Paistaa se päivä risukasaankin

Liityin huvikseni ilmaisten popcornien houkuttamana Finnkinon Lab-ohjelmaan ja sen myötä osallistuin heidän FB-sivulla olleeseen arvontaan, jossa kertomalla parhaan leffamuistonsa saattoi voittaa vuoden elokuvaliput.

Niin. Ja minä siis voitin ne. En vieläkään usko sitä todeksi, sillä en oikeastaan koskaan voita mitään. Viimeksi voitin Kaupungin henkilökunnan arvonnassa oopperaliput silloin, kun Helsinki oli kulttuuripääkaupunki odottaessani keskimmäistä.

Paras leffamuisto-osioon kirjoitin näin:

"Olimme ensitreffeillä mieheni kanssa ja hän osti isoimman popcorn-astian. Istuutuessamme paikoillemme hän onnistui kaatamaan puolet astian sisällöstä päälleni (ensitreffeillä!) ja koska olen minä, repesin aivan totaalisesti, sillä popcornia oli joka puolella. Mies kertoi myöhemmin pelänneensä, että suutun ja lähden samantien pois. Olemme nyt olleen yhdessä 1992 maaliskuusta ja edelleen käymme elokuvissa paljon perheen ja ystävien kanssa. Ensimmäistä yhteistä elokuvaa emme kuitenkaan muista, mikä se mahtoi olla. Popcornit veivät huomion "

Kävin tämän lisäksi aamulla uimassa normikilometrini taas 32 minuutissa. Oli mukavaa. 

Huomenna menen töiden jälkeen kahvakuulatunnille, saa nähdä onko käsivarsia ollenkaan sen jälkeen. Jos ne vaikka tippuu pois.

 

Jep

Kävimme pienimmän kanssa leikkimässä matkakaveri-Heidin kissojen kanssa. Olikin aika hauskaa, lisäksi kävimme katsomassa Heidin ystävän luona erästä löytökissaa siltä varalta, että se ehkä olisi meille sopiva. Sitä ei vielä tiedä, sillä kissa oli vielä arka ja pysytteli piilossa seinän vieressä.

Kerroin Heidille työtoveristamme, jolla on kasvain selkärangassa ja vaihtarina hän kertoi henkilöstä, joka tuli meille viime keväänä työllistettynä ja joka on nyt sairaslomalla rintasyövän vuoksi. Päästyäni kotiin sain viestin siltä henkilöltä, jolle olin antanut aa-kahvilan yhteystiedot. Hän kertoi viikolla, että hänelle oli kehittynyt säärihaava polvinivelleikkauksen seurauksena ja nyt kun säärihaavaa oli tutkittu, huomattiin lisäksi keuhkoissa kolme kasvainta. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko, alkaa olla hiukan liikaa taas.

Blogger esittää taas parhaat temppunsa.

Lauantaita

Tervehdys taas. Eilinen ilta oli vähän raskas, vaikka muuten päivä oli suht hyvä. Kävimme illalla miehen kanssa viemässä erään työkaverin (entinen talouspäällikkömme) kesähoidossa olleet huonekasvit hänelle Herttoniemeen. Tänä työkaveri jäi kesän alussa pitkälle sairaslomalle selkärankaan sijoittuneen kasvaimen vuoksi ja koska kukaan ei tiennyt, onko työpaikalla ketään huolehtimassa kasveista, toin ne kotiin.

Joimme teetä työkaverin luona ja juteltiin kaikenlaista ja hän kertoi syövän etenemisestä. Kuulemma sädehoito ei ole auttanut vaan nyt kasvain on kasvanut ja joudutaan leikkaamaan, vaikka sitä ei kokonaan saadakaan pois. Lisäksi nyt on murtuma nikamassa, koska kasvain heikentää luuainesta ja sen vuoksi hän ei pääse liikkumaan yhtä hyvin, kuin vielä kesällä. Leikkauksen jälkeen hän on ainakin kolme kuukautta vielä sairaslomalla, joten vaikka selkä leikattaisiin nyt niin sairasloma jatkuisi ainakin vuodenvaihteeseen. Aika pitkä aika.

Työkaveri on urhea eikä aio lannistua.

Tänään kävin sitten työ-ystävän/matkakaverin ja pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa The Dark Tower-leffan. Se oli varsin hyvä, tykkäsin nuoresta päähenkilön esittäjästä, Idris Elba oli hyvä ja Matthew McConaughey myös. Voin suositella kaikille, jotka ovat tykänneet länkkäreistä, Elban Revolverisankari vetää vertoja kenelle tahansa Villin lännen pyssysankarille :)

Huomenna menemme työ-ystävän luo leikittämään kissoja ja samalla mies käy hänen kanssaan hakemassa yhden patjan, jota olisi mahdoton saada ilman autoa kulkemaan.

Tämänkin biisin kanssa kannattaa laittaa nupit kaakkoon ja nousta hetkeksi tanssimaan. Se helpottaa moneen asiaan :)

Ystäviä ja muuta

Eilen onnistuin auttamaan erästä työ-ystävää. Olen ollut arka sanomaan hänelle epäilystäni siitä, että hänen pitkäaikainen raittiutensa on ehkä katkennut. Eräs toinen ystävä päivystää aa:n tukikahvilassa viikottain, joten pyysin häneltä kahvilan osoitteen ja toiminta-ajan ja annoin ne lapulla työ-ystävälle. Sanoin, että pelkään hänen suuttuvan kun puutun asioihinsa, mutta hän sanoi olevansa kiitollinen avustani (sai mokoma ruoja minut melkein itkemään). Toivon, että hän menee kahvilaan juttelemaan jos tuntee sitä tarvitsevansa.

Toinen työ-ystävä (matkakaveri) sai monivuotiset Käsityön taiteen perusopintonsa vihdoin valmiiksi ja menin eilen töiden jälkeen juhlistamaan asiaa lopputyönäyttelyyn Vuotaloon monen muun kanssa. Valmistuneiden työt olivat hienoja, mutta tietysti pidin ystävän työstä ehkä eniten. Ystävän nuorempi tytär esitti tilaisuudessa kaksi laulua, hänellä on hieno ääni ja muuntautumiskykyä.

Opin eilen myös uuden asian työpaikalla eli kuinka kopiokoneella saa skannattua asiakirjan ja lähetettyä sen suoraan sähköpostiin. Eikä siihenkään opetustuokioon tarvittu kuin kolme ihmistä :P

Tänään työpaikalla bongasin meidän tilaihmisen ja sanoin sitten uudesta sosiaalitilasta pari sanaa. Lähinnä sen ilmanlaadusta aamuisin, joudumme nimittäin ensitöiksemme avaamaan ikkunan aina aamulla, koska ilma on veitselläleikattavan paksua. Hän lupasi välittää viestini jonnekin, mistä tulee joku mittaaja.

Olin myös pari tuntia tilassa, jossa en viime talvena voinut olla kovinkaan pitkään ja oireet olivat taas samat (väsymys, äänenkäheys, kurkkukipu). On hieman noloa, kun ääni menee kesken puhelun eikä asiakas saa selvää mistä on kyse.

Pilates alkoi myös ja olikin tiukka 90-minuuttinen, mutta hauskaa oli myös :)

Loppuun piisi, jonka juuri löysin.

 

Syksy alkaa taas

Tämän vuoden Elojuhlat on juhlittu eilen. Tällä kertaa osanottajamäärä oli hiukan pienempi kuin aiempina vuosina erinäisistä syistä johtuen, joten pyysimme esikoisen ja keskimmäisen kavereita vahvistukseksi. Se olikin aika hyvä päätös, sillä uudet vieraat olivat todella mukavia ja hienosti käyttäytyviä nuoria ja oli ilo jutella heidän kanssaan.

Viime talvena eronnut ystäväpariskunta poikkesi, mikä oli hauskaa. Miespuolinen henkilö toi naisystävän esittelyyn ja kaikki käyttäytyivät oikein hyvin, ei tullut mitään sanomista. Saimme myös kuulla, että keskimmäisen toiset kummit eroavat, mitä olen kyllä jo odotellutkin, sillä tällä miehellä on paha alkoholiongelma. Heidän isommat lapsensa ovat jo 18 tai yli ja nuorimmainen (minun kummipoikani) on meidän pienimmän ikäinen. Toivon, että tämä ero herättäisi hiukan ja vetäisi ystävämiehen pois pullosta, mutta saa nähdä.

Vieraat lähtivät melko ajoissa pois ja pääsimme nukkumaan jo puoli kahdelta. Tänä aamuna heräsin kymmeneltä. Olen pessyt pyykkiä ja tiskejä on riittänyt myös. Keskimmäisen kummitäti kävi hakemassa unohtuneita tavaroita, vielä on jäljellä yhdet silmälasit joiden noutaja pitäisi saada kiinni.

Esikoinen lähti taas Santahaminaan, heillä on 10-päiväinen retki Niinisaloon edessä alkavalla viikolla. Sinne piti käydä ostamassa hyttysmyrkkyä ja kosteuspyyhkeitä.

Huomenna alkavat jälleen iltavuoro-ajat, joten kellahdan petiin tästä. Saimme perjantaina kuulla, että puolikas henkilömme on tervetullut ja hänkin aloittaa hommat huomenna. Normaali arki alkaa.

Kohtaamisia

Eilen kävimme miehen kanssa tutustumassa keskimmäisen kouluun eli Viikin Norssiin. Oikein kuvan tuntuinen ja iso koulu ja mukava henkilökunta (rehtori plus muutama ope). Erityisesti kolmen kerroksen läpi nouseva kirjasto oli hieno :)

Yhteisen alkujutun jälkeen jakauduimme ryhmänohjaajien mukaan luokkiin ja siellä sitten kerroimme kenen vanhempia olemme. Olimme melkein viimeisinä luokassa, joten en juurikaan katsonut muita vanhempia ja siten yllätyinkin, kun huomasin erään äidin olevan entinen lukioaikainen luokkakaverini. Lähtiessämme kiertokäynnille vaihdoimme kuulumisia vaikka emme koskaan kouluaikoina olleet kovin läheisissä väleissä. (Kouluaikaan eräs parhaista ystävistäni oli näiden porukan kanssa enemmän tekemisissä ja minä aina välillä pyörin porukan liepeillä hänen ansiostaan, muutenhan olin yksi kummajaisista.)

Joka tapauksessa oli a) ihan kiva nähdä, mutta b) en edelleenkään keksinyt hänen kanssaan mitään puhuttavaa. Nou hard feelings.

Tänään oli uusien opettajien tervetulotilaisuus töissä ja meidänkin piti mennä esittäytymään, olikin ihan mukavaa. Moikkasin pikaisesti erästä ihmistä, johon ensikerran tutustuin informaatiotieteen peruskurssilla pienintä odottaessani ja olisin mielelläni vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan, mutta hänen oli kiirehdittävä jonnekin. Ehkä näen hänet vielä.

Töistä lähdin pienintä vastaan jousiammuntapaikalle, Pienin oli odotellessaan ehtinyt käydä ostamassa salmiakkia Liiteristä ja metrossa sitten avasi askin Apteekin salmiakkia. Ojensin käteni ja pienin antoi pari ja sitten vastapäätä istuva vanha mies ojensi myös kätensä saadakseen salmiakkia. Katsoin, mitä pienin tekee ja antoihan hän pari karkkia sedällekin, joka ilahtui suuresti. Oli aika mukava hetki ja lisäksi hän kiitti vielä lähtiessäänkin :)

Useimmat ihmiset ovat ihan mukavia.

Kissalan poikia katsomassa

Eilen pienin oli koulussa aamupäivän ja oli kuulemma ollut oikein kivaa. Hän tuki omaa leirikoulurahastoaan ostamalla Kismetin eurolla, jonka annoin aamulla. Myöhemmin saimme viestin, että nettosimme leirikoulurahastoon yli 1000 euroa tällä kahvituksella. Saa nähdä mikä on keskiviikko-illan kahvibuffetin tulos.

Koulusta sen verran, että vaikka pidämme kovasti pienimmän opettajista, heillä on välillä vähän outoja mielipiteitä. Pienimmällä on ongelma matikanläksyn kanssa ja mies opasti ratkaisemaan eri tavalla kuin koulussa, lopputulos oli sama . Opettaja oli sanonut, että väärin oli tehty. Ymmärrämme toki, jos on kyse tietyn tavan opettamisesta, mutta jos lapsi ei ymmärrä sitä niin eikö ole parempi, että pääsee oikeaan lopputulokseen silti?

Niin ja keskimmäinen oli 'nasujaisissa' perjantai-iltana kauheassa vesisateessa, ajattelin sen saavan keuhkokuumeen. Lauantain lehdet sitten päivittelivät, kuinka oli nasut jättäneet puistot törkeään kuntoon. Kysyin keskimmäiseltä asiasta ja hän kertoi, että he olivat siivonneet jälkensä ennen kuin pääsivät lähtemään. Ilmeisesti kyse on myös koulujen eroista.

Tänään kävimme Hesyn kissatarjontaa tarkistamassa. Juttelimme parin päivystäjän kanssa ja he kertoivat, että luovutusikäisiä pentuja ei vielä ole, mutta syyskuun puolivälissä varmaankin alkaisi jo olla. Se olisikin kiva, koska toivon mukaan silloin meillä olisi jo parvekelasitkin asennettuna. Emme mitenkään voi ottaa kissaa ennen kuin ne on asennettu, joku työmiehistä vielä astuu kissan päälle tai jotain.

Muuten olen leiponut kahvibuffettiin pari kuivakakkua, taidan vielä huomenna tehdä yhden. Alla Jaredin ja kumppaneiden uusi sinkku.

Taiteiden yö

Tänään on taas kertaalleen vietetty Taiteiden yötä eikä voisi kiinnostaa vähempää. En oikein tiedä, mikä tai millainen ohjelma siellä minua oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että haluaisin lähteä oman kodin rauhasta tunkemaan miljoonan muun ihmisen kanssa kulttuurielämyksiin.

Päivällä näin FB:ssa erään tuttavan, Havaijilla opiskelevan suomalaisen opiskelijaneitosen, kuvan. Hän oli juossut eräät portaat ylös.. siis sellaiset portaat, joita katsoin aina kauhulla ajaessamme niiden ohitse Hanauma Beachille. Katsoin juuri googlella, että kyseiset portaat ovat entinen rautatie ja portaita on 1048 askelmaa. Siis melko suoraan vuorenrinnettä ylös Honolulun lähellä. (tutustuimme tuohon nuoreen naiseen koneiden vaihtoa odotellessamme.) En ikinä kykenisi moiseen suoritukseen. Ehkä jos olisin 30 vuotta nuorempi voisin harkita.

Väsyttää ihan järjettömästi. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä tällä viikolla, mutta lauantaina pienimmällä on koulupäivä. Uaah.