Sunnuntai

Ihana pääsiäinen on huomisen jälkeen ohitse. Voin sanoa suoraan, etten ole tehnyt yhtään mitään. Kaksi ja puoli päivää istunut ja lukenut fanficcejä, syönyt suklaata ja kuunnellut musiikkia. Selkä ja takalisto alkavat vihdoin olla suht kunnossa, hiukan vielä varon kumartuessa.

Voisin tässä vastailla aikani kuluksi Nollavaimon yhteentoista kysymykseen, jotka jossain mielenhäiriössä puolittain lupasin tehdä. Tosin aion napata myös Nunjun kysymykset ja vastata niihinkin, sillä nekin olivat kivat.

Ensin Nolliksen:

1. Ensimmäinen paras kaveri Oli oikeastaan vasta kolmannella luokalla luokallemme tullut uusi tyttö,  ystäväni Jatta, joka on esikoisen toinen kummitäti.

2. Ensimmäinen elokuvakokemus jonka muistan, oli luultavasti Tuhkimo. Kävin katsomassa sen siskoni kanssa, samoin kuin 'Ruohometsän kansan' joka oli niin karmaiseva kokemus etten ole koskaan pystynyt lukemaan kirjaakaan. Siitä en puhu.

3. Ensimmäinen ulkomaanmatka oli kutosen jälkeen kesällä, kun menin äitini ja hänen serkunsa sekä pikkuserkkuni kera pariksi päiväksi Tukholmaan. Se oli kiva matka.

4. Ensimmäinen bändikeikka/konsertti/festarikokemus? Festareilla en ole käynyt ikinä. Eka bändikeikka/konsertti oli Tavastialla KingstonWallia katsomassa silloisen kundikaverin kanssa, joka tunsi jonkun Wallin pojista.  

5. Ensimmäinen ravintolailta Ei ensimmäine mutta sitäkin muistokkaampi oli penkkari-iltaa seuraava itlta, kun ystäväni Jatta ja keskimmäisen pojan kummitäti tulivat heitetyksi ulos Arkadiasta oman pullon vuoksi :) Voi niitä aikoja... (ja vielä Arkusta! Voi herran jestas)

6. Ensimmäinen suudelma josta olenkin jossain kertonut, tapahtui päiväkodin pihalla suloisen Miskan kanssa. Toinen tapahtukin sitten jo hieman vanhempana Englannissa kielikurssilla.. *virn*

7. Ensimmäinen salainen rakkaus taisi olla yläasteella luokkakaveriin, yksi koulun 'pahoista pojista'. Ikävä kyllä hän kuulemma asustaa nykyisin siltojen alla.

8. Ensimmäinen harrastus oli partio, joka on edelleen sydäntä lähellä.

9. Ensimmäinen oma koti on tämä talo, jonka itse rakensimme seurusteluaikana. Tämä on kaikki, mitä talolta tai kodilta olen ikinä halunnut.

10. Ensimmäinen työpaikkani oli A-vakuutuksessa Hietalahdessa, mikrofilmasin auton vakuutuskirjoja. Todella mielenkiintoista hommaa... NOT.  Onneksi pääsin opiskelemaan omaa alaani koeajan loppupuolella.

11. Ensimmäinen lukemani blogi taisi olla ystäväni Laiskan vaimon tai erään toisen henkilön blogi, melkein kymmenen vuotta sitten. Pian sen jälkeen aloitin oman blogin kirjoittamisen ja se on edelleen hengissä. Hiukan harvemmin sinne kirjoitan nykyään, mutta se on olemassa.

Sitten Nunjun kysymyksen, jotka pöllin Nollikselta. En pystynyt jättämään vastaamatta.

1. Paras elokuvasitaatti: Star Wars Jedin paluussa Han Solo sanoo prinsessa Leialle: 'Rakastan sinua' ja Leia vastaa 'Tiedän'.

2. Kosmetiikkatuote, jota kehuisin varauksetta muillekin Sanotaan vaikka Lumenen Eye base-meikkipohja (tjsp) silmämeikkiä varten.

3. Mitä itsekästä tein viimeksi? Pyysin pienintä tuomaan suklaamunan vedoten siihen, että hän sai palkinnoksi sellaisen myös.

4. Viimeksi lukemani kirja A. S. Byattin 'Pieni musta kirja'-novellikokoelma. Pidän Byattin tavasta kertoa tarinoita. Tähän mennessä 'Riivaus' on ollut ylivoimaisesti upein kokemus.

5. Paras käsirasva Tummeli

6. Paras luonteenpiirteeni Varmaankin optimisuus ja spontaanius

7. Mihin puoliskoni ihastui ensimmäisenä minussa Kuulemma silmiin (sellaiset kellanvihreät kissansilmät)

8. Nojatuoli vai sohva, kumpaan lösähdän illalla (jos kumaankaan)? Sohva, jos katson jotain töllöstä.


9. Jatka lausetta 'Kun herään aamulla, näen ensimmäisenä..' Kännykän taustakuvana olevan Fílin <3 hymykuoppineen

10. Missä istut bloggaamassa? ns. kirjastohuoneessa eli esikoisen parven alla olevan työpöydän ääressä

11. Melkein kaikki (kai) haaveilevat lapsena olevansa jonkin toisen nimisiä. Minkä nimen olisit itse valinnut itsellesi? Olin outo lapsi, olen aina pitänyt nimestäni. Ehkä olisin lyhentänyt sen Annaksi, kuten Vihervaaran Annassa, mutta toisaalta se sisältyy jo nimeeni joten..

Loppuun yksi parhaita Chaplinin esityksiä, joita tiedän. Edelleen hurmaava. 

Humanisti

Otsikko viittaa minuun itseeni. Olen huomannut olevani jonkinasteinen humanisti.

Tänään äitini ja appiukkoni käväisivät meillä pääsiäisen kunniaksi syömässä. Äitini koetti avata kanssani keskustelua avioliittolaista sanomalla, että hänestä se on ihan hölmöä että homoparit saisivat samat oikeudet kuin heteroparit. Minusta se on ihmisoikeus, ei sukupuolikysymys. Kerroin tämän äidilleni, joka antoi asian olla. Ehkä hän alkaa vähitellen ymmärtää minua. Vasta pari ja neljäkymmentä vuotta yritettyään.

Syytän kyllä itseänikin, olen lukenut liikaa. Olen aina voinut sanoa ylepydellä ja kiitollisena, että vanhempani eivät koskaan puuttuneet siihen mitä luin. Sain lukea 'Taru'n, 'Pohjantähden', Ella Erosen muistelmat ja 'Kaikki isäni hotellit' 11-vuotiaana. Jälkimmäisestä meni luultavasti aika monikin nyanssi ohi, mutta ei haitannut. En olekaan koskaan voinut ymmärtää niitä ihmisiä, joiden mielestä lukemista pitää rajoittaa. Valitettavasti pienimmän kummitäti kuuluu tähän lajiin ja se on heidän perheensä sisäinen asia, en puutu siihen vaikka se onkin minusta kummallista. Toivon vain, että tytär lukee aikuisena ja muodostaa oman käsityksensä maailmasta itsenäisesti.

No mutta se siitä. Nyt kuuntelen tätä, koska se on soinut päässäni noin viikon yötäpäivää. Ainiin, retkahdin myös (minulle uuteen) fandomiin.. Bondlock eli Bond-Sherlock. Mitähän tästäkin tulee.

Törkytorstai

Kuten tiedätte (tai ehkä ette) on viikonpäivillä lempinimet. Tänään on Törkytorstai ja huomenna Perwoperjantai. Siitä, voiko Pitkäperjantai olla myös Perwoperjantai, voitte keskustella ihan jossain muualla :P

Joka tapauksessa tämä torstai alkoi varsin mielenkiintoisella unella ja jatkui siitä eteenpäinkin aivan yhtä törkeänä. Munaa on ollut suussa ja rinnuksilla puhumattakaan kaikenlaisista muista jutuista.

Loppuun hupaisa video. Hyvin yhdistetty kaksi aivan erilaista asiaa :D

Pään sisällä

Tästä postista voitte sitten syyttää Pepposta ihan kaikessa rauhassa. Minä ainakin syytän.

esiintyjinä ovat Haahuilija (H), Blondi (B) ja Järkiolento (J). Muiden tarinassa esiintyvien ihmisten nimet on muutettu.

J: Mitähän tuokin haluaa? (asiakas kuikuilee ovelta)

H: Hitsi, pitää vaihtaa ruutua *tuijottelee Filiä*

J: Haisulikin tuli taas istumaan koko illaksi *huokaus*

B: No mut eihän sillä ole muutakaan paikkaa. Onkohan se jo saanut sen vuokrakämpän? (Taustatietona kerrottakoon, että Haisulin kämppään tulee putkiremppa ja hän etsii uutta asuntoa siksi ajaksi)

J: No ei sitä kukaan halua kun se on niin deekun näköinen. Oikeastihan sillä on vissiin joku kehityshäiriö.

B: Ainakin luki-häiriö. Joo, no ehkä se vielä löytää jotain.

J: Mut nyt Aleks tuli hoitamaan tuon asiakkaan.

B: Tekee jotain sekin joskus. Ettei käy niin kuin viime viikolla kun Timo joutui hoitamaan sen asiakkaan (Timo on vapaaehtoinen atk-neuvoja)

H : Mä haluisin nyt mennä takas tumppiin *vinkuu*

J: Mee nyt sit *katsoo ympärilleen*

J: Kauhee jano, pitäis hakee vettä

H: en mä jaksa nousta tästä nyt, perseeseen sattuu

J: Haisuli nukahti

B: ei kyl se on hereillä

J: Se kuorsas

B: jos sillä on uniapnea?

H: Jokohan ne Sherlock-dvdt olis tulleet tänään postissa?

J: Et sä ehdi kuitenkaan niitä nyt katsomaan, kun se Being humankin on kesken.

H: No mut siitä on enää puolitoista kautta jäljellä. Ja vikassa ei edes ole Aidania enää.

J:  Niin kyllä. Se kai lopetti kun siitä tuli Kili. Piti lähteä  Uuteen-Seelantiin.

H: Mäkin haluaisin. Uuteen–Seelantiin.

B: Siel olis kaunista.

H: Ei olis mammutteja kadulla

J: Se oli mainostemppu, pahvi.

H: Oli se silti ihan makee.

B: Vitsi kun en ottanut sitä kuvaa, mut kun se oli just sen Hurstin leipäjonon kohdalla.

J: Niin et kehdannut kaivaa luuria esiin.

B: no en niin. Enkä mä ehtinytkään kun valot vaihtui.

H: Mä haluaisin silti sinne asumaan. Siis Uuteen-Seelantiin. Hitsi kun pojat on vielä koulussa.

B: Joo. No eläkkeellä sit.

 J: Niin, ei enää kauaakaan *katkera naurahdus*

B: Selkään sattuu

H: Milloinkahan mä ehdin lukea sen uuden kirjan, mikä tuli eilen postissa?

J: Et lue sitä vielä. Se on vika osa, pitää säästää.

H: Emmä halua säästää sitä, kun se on niin ihana.

B: Sit saa tietää mitä niille tapahtuu!

J: *huokaus* Lopeta sit ficcien luku, jos se kirja on niin tärkee.

H: No mut .. eikä. Ne on niin ihania. Vaik deathficcejä en kyllä halua lukea. Kun Fili kuolee.. *niisk*

J: Hei siihen on viel pari vuotta aikaa.

H: Mut mun pitää valmistautua.

B: Sä itket kuitenkin.

J: niin kuin tänään, kun luit sitä Kotiliettä. Voi elämä.

B: Aleks lopetti. *huikkaa hyvän pääsiäisen toivotuksen*

J: Niin näkyi. Asiakas on vielä tuolla. Toivottavasti se ei kysy mitään, mä en jaksa.

B: Pitäskö hakea sitä vettä?

J: Joo, perseeseen sattuu.

H: vielä kaksi tuntia

B: Sit pääsee kotiin surffaamaan

J: Auh, hanurimusiikkia *pälyilee asiakkaita*

B: Se on Haisuli. Sillä on luurit.

J: Miksi sen pitää kuunnella areenaa? *itcee*

B: niin, et Linkin Park olis parempi? *katsoo J:tä hitaasti*

H: Ai niin, se ’Kolkyt sekkaa marsiin’ uus levy pitää ostaa

J: Mut sehän tulee vasta toukokuussa?

H: niin ja sit 8s päivä tulee Hobitti-dvd, suomenkielinen.

J: Mut siinä ei ole mitään erityistä. EE tulee vasta jouluna.

H: niimmut tos olis videoblogitkin kaikki putkessa.

B: Voishan sen ostaa. Pieninkin näkis.

J: ja sit jouluna EEn?

H: Joululahjaks itselle tietysti.

J: Jaa. Niin.

B: Toi oli hyvä!

J: Ei hedvekki, nyt sitä vettä. Kurkku on kuiva kuin beduiinin sandaalinpohja aavikolla.

B: Muista vaihtaa sen yhden ihmisen tiedot rekisteriin!

J: Ainiin, hyvä kun sanoit. Hitto, et mä en tykkää tästä ohjelmasta. Taaskaan se ei löydä mitään.

B: Kato, se onkin jo vaihdettu.

H: No hyvä, voin mennä takas tumppiin.

J: Se on nykyään ihan täys Viikinkejä.

B: Harmi niiden suklaamunien kans.

H: Pitää katsoa jos ehtis huomenna käydä keskustassa.

J: Hei yks suklaamuna sinne tai tänne.

H: mut jos mä saisin Filin... (kyse on siis Hobitti-suklaamunista, joissa on kuulemma hahmo sisällä).

J: *huokaus*

B: Mikähän sillä italialaisella tytöllä on? Se sanoi, et avaa sen vasta sunnuntaina.

H: Mä niin haluaisin Filin…

J: Sä joutuisit ostamaan ainakin kakskyt niitä, etkä sais sittenkään Filiä. Etkö muista miten kävi viime vuonna Merjan Barbapapojen keruun kans?

H: niijjoo.

B: eiks se ostanut 25 tai jotain? Ja sai viis Barbaa.

J: joista kaks oli vielä samoja.

B: niih. Äh.

H: Mut voisin mä ostaa yhden. Tai ehkä neljä, olis pojillekin.. *jää pohtimaan*

J: Ei sit mennä Princen konserttiinkaan elokuussa.

B: no kun me ollaan mökillä.

H: Ja se on Stockisessa.

B: ihan liikaa ruotsalaisia jossain Skeppsholmenilla

J: niinnnojoo.. enkä mä kuitenkaan pääsis yhtä lähelle kuin täällä.

B: Se iso mies oli kyl aika hyvä väyläntekijä.

H: Ja ne yhdet luuli meitä pariskunnaks *hirnuu*

J: Vitsi se oli iso

H: Prince oli kaunis…

J: Ja taas mennään.

B: Voisit vähän aikaa katsella sitä Richardin Cats-kuvaa.

H: Voi, kun pääsisi silittämään sitä.

J: EIH

H: Vaik kyl mä mieluummin silittäisin Deaniä. Jokohan se on saanut ne lapaset?

J: Emmä usko, jos se parin-kolmen kuukauden välein hakee fanipostinsa.

B: Se tarttee varman rekan.

H: Voi Dean..

J: Voi elämä.

B: tekeeköhän joku oikeasti mämmiä itse? *muistelee Kotilieden artikkelia*

J: no vittu joo ihan varmasti

H: Ei saa sanoa noin rumasti

B: Mä en kyl jaksais. Vaikka äiti sano, et sen lapsuudessa tehtiin.

J: no mut sen lapsuudessa mummi hakkas halot, et ne sai kuumaa vettä. Pahvi.

H: Se oli isomummo. Siis joka hakkas ne halot.

J: *huokaus*

B: Niillä oli kotiapulainenkin. Mä voisin tarvita sellaisen.

J: Jos ei nyt mentäis taas siihen

B: No ei sit.

H: Pitäisköhän katsoa kaikki Harry Potterit pääsiäisenä?

B: Hyvä idea.

J: joo, kuolaat Luciusta koko aika.

B: Eikä siinä ole kuin kolme päivää.

H: neljähän?

J: Perjantaina tulee vanhukset

B: Ai saakeli, totta.

H: Voi itkut, menee hyvää tumppiaikaa siihenkin.

B: eikä ehdi lukea ficcejäkään.

J: eikä neuloa.

B: Täällä ei ole kuin Haisuli

J: Vielä tunti *huokaus*

B: Ihana ilma ulkona

H: Erebor oli niin kaunis…

J: Voi elämä. *nojaa pään käsiinsä*

B: Milloinkahan ne saa Johnsonin poikien kolmoskauden purkkiin?

J: No mistä minä tiedän? Kai ne twiittaa sit.

B: Niijjoo.

J: Pitäisköhän tehdä se omena-marenkipiiras perjantaille?

B: Se olis kyllä hyvää.

H: Mut sit ei olis mämmiä

B: Mut sitä vois syödä sit vaikka lauantaina

J: Joo, ehkä se olis hyvä juttu. Siis se piirakka.

H: Filin hiukset on ihanat..

B: Ne lettiviikset.. vai onko ne viiksiletit? *pohtii*

J: Mulla on pissahätä!

H: Oliko pakko juoda niin paljon?

B: No enää kolme varttia, kyllä sä kestät.

J: Ääh.. Kai mä kestän.

B: Mä en ainakaan mene asiakasvessaan. Perse jäätyy kiinni renkaaseen.

J: Joo, pakko odottaa.

B: Voisithan sä käydä kirjaston puolella?

J: En mä jaksa, liikaa portaita.

H: Entä jos menisit?

B: On tää vähän tuskallista.

J: Voi hitto. Mennään sit. 

Iltaa

Meinasin ensin kirjoittaa jotain, mutta eipä ole oikein mitään asiaa joten saa olla.

Päivän saavutuksiin kuuluu mm. vanuttuneen ja huovuttuneen karvakasan poistaminen kissan selän keskeltä saksien avulla. No animals were harmed. No humans either.

Selkä on osin parempi, istuminen ottaa koville mutta taipuisuus alkaa lisääntyä. Ehkä se tästä vielä ensi jouluun mennessä.

Siinäpä se. CU.

Paha tapa

Minulla on parikin pahaa tapaa, mutta keskityn nyt tässä niistä yhteen. Tajusin tämän torstaina metrossa, kun eräs mieshenkilö jäi katsomaan hiukan liian pitkään.

Minulla on tapana saada hiukset pois silmiltä puhaltamalla terävästi toisesta suupielestä ilmaa ylöspäin, jolloin haivenet heilahtavat hiukan eri paikkaan. Erittäin kätevää, jos kädet ovat varattuna (esim. kirjan pitelyssä). Muistaakseni opin sen jostain vanhasta länkkäristä tms leffasta, jossa sankarilla oli kädet täynnä ja piti saada hiukset coolisti pois silmiltä. Opettelin tämän siis jo yläasteiässä ja nyt olen siitä pääsemättömissä.

Hieman vain huvitti sen ohikulkijan katse :D Loppuun vielä suunnatonta pahennusta herättänyt Sigur Rósin video (tämä virallinen video oli aiemmin juutuupista poistettu alastomuuden vuoksi).

Sohvailua

Eilen oli jo hiukan helpompi päivä selän kanssa, mutta eipä kahta ilman kolmatta. Tänä aamuna läksimme miehen kera tukkuun ruokaostoksille ja kuinka ollakaan ollessani menossa autoon istumaan tukijalka lipesi ja rojahdin varsin kivuliaasti autonistuimelle. Sattui niin maan perusteellisesti, ettei tosikaan. Ihan itku pääsi.

Tukussa raahustin miehen perässä kuin vanha mummo ja kotiin päästyä olen vain maannut sohvalla kauratyyny takapuolen alla ja katsonut 'Being human' tv-sarjaa. Tykkään siitä kovasti, suosikkikääpiöni leffapikkuveli on pääosassa vampyyrina. Mitchell (Aidan Turner) koettaa kovasti pysyä kaidalla tiellä ja olla käyttämättä ihmisiä ravinnonlähteenä.

Se etu on tietysti tästä raihnaisuudesta, että on ihan oikea syy olla tekemättä kotihommia. En pysty edes kissaa ruokkimaan, sillä sen ruokakipot ovat alakaapissa. Onneksi on noita pikkuorjia, joista tosin vanhin on nyt partioretkellä metsässä palelemassa. Yöpyvät raukat laavussa.

Ainiin, maaliskuun tämän päivän tarinan otsakkeena oli lempikirja. Minulla on niitä monta, jostain syystä. On hyvin vaikeaa eritellä vain yhtä tai edes kahta. Kymmenenkin teki tiukkaa. Tärkeimpien joukossa ovat kuitenkin Waltarin 'Turms kuolematon', Esquivelin 'Pöytään ja vuoteeseen', Garcia Marguezin 'Sadan vuoden yksinäisyys', Tolkienin 'Taru' ja vielä Robin Hobbin 'Liveship traders'-trilogia. Oikeastaan Hobbin kaikki kirjat ovat erinomaisia, mutta tämä on se itselleni tärkein. Hobbin Megan Lindholm-nimellä kirjoittama 'Alien Earth' oli myös vaikuttava lukukokemus.

Kävin eilen pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Räyhä-Ralfin, joka oli ihan hauska leffa. Sen alussa näytettiin Disneyn mustavalkoinen käsinpiirretty lyhytfilmi 'Paperman', joka oli aivan mahtava.

Loppuun vielä vähän leffamusaa :P ja takaisin sohvalle loikoilemaan.

Pavlovin koira

Vai kissa?

Aamulla raahustin metroasemalle ja kuinka ollakaan pääsetssäni siihen junan viereen ovet sanoivat piippiippiip ja minä tein upeahkon syöksyn ovista ehtien junaan. Ainut vain, että iskias melkein sanoi työsopimuksensa irti. En tiedä mitä naapurit ajattelivat, kun irvistelin tuskasta puoli matkaa.

No, nyt on kuitenkin meikäläisen viikonloppu alkanut ja voin loikoilla sohvalla ja kuunnella Cabin pressurea. Tai katsella Being humania.

CU later alligator. Vastailen kommentteihin huomenna.

Puolikuollut

Tervehdys kansalaiset!

Vietettyäni kaksi päivää melkolailla makuuasennossa raahauduin tänään sorvin ääreen. Koko pitkän päivän tein rankasti hommia *köh* ja nyt olen aivan raato ja kankkua särkee.

Niin, maanantai-aamuna viedessäni pienintä eskariin kaaduin ja läsäytin koko painavan ruhoni vasemman lonkan päälle sillä seurauksella, että iskias jäi aika pahasti luun ja maan väliin. Kuvitelkaa elämänne pahin laiskansuoni-kohtaus ja siirtäkää se satakertaisena koipeen. Kyllä oli varsin makea olo.

Nyt sentään pystyn jo pukemaan itse sukat jalkoihini ja pääsen istumaan karjahtamatta kivusta. Kengännauhoja en vielä saa kiinni, mutta onneksi on talvisaappaat olemassa. Kaipa se tästä. Toivon vain, ettei tämä taas kroonistu. Olin jo niin onnellinen päästyäni iskiaksesta eroon, pari kivutonta vuotta tunsin itseni jo melkein ihmiseksi.

Jos on aikaa eikä mitään tekemistä, niin voin lämpimästi suositella Taru sormusten herrasta-elokuvan edeltävää fanipohjalta tehtyä lyhytfilmiä, joka kertoo siis Aragornin vanhempien tarinan. Itse pidin siitä kovasti ja se on voittanut jonkun palkinnonkin.

Pikaisesti

Ihan pikapikaa tulen vilauttamaan linkkiä, josta näkee kuvatuksia meidän perheen elosta ja reissuista ynnä muusta typerähköstä, mistä nyt voi kuvia ottaa.

Illan piisi vois olla vaikkapa 22-pistepirkkoa. Olkaatten hyvät.

Väsy

Tänään on ollut väsy. Aamulla vein pienimmän eskariin, palasin kotiin ja menin nukkumaan. Puolitapäivin menimme eskarilaisen kera hakemaan hänelle ihkauuden matkakortin ja kirjastokortin ja ostimme pari dvd-levyä.. Eli Hämähäkkimiehen (uusimman) ja Avengers'in. Avengers on juuri sellainen hassuhko toimintaleffa, joista tykkään.

Kohta olisi nukkumaanmenoaika, jotta jaksan huomenna mennä huoltajaksi keskimmäiselle ja kaverilleen, kun tarvitsevat leffaan kaitsijan. Leffa on tietysti ..TA-DAA.. Hobitti :D Viides kerta toden sanoo?

Loppuun vielä kirjastovitsi:

Q. How many catalogers does it take to screw in a lightbulb?
A. Just one, but she has to wait to see how the Library of Congress did it.

Vuosipäivä

Tämä päivä on ihan kiva vuosipäivä. Tänä päivänä 21 vuotta sitten tapasin mieheni Zetorissa. Eräät ystävämme seurustelivat ja olivat sopineet tapaavansa siellä ja tuovansa kavereitaan mukanaan. Suurin osa niistä kavereista on edelleen meidän ystäväpiirissämme, mutta tämä pari lopetti seurustelun melko pian tuon tapaamisen jälkeen. (Mahdollisimman sekava selostus?)

Tosin näemme heitä aina silloin tällöin, toinen on esikoisen kummitäti ja toinen keskimmäisen kummisedän veli.

Eniveis, löysin tänään uuden hupaisan yhtyeenkin. Tykästyin :)

Hyvän päivän ilta

Tänään on ollut hyvä päivä. Tähän päivään on mahtunut suuria tunteita ja pieni iloja, rakkautta ja pettymystä.

Ensiksikin pettymystä siksi, että Saksassa järjestettävä HobbitCon on kaikista mahdollisista viikonlopuista tungettu pääsiäiselle. No en tietysti muutenkaan varmaan sellaiseen tule koskaan pääsemään, mutta pääsiäinen nyt vain on sellainen pyhä, jolloin ollaan kotona syömässä suklaamunia ja mämmiä. Vanhusten kera. Minun käsittääkseni pääsiäinen on koko Euroopassa aika suosittu pyhä, mutta saatan toki olla väärässä.

Toinen asia oli se, että työtoverimme (puolikkaan työntekijämme) kissa oli jouduttu lopettamaan eilen illalla munuaisten petettyä. Kyllä me kaikki olimme kovin liikuttuneita. Pidimme kissalle muistotilaisuuden suklaan ja kukkien kera kertoen elämiemme kissoista. Helpotti.

Työpäivä meni kivuttomasti ja mukavasti rullaten loppuunsa ja tullessani kotiin keskimmäinen ilahdutti sanomalla, että paras kaveri on vihdoin päättänyt haluavansa nähdä Hobitin. Voi tätä ilon ja onnen päivää! Pääsen katsomaan sen nyt viidennen kerran!!

Lisäksi tilasin Amazonvirran kautta pari kirjaa suosikkikirjailijaltani Robin Hobbilta. Pitänee siivoilla hiukan kirjahyllyä.. Kesällä tulee viimeinen osa Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-sarjasta myös. Hmm..

Ja nyt menen nauttimaan Johnsonin poikien seurasta. Nähdään taas.

Levottomuutta

Tänään oli jälleen jokseenkin levoton päivä. Töissä oli suht hauskaa ollakseen tiistai ja kotonakin on mennyt muuten mukavasti, mutta keskimmäinen kehitti allergisen reaktion parasetamoliin ja nuorimmalla saattaa olla silmätulehdus. Molemmat ovat hoidossa jo.

Pitkästä aikaa tämä pätkä tuli mileeni ja koskapa tykkään siitä kovasti, niin kiusaan teitäkin :D

Hysteriaa

Johtuen yöunien vähyydestä, kuntoilusta uima-altaassa ja hallinnon tämänpäiväisestä kokouksesta olin valmista kauraa, kun silmäni osuivat BBCn Sherlockin lukuharjoituksista otettuun kuvaan. Tämä oli siis BBCn virallisella Twitter-kanavalla. Mielestäni siitä aika hyvin ilmenee kummankin näyttelijän persoonallisuus.

Uimisesta puheenollen päihitin tänään itseni eli alitin oman aiemman suoritukseni ja vetäisin kilsan uinnin 30 minuutissa. Sitä ei ole tapahtunut ehkä ikinä. Tästä on hyvä jatkaa :)

Päivän piisinä olkoon tämä, koska se jostain syystä nykyään soi usein päässä kun kävelen metrolta kustannuspaikalle. Hyvä piisi, ei siinä mitään, mutta hiukan ihmettelen tuota päänsisäistä jukeboxia. Millä perusteella se valitsee musiikit?

19 vuotta

Tiedän, että alkaa olla jo ehkä vähän masentava aihe, mutta tänään on kulunut 19 vuotta isäni kuolemasta. Voin sanoa, että alkuun hieman pelkäsin tätä päivää. Juuri tätä nimenomaista tänä vuonna. Kuten jossaina iemmin sanoin, olen päästänyt irti isästäni ja nyt voin todeta, että se on totta. Ensimmäisen kerran kaikkina näinä vuosina tämä on ollut hyvä päivä. En ole melkein ollenkaan muistanut isääni tänään, toki muistan häntä aina silloin tällöin muutenkin.

Sen sijaan törmäsin eilen musiikkivideoon, joka sai minut itkemään. Sanat iskivät jotenkin syvälle ja saivat miettimään asioita. Näitä perusjuttuja on tämänkin viesti, mutta hyvin kuvattu video hyvän näyttelijän kera. Ikävä kyllä juutuupissa olevat olivat jotenkin suttuisia, joten piti valita Vimeo (löytyy alta).

Kevättä kohti. Elämää on kaikki.

http://vimeo.com/31965093

Jotain vihreää

Tämä oli joku päivä sitten päivän tarinan otsikko, jos en pahasti erehdy. En jaksa juuri nyt tarkistaa mistään (Neolta).

Joka tapauksessa sen kunniaksi tässä teille kukkasia yhdeltä suosikkinäyttelijältäni eli Karlilta :D Kuvaan liittyvät kommentit voi tarkistaa täältä jos haluaa.

Ei tässä oikeastaan muuta asiaa ollut.. Hyvää Naistenpäivän iltaa vain kaikille :D

Poistuma

Kuulin tänään erään tuttavan poismenosta. En ole koskaan tavannut häntä, mutta joskus olimme suht hyvät tutut eräällä keskustelupalstalla. Hän oli aika paljon minua nuorempi, mutta esikoisemme ovat samanikäiset ja olimme myös molemmat kokeneet perätilasynnytyksen.

Sittemmin hän oli hieman vähemmän keskustelupalstalla, oli kaikenlaista ongelmaa terveydessä. Psyykkisessä ja fyysisessä ja sen sellaista. Täytyy sanoa, että en ihan hirveästi kaivannut häntä. Kuitenkin tämän viikon kuluessa olen pohtinut paljonkin häntä ja miettinyt, mitä kuuluu.

Nyt ei kuulu enää. Hän oli ollut aivan tavallisessa leikkauksessa ja saanut sen jälkeen sisäisen verenvuodon, johon menehtyi. Jotenkin kauhean sääli, mutta toisaalta ehkä helpotuskin.

Elämä on. Keväällä kuolee tilastojen mukaan enemmän ihmisiä kuin muina vuodenaikoina. Olen aina pohtinut, mistä se johtuu. Ehkä uusi kevät vie voimat toisilta.

Loppuun lainaus isältäni (hieman savolaista viisautta): 'Viimeinen ovi on madon suu'.  Niin se on.

Hyydyttää

Tänään olin kaksi tuntia opettajainkokouksessa. Ei siinä mitään, oli ihan mielenkiintoista ja naapurin rouvakin piti mielenkiintoisen puheen. Hän on sattumalta minun nykyinen pääesimieheni, koska sattuu olemaan sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja. Meitä hiukan huvittaa tämä läheinen naapuruussuhteemme myös :P

En jaksa oikein keskittyä päivittelemään, flunssa on edelleen voimissaan ja yritän seurata kahta kääpiötä ja Klonkkua twitter-haastattelussa. Samalla ihmettelen, missä vaiheessa olen kadottanut ujouteni ja mihin. Siis siinä mielessä, etten juurikaan enää piittaa siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Perisuomalaiseen tapaan sitä ei kuitenkaan kommentoida minulle, joten mitäpä välittäisin :P

Jos isäni eläisi, hän olisi tänään täyttänyt 83 vuotta. Huomaan, että olen todellakin tainnut vihdoin päästää irti, sillä minua ei itketä enkä haikaile. Sunnuntaina on isän 19s kuolinpäivä. Vihdoin pystyn ajattelemaan sitäkin ilman surua.


Päivän piisi yksi pahimmista korvamadoista ikinä. Jostain syystä olen sillä tavalla outo, että tästä jopa tykkään :P

Negausta Kikiltä

Istun töissä ja yrittelen keksiä tekemistä vielä puoleksitoista tunniksi, joten nappasin sitten Negauskyselyn Kikiltä. 

1. Milloin lapsena muistat pettyneesi ensimmäisen kerran ja mihin.

Noin neljävuotiaana koin karvaan pettymyksen, kun naapurin kolme vuotta vanhemmalla tytöllä oli leikkikaverina joku muu. Muistan vieläkin, kuinka istuin rappukäytävässä itkemässä.

2. Mikä oli inhokkiruokasi tuolloin?

Luultavasti munuaiset. En ole syönyt niitä sitten 80-luvun alun, jolloin äitini lakkasi niitä valmistamasta. 

3. Entäpä inhokkiruokasi nyt?

No se tilliliha. *puistattelee*

4. Mikä sinusta piti tulla isona?

Ennen kouluikää halusin hierojaksi.

5. No tuliko ja jos ei, niin mikä oli syy?

Rakastuin kirjastoihin.

7. Milloin käytit viimeksi hyväksi jotain toista ihmistä ja miten?

Mihin kutonen hyppäsi? No enivei, lomalla olen käyttänyt hyväkseni erilaisia palveluammatissa toimivia henkilöitä alkaen allaspojista hierojaan.

8. Oletko kieltäytynyt tekemästä jotain vaikka toisaalta mieli tekisi?

Olen. Vähän vaatii harjoittelua, mutta kannattaa loppupeileissä.

9. Ankea päivä, mitä teet?

Luen fanifikkejä ja neulon, surffailen eri paikoissa. Leivon. Kuuntelen Rammsteinia tai Linkin Parkia nupit kaakossa. 

Alla plakaatti osallistumisesta ja yksi ehkä negatiivisimpia piisejä, minkä tiedän (ja samalla huvittavimpia). Sanat ovat Juutuupilinkin 'alla'.

Ja jumpe, en tiedä mitä tein, mutta on oudon näköinen tämä päivitys. En jaksa säätää. Kärsikää.

Terapian tarpeessa

Terapian tarpeessa varmasti olisi monikin, mutta harva kai sinne loppujen lopuksi menee. Itse tunnen yhden ihmisen, joka kävi terapiassa omasta halustaan. Tosin toinen tuttavani meni pahan kolarin jälkeen hieman autettuna. Mutta pääsääntöisesti en tunne montakaan terapoitua henkilöä 'IRL'.

Sen sijaan minusta on alkanut tuntua, että saatan kohta itse kaivata terapiaa. Sitä varten minulla on kylläkin se kaikkein vanhin blogini, joka on suurelta ylesöltä suljettu. Sinne aikoinaan kaadoin kaiken mahdollisen ja se auttoikin, nyt pohdin pitäisikö jälleen ottaa sama metodi käyttöön.

Näin nimittäin eilen tämän* kuvasarjan surffaillessani fandomissa. Tänään pohdiskelin sitä kävellessäni metrolle ja tajusin, että jos koskaan pääsisin tuolle etäisyydelle Deanosta itkisin silmät päästäni vain siksi, että hän olisi siinä elävänä. En tiedä tajuaako tätä kukaan muu kuin eräs ystäväni, joka on eri fandomissa. Hänkin ymmärsi asian vasta viime viikolla (ja pyysi minulta anteeksi aiempaa ymmärtämättömyyttään). 

Tiedän, ettei tämä ehkä ole teistä aivan yhtä kiinnostavaa kuin minusta, mutta älkää nyrjäyttäkö silmiänne pyöritellessänne niitä. Kyllä tämä tästä. Joskus. Ehkä parin joulun päästä... (kun Deanon esittämä kääpiö kuolee :/ ). Ööh.. siis joo. Toivon totisesti, että Sir Peter keksii jonkin muun ratkaisun.

*Linkki johtaa meikäläisen Tumblr-sivulle. Saa käydä. Kannattaa valita sivusta 'archive' jos haluaa nähdä enemmän.

Illan ratoksi

Tuossa hieman alemmassa päivityksessä (tavoista) mainitsin jotain fandomeista ja tänään olen seurannut mielenkiinnolla erästä Tumblr-fandom'kriisiä'. Koskapa kriisi liittyi suosikkikääpiöni esittäjään, oli mielenkiintoni taattu.

Loppujen lopuksi kuitenkin kyse oli myrskystä vesilasissa, mutta se alkoi juurikin siten kuin alempana pelkäsin eli oletettiin kys. henkilön nähneen jotain sellaista, mikä olisi ollut erittäin ikävää. Se olisi saattanut vaikuttaa erittäin negatiivisesti kyseisen henkilön käsitykseen faneistaan, mutta asia selvisi parhain päin ja koko fandom on huokaissut helpotuksesta.

Huomenna töihin. Toivottavasti en nukahda ennen iltavuoron päättymistä.

Tervehdys

Iltatervehdys. Pitäisi vielä hetki pysytellä hereillä, jotta saan pyykit koneesta narulle. Keskimmäinen sammui jo, melkein aulan lattialle nukahti ja pieninkin alkaa olla kypsää kauraa.

Tällä kertaa nukuin koneessa sen verran hyvin, etten ethinyt katsoa kuin puolitoista elokuvaa ennen Lontoota. Toinen oli 'Piin elämä', joka oli hieno mutta saattaa olla hankala jos ei ole lukenut kirjaa. Se puolikas oli 'Silver linings playbook', joka vaikutti mielenkiintoiselta. Alun perin olin hieman epäluuloinen sen suhteen.

Kone kuuluu linkoavan, joten kohta pääsen sänkyyn minäkin. Ehkä.

EDIT
Joku saattaa huomata tuossa sivussa uuden aforismi'laatikon'. Ei ollut muutakaan tekemistä. Saa tutkailla jos haluaa.