisasti patojen äärellä ja isompien poikien paukutellessa vesi-ilmapalloja ulkona huolimatta varsin koleasta tuulesta.
Onneksi vajaa kolmevuotias alkoi sammua suht aikaisin ja pääsimme oman väen rauhaan. Huomasimme mm. yhden kaktuksistamme alkaneen kukkia ensi kertaa ikinä (=n. 10 vuotta). Nyt olen hetken koettanut etäopettaa ystävääni käyttämään Twitteriä kehumalla julkisesti hänen munkkejaan siellä. En ole nauttinut kaupan simaa vahvempaa.
Vappukukka
Nyt nautin iltateetä ja kohta sammun petiin. Onneksi ei tarvitse neljään aamuun nousta kellonsoittoon. Alla yksi Eppujen parhaita piisejä.
JEEE! Vika tentti oli ja meni! Ehkä jopa osasin vastata jotakin, piti miettiä modernismin ja perinteisen proosan eroja Tuntemattoman ja Manillaköyden suhteen ja toisessa tehtävässä pohtia, mitä postmodernimin tunnusmerkkejä on Sonja O:ssa ja Kreislandissa. Ekan kerran ikinä kirjoitin kumpaankin vastaukseen alun kolmatta sivua tekstiä. Huhhuh.
Alla ehkä jonkun päivän tulevaisuudenkuva.. Tai sitten ei :P Erikoisterveiset Marjaanalle ;)
Nyt nautin salmiakkiaakkosia ja relaan. Maksamalla laskuja.. No ostin pienimmälle ja itselleni ilmapallon sentään tentin jälkeen :D (Ostin myös Pandan Lakritsitoffeita, mutta ne olivat pettymys. On harmi, että Hopeatoffeetkaan eivät ole niin hyviä kuin aiemmin eikä siis nykyään saa kunnollista hampaiden paikat irrottavaa salmiakkitoffeeta mistään. Törkeätä on se.)
Alla päivän piisi. Coldplay tuli mieleeni uutisesta, jossa kerrottiin parin suomalaistytön löytäneen heidän uuden cd:nsä yhden laulun sanat Rikhardinkadun kirjastosta :) Magiaa kirjastossa :)
Mahdollisesti huomenna saatan jopa ehtiä kirjoittamaankin tänne jotain älykästä. Nyt nimittäin jatkan luentomuistiinpanojen lukemisella. Viimeinen tentti on huomenna ja sitten se on ohi (ainakin tältä talvelta).
Joskus päivän (tai eilisenkin) uutisten lukeminen kirvoittaa sellaisen ilonpurskahduksen, että sillä saa kummasti tilaa aamumetroruuhkassakin. Sellainen oli tämä uutinen tänään. En mitenkään pystynyt pitämään artikkelin herättämää iloa sisälläni.
Mutta nyt kutsuvat luentomuistiinpanot, joten näkymiin huomiseen!
Kävin leffassa isompien poikien ja ystäväni kanssa katsomassa Kapteeni Amerikan ja olihan se hyvä. Melkein voisin sanoa, että ehkä jopa yksi parhaita Avengers-leffoja tähän mennessä.
Johduin taas pohtimaan ystävyyttä tuon leffan takia, enkä edelleenkään oikein tiedä mitä sanoisin. En tiedä, onko minulla koskaan (aviomiestä lukuunottamatta) ollut sellaista ystävää, jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä tahansa tai joka olisi valmis tekemään mitä tahansa minun puolestani. En oikein luota ihmisiin enkä paljasta kenellekään kaikkea itsestäni.
Aamulla olin omituisen hyväntuulinen. Naureskelin parille papparaiselle, jotka moittivat kahta hyökkäsvaunuja työntävää venakkoa siitä, että nämä valloittivat koko jalkakäytävän. Toki minuakin sama asia risoo, enkä ymmärrä miksi jotkut ovat niin ajattelemattomia, sillä vaunut ovat vaarallisetkin.
Toinen repeäminen tapahtui pienessä Alepassa, jossa käyn vähintään kaksi kertaa viikossa työmatkan varrella. Kauppias oli täyttämässä hyllyjä ja vilkaisi minua huomentaakseen ja siitä parin hyllyn päässä minua alkoi naurattaa kommentti, jonka joskua laitoin Paimenelle siitä, kun kys. kauppias yritti iskeä meikäläistä kassalla.. eli siis flirttasi kassakoneen ääressä rahastaessaan minua :D Nauroin sitä vielä ulkonakin tänään. (Osasyy tähän repeämiseen oli kyllä Paimenen kyselylomakkeella ja kalsareilla.)
Töissäkin onnistuin ilahduttamaan muutamaa ihmistä ja erityisesti itseäni, sillä sain suuren luokittamisurakan selätettyä vihdoin. Eräs asiakas toi meille kauniin ruusun Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi (jota en kyllä itse vietä) ja me tarjosimme tälle herralle kuitenkin vapaata kirjavalintaa kirjaston antimista.
Eilen nauroimme työpaikkasuhteen kanssa ns. taiteilijoille.. No ehkä en mene tässä nyt sen syvemmälle. Totesimme vain, että on tullut Manarat luettua ja minä säälittelin taiteilijan naiskuvien oletettavia hartiavaivoja.
Äsken nauroin taas vedet silmissä allaolevalle kuvalle. Hullulla on onneksi halvat huvit.
Marjaanalle ja muille kirjoista kiinnostuneille ihmisille vielä yksi linkki lontoonmurteella.
Ja loppuun hupailu, jonka eräs huumorimies (ex-työkaveri) linkitti minulle.
Sain Simpukalta haasteen, joka on kiertänyt aika pitkälle jo täällä Blogistanian aavikoilla.
Haasteen
säännöt: 1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut. Tehty 2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti
heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
KYSYMYKSET
1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)
Aion jatkaa samaa kuin tähänkin asti, mutta saa nyt nähdä.
2.
Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .
Uskaltaisin ehkä pitää joitain luentoja itsekin. Kiitos lukioaikojen suomenopettajan (rehtori) en ole kovin luonteva esiintyjä.
3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin? Ihan mikä tahansa. Tänään melkein aloin itkeä kauniin runon vuoksi luennolla.
4.
Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Syvänmerensukellusta. Tosin arvelen, että panikoisin, koska tuppaan panikoitumaan snorklatessakin.
5.
Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä
muuttunut iän myötä?
En kauneusleikkausta, mutta se tissienpienennys houkuttaa.
6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi
ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
Ainahan mulla joku soi, nyt pari päivää on mennyt Beatlesien 'Paperbackwriter'in kanssa. Joskus oli joku Abba viikkokaudet soimassa.
7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa? En mitään nyt, kaikki on. Tosin uusi tykki tarvittaisiin, sellainen joka sopii yhteen uuden Siniräyn kanssa.
8.
Opiskeluhaaveita, mitä? Parikin hakemusta aineopintoihin aion laittaa eteenpäin tällä viikolla. Katsotaan kuin ämmän käy.
9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi? Tärkein arvoni taitaa olla se, että pyrin elämään siten, että pystyn katsomaan rakkaitani silmiin puhtain sydämin.Yritän myös (ex-partiolaisena) elää vanhoja partioihanteita noudattaen, ne ovat aika helpot ohjenuorat mielestäni.
10.
Riitätkö itsellesi?
En tiedä. Täytyy sanoa, etten ihan täysin ymmärrä kysymystä, sillä jos riittäisin niin olisin täydellinen ja vailla kehittymisen vaadetta.
11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Kaikenlainen tekeminen, jos en leivo niin neulon, kirjoitan tai askartelen.
Pääsiäinen on melkeinpä ohitse. Olen viettänyt sen lukemalla tenttikirjoja ja pesemällä pyykkiä. Olikin varsin rentouttava pääsiäinen, koska nuorimmaisen taudin vuoksi peruimme isovanhempien kyläilyn. Mikä ihana rauha ja hiljaisuus!
Olen eilen ja tänään istunut pihalla auringossa lukemassa. Hurjan kokoiset pörriäiset pöristelevät kevätkaihonkukissa ja muurahaiset kipittelivät koivilla. Minun koivillani siis. En muista, milloin olisin kävellyt pihamaalla paljain jaloin jo huhtikuussa. En varmaan milloinkaan. Ihana kevät!
Onneksi edessä on vain kolmen päivän mittainen työviikko. Huomenna illalla viimeinen luento ennen tenttiä, joka on viikon päästä. Auh.
Loppuun pari päivää kiusannut korvamato. Ainiin.. menen ensi kuun 20s päivä katsomaan Peter Gabrielia. Jostain syystä olen siten kerettiläinen, että tykkään kyllä Phil Collinsin äänestä enemmän näissä Genesiksen piiseissä.
Ah.. varpaankynnet pitää vielä maalata.. *kirjoittaa to-do-listaan*
Mistä johtunee, että Pitkä perjantai on ihan oikeasti yksi vuoden pisimmistä päivistä?
Tänään olen ehtinyt lukea kaksi kirjaa kokonaan ja metrokirjan loppuun, pestä kolme koneellista pyykkiä, vaihtaa lakanat ja hoitaa nuorimmaista, joka on kuumeessa.
Nyt kaadun petiin. Luin yhdestä seuraamastani ficistä pari lukua. Kyseinen tarina on todella hyvin kirjoitettu ja jokainen luku saa minut itkemään kuin pikkulapsen. Kirjoittaja on erinomaisen taitava tarinankertoja.
Keppikeskiviikkohan on juuri sitä, mitä se lupaa. Tänään meillä töissä oli varsin kepoisaa menoa. Mieskollegoja on niin hauska kiusata ;)
Yhden työkaverin vyö meni rikki/poikki, solki petti tjsp. Työparini toivotti hänelle hyvää työpäivän jatkoa sanomalla: 'Pidä housut pystyssä.'
Toinen työkaveri tuli kysymään onko meidän vessassa paperia. Onhan sitä. Entä käsipaperia? Sitäkin löytyi... En tiedä mihin hän sitä tarvitsi.
No juu. Sellaista tänään.
Aloitan pääsiäisvapaat hieman aiemmin, pienin nimittäin on kuumessa ja koska miehen sairasloma loppuu tähän päivään, on minun vuoroni jäääd kotiin päivystämään. Ei se vain haittaa, päinvastoin.
Nyt menen nukkumaan, kunhan keksin tähän jonkin piisin.
Marjaana esitti majassaan seuraavanlaisen haasteen:
Ruoppaa käsilaukkusi tai taskusi ja kerro, mikä on merkillisin esine, mitä sinä sieltä löysit!
En arkisin käytä käsilaukkua, joten saatte tyytyä työlaukun antimiin. Sieltä ei välttämättä löydy mitään kovin kummallista. *köh*
Tässä ensinnäkin laukkuni, hyvinpalvellut Harry Potter-maasta ostettu tuliainen itselle. Minusta kaikilla kirjastolaisilla voisi olla tällainen Taikaministeriön lähettilaukku, sillä taikuuttahan me jaamme. Sanataikuutta.
Ja kassin sisältä löytyy:
-Luentopaperit muovitaskussa
-Eväsrasia (tyhjä tässä vaiheessa päivää)
-Rainbow suolattuja cashew-pähkinöitä (luennolle välipalaksi)
-Mark Gatiss: The Vesuvius Club (Lucifer Box #1)
-Lompakko
-Puhelin pussukassaan
-Sateenvarjo (Marimekon Unikko)
-Kaksilokeroinen kukkaro, jossa säilytän puhelimen laturia ja kuulokkeita (Marimekon Unikkokangasta)
-Iso Marimekko (Unikko-kangasta)-pussukka, jossa on sisällä
kolikkokukkaro(Unikko-kangasta)
huultenrajauskynä
kuulakärkikynä
huulirasva (Blistexin vadelma-sitruuna, ihana)
muistitikku 8 G
Ibumax-paketti (30 kpl)
miniatyyrikokoinen Island Kiss-hajuvesi
Salmiakki Mix-pussista tehty pikkupussi, jossa on sisällä 5 huulipunaa (yksi lisää on farkkujen taskussa) ja yksi Autot-laastari
-Unikkokukkaro, jossa on avaimet ja kaupungin orjanlätkä
-MLL:n kassi taiteltuna
-Kalenteri (meinasi unohtua)
Siinäpä ne kai oli. Hajuvettä olen viimeksi käyttänyt ehkä syksyllä, tosin en ole ihan varma. Huulipunista yksi on melkein loppu, mutta ehkä siitä vielä irtoaisi..
Mikä mahtaa olla minun suosikkikankaani Marimekolta?
Astuin kotiovesta sisälle, pienin moikkaa: 'Hei äiti, kato mun takista repesi koko kylki auki!'. Voi jipii... ensin sanoin, etten jaksa nyt aiankaan tänä iltana sitä hoitaa ja huomenna on luento. No vaihdoin kotivaatteet ja katsoin ompelukonetta, siinä oli musta lanka valmiina ja vetäisin sitten sen takin kyljen kasaan. Eihän sillä lapsella muuten olisi ollut takkia koko viikolla, kun keskiviikkonakin mulla on iltavuoro. Aikaa meni ehkä kymmenen minuuttia, mutta kirosanoja raikui. Koska takkikangas.
Pyysin esikoista keittämään iltakahvin ja laittoihan se. Olin ostanut kotimatkalla Aino-uutuusjäätelöä, nougat. Ällömakeaa, tuli suklaaällötys. Virpomispalkoiksi varatut pikkuiset suklaamunat eivät parantaneet suklaaällötystä ja kaipasin salmiakkia. En pidä suklaasta kovin paljoa. Söin sitten metwurstia iltapalaksi. Koska suklaa.
Esikoinen katsoo 'Big bang theory'a, siinä sanottiin, että Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät on ihan pöljä leffa, koska sen lopputulos olisi sama ilman Indyä... ihan tosi kyllä. Koska joka tapauksessa natsit olisivat saaneet Liiton arkin, avanneet sen ja kuolleet. Aikamoinen plotwist :D BBT on yksi meidän perheen suosikkisarjoja. (Koska Sheldon).
Loppuun kuva, jonka löysin juuri äsken. Minähän olen se kummajainen, joka on ekaluokalta lähtien halunnut kirjastontädiksi. Ensimmäisellä luokan tutustumiskäynnillä muistan ajatelleeni, kuinka ihanaa olisi olla töissä kaikkien niiden tarinoiden parissa, joita kirjastossa on. Edelleen olen samaa mieltä, vaikken aina pitäisikään tarinasta.
Vaihdoin sittenkin iltapiisin, oli liian surullista. Joo, ja nyt lopetan. Teen Marjaanan kassipaljastushaasteen huomenna.
EDIT
Yhtäkkiä muistin vielä, että työpaikkasuhde kehui minua. Tai kehui ja kehui.. no.. kutsui minua muodollisesti päteväksi :D Keskustelimme akateemisista loppututkinnoista ja päädyimme tuohon. Jostain ihmeen syystä hän saa minut yleensä flirttaamaan kanssaan. Siinä on kyllä se hyvä puoli, että kumpikin meistä tietää missä mennään :P
Ilmeisesti tämän maanantain 'virallinen' nimi olisi Malkamaanantai, mutta kuulostaa jotensakin pöljältä. Kuten koko Hiljainen viikko. No se siitä.
Aloitin aamuni reippaasti pulahtamalla uima-altaaseen ja uin suht sopivaa vauhtia kilsan puolessa tunnissa. Jossain vaiheessa oikea jalka alkoi vähän varoitella krampin mahdollisuudesta, joten hidastin hiukan tahtia. Ihme kyllä samalla radalla kanssani oli vain yksi uimari, minä olin hänelle varmaankin liian hidas mutta en antanut sen häiritä. Lopuksi matkalla pesuhuoneeseen pulahdin vielä kylmävesialtaan kautta, sekin oli pitkästä aikaa oikein kiva.
Uinnin jälkeen poikkesin ex-työpaikassa, ystävä oli luvannut aamukahvit ja Spooksin 9-kauden. Nyt voin rauhassa taas katsella töllöä iltaisin. Pitää vain kehitellä jokin välineule.
Töissäkin on mennyt ihan kivasti, kitutunnin päästä pääsen pois. Korjasimme työkaverin kanssa nideleimasimenkin näppärinä likkoina (katsoimme käyttöohjeesta neuvoa). Kyllä olemme käteviä!
Luin hyvän artikkelin yhdestä alan nettilehdestä ja se oli minusta niin hieno, että ajattelin linkata sen tähän.
Ensinnäkin artikkelissa kerrotaan eräästä nuoruusaikojeni suosikkikirjailijasta ja lisäksi se on muutenkin ihan asiallinen juttu. Tosin sen verran pitää sanoa, etten ihan allekirjoita kirjoittajan näkemystä romanikerjäläisestä ja viisaudesta. Ei siirtolaisuus tai elämänkokemus välttämättä jalosta ihmistä mitenkään, kuten kirjaviisauskin on pelkkää papukaijamaista kailotusta ellei itse asiasta mitään ymmärrä.
Liityin viikko pari sitten Twitterissä seuraamaan @CrapTaxidermy-nimistä mikroblogia. Elikot ovat aika hulvattomia. Jostain syystä tämä iski tänään ja hihittelen sille edelleen.
Luin viimeisimmän Salien luvun jälleen ja pitihän sitäkin taas korjata. Kohta pääsen kotio, jos jaksan niin jatkan seuraavan luvun kirjoittamista. Aion spoilata sen verran, että jossain vaiheessa tarinaan ilmestyy myös joulupukki. Hän kävi itse kertomassa asiasta minulle jonain yönä viime viikolla. Jos Paimen on suosiollinen, niin hänen SoundCloud-radionsa voisi esittää erään kirjoittamani joulutarinan. *vink*
Tähän pitäisi vissiin keksiä joku piisi.. *pohdiskelee*.. teinipiisi?
Tänään kävin muutaman opiskelukaverini kanssa Tennispalatsissa katsomassa Chaplin-näyttelyn, joak oli erittäin hyvä läpileikkaus hänen urastaan. Olen ehkä joskus maininnut olevani jonkinasteinen Chaplin-fani, jo 7:llä luokalla pidin esitelmänkin herrasta luettuani hänen elämäkertansa kolmeen (+) kertaan. Minusta Chaplin on edelleen hieno mies. Niin.
Näyttelyn ja erityisesti museokaupan jälkeen kävelimme Tennarista lyhyen matkan Annankadun MaiThai-ravintolaan. En ole ennen syönyt thaimaalasita ruokaa, joten en ole ihan varma pitikö sen olla sellaista. Minusta se oli varsin suomalaistettua, mutta pidänkin enemmän naapurikuppilan nepalilaisesta. Ikävä kyllä sain kamalan päänsäryn jostakin ja se hieman ankeutti muuten mukavaa tapaamista.
Lopulta erosimme ja kolme meistä ehti vielä Akateemiseen ostamaan leffalippuja halvennuksesta. Ostin lisäksi pari kirjaa, vihdoinkin löysin hyllystä erään trilogian pari viimeistä osaa. Varsinkin kakkososa on ollut aina loppu, kun olen käynyt sitä etsimässä.
Erosimme Akateemisen ulkopuolella ja jatkoin leffakaverini kera kohti City-käytävää, hän jäi odottamaan ratikkaa Stockan katiskaovia vastapäätä. Siinä seistessämme juttelemassa viimeisiä juttujamme toinen meistä sanoi: "Katso tuota pyöräilijää ajamassa jalkakäytävällä!" ja samaan aikaan toinen sanoi: "Katso noita merisotilaita!".
Kumpi meistä sanoi viimeisen?
Loppuun piisi, jonka vihdoin vihdoin löysin jälleen!! Ainiin, ja Paimen saanee tänään uutta luettavaa.
Tänään olen viettänyt sairaspäivää. Eilispäiväinen migreeni kääntyi illalla kuumeeksi. Minä olen sen verran viileä tyyppi, niin jo 37 astetta on ihan riittävästi kuumetta minulle ja sen yli menevät osaset saavat ihan veteläksi.
Vietin eilisillan sohvalla tuijottaen tabletista 'Golden hour'-sarjaa, joka löytyy juutuupista kymmenen minuutin pätkissä. Harvinaisen hyvä lääkärisarja (tietysti, kun RA on pääosassa), jota yllättäen tehtiin vain neljä osaa. Todella omituista. Varsinkin, kun samaan aikaan jotain tosi-tv-juttuja jatketaan vuodesta toiseen.
Huomenna on taas perjantai. Ehkä olen parempivointinen huomenna, tänään on ollut outo olo päässä.
2.
Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi
Ensimmäinen kuva on työpaikan vanhasta printteristä, edelleen koen sen huvittavaksi
3.
Haasta ne, jotka mainitset haasteessa
Mun mielestä tosi kummallisesti sanottu, mutta en mä jaksa haastaa enää ketään kun kaikki on tän jo tehneet. Tai voisin mä haastaa Kosmiskan ja Laiskiksen.
Yleistä:
Milloin
perustit blogisi?
Syyskuun 2011 alussa
Mistä
blogisi nimi tulee?
No kunhan nyt ajattelin jotain rutista.
Mikä
on nimimerkin tarina?
Kissamaista sen olla pitää ;)
Arkisto:
Näytä
joku vanhoista bannereistasi
Ei mulla ole koskaan ollut banneria tässä blogissa. Taustakuva on San Franciscosta, mielestäni sumu meni kauniisti sillan ali (on siis ihan itse otettu paikan päällä).
Viimeisin
kommentti joka sai sinut hymyilemään
Varmaan juuri se viimeisin kommentti. Kaikkihan ne ilahduttavat aina.
Muutama
kuva sinusta vuosien varrelta
noin 5-vuotiaana Temppeliaukion kirkon katolla isäni ja vanhimman veljen kanssa
En. Joskus viime vuoden alussa osallistuin jonkin aikaa Neon tarina päivässä-haasteeseen.
Onko
sinulla yhteistyökumppaneita?
Mä olen vissiin tosi blondi, kun en ihan ymmärrä kysymystä. Jos tarkoitetaan sellaista ihmistä, jonka kanssa mulla olisi yhteinen blogi niin ei.
Oletko
ikinä ollut blogitapahtumassa?
En, ellei yhtä kurssia lasketa. Siellä nimittäin käytimme ns. koulutusblogeja, joka on edelleen jossain esillä.
Tilastot:
Sivunkatselumääräsi
tällä hetkellä?
20 709
Päivän
sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
Tänään 31
Lukuluettelo:
Blogi,
jonka postauksia odotat eniten?
Kaikki?
Blogi,
joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen
Luen päivitysjärjestyksessä
Blogi,
johon liityit lukijaksi viimeiseksi?
Ässää aloin lukea viimeksi
Kuvia:
Näytä
kolme tärkeää kuvaa blogistasi
Tärkeää kuvaa?
Lapset. Tässä pienin edellissyksynä kipsin kera.
Helsinki. Minun kaupunkini. (Vaikka nyt asunkin Vantaalla.)
Kirjat.
Kissat. Kaikkialla.
Oho, tuli neljä.
Siinäpä se. Haasteeseen tuli vastattua ihan työajalla. Ja migreenissä. Kunhan työkaveri ilmiintyy paikalle, kysyn jos voisin lähteä. Tuntuu vain pahenevan.
Päivän piisi vielä. Mitähän keksisi..
EDIT Perinteiseen tapaan blogger tekee ihan mitä haluaa tekstin asettelulle. Pitäkööt tunkkinsa.
Piti sanoa jotakin, mutten yhtään enää muista mitä se mahtoi olla.
Tänään aamulla pienimmällä oli koulussa lääkärintarkastus ja kerrankin sekä minä että mies menimme seuraksi. Kaikki oli hyvin ja tyyppi kasvaa kuin rikkaruoho, joten ei siinä sen ihmeempää. Hiukan lääkäri ihasteli pienimmän vesirokkoarpia, joista osa on varsin kunnioitettavan kokoisia. Kyllä niitä silloin olikin, muttei niin paljon kuin keskimmäisellä (jolla oli rokkorakkoja jopa nenän sisäpuolella).
Siinä koululla ollessamme kävimme myös vaihtamass amuutaman sanan pienimmän luokanvalvojan kanssa. Pidän hänestä kovasti, hän ei ole ollenkaan sellainen kuin syksyinen ope oli ja selkeästi pitää pienimmästä. Tuntuu kivalta, että pienin pääsi vaihtamaan luokkaa.
Työpäivästä tuli tavallista lyhyempi, sillä illalla oli vielä luento ja sekin oli oikein rattoisa. Juttelimme paljon, vihdoin kaikki alkavat viihtyä porukassa ja uskaltavat esittää mielipiteitään.
Jos jaksan, aion mennä huomenna aamusta uimaan. Toivon, että altaassa olisi väljempää jos ihmiset menisivät Keltaisten kassien lähteille. Saa nähdä.
Loppuun piisi, joka on soinut päässä koko alkuviikon. Esittäjänä yksi niitä naisia, joita oikeasti arvostan, ei ole ollut helppo elämä tuolla naisella.
Älkää käsittäkö väärin, pidän työstäni kyllä ja pidän useimmista ihmisistäkin siellä. En vain aina jaksaisi työmatkaa. Vaikka se ei olekaan paha, näin pääkaupunkiseudulla.
Aamulla kävin uimassa. Kolmannen kierroksen alussa luulin hetken, että jalat kuoli, mutta onneksi vertyivät. Lihakset eivät siis krampanneet vaan jotenkin kuumottivat. Onneksi nyt päivän ajan kuitenkin ovat olleet ihan kunnolla. Hieroin pohkeita saunassa ja sekin varmaan auttoi.
Huomenna on pitkä päivä. Ensin aamulla on pienimmän lääkärintarkastus koululla, sieltä ravaan töihin ja illalla vielä luennolle. Saatan olla illalla hiukan väsy. Niin ja eilen luin siis ensin Saarikosken, sitten Märta Tikkasen ja vielä puolet Sonja O:sta (joka oli tylsä kuin mikä).
Meinasin vielä kirjoittaa kaksi lausetta Saleihin, mutta en tiedä jaksanko. Ehkä kaadun petiin vähän aiemmin kuin yleensä. Loppuu kaikille kissaihmisille tuttu kuvaus kakkaravista. Siltä se ainakin minusta vaikuttaa :D
Eilen meni tuskassa. Joku pöpö iski, luultavasti sama joka on kiusaanut keskimmäistä koko viikon.
Torstai-iltana kävin keskimmäisen ja pienimmän kera katsomassa Kaupunginteatterin Tarzan-musikaalin ja täytyy sanoa, että se onnistui yllättämään iloisesti. Näyttelijät osasivat laulaa, äänet kestivät ja he olivat jopa erinomaisen uskottavia isoina apinoina. Erityisesti pidin isä-gorillasta ja Tarzanina meidän näytöksessä ollut Saska Pulkkinen oli syötävän söpö (surffarinvartaloineen). Hupaisaa oli, että kaikilla apinoilla + Tarzanilla oli samanlaiset Vibramin 5-finger-tossut, kuin miehellä ja isommilla pojilla ja jotka on erinomaisen mukavat jalassa (varsinkin jos niittää kaisloja järvestä).
Eilen tosiaan oli heikko olo, imuroidessa taloa mietin hetken pökertymistä mutta se meni ohitse. Illalla mittasin kuumeen, mutta olikin vain alilämpöä. Se on mulla ihan normaali ilmiö varsinkin jos yritän sairastua. Siinä kun muille nousee kuume, mulla laskee alle 36:n asteen. Oireet on samat.
Tänään olo on ollut parempi. Luin Tuntemattoman loppuun ja olen saanut toisesta sukasta kantapään valmiiksi. Luultavasti saan huomenna sukan valmiiksi ja pääsen lähettämään tuon parin jonnekin.
Huomenna aion selättää Saarikosken, siis kirjan. Luultavasti pitäisi lukea vielä tiistain luentoa varten Märta Tikkasen 'Vuosisadan rakkaustarina'kin. Jos vain jaksan.
Laitankin tähän Saarikosken kauneimman runon, siis minun mielestäni kauneimman. Tämä on se, johon aina palaan. Yllättäen se on juurikin tuossa tenttikirjassa :P
minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
(Pentti Saarikosken kokoelmasta Mitä tapahtuu todella?)
Allaoleva piisi Tarzanista on soinut nyt pari päivää päässä.
Tämä aamu on ollut täynnä pieniä ärsytyksiä, vaikka muuten onkin ollut ihan kiva aamu.
Ensinnäkin puhelin ei taaskaan suostunut soittamaan pienimmän luuriin, kun piti soittaa kouluunlähtöhälytys. Onneksi pienin jo itsekin huomaa kellonajan, mutta tykkää kun soitan. Tänä aamuna sentään molemmat isoveljet olivat vielä kotona, keskimmäinen lievästi sairaana ja esikoinen menee 10:ksi, joten soitin sitten potilaalle, joka oli jo itse yrittänyt soittaa minulle. Hän oli koettanut laittaa viestiä pienimmän pyynnöstä, mutta sormi oli lipsahtanut luurin kohdalle. Alan olla samaa mieltä, kuin mies siitä, että nykyään saa huomattavasti huonommin ihmisiä puhelimen päähän kuin lankapuhelimen aikaan.
Toinen ärsytys ja se on melkein joka-aamuinen. Tupakoitsijat. Olen elämäni ensimmäiset 20 vuotta asunut ketjupolttajan kanssa, joka poltti joka paikassa, siis ihan joka paikassa. Meistä viidestä ketjupolttajan lapsesta ei yksikään polta, esimerkki kolmen vihreän norttiaskin aiheuttamasta tupakkayskästä yms. oli vahva. Mutta siis tähän aamuun (tai jokaiseen kertaan, kun seison esim ratikkapysäkillä), miksi sitä syöpäkäärylettä ei voi mennä polttamaan tuulen alapuolelle? Miksi?
Kolmas asia lävähti silmille avatessani keskustelupalstan. Joku elvisteli sillä, että oli aamuviideltä käynyt lenkillä. Herranen aika. Miksi? Minua ei saa aamuviideltä ylös, ellei kyseessä ole lentokoneesta myöhästyminen. Muuten niillä tunneilla nukutaan ja sikeästi. Mutta kaikin mokomin menkööt ne, jotka jaksavat.
Ja neljäs asia liittyy töihin. Joka aamu hakiessani postin joudun jakamaan meidän lehdet uudestaan. Järjestään kirjaston laatikossa on kaikki mahdolliset taloon tulevat lehdet. Olen tullut siihen tulokseen, että vahtimestarimme (tai ainakin se yksi aamuvuorolainen, joak usiemmin jakaa postin) eivät osaa lukea. Valitettavasti. Surku häntä maassa, jossa lukutaito on oleellinen osa yhteiskunnassa pärjäämistä toisin kuin esim Amerikassa.
Mutta ilonaiheitakin on: menen tänään teatteriin kahden nuorimmaisen kanssa katsomaan Tarzania :)
Ihan silkkaa ilkeyttäni päivitän tänään toisenkin kerran. Ei uskoisi, että tänään on tiistai.
Kotimatkalla kävin tervehtimässä ex-kolleegoja, sillä yksi hyvä kaveri oli jo pitemmän aikaa kärttänyt. Vaikka käynkin suht usein ex-töissä, olemme menneet usein ristiin enkä ole nähnyt häntä aikoihin. Nyt hänellä oli houkuttimena yllätys. Minulle :)
Näette sen täällä. Ehkä ymmärrätte tekstinkin ;) Oikeasti en ole kehdannut vielä esitellä sitä miehelle. Pelkään, että tulee pissi housuun En tiedä, miten pystyn pitämään naaman peruslukemilla.
Alla oleva video on mielestäni yksi parhaita kys. henkilölle tehtyjä synttärivideoita :D
P.S. Olen ehkä lievästi väsynyt, hihitän kaikelle mahdolliselle koko ajan.
Ajattelin sanoa vain sellaista, että en ole koskaan tykännyt aprillipäivästä. Olen varmaankin liian tosikko tai jotain, mutta en vain ymmärrä miksi toisen nolaaminen on hauskaa. Sitten pitäisi vielä olla suuttumatta/loukkaantumatta, koska sehän ei kuulu asiaan. Lapsena olin kovin herkkäuskoinen, joten osittain lienee tämä pitämättömyyteni juontaa sieltä.
Tänään törmäsin erääseen faniblogiin, jossa oli aprillipäivitys. Sinällään ihan hauska kirjoitus siitä, kuinka tämä seuraamamme henkilö aikoo juuri tänään liittyä Twitteriin ja avata oman fanisivuston. Hyvin kirjoitettu oli, mutta.. mutta mutta. Ne ehdotetut nimimerkit olivat oikeasti tökeröitä ja niiden antama sävy alensi mielestäni sekä kirjoittajaa että artikkelin kohdetta.
Jotenkin en tiedä. Mennyt maku koko päivästä. Ainakin tällaisena ja tuo nyt oli vain yksi esimerkki, muita riittää esim päivän lehdissä vaikka kuinka. Tosin odotan ilolla, miten alakoulun rehtori on tänä vuonna jekuttanut oppilaita. Hänen kepposensa nimittäin ovat hauskoja.
